Kuningas Arthur

Bernard Cornwellin Talvikuningas on muistaakseni sellainen 'historiallinen' Arthur-romaani. Harmi vaan ettei sen jatko-osia ole suomennettu.

Rosemary Sutcliff: Miekka ja auringonlasku
Sijoittaa Arthurin roomalaisaikaan.

Mary Stewart: Kristalliluola
Tarina Merlinin näkökulmasta.

Arthur-kuninkaan tarinoita
Pyöreän pöydän tarustoa lähinnä nuorille lyhennettynä.

Thomas Malory: Pyöreän pöydän ritarit
Wolfram: Parsifal
Molemmat niitä alkuperäisiä, ritariromantiikkaa.

Wolfram von Essenbach, Parcival.

Kertoo kuningas Arthurin tarinan.

Itäinen mysteerivirtaus: Graalin mysteeri

Runoelmassaan ”Parsifal” Wolfram von Eschenbach kuvaa Graalia esineeksi, myöhemmin kiveksi ja lopulta kalkiksi (ehtoollismalja). “Esine” oli yhteydessä Kristuksen veren mysteeriin. “Kalkkina” se oli malja, joka ojennettiin viimeisellä ehtoollisella ja joka sisälsi viinin, josta Kristus sanoi: “Tämä on minun vereni”. Myöhemmin se joutui Josef Arimatialaisen haltuun. vuotaneen veren. Myöhemmin se tuotiin Eurooppaan, ja se ilmaantui Englannissa kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritareille.

Vanhan englantilaisen perimätiedon mukaan Josef Arimatialainen oli Jeesus Nasaretilaisen setä. Hän oli rikas tinakauppias, joka omisti liikeyrityksen Avalonin saarella, Cornwallin rannikon pohjoispuolella. Tinaa käytettiin pronssin valmistamiseen, ja sitä louhittiin Cornwallissa. Välimeren kansat purjehtivat Cornwalliin tinaa saadakseen. Lähettyvillä oli kuningas Arthurin linna Camelot. Avalonin saari on nykyisin liejutasankoa lähellä Glastonburyn kaupunkia.

Pian sen jälkeen, kun Joosef Arimatialainen oli saanut haltuunsa Kristuksen veren Graalin maljassa, yli - papit vangitsivat hänet ja sulkivat hänet torniin. Vankilan pimeydessä Kristus ilmestyi hänelle ja toi Graalin maljan, joka valaisi hänet häikäisevällä valolla. Tämä valo uudisti hänen elinvoimansa. Jerusalemin hävityksen jälkeen keisari Vespasianus kuuli vangista ja antoi avata tornin kätkön. Sieltä löytyi vanha harmaahapsinen mies, jota ympäröi loistava valo. Vapauduttuaan Joosef toi Graalin taloonsa Avaloniin, jossa sen näkivät valitut Arthurin pyöreän pöydän ritarit.

Toisen tradition mukaan Joosef oli rikas neuvosmies. Myös tässä tarinassa Kristus ilmestyi Graal mukanaan ja sanoi: “Olet saava hallintaasi minun kuolemani jälkeen merkin ja olet varjeleva sitä. Ne. joille aina sen annat, ovat saava sen haltuunsa”. Tässä Graalia kutsutaan merkiksi, joka edustaa ja kuvaa Kristusta. Se oli siis enemmän kuin vain malja. Vapauduttuaan Joosef perusti yhteisön, jossa Graal saattoi “elää”. Ensin hän meni Galileaan ja toi sieltä Graalin Avaloniin.

Symboli pysyi molemmissa tarinoissa samana. Kalkki, joka sisälsi Kristuksen veren, kulkeutui idästä länteen. Tämä veri sisälsi ylösnousemusvoimia. Jokainen, joka näki Graalin, nuortui ja hänelle taattiin kuolemattomuus.

Erään toisen kertomuksen mukaan Graal oli jalokivi Lusiferin kruunussa. Ilmestyskirjassa selostetun taivaallisen sodan aikana arkkienkeli Mikael iski miekallaan tämän kiven irti kruunusta. Se putosi maahan, leikattiin ja hiottiin maljaksi. Saaban kuningatar, kuningas Salomonin morsian, omisti sen, ja se kulki Salomonilta Hiiramille, Jerusalemin temppelin rakentajalle. Hiiramilta se tuli Joosef Arimatialaisen omistukseen. Se toimi maljana viimeisellä ehtoollisella ja myöhemmin vastaanotti Kristuksen veren. Rudolf Steinerin mukaan “kivi Lusiferin kruunussa” oli enkeliolento, joka jäi uskolliseksi auringon piirille ja uhrautui tulemaan maahan lusiferisten enkelien kanssa. Vain kristityt vihityt kykenivät näkemään Graalin, enkeliolennon. Enkeliolento oli kuva maljasta, joka toimii siellä, missä ihmisen puhtaat sydänvoimat esiintyvät.

Kertomus Graalista voidaan myös nähdä seuraavasti:

Kun Kristus jätti Auringon piirin yhdistyäkseen Jeesus Nasaretilaiseen, hän jätti henki-ihmisensä Auringon piiriin, aivan kuten me jätämme ruumiin jälkeemme kuollessamme. Henki-ihminen on fyysinen ruumis, joka on läpikäynyt kaikki hierarkkiset kehitykset vanhasta Saturnuksesta lähtien. Jordanin kasteessa Kristuksen minä ja henki- itse yhdistyivät Jeesus Nasaretilaisen fyysiseen, eetteriseen ja astraaliseen ruumiiseen ja elivät niissä kasteen ja ristiinnaulitsemisen välisen ajan eli kolme vuotta.

Elämän hengen henkistämä ja puhdistama Kristuksen eetteri- ja astraaliruumis toi idästä länteen ihmisten sydämiin alkuvoiman, joka uudistaa ne, jotka avaavat sydämensä tälle ja he syntyvät uudestaan ylhäältä hengessä eli samentunut astraaliruumis puhdistuu ja ihminen saa yhteyden henki- itseen. Eetterivirta kulkee läpi ihmisen sydämen virraten sitten käpylisäkkeeseen säteillen sieltä aivoihin henkistä eetterivaloa. Tämä on mikrokosminen Graal. Kun tämä kultainen valo yhdistyi Kristuksen eetterivoimaan, se havaittiin selvänäköisesti kullan hohtona. Keskiaikaisten taiteilijoiden maalauksissa se esiintyi sädekehänä, josta tuli pyhyyden symboli. Sädekehä oli viimeinen muistikuva Graalin vaikutuksesta ja haihtui vähitellen 1200-luvun jälkeen. Paavali sanoi: “En minä, vaan Kristus minussa”. Ihminen oli muuttunut Graalin maljaksi Kristukselle.

1100-ja 1200- luvuilla kukoistivat mysteerit, jotka pyrkivät parantamaan ihmiskuntaa. Temppeliherrat toimivat käytännössä, hovirakkaus kukoisti trubaduuritaiteessa ja kataarit harjoittivat puhtaan elämän liikettään. Mutta vastustajakin oli hereillä inkvisition muodossa. Vuosien 1230 - 1250 jälkeen kaikki oli kuitenkin lopussa. Pimeä keskiaika alkoi ja vain vahvat henget kuten Tuomas Akvinolainen kykenivät enää toimimaan käytännössä.

Vuonna 1250 ilmestyi englantilaisen fransiskaanimunkin Roger Baconin teos, jossa hän loi kuvan tulevasta: “Tutkikaa luontoa ja tehkää kokeita! Silloin kykenette suorittamaan ennenkuulumattomia asioita. Voin kuvitella tulevaksi ajoneuvoja, jotka liikkuvat uskomattomalla nopeudella yli maan, eläinten vetämättä, yhden ihmisen istuessa ja painaessa kahvaa, ja ajoneuvo kiitää pois. Voin kuvitella laivan, joka kulkee merellä paljon nopeammin kuin soutaen on mahdollista, yksi ainut mies sisällä painaa kahvaa, ja vain tällä toimenpiteellä laiva syöksyy eteenpäin. Voin kuvitella ihmisen lentävän ilman halki kuin lintu. Hän istuu laitteessa, jossa on siivet kuin linnuilla. Sen hän saa liikkeelle koneiden avulla.”

Graal-mysteeri jäi vähitellen historiaan 1200- luvulla. Mutta todellinen Graal, Kristuksen kosminen kuva. joka yhdistyi maahan, esiintyi kuvina ja muotoina. Vanhat itämaiset mysteerit, jotka olivat kosmisen viisauden mysteereitä ihmiskunnan alkuperästä, hierarkioista ja tähtien maailmasta tiivistyivät Graal - mysteereissä.

Vuonna 717 irlantilainen munkki oli vaipuneena meditaatioon Bretagnessa Brocelianden metsässä kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä aikana. Hän kuuli ikään kuin trumpetin äänen, jota seurasi ukkosenjylinä ja valo tuli tuhat kertaa kirkkaammaksi. Mestarien Mestarilta hän sai pienen Graalin kirjan, joka ei ollut hänen kämmentään suurempi. Siitä hän luki sekä omansa että ihmiskunnan kohtalon. Hän palasi normaaliin tietoisuuteen ja sai ohjeet etsiä Graalin kirjaa “Yli suuren tien seitsemän tien risteykseen, pitkin vanhaa taistelukenttää tarueläimen ohjaamana”. Tällä seitsenkertaisella tiellä (joka on kristillinen vihkimyksen tie) hän löysi jälleen pienen kirjan, jota hänen sallittiin pitää hallussaan helatorstaihin saakka.

Tämä pieni kirja alkoi ristiinnaulitsemisesta ja “täytti kaikki profeettojen ennustukset”. Siitä tuli Parsifal-tarun kirjoittajien lähdeteos.

Wolfram von Eschenbach kuvaa teoksessa Parsifal ihmiskunnan tietoisuuden kehitystä, jota Parsflalin tie symboloi. Erään toisen Graalin kuvaajan mukaan Parsifal oli Lusiferin kruunussa oleva jalokivi, jonka arkkienkeli Mikael oli iskenyt irti. Tämä tarkoittaa, että Parsifal oli aurinkovihitty. Rudolf Steinerin mukaan Parsifal oli ihmiskunnan suuri opettaja, suurempi kuin Zarathustra tai Buddha.

Graal - kuva ilmenee monilla kansoilla. Kelteillä oli maljan sijasta kattila, joka oli kulttimenoihin tarkoitettu astia. Myös Kalevalan Sampo on Graal-kultti. Sampo oli kadonnut ja monien seikkailujen jälkeen se löydetään. Tämä merkitsee, että kosmisen viisauden tieto oli kadotettu ja se oli uudelleen löydettävä, mutta kun se löydettiin, se särkyi eli katosi.

Graalia on pidetty uhrikivenä, jolle ehtoollisleipä asetettiin. Läntiset massiiviset kivimonumentit ovat tietyssä mielessä Graal - kulttiin kuuluvia. Norjassa esiintyi tapa asettaa matkalaisille ruokaa tienristeykseen suurelle kivelle ja peittää se pienellä kivellä.

“Matkalaisen ruoka” tarkoittaa Graalin kaltaista kosmista viisautta hänelle, joka jatkaa henkisellä tiellä vaellustaan. Graal on viisaus, joka liikkuu idästä länteen.

Tuo Talvikuningas (winter king) ja sen jatko-osat on aivan paras Arthur tarina jonka olen lukenut. Todella sääli että vain todellakin ensimmäinen osa suomennettu, mutta jos englanniksi lukeminen käy, niin suosittelen enemmän kuin lämpimästi :D.