Jälleen kerran on näkyvä kirjallisuuspalkinto, tällä kertaa Tietokirjapalkinto, annettu ruotsinkieliselle. Eikö olekin hämmästyttävää, kuinka 289 000 ruotsinkielisen joukosta nousee joka vuosi suurenmoisia kirjailijoita? 5 miljoonaa suomenkielistä ovat aivan alakynnessä, kun palkintoja jaetaan. Ei löytynyt esikarsintaankaan tarpeeksi sopivia tietokirjoja. Eikö ole kumma? Sen sijaan Bo Carpelan sai Finlandian Paavo Lipposen kädestä toissa vuonna, Kjell Westö viime vuonna. Joku päivä sitten palkittu vuoden kaunein kirja oli - ruotsinkielinen.
Mihin genreen Mazzarellan teos kuuluu, kuuluu nyt kysymys. Samaan mihin nuo kolme edellistäkin; "svenska.nu-genreen". Sehän on se genre, jota tuetaan ruotsinkielistä rahastoista, se genre, joka nostetaan suomenkielisen apuvoiman turvin palkintopalleille. Ettei ruotsin kieli hiipuisi. Ruotsinkielisillä rahastoilla kun on rahaa tukea kirjailijoita ja omia professoreitaan tuottamaan ruotsinkielistä tekstiä vaikka koko tämän vuosituhannen. Mutta ruotsia osaavia lukijoita ei ole. Mazzarellan teos piti kääntää, samoin kaksi edellistä. Palkinnot palkinnonantajille tulevat sitten aikanaan, ruotsalaisuudenpäivän mitalien jaossa.)
Juryn perustelut voittajan valinnasta olivat hataran oloiset. Ei liene mairittelevaa olla "kompromissi".
Ruotsissa on muuten Mazzarellan toista kaunokirjaa (Kun pelasimme Afrikantähteä) ryöpytetty ankarasti, koska se sikäläisten mukaan kertoo kirjailijan perheen suvun sisäisistä riidoista suvun alaikäisiä loukkaamalla, kertomalla heistä liian yksityiskohtaisesti. Runebergistä, hänen silloisista "sms"-puuhastelustaan nuorten naisten kanssa ei kukaan loukkaannu. Runeberghän on nimenomaan ruotsinkielisten nostama "kansallisrunoilija". Kulturfonden on tukenut rahallisesti muistaakseni peräti kymmentä (10) Runeberg-tutkimusta viime vuosina. Suomenkielisiä aihe ei kiinnosta.
No, 10 000 palkintorahaa ei ole suuri summa, jospa Mazzarella voi sen avulla matkustaa tapaamaan lastenlapsiaan useammin, ettei tule haasteita.
Mutta on huomattava, että Suomen kulttuuripalkintojen jakamisessa on nähtävissä selvä vääristymä. Liian monet menevät ruotsinkielisille, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Mihin genreen Mazzarellan teos kuuluu, kuuluu nyt kysymys. Samaan mihin nuo kolme edellistäkin; "svenska.nu-genreen". Sehän on se genre, jota tuetaan ruotsinkielistä rahastoista, se genre, joka nostetaan suomenkielisen apuvoiman turvin palkintopalleille. Ettei ruotsin kieli hiipuisi. Ruotsinkielisillä rahastoilla kun on rahaa tukea kirjailijoita ja omia professoreitaan tuottamaan ruotsinkielistä tekstiä vaikka koko tämän vuosituhannen. Mutta ruotsia osaavia lukijoita ei ole. Mazzarellan teos piti kääntää, samoin kaksi edellistä. Palkinnot palkinnonantajille tulevat sitten aikanaan, ruotsalaisuudenpäivän mitalien jaossa.)
Juryn perustelut voittajan valinnasta olivat hataran oloiset. Ei liene mairittelevaa olla "kompromissi".
Ruotsissa on muuten Mazzarellan toista kaunokirjaa (Kun pelasimme Afrikantähteä) ryöpytetty ankarasti, koska se sikäläisten mukaan kertoo kirjailijan perheen suvun sisäisistä riidoista suvun alaikäisiä loukkaamalla, kertomalla heistä liian yksityiskohtaisesti. Runebergistä, hänen silloisista "sms"-puuhastelustaan nuorten naisten kanssa ei kukaan loukkaannu. Runeberghän on nimenomaan ruotsinkielisten nostama "kansallisrunoilija". Kulturfonden on tukenut rahallisesti muistaakseni peräti kymmentä (10) Runeberg-tutkimusta viime vuosina. Suomenkielisiä aihe ei kiinnosta.
No, 10 000 palkintorahaa ei ole suuri summa, jospa Mazzarella voi sen avulla matkustaa tapaamaan lastenlapsiaan useammin, ettei tule haasteita.
Mutta on huomattava, että Suomen kulttuuripalkintojen jakamisessa on nähtävissä selvä vääristymä. Liian monet menevät ruotsinkielisille, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja odotapa vain, kauan ei viestisi pysy tälläkään palstalla. Suomenruotsalaisuuden arvostelu mistä tahansa näkökulmasta, vaikka olisi kuinka asiallista, on täydellinen tabu Suomessa vuonna 2008.