AAMULEHTI: "Kielitaidon puute hämmentää"

...myös kielitaidossa.

Minulla ei ole ollut haittaa kielitaidostani koskaan. Olen opiskellut kymmentä kieltä, joista puhun kuutta, kolmea erittäin sujuvasti, niiden joukossa suomen ruotsi. Olen ollut tekemisissä ruotsalaisten kanssa työelämässä vuosikymmeniä.

Suomen ruotsia puhuin työpaikassani koko työurani, vajaa 30 vuotta, päivittäin. Minut koettiin kaksikieliseksi, monesti suomenruotsalaiseksi. Monet eivät tienneet, mikä on äidinkieleni.

Poikani on 28 v, tradenomi englanninkieliseltä opintolinjalta ja M.A. Walesista. Hän on työssa Puolassa, jossa hän puhuu ruotsia riikin ruotsalaisten kanssa päivittäin. Kun hän aloitti lukion, palkkasin hänelle ruotsinkielen keskustelun opettajan. Hän on myös opiskellut katalonian kieltä, jota puhuu ehkä noin 7 miljoonaa ihmistä maailmassa.

Maailmassa pätemmät vahvimman lait, myös kielitaidon suhteen. Moniko suomalainen on opetellut viroa? Muutama, mutta suurin osa suomalaisista matkailijoista käyttää Viron matkoillaan kuitenkin suomen kieltä.

Espanjalaiset puhuvat Portugalissa espanjaa, portugalilaiset palvelevat heitä varsin usein espanjaksi.

Se joka haluaa myydä, opettelee asiakkaan kielen.

Haaveenani on vielä oppia hollanin kieltä, ainakin lukemaan hyvin. Olen käynyt siitä kaksi alkeiskurssia vuosia sitten.

Pienilläkin kielillä kirjoitetaan rikasta kulttuuria.

Tuntuu että maassa kuin maassa se on vain resurssien haaskausta: oltiin syyslomalla Brysselissä ja kierreltiin muuallakin Belgiassa. Ei sielläkään saa hyvää palvelua joka paikassa edes englanniksi, kun maa on täysin kaksikielinen ja kaikki opettelevat sekä flaamia että ranskaa. Ranskankielisellä puolella vielä vähemmän pärjää englannilla kuin flaaminkielisellä. Hollannissa, joka on täysin yksikielinen, flaaminkielinen, pärjää taas valtavan hyvin englanniksi.

Itse pärjään ruotsiksi sujuvasti, joten kysymys ei ole siitä että en halua kun en osaa, tuntuu vaan että olisi tärkeämpää, että omat lapset oppivat kieliä, joilla pärjää maailmalla (tytär neljännellä, lukee koulussa englantia ja saksaa).

Tampere on lähin kaupunki, joten tuntuu vielä hullummalta vaatia ruotsinkielistä henkilökuntaa hotelleihin tai kauppoihin. Tuo "Tammerfors" -nimikin voitaisiin unohtaa. Aikanaan Ruotsissa ollessani eivät meinanneet uskoa, että olin suomalainen ja sisäsuomesta, arvuuttelivat minun olevan kotoisin Norrlannista pohjois-Ruotsista tai Gotlannista, vähintäänkin Ahvenanmaalta.