Kaipaan asiallisia vinkkejä mieltäni painavaan ongelmaan:
Olemme puolisoni kanssa suunnitelleet jo kauan koiran hankintaa -molempia kiehtova rotukin olisi tiedossa. Mieheni on harrastanut paljon naapurin koirien kanssa jo nuoresta lähtien (kokemusta monenlaisista roduista) ja minun lapsuuskodissani on aina ollut koira isän metsästyskaverina. Ensimmäisen koiran hankin muutama vuosi sitten silloisen miesystävän kanssa yhteiseksi, toivoen sen erheellisesti paikkaavan jo silloin rakoilevaa suhdettamme. Silloin mieleen hiipi pennun tullessa katumus -mitä me olemme menneet tekemään?! Pennusta tuli kuitenkin valtavan rakas vaikka välillä mietinkin kuinka paljon helpompaa olisi ilman sitä. Kaksi vuotta sinnittelimme miehen kanssa (osittain pennun takia), mutta sitten annoimme periksi. Koira jäi monen mutkan kautta entiselle miehelle ja vaikka aikaa on kulunut, en ole päässyt vieläkään täysin yli koiran menettämisestä.
Nyt, kun kihlattuni kanssa suunnittelemme pentua osaksi pientä perhettämme, pelko nostaa päätään: mitä jos jossain vaiheessa alkaa kaduttaa? Minulla ei ole minkäänlaista vertailukohtaa siihen, onko koiran hankinnan kyseenailaistaminen itselleen normaalia kun pentu on jo mukana kuvioissa? Katumus edellisen pennun kanssa oli hetkellistä ja iski päälle aina silloin kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Kiitos koiran kuitenkin jaksoin sekä voin paremmin.
Voisiko minun pelkoni johtua siitä että koen epäonnistuneeni edellisen koiran hankinnan suhteen? Jättikö haavoittava parisuhde ja koira siihen samaan syssyyn niin voimakkaat arvet että pelkään jos en voikaan olla tai tarjota uudelle pennulle sitä mitä haluaisin vaikka tilanne kotona on nyt aivan toisenlainen kuin aiemmin koiraa hankkiessa? Vai kieliikö pelko ainoastaan siitä etten ole vielä valmis uuteen pentuun huolimatta siitä kuinka paljon sitä toivoisin?
Tiedän että meillä pentu saisi osakseen paljon rakkautta ja aktiviteetteja, sekä turvallisen paikan olla ja elää. Miehen kanssa olemme rentoja, mutta määrätietoisia. Uskon että pärjäisimme koiran kanssa ilman ongelmia. Kaipaan valtavasti koiran läsnäoloa ja kaikkea sitä mitä pentu toisi tullessaan.
Mutta..
Koiran hankinta
20
1974
Vastaukset
- vaihteeksi vaikka
lapsen tekoa ja sen jälkeen vasta koiran hankintaa,moni hankkii koiran lapsen korvikkeeksi,mutta huomaa myöhemmin että ei vastaa niitä odotuksia mitä haettiin ja saa jopa tukea sosialihuollosta ja erotilanteessa elatusapua.
Minä en suosittelisi pennun hankintaa jos olet vähäkin epävarma.
perheelle. siinä pitää kaikkien perheenjäsenten olla sataprossaisesti mukana. Jos hiemankin epäröi kannattaa koiran hankinta jättää.
Koira hyvässä tapauksessa jakaa elämäsi yli kymmenen vuotta, joten sen hankinta ei koskaan saisi olla harkitsematon.koiraa ottaessa pitäisi alunperin olla selvillä, KUMMAN KOIRA se ensisijaisesti on.
Olen ennenkin sanonut, että tuo vanhempi koirani tuli minulle tavallaan vähän kuin "vahingossa", toisinsanoen se oli entisen miesystävän aikalailla epätoivoinen yritys (todennäköisesti) korjata suuria kolhuja kärsinyttä suhdetta. Minä en halunnut koiraa vielä siinä vaiheessa kun olin osa-aikatöissä, osa-aikaopiskelija, ja muuttamassa eri kuntaan, ja jatkuvasti ajamassa satoja ja tuhansia kilometrejä paikasta toiseen työn ja kahden oppilaitoksen välillä. Eikä muutenkaan tuonrotuinen koira ollut koskaan edes käynyt mielessäni. Pentu jäi kuitenkin meille, ja hyvin äkkiä siitä tuli "minun koira", ja jos mikään muu ei ole tässä elämässä varmaa, niin sen kuitenkin tiedän että koira seuraa minun mukana kunnes kuolema meidät erottaa, samoin tuo toinen koira.
Jos koiran hankinta epäilyttää siksi, että siihen liittyy kotioloihin ja suhteen kestävyyteen liittyviä pelkoja, niin minä neuvoisin harkitsemaan ja odottamaan vielä. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipide ja vain minun kokemus, tiedän että monet hankkivat koiran todellakin yhdessä ja yhteiseksi, ja vertaavat sitä ehkä lapsen saamiseen. Meillä kuitenkin koirat on minun, vaikka niitä yhdessä hoidetaankin.- pelottaa
En näe että ongelma olisi siinä, että en olisi valmis koiran tuloon, vaan enemmän mieltäni askarruttaa se, hälveneekö pelko koskaan, vaikka lykkäisimme pennun hankintaa aina vain eteenpäin?
Koira ei tule paikkaamaan suhdetta (tilanne on nyt täysin toisesta ääripäästä), vaan seuraksi ja harrastekoiraksi. Ei ole lapsen korvike! Olo tuntuu valtavan tyhjältä kun koira on aiemmin ollut aina osana elämää -aikoinaan lapsuuskodissani, samoin melko pian kotoa pois muuttaessa. Jokainen koiranomistaja varmaan voi kuvitella tilanteen jossa koiraystävää ei olisikaan. Koira tuo elämään valtavan paljon.
Onko kyseenalaistaminen koiranhankinnan yhteydessä täysin epänormaalia/ epäsuotavaa? Harmittaa jos oma pelkoni johtuu vain siitä että yhdistän edellisen pennun hankinnan aikana tulleen ahdistuksen nykyisyyteen, vaikkei samaisesta ahdistuksesta pennun tullessa ole välttämättä mitään takeita. Vaikka nimenomaan sen tunteen tuleminen pelottaakin. Koira olisi meille molemmille 100% sitoumus nimenomaan vuosiksi eteenpäin -korostan ettei kyseessä ole lapsen korvike tai lelu joka sysätään syrjään sitten kun se ei enää kiinnostakaan. En olisi luopunut aiemmasta pennusta missään nimessä jos asiat olisivat menneet toisin ja minulla olisi ollut enemmän kaukonäköisyyttä sille kuinka tulee käymään ellen saa koiraa heti mukaani. - tuo on
pelottaa kirjoitti:
En näe että ongelma olisi siinä, että en olisi valmis koiran tuloon, vaan enemmän mieltäni askarruttaa se, hälveneekö pelko koskaan, vaikka lykkäisimme pennun hankintaa aina vain eteenpäin?
Koira ei tule paikkaamaan suhdetta (tilanne on nyt täysin toisesta ääripäästä), vaan seuraksi ja harrastekoiraksi. Ei ole lapsen korvike! Olo tuntuu valtavan tyhjältä kun koira on aiemmin ollut aina osana elämää -aikoinaan lapsuuskodissani, samoin melko pian kotoa pois muuttaessa. Jokainen koiranomistaja varmaan voi kuvitella tilanteen jossa koiraystävää ei olisikaan. Koira tuo elämään valtavan paljon.
Onko kyseenalaistaminen koiranhankinnan yhteydessä täysin epänormaalia/ epäsuotavaa? Harmittaa jos oma pelkoni johtuu vain siitä että yhdistän edellisen pennun hankinnan aikana tulleen ahdistuksen nykyisyyteen, vaikkei samaisesta ahdistuksesta pennun tullessa ole välttämättä mitään takeita. Vaikka nimenomaan sen tunteen tuleminen pelottaakin. Koira olisi meille molemmille 100% sitoumus nimenomaan vuosiksi eteenpäin -korostan ettei kyseessä ole lapsen korvike tai lelu joka sysätään syrjään sitten kun se ei enää kiinnostakaan. En olisi luopunut aiemmasta pennusta missään nimessä jos asiat olisivat menneet toisin ja minulla olisi ollut enemmän kaukonäköisyyttä sille kuinka tulee käymään ellen saa koiraa heti mukaani.normaalia. Aina kun on kyse isosta ja sitovasta asiasta, puntaroin eri vaihtoehtoja. Eihän kukaan voi tulevasta tietää satavarmasti. Esim. asuntolainaa ottaessa pitää ymmärtää, että ottaa jonkinasteisen riskin. Samoin kuin kotieläimen hankinnassa.
Minusta on lapsellista ajatella, että jos hieman epäröi jotain hankintaa, niin se hankinta pitäisi hylätä pelkästään kuviteltujen tulevien vaikeuksien vuoksi.
jne.jne...
blaa.blaa.... - blaa.blaa....
tuo on kirjoitti:
normaalia. Aina kun on kyse isosta ja sitovasta asiasta, puntaroin eri vaihtoehtoja. Eihän kukaan voi tulevasta tietää satavarmasti. Esim. asuntolainaa ottaessa pitää ymmärtää, että ottaa jonkinasteisen riskin. Samoin kuin kotieläimen hankinnassa.
Minusta on lapsellista ajatella, että jos hieman epäröi jotain hankintaa, niin se hankinta pitäisi hylätä pelkästään kuviteltujen tulevien vaikeuksien vuoksi.
jne.jne...
blaa.blaa....Koira on kuitenkin elävä/tunteva olento, toisinkuin sinun asuntolainasi
- tällaista
blaa.blaa.... kirjoitti:
Koira on kuitenkin elävä/tunteva olento, toisinkuin sinun asuntolainasi
vertailua tulevan. Kuitenkin HANKINNASTA oli kyse, ja hankinnan tuomasta vastuusta. Minusta on vain viisasta epäröidä ennen kuin ottaa vastuulleen koiran, asuntolainan yms.
Kai sen nyt v***u jokainen ymmärtää kertomattakin, että koira on tunteva otus. Mutta siitä kait ei ollut kyse...
T:Blaablaa - ---------------------------...
tällaista kirjoitti:
vertailua tulevan. Kuitenkin HANKINNASTA oli kyse, ja hankinnan tuomasta vastuusta. Minusta on vain viisasta epäröidä ennen kuin ottaa vastuulleen koiran, asuntolainan yms.
Kai sen nyt v***u jokainen ymmärtää kertomattakin, että koira on tunteva otus. Mutta siitä kait ei ollut kyse...
T:Blaablaa' jokainen ymmärtää kertomattakin, että koira on tunteva otus. Mutta siitä kait ei ollut kyse... '
Aina on kyse siitä, kun eläimen hankkii ja vasuulleen ottaa sen hyvinvoinnin, eli jos epäröit, pelkäät, jätä väliin eläimenhankinta, ihan sen eläimen tähden,
siis jos pystyt ajattelemaan muutakin kuin itseäsi. - tarkoittaa
---------------------------... kirjoitti:
' jokainen ymmärtää kertomattakin, että koira on tunteva otus. Mutta siitä kait ei ollut kyse... '
Aina on kyse siitä, kun eläimen hankkii ja vasuulleen ottaa sen hyvinvoinnin, eli jos epäröit, pelkäät, jätä väliin eläimenhankinta, ihan sen eläimen tähden,
siis jos pystyt ajattelemaan muutakin kuin itseäsi.ettei sinusta ole kantamaan vastuuta koirasta? tai ettei sinusta ole tarjoamaan koiralle hyvää kotia?
jopa on! - ------------------
tarkoittaa kirjoitti:
ettei sinusta ole kantamaan vastuuta koirasta? tai ettei sinusta ole tarjoamaan koiralle hyvää kotia?
jopa on!Justiinsa näin se on, itse en myisi koiraa epäröivälle ihmiselle ikinä.
- Anonyymi
pelottaa kirjoitti:
En näe että ongelma olisi siinä, että en olisi valmis koiran tuloon, vaan enemmän mieltäni askarruttaa se, hälveneekö pelko koskaan, vaikka lykkäisimme pennun hankintaa aina vain eteenpäin?
Koira ei tule paikkaamaan suhdetta (tilanne on nyt täysin toisesta ääripäästä), vaan seuraksi ja harrastekoiraksi. Ei ole lapsen korvike! Olo tuntuu valtavan tyhjältä kun koira on aiemmin ollut aina osana elämää -aikoinaan lapsuuskodissani, samoin melko pian kotoa pois muuttaessa. Jokainen koiranomistaja varmaan voi kuvitella tilanteen jossa koiraystävää ei olisikaan. Koira tuo elämään valtavan paljon.
Onko kyseenalaistaminen koiranhankinnan yhteydessä täysin epänormaalia/ epäsuotavaa? Harmittaa jos oma pelkoni johtuu vain siitä että yhdistän edellisen pennun hankinnan aikana tulleen ahdistuksen nykyisyyteen, vaikkei samaisesta ahdistuksesta pennun tullessa ole välttämättä mitään takeita. Vaikka nimenomaan sen tunteen tuleminen pelottaakin. Koira olisi meille molemmille 100% sitoumus nimenomaan vuosiksi eteenpäin -korostan ettei kyseessä ole lapsen korvike tai lelu joka sysätään syrjään sitten kun se ei enää kiinnostakaan. En olisi luopunut aiemmasta pennusta missään nimessä jos asiat olisivat menneet toisin ja minulla olisi ollut enemmän kaukonäköisyyttä sille kuinka tulee käymään ellen saa koiraa heti mukaani.Koira paikkaaamaan parisuhdetta mitä ihmettä. Koiraa ei, pidä ottaa paikkaamaan mitään suhdetta. Koiran pito vaatii paljon lenkit.mita isompi rotu, sitä enemmän liikuntaa. Koira vaatii koulutuksen, ruoka, vakuutukset, eläinlääkäri kulut Mitä sitten kun koira on otettu, vääristä syistä. Tuleekin ero minne koira, kumpi sen ottaa ja hoitaa koira elää n 13-15 vuotta. Pitkä pesti ja vastuun ottaminen. Perheen asiat, on oltava kunnossa, ei koira korjaa mitään ihmissuhdetta, yhtä vähän kun lapsen hankkiminen.on edesvastuutonta ottaa koiraa, ja kuvitella että se korjaa huonon parisuhteen
- turhaan turhaan
Turhaan tuollaisia mietit. Jos kerran pelottaa joku asia, niin sitä ei sitten tehdä. Niin yksinkertaista.
Kyseessä on kuitenkin elävä olento. Mitä sitten teet, jos se ahdistus tuleekin kun pentu on jo hankittu ?
Nauttikaa kahdestaan olostanne ja lapsia sitten vaan ajallaan.
Koira joko otetaan tai ei; välimuotoa ei ole. Mutta jos nyt jo pelottaa, niin unohda koko hankinta. - En ymmärrä
Toiset hankkivat koiria mitään sen paremmin pohtimatta, mutta koska ovat päättäväisiä ja iloisia niin kukaan ei kyseenalaista koiran hankintaa.
Toiset pohtivat asioista liikaakin ja heti kyseenalaistetaan kokonaan koiran hankinta.
Voihan epävarmuus kertoa siitä että ei ole valmis hankkimaan koiraa, mutta yhtä hyvin se voi kertoa korostuneesta vastuullisuudesta. Kun kyse on omasta tulevasta arjesta niin tietenkin muutokset pelottavat ja mietityttävät. Kun kyse on elävästä ja omistajastaan täysin riippuvaisesta olennosta niin tietenkin vastuu pelottaa ja mietityttää.
Mielestäni jos koette että tahdotte elämäänne koiran ja kykenette ottamaan koirasta täyden vastuun niin ottakaa koira. Älkää jättäkö koiraa hankkimatta vain sellaisen epäröinnin vuoksi joka on vastuullisuutta jos kuitenkin koette että olette valmiit hankkimaan koiran ja ottamaan koirasta täyden vastuun.
Kaikkeen ei voi varautua ennakkoon ja kaikkeen ei voi olla kenelläkään valmiuksia, mutta tärkeintä on että tahtoo rakastaen ja sitoutuen huolehtia koirasta aina parhaansa yrittäen. Kaiken ei myöskään tarvitse olla täydellistä koska se on mahdotonta, mutta koiran hyvinvoinnin on aina oltava koiranpidossa tärkeintä. Apua on lupa ja viisasta myös hakea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jos on ongelmia.- pelottaa
Tämän kaltaista pohdin itsekin, mutta ilman minkäänlaista vertailukohtaa (ei ole tullut koskaan keskusteltua koiran omistajien kanssa siitä onko kaduttanut) on ollut hankala mieltää asiaa näin.
Tiedän ettei ongelma ole siinä ettemmekö pärjäisi pennun kanssa. Me olemme miettineet kauan ja ottaneet useat seikat (esim. asunnon hankinnan yhteydessä jo) huomioon siltä kannalta että meille joskus vielä tulee koira. Halusta ei ole kiinni. Pikemminkin mainitsemastasi epävarmuudesta (mahd. myös syyllisyydestä) siitä jos alkaakin tuntua että jos sitä onkin tullut tehtyä "väärin". Tiedän kuitenkin jo kokemuksesta että vaikka joskus kyseenalaistaisikin päätöksen, en voisi kuvitellakaan luopuvani enää pennusta. Epäily uuden elämäntilanteen muutoksen kanssa ei poissulje sitä ettenkö koiraa rakastaisi koko sydämestäni ja tekisi sen eteen/ hyväksi mitä vain.
Koiran hankkisimme nimenomaan ystäväksi, toivon mukaan vuosikymmeniksi eteenpäin. - ---------------------------...
Omistajan epävarmuus/epäröinti heijastuu myös koiranpentuun, pentu tarvii pennusta asti turvallisen varman omistajan/kodin.
- Silkki
Moi, minulla oli sama ongelma kun minä ja äitini olimme ostamassa koiraa... Välillä tuntui että, koiran voisi palauttaa, mutta nyt koira on kuin kaivattu sisko! Sen kanssa voi tehdä kaikenlaista kivaa, jos koiralla olisi luonanne hyvä paikka asua niin ei ostamisen esteitä pitäisi olla... Jos olette tottuneet hyvin koiriin niin pentu olisi varmasti kanssanne onnellinen:)
- Anonyymi
Harkitkaa, ja vielä kerran koiran ottamista. Itselleen on hyvä esittää kysymykset. Onko aikaa koiralle? Vie useamman tunnin päivässä lenkitys. Varsinkin jos on iso rotu. Koulutus, ruokinta, vakuutukset. Vaatii siis rahaa. Mihin koira jos lähtee esim.matkoille. Koira elää n. 12-15 vuotta. Onko valmis sitoutumaan tähän. Jos on kyseessä perhe on kaikkien sitouduttava, koiran hoitoon. Koiraa ei kannata ottaa lapsiperheeseen, työtä on riittävästi ilman koiraakin. Vastuuta koiran ottamiseen. Harkintaa pystynkö haluanko. Pentu on ihana, mutta kasvaa aikuiseksi nopeasti. Koulutus on ensiarvoisen tärkeä. Hihnassa kulkeminen yms. On myos oltava, valmiudet koira kouluun josta saa vinkit, sitä on kotona jatkettava. Vaatii siis työtä
- Anonyymi
Näin juuri koira ei ole lelu. Sitä ei voi ottaa ja taas antaa kierrätykseen kun ei jaksa tai huvita
- Anonyymi
On syytä käydä, läpi kysymykset tärkein Onko aikaa koiralle?
Onko rahaa koiraan kuluja tulee?
Minne koira hoitoon jos matkustan?
Miten paljon koira joutuu olemaan yksin töiden takia?
Koiran koulutus?
Onko tukiverkkoa ihmistä, joka voi auttaa koiran hoidossa?
Onko valmis sitoutumaan 10-15 vuodeksi?
Nämä on syytä miettiä, ja tarkoin
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384659Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203195Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2722376Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532247- 1652079
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131642M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151289