Lapsettomat äitipuolet

http://uusionni.net/uusionni/index.php

tunnen itseni ulkopuoliseksi suhteessani,jossa miesystävälläni on lapsi edellisestä suhteesta ja on nk.etävanhempi. Koen itseni "toissijaiseksi", koska minulla on "vain" miesystäväni mutta hänellä on minut ja ex-avokki ja lapsi. Minun pitäisi hyväksyä ja sopeutua kaikki kolmannen osapuolen (=exän ja lapsen)osallistumiset elämäämme (tapaamiset, yhteydenpito yms.), mutta miesystäväni ei joudu minun puoleltani kestämään samaa, tämäkin tekee suhteesta epätasapinoisen.Olen ollut todella ahdistunut lähes koko puolentoistavuoden aikana, jota seurustelua on ollut eikä tunne tunnu hellittävän millään. Ikäänkuin emme olisi "samassa veneessä" vaan soudamme kumpikin omia veneitämme vaikkakin samaan suuntaan. Toivottavasti ymmärrätte vertauksen :-)On todella vaikeata olla tälläisessä kuviossa mukana enkä usko,että suhteemme jatkuu kovinkaan kauaa enään koska kaatuu ristiriitoihin ja epätasapainoon yms. Vaikea yhtälö!

ei lapsia kirjoitti:

tunnen itseni ulkopuoliseksi suhteessani,jossa miesystävälläni on lapsi edellisestä suhteesta ja on nk.etävanhempi. Koen itseni "toissijaiseksi", koska minulla on "vain" miesystäväni mutta hänellä on minut ja ex-avokki ja lapsi. Minun pitäisi hyväksyä ja sopeutua kaikki kolmannen osapuolen (=exän ja lapsen)osallistumiset elämäämme (tapaamiset, yhteydenpito yms.), mutta miesystäväni ei joudu minun puoleltani kestämään samaa, tämäkin tekee suhteesta epätasapinoisen.Olen ollut todella ahdistunut lähes koko puolentoistavuoden aikana, jota seurustelua on ollut eikä tunne tunnu hellittävän millään. Ikäänkuin emme olisi "samassa veneessä" vaan soudamme kumpikin omia veneitämme vaikkakin samaan suuntaan. Toivottavasti ymmärrätte vertauksen :-)On todella vaikeata olla tälläisessä kuviossa mukana enkä usko,että suhteemme jatkuu kovinkaan kauaa enään koska kaatuu ristiriitoihin ja epätasapainoon yms. Vaikea yhtälö!

Lue lisää

tunnen myös minä. Aivan täysin kuin itseni kirjoittama kirjoitus. Minulla vain seikkana, että en koskaan voi saada lasta ja se ahdistus siihen päälle. Avomieheni ei voi millään ymmärtää sitä, että minä en tuonnut menneisyydestä mitään ns. painolasteja suhteeseemme, kun hänellä taas on ex:nsä ja lapsensa.
Ja tietenkin (minun tuurillani)hänen ex ei ole kovin mukava tapaus ja 3v. poika äärimmäisen vaikea lapsi, olen halunnut ns. tutustua lapseen, koska hän on joka toinen viikko puolet viikosta meillä, mutta lapsi on agressiivinen ja elämä on pelkkää kirkumista, huutamista, itkemistä, raivoamista jne. Että kyllä täytyy olla melkoisen hyvä, uhrautuva, ja pitkäpinnainen nainen, että jaksaa. Minäkin olen miettinyt, että tätäkö tämä loppuelämä on ja tätäkö minä sitten haluan. Mihin ja kuinka pitkälle rakkaus riittää??

ei lapsia kirjoitti:

tunnen itseni ulkopuoliseksi suhteessani,jossa miesystävälläni on lapsi edellisestä suhteesta ja on nk.etävanhempi. Koen itseni "toissijaiseksi", koska minulla on "vain" miesystäväni mutta hänellä on minut ja ex-avokki ja lapsi. Minun pitäisi hyväksyä ja sopeutua kaikki kolmannen osapuolen (=exän ja lapsen)osallistumiset elämäämme (tapaamiset, yhteydenpito yms.), mutta miesystäväni ei joudu minun puoleltani kestämään samaa, tämäkin tekee suhteesta epätasapinoisen.Olen ollut todella ahdistunut lähes koko puolentoistavuoden aikana, jota seurustelua on ollut eikä tunne tunnu hellittävän millään. Ikäänkuin emme olisi "samassa veneessä" vaan soudamme kumpikin omia veneitämme vaikkakin samaan suuntaan. Toivottavasti ymmärrätte vertauksen :-)On todella vaikeata olla tälläisessä kuviossa mukana enkä usko,että suhteemme jatkuu kovinkaan kauaa enään koska kaatuu ristiriitoihin ja epätasapainoon yms. Vaikea yhtälö!

Lue lisää

Mulla vika ei myöskään ole miehen lapsessa. Tyttö on mukava, kiltti ja sosiaalinen.

Silti lapsi ja ex ovat ikuisesti "piikkinä mun lihassa".

Tämä ajatus takaraivossani syyllistää mua. Tunnen olevani äärettömän huono ihminen..
..ja toisaalta, en voi mitään sille, että musta tuntuu pahalle.

Just isän- ja äitienpäivänä, jouluna, synttäreinä..ym..ym.. tunne korostuu.
Heillä on OMA PIIRINSÄ ja mä yritän hymyillen keikkua mukana ja näytellä, että kaikki on hyvin.
Mies ei oikein ymmärrä. Hänen mielestään olen nyt osa perhettä ja kaikki ON hyvin..

On päiviä, kun ajattelen että nyt tästä ois vielä helppo lähteä- kun yhteisiä lapsia ei vielä ole.. ahdistaa joskus vaan niiiiiin paljon.
"Paha" vaan, että rakastan miestäni ja mies mua.
Lähteminen ei siis ole vaihtoehto.

Toivon, että jos/kun/ehkä meillä on joskus yhteinen lapsi osattomuudentunteeni loppuu..
..toivoisin toki, ettö loppuisi muutenkin.

......huokaus............

koira.¤ kirjoitti:

Mulla vika ei myöskään ole miehen lapsessa. Tyttö on mukava, kiltti ja sosiaalinen.

Silti lapsi ja ex ovat ikuisesti "piikkinä mun lihassa".

Tämä ajatus takaraivossani syyllistää mua. Tunnen olevani äärettömän huono ihminen..
..ja toisaalta, en voi mitään sille, että musta tuntuu pahalle.

Just isän- ja äitienpäivänä, jouluna, synttäreinä..ym..ym.. tunne korostuu.
Heillä on OMA PIIRINSÄ ja mä yritän hymyillen keikkua mukana ja näytellä, että kaikki on hyvin.
Mies ei oikein ymmärrä. Hänen mielestään olen nyt osa perhettä ja kaikki ON hyvin..

On päiviä, kun ajattelen että nyt tästä ois vielä helppo lähteä- kun yhteisiä lapsia ei vielä ole.. ahdistaa joskus vaan niiiiiin paljon.
"Paha" vaan, että rakastan miestäni ja mies mua.
Lähteminen ei siis ole vaihtoehto.

Toivon, että jos/kun/ehkä meillä on joskus yhteinen lapsi osattomuudentunteeni loppuu..
..toivoisin toki, ettö loppuisi muutenkin.

......huokaus............

Lue lisää

Kuulostipa tutulta.. Hyvin sanottu toi "piikkinä lihassa". Mulla on aika tuore suhde vielä, mut silti tuntuu et lähes joka päivä ahdistaa. Ja pelkään, et tää tästä vaan vuosien mittaan pahenee. Miehen lapsi on aivan ihana ja exäkin suht siedettävä ( niin siedettävä ku exä ny voi olla;)), et ongelma ei oo lähtösin niistä. Se on kai vaan ihan täysin mun pään sisällä. Joka tapauksessa kyseinen exä on mulle ku "punanen vaate". Sillä on mun miehen kanssa jotai sellasta mitä mulla ei. Tuntee olonsa välillä niin ulkopuoliseks. Miehen on vaikee ymmärtää, miksen pysty päästämään irti sen menneisyydestä. Vitun vaikeeta, ku menneisyys muistuttaa itsestään joka ikinen päivä. Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, et miehen exä on osa meidän (mun) elämää ihan aina. Miten voisin muuttaa ajatus maailmaani ja päästä yli miehen menneisyydestä?

*pippuri* kirjoitti:

Kuulostipa tutulta.. Hyvin sanottu toi "piikkinä lihassa". Mulla on aika tuore suhde vielä, mut silti tuntuu et lähes joka päivä ahdistaa. Ja pelkään, et tää tästä vaan vuosien mittaan pahenee. Miehen lapsi on aivan ihana ja exäkin suht siedettävä ( niin siedettävä ku exä ny voi olla;)), et ongelma ei oo lähtösin niistä. Se on kai vaan ihan täysin mun pään sisällä. Joka tapauksessa kyseinen exä on mulle ku "punanen vaate". Sillä on mun miehen kanssa jotai sellasta mitä mulla ei. Tuntee olonsa välillä niin ulkopuoliseks. Miehen on vaikee ymmärtää, miksen pysty päästämään irti sen menneisyydestä. Vitun vaikeeta, ku menneisyys muistuttaa itsestään joka ikinen päivä. Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, et miehen exä on osa meidän (mun) elämää ihan aina. Miten voisin muuttaa ajatus maailmaani ja päästä yli miehen menneisyydestä?

Lue lisää

Olen monta vuotta yrittänyt päästää irti exästä. Vaan en pysty, melkein pahenee vaan. Näinhän se on, exä on kuvioissa niin kaun kuin se ylipäänsä on mahdollista. Tarkoitan suhteen loppua tai kuolemaa. Minua ei auta muu kuin ihme, aivopesu tai lähtö! Rakastan miestäni, mutta en voi hyvin. Minulla ei taida olla psyykkistä kapasiteettia olla tällaisessa suhteessa. Millaisella ihmisellä on?

Sinua täysin kirjoitti:

Olen monta vuotta yrittänyt päästää irti exästä. Vaan en pysty, melkein pahenee vaan. Näinhän se on, exä on kuvioissa niin kaun kuin se ylipäänsä on mahdollista. Tarkoitan suhteen loppua tai kuolemaa. Minua ei auta muu kuin ihme, aivopesu tai lähtö! Rakastan miestäni, mutta en voi hyvin. Minulla ei taida olla psyykkistä kapasiteettia olla tällaisessa suhteessa. Millaisella ihmisellä on?

Lue lisää

Miten paljon annatte sen ex:n sekaantua elämäänne muuten? Siis eihän hänellä ole siihen mitään asiaa, vain lapsia tapaatte jne? Kun sopimus lasten tapaamisista lastenvalvojan (tms.) luona tehty, ei sen ex:n kanssa tarvitse enää niin hirveästi säätää??? Keskittykää omaan elämiseenne ja tehkää rajat selviksi.

Sinua täysin kirjoitti:

Olen monta vuotta yrittänyt päästää irti exästä. Vaan en pysty, melkein pahenee vaan. Näinhän se on, exä on kuvioissa niin kaun kuin se ylipäänsä on mahdollista. Tarkoitan suhteen loppua tai kuolemaa. Minua ei auta muu kuin ihme, aivopesu tai lähtö! Rakastan miestäni, mutta en voi hyvin. Minulla ei taida olla psyykkistä kapasiteettia olla tällaisessa suhteessa. Millaisella ihmisellä on?

Lue lisää

Minkälainen tilanne teillä on? Siis kuinka paljon exä on kuvioissa mukana? Mua repii ristiriita siitä, et tottakai ymmärrän että on lapsen kannalta parempi ku vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään. Mut samalla vituttaa se, ku ne on muutenki kavereita keskenään. Siis ovat paljon tekemisissä ja juttelevat asioista (muistakin ku lapseen liittyvistä). Järki sanoo myös, et jos haluaisivat olla edelleen yhessä, ni varmaan olisivat. Ja jos olis vielä tunteita toisiaan kohtaan, ni eivät varmaankaan pystyis asioista järkevästi keskustella. Mut järki ei aina riitä.. Välillä vaan tulee sellanen tunne, et miten paljon ite pitää sietää? Pitääkö kaikki vaan niellä purematta? Muuten oon tosi onnellinen mieheni kans ja siks haluisin todella sopeutua tähän tilanteeseen. Vaikeeta..

*pippuri* kirjoitti:

Minkälainen tilanne teillä on? Siis kuinka paljon exä on kuvioissa mukana? Mua repii ristiriita siitä, et tottakai ymmärrän että on lapsen kannalta parempi ku vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään. Mut samalla vituttaa se, ku ne on muutenki kavereita keskenään. Siis ovat paljon tekemisissä ja juttelevat asioista (muistakin ku lapseen liittyvistä). Järki sanoo myös, et jos haluaisivat olla edelleen yhessä, ni varmaan olisivat. Ja jos olis vielä tunteita toisiaan kohtaan, ni eivät varmaankaan pystyis asioista järkevästi keskustella. Mut järki ei aina riitä.. Välillä vaan tulee sellanen tunne, et miten paljon ite pitää sietää? Pitääkö kaikki vaan niellä purematta? Muuten oon tosi onnellinen mieheni kans ja siks haluisin todella sopeutua tähän tilanteeseen. Vaikeeta..

Lue lisää

Me ei olla exän kanssa missään sosiaalisissa tekemissä, paitsi lapsia tuodessa/viedessä ja jos on lasten tiimoilta, mitään oleellista. Esim. koulun juhlissa istutaan samassa pöydässä ja ollaan ystävällisiä ym. ym., mutta ei muuten.

Eronsa oli kuulemma aikanaan erittäin riitaisa (me löysimme toisemme vasta reilu vuosi eron jälkeen). Miehen vanhemmat esimerkiksi eivät exää halua tavata, lapsia toki tapaavat mielellään ja lapsilla on heihin hyvät välit.

Minulle henkilökohtaisesti on varmasti ollut helpotus, etteivät mieheni ja ex ole muissa tekemisissä, kuin apsia koskevissa asioissa. Enkä oikein ymmärrä miksi pitäisikään, ovat eronneet ja elävät elämäänsä eteenpäin?

Tietysti minua on ärsyttänyt exn yritykset kontrolloida meidän elämäämme, niitä nimittäin on ollut, varsinkin alussa, kun kokeillaan kepillä jäätä... Mutta kun on tapaamiset sun muut paperilla, ei tarvitse taipua manipulointiin sen pelossa, ettei sitten yht'äkkiä lapsia enää saisikaan luokseen.

Minusta miehesi ei välttämättä ole edes tietoinen sinun tunteitasi, oletko jutellut niistä, neutraaliin sävyyn vailla syytöksiä. Ei toisen exiä, vaikkei kuvioissa olisi lapsiakaan, ole koskaan helppo tavata.

*pippuri* kirjoitti:

Minkälainen tilanne teillä on? Siis kuinka paljon exä on kuvioissa mukana? Mua repii ristiriita siitä, et tottakai ymmärrän että on lapsen kannalta parempi ku vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään. Mut samalla vituttaa se, ku ne on muutenki kavereita keskenään. Siis ovat paljon tekemisissä ja juttelevat asioista (muistakin ku lapseen liittyvistä). Järki sanoo myös, et jos haluaisivat olla edelleen yhessä, ni varmaan olisivat. Ja jos olis vielä tunteita toisiaan kohtaan, ni eivät varmaankaan pystyis asioista järkevästi keskustella. Mut järki ei aina riitä.. Välillä vaan tulee sellanen tunne, et miten paljon ite pitää sietää? Pitääkö kaikki vaan niellä purematta? Muuten oon tosi onnellinen mieheni kans ja siks haluisin todella sopeutua tähän tilanteeseen. Vaikeeta..

Lue lisää

Ei meillä kovin paljoa yhteyksiä ole, mutta jokainen puhelu lasten asioista, juhlista, harjoituksiin viemisistä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Minun kotirauha on rikottu. Tällainen uusperhetilanne taitaa olla ihmisluonnolle vieras. Ennen vanhaan oli myös uusperheitä. Silloin entiset olivat kuolleet, eivätkä elossa käyttämässä valtaansa. Sillä äitinä on helppo käyttää valtaa lapsillaan, jos on sitä sorttia. Päivi Sutinen on tehnyt tutkimuksen. Etsi lisää googlesta. Psykologi Kiianmaa kehotti jossain lehdessä miehiä vetämään selkeät rajat exälleen ja suojella uutta kumppania. Se olisi miehen työ.

*pippuri* kirjoitti:

Minkälainen tilanne teillä on? Siis kuinka paljon exä on kuvioissa mukana? Mua repii ristiriita siitä, et tottakai ymmärrän että on lapsen kannalta parempi ku vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään. Mut samalla vituttaa se, ku ne on muutenki kavereita keskenään. Siis ovat paljon tekemisissä ja juttelevat asioista (muistakin ku lapseen liittyvistä). Järki sanoo myös, et jos haluaisivat olla edelleen yhessä, ni varmaan olisivat. Ja jos olis vielä tunteita toisiaan kohtaan, ni eivät varmaankaan pystyis asioista järkevästi keskustella. Mut järki ei aina riitä.. Välillä vaan tulee sellanen tunne, et miten paljon ite pitää sietää? Pitääkö kaikki vaan niellä purematta? Muuten oon tosi onnellinen mieheni kans ja siks haluisin todella sopeutua tähän tilanteeseen. Vaikeeta..

Lue lisää

Mikä hitto siinä on ettei lapsen vanhemmat SAA EDES NÄHDÄ TOISIAAN ja puheväleissä olevat ovat jo järkyttävää!!! Ota lapseton mies jos et kestä sitä, että aikuisilla ihmisillä on muitakin kavereita kuin se asumiskumppani!
Lapsen asiat kun kuuluu molemmille vanhemmille, halustpa teai et, joten tässä vaiheessa ole hyvä ja jätä ne asiat heille, joita asia koskee!
Mutta jos tahallaan haluaa sotkea ja tehdä asioista vaikeita, niin senkun kimppuun vaan, ja puhumaan perättömiä!

olet itsekäs ihminen! kirjoitti:

Mikä hitto siinä on ettei lapsen vanhemmat SAA EDES NÄHDÄ TOISIAAN ja puheväleissä olevat ovat jo järkyttävää!!! Ota lapseton mies jos et kestä sitä, että aikuisilla ihmisillä on muitakin kavereita kuin se asumiskumppani!
Lapsen asiat kun kuuluu molemmille vanhemmille, halustpa teai et, joten tässä vaiheessa ole hyvä ja jätä ne asiat heille, joita asia koskee!
Mutta jos tahallaan haluaa sotkea ja tehdä asioista vaikeita, niin senkun kimppuun vaan, ja puhumaan perättömiä!

Lue lisää

Haluaisimme, että suhtautumiseme olisi toinen ja keskustelemme siitä asiallisesti syyttämättä ketään. Luontomme on vain sellainen. Voisin väittää, että on normaalimpaa tuntea mustasukkaisuutta kuin ei tuntea. Jos siis oikeasti rakastaa. Haluamme myös miettiä, miten voisimme muuttaa itseämme. Rakkauden vuoksi n valmis tekemään kaikkensa.

olet itsekäs ihminen! kirjoitti:

Mikä hitto siinä on ettei lapsen vanhemmat SAA EDES NÄHDÄ TOISIAAN ja puheväleissä olevat ovat jo järkyttävää!!! Ota lapseton mies jos et kestä sitä, että aikuisilla ihmisillä on muitakin kavereita kuin se asumiskumppani!
Lapsen asiat kun kuuluu molemmille vanhemmille, halustpa teai et, joten tässä vaiheessa ole hyvä ja jätä ne asiat heille, joita asia koskee!
Mutta jos tahallaan haluaa sotkea ja tehdä asioista vaikeita, niin senkun kimppuun vaan, ja puhumaan perättömiä!

Lue lisää

Just.. Eipä kai täs kukaan oo ollu väittämäs, et lapsen vanhemmat ei sais olla yhteyksis tai nähdä toisiaan. Mä ainaki oon vaan kertonu minkälaisia tunteita noi asiat mussa itessä herättää. Itsekästä tai ei, mut minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Ja oon kyl sitä mieltä, et lapsen asiat kuuluu jossain määrin myös äidin/isän uusille kumppaneilla. Tietenki päävastuu on vanhemmilla, mut kyllä me nyksätkin ollaan osa lapsen elämää. Enkä ainakaa tietosesti oo sotkenu kenenkään asioita, vaan yrittäny sopeutua ja elää omaa elämääni. Nää asiat on muutenki ihan tarpeeks vaikeita, et näitä tarvis enää tieten tahtoen vaikeuttaa. Enkä mä mitää sääliä kaipaa, itehän oon valintani tehny. Nyt vaan kaipaan neuvoja, kuinka elää valintani kans. Helpottaa täällä tilittää näitä asioita. Parempi kai se, ku kaataa kaikki miehen tai ystävien niskaan:)

keskusteluamme kirjoitti:

Haluaisimme, että suhtautumiseme olisi toinen ja keskustelemme siitä asiallisesti syyttämättä ketään. Luontomme on vain sellainen. Voisin väittää, että on normaalimpaa tuntea mustasukkaisuutta kuin ei tuntea. Jos siis oikeasti rakastaa. Haluamme myös miettiä, miten voisimme muuttaa itseämme. Rakkauden vuoksi n valmis tekemään kaikkensa.

Lue lisää

Miehen kans näistä asioista on välillä vaikee puhua. Se ajattelee niin erilailla. Siks on kiva vuodattaa tuntojaan mieluummin "kohtalotovereille" täällä. Ja mä tiedostan sen, et mä ite teen tästä asiasta suuremman ongelman, ku se onkaan. Sen takia en haluakaan yrittää muuttaa miestäni, vaan nimen omaan omaa ajatusmaailmaani. Ja huomaa, et olo on jo nyt helpompi, ku on saanu tänne purkaa:)

keskusteluamme kirjoitti:

Haluaisimme, että suhtautumiseme olisi toinen ja keskustelemme siitä asiallisesti syyttämättä ketään. Luontomme on vain sellainen. Voisin väittää, että on normaalimpaa tuntea mustasukkaisuutta kuin ei tuntea. Jos siis oikeasti rakastaa. Haluamme myös miettiä, miten voisimme muuttaa itseämme. Rakkauden vuoksi n valmis tekemään kaikkensa.

Lue lisää

niin mielenkiintoinen aihe. Ilona Rauhalassa käsiteltiin tänään uusioperheen äidin tilannetta. Vaikeita tunteita on, vaikka ei olisi lapseton.

*pippuri* kirjoitti:

Kuulostipa tutulta.. Hyvin sanottu toi "piikkinä lihassa". Mulla on aika tuore suhde vielä, mut silti tuntuu et lähes joka päivä ahdistaa. Ja pelkään, et tää tästä vaan vuosien mittaan pahenee. Miehen lapsi on aivan ihana ja exäkin suht siedettävä ( niin siedettävä ku exä ny voi olla;)), et ongelma ei oo lähtösin niistä. Se on kai vaan ihan täysin mun pään sisällä. Joka tapauksessa kyseinen exä on mulle ku "punanen vaate". Sillä on mun miehen kanssa jotai sellasta mitä mulla ei. Tuntee olonsa välillä niin ulkopuoliseks. Miehen on vaikee ymmärtää, miksen pysty päästämään irti sen menneisyydestä. Vitun vaikeeta, ku menneisyys muistuttaa itsestään joka ikinen päivä. Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, et miehen exä on osa meidän (mun) elämää ihan aina. Miten voisin muuttaa ajatus maailmaani ja päästä yli miehen menneisyydestä?

Lue lisää

..tunteet näissä asioissa on niin hitsin ristiriitaiset.

Rakastan miestäni ja näen hänen lapsessaan paljon häntä-
siltikään en pysty olemaan tuntematta vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan, että mun elämä on nyt sidottu tähän muksuun ja hänen äitiinsä.

Asiaa ei todella helpota miehen suhtautuminen. Se, että kaikki on hyvin..
..eikö se ole jossain mielessä tosiasioiden kieltämistä...?

Mies myös tekee päätöksiä tyyliin: "kun sulla on loma, niin ajattelin pitää itsekin pekkasia.. Ai niin, pyysin että Tyttö tulee myös silloin koko lomaksi tänne."

Jos asiasta edes kysyttäisi- edes HYPOTEETTISESTI myös minun mielipidettäni................
.........toki mulla ei olisi sitä mitään vastaankaan!

Mua ainakin ahdistaa niin perkeleesti, että mun elämää suunnitellaan mun puolesta- ja päätetään miten vietän lomani.
Se tavallaan kuitenki kertoo, että mun sanomisislla ta mielipiteillä ei oo merkitystä.
Ja eristää mut aina vaan enemmän tästä "piiristä", jonka reunustoilla yritän hymyillen niellä kaiken..

Oon mä tästä miehelle puhunut, mutta se on vaan silmät ymmyrkäisenä eikä oikeesti tajuu missä teki väärin, ennenkuin siitä sanon.
Ja sitte myöntää, että joo-kylhän-mä-vähän-mokasin-anteeks..
Ja ymmärrystä riittää seuraavaan kertaan asti.

En usko, että tätä oikeasti ymmärtää kukaan sellainen, joka ei itse oo samassa jamassa.

Voimia siis, siskot!
Ja uskoa rakkauteen-
se kestää kyllä, jos vaan ei anna periksi.. : ))

olet itsekäs ihminen! kirjoitti:

Mikä hitto siinä on ettei lapsen vanhemmat SAA EDES NÄHDÄ TOISIAAN ja puheväleissä olevat ovat jo järkyttävää!!! Ota lapseton mies jos et kestä sitä, että aikuisilla ihmisillä on muitakin kavereita kuin se asumiskumppani!
Lapsen asiat kun kuuluu molemmille vanhemmille, halustpa teai et, joten tässä vaiheessa ole hyvä ja jätä ne asiat heille, joita asia koskee!
Mutta jos tahallaan haluaa sotkea ja tehdä asioista vaikeita, niin senkun kimppuun vaan, ja puhumaan perättömiä!

Lue lisää

Lasten asiat pitää sopia asianajajan välityksellä. Eronneiden puolisoiden pitää olla kuin kuolleita toisilleen. Uusilla avioliitoilla ei ole onnistumisen mahdollisuutta, jos jatkuvasti roikutaan vanhassa suhteessa.

Yhteishuolto onnistuu eronneiden kesken vain poikkeustapauksessa. Parempi on jos toinen on yksinhuoltaja, ja toisella on vain tapaamisoikeus.

koira.¤ kirjoitti:

..tunteet näissä asioissa on niin hitsin ristiriitaiset.

Rakastan miestäni ja näen hänen lapsessaan paljon häntä-
siltikään en pysty olemaan tuntematta vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan, että mun elämä on nyt sidottu tähän muksuun ja hänen äitiinsä.

Asiaa ei todella helpota miehen suhtautuminen. Se, että kaikki on hyvin..
..eikö se ole jossain mielessä tosiasioiden kieltämistä...?

Mies myös tekee päätöksiä tyyliin: "kun sulla on loma, niin ajattelin pitää itsekin pekkasia.. Ai niin, pyysin että Tyttö tulee myös silloin koko lomaksi tänne."

Jos asiasta edes kysyttäisi- edes HYPOTEETTISESTI myös minun mielipidettäni................
.........toki mulla ei olisi sitä mitään vastaankaan!

Mua ainakin ahdistaa niin perkeleesti, että mun elämää suunnitellaan mun puolesta- ja päätetään miten vietän lomani.
Se tavallaan kuitenki kertoo, että mun sanomisislla ta mielipiteillä ei oo merkitystä.
Ja eristää mut aina vaan enemmän tästä "piiristä", jonka reunustoilla yritän hymyillen niellä kaiken..

Oon mä tästä miehelle puhunut, mutta se on vaan silmät ymmyrkäisenä eikä oikeesti tajuu missä teki väärin, ennenkuin siitä sanon.
Ja sitte myöntää, että joo-kylhän-mä-vähän-mokasin-anteeks..
Ja ymmärrystä riittää seuraavaan kertaan asti.

En usko, että tätä oikeasti ymmärtää kukaan sellainen, joka ei itse oo samassa jamassa.

Voimia siis, siskot!
Ja uskoa rakkauteen-
se kestää kyllä, jos vaan ei anna periksi.. : ))

Lue lisää

Mikä pakko sinun on viettää se lomasi miehesi ja tytön kanssa? Ainakaan kokonaan? Suunnittele jotakin kivaa itsellesi,mistä pidät ja anna palaa... Kyllä mies huomaa yhdestä kerrasta,että sinua ei pompotella miten sattuu. Meillä ainakin tehosi, nykyään suunnitellaan lomat ja vapaat yhdessä, osa miehen lasten kanssa,josta myös minä nautin ja osa ihan kahdestaan... = )

pidä tavata toisiaan kirjoitti:

Lasten asiat pitää sopia asianajajan välityksellä. Eronneiden puolisoiden pitää olla kuin kuolleita toisilleen. Uusilla avioliitoilla ei ole onnistumisen mahdollisuutta, jos jatkuvasti roikutaan vanhassa suhteessa.

Yhteishuolto onnistuu eronneiden kesken vain poikkeustapauksessa. Parempi on jos toinen on yksinhuoltaja, ja toisella on vain tapaamisoikeus.

Lue lisää

..jonkinlainen sarkastinen provosointiyritys?

pidä tavata toisiaan kirjoitti:

Lasten asiat pitää sopia asianajajan välityksellä. Eronneiden puolisoiden pitää olla kuin kuolleita toisilleen. Uusilla avioliitoilla ei ole onnistumisen mahdollisuutta, jos jatkuvasti roikutaan vanhassa suhteessa.

Yhteishuolto onnistuu eronneiden kesken vain poikkeustapauksessa. Parempi on jos toinen on yksinhuoltaja, ja toisella on vain tapaamisoikeus.

Lue lisää

elämä ja yhteiset lapset,on todella kypsymätöntä, etteivät he voisi olla ystäviä keskenään! Järkyttävä ajatus. Jos ei ystäviä, niin puheväleissä ainakin.
Kuka sen asianajajan maksaa? Mies vai uus naikkonen?
Onkohan tämä taas jonkun uusnaisen aivotus, ettei olisi uhkaa lähellä???

koira.¤ kirjoitti:

..tunteet näissä asioissa on niin hitsin ristiriitaiset.

Rakastan miestäni ja näen hänen lapsessaan paljon häntä-
siltikään en pysty olemaan tuntematta vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan, että mun elämä on nyt sidottu tähän muksuun ja hänen äitiinsä.

Asiaa ei todella helpota miehen suhtautuminen. Se, että kaikki on hyvin..
..eikö se ole jossain mielessä tosiasioiden kieltämistä...?

Mies myös tekee päätöksiä tyyliin: "kun sulla on loma, niin ajattelin pitää itsekin pekkasia.. Ai niin, pyysin että Tyttö tulee myös silloin koko lomaksi tänne."

Jos asiasta edes kysyttäisi- edes HYPOTEETTISESTI myös minun mielipidettäni................
.........toki mulla ei olisi sitä mitään vastaankaan!

Mua ainakin ahdistaa niin perkeleesti, että mun elämää suunnitellaan mun puolesta- ja päätetään miten vietän lomani.
Se tavallaan kuitenki kertoo, että mun sanomisislla ta mielipiteillä ei oo merkitystä.
Ja eristää mut aina vaan enemmän tästä "piiristä", jonka reunustoilla yritän hymyillen niellä kaiken..

Oon mä tästä miehelle puhunut, mutta se on vaan silmät ymmyrkäisenä eikä oikeesti tajuu missä teki väärin, ennenkuin siitä sanon.
Ja sitte myöntää, että joo-kylhän-mä-vähän-mokasin-anteeks..
Ja ymmärrystä riittää seuraavaan kertaan asti.

En usko, että tätä oikeasti ymmärtää kukaan sellainen, joka ei itse oo samassa jamassa.

Voimia siis, siskot!
Ja uskoa rakkauteen-
se kestää kyllä, jos vaan ei anna periksi.. : ))

Lue lisää

vaan keho laittaa niin hanttiin tilanteissa, joissa on myös lasten äiti on mukana: harrastukset, juhlat, koulujutut yms. Tuska joka puolella kehoa ja jalat ei enää suostu lähtemään. Olen näytellyt, että kaikki on ok, yrittänyt olla yställinen ja pärjäävä. Olen niellyt niin paljon ja ajatellut,että mun pitää vaan jaksaa ollafilmaattinen. Siis olen valehdellut sekä itselleni että muille. Ja nyt olen aivan poikki!!

äitipuoli-68 kirjoitti:

Mikä pakko sinun on viettää se lomasi miehesi ja tytön kanssa? Ainakaan kokonaan? Suunnittele jotakin kivaa itsellesi,mistä pidät ja anna palaa... Kyllä mies huomaa yhdestä kerrasta,että sinua ei pompotella miten sattuu. Meillä ainakin tehosi, nykyään suunnitellaan lomat ja vapaat yhdessä, osa miehen lasten kanssa,josta myös minä nautin ja osa ihan kahdestaan... = )

Lue lisää

koko loman lapsensa kanssa eikä sinun?

Ei ihme että täällä äidit saa hepulin, kun naiset vaatii mielettömiä asioita.

Ei se mies perheessäkään viettänyt osaa kesälomastaan pelkästään vaimonsa kanssa, kyllä siihen lapset kuului kokonaan. Meillä ainakin.

Mikä oikeus sulla on viedä lapselta loman aikaan iso pois??? Ei mikään.

Ota lapseton mies, niin ei tarvi narista. Itse olet soppasi ja elämäsi järjestänyt, älä toisten lapsia siitä syytä. Oma vika, oma vika

isä haluaa viettää kirjoitti:

koko loman lapsensa kanssa eikä sinun?

Ei ihme että täällä äidit saa hepulin, kun naiset vaatii mielettömiä asioita.

Ei se mies perheessäkään viettänyt osaa kesälomastaan pelkästään vaimonsa kanssa, kyllä siihen lapset kuului kokonaan. Meillä ainakin.

Mikä oikeus sulla on viedä lapselta loman aikaan iso pois??? Ei mikään.

Ota lapseton mies, niin ei tarvi narista. Itse olet soppasi ja elämäsi järjestänyt, älä toisten lapsia siitä syytä. Oma vika, oma vika

Lue lisää

..loma, niin se ei tarkoita että myös miehen lapsella on myös automaattisesti loma.
Tai, että mun/kenenkään muunkaan on pakko viettää lomansa niinkuin joku toinen sanoo.

Luit tekstejä "väärien lasien läpi".

ei enää riitä kirjoitti:

vaan keho laittaa niin hanttiin tilanteissa, joissa on myös lasten äiti on mukana: harrastukset, juhlat, koulujutut yms. Tuska joka puolella kehoa ja jalat ei enää suostu lähtemään. Olen näytellyt, että kaikki on ok, yrittänyt olla yställinen ja pärjäävä. Olen niellyt niin paljon ja ajatellut,että mun pitää vaan jaksaa ollafilmaattinen. Siis olen valehdellut sekä itselleni että muille. Ja nyt olen aivan poikki!!

Lue lisää

Tilanteesi tuntuu ylipääsemättömältä ja lannistavalta. Ymmärrän..

Ootko jutellut asiasta miehen kanssa..?
Voisithan yrittää ottaa asian puheeksi neutraalissa tilanteessa ja koettaa puhua syyttelemättä-
Aihe on varmasti miehellekin vaikea.
Hänestä saattaa tuntua, että arvostelet HÄNTÄ ja HÄNEN jälkikasvua..
Tässä asiassa miehet on aikamoisia "hienopeppuja".
Jos mies sua myös rakastaa, tahtoo kyllä auttaa sua asiassa.

Tässä ei taida auttaa se, että nyksä leimataan heti huonoksi ja kamalaksi, jos tohtii mielipiteensä ilmaista.
Uskon, että nää jutut ei kuitenkaan oo ihan ylivoimaisia.

Kannattaa yrittää-
ja jos rakkkaus ei siiitäkään huolimatta sitte kestä, ni ainakin on YRITTÄNYT

Niiku tossa aikasemmin sanoinkin: Tsemppiä!

KikkE kirjoitti:

..loma, niin se ei tarkoita että myös miehen lapsella on myös automaattisesti loma.
Tai, että mun/kenenkään muunkaan on pakko viettää lomansa niinkuin joku toinen sanoo.

Luit tekstejä "väärien lasien läpi".

Lue lisää

miehen lasten elämää ja määräämään miten he saavat viettää aikansa isän kanssa ja lomansa. Joten älä sinäkään päätä miten toiset saa lomansa viettää niinkuin sinä sanot.

ei enää riitä kirjoitti:

vaan keho laittaa niin hanttiin tilanteissa, joissa on myös lasten äiti on mukana: harrastukset, juhlat, koulujutut yms. Tuska joka puolella kehoa ja jalat ei enää suostu lähtemään. Olen näytellyt, että kaikki on ok, yrittänyt olla yställinen ja pärjäävä. Olen niellyt niin paljon ja ajatellut,että mun pitää vaan jaksaa ollafilmaattinen. Siis olen valehdellut sekä itselleni että muille. Ja nyt olen aivan poikki!!

Lue lisää

ei osata irroittaa otetta menneestä!! Alkakaa nyt hyvät ihmiset elää omaa elämäänne!

yrität säätää kirjoitti:

miehen lasten elämää ja määräämään miten he saavat viettää aikansa isän kanssa ja lomansa. Joten älä sinäkään päätä miten toiset saa lomansa viettää niinkuin sinä sanot.

...lomasta ja MUN oikeudesta tehdä OMALLA lomallani mitä haluan.

Mä en ole päättämässä kenenkään muiden lomista.

Älä säkään tuu laittamaan sanoja mun suuhun.

KikkE kirjoitti:

...lomasta ja MUN oikeudesta tehdä OMALLA lomallani mitä haluan.

Mä en ole päättämässä kenenkään muiden lomista.

Älä säkään tuu laittamaan sanoja mun suuhun.

Lue lisää

olevansa vain isän kanssa, joten älä ole noin itsekäs, että vain sulla on oikeus tehdä lomalla mitä haluut. Lapsi on kuitenkin isälle se tärkein ENNEN SINUA!

koira.¤ kirjoitti:

..tunteet näissä asioissa on niin hitsin ristiriitaiset.

Rakastan miestäni ja näen hänen lapsessaan paljon häntä-
siltikään en pysty olemaan tuntematta vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan, että mun elämä on nyt sidottu tähän muksuun ja hänen äitiinsä.

Asiaa ei todella helpota miehen suhtautuminen. Se, että kaikki on hyvin..
..eikö se ole jossain mielessä tosiasioiden kieltämistä...?

Mies myös tekee päätöksiä tyyliin: "kun sulla on loma, niin ajattelin pitää itsekin pekkasia.. Ai niin, pyysin että Tyttö tulee myös silloin koko lomaksi tänne."

Jos asiasta edes kysyttäisi- edes HYPOTEETTISESTI myös minun mielipidettäni................
.........toki mulla ei olisi sitä mitään vastaankaan!

Mua ainakin ahdistaa niin perkeleesti, että mun elämää suunnitellaan mun puolesta- ja päätetään miten vietän lomani.
Se tavallaan kuitenki kertoo, että mun sanomisislla ta mielipiteillä ei oo merkitystä.
Ja eristää mut aina vaan enemmän tästä "piiristä", jonka reunustoilla yritän hymyillen niellä kaiken..

Oon mä tästä miehelle puhunut, mutta se on vaan silmät ymmyrkäisenä eikä oikeesti tajuu missä teki väärin, ennenkuin siitä sanon.
Ja sitte myöntää, että joo-kylhän-mä-vähän-mokasin-anteeks..
Ja ymmärrystä riittää seuraavaan kertaan asti.

En usko, että tätä oikeasti ymmärtää kukaan sellainen, joka ei itse oo samassa jamassa.

Voimia siis, siskot!
Ja uskoa rakkauteen-
se kestää kyllä, jos vaan ei anna periksi.. : ))

Lue lisää

Ristiriitasta tää on, mitäpä muuta. Tuntuu et ulkopuolelta sanellaan, mitä täs tilantees pitäs ajatella ja tuntea. Kaikki negatiiviset tunteet on väärin ja itsekkäitä. Se on niin helppo antaa viisaita neuvoja, jos ei ite oo samassa tilanteessa. Lässytetään siitä, kuinka meidän nyksien pitäis ymmärtää, et lapsi menee meidän edelle. Mun mielestä lapsi-vanhempi suhdetta ei voi verrata parisuhteeseen! Tsemppiä sulleki! Pidetään toistemme puolia:)

voi vaatia omalla lomalla kirjoitti:

olevansa vain isän kanssa, joten älä ole noin itsekäs, että vain sulla on oikeus tehdä lomalla mitä haluut. Lapsi on kuitenkin isälle se tärkein ENNEN SINUA!

mun loma on MUN LOMA.

KikkE kirjoitti:

mun loma on MUN LOMA.

kuuluuu heille, ei sulle! Jos lapsi niin haluu niin HÄN ON AINA ISÄLLE ETUSIJALLA, ja sun haaveet viimeisenä. Niin toimii kunnon isä.

mut lapsen ja isän loma kirjoitti:

kuuluuu heille, ei sulle! Jos lapsi niin haluu niin HÄN ON AINA ISÄLLE ETUSIJALLA, ja sun haaveet viimeisenä. Niin toimii kunnon isä.

Jos on MUN lom, se ei tarkoita että koko muullakin revohkalla on loma.

Sulla ei oo mitään käsitystä mitä meillä tapahtuu tai mistä mä haaveilen.

Että jänkytä sä vaan rauhassa. Sen sä osaat.

KikkE kirjoitti:

Jos on MUN lom, se ei tarkoita että koko muullakin revohkalla on loma.

Sulla ei oo mitään käsitystä mitä meillä tapahtuu tai mistä mä haaveilen.

Että jänkytä sä vaan rauhassa. Sen sä osaat.

Lue lisää

minä minä minä, muut ei mitään!

muuta kun oman napasi kirjoitti:

minä minä minä, muut ei mitään!

..blaBlaBlaa...

ei enää riitä kirjoitti:

vaan keho laittaa niin hanttiin tilanteissa, joissa on myös lasten äiti on mukana: harrastukset, juhlat, koulujutut yms. Tuska joka puolella kehoa ja jalat ei enää suostu lähtemään. Olen näytellyt, että kaikki on ok, yrittänyt olla yställinen ja pärjäävä. Olen niellyt niin paljon ja ajatellut,että mun pitää vaan jaksaa ollafilmaattinen. Siis olen valehdellut sekä itselleni että muille. Ja nyt olen aivan poikki!!

Lue lisää

pitkälle pötkitä. Se ei riitä, vaan asioiden perusteellinen käsittely itsensä ja puolisonsa kanssa.

*pippuri* kirjoitti:

Miehen kans näistä asioista on välillä vaikee puhua. Se ajattelee niin erilailla. Siks on kiva vuodattaa tuntojaan mieluummin "kohtalotovereille" täällä. Ja mä tiedostan sen, et mä ite teen tästä asiasta suuremman ongelman, ku se onkaan. Sen takia en haluakaan yrittää muuttaa miestäni, vaan nimen omaan omaa ajatusmaailmaani. Ja huomaa, et olo on jo nyt helpompi, ku on saanu tänne purkaa:)

Lue lisää

Mäkin olen nyt lähes vuoden ajan seurustellut miehen kanssa jolla on lapsi, viisi vuotias poika. Mulla ei ole lapsia, ja mä voin sanoa, että en ikinä ole joutunut näin pienessä ajassa näin koville, mitä ihmeellisempien tunteiden kanssa. On vaikea hyväksyä sitä, että se mun mies on saanut lapsen jo jonkun toisen kanssa, ja mä todella vihaan, kun poikaystäväni soittaa ex- avopuolisolleen, vaikka vain puhuisivat lapsen asoista.

Olin aivan epätoivoinen tässä tilanteessa ja koin, ettei tästä tule mitään, ehdottelin eroamista, keräsin tavarani pois miehen luota ja lähdin.. Mutta mies vaan puhui mulle, uskoo meihin ja rakastaa mua. Kertoo, kuinka paljon hän haluaa olla kanssani, niin kyllä siinä sydän sulaa, vaikka tilanne on vaikea. Voimia kaikille vastaavassa tilanteessa eläville naisille. Tälläinen tilanne on todellinen elämän koulu ja voidaan todella onnitella itseämme, kun ollaan näinkin hyvin selvitty, näin kehitymme ihmisinä... Ja parasta tosiaan on se että tietää, että on monia naisia, jotka on samassa tilanteessa.. on hyvä tosiaan näin anonyymistikkin kirjoittaa tunnoistaan kaltaisilleen:)

mut lapsen ja isän loma kirjoitti:

kuuluuu heille, ei sulle! Jos lapsi niin haluu niin HÄN ON AINA ISÄLLE ETUSIJALLA, ja sun haaveet viimeisenä. Niin toimii kunnon isä.

kun kehtaat kirjoitella tälle palstalle tuollaisia. Mä haluan tähän väliin sanoa, että mä seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi ja sä edustat sitä puolta meistä naisista, jotka luulevat omistavansa miehen kunhan vain jollakin konstilla tulevat raskaaksi ja saavat vauvan, jokainen mielessään päättököön, onko se arvostettavaa?

Kun mulla on loma, niin mun mies todellakin haluaa olla mun kanssa silloin, vaikka sillä on lapsi. Et sinä katkerana jätettynä äitinä voi muitten elämää määräillä. Mun mielestä sun kannattais mennä nyt itsees ja hellittää, se sun lapsen isä rakastaa mua puolisonaan, sä kuulut sen elämään vain sen lapsen kautta, sulla ei ole mitään arvoa sille miehelle. Ja se rakkaus mitä koetaan puolisoa kohtaan on erilaista, mitä koetaan lapsia kohtaan, kumpikin on tavallaan yhtä tärkeitä ja on tyhmää kiristää, ketään lapsella millään tavalla.

Lapsen ja isän loma kuuluu yhtälailla mulle, kuin ydinperheessäkin, asiat sovitaan yhdessä kaikkien parhaaksi komprromisseja tehden ja sehän tässä on niin hupaisaa, että se munkin loma vaikuttaa myös sen lapsen elämään, niin kuin mun aikataulutkin.

Ja kaikki eronneet äidit, te saatatte itse joutua vielä tilanteeseen, että seurustelette miehen kanssa jolla on lapsia, että miten haluaisit että sinua kohdellaan?

Tuisku kirjoitti:

kun kehtaat kirjoitella tälle palstalle tuollaisia. Mä haluan tähän väliin sanoa, että mä seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi ja sä edustat sitä puolta meistä naisista, jotka luulevat omistavansa miehen kunhan vain jollakin konstilla tulevat raskaaksi ja saavat vauvan, jokainen mielessään päättököön, onko se arvostettavaa?

Kun mulla on loma, niin mun mies todellakin haluaa olla mun kanssa silloin, vaikka sillä on lapsi. Et sinä katkerana jätettynä äitinä voi muitten elämää määräillä. Mun mielestä sun kannattais mennä nyt itsees ja hellittää, se sun lapsen isä rakastaa mua puolisonaan, sä kuulut sen elämään vain sen lapsen kautta, sulla ei ole mitään arvoa sille miehelle. Ja se rakkaus mitä koetaan puolisoa kohtaan on erilaista, mitä koetaan lapsia kohtaan, kumpikin on tavallaan yhtä tärkeitä ja on tyhmää kiristää, ketään lapsella millään tavalla.

Lapsen ja isän loma kuuluu yhtälailla mulle, kuin ydinperheessäkin, asiat sovitaan yhdessä kaikkien parhaaksi komprromisseja tehden ja sehän tässä on niin hupaisaa, että se munkin loma vaikuttaa myös sen lapsen elämään, niin kuin mun aikataulutkin.

Ja kaikki eronneet äidit, te saatatte itse joutua vielä tilanteeseen, että seurustelette miehen kanssa jolla on lapsia, että miten haluaisit että sinua kohdellaan?

Lue lisää

Oon ihan täysin samaa mieltä sun kanssas! Meidän nyksien on opittava elämään sen tosiasian kans, et toisella osapuolella on lapsi, exä ja menneisyys (niinku toki meillä kaikilla:)). Mut exien olis myös syytä hyväksyä se, että toisella osapuolella on uus kumppani ja antaa heidän elää elämäänsä rauhassa. Katkeruus ei auta ketään, kaikista vähiten itteä!

Tuisku kirjoitti:

kun kehtaat kirjoitella tälle palstalle tuollaisia. Mä haluan tähän väliin sanoa, että mä seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi ja sä edustat sitä puolta meistä naisista, jotka luulevat omistavansa miehen kunhan vain jollakin konstilla tulevat raskaaksi ja saavat vauvan, jokainen mielessään päättököön, onko se arvostettavaa?

Kun mulla on loma, niin mun mies todellakin haluaa olla mun kanssa silloin, vaikka sillä on lapsi. Et sinä katkerana jätettynä äitinä voi muitten elämää määräillä. Mun mielestä sun kannattais mennä nyt itsees ja hellittää, se sun lapsen isä rakastaa mua puolisonaan, sä kuulut sen elämään vain sen lapsen kautta, sulla ei ole mitään arvoa sille miehelle. Ja se rakkaus mitä koetaan puolisoa kohtaan on erilaista, mitä koetaan lapsia kohtaan, kumpikin on tavallaan yhtä tärkeitä ja on tyhmää kiristää, ketään lapsella millään tavalla.

Lapsen ja isän loma kuuluu yhtälailla mulle, kuin ydinperheessäkin, asiat sovitaan yhdessä kaikkien parhaaksi komprromisseja tehden ja sehän tässä on niin hupaisaa, että se munkin loma vaikuttaa myös sen lapsen elämään, niin kuin mun aikataulutkin.

Ja kaikki eronneet äidit, te saatatte itse joutua vielä tilanteeseen, että seurustelette miehen kanssa jolla on lapsia, että miten haluaisit että sinua kohdellaan?

Lue lisää

täusimääräisesti. Vaikka meillä on yhteishuoltajuus, niin voin sanoa että alusta asti olen ollut yksinhultaja, joka maksaa ja hoitaa kaiken. Mie yritti kuoria vain kermat päältä, ja leikkiä hyvää isää, vailla huolta ja kustannuksia. Mutta eipä onnistunut.
Meillä lpaset eivät ole isän kanssa lomaillee keskenään koskaan. Olen aina ollut mukana. Nyt vuosien päästäkään eivät ole yhtään joulukaan viettänyt isän kanssa. Aina minun kanssa, se on minun onni. En voisi olla ilman lapsiani en ainakaan jouluna. Olen siellä miessä lapsenikin.

Meidän perheeseen kuuuluu kaikki ketkä aiemminkin, ainoastaan mies katosi ja hylkäsi. mUtta oma syy, kun ei osannut asiaansa.
Nyt on turha ruikuttaa vuosien päästä ja itkeä, kun itse sotkee elämänsä.
Olen aina vaatinut, että lapset pitää olla etusijalla, ja sen minä olen pitänyt. Mies ei. Hänelle kapakat ja naiset ovat tärkeimmät kuin me.
Siksi meitä ei enää kiinnosta miehen elämä, joten vapaasti saa viettää lomansa missä haluu ja tehdäm itä haluu, kunhan ei sotke meitä omaan sotkuunsa.

*pippuri* kirjoitti:

Oon ihan täysin samaa mieltä sun kanssas! Meidän nyksien on opittava elämään sen tosiasian kans, et toisella osapuolella on lapsi, exä ja menneisyys (niinku toki meillä kaikilla:)). Mut exien olis myös syytä hyväksyä se, että toisella osapuolella on uus kumppani ja antaa heidän elää elämäänsä rauhassa. Katkeruus ei auta ketään, kaikista vähiten itteä!

Lue lisää

Tottakai miehellä saa olla naisia vaikka kuin paljon, kunhan ei sotke meitä siihen otukseen. Pitäkööt piilossa ja poissa meidän näköpiiristä.
Lasten isä on tervetullut meille aina kuten ennenkin, mutta yhdelläkään eukolla ei ole lupaa tavata lapsiani. Eläkööt rauhassa, me emme häntä häiritse kunhan hänen naikkoset ei häiritse meitä.

niin alistuvainen ei saa olla kirjoitti:

Tottakai miehellä saa olla naisia vaikka kuin paljon, kunhan ei sotke meitä siihen otukseen. Pitäkööt piilossa ja poissa meidän näköpiiristä.
Lasten isä on tervetullut meille aina kuten ennenkin, mutta yhdelläkään eukolla ei ole lupaa tavata lapsiani. Eläkööt rauhassa, me emme häntä häiritse kunhan hänen naikkoset ei häiritse meitä.

Lue lisää

..ohjeesi mukaisesti.

"Uusille ei ole sijaa lasten elämässä"-ohjeesi.
Muistatko?

Tarkotan, että lasten ei oo siis pakko tavata sunkaan uutta puoliskoa?

Reilu meininki, puoli ja toisin.

koira.¤ kirjoitti:

Mulla vika ei myöskään ole miehen lapsessa. Tyttö on mukava, kiltti ja sosiaalinen.

Silti lapsi ja ex ovat ikuisesti "piikkinä mun lihassa".

Tämä ajatus takaraivossani syyllistää mua. Tunnen olevani äärettömän huono ihminen..
..ja toisaalta, en voi mitään sille, että musta tuntuu pahalle.

Just isän- ja äitienpäivänä, jouluna, synttäreinä..ym..ym.. tunne korostuu.
Heillä on OMA PIIRINSÄ ja mä yritän hymyillen keikkua mukana ja näytellä, että kaikki on hyvin.
Mies ei oikein ymmärrä. Hänen mielestään olen nyt osa perhettä ja kaikki ON hyvin..

On päiviä, kun ajattelen että nyt tästä ois vielä helppo lähteä- kun yhteisiä lapsia ei vielä ole.. ahdistaa joskus vaan niiiiiin paljon.
"Paha" vaan, että rakastan miestäni ja mies mua.
Lähteminen ei siis ole vaihtoehto.

Toivon, että jos/kun/ehkä meillä on joskus yhteinen lapsi osattomuudentunteeni loppuu..
..toivoisin toki, ettö loppuisi muutenkin.

......huokaus............

Lue lisää

katsomassa tätä ketjua vielä, vosinkohan saada sinuun jotenkin yhteyden? Meillä olisi varmaan paljon yhteistä keskusteltavaa!!

*pippuri* kirjoitti:

Kuulostipa tutulta.. Hyvin sanottu toi "piikkinä lihassa". Mulla on aika tuore suhde vielä, mut silti tuntuu et lähes joka päivä ahdistaa. Ja pelkään, et tää tästä vaan vuosien mittaan pahenee. Miehen lapsi on aivan ihana ja exäkin suht siedettävä ( niin siedettävä ku exä ny voi olla;)), et ongelma ei oo lähtösin niistä. Se on kai vaan ihan täysin mun pään sisällä. Joka tapauksessa kyseinen exä on mulle ku "punanen vaate". Sillä on mun miehen kanssa jotai sellasta mitä mulla ei. Tuntee olonsa välillä niin ulkopuoliseks. Miehen on vaikee ymmärtää, miksen pysty päästämään irti sen menneisyydestä. Vitun vaikeeta, ku menneisyys muistuttaa itsestään joka ikinen päivä. Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, et miehen exä on osa meidän (mun) elämää ihan aina. Miten voisin muuttaa ajatus maailmaani ja päästä yli miehen menneisyydestä?

Lue lisää

vielä tässä ketjussa,voitasko saada yhteys toisiimme? Tai perustettaisko "kerho"? Meillä olisi varmaan paljon yhteistä jutskailtavaa!!

olet itsekäs ihminen! kirjoitti:

Mikä hitto siinä on ettei lapsen vanhemmat SAA EDES NÄHDÄ TOISIAAN ja puheväleissä olevat ovat jo järkyttävää!!! Ota lapseton mies jos et kestä sitä, että aikuisilla ihmisillä on muitakin kavereita kuin se asumiskumppani!
Lapsen asiat kun kuuluu molemmille vanhemmille, halustpa teai et, joten tässä vaiheessa ole hyvä ja jätä ne asiat heille, joita asia koskee!
Mutta jos tahallaan haluaa sotkea ja tehdä asioista vaikeita, niin senkun kimppuun vaan, ja puhumaan perättömiä!

Lue lisää

Sää taidat olla niitä katkeria bioäitejä. Katkera siitä et miehen uus hoitaa sun lapsia

Tuisku kirjoitti:

Mäkin olen nyt lähes vuoden ajan seurustellut miehen kanssa jolla on lapsi, viisi vuotias poika. Mulla ei ole lapsia, ja mä voin sanoa, että en ikinä ole joutunut näin pienessä ajassa näin koville, mitä ihmeellisempien tunteiden kanssa. On vaikea hyväksyä sitä, että se mun mies on saanut lapsen jo jonkun toisen kanssa, ja mä todella vihaan, kun poikaystäväni soittaa ex- avopuolisolleen, vaikka vain puhuisivat lapsen asoista.

Olin aivan epätoivoinen tässä tilanteessa ja koin, ettei tästä tule mitään, ehdottelin eroamista, keräsin tavarani pois miehen luota ja lähdin.. Mutta mies vaan puhui mulle, uskoo meihin ja rakastaa mua. Kertoo, kuinka paljon hän haluaa olla kanssani, niin kyllä siinä sydän sulaa, vaikka tilanne on vaikea. Voimia kaikille vastaavassa tilanteessa eläville naisille. Tälläinen tilanne on todellinen elämän koulu ja voidaan todella onnitella itseämme, kun ollaan näinkin hyvin selvitty, näin kehitymme ihmisinä... Ja parasta tosiaan on se että tietää, että on monia naisia, jotka on samassa tilanteessa.. on hyvä tosiaan näin anonyymistikkin kirjoittaa tunnoistaan kaltaisilleen:)

Lue lisää

Et ole kypsä aikuiseen suhteeseen , jos vihaat kun hän puhuu exänsä kanssa heidän yhteisestä lapsesta.
Olisko parempi sinun mielestäsi jos hän ei huolehtisi yhteishuoltajuudesta ollenkaan,

Sinä tiesit että hänellä on ollut elämä ennen sinua , joten yritä ymmärtää se fakta että kun on lapsi hankittu niin siitä kannetaan vastuu yhdessä ja siihen kuuluu myös puhelimella soitetut asiat .
Kypsät ihmiset jotka ovat eronneet, voivat olla ystäviä ja puhelut lapsesta ovat usein tärkeitä .
Älä ole mustasukkainen , jos mies jotenkin pitäisi exästään niin olisivat olleet yhdessä . Joten ei miehen exä ole sinulle mikään uhka mitenkään

*pippuri* kirjoitti:

Minkälainen tilanne teillä on? Siis kuinka paljon exä on kuvioissa mukana? Mua repii ristiriita siitä, et tottakai ymmärrän että on lapsen kannalta parempi ku vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään. Mut samalla vituttaa se, ku ne on muutenki kavereita keskenään. Siis ovat paljon tekemisissä ja juttelevat asioista (muistakin ku lapseen liittyvistä). Järki sanoo myös, et jos haluaisivat olla edelleen yhessä, ni varmaan olisivat. Ja jos olis vielä tunteita toisiaan kohtaan, ni eivät varmaankaan pystyis asioista järkevästi keskustella. Mut järki ei aina riitä.. Välillä vaan tulee sellanen tunne, et miten paljon ite pitää sietää? Pitääkö kaikki vaan niellä purematta? Muuten oon tosi onnellinen mieheni kans ja siks haluisin todella sopeutua tähän tilanteeseen. Vaikeeta..

Lue lisää

Mielestäni tuollainen on mustasukkaisuutta ainoastaan. Lapsen kansalta on todella ihanaa että exät voivat olla kavereita toistensa kanssa,
Kun aitä erotaan yhteisymmärryksessä niin kaveruuskin , säilyy.etkö voisi ajatella tutustuvasi miehesi exään. Minulla on muutamia ystäviä joilla on ihan kivat välit miehensä exään, ja käyvät toisinaan ihan yhdessä ostoksilla .
Joten mustasukkaisuus toisen ihmisen ystävyyteen ja yhteisen lapsen äitiin, on epäkypsyyttä ja huonoa itseluottamusta .
Mitä nielemistä siinä on jos lapsen vanhemmat tulevat toimeen toistensa kanssa, eivät olisi eronneet jos rakkautta olisi ollut suhteessa.
Joten karista pois nuo mustasukkaisuudet, ne on ihan turhia. Lapsi on onnellisessa asemassa kun vahemmilla on hyvät välit, silloin heistäkin tukee tasapainoisia ihmisiä .

edelleenn kirjoitti:

Ei meillä kovin paljoa yhteyksiä ole, mutta jokainen puhelu lasten asioista, juhlista, harjoituksiin viemisistä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Minun kotirauha on rikottu. Tällainen uusperhetilanne taitaa olla ihmisluonnolle vieras. Ennen vanhaan oli myös uusperheitä. Silloin entiset olivat kuolleet, eivätkä elossa käyttämässä valtaansa. Sillä äitinä on helppo käyttää valtaa lapsillaan, jos on sitä sorttia. Päivi Sutinen on tehnyt tutkimuksen. Etsi lisää googlesta. Psykologi Kiianmaa kehotti jossain lehdessä miehiä vetämään selkeät rajat exälleen ja suojella uutta kumppania. Se olisi miehen työ.

Lue lisää

No niin siinähän se tulikin että tuntee ulkopuolisuuden tunnetta, siis ei ole keskipisteenä.
Ketään ihmistä ei omista mitenkään, ja koska tiesit ennen yhdessäoloa että hänellä on lapsi niin miksi menit yleensä yhteen, koska et näytä mmörtävän sitä tärkeää asiaa että nämä vanhemmat tekevät ihan oikein ollessaan ystäviä siitä jää hyvät muistot lapselle kun hänestä tulee aikuinen .
Tiedän kokemuksesta millaista olla lapsi isälle joka ei saanut edes tavata minua koskaan eron jälkeen koskauusi oli niin jumalattoman mustasukkainen , siitä on jäänyt pysyvät arvet, siis aikuisten epäkypsistä päätöksistä jossa se uusi määrää tahdin.
Olisin ollut ikionnellinen jos äitini ja tämä uusi olisivat voineet keskustella toistensa kanssa ja etekkin onnellisin jos olisin saanut tavata ikiomaa isääni, mutta kun se ei käynyt mitenkään.
Niin että usein on kyllä niin että nämä uudet tekevät miehen lapset onnettomaksi ikuisille Traumoilla Vaan siksi että ovat mustasukkaisia .
Niin että kannattaa ajatella asiaa syvemmin se kun omasta näkökulmastaan , kun perheeseen kuuluu myös miehen lapsi . Toivon sydämmestäni että miehesi pitää jatkossakin hyvät suhteet exäänsä , juuri lapsen vuoksi

keskusteluamme kirjoitti:

Haluaisimme, että suhtautumiseme olisi toinen ja keskustelemme siitä asiallisesti syyttämättä ketään. Luontomme on vain sellainen. Voisin väittää, että on normaalimpaa tuntea mustasukkaisuutta kuin ei tuntea. Jos siis oikeasti rakastaa. Haluamme myös miettiä, miten voisimme muuttaa itseämme. Rakkauden vuoksi n valmis tekemään kaikkensa.

Lue lisää

Oikea rakkaus ei tunne mustasukkaisuutta , mitä normaalia siinäkin muka olisi että ollaan mustasukkaisia miehen exälle tai hänen lapselleen. Siitä on normi silloin kaukana .
Minusta se on egoistista yrittää rajoittaa toista ihmistä hänen suhteissaan muihin ihmisiin, siihen ei pitäisi kellään olla oikeutta
Mies tuntee exäänsä ystävyyttä, mutta siihen uuteen puolisoon hän tuntee rakkautta .
Moni uusi puoliso on pilannut suhteensa eroon juuri sillä että on sanellut ehtoja miehelle ketä hän saa tavata ja miksi.
Aikuiset ihmiset kyllä pärjäävät ilman sen uuden holhousta

*pippuri* kirjoitti:

Just.. Eipä kai täs kukaan oo ollu väittämäs, et lapsen vanhemmat ei sais olla yhteyksis tai nähdä toisiaan. Mä ainaki oon vaan kertonu minkälaisia tunteita noi asiat mussa itessä herättää. Itsekästä tai ei, mut minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Ja oon kyl sitä mieltä, et lapsen asiat kuuluu jossain määrin myös äidin/isän uusille kumppaneilla. Tietenki päävastuu on vanhemmilla, mut kyllä me nyksätkin ollaan osa lapsen elämää. Enkä ainakaa tietosesti oo sotkenu kenenkään asioita, vaan yrittäny sopeutua ja elää omaa elämääni. Nää asiat on muutenki ihan tarpeeks vaikeita, et näitä tarvis enää tieten tahtoen vaikeuttaa. Enkä mä mitää sääliä kaipaa, itehän oon valintani tehny. Nyt vaan kaipaan neuvoja, kuinka elää valintani kans. Helpottaa täällä tilittää näitä asioita. Parempi kai se, ku kaataa kaikki miehen tai ystävien niskaan:)

Lue lisää

No ystävysty miehesi exän kanssa , voit kysellä häneltä neuvoja asioista mitkä koskevat lasta . Moni exä ja se uusi ovat todella kavereita , silloin kun ollaan aikusia eikä nähdä sitä exää jotenkin uhkana. Ei kai he olisi eronneet jos avioliitto olisi toiminut .
Joku tuossa meinasinettä kun kerran on erottuminen silloin pitäisi olla välit poikki. Se on aika egoistista puhetta sinänsä,.
Menisin terapiaan jos itse olisin se joka rasittuu toisen ystävyydestä lapsen äitiin

koira.¤ kirjoitti:

..tunteet näissä asioissa on niin hitsin ristiriitaiset.

Rakastan miestäni ja näen hänen lapsessaan paljon häntä-
siltikään en pysty olemaan tuntematta vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan, että mun elämä on nyt sidottu tähän muksuun ja hänen äitiinsä.

Asiaa ei todella helpota miehen suhtautuminen. Se, että kaikki on hyvin..
..eikö se ole jossain mielessä tosiasioiden kieltämistä...?

Mies myös tekee päätöksiä tyyliin: "kun sulla on loma, niin ajattelin pitää itsekin pekkasia.. Ai niin, pyysin että Tyttö tulee myös silloin koko lomaksi tänne."

Jos asiasta edes kysyttäisi- edes HYPOTEETTISESTI myös minun mielipidettäni................
.........toki mulla ei olisi sitä mitään vastaankaan!

Mua ainakin ahdistaa niin perkeleesti, että mun elämää suunnitellaan mun puolesta- ja päätetään miten vietän lomani.
Se tavallaan kuitenki kertoo, että mun sanomisislla ta mielipiteillä ei oo merkitystä.
Ja eristää mut aina vaan enemmän tästä "piiristä", jonka reunustoilla yritän hymyillen niellä kaiken..

Oon mä tästä miehelle puhunut, mutta se on vaan silmät ymmyrkäisenä eikä oikeesti tajuu missä teki väärin, ennenkuin siitä sanon.
Ja sitte myöntää, että joo-kylhän-mä-vähän-mokasin-anteeks..
Ja ymmärrystä riittää seuraavaan kertaan asti.

En usko, että tätä oikeasti ymmärtää kukaan sellainen, joka ei itse oo samassa jamassa.

Voimia siis, siskot!
Ja uskoa rakkauteen-
se kestää kyllä, jos vaan ei anna periksi.. : ))

Lue lisää

Lapsuus aika on niin lyhyt että älkää te uudet ihmiset yrittäkö rajoittaa isää pitämästä lasta luonaan, sillä ymmärrän ettei hän voi ymmärtää mitenkään että joku rajoittaisi hänen tapaamisiaan lapsen kanssa joka sentään on aina ensi sijalla vanhempien elämässä ä

pidä tavata toisiaan kirjoitti:

Lasten asiat pitää sopia asianajajan välityksellä. Eronneiden puolisoiden pitää olla kuin kuolleita toisilleen. Uusilla avioliitoilla ei ole onnistumisen mahdollisuutta, jos jatkuvasti roikutaan vanhassa suhteessa.

Yhteishuolto onnistuu eronneiden kesken vain poikkeustapauksessa. Parempi on jos toinen on yksinhuoltaja, ja toisella on vain tapaamisoikeus.

Lue lisää

Jaa ettei uusilla avioliitolla ole onnistumisen mahdollisuutta jos se vanha ihminen on vielä elossa
Lasten asiat hoitaa tavallisesti lapsen omat vanhemmat eikä mikään asianajaja .
Jos he yhteistoimin päättävät jotain lapseen koskevaa asiaa niin se kaikki tehdään lapsen parhaaksi .
Kyllä ne lapset siitä pian kasvaa , lapsuus aika on niin lyhyt ,heistä tulee isoja ja kantavat mukanaan lapsuuden muistoja aina, joten älkää ottaako millään asianajan päätöksillä lapselta sitä oikeutta mikä hänellä on , nimittäin saada pitää isänsä jota lapsi rakastaa yli kaiken,

ei enää riitä kirjoitti:

vaan keho laittaa niin hanttiin tilanteissa, joissa on myös lasten äiti on mukana: harrastukset, juhlat, koulujutut yms. Tuska joka puolella kehoa ja jalat ei enää suostu lähtemään. Olen näytellyt, että kaikki on ok, yrittänyt olla yställinen ja pärjäävä. Olen niellyt niin paljon ja ajatellut,että mun pitää vaan jaksaa ollafilmaattinen. Siis olen valehdellut sekä itselleni että muille. Ja nyt olen aivan poikki!!

Lue lisää

Jos lopetat sen näyttelemisen ja päätät ollamihan vaan tavallinen ihminen jollakin mies jota rakastat , Senhän pitäisi riittää. Ja se että miehen exä on mukana joissain tilanteissa niin ei höntä tarvitse kammota mitenkään , parempi kun tutustuu ja huomaa että kivahan se miehen entinen onkin . Niin tekee kypsät ihmiset

isä haluaa viettää kirjoitti:

koko loman lapsensa kanssa eikä sinun?

Ei ihme että täällä äidit saa hepulin, kun naiset vaatii mielettömiä asioita.

Ei se mies perheessäkään viettänyt osaa kesälomastaan pelkästään vaimonsa kanssa, kyllä siihen lapset kuului kokonaan. Meillä ainakin.

Mikä oikeus sulla on viedä lapselta loman aikaan iso pois??? Ei mikään.

Ota lapseton mies, niin ei tarvi narista. Itse olet soppasi ja elämäsi järjestänyt, älä toisten lapsia siitä syytä. Oma vika, oma vika

Lue lisää

Ihan totta jos uusi nainen on epäkypsä niin se exä vois sanoa entiselle miehelleen että katselisi kypsemmän ihmisen vierelleen , se kun kehittymättömän ihmisen jonka tunne elämä on ainoastaan lapsen tasolla.
Niin moni lapsi on saanut elin ikäisiä traumoja siitä kun se isän uusi on laittanut asiat päälaelleen. Ihmettelen hieman miehenkin arvostelukykyä valita lapsellinen ihminen vierellee jolla on ainoastaan minä itse tyyli, siismiten ” minä” tunnen miten ” minä ” olen ulkopuolella jne . Kasvaisivat aikuisiksi ennen kun alkavat suhteeseen jossa on lapsi

voi vaatia omalla lomalla kirjoitti:

olevansa vain isän kanssa, joten älä ole noin itsekäs, että vain sulla on oikeus tehdä lomalla mitä haluut. Lapsi on kuitenkin isälle se tärkein ENNEN SINUA!

Senhän se uusi tietääkin siksi reagoi mustasukkaisesti. Ja jos ei itsellä ole lapsia niin eihän hän voi tietää mitkä sitten lapsilla ja vanhemmilla toisiinsa . Paras kun etsivät vapaita miehiä ettei tartte hoida huonosti kun toisella on lapsi ja exäkin jossain .

*pippuri* kirjoitti:

Ristiriitasta tää on, mitäpä muuta. Tuntuu et ulkopuolelta sanellaan, mitä täs tilantees pitäs ajatella ja tuntea. Kaikki negatiiviset tunteet on väärin ja itsekkäitä. Se on niin helppo antaa viisaita neuvoja, jos ei ite oo samassa tilanteessa. Lässytetään siitä, kuinka meidän nyksien pitäis ymmärtää, et lapsi menee meidän edelle. Mun mielestä lapsi-vanhempi suhdetta ei voi verrata parisuhteeseen! Tsemppiä sulleki! Pidetään toistemme puolia:)

Lue lisää

Kyllä näistä asioista on kokemusta enemmän kun luuletkaan,
Tiedän tapauksen omassa lähipiirissäni kun uusi tuli ” taloon” isällä oli lapset laski kertaa kuukaudessa luonaan pyhän ajan . Ja hän istui pienet pojat kumpikin hänen kainalossaan ja katselivat televisiota. Niin eikö tämä uusi nainen mennyt ulisemaan keittiöön että hänenkin olisi pitäny saada olla kainalossa , mutta kun isällä oli kainalot täynnä niin hänelle ei ollut paikkaaa .että oli mustasukkainen 5 ja 2. Vuotiaille lapsille siitäkin vähästä ajasta mitä isällä oli heidän kanssaan .
Nyt ovat nämä lapset aikuisia ja eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä, eivät jaksaneet olla mieliksi sille uudelle .
Niin että tiedän että tämä isä rakastaa lapsiaan vaan kun ressukka meni tossun alle niin menetti omat lapsensa, nainen on vissiin iloinen siitä, mies ei jaksanut taistella lastensa puolesta . Joten heikot luonteet alistuvat näiden uusien naisten valtaan . Vahva mies ei koskaan alistuisi tälläiseen

Minulla on omia lapsia, jotka eivät enää asu luonani. Miehellä on nuorempia lapsia, joista yksi asuu luonamme.
Ei se, että on omia lapsia, automaattisesti tee kenestäkään täysivaltaista uuden perheen jäsentä.

Kyllä "ulkopuolinen" on aina ulkopuolinen, niin minäkin tunnen miehen ja hänen lastensa läsnäollessa. Se on niin kiinteä yhteys, että en siihen mahdu.

Mahdollisuudet ovat vain hyväksyä tilanne tai lähteä. Kaikista meistä ei ole jäämään taustalle, epäilen omaakin kykyäni aina vaan enenevässä määrin.

Äitipuoli olet aina kun "joudut" olemaan lapselle vanhemman roolissa, olematta palkattu siihen työhön tai lapsen biologinen vanhempi, ollessasi liitossa lapsen biologisen vanhemman kanssa.

Vastuusi lapsesta ja ympäristön odotukset "roolillesi" ovat ihan toista luokkaa kuin päiväkodintädillä tai koulun opettajalla. Tuskin ymmärrät mitä tarkoitan.

En ole ikinä halunnut omaa lasta, joten äitejä siinä mielessä en kadehdi.

heh heh kirjoitti:

Äitipuoli olet aina kun "joudut" olemaan lapselle vanhemman roolissa, olematta palkattu siihen työhön tai lapsen biologinen vanhempi, ollessasi liitossa lapsen biologisen vanhemman kanssa.

Vastuusi lapsesta ja ympäristön odotukset "roolillesi" ovat ihan toista luokkaa kuin päiväkodintädillä tai koulun opettajalla. Tuskin ymmärrät mitä tarkoitan.

En ole ikinä halunnut omaa lasta, joten äitejä siinä mielessä en kadehdi.

Lue lisää

No jo on lapsilla äitejä ja puolia, kun opet ja naapurin tädit, kummit, kerhonohjaajat, kaupanmyyjät ovat lapsille äitejä, kun he ovat lasten kanssa tekemisissä??? Huh huh sun logiikkaa.

Äiti et ole ellei sulla ole omia lapsia. Kukaan ei korvaa biologisia vanhempia. Et ole äiti edes omalle kummilapsellesikaan, vaikka olet hänen kanssaan tekemisissä.

tekemisissä???? kirjoitti:

No jo on lapsilla äitejä ja puolia, kun opet ja naapurin tädit, kummit, kerhonohjaajat, kaupanmyyjät ovat lapsille äitejä, kun he ovat lasten kanssa tekemisissä??? Huh huh sun logiikkaa.

Äiti et ole ellei sulla ole omia lapsia. Kukaan ei korvaa biologisia vanhempia. Et ole äiti edes omalle kummilapsellesikaan, vaikka olet hänen kanssaan tekemisissä.

Lue lisää

Niin, sitten ihan tahallasi ymmärsit väärin... :) Luepa uudestaan ajatuksen kanssa.

heh heh kirjoitti:

Niin, sitten ihan tahallasi ymmärsit väärin... :) Luepa uudestaan ajatuksen kanssa.

Vika voi olla lähempänä kuin arvaatkaan. Kun myöntää omat virheet pääsee paljon helpommalla.

ymmärrät väärin kirjoitti:

Vika voi olla lähempänä kuin arvaatkaan. Kun myöntää omat virheet pääsee paljon helpommalla.

höpsistä ;)

alkaneet kutsua äitipuoleksi. Se tulee heiltä niin kauniisti, että minusta on oikein mukava olla äitipuoli.

heh heh kirjoitti:

höpsistä ;)

ymmärrä mitä taakseen jättää! Sen he huomaavat vasta kun ovat perheensämenettäneet.
Kopeasti nokka pystyssä lähdetään etsimään onnea ja ihanuutta, mutta häntä koipien välissä yritetään palata takasin, useimmiten onnistumatta!
Pitäisi ajatella ensin ennenkuin tekee mitään typerää ja peruuttamatonta. Mikään ei ole elämässä parempaa kuin oma perhe.

lapset itse kirjoitti:

alkaneet kutsua äitipuoleksi. Se tulee heiltä niin kauniisti, että minusta on oikein mukava olla äitipuoli.

ellei nämä naiset niin itse käske epätoivoisesti. Kyllä se äiti loukkaantuu verisesti, jos omat lapset alkaa vaihtaa oman äidin toisen vieraaseen naiseen. Huh, ihan järkyttävää. Ei ihme jos äidit poistuu lasten elämästä jos heille tuputetaan täysin vieraita ihmisiä elämä täysi.

ketään itsestään kirjoitti:

ellei nämä naiset niin itse käske epätoivoisesti. Kyllä se äiti loukkaantuu verisesti, jos omat lapset alkaa vaihtaa oman äidin toisen vieraaseen naiseen. Huh, ihan järkyttävää. Ei ihme jos äidit poistuu lasten elämästä jos heille tuputetaan täysin vieraita ihmisiä elämä täysi.

Lue lisää

rumana melkein kirosanana, enkä itseäni koskaan ajatellut sellaiseksi kutsua. Kun lapset tulivat murkkuikäisiksi, he ikään kuin hellittelynä alkoivat kutsua minua äitipuoleksi. Niin pääsin sinuksi asian kanssa. Äitipuoli-sana ei enää ole minulle ikävä sana. Katsomme asioita niin monelta kannalta. Itse olisin kovasti halunnut myös omia lapsia. Niitä en saanut koskaan. Ja olen surullinen siitä. Nyt olen jo isoäitipuoli. Siksi minua ei onneksi kutsuta,vaan Muumiksi. Jokainen lapsenlapsen syntymä tuo myös surun oman lapsettomuudesta pintaan.

äitipuoli sanaa kirjoitti:

rumana melkein kirosanana, enkä itseäni koskaan ajatellut sellaiseksi kutsua. Kun lapset tulivat murkkuikäisiksi, he ikään kuin hellittelynä alkoivat kutsua minua äitipuoleksi. Niin pääsin sinuksi asian kanssa. Äitipuoli-sana ei enää ole minulle ikävä sana. Katsomme asioita niin monelta kannalta. Itse olisin kovasti halunnut myös omia lapsia. Niitä en saanut koskaan. Ja olen surullinen siitä. Nyt olen jo isoäitipuoli. Siksi minua ei onneksi kutsuta,vaan Muumiksi. Jokainen lapsenlapsen syntymä tuo myös surun oman lapsettomuudesta pintaan.

Lue lisää

Miehen molemmat lapset ovat ottaneet aikanaan puheeksi, että saavatko kutsua mua "äidiksi" sitten, kun ollaan tunnettu vähän pidempään. Olen sanonut, että teillä on äiti, ja äidistä varmasti tuntuisi pahalta, jos kutsuisitte mua äidiksi.

äitipuoli sanaa kirjoitti:

rumana melkein kirosanana, enkä itseäni koskaan ajatellut sellaiseksi kutsua. Kun lapset tulivat murkkuikäisiksi, he ikään kuin hellittelynä alkoivat kutsua minua äitipuoleksi. Niin pääsin sinuksi asian kanssa. Äitipuoli-sana ei enää ole minulle ikävä sana. Katsomme asioita niin monelta kannalta. Itse olisin kovasti halunnut myös omia lapsia. Niitä en saanut koskaan. Ja olen surullinen siitä. Nyt olen jo isoäitipuoli. Siksi minua ei onneksi kutsuta,vaan Muumiksi. Jokainen lapsenlapsen syntymä tuo myös surun oman lapsettomuudesta pintaan.

Lue lisää

Min ex mies jos tollasen tempun tekisi et käsis tai pakottas lastemme tapaamaan jotain naistaan ja pakottas kutsumaan sitä joksuu kuvitteeliseksi äiditpuoleksi, niin se olisi stoppi täysin.
Sellasta vaaraa ei oikeesti oo,mutta ihan puistattaa edes kuvitella. Mä oln lasten äiti ja heillä on isä, joten puolikkaita meidän suvussa ei ole ainuttakaan.
Aikuiset lapset lähes, ovat katkeria isälleen joka hylkäsi.
Nyt kun olen ollut yh monia vuosia, olen lapsille tärkeekmpi kuin koskaan. Isä on menneen talven lumia naisineen. Ei olla nähty eikä olla haluttukaan.

MITEN IHMEESSÄ VOIT SANOA, ETTEI LAPSETON VOI OLLA ÄITIPUOLI MIEHENSÄ LAPSILLE?MIKÄ HÄN SITTEN ON? ITSE OLEN ERONNUT JA MIEHELLÄNI ON UUSI VAIMO JOLLA EI OLE OMIA LAPSIA. KYLLÄ HÄN ON LAPSILLENI ÄITUIPUOLI, VAIKKA VOISSA PAISTAISI!

ÄITI- 70 kirjoitti:

MITEN IHMEESSÄ VOIT SANOA, ETTEI LAPSETON VOI OLLA ÄITIPUOLI MIEHENSÄ LAPSILLE?MIKÄ HÄN SITTEN ON? ITSE OLEN ERONNUT JA MIEHELLÄNI ON UUSI VAIMO JOLLA EI OLE OMIA LAPSIA. KYLLÄ HÄN ON LAPSILLENI ÄITUIPUOLI, VAIKKA VOISSA PAISTAISI!

Lue lisää

uusi vaimonsa, mutta ei lapsillenne mitään, sillä lapsillasihan on oma äiti elossa. Äitipuoli on isän uusi vaimo, joka tulee lapsen oman kuolleen äidin tilalle ja kasvattaa miehensä lapset aikuisiksi. Kaikki kunnia näille äitipuolille ja heidän työlleen!

Avioerot ovat sekoittaneet ihmisten päät ja mielen. Sinulla on vastuu omista lapsistasi yhdessä ex-miehesi kanssa, mutta hänen uudella puolisollaan ei ole mitään vastuuta lapsistanne. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia kaikille osapuolille.

ÄITI- 70 kirjoitti:

MITEN IHMEESSÄ VOIT SANOA, ETTEI LAPSETON VOI OLLA ÄITIPUOLI MIEHENSÄ LAPSILLE?MIKÄ HÄN SITTEN ON? ITSE OLEN ERONNUT JA MIEHELLÄNI ON UUSI VAIMO JOLLA EI OLE OMIA LAPSIA. KYLLÄ HÄN ON LAPSILLENI ÄITUIPUOLI, VAIKKA VOISSA PAISTAISI!

Lue lisää

Kirjastossa luin kirjan jossa sanottiin, että äitipuoli sana pitää unohtaa suomalaisesta kielestä, koska sellaista ei kirjallisuus edes tunne. Se on keksimällä keksitty nimike ihmiselle, joka itse haluaa olla ja esittää jotain ihmistä, oman itsetunnon kohottamiseksi! Pelkkää näytelmää.
Uusi isän nainen on vieras ihminen, jolla ei ole mitään tekemistä lapsen sukulaisuhteeseen!
Eikä sinusta tunnu pahalta kun omat lapset siirtävät sinut syrjään ja ottivat uuden äidin sinun tilallesi????

OLEMASSAKAAN!!! kirjoitti:

Kirjastossa luin kirjan jossa sanottiin, että äitipuoli sana pitää unohtaa suomalaisesta kielestä, koska sellaista ei kirjallisuus edes tunne. Se on keksimällä keksitty nimike ihmiselle, joka itse haluaa olla ja esittää jotain ihmistä, oman itsetunnon kohottamiseksi! Pelkkää näytelmää.
Uusi isän nainen on vieras ihminen, jolla ei ole mitään tekemistä lapsen sukulaisuhteeseen!
Eikä sinusta tunnu pahalta kun omat lapset siirtävät sinut syrjään ja ottivat uuden äidin sinun tilallesi????

Lue lisää

Höllässäpä on biologisten äitien (ei tainnut yksisään mies kirjoitella?) itsetunto??

Uusi puoliso jakaa vanhemman vastuun tämän lapsista, lasten ollessa heillä, asuessa heillä jne jne. ON lapsille enemmän kuin "ei mitään" ja häneltä ODOTETAAN lasten suhteen paljon enemmän kuin päiväkodin tädiltä jne.

Biologista äitiä ei koskaan syrjäytä, ja uskokaa huviksenne, ei edes halua.

ja karavaani kulkee kirjoitti:

Höllässäpä on biologisten äitien (ei tainnut yksisään mies kirjoitella?) itsetunto??

Uusi puoliso jakaa vanhemman vastuun tämän lapsista, lasten ollessa heillä, asuessa heillä jne jne. ON lapsille enemmän kuin "ei mitään" ja häneltä ODOTETAAN lasten suhteen paljon enemmän kuin päiväkodin tädiltä jne.

Biologista äitiä ei koskaan syrjäytä, ja uskokaa huviksenne, ei edes halua.

Lue lisää

ja kauan kun kuvittelee, alkaa jo uskoakin siihen.

Samoin on näiden lapsettomien naisten laita. Kun ei ole omia lapsia voi kuvitella että naapurin lapsi tai kaverin lapsi on hänen omansa, ja alkaa kutua itseään lapsen äidiksi. Melko sairasta.

Uusi puoliso on isän uusi puoliso, eikä sillä ole lapsen elämään mitään merkitystä.
Ei meillä ainakaan. Meidän lapset ei edes halua puhua koko naisista eikä nähdä niitä. Pieninäkin menivät isän luo vain jos haahkoja ei ollu mailla ja halmeilla. Nyt eivät mene ollenkaan, kun ymmärsivät, että haahkat oli tärkeempiä kuin he.

vaikka kiinan keisari kirjoitti:

ja kauan kun kuvittelee, alkaa jo uskoakin siihen.

Samoin on näiden lapsettomien naisten laita. Kun ei ole omia lapsia voi kuvitella että naapurin lapsi tai kaverin lapsi on hänen omansa, ja alkaa kutua itseään lapsen äidiksi. Melko sairasta.

Uusi puoliso on isän uusi puoliso, eikä sillä ole lapsen elämään mitään merkitystä.
Ei meillä ainakaan. Meidän lapset ei edes halua puhua koko naisista eikä nähdä niitä. Pieninäkin menivät isän luo vain jos haahkoja ei ollu mailla ja halmeilla. Nyt eivät mene ollenkaan, kun ymmärsivät, että haahkat oli tärkeempiä kuin he.

Lue lisää

Varsinkin SUN lapsiasi.

on hänen kirjoitti:

uusi vaimonsa, mutta ei lapsillenne mitään, sillä lapsillasihan on oma äiti elossa. Äitipuoli on isän uusi vaimo, joka tulee lapsen oman kuolleen äidin tilalle ja kasvattaa miehensä lapset aikuisiksi. Kaikki kunnia näille äitipuolille ja heidän työlleen!

Avioerot ovat sekoittaneet ihmisten päät ja mielen. Sinulla on vastuu omista lapsistasi yhdessä ex-miehesi kanssa, mutta hänen uudella puolisollaan ei ole mitään vastuuta lapsistanne. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia kaikille osapuolille.

Lue lisää

»hänen uudella puolisollaan ei ole mitään vastuuta lapsistanne»

Kyllä mielestäni kaikkien perheessä asuvien aikuisten pitäisi ottaa vastuuta lapsista, olivat ne sitten biologisesti omia tai ei. Tähän ei tosin VELVOITETA, mutta kyllä se aika itsestäänselvyys silti pitäisi olla.

Owl (o o) kirjoitti:

Varsinkin SUN lapsiasi.

Oma isä on mulle ehdottoman rakas, emon uusi mies on mun isäpuoli ja hänen pojat on mun velipuolia! Meidän perheeseen kuuluu myös naapurin yksinäinen setä. Mulle on aivan sama mitä laki tai kirjallisuus tästä sanoo. Kyllä mun isäpuoli on ollut musta vastuussa emon ohella, hoitanut ja pitänyt sylissä, katsonut, et pöydässä on ruokaa. Ei se missään nimessä tarkoita, et mun isä olis syrjäytetty!!! Kukaan ei lukenut niin hyvin satuja uudestaan ja uudestaan ku oma isä! Eikä kukaan muu ole niin kärsivällinen ja kokeilunhaluinen ku oma isä. Ku tarvitsin rahaa luokkaretkelle, pyysin isäpuolelta, ku tarvitsin uuden fillarin, pyysin isältä. Miksi elämästä pitäis tehdä vaikeaa?! Kyllä elämästä voi nauttiakin ja vieläpä yhdessä. Asiat ei aina ole parhainpäin, mut asenteella ne on siedettävästi, jopa ihan ok.

Tsemppiä kaikille isille, emoille, kokonaisille isä- ja äitipuolille ja kaiken sortin sisaruksille - kyllä tähän maailmaan mahtuu!!!

Owl (o o) kirjoitti:

Varsinkin SUN lapsiasi.

meitä ei tarvi, emme ole yhtään pahoillamme. Sääli meidän entistä isää, hänhän se itse tilanteen sotki ja unohti meidät.
Jos sulla on asiat huonosti, ei kaikilla ole.

ketä haluat, mutta kirjoitti:

meitä ei tarvi, emme ole yhtään pahoillamme. Sääli meidän entistä isää, hänhän se itse tilanteen sotki ja unohti meidät.
Jos sulla on asiat huonosti, ei kaikilla ole.

Lue lisää

....tainnut sanoa, että asiansa olisivat huonosti.

Mun mielestä vanhemmat tekee väärin omia lapsiaan kohtaan, jos myrkyttävät pieniä mieliä "pahoja äiti/isäpuolia" vastaan.

Itse olisin ollut onnellinen, jos minulla olisi ollut edes se tavallinen puolikas isä tai äiti turvanani--
ikiomat vanhemmat kun välittivät vain viinasta.

PipariPipsa kirjoitti:

....tainnut sanoa, että asiansa olisivat huonosti.

Mun mielestä vanhemmat tekee väärin omia lapsiaan kohtaan, jos myrkyttävät pieniä mieliä "pahoja äiti/isäpuolia" vastaan.

Itse olisin ollut onnellinen, jos minulla olisi ollut edes se tavallinen puolikas isä tai äiti turvanani--
ikiomat vanhemmat kun välittivät vain viinasta.

Lue lisää

omat lapsensa. Kuvitteli kai, ettemme ymmärrä sitä miksi jätti. Jos omat lapset ja perhe ei kiinnosta, niin ei kiinnosta meitäkään enää isä. Viettäköön lunttujen kanssa loppuelämän, kun niinhaluaa, me emme sääli emmekä kerjää takasin.
Me olemme nyt paljon onnellisempia kun koskaan aiemmin.

hyvin väärin, jättäessään kirjoitti:

omat lapsensa. Kuvitteli kai, ettemme ymmärrä sitä miksi jätti. Jos omat lapset ja perhe ei kiinnosta, niin ei kiinnosta meitäkään enää isä. Viettäköön lunttujen kanssa loppuelämän, kun niinhaluaa, me emme sääli emmekä kerjää takasin.
Me olemme nyt paljon onnellisempia kun koskaan aiemmin.

Lue lisää

"Me olemme nyt paljon onnellisempia kun koskaan aiemmin"

Sun kirjoitustyylistä voi vaan arvella, miten paljon onnellisempi ex-miehesi on nyt; ilman sua! Ei tarvii kuunnella tuon tyylistä marinaa päivästä toiseen!

isän uo kirjoitti:

"Me olemme nyt paljon onnellisempia kun koskaan aiemmin"

Sun kirjoitustyylistä voi vaan arvella, miten paljon onnellisempi ex-miehesi on nyt; ilman sua! Ei tarvii kuunnella tuon tyylistä marinaa päivästä toiseen!

Lue lisää

ilman perhettään, ilman lapsia, niin ei se ole isä eikä ansainnutkaan perhettä eikä lapsiaan. Jos noin kehtaa edes ajatella, niin on todella parempi, ettei lapset isää edes muista. Joten olemme onnellisempia ilman isää.

puoli! kirjoitti:

Min ex mies jos tollasen tempun tekisi et käsis tai pakottas lastemme tapaamaan jotain naistaan ja pakottas kutsumaan sitä joksuu kuvitteeliseksi äiditpuoleksi, niin se olisi stoppi täysin.
Sellasta vaaraa ei oikeesti oo,mutta ihan puistattaa edes kuvitella. Mä oln lasten äiti ja heillä on isä, joten puolikkaita meidän suvussa ei ole ainuttakaan.
Aikuiset lapset lähes, ovat katkeria isälleen joka hylkäsi.
Nyt kun olen ollut yh monia vuosia, olen lapsille tärkeekmpi kuin koskaan. Isä on menneen talven lumia naisineen. Ei olla nähty eikä olla haluttukaan.

Lue lisää

äitipuoli kuin perheen naispuolinen aikuinen :).
Ilona Rauhalassa muuten käsiteltiin uusperheen äidin problematiikkaa. Tällä äidillä oli kllä omakin lapsi. Mutta ei helpolta kuulostanut, vaikka haastateltava oli ammatti-ihminen. Niin monenlaisia tunteita on ilmassa. HuhHuh!

Miehelläni on edellisestä liitostaan 2 lasta. Hän on edelleen exänsä tossun alla ja myöntyy kaikkeen. He ovat jatkuvasti yhteydessä, joko riitelevät tai puhuvat asioista, joista mies ei minulle suoraan puhu. Lapset ovat meillä yhtä paljon kuin äitinsä luona, ja täällä ollessaan minä elätän ja hoidan heitä ja siivoan heidän jälkensä. Exä ei anna minun osallistua päiväkodin tilaisuuksiin mieheni kanssa, sillä hän ei halua että minä menen sinne "leikkimään äitiä". Tämä exä kyllä yrittää olla minun kaverini, pyytää kahville ja jumppaan ja on alkanut muuttua minun kaltaisekseni. Jos mieheni ja minä sovimme jotain, niin hän soittaa exälle ja kysyy sopiiko se, ja exä sanoo ettei sovi, joten se on sitten sillä selvä. Kun lapset ovat kipeenä, mieheni joutuu olemaan pois töistä, koska exä ei "voi" olla pois koulusta. Olen niin kyllästynyt tähän kuvioon, jossa minulta ei koskaan kysytä mitään ja jossa minulle ei muisteta kertoa mitään. Tulin raskaaksi, ja mieheni ei suostunut puhumaan aluksi asiasta minun kanssani, vaan soitti heti exälleen ja kertoi että olen tullut raskaaksi, vaikka tein hyvin selväksi etten halua että sitä kerrotaan vielä kenellekään, varsinkaan hänelle. Mieheni kertoo exälleen tuntemuksistaan tulevaa lastamme kohtaan, ja exältä saan sitten kuulla asiat, jotka olisi pitänyt kuulla mieheltäni. Joka toinen päivä tuntuu, etten jaksa enää olla kolmantena pyöränä. Mutta rakastan miestäni ja meille on lapsi tulossa, enkä halua ryhtyä yh-äidiksi, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin hänen exänsä. Jos olisin tiennyt millaista tämä uusperheen "uuden naisen" elämä on, en olisi koskaan ryhtynyt tähän. Mutta nyt tuntuu olevan liian myöhäistä perääntyä.

RR5 kirjoitti:

Miehelläni on edellisestä liitostaan 2 lasta. Hän on edelleen exänsä tossun alla ja myöntyy kaikkeen. He ovat jatkuvasti yhteydessä, joko riitelevät tai puhuvat asioista, joista mies ei minulle suoraan puhu. Lapset ovat meillä yhtä paljon kuin äitinsä luona, ja täällä ollessaan minä elätän ja hoidan heitä ja siivoan heidän jälkensä. Exä ei anna minun osallistua päiväkodin tilaisuuksiin mieheni kanssa, sillä hän ei halua että minä menen sinne "leikkimään äitiä". Tämä exä kyllä yrittää olla minun kaverini, pyytää kahville ja jumppaan ja on alkanut muuttua minun kaltaisekseni. Jos mieheni ja minä sovimme jotain, niin hän soittaa exälle ja kysyy sopiiko se, ja exä sanoo ettei sovi, joten se on sitten sillä selvä. Kun lapset ovat kipeenä, mieheni joutuu olemaan pois töistä, koska exä ei "voi" olla pois koulusta. Olen niin kyllästynyt tähän kuvioon, jossa minulta ei koskaan kysytä mitään ja jossa minulle ei muisteta kertoa mitään. Tulin raskaaksi, ja mieheni ei suostunut puhumaan aluksi asiasta minun kanssani, vaan soitti heti exälleen ja kertoi että olen tullut raskaaksi, vaikka tein hyvin selväksi etten halua että sitä kerrotaan vielä kenellekään, varsinkaan hänelle. Mieheni kertoo exälleen tuntemuksistaan tulevaa lastamme kohtaan, ja exältä saan sitten kuulla asiat, jotka olisi pitänyt kuulla mieheltäni. Joka toinen päivä tuntuu, etten jaksa enää olla kolmantena pyöränä. Mutta rakastan miestäni ja meille on lapsi tulossa, enkä halua ryhtyä yh-äidiksi, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin hänen exänsä. Jos olisin tiennyt millaista tämä uusperheen "uuden naisen" elämä on, en olisi koskaan ryhtynyt tähän. Mutta nyt tuntuu olevan liian myöhäistä perääntyä.

Lue lisää

mistä tässä keskustelussa on puhuttu,
on ajanut mut pohjattomalta tuntuvaan masennukseen ja tunnevuoristorataan..

Eikä vain keskustelu, vaan "livenä" koetut samat kokemukset.

En tunne enää olevani kotonani, ihminen saati sitten olemassa.
On tullut mietittyä niin elämää kuin kuolemaakin.

Syytökset ja itsesyytökset & paha olo sisällä, ovat saaneet mut voimaan jossain määrin jopa fyysisesti pahoin..

..en tiedä riittääkö rakkaus lopultakaan.

KisseKenguru kirjoitti:

mistä tässä keskustelussa on puhuttu,
on ajanut mut pohjattomalta tuntuvaan masennukseen ja tunnevuoristorataan..

Eikä vain keskustelu, vaan "livenä" koetut samat kokemukset.

En tunne enää olevani kotonani, ihminen saati sitten olemassa.
On tullut mietittyä niin elämää kuin kuolemaakin.

Syytökset ja itsesyytökset & paha olo sisällä, ovat saaneet mut voimaan jossain määrin jopa fyysisesti pahoin..

..en tiedä riittääkö rakkaus lopultakaan.

Lue lisää

Niin kuvio lapsettomana äitipuolena ei ole helppo. Siinä ovat niin monet hankalat ja mielsestäni luonnolliset tunteet mukana. Itse olen pakottanut itseäni jaksamaan ja menemään tilanteisiin, joihin en olisi halunnut. Ja nyt olen poikki ja huomaan että nielemistä on ollut niin paljon, että ne pyrkivät nyt ulos raivona. Mistä saisi apua, vertaistukea jne.

täälläkin päin kirjoitti:

Niin kuvio lapsettomana äitipuolena ei ole helppo. Siinä ovat niin monet hankalat ja mielsestäni luonnolliset tunteet mukana. Itse olen pakottanut itseäni jaksamaan ja menemään tilanteisiin, joihin en olisi halunnut. Ja nyt olen poikki ja huomaan että nielemistä on ollut niin paljon, että ne pyrkivät nyt ulos raivona. Mistä saisi apua, vertaistukea jne.

Lue lisää

vertaistukea ei taida tosiaankaan löytyä.

Avioeroon, yksinhuoltajuuteen, alkoholismiin, henkiseen- ja fyysiseen perheväkivaltaan(jota jossain mielessä nyksäkin saa tuta) kyllä löytyy vaikka minkämoisia jutusteluryhmiä...

Ehkä tässä oisi nyt jollekulle fiksulle tekemisen paikka. : ))

RR5 kirjoitti:

Miehelläni on edellisestä liitostaan 2 lasta. Hän on edelleen exänsä tossun alla ja myöntyy kaikkeen. He ovat jatkuvasti yhteydessä, joko riitelevät tai puhuvat asioista, joista mies ei minulle suoraan puhu. Lapset ovat meillä yhtä paljon kuin äitinsä luona, ja täällä ollessaan minä elätän ja hoidan heitä ja siivoan heidän jälkensä. Exä ei anna minun osallistua päiväkodin tilaisuuksiin mieheni kanssa, sillä hän ei halua että minä menen sinne "leikkimään äitiä". Tämä exä kyllä yrittää olla minun kaverini, pyytää kahville ja jumppaan ja on alkanut muuttua minun kaltaisekseni. Jos mieheni ja minä sovimme jotain, niin hän soittaa exälle ja kysyy sopiiko se, ja exä sanoo ettei sovi, joten se on sitten sillä selvä. Kun lapset ovat kipeenä, mieheni joutuu olemaan pois töistä, koska exä ei "voi" olla pois koulusta. Olen niin kyllästynyt tähän kuvioon, jossa minulta ei koskaan kysytä mitään ja jossa minulle ei muisteta kertoa mitään. Tulin raskaaksi, ja mieheni ei suostunut puhumaan aluksi asiasta minun kanssani, vaan soitti heti exälleen ja kertoi että olen tullut raskaaksi, vaikka tein hyvin selväksi etten halua että sitä kerrotaan vielä kenellekään, varsinkaan hänelle. Mieheni kertoo exälleen tuntemuksistaan tulevaa lastamme kohtaan, ja exältä saan sitten kuulla asiat, jotka olisi pitänyt kuulla mieheltäni. Joka toinen päivä tuntuu, etten jaksa enää olla kolmantena pyöränä. Mutta rakastan miestäni ja meille on lapsi tulossa, enkä halua ryhtyä yh-äidiksi, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin hänen exänsä. Jos olisin tiennyt millaista tämä uusperheen "uuden naisen" elämä on, en olisi koskaan ryhtynyt tähän. Mutta nyt tuntuu olevan liian myöhäistä perääntyä.

Lue lisää

sinuna silti lähtisin "huitsin nevadaan", jollei mies ymmärrä muuttua........ Argh sun puolesta!!

Tosi vanha teksti, mut raivostuttaa niin paljon. Oot tainnut kommentoida suljetulta osastolta sun katkeran avioeron jälkeen, kun miehesi lähti. Sä oot se katkera täällä, mikäli et oot vielä tajunnut. EI LÄHESKÄÄN KAIKKI LAPSETTOMAT EXÄN UUDET KUMMPANIT OO ERON SYY. Tiedän monia tapauksia, et uudet kumppanit on tulleet kuvioihin monta vuotta eron jälkeen!

Minun mielestäni olet katkera , ja syyttelet vieraita ihmisiä perheen rikkojaksi, jos ei sinun avioliittosi oåpysynyt koossa niin syyt ovat ainoastaan vaan sinun ja miehesi , se joka lähtee suhteesta ei enää rakasta ihmistä jota kerran rakasti ( jos edes rakasti) joten anna olla syyttelemästä niitä uusia ihmisiä erostasi. Mies lähti janteillemtuli ero, ja siinähän on sinussakin jotain vikaa kun liitto ei toiminut.ämutta lasten elämää ei saa pilata silti jos eromtulee, heille on tärkeää saada olla ja rakastaa molempia vanhempiaan .
Joten normaalia on että aikuinen ihminen löytää uuden rakkauden ja haluaa olla hänen kanssaan, mutta lapsillakin oltava tilaa molempien luona .

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestäni olet katkera , ja syyttelet vieraita ihmisiä perheen rikkojaksi, jos ei sinun avioliittosi oåpysynyt koossa niin syyt ovat ainoastaan vaan sinun ja miehesi , se joka lähtee suhteesta ei enää rakasta ihmistä jota kerran rakasti ( jos edes rakasti) joten anna olla syyttelemästä niitä uusia ihmisiä erostasi. Mies lähti janteillemtuli ero, ja siinähän on sinussakin jotain vikaa kun liitto ei toiminut.ämutta lasten elämää ei saa pilata silti jos eromtulee, heille on tärkeää saada olla ja rakastaa molempia vanhempiaan .
Joten normaalia on että aikuinen ihminen löytää uuden rakkauden ja haluaa olla hänen kanssaan, mutta lapsillakin oltava tilaa molempien luona .

Lue lisää

Ihan niin teksti on vanha mutta siltikin ajankohtainen aina , perheitä hajoaa ja vaan harvat osaavat hoitaa eronsa fiksusti .äeikä syytellä aitä uutta kumppania mitenkään omasta erostaan .
Kypsät ihmiset osaavat hoitaa eroasiansa hienosti eikä kantaa vihaa ketään kohtaan jos rakkaus vaan loppuu suhteesta. Sekin ontunut jolle ei voi mitään
Itse en ainakaan haluaisi että mies jäisi olemaan minun kanssani jos ei enää minua rakasta
Ja eräät syyttelevät niin mielellään sitä kolmatta osapuolta johon mies on rakastunut , ei mieskään sille mitään voi että tuntee rakkautta uutta ihmistä kohtaan joka näkee hänet ihmisenä eikä ainoastaan sellaisena jolle valitetaan aamusta iltaan koko ajan,jota hän ei enää jaksa kuunnella . Joten olkaa ystäviä silti ilman katkeruutta, ketään ei voi rangaista jos hän ei enää rakasta. Kaikilla on vaan yksi elämä ja jokainen elää sen tavalla mikä sopii itselleen . Lapsia ei tarvitse rasittaa aikuisten asioilla .

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestäni olet katkera , ja syyttelet vieraita ihmisiä perheen rikkojaksi, jos ei sinun avioliittosi oåpysynyt koossa niin syyt ovat ainoastaan vaan sinun ja miehesi , se joka lähtee suhteesta ei enää rakasta ihmistä jota kerran rakasti ( jos edes rakasti) joten anna olla syyttelemästä niitä uusia ihmisiä erostasi. Mies lähti janteillemtuli ero, ja siinähän on sinussakin jotain vikaa kun liitto ei toiminut.ämutta lasten elämää ei saa pilata silti jos eromtulee, heille on tärkeää saada olla ja rakastaa molempia vanhempiaan .
Joten normaalia on että aikuinen ihminen löytää uuden rakkauden ja haluaa olla hänen kanssaan, mutta lapsillakin oltava tilaa molempien luona .

Lue lisää

Eiköhä sovita niin että kaikki vapaat ja lapsettomat sutturat tekevät lupauksen ett jättävät lapsiperheet rauhaan eikä riko lasten perheitä? Minä uskon että kaikki olisi onnellisia ja olis aika jo myöntää että hänen aikansa on mennyt ohi.
Eihän he ole pahjoja vaan ajattelmattomia naikkosia kun ei ole omia lapsia eikämiestä niin eivät ymmärrä sitä mitä se rikkoo, se rikkoo muutakin kuin lasten perheen, siinä menee joskus koko suku, kaverit ja lapset, se ie ole vain meihen ja naisen välinen liitto joka rikotaan.Uskon että olette samaa mieltä me kaikki olemme sitämieltä että on ajattelematonta hajoittaa siitä tulee kaikille paha mieli jopa sinulle rikkoja. Olemme varmasti samaa mieltä kaikki, että näin olisi oikea tapa kunnioittaa lapsia ja heidän äitiään ja toki miestä ja antaa perjeiden elää omaa elämää.
Kyllä se jokum ies sieltä eteen tulee ja ainahan voi mennä vaikka puitoja katsastamaan tai kirjastoon tai mihin vaanmissä on miehiä ja kysellä että onko täällä vapaita miehiä. Rohkeesti vaan yhtä rohkeesti kuin menisitte rikkomaan toisten perheet.
Eiköhhän tämä ole sovittu? On heinoa olla samaa mieltä kaikkien kanssa, ja luulen että on hyvä lupaus ja sinunkin mieli on iloinen ja sydän kultaa kun taot itseesi sen ettet riko enää yhtään perhettä. Sovitaan niin kiitos sinulle tiesin että tajusit.
Me kaikki ollaan asiasta samaa mieltä, hyvä.