Suolasilakat kuoriperunoilla

kuoripäälliset perunat melkein kypsiksi ja laita hetkeksi silakat kiehumaan niiden päälle.
Sitten vaan voinokare aina jokaisen peruna/silakka haarukan päälle ja hyvää on.

Ei siihen mitään ihme ohjetta ole, äitini keitti hyvin pestyjä perunoita n.(talvi aikaan) vajaa puolentuntia ja latoi silakkatiinusta haettuja silakoita niiden perunoiden päälle, vähän kuin ristikkoa tehden ja kansi kiinni ja annettiin kiehua kunnes perunat oli kypsiä. Muistan etten koskaan pitänyt, vaan syötävä oli.

Meillä mun lapsuudessani oli suolasilakoita ja kuoriperunoita.
Kun silakoita suolattiin runsaasti ja niitä käytettiin pitkin syksyä. Lopulta aina viimeiset olivat suolassa kuukausia niin niiden suolaisuus oli todella vahvaa. Suolasilakoita laitettiin perunoita keitettäessä kattilaan hautumaan perunoiden päälle. Perunoiden kiehuessa silakat kypsyivät samalla ja niiden suolaisuus väheni sopivaksi, samalla perunoihin tuli silakoista suolaisuutta ja oma arominsa josta vanhemmat ihmiset pitivät. Samaa tehtiin kuivatulle suolakalalle, särjille ja lahnan parkeille.
Aterioitaessa perunoiden kanssa käytettiin pehmennyt kala särpimenä.

Lapsena ainakin yökötti jo se hajukin, kun niitä keitettiin.
Muuta kalaa meillä ei ollut kuin silakkaa, sitä kävi joku kiertävä kauppias myymässä ja pesuvatiin niitä aina ostettiin.

suolasilakoita milloinkaan, on kai rannikon evästä enempi.
Sensijaan suolamuikkuja oli, ja oikein tonkkösuolattuja; niitä syötiin sipulin kanssa ihan sinällään leivän päällä.
Ne olivat hyvää huikopalaa..

Kapakalaakaan ei meilläpäin syötö, niinkuin esim. mieheni kotipuolessa kuulemma kälävittivät kevätahavassa suolattuja lahnoja ja särkiä..ja ne kuulemma keitettiin ja sitten syötiin suolastuksena..