Epävarma, pureva pentu

Kiitti posteista! =) Selvennän vielä, että pieni "pentuleikkipurenta" on jo aika hyvin hallussa kun murisen, varmaan tuo saippuakin tehoaisi =) Mutta enemmän järkytti, kun pennulla oli tiukka paikka -se puri kovaa, tosissaan, kerran minua ja kerran lääkäriä. Ja lääkärikin totesi, että jos oma koira on purrut omistajaa, niin... tottahan se on. Kyllä minua hävetti ja olo oli niiin epäonnistunut koiramammana kuin vain voi olla. Siis minä lähdin vastaanotolta häntä koipien välissä.

En kampaa "oikeasti", tavallaan vaan totutan siihen tuntemukseen että kosketaan kammalla jokapaikasta kun tää pitää totuttaa myös trimmaukseen. Kynnet sain juuri tuolla metodilla leikattua jo pariin otteeseen ja olin kyllä niin ylpeä itsestäni ja koirasta! Korvat piti puhdistaa kuulema, että ne tuulettuu ja ei tulehdu, minä en sitä osannut, olin kyllä yrittänyt totuttaa edeltäkäsin laittamalla sormet sen korviin ja "räpeltämällä" korvia ja kehumalla, mutta puri silti tosipaikan tullen :( Käytän pentua pari kertaa lenkillä ja n. 10-20 kertaa päivässä puutarhassa haistelemassa ja pisulla, mutta energiaa vain riittää...

Pennun ollessa pienempi se ei suostunut alistumaan selälleen, se kiljui täyttä kurkkua ja hakkasi päätä lattiaan ja rimpuili vauhkona, mutta sitten minulle ystävä neuvoi niin että laittaa pennun jalat omien polviensä väliin pihtiotteeseen niin se ei saa voimaa rimpuilla pois ja rauhoittaa vaan tilanteen. Miksihän pentu sai alussa alistamisesta noin järkyttävän kohtauksen, pelkääkö se vai eikö halunnut alistua??? Nyt se suostuu helposti. Kai se pureminen sitten vain on huonoa itseluottamusta, jota pitää tiukalla kurilla ja toisaalta rakkaudella yrittää pitkällä tähtäimellä nostaa. Ja mistä se itseluottamuksen puute alunperin tulee, välillä käy nyt mielessä että toivottavasti en oo nyt pilannu koiraparkaa neljässä viikossa... Mutta jospa opittaisiin olemaan oikein ja kehityttäis toimissamme kun aikaa kuluu. Ja otan selvää kirjallisuudestakin miten tällasissa tilanteissa toimia.

Edellisen emäntä kirjoitti:

Kiitti posteista! =) Selvennän vielä, että pieni "pentuleikkipurenta" on jo aika hyvin hallussa kun murisen, varmaan tuo saippuakin tehoaisi =) Mutta enemmän järkytti, kun pennulla oli tiukka paikka -se puri kovaa, tosissaan, kerran minua ja kerran lääkäriä. Ja lääkärikin totesi, että jos oma koira on purrut omistajaa, niin... tottahan se on. Kyllä minua hävetti ja olo oli niiin epäonnistunut koiramammana kuin vain voi olla. Siis minä lähdin vastaanotolta häntä koipien välissä.

En kampaa "oikeasti", tavallaan vaan totutan siihen tuntemukseen että kosketaan kammalla jokapaikasta kun tää pitää totuttaa myös trimmaukseen. Kynnet sain juuri tuolla metodilla leikattua jo pariin otteeseen ja olin kyllä niin ylpeä itsestäni ja koirasta! Korvat piti puhdistaa kuulema, että ne tuulettuu ja ei tulehdu, minä en sitä osannut, olin kyllä yrittänyt totuttaa edeltäkäsin laittamalla sormet sen korviin ja "räpeltämällä" korvia ja kehumalla, mutta puri silti tosipaikan tullen :( Käytän pentua pari kertaa lenkillä ja n. 10-20 kertaa päivässä puutarhassa haistelemassa ja pisulla, mutta energiaa vain riittää...

Pennun ollessa pienempi se ei suostunut alistumaan selälleen, se kiljui täyttä kurkkua ja hakkasi päätä lattiaan ja rimpuili vauhkona, mutta sitten minulle ystävä neuvoi niin että laittaa pennun jalat omien polviensä väliin pihtiotteeseen niin se ei saa voimaa rimpuilla pois ja rauhoittaa vaan tilanteen. Miksihän pentu sai alussa alistamisesta noin järkyttävän kohtauksen, pelkääkö se vai eikö halunnut alistua??? Nyt se suostuu helposti. Kai se pureminen sitten vain on huonoa itseluottamusta, jota pitää tiukalla kurilla ja toisaalta rakkaudella yrittää pitkällä tähtäimellä nostaa. Ja mistä se itseluottamuksen puute alunperin tulee, välillä käy nyt mielessä että toivottavasti en oo nyt pilannu koiraparkaa neljässä viikossa... Mutta jospa opittaisiin olemaan oikein ja kehityttäis toimissamme kun aikaa kuluu. Ja otan selvää kirjallisuudestakin miten tällasissa tilanteissa toimia.

Lue lisää

se on aina omat vaikeutensa oppia koiran kieltä puhumaan :)
ja siinäkin että koira ymmärtää sun "maalaismaisen" puheen xD

kaikki me ollaa joskus jouvuttu alkeet opetteleen ja itketty nii monet kerrat ku mikään ei edisty ja takapakkia tullee.. koiran hampailta ei varmasti oo kukaan välttyny, kokemuksesta oppii ja voi sitte muita neuvoa :)

luotat ittees ja kysyt jos et tiiä nii sillä päriää jo hyvin :)

lainaus Heinähattu ja Vilttitossu elokuvasta; "Aikuiset ei ikinä opi mitään jos lapset on aina kiltisti" sama varmasti pätee koiriin :)

ei se varmasti alistumista pelänny vaan tapaa millä sää sen teit,. aikuiset koirat ei yleensä pentua alista nuin "aikuismaisesti". eli tuota harrastaa aikuiset koirat keskenään ja pennut keskenään, ei koskaan aikuinen pennulle..

Mitä rotua koirasi on? Uros vai narttu?
Jotkut koirat vaan on arempia kuin toiset, niitä on yhtä paljon eri luonteisia kuin omistajiakin ja kaikilla omat erityispiirteensä ja tapansa..
Mutta epävarmaa koiraa ei pidä alistaa nuin rajusti, vaan "hienovaraisesti vihjailla". Ns. johtajuuden vahvistaminen. Eikä pidä koiraa hoitaa kuin lasta, koska se voi silloin alkaa käyttäytymään kuin lapsi. ja koiran kuuluu käyttäytyä kuin koira.. you know :)

Onnenkäpälä kirjoitti:

se on aina omat vaikeutensa oppia koiran kieltä puhumaan :)
ja siinäkin että koira ymmärtää sun "maalaismaisen" puheen xD

kaikki me ollaa joskus jouvuttu alkeet opetteleen ja itketty nii monet kerrat ku mikään ei edisty ja takapakkia tullee.. koiran hampailta ei varmasti oo kukaan välttyny, kokemuksesta oppii ja voi sitte muita neuvoa :)

luotat ittees ja kysyt jos et tiiä nii sillä päriää jo hyvin :)

lainaus Heinähattu ja Vilttitossu elokuvasta; "Aikuiset ei ikinä opi mitään jos lapset on aina kiltisti" sama varmasti pätee koiriin :)

ei se varmasti alistumista pelänny vaan tapaa millä sää sen teit,. aikuiset koirat ei yleensä pentua alista nuin "aikuismaisesti". eli tuota harrastaa aikuiset koirat keskenään ja pennut keskenään, ei koskaan aikuinen pennulle..

Mitä rotua koirasi on? Uros vai narttu?
Jotkut koirat vaan on arempia kuin toiset, niitä on yhtä paljon eri luonteisia kuin omistajiakin ja kaikilla omat erityispiirteensä ja tapansa..
Mutta epävarmaa koiraa ei pidä alistaa nuin rajusti, vaan "hienovaraisesti vihjailla". Ns. johtajuuden vahvistaminen. Eikä pidä koiraa hoitaa kuin lasta, koska se voi silloin alkaa käyttäytymään kuin lapsi. ja koiran kuuluu käyttäytyä kuin koira.. you know :)

Lue lisää

Joo, on tietty kiva tietää, että muutkin on tällasta "huonoäitiyttä" ;) kokeneet ja on hammaskokemuksia. Ja ihan samaa just mietin, et nää kokemukset on toisaalta tosi hyviä, et ne opettaa, mites sitä muuten vois tulla ammattilaiseks jos ei ikuna mitään ongelmia työsarallaan olis! Eli otettava posiition kannalta nää häppeningit.

Ja en meinannut vauvaks tätä poikaa ottaa ja pukea vaaleensiniseen tylliballeriinamekkoon, vaikka täytyy myöntää et olis kerran sekin ilmestys hauska nähdä X) Mutta taitais mennä jo elukkarääkkäyksen puolelle!

Niin, joo, nii se varmaan on siinä alistuksessa et minä aikuisena "hyökkäsin" pennun kimppuun ja se oli vähän liikaa. Mut toisaalta se puri mua tosissaan ja sitä en kyl aio hyväksyä. Mut tosiaan noin yleistäen toi johtajuuden *vahvistaminen* eikä *alistaminen* varmaan toimii paljo paremmin!

:0)

Edellisen emäntä kirjoitti:

Joo, on tietty kiva tietää, että muutkin on tällasta "huonoäitiyttä" ;) kokeneet ja on hammaskokemuksia. Ja ihan samaa just mietin, et nää kokemukset on toisaalta tosi hyviä, et ne opettaa, mites sitä muuten vois tulla ammattilaiseks jos ei ikuna mitään ongelmia työsarallaan olis! Eli otettava posiition kannalta nää häppeningit.

Ja en meinannut vauvaks tätä poikaa ottaa ja pukea vaaleensiniseen tylliballeriinamekkoon, vaikka täytyy myöntää et olis kerran sekin ilmestys hauska nähdä X) Mutta taitais mennä jo elukkarääkkäyksen puolelle!

Niin, joo, nii se varmaan on siinä alistuksessa et minä aikuisena "hyökkäsin" pennun kimppuun ja se oli vähän liikaa. Mut toisaalta se puri mua tosissaan ja sitä en kyl aio hyväksyä. Mut tosiaan noin yleistäen toi johtajuuden *vahvistaminen* eikä *alistaminen* varmaan toimii paljo paremmin!

:0)

Lue lisää

kuin mulle?!?!? Tätä ketjua lukiessa tuli sellanen "dejavu"-tunne. =)
Meilläkin kaikki oli näennäisesti kunnossa. Odotti ruokaansa kiltisti, söi vasta luvan saatuaan. Ei murissut ja vahtinut ruokaansa/luitaan/lelujaan/herkkujaan. Ruoan sai ottaa kesken syömisen pois, odotti vaan, että milloinka saa takaisin. MUTTA! Kerran lenkillä yhtäkkiä mulla lamppu syttyi: koirahan pomottaa meitä kaikkia!!! Ei siis uskonut lenkillä yhtään mitään. Kiskoi ja reuhtoi minkä kerkesi eikä pätkääkään välittänyt mun sanomisista. Aloin miettiä, että mikähän nyt on pielessä. Kyllähän niitä asioita sieltä sitten putkahteli! Oltiin annettu liikaa mennä "pentuilun" piikkiin. Ulos kun lähdettiin, KOIRA meni ekana ovista. Toi lelun syliin, alettiin leikkiä: "ai sä haluut leikkiä, no joo", metsälenkillä:"ai sä haluutkin mennä sinnepäin, no mennään" jne. jne...
Sitten aloitettiin "kurinpalautus". Koira tulee viimeisenä ovesta, olkoon tulijoita sitten miten paljon tahansa. Lenkillä päättää se hihnan toinen pää, mihin mennään, ei enää koira. Leikkiin ei aleta silloin kun koira sitä pyytää. Minuutin päästä hyvinkin, mutta ihmisen aloitteesta. Kas kummaa, meillähän alkoi olla hyvinkin tottelevainen koira! =)
Tuo alistuminen ei meidän luupäältä ole koskaan oikein onnistunut. Alistuu tosin, mutta omalla tavallaan. Ei niinkuin koirakirjoissa kerrotaan. Se hänelle suotakoon, osaan kuitenkin lukea omat alistumisviestinsä.

Oikeesti luulin, että kolme lasta aikuiseksi kasvattaneena osaan hoidella koirankin. Hohhoijjaa!! =D Niin piti vaan peiliin katsoa! Klassinen moka: "kun se on vielä niin pieni!" Koira oli silloin 7kk, nyt kymmenkuisena hyvinkin mallikelpoinen ja tottelevainen ikäisekseen!

Vahvista siis johtajuuttasi koiran silmissä, että se voi luottaa sinuun. Eiköhän nuo pelkopuremisetkin jää pikkuhiljaa pois!

Tsemppiä sulle! Kyllä se siitä!!! =)

käynyt samoin kirjoitti:

kuin mulle?!?!? Tätä ketjua lukiessa tuli sellanen "dejavu"-tunne. =)
Meilläkin kaikki oli näennäisesti kunnossa. Odotti ruokaansa kiltisti, söi vasta luvan saatuaan. Ei murissut ja vahtinut ruokaansa/luitaan/lelujaan/herkkujaan. Ruoan sai ottaa kesken syömisen pois, odotti vaan, että milloinka saa takaisin. MUTTA! Kerran lenkillä yhtäkkiä mulla lamppu syttyi: koirahan pomottaa meitä kaikkia!!! Ei siis uskonut lenkillä yhtään mitään. Kiskoi ja reuhtoi minkä kerkesi eikä pätkääkään välittänyt mun sanomisista. Aloin miettiä, että mikähän nyt on pielessä. Kyllähän niitä asioita sieltä sitten putkahteli! Oltiin annettu liikaa mennä "pentuilun" piikkiin. Ulos kun lähdettiin, KOIRA meni ekana ovista. Toi lelun syliin, alettiin leikkiä: "ai sä haluut leikkiä, no joo", metsälenkillä:"ai sä haluutkin mennä sinnepäin, no mennään" jne. jne...
Sitten aloitettiin "kurinpalautus". Koira tulee viimeisenä ovesta, olkoon tulijoita sitten miten paljon tahansa. Lenkillä päättää se hihnan toinen pää, mihin mennään, ei enää koira. Leikkiin ei aleta silloin kun koira sitä pyytää. Minuutin päästä hyvinkin, mutta ihmisen aloitteesta. Kas kummaa, meillähän alkoi olla hyvinkin tottelevainen koira! =)
Tuo alistuminen ei meidän luupäältä ole koskaan oikein onnistunut. Alistuu tosin, mutta omalla tavallaan. Ei niinkuin koirakirjoissa kerrotaan. Se hänelle suotakoon, osaan kuitenkin lukea omat alistumisviestinsä.

Oikeesti luulin, että kolme lasta aikuiseksi kasvattaneena osaan hoidella koirankin. Hohhoijjaa!! =D Niin piti vaan peiliin katsoa! Klassinen moka: "kun se on vielä niin pieni!" Koira oli silloin 7kk, nyt kymmenkuisena hyvinkin mallikelpoinen ja tottelevainen ikäisekseen!

Vahvista siis johtajuuttasi koiran silmissä, että se voi luottaa sinuun. Eiköhän nuo pelkopuremisetkin jää pikkuhiljaa pois!

Tsemppiä sulle! Kyllä se siitä!!! =)

Lue lisää

No huh huh että löytyy muitakin! Helpottaa kummasti vertaistuki ;) Tää koira kun kuitenkin 3kk osaa jo istua ja oottaa nätisti ruokaansa, ja käskyjä on oppinu tosi hyvin opettamatta, luonnostaan jo nyt, niin sitä ei tajua et se riiviöi kuitenkin. Ja tän kanssa oon harjotellu et otan siltä luun pois kesken kaluamisen, kehun ja annan takas, ei mitään ongelmaa, mut kerran se vaan ihan yhtäkkiä puri kunnolla 8/, se oli niin et se oli tukehtumassa isoon luunpalaan ahneuttaan, otin suusta sitä pois, ja se vaan yritti sitä niellä ja sit puri. JA mikä hassuinta sun viestiin liittyen, tänään kun olin lenkillä sen kaa nyt illalla, niin se meni polkua edelläni häntä pystyssä, ja vaikka se aina kattoi et tulenko perässä, niin mietin et luuleekohan/tunteekohan se olevansa nyt johtaja! Oli sellanen pollee itsevarmuus päällä sillä. Et tää poika on kummallinen sekotus tosi epävarmaa-tosi varmaa pikku koiraa. Oon jo ajatellu et onko sillä joku esipuberteetin varhaispuberteetti. Oon kyl ottanu jo käyttöön ton että minä eka ovesta ja mä syön eka, ja mä leikitän kun huvittaa, MUTTA EN 100% ajasta, kun just oon ajatellu et noin pentu vielä, voiko se jo yrittää valtaa saada manipuloitua itelleen, eli nyt täytyy tossa johtajuusasenteessa vaan tsempata siihen 100%:iin heti! Jee siis toivoo on! Jihuu!!! =) Kiiittiiii!

Edellisen emäntä kirjoitti:

No huh huh että löytyy muitakin! Helpottaa kummasti vertaistuki ;) Tää koira kun kuitenkin 3kk osaa jo istua ja oottaa nätisti ruokaansa, ja käskyjä on oppinu tosi hyvin opettamatta, luonnostaan jo nyt, niin sitä ei tajua et se riiviöi kuitenkin. Ja tän kanssa oon harjotellu et otan siltä luun pois kesken kaluamisen, kehun ja annan takas, ei mitään ongelmaa, mut kerran se vaan ihan yhtäkkiä puri kunnolla 8/, se oli niin et se oli tukehtumassa isoon luunpalaan ahneuttaan, otin suusta sitä pois, ja se vaan yritti sitä niellä ja sit puri. JA mikä hassuinta sun viestiin liittyen, tänään kun olin lenkillä sen kaa nyt illalla, niin se meni polkua edelläni häntä pystyssä, ja vaikka se aina kattoi et tulenko perässä, niin mietin et luuleekohan/tunteekohan se olevansa nyt johtaja! Oli sellanen pollee itsevarmuus päällä sillä. Et tää poika on kummallinen sekotus tosi epävarmaa-tosi varmaa pikku koiraa. Oon jo ajatellu et onko sillä joku esipuberteetin varhaispuberteetti. Oon kyl ottanu jo käyttöön ton että minä eka ovesta ja mä syön eka, ja mä leikitän kun huvittaa, MUTTA EN 100% ajasta, kun just oon ajatellu et noin pentu vielä, voiko se jo yrittää valtaa saada manipuloitua itelleen, eli nyt täytyy tossa johtajuusasenteessa vaan tsempata siihen 100%:iin heti! Jee siis toivoo on! Jihuu!!! =) Kiiittiiii!

Lue lisää

Meillä on nyt 13vkoo labbispentu. Tuo ruoan/luun poisottaminen onnistuu hyvin, odottaa kiltisti kun isäntäväki syö, harvoin aloittaa leikin omasta tahdostaan, MUTTA lenkillä kyllä tykkää kanssa kävellä siinä minun edessä. Mutta sit taas toisaalta olen kokeillut piiloon menemistä ja koiran näköpiiristä poistumista, niin sieltähän se sitten etsii minut.

No, siitä puremisesta. Meillä ei ole ihan tosissaan KUNNOLLA napannut kiinni, mutta joka päivä tarraa käsiin, jalkoihin (jalkapöytiin, pohkeisiin, reisiin), kun kävelee. Ja uskokaa pois, kipeää tekee, vaikka ei vihaisena kunnolla tarraakkaan. Huomiotta jättäminen onnistuu välillä, jos koira tajuaa heti lopettaa puremisen. Jos ei tajua, ei sitä näykkimistä kestä. Silloin olen mennyt esim toiseen huoneeseen. Nyt pitää kokeilla tuota, että laitan jotain pahanhajuista töhnää käsiin :)

Mutta minusta myös lohduttavaa kuulla, että muilla on myös saman tapaisia onkelmia.

Voimia teille! :)

lisää vertaistukea:) kirjoitti:

Meillä on nyt 13vkoo labbispentu. Tuo ruoan/luun poisottaminen onnistuu hyvin, odottaa kiltisti kun isäntäväki syö, harvoin aloittaa leikin omasta tahdostaan, MUTTA lenkillä kyllä tykkää kanssa kävellä siinä minun edessä. Mutta sit taas toisaalta olen kokeillut piiloon menemistä ja koiran näköpiiristä poistumista, niin sieltähän se sitten etsii minut.

No, siitä puremisesta. Meillä ei ole ihan tosissaan KUNNOLLA napannut kiinni, mutta joka päivä tarraa käsiin, jalkoihin (jalkapöytiin, pohkeisiin, reisiin), kun kävelee. Ja uskokaa pois, kipeää tekee, vaikka ei vihaisena kunnolla tarraakkaan. Huomiotta jättäminen onnistuu välillä, jos koira tajuaa heti lopettaa puremisen. Jos ei tajua, ei sitä näykkimistä kestä. Silloin olen mennyt esim toiseen huoneeseen. Nyt pitää kokeilla tuota, että laitan jotain pahanhajuista töhnää käsiin :)

Mutta minusta myös lohduttavaa kuulla, että muilla on myös saman tapaisia onkelmia.

Voimia teille! :)

Lue lisää

Täällä kanssa yksi samanlaisten ongelmien parissa painiva. Meillä on 4.5 kk ikäinen pentu joka on pari kertaa päässyt puremaan minua - molemmilla kerroilla yritin ottaa suusta herkkua, toisella kerralla osa siankorvasta oli juuttunut hampaisiin ja yritin irroittaa sitä ja samassa pentu puri.. toisella kertaa myös yritin saada siankorvaa pois suusta. Oli pikku järkytys minulle koska minulla on ollut aikaisemmin sakemanni eikä se ikinä purrut minua, ei edes pentuna.
Pentu on pienestä pitäen osannut odottaa ruokakuppia istuen ja saa ruuan vasta kun katsoo silmiin, emme ikinä aloita leikkiä koiran aloitteesta, ei saa mitään pöydästä, ei saa mennä sohvalle, ovista kulkemista emme ole edes ajatelleet (siis kuka menee ensin), lenkillä välillä menee edellä, välillä perässä mutta sinne minne minä haluan.
Tuon puremisen jälkeen heräsin ja nyt olemme harjoitelleet päivittäin sitä että annan koiralle siankorvan ja otan sen kymmenen kertaa pois ja kehun kun koira antaa sen pois, katson suuhun useita kertoja päivässä ja leikkaan kynsiä tosi usein vaikka ei tarvitsisikaan...

pennun koulutus kirjoitti:

Täällä kanssa yksi samanlaisten ongelmien parissa painiva. Meillä on 4.5 kk ikäinen pentu joka on pari kertaa päässyt puremaan minua - molemmilla kerroilla yritin ottaa suusta herkkua, toisella kerralla osa siankorvasta oli juuttunut hampaisiin ja yritin irroittaa sitä ja samassa pentu puri.. toisella kertaa myös yritin saada siankorvaa pois suusta. Oli pikku järkytys minulle koska minulla on ollut aikaisemmin sakemanni eikä se ikinä purrut minua, ei edes pentuna.
Pentu on pienestä pitäen osannut odottaa ruokakuppia istuen ja saa ruuan vasta kun katsoo silmiin, emme ikinä aloita leikkiä koiran aloitteesta, ei saa mitään pöydästä, ei saa mennä sohvalle, ovista kulkemista emme ole edes ajatelleet (siis kuka menee ensin), lenkillä välillä menee edellä, välillä perässä mutta sinne minne minä haluan.
Tuon puremisen jälkeen heräsin ja nyt olemme harjoitelleet päivittäin sitä että annan koiralle siankorvan ja otan sen kymmenen kertaa pois ja kehun kun koira antaa sen pois, katson suuhun useita kertoja päivässä ja leikkaan kynsiä tosi usein vaikka ei tarvitsisikaan...

Lue lisää

Meillä 11kk pieni ja villinpuoleinen riiviö ja samat
oli ongelmat,että oli aina jaloissa kiinni kun käveli,mutta nyt se on vaan jäänyt pois kaiketi ikä tehnyt tehtävänsä,mutta kyllähän näitä ongelmia vai mitähän lienevät piisaa kuin esim. kun olemme lenkillä ja näkee n.500 m päässä jonkun tulevan niin syttyy elooon ja haukkuu eikä kuule tai nää mitään muuta,ei auta herkutkaan,mutta sitten kun olemme vastaantulijan kanssa kohdakkain niin ei hauku mutta sitten jälkeenpäin kyllä.Tätä toistuu melkein päivittäin ei tosin joka kerta eikä kaikille hauku. Ja toiset koirat ovat kauhistus rähisee ja haukkuu mutta jos vastaantuleva koira haukkuu niin silloin on hiljaa ei hauku kuin jälkeen,että mitähän tämä nyt lieneekään.Melkein välillä tuntuu toivottomalta ja mahdottomalta,olemme harkinneet jo sitruunapannan hankkimista ja kuljetettu suihkupulloa mukana(pelkää jo kun tietää,että pullo mukana,ei kiva),mutta mistähän tämä kertoo onko muilla samanlaisia kokemuksia????
Olemme aloittaneet menikin sen johtajuuskoulutuksen,emäntä,isäntä ensin ovesta jne.ja toivoneet,että jotain edistystä tapahtuisi,mutta milloin sitä saa vaan arvailla.
Näyttelyihinkin olisi kiva mennä,mutta menehän tällaisen räkyttäjän kanssa,ajavat varmaan pois kun mahdollisesti vaan haukkuu(kempä tietäis tapahtuuko näin,mutta pahaa pelkään...
Kyllä tuntee itsensä huonoksi kasvattajaksi,samoin kuin joku edellinenkin kirjoittaja,vaikka on osannut suht´´kohtuullisesti lapset aikuiseksi kasvattaa,mutta tällaista pientä nelijalkaista ei osaa.Että tällaista tänne meille,mutta toivossa on hyvä elää sanoi lapamatokin.

hohhoijaa... kirjoitti:

Meillä 11kk pieni ja villinpuoleinen riiviö ja samat
oli ongelmat,että oli aina jaloissa kiinni kun käveli,mutta nyt se on vaan jäänyt pois kaiketi ikä tehnyt tehtävänsä,mutta kyllähän näitä ongelmia vai mitähän lienevät piisaa kuin esim. kun olemme lenkillä ja näkee n.500 m päässä jonkun tulevan niin syttyy elooon ja haukkuu eikä kuule tai nää mitään muuta,ei auta herkutkaan,mutta sitten kun olemme vastaantulijan kanssa kohdakkain niin ei hauku mutta sitten jälkeenpäin kyllä.Tätä toistuu melkein päivittäin ei tosin joka kerta eikä kaikille hauku. Ja toiset koirat ovat kauhistus rähisee ja haukkuu mutta jos vastaantuleva koira haukkuu niin silloin on hiljaa ei hauku kuin jälkeen,että mitähän tämä nyt lieneekään.Melkein välillä tuntuu toivottomalta ja mahdottomalta,olemme harkinneet jo sitruunapannan hankkimista ja kuljetettu suihkupulloa mukana(pelkää jo kun tietää,että pullo mukana,ei kiva),mutta mistähän tämä kertoo onko muilla samanlaisia kokemuksia????
Olemme aloittaneet menikin sen johtajuuskoulutuksen,emäntä,isäntä ensin ovesta jne.ja toivoneet,että jotain edistystä tapahtuisi,mutta milloin sitä saa vaan arvailla.
Näyttelyihinkin olisi kiva mennä,mutta menehän tällaisen räkyttäjän kanssa,ajavat varmaan pois kun mahdollisesti vaan haukkuu(kempä tietäis tapahtuuko näin,mutta pahaa pelkään...
Kyllä tuntee itsensä huonoksi kasvattajaksi,samoin kuin joku edellinenkin kirjoittaja,vaikka on osannut suht´´kohtuullisesti lapset aikuiseksi kasvattaa,mutta tällaista pientä nelijalkaista ei osaa.Että tällaista tänne meille,mutta toivossa on hyvä elää sanoi lapamatokin.

Lue lisää

Joo, siis ei tää koiralapsenkasvatus ihan helppoa tosiaan ole, varmaan just vaikuttaa et lapsien kanssa ollaan samaa lajia sentään, mutta nää koissut puhuu niin eri kieltä ja elämä noudattaa eri sääntöjä kuin ihmisrodulla :)

Luin just tosta mainitusta remmissä rähisemisestä, että se on yksi epävarman koiran merkki, mikä taas ilmeisesti tulee omistajan vaikutuksesta tai osittain koirarodun ja -yksilön geeneistä, tästä linkistä luin rähinästä: http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html Mulle tuli mieleen sellanen että haukkuuko se koira kaukaa toista niin että "elätuletänne-elätuletänne", sit kun kuitenkin tulee niin "uups, se tuli, nyt on parempi olla hiljaa että se ei huomaa meitä" ja sit kun koira menee pois niin "menepoismenepois" ja kun ei ole ihan varma siitä että ihminen suojelee ja on totaalinen pomo laumassa, niin koissu joutuu ottamaan "varoittajan" eli rähisijän paikan? Varmasti meidän kannattaa mennä koirakouluun ja sieltä saa neuvoja ohjaajilta, koska helppoa näitä juttuja on paperilta lukea mutta se käytäntö ei sitten niin helppoa olekaan 8)!

Ja jollain ton possunkorvan kans sama oli et puri, olisko siihen ruoan pois ottamiseen ja puremiseen sit meillä liittynyt vielä kipu ( herkkä koira, joka reagoi huonosti ja rajusti)!?! Tälläkin kun se ison luupalan nieleksiminen samalla ei varmaan hyvälle tuntunu... Mutta se lääkärin pureminen kyllä oli sit epävarmuutta ja pennun rajojen testaamista.

Nukuin yön yli ja mietin tätä asiaa ja totesin edelleenkin, et turha meidän on nyt syyllisyyttä kantaa, koska sillä ei asiaa auta yhtään, huonontaa vaan. Tarkkailee koiraa, sit kysyy/ottaa asiasta paremmin tietäviltä selvää ja treenaa ohjatusti koulutuksessa ja vie sen treenin arkielämään. Ja: juttelee netissä vertaistukijoiden kanssa ;-) !

Edellisen emäntä kirjoitti:

Joo, siis ei tää koiralapsenkasvatus ihan helppoa tosiaan ole, varmaan just vaikuttaa et lapsien kanssa ollaan samaa lajia sentään, mutta nää koissut puhuu niin eri kieltä ja elämä noudattaa eri sääntöjä kuin ihmisrodulla :)

Luin just tosta mainitusta remmissä rähisemisestä, että se on yksi epävarman koiran merkki, mikä taas ilmeisesti tulee omistajan vaikutuksesta tai osittain koirarodun ja -yksilön geeneistä, tästä linkistä luin rähinästä: http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html Mulle tuli mieleen sellanen että haukkuuko se koira kaukaa toista niin että "elätuletänne-elätuletänne", sit kun kuitenkin tulee niin "uups, se tuli, nyt on parempi olla hiljaa että se ei huomaa meitä" ja sit kun koira menee pois niin "menepoismenepois" ja kun ei ole ihan varma siitä että ihminen suojelee ja on totaalinen pomo laumassa, niin koissu joutuu ottamaan "varoittajan" eli rähisijän paikan? Varmasti meidän kannattaa mennä koirakouluun ja sieltä saa neuvoja ohjaajilta, koska helppoa näitä juttuja on paperilta lukea mutta se käytäntö ei sitten niin helppoa olekaan 8)!

Ja jollain ton possunkorvan kans sama oli et puri, olisko siihen ruoan pois ottamiseen ja puremiseen sit meillä liittynyt vielä kipu ( herkkä koira, joka reagoi huonosti ja rajusti)!?! Tälläkin kun se ison luupalan nieleksiminen samalla ei varmaan hyvälle tuntunu... Mutta se lääkärin pureminen kyllä oli sit epävarmuutta ja pennun rajojen testaamista.

Nukuin yön yli ja mietin tätä asiaa ja totesin edelleenkin, et turha meidän on nyt syyllisyyttä kantaa, koska sillä ei asiaa auta yhtään, huonontaa vaan. Tarkkailee koiraa, sit kysyy/ottaa asiasta paremmin tietäviltä selvää ja treenaa ohjatusti koulutuksessa ja vie sen treenin arkielämään. Ja: juttelee netissä vertaistukijoiden kanssa ;-) !

Lue lisää

Ai mää vastaan omaan viestiin...

No mutta, ehkä toivoo on. Nimittäin äsken aloin miettiä, että pentuhan on ollu rauhallisempi nyt viimeisimmät hetket ja äsken lenkityksellä. Kai jotenkin alkaa prosessoitua mulle kerrotut tai luetut neuvot. Oon tehny tällasta eilen osittain ja nyt iltapäivästä ja tuntuu et toimii:

-olen (ainakin olevinaan) itsevarma ja kuljen kotona hitaasti ja päättäväisesti ja pannan ym. hommat teen päättäväisen vaativan rauhallisesti. Puhun rauhallisella matalalla äänellä.
-istutan pennun ennen ulko-ovesta menoa ja meen eka. Istutan ennen ruokaa.
-en oo leikkiny juoksemisleikkejä, koska tää pentu menee helposti ylikierroksille, ja jos menee, lopetan leikin ja rauhottelen tai istun sohvaan.
-leikin lyhyitä aikoja, veikkaisin et pentua ei tarvi riehuttaa vaan vaan hetkittäinen kokonaan läsnäolo ja huomioiminen leikin kautta aikuis-emolta riittää.
-jos vaatii huomiota tekemällä kepposia (huomaan siitä kun se kattoo mua että huomaanko, nään sivusilmällä), en huomio mitenkään tai jos hyppii päälle. Jos näyttää siltä että pentu ei hae huomiota jäynillään, kerron että sitä ei saa tai murrrr ja kun lopettaa: hyvä poika! Haen kielletyt naposteltavat pois suusta rauhallisin ottein.
-jos puree lahkeesta ja leikkiärisee, murisen varottavasti. Kun lopettaa, kehun. Laitain housut jalkaan/kävelen hitaasti.
-kun puree omia leluja, kehun (aluks se johti siihen et pentu lopetti ja tuli mun luo, olin huomioimatta, ja nyt se jatkaa kehusta lelun purua yksin.)
-jos puree leikillään kättä liikaa, leikki tai kosketus tai huomio loppuu mun toimesta.
-jos ei tykkää jostain toiminnasta ja yrittää käyttää pentuhampaitaan päästäkseen tilanteesta pois, teen asian silti hellästi mutta vaatimalla.
-lenkillä kävelen hitaasti ja varmasti. Koira kerkee sillon jonkinverran haistella ja tutkia maailmaa, pysähdyn myös aika-ajoin kivoihin paikkoihin että saa kunnolla haistella. Kerron minne millonkin mennään. Kun käynti sujuu sujuvasti eteenpäin, kehun eri asteikoilla, riippuen vetääkö yms. hyvä, hyvvvää, hienosti, HIEnosti ja toooosi hienostiii (kun menee vierellä) X)

Ja huomasin äsken että jotain on tapahtunu... en tiä onko hetkellistä, mut ainakin toivoo on. Pentu paljon hellemmin kokeilee käsiä kaluta ja lenkillä ei murissu lahkeita ja vaikuttaa rauhallisemmalle, ei rieku koko aikaa. Eli vähemmän käytän eitä ja enemmän huomiotta jättämistä tai hyvän huomionosotuksen antamista, ja ihan kun toimis ja minust tuntuis kuin se luottais muhun enemmän...

No huomenna varmaan taas itkua väännän, mut tänään hyvä päivä! =)

Edellisen emäntä kirjoitti:

Ai mää vastaan omaan viestiin...

No mutta, ehkä toivoo on. Nimittäin äsken aloin miettiä, että pentuhan on ollu rauhallisempi nyt viimeisimmät hetket ja äsken lenkityksellä. Kai jotenkin alkaa prosessoitua mulle kerrotut tai luetut neuvot. Oon tehny tällasta eilen osittain ja nyt iltapäivästä ja tuntuu et toimii:

-olen (ainakin olevinaan) itsevarma ja kuljen kotona hitaasti ja päättäväisesti ja pannan ym. hommat teen päättäväisen vaativan rauhallisesti. Puhun rauhallisella matalalla äänellä.
-istutan pennun ennen ulko-ovesta menoa ja meen eka. Istutan ennen ruokaa.
-en oo leikkiny juoksemisleikkejä, koska tää pentu menee helposti ylikierroksille, ja jos menee, lopetan leikin ja rauhottelen tai istun sohvaan.
-leikin lyhyitä aikoja, veikkaisin et pentua ei tarvi riehuttaa vaan vaan hetkittäinen kokonaan läsnäolo ja huomioiminen leikin kautta aikuis-emolta riittää.
-jos vaatii huomiota tekemällä kepposia (huomaan siitä kun se kattoo mua että huomaanko, nään sivusilmällä), en huomio mitenkään tai jos hyppii päälle. Jos näyttää siltä että pentu ei hae huomiota jäynillään, kerron että sitä ei saa tai murrrr ja kun lopettaa: hyvä poika! Haen kielletyt naposteltavat pois suusta rauhallisin ottein.
-jos puree lahkeesta ja leikkiärisee, murisen varottavasti. Kun lopettaa, kehun. Laitain housut jalkaan/kävelen hitaasti.
-kun puree omia leluja, kehun (aluks se johti siihen et pentu lopetti ja tuli mun luo, olin huomioimatta, ja nyt se jatkaa kehusta lelun purua yksin.)
-jos puree leikillään kättä liikaa, leikki tai kosketus tai huomio loppuu mun toimesta.
-jos ei tykkää jostain toiminnasta ja yrittää käyttää pentuhampaitaan päästäkseen tilanteesta pois, teen asian silti hellästi mutta vaatimalla.
-lenkillä kävelen hitaasti ja varmasti. Koira kerkee sillon jonkinverran haistella ja tutkia maailmaa, pysähdyn myös aika-ajoin kivoihin paikkoihin että saa kunnolla haistella. Kerron minne millonkin mennään. Kun käynti sujuu sujuvasti eteenpäin, kehun eri asteikoilla, riippuen vetääkö yms. hyvä, hyvvvää, hienosti, HIEnosti ja toooosi hienostiii (kun menee vierellä) X)

Ja huomasin äsken että jotain on tapahtunu... en tiä onko hetkellistä, mut ainakin toivoo on. Pentu paljon hellemmin kokeilee käsiä kaluta ja lenkillä ei murissu lahkeita ja vaikuttaa rauhallisemmalle, ei rieku koko aikaa. Eli vähemmän käytän eitä ja enemmän huomiotta jättämistä tai hyvän huomionosotuksen antamista, ja ihan kun toimis ja minust tuntuis kuin se luottais muhun enemmän...

No huomenna varmaan taas itkua väännän, mut tänään hyvä päivä! =)

Lue lisää

Ihanaa, että teillä jo menee paremmin! :)
Ei sitä oikeesti usko, miten pienistä asioista on kiinni tuo koiran käyttäytyminen! Itsekin jotenkin luulin, että se tosta vaan itestään sitten "aikuisena" tajuaa (niinkuin lapsetkin...heh), että miten voi tehdä ja miten ei. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka antavat koiransa tehdä pentuna mitä vaan! =D Ja, mitä pienempi koira, sen vaarattomampaa. Mukamas. Eihän se kivaa oo sellasta lutusta nappisilmää komentaa. Mutta nyt kun näkee miten paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi koira on, kun sillä on johtajuusasiat selvillä, voi kiittää itseään että sittenkin osasi olla se tiukka mamma! =)
Toisaalta, oon itse sen verran kova luu, että mun silmille ei hypitä! Siks varmaan minunkin oli pakko ottaa käyttöön nuo oikeaoppiset koirankoulutusjutut. :)

Eikä toi oo hetkellistä! Kunhan muistat olla yhtä määrätietoinen JOKA PÄIVÄ, niin teidän molempien elämä helpottuu!
Mutta, pidä ihmeessä kiinni noista lenkkeilysäännöistä!!! Meillä annettiin koiran "pentuilla" lenkeillä ihan liian pitkään. Nyt sitten korjaillaan jälkiä ja joka lenkillä (aluksi) taistellaan siitä, kuka vie ja kuka vikisee! =D Loppumatka sujuu jo hienosti, mutta ekat 5-10 minuuttia on kyllä sellaista tahtojen taistelua, että!!!

Jos jaksat/viitsit, kertoile myös jatkossa miten sujuu! :)

*se kolmen lapsen äiti* kirjoitti:

Ihanaa, että teillä jo menee paremmin! :)
Ei sitä oikeesti usko, miten pienistä asioista on kiinni tuo koiran käyttäytyminen! Itsekin jotenkin luulin, että se tosta vaan itestään sitten "aikuisena" tajuaa (niinkuin lapsetkin...heh), että miten voi tehdä ja miten ei. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka antavat koiransa tehdä pentuna mitä vaan! =D Ja, mitä pienempi koira, sen vaarattomampaa. Mukamas. Eihän se kivaa oo sellasta lutusta nappisilmää komentaa. Mutta nyt kun näkee miten paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi koira on, kun sillä on johtajuusasiat selvillä, voi kiittää itseään että sittenkin osasi olla se tiukka mamma! =)
Toisaalta, oon itse sen verran kova luu, että mun silmille ei hypitä! Siks varmaan minunkin oli pakko ottaa käyttöön nuo oikeaoppiset koirankoulutusjutut. :)

Eikä toi oo hetkellistä! Kunhan muistat olla yhtä määrätietoinen JOKA PÄIVÄ, niin teidän molempien elämä helpottuu!
Mutta, pidä ihmeessä kiinni noista lenkkeilysäännöistä!!! Meillä annettiin koiran "pentuilla" lenkeillä ihan liian pitkään. Nyt sitten korjaillaan jälkiä ja joka lenkillä (aluksi) taistellaan siitä, kuka vie ja kuka vikisee! =D Loppumatka sujuu jo hienosti, mutta ekat 5-10 minuuttia on kyllä sellaista tahtojen taistelua, että!!!

Jos jaksat/viitsit, kertoile myös jatkossa miten sujuu! :)

Lue lisää

Moi! Luultavasti mä huomenna jo taas revin täällä tukkaani, nimittäin justkun olin kirjottanu ton ylemmän viestin, pentu alotti myöhäisilta-adhd:ilun! Hih, mutta siitä selvittiin. Jep, pitää tarkkailla hommaa koko ajan, tää varmasti testaa nyt rajojakin aika non-stop kun ei kuitenkaan oo mikään tyhmä koissunen. Tossa se nyt istua jököttää ja kattoo mua melkonen mörökölli ilme silmissään.. mitähän se seuraavaks keksii.. ihan selkeesti sen pikkunappulan aivot raksuttaa jotain örvellyshuomionhakuriiviöintiä.. Hjeeeelllppp :0)

Edellisen emäntä kirjoitti:

Moi! Luultavasti mä huomenna jo taas revin täällä tukkaani, nimittäin justkun olin kirjottanu ton ylemmän viestin, pentu alotti myöhäisilta-adhd:ilun! Hih, mutta siitä selvittiin. Jep, pitää tarkkailla hommaa koko ajan, tää varmasti testaa nyt rajojakin aika non-stop kun ei kuitenkaan oo mikään tyhmä koissunen. Tossa se nyt istua jököttää ja kattoo mua melkonen mörökölli ilme silmissään.. mitähän se seuraavaks keksii.. ihan selkeesti sen pikkunappulan aivot raksuttaa jotain örvellyshuomionhakuriiviöintiä.. Hjeeeelllppp :0)

Lue lisää

pitää sinua hallinnassaan:

"Tossa se nyt istua jököttää ja kattoo mua melkonen mörökölli ilme silmissään.. mitähän se seuraavaks keksii.. ihan selkeesti sen pikkunappulan aivot raksuttaa jotain örvellyshuomionhakuriiviöintiä.. Hjeeeelllppp :0) "

Onkohan kyseessä pieni villakoira;)?

Aina kun koira itse hakeutuu luoksesi VAATIMAAN huomiotasi...AJA SE POIS! Ei tarvi karjua jos menee helposti pois. Yksinkertainen ärähdys tai sana POIS. Jos ei sitä ymmärrä niin tuuppaat pois.

Jos koira tässä puree tai murisee niin ottaisin niskasta kiinni reipas ärähdys. Näin emokin tekee.

Kun koira on mennyt pois ja rauhoittunut niin voit kutsua sen luoksesi ja leikkiä sen kanssa niin paljon kuin haluat.
- Kun sinulle riittää niin ajat sen taas pois! Riittävän pitkälle ei pelkästään metrin päähän.

Vaikka nyt syrjäsilmällä tarkkailisit koiraasi niin älä anna sen huomata sitä. Sehän ilmiselvästi pyörittää huomiotasi tassunsa ympäri. Tottelet sitä edelleen ja kohta se kokeilee mitä saa tehdä.

Huomioimattomuuden alussa voi tuntua, että koira masentuu tai jotain sen tyyppistä. Oma koirani(3v) oppi kolmessa päivässä, että miten täällä toimitaan. Viime yönä se jo nukkui omassa sängyssään, eikä kuljeskellut ympäri asuntoa kuten ennen.

Vaikka olen aiemmin kouluttanut PK-koiran niin narahdin siihen ansaan, johon monet astuu. Ihana pehmeän oloinen koira, joka tuskin koskaan mitään tekee. Monet huomionhaku-temput vain huvitti ja nauratti. Isolle koiralle on helpompi olla vaativa.
Ei mitään rähinöitä ole ollut mutta villakoira seuraili minua aamusta iltaan. Jos kuljin vaikka testatakseni 10 min edestakaisin olkkarin tuolista muualle ja takaisin niin koirahan seurasi perässä. Tämä ärsytti mutta jäi alle viikossa pois.

Nyt riittää kaikkiin tilanteisiin pieni örähdys. Huom. niitä tilanteita ei juurikaan enää edes ole. Koira itse on rauhallinen mutta osaa leikkiä kun sen aika on.

Tänään koira oli täpinöissään kun isäntä lähti autolleen. Se piti itsestään selvänä pääsevänsä ulos.
Komensin koiran pois ja odotin sen viisi minuuttia, että koira tosissaan lakkasi haaveilemasta isännän perään. Vasta sitten laskin koiran ulos.

nyt siinä katsoa sinua ja j... kirjoitti:

pitää sinua hallinnassaan:

"Tossa se nyt istua jököttää ja kattoo mua melkonen mörökölli ilme silmissään.. mitähän se seuraavaks keksii.. ihan selkeesti sen pikkunappulan aivot raksuttaa jotain örvellyshuomionhakuriiviöintiä.. Hjeeeelllppp :0) "

Onkohan kyseessä pieni villakoira;)?

Aina kun koira itse hakeutuu luoksesi VAATIMAAN huomiotasi...AJA SE POIS! Ei tarvi karjua jos menee helposti pois. Yksinkertainen ärähdys tai sana POIS. Jos ei sitä ymmärrä niin tuuppaat pois.

Jos koira tässä puree tai murisee niin ottaisin niskasta kiinni reipas ärähdys. Näin emokin tekee.

Kun koira on mennyt pois ja rauhoittunut niin voit kutsua sen luoksesi ja leikkiä sen kanssa niin paljon kuin haluat.
- Kun sinulle riittää niin ajat sen taas pois! Riittävän pitkälle ei pelkästään metrin päähän.

Vaikka nyt syrjäsilmällä tarkkailisit koiraasi niin älä anna sen huomata sitä. Sehän ilmiselvästi pyörittää huomiotasi tassunsa ympäri. Tottelet sitä edelleen ja kohta se kokeilee mitä saa tehdä.

Huomioimattomuuden alussa voi tuntua, että koira masentuu tai jotain sen tyyppistä. Oma koirani(3v) oppi kolmessa päivässä, että miten täällä toimitaan. Viime yönä se jo nukkui omassa sängyssään, eikä kuljeskellut ympäri asuntoa kuten ennen.

Vaikka olen aiemmin kouluttanut PK-koiran niin narahdin siihen ansaan, johon monet astuu. Ihana pehmeän oloinen koira, joka tuskin koskaan mitään tekee. Monet huomionhaku-temput vain huvitti ja nauratti. Isolle koiralle on helpompi olla vaativa.
Ei mitään rähinöitä ole ollut mutta villakoira seuraili minua aamusta iltaan. Jos kuljin vaikka testatakseni 10 min edestakaisin olkkarin tuolista muualle ja takaisin niin koirahan seurasi perässä. Tämä ärsytti mutta jäi alle viikossa pois.

Nyt riittää kaikkiin tilanteisiin pieni örähdys. Huom. niitä tilanteita ei juurikaan enää edes ole. Koira itse on rauhallinen mutta osaa leikkiä kun sen aika on.

Tänään koira oli täpinöissään kun isäntä lähti autolleen. Se piti itsestään selvänä pääsevänsä ulos.
Komensin koiran pois ja odotin sen viisi minuuttia, että koira tosissaan lakkasi haaveilemasta isännän perään. Vasta sitten laskin koiran ulos.

Lue lisää

Heippa!

Ei ole villakoira mutta yhtä ovela ja viksu nappisilmä kuitenkin ;) ! Olenkin jättänyt koiran huomiotta, jos se sitä hakee, tai tekee jotain temppuiluja sen takia että saisi huomiota ja olen ollut "ankaran" johdonmukainen, vaikka se ankaruus tuntuu välillä oudolle, koska pentu on vielä niin pieni. Ehkäpä tämä koira tarvitsee jo nyt kunnon, "aikuisen", säännöt. Tällä johtajuuden voimistamisella on päästy tosi hyviin tuloksiin. Molemmat osapuolet ovat tällä hetkellä tyytyväisiä, rentoja ja varmoja asemassaan :) Ulkoilutkin sujuvat hyvin, pentu viipottaa edellä varmana häntä pystyssä, mutta "kysyy" katsoen minua säännöllisesti, onko kaikki hyvin ja tekeekö se oikein. Jopa pysähtyy ennen suojatietä kadun ylitykseen että menen ensin, varmistan tien. Tai sitten se on niin ovela että ajattelee että menköön tuo ihminen ensin, katsotaan liiskaako auto sen ja jos ei niin menen perässä =)