Ärsyttää ihan sairaasti parit jotka menee kihloihin koska haluaa näyttää kuinka vakava heidän suhteensa oikein onkaan. Sitten kuitenkin samaan hengenvetoon huomauttavat, että avioliitto on vanhanaikainen juttu, ja etteivät he ainakaan mene koskaan naimisiin. Hiukan hölmöltä kuulostaa olla kihloissa seuraavat 40 vuotta.
Joo on mullakin ongelmat, eihän toisten asiat edes mulle kuulu, mut kuitenkin vaan ärsyttää. Jos kerran oikeasti pitää avioliittoa vanhanaikaisena ja aikoo pysyä yhdessä ikuisesti ilman mitään virallisia valoja, niin luulisi sitten että pystyisi myös seisomaan mielipiteidensä takana eikä tarvitsisi muille todistella mitään.
Toisekseen en edes ymmärrä mitä vanhanaikaista avioliitossa on. Vanha juttuhan se tietysti on, mutta niin on moni muukin asia. Musiikki on ikivanha juttu, samoin lääketiede, eikä kukaan niitä siitä syystä halveksi. Avioliitto ei ole samanlainen kuin tuhansia vuosia sitten, se on muuttunut koko ajan. Sama pätee vihkimiseen.
Aikuisten teinikihlat
29
6246
Vastaukset
- naimisiin .
Me emme mieheni kanssa mene naimisiin - ellei nyt tule joku aivan mahdoton tilanne, että olisi yksinkertaisesti pakko mennä naimisiin (tuskin tällaista helposti tulee) ja silloinkin asia hoidettaisiin vain paperihommina maistraatissa - ei juhlia tms.
Meille avioliitto merkitsee kristinuskosta ja uskonnosta yleensä kumpuavaa vanhaa tapaa. Emme halua itse tehdä asioita vain sen vuoksi, että "näin on aina tehty" tai että yhteiskunta painostaa menemään naimisiin. Toisille avioliitto merkitsee paljon, toisille taas jotain tai ei mitään. Se on vain hyväksyttävä - senkin, jolle se merkitsee paljon. Kaikkien arvomaailma ei ole samanlainen.
En minäkään täällä huutele, että miksi menette naimisiin, se ei minusta ole "hyvä juttu" tai että minua ärsyttäisi, jos joku menee naimisiin. Jokainen päättäkööt elämästään :)
Me olemme juhlistaneet lupaustamme olla toistemme kanssa yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä ja sormuksetkin on vaihdettu - lähinnä siksi, että sormus on sitoutumisen symboli (meille ei siis avioliiton) ja merkki siitä, että olemme sitoutuneet toisiimme mielestäni aivan samoin kuin jos olisimme papin aamenella käyneet valat vannomassa. Me emme kutsu itseämme kihlapariksi, kun emme kihloissa ole. Olemme "vain" sitoutuneet ja se on tärkeintä. Ja ihan aikuisia ollaan, jotka tosissaan haluavat olla yhdessä.- Teppo
Samahan se minulle on meneekö joku naimisiin vai ei, sehän on jokaisen oma asia. Ennenhän saatoi tulla eteen tilanteita joissa oli pakko mennä naimisiin jotta sai esim. vuokrata asunnon yhdessä. Ja kukas julkisuudenhenkilö se juuri kertoi mennensä naimisiin niinkin romanttisesta syystä kuin että pääsivät Arava asuntoon. Adoptioasioissa taitavat vaatia vielä vanhempien naimisissa olemista (vai vaativatko, ei mitään hajua oikeasti), mutta muuten mitään pakkotilanteita ei taida nykypäivänä olla.
Lähinnä kiehuttaa tämä nykyajan tapa syödä kakusta vain kermat. Halutaan olla kihloissa muttei mennä naimisiin, koska kihlautuminen kuulostaa hienolta, mutta avioliitto tylsältä. Jotkut myös valittavat suureen ääneen, miksei kirkkoon kuulumaton voi olla kummi. (erotettakoon tästä yhteydestä nyt ne jotka haluavat vain eroon kirkosta, eivät uskosta)
Ehkä kyse onkin siis termeistä ja siitä ettei niitä ymmärretä. Ajatellaan että nykyään voi hyvin mennä kihloihin ilman aikomustakaan avioliitosta. Mutta kihlaus on mitä on, eikä se siitä muuksi muutu vaikka sanaa kuinka käytettäisiin väärin. Ei kissastakaan tule koiraa vaikka sitä kuinka kutsuttaisiin Mustiksi tai Rekuksi.
Hienoa että te ette kuitenkaan raiskaa termejä, ette menneet kihloihin tai vaihtaneet kihlasormuksia. Jossain (olisiko ollut wikipedia) käytettiin tällaisista sormuksista nimitystä seurustelusormukset, mutta en tiedä onko sekään kovin hyvä nimi jos vaikka asutaan jo saman katon alla.
Ihan muuten mielenkiinnosta, missä sormessa pidätte sormuksianne? Kysytäänkö teiltä usein oletteko kihloissa ja koska menette naimisiin? Läheiset tietysti tietävät mutta entä vähän vieraammat? - suosittelisit
Teppo kirjoitti:
Samahan se minulle on meneekö joku naimisiin vai ei, sehän on jokaisen oma asia. Ennenhän saatoi tulla eteen tilanteita joissa oli pakko mennä naimisiin jotta sai esim. vuokrata asunnon yhdessä. Ja kukas julkisuudenhenkilö se juuri kertoi mennensä naimisiin niinkin romanttisesta syystä kuin että pääsivät Arava asuntoon. Adoptioasioissa taitavat vaatia vielä vanhempien naimisissa olemista (vai vaativatko, ei mitään hajua oikeasti), mutta muuten mitään pakkotilanteita ei taida nykypäivänä olla.
Lähinnä kiehuttaa tämä nykyajan tapa syödä kakusta vain kermat. Halutaan olla kihloissa muttei mennä naimisiin, koska kihlautuminen kuulostaa hienolta, mutta avioliitto tylsältä. Jotkut myös valittavat suureen ääneen, miksei kirkkoon kuulumaton voi olla kummi. (erotettakoon tästä yhteydestä nyt ne jotka haluavat vain eroon kirkosta, eivät uskosta)
Ehkä kyse onkin siis termeistä ja siitä ettei niitä ymmärretä. Ajatellaan että nykyään voi hyvin mennä kihloihin ilman aikomustakaan avioliitosta. Mutta kihlaus on mitä on, eikä se siitä muuksi muutu vaikka sanaa kuinka käytettäisiin väärin. Ei kissastakaan tule koiraa vaikka sitä kuinka kutsuttaisiin Mustiksi tai Rekuksi.
Hienoa että te ette kuitenkaan raiskaa termejä, ette menneet kihloihin tai vaihtaneet kihlasormuksia. Jossain (olisiko ollut wikipedia) käytettiin tällaisista sormuksista nimitystä seurustelusormukset, mutta en tiedä onko sekään kovin hyvä nimi jos vaikka asutaan jo saman katon alla.
Ihan muuten mielenkiinnosta, missä sormessa pidätte sormuksianne? Kysytäänkö teiltä usein oletteko kihloissa ja koska menette naimisiin? Läheiset tietysti tietävät mutta entä vähän vieraammat?että mitä pari tekisi, jos pari ei tule menemään koskaan naimisiin mutta pari haluaa viestiä olevansa varattuja toisilleen. Musta tuntuu, että tätä käytetään nykyään juuri noissa aikuisten kihlautumisissa.
Nykyään on noita eronneita tai periaatteesta perhevastaisia ihmisiä, jotka kuitenkin ovat syvässä suhteessa. Esim. ne ei edes asu yhdessä.
Ymmärrän mitä sä tarkotat tolla, että kihlaus on merkki avioliitosta. Olen sun kannsa samaa mieltä. Ekassa kihlautumisessa ja naimisiinmenossa tämä minun mielestä on ihan selviö. Minusta on kyllä parempi, että pari ei mene pakosta uudelleen naimisiin vanhala iällä kun "naimaikä" on ollut ja mennyt kymmeniä vuosia sitten. Minusta pelkkä kihlautuminen on kyllä noissakin tilanteissa hieman surkuhupaisa juttu. Probleema tulee ehkä siinä, että miten tällainen pari voisi näyttää ulospäin, ei kahdelta sinkulta vaan sitoutuneelta parilta. Ehkä joku sileä sormus kaulaketjussa (naisella) voisi toimia, tai sormus kellonhihnassa. Tässä tulee ongelmaksi miehen vastaava asia. Joku laattariipus missä on sydän ja naisen nimi, hmm ehkä, tai ehkä se voi näyttää gayltä.
Tai sitten leskien käyttämä kikka: kihlasormus vasemman käden nimettömään kummallekkin. Tämä tosin aiheuttaa väärinkäsityksen Keski-Euroopassa, jossa vihkisormus on vasemmassa kädessä. (Olikohan se niin, että tapaa käytettää katolilaiset.) Hmm, toisin sitten pitäisi nähdä molemmat puolisot yhdessä, että tajuaisi vasurin sormusten tarkoituksen.Apua, mut sittenhän joku voisi viisaudessaan ajatella, että kaksi leskeä on löytänyt toisensa :D.
Painotan tosta selonteostani huolimatta, että olen ap:n kanssa samaa mieltä että pelkkä kihlaus ei ole minusta hyvä asia. Perinteet kunniaan. - naimisiin .
Teppo kirjoitti:
Samahan se minulle on meneekö joku naimisiin vai ei, sehän on jokaisen oma asia. Ennenhän saatoi tulla eteen tilanteita joissa oli pakko mennä naimisiin jotta sai esim. vuokrata asunnon yhdessä. Ja kukas julkisuudenhenkilö se juuri kertoi mennensä naimisiin niinkin romanttisesta syystä kuin että pääsivät Arava asuntoon. Adoptioasioissa taitavat vaatia vielä vanhempien naimisissa olemista (vai vaativatko, ei mitään hajua oikeasti), mutta muuten mitään pakkotilanteita ei taida nykypäivänä olla.
Lähinnä kiehuttaa tämä nykyajan tapa syödä kakusta vain kermat. Halutaan olla kihloissa muttei mennä naimisiin, koska kihlautuminen kuulostaa hienolta, mutta avioliitto tylsältä. Jotkut myös valittavat suureen ääneen, miksei kirkkoon kuulumaton voi olla kummi. (erotettakoon tästä yhteydestä nyt ne jotka haluavat vain eroon kirkosta, eivät uskosta)
Ehkä kyse onkin siis termeistä ja siitä ettei niitä ymmärretä. Ajatellaan että nykyään voi hyvin mennä kihloihin ilman aikomustakaan avioliitosta. Mutta kihlaus on mitä on, eikä se siitä muuksi muutu vaikka sanaa kuinka käytettäisiin väärin. Ei kissastakaan tule koiraa vaikka sitä kuinka kutsuttaisiin Mustiksi tai Rekuksi.
Hienoa että te ette kuitenkaan raiskaa termejä, ette menneet kihloihin tai vaihtaneet kihlasormuksia. Jossain (olisiko ollut wikipedia) käytettiin tällaisista sormuksista nimitystä seurustelusormukset, mutta en tiedä onko sekään kovin hyvä nimi jos vaikka asutaan jo saman katon alla.
Ihan muuten mielenkiinnosta, missä sormessa pidätte sormuksianne? Kysytäänkö teiltä usein oletteko kihloissa ja koska menette naimisiin? Läheiset tietysti tietävät mutta entä vähän vieraammat?Me pidämme sormuksiamme vasemman käden nimettömässä kuten kihla- ja vihkisormuksiakin pidetään. Se on ehkä selvin merkki ulkopuolisille siitä, että olemme varattuja. Itse voisin sitä sormusta tosin pitää missä sormessa tahansa.
Sormuksia muuten kutsutaan lupaussormuksiksi vapaasti suomentaen, promise ring on se yksi nimitys mitä jossain päin käytetään. Eli sormus symboloi lupausta olla toisen vierellä ja sitoutua suhteeseen.
Meillä sormukset ovat verrattavissa enempi vihkisormuksiin eli ihan timanttisormus on minulla (nainen) ja miehelläkin hieman arvokkaampi sormus. Monet hieman vieraammat luulevat meidän olevan naimisissa, kunnes kysyttäessa kyllä kerromme asiasta, että olemme sitoutuneet, emme ole kihloissa emmekä naimisissa emmekä ole naimisiin menossakaan.
Ei ainakaan ääneen ole vielä kukaan tullut kyseenalaistamaan asiaa. Ehkä johtuu jo iästäkin, ku emme enää parikymppisiä ole ja taivalta on jo vuosia takana.
Häistä meiltä ei ole kukaan aikoihin kysellyt. Me pidimme silloin sormustenoston jälkeen "promise feast":it ystäville ja sukulaisille, ehkä samantyyliset kuin pienehköt häät, tosin perinteistä hääpukua ei minulla ollut, mutta juhlavasti pukeuduttiin, kestittiin vieraat ja juhlistettiin lupaustamme olla yhdessä.
Olen toisaalta samaa mieltä kanssasi siitä, että monet vain menevät kihloihin (tietäen sen tarkoittavan lupausta avioliitosta) ja eivät ole edes aikeissa mennä naimisiin. Ymmärrän, että se ketuttaa niitä, joille kihlaus on lupaus avioliitosta - kuten kuuluukin.
Sen vuoksi mekin teimme oman valintamme ja toteutimme asian hieman erilailla. :)
Tietääkseni Hollannissa, Yhdysvalloissa ja jonkun verran Ruotsissakin tämä promise ring -tyylinen toisen "merkkaaminen" ja lupauksien antaminen on yleisempää, Suomessa kun pitäydytään noissa "aikuisten teinikihloissa"... - pikkum
suosittelisit kirjoitti:
että mitä pari tekisi, jos pari ei tule menemään koskaan naimisiin mutta pari haluaa viestiä olevansa varattuja toisilleen. Musta tuntuu, että tätä käytetään nykyään juuri noissa aikuisten kihlautumisissa.
Nykyään on noita eronneita tai periaatteesta perhevastaisia ihmisiä, jotka kuitenkin ovat syvässä suhteessa. Esim. ne ei edes asu yhdessä.
Ymmärrän mitä sä tarkotat tolla, että kihlaus on merkki avioliitosta. Olen sun kannsa samaa mieltä. Ekassa kihlautumisessa ja naimisiinmenossa tämä minun mielestä on ihan selviö. Minusta on kyllä parempi, että pari ei mene pakosta uudelleen naimisiin vanhala iällä kun "naimaikä" on ollut ja mennyt kymmeniä vuosia sitten. Minusta pelkkä kihlautuminen on kyllä noissakin tilanteissa hieman surkuhupaisa juttu. Probleema tulee ehkä siinä, että miten tällainen pari voisi näyttää ulospäin, ei kahdelta sinkulta vaan sitoutuneelta parilta. Ehkä joku sileä sormus kaulaketjussa (naisella) voisi toimia, tai sormus kellonhihnassa. Tässä tulee ongelmaksi miehen vastaava asia. Joku laattariipus missä on sydän ja naisen nimi, hmm ehkä, tai ehkä se voi näyttää gayltä.
Tai sitten leskien käyttämä kikka: kihlasormus vasemman käden nimettömään kummallekkin. Tämä tosin aiheuttaa väärinkäsityksen Keski-Euroopassa, jossa vihkisormus on vasemmassa kädessä. (Olikohan se niin, että tapaa käytettää katolilaiset.) Hmm, toisin sitten pitäisi nähdä molemmat puolisot yhdessä, että tajuaisi vasurin sormusten tarkoituksen.Apua, mut sittenhän joku voisi viisaudessaan ajatella, että kaksi leskeä on löytänyt toisensa :D.
Painotan tosta selonteostani huolimatta, että olen ap:n kanssa samaa mieltä että pelkkä kihlaus ei ole minusta hyvä asia. Perinteet kunniaan.Meillä toimitaan niinkin yksinkertaisesti, että kerrotaan itse olevamme varattuja sitä vaativissa tilanteissa. En ole kokenut sen enempää tarpeelliseksi sitoutumistamme näyttää. Riittää, että tiedämme itse.
- kulunut juttu
naimisiin . kirjoitti:
Me pidämme sormuksiamme vasemman käden nimettömässä kuten kihla- ja vihkisormuksiakin pidetään. Se on ehkä selvin merkki ulkopuolisille siitä, että olemme varattuja. Itse voisin sitä sormusta tosin pitää missä sormessa tahansa.
Sormuksia muuten kutsutaan lupaussormuksiksi vapaasti suomentaen, promise ring on se yksi nimitys mitä jossain päin käytetään. Eli sormus symboloi lupausta olla toisen vierellä ja sitoutua suhteeseen.
Meillä sormukset ovat verrattavissa enempi vihkisormuksiin eli ihan timanttisormus on minulla (nainen) ja miehelläkin hieman arvokkaampi sormus. Monet hieman vieraammat luulevat meidän olevan naimisissa, kunnes kysyttäessa kyllä kerromme asiasta, että olemme sitoutuneet, emme ole kihloissa emmekä naimisissa emmekä ole naimisiin menossakaan.
Ei ainakaan ääneen ole vielä kukaan tullut kyseenalaistamaan asiaa. Ehkä johtuu jo iästäkin, ku emme enää parikymppisiä ole ja taivalta on jo vuosia takana.
Häistä meiltä ei ole kukaan aikoihin kysellyt. Me pidimme silloin sormustenoston jälkeen "promise feast":it ystäville ja sukulaisille, ehkä samantyyliset kuin pienehköt häät, tosin perinteistä hääpukua ei minulla ollut, mutta juhlavasti pukeuduttiin, kestittiin vieraat ja juhlistettiin lupaustamme olla yhdessä.
Olen toisaalta samaa mieltä kanssasi siitä, että monet vain menevät kihloihin (tietäen sen tarkoittavan lupausta avioliitosta) ja eivät ole edes aikeissa mennä naimisiin. Ymmärrän, että se ketuttaa niitä, joille kihlaus on lupaus avioliitosta - kuten kuuluukin.
Sen vuoksi mekin teimme oman valintamme ja toteutimme asian hieman erilailla. :)
Tietääkseni Hollannissa, Yhdysvalloissa ja jonkun verran Ruotsissakin tämä promise ring -tyylinen toisen "merkkaaminen" ja lupauksien antaminen on yleisempää, Suomessa kun pitäydytään noissa "aikuisten teinikihloissa"...Vastaan vähän vanhaan viestiin, mutta…
Tottakai sormus vasemmassa nimettömässä on merkki muille siitä, että on varattu. Koska moni luulee teidän olevan kihloissa (menossa naimisiin)/naimisissa. Ja se yleensä tarkoittaa ainakin ”varattua”. Vaikka kyllä mä nyt ainakin hyvistä tutuista muutenkin tiedän ovatko he varattuja vai ei vaikka ei olisi sormusta Ja tuntemattomien asiat ei niin kiinnosta, kun en itse ole sinkku enkä kiinnostunut kenestäkään romanttisessa mielessä. Harvoin edes mietin, että onko joku naimisissa vai ei, enkä huomaa muiden sormuksia. Jos olisin sinkku ja yrittäisin iskeä jotain niin jotenkin varmaan hienovaraisesti kysäisisin, että seurusteleeko toinen… Ensimmäistä kertaa kuulin 7 vuotta samassa työpaikassa olleelta työkaveriltanikin, että hän ei miehensä kanssa ole naimisissa. Ovat olleet avomiehensä kanssa yhdessä yli 30 vuotta. Heillä ei taida olla sormuksia. Heh, en muuten vieläkään tiedä/muista! Ja jotkut oli käsityksessä, että yksi toinen työkaveri on naimisissa vaikka hän on vain kihloissa.
Mulle tosin se, että seurustelee ja varsinkin jos muuttaa yhteen tarkoittaa jo sitä, että muita ei enää ”katsella” ja ollaan varattuja. Ei tulisi mieleen avoliitossa katsella muita vaikka en olisi kihloissa! Eikä ole ollut tarvetta. Sit jos homma ei toimi, sitten erotaan ja aletaan taas katsella muita. Kaikilla ei ehkä ole sama periaate. Mulle kihlaus oli ainoastaan vaan päätös mennä naimisiin, ei muuta. En ole ikinä kaivannut ns. teinikihloja.
Tarkoittaako "tuomittu instanssi” tarkoittaa tuhoon tuomittua, siis, että avioliitto päätyy eroon? Vai jotain, että on tuomittu vankeusrangaistukseen? Jos eroa, niin isompi osa ns. ”teinikihlauksista” taitaa kuitenkin päättyä eroon. Ja monet on vielä tänäkin päivänä olleet useamman kerran kihloissa kuin naimissa vaikka avioerot olisi lisääntyneetkin.
Itse vähän ihmettelen miksi "lupaussormusten" vaihtamista joidenkin pitää kutsua kihlaukseksi. Jos avioliitton on niin out ja huono homma. Miksi käyttää samaa termiä, joka liittyy myös avioliittoon jotenkin. Voihan sormuksia vaihtaa hyvin muutoinkin. Kyllä teinikihlauskin on aika kulunutta ja vanhanaikaista. - ..........
suosittelisit kirjoitti:
että mitä pari tekisi, jos pari ei tule menemään koskaan naimisiin mutta pari haluaa viestiä olevansa varattuja toisilleen. Musta tuntuu, että tätä käytetään nykyään juuri noissa aikuisten kihlautumisissa.
Nykyään on noita eronneita tai periaatteesta perhevastaisia ihmisiä, jotka kuitenkin ovat syvässä suhteessa. Esim. ne ei edes asu yhdessä.
Ymmärrän mitä sä tarkotat tolla, että kihlaus on merkki avioliitosta. Olen sun kannsa samaa mieltä. Ekassa kihlautumisessa ja naimisiinmenossa tämä minun mielestä on ihan selviö. Minusta on kyllä parempi, että pari ei mene pakosta uudelleen naimisiin vanhala iällä kun "naimaikä" on ollut ja mennyt kymmeniä vuosia sitten. Minusta pelkkä kihlautuminen on kyllä noissakin tilanteissa hieman surkuhupaisa juttu. Probleema tulee ehkä siinä, että miten tällainen pari voisi näyttää ulospäin, ei kahdelta sinkulta vaan sitoutuneelta parilta. Ehkä joku sileä sormus kaulaketjussa (naisella) voisi toimia, tai sormus kellonhihnassa. Tässä tulee ongelmaksi miehen vastaava asia. Joku laattariipus missä on sydän ja naisen nimi, hmm ehkä, tai ehkä se voi näyttää gayltä.
Tai sitten leskien käyttämä kikka: kihlasormus vasemman käden nimettömään kummallekkin. Tämä tosin aiheuttaa väärinkäsityksen Keski-Euroopassa, jossa vihkisormus on vasemmassa kädessä. (Olikohan se niin, että tapaa käytettää katolilaiset.) Hmm, toisin sitten pitäisi nähdä molemmat puolisot yhdessä, että tajuaisi vasurin sormusten tarkoituksen.Apua, mut sittenhän joku voisi viisaudessaan ajatella, että kaksi leskeä on löytänyt toisensa :D.
Painotan tosta selonteostani huolimatta, että olen ap:n kanssa samaa mieltä että pelkkä kihlaus ei ole minusta hyvä asia. Perinteet kunniaan.Ottakaa otsaanne polttomerkit. Leima voisi olla esim. "VARATTU".
- .............
Teppo kirjoitti:
Samahan se minulle on meneekö joku naimisiin vai ei, sehän on jokaisen oma asia. Ennenhän saatoi tulla eteen tilanteita joissa oli pakko mennä naimisiin jotta sai esim. vuokrata asunnon yhdessä. Ja kukas julkisuudenhenkilö se juuri kertoi mennensä naimisiin niinkin romanttisesta syystä kuin että pääsivät Arava asuntoon. Adoptioasioissa taitavat vaatia vielä vanhempien naimisissa olemista (vai vaativatko, ei mitään hajua oikeasti), mutta muuten mitään pakkotilanteita ei taida nykypäivänä olla.
Lähinnä kiehuttaa tämä nykyajan tapa syödä kakusta vain kermat. Halutaan olla kihloissa muttei mennä naimisiin, koska kihlautuminen kuulostaa hienolta, mutta avioliitto tylsältä. Jotkut myös valittavat suureen ääneen, miksei kirkkoon kuulumaton voi olla kummi. (erotettakoon tästä yhteydestä nyt ne jotka haluavat vain eroon kirkosta, eivät uskosta)
Ehkä kyse onkin siis termeistä ja siitä ettei niitä ymmärretä. Ajatellaan että nykyään voi hyvin mennä kihloihin ilman aikomustakaan avioliitosta. Mutta kihlaus on mitä on, eikä se siitä muuksi muutu vaikka sanaa kuinka käytettäisiin väärin. Ei kissastakaan tule koiraa vaikka sitä kuinka kutsuttaisiin Mustiksi tai Rekuksi.
Hienoa että te ette kuitenkaan raiskaa termejä, ette menneet kihloihin tai vaihtaneet kihlasormuksia. Jossain (olisiko ollut wikipedia) käytettiin tällaisista sormuksista nimitystä seurustelusormukset, mutta en tiedä onko sekään kovin hyvä nimi jos vaikka asutaan jo saman katon alla.
Ihan muuten mielenkiinnosta, missä sormessa pidätte sormuksianne? Kysytäänkö teiltä usein oletteko kihloissa ja koska menette naimisiin? Läheiset tietysti tietävät mutta entä vähän vieraammat?Avoparilla ei ole adoptio-oikeutta.
- vanhanaikainenko?
Kihlat ovat minun mielestäni sen merkki että aikoo olla yhdessä iäti(niin kauan kuin se nyt kestää...elämä on..),kihloihin en mene muuta kuin siinä tarkoituksessa että menen naimisiin,minun mielestäni ilman kihloja on vielä vapaa miettimään onko toinen oikea.Jos menet kihloihin se on sen merkki ,että muita ei sen jälkeen katsella.
- ford.prefekt
Omasta mielestäni jo vakituinen seurustelusuhde tarkoittaa sitoutumista, kuten myös avoliitto. Eli silloin ei 'katsella toisia', vaikka ei kihloissa oltaisikaan. (Tuo katsella toisia on tarkoituksessa hakea toista, koska katselemistahan ei koskaan voi kieltää. Ihmisestä ei tule sokeaa kauneudelle tms., vaikka olisi miten naimisissa)
- Priisti
On sullakin ongelmat, eihän toisten asiat edes sulle kuulu.
- Teppo
Sullekko sit kuuluu? Mistään asiasta ei kai saisi keskustella, ei ainakaan negatiiviseen sävyyn. Pitää puhua vain kivoista jutuista, vaikka pupuista ja pikkulapsista.
- samaa mieltä!
Teppo kirjoitti:
Sullekko sit kuuluu? Mistään asiasta ei kai saisi keskustella, ei ainakaan negatiiviseen sävyyn. Pitää puhua vain kivoista jutuista, vaikka pupuista ja pikkulapsista.
Nykyään mennään liian heppoisin perustein kihloihin ja kihlaukset kestävät monia vuosia - ilman että parilla on avioliittoaikeita.
Itse menin juuri äskettäin kihloihin ja hääpäivä sovittiin samalla (vähän yli vuoden päähän). Olen 22-vuotias ja seurustellut nelisen vuotta.
Lähipiiristä löytyy kolmekymppisiä ihmisiä, jotka ovat olleet kihloissa 10 vuotta, eikä häitä ole tiedossa ollenkaan. Mahtavat yllättyä, kun me astelemme näin pikaisesti alttarille, "vain" vuoden kihlauksen jälkeen :D - vami_x_
samaa mieltä! kirjoitti:
Nykyään mennään liian heppoisin perustein kihloihin ja kihlaukset kestävät monia vuosia - ilman että parilla on avioliittoaikeita.
Itse menin juuri äskettäin kihloihin ja hääpäivä sovittiin samalla (vähän yli vuoden päähän). Olen 22-vuotias ja seurustellut nelisen vuotta.
Lähipiiristä löytyy kolmekymppisiä ihmisiä, jotka ovat olleet kihloissa 10 vuotta, eikä häitä ole tiedossa ollenkaan. Mahtavat yllättyä, kun me astelemme näin pikaisesti alttarille, "vain" vuoden kihlauksen jälkeen :DItse en sanoisi että mennään heppoisin perustein, sillä koko kihlauksen peruste on muuttunut jo vaikka kuinka paljon.
Enää ei mun kaveripiirissä mennä kihloihin ajatuksena avioliitto, vaan yhteinen perhe ja merkityksenä on silloin se että on valmistunut sitoutumaan toiseen.
Avioliitto on monen ystäväni mielestä kuollut käsite, se on olemassa vain niitä varten jotka sitä kaipaa, jotka haluavat sellaiseen valmiiksi tuomittuun instanssiin.
Avioliitto on muutenkin kulunut käsite. - yksityisajattelija...
vami_x_ kirjoitti:
Itse en sanoisi että mennään heppoisin perustein, sillä koko kihlauksen peruste on muuttunut jo vaikka kuinka paljon.
Enää ei mun kaveripiirissä mennä kihloihin ajatuksena avioliitto, vaan yhteinen perhe ja merkityksenä on silloin se että on valmistunut sitoutumaan toiseen.
Avioliitto on monen ystäväni mielestä kuollut käsite, se on olemassa vain niitä varten jotka sitä kaipaa, jotka haluavat sellaiseen valmiiksi tuomittuun instanssiin.
Avioliitto on muutenkin kulunut käsite.Kihlauksen peruste ei ole muuttunut mihinkään. Jos nimittäin muistetaan avioliittolain määritelmä kihlaukselle, niin se on sopimus naimisiinmenosta. Kaikki muut kihlauksen määritelmät ovatkin sitten mutua, koska niitä ei ole määritelty yhtään missään. Jokainen toki voi harrastaa omia määrittelyjä, mutta samoin perustein voi silloin kiistää, ettei kyseinen henkilö ole kihloissa ollenkaan. Sillä perusteella kaikki sitoumuskihlautujat ovat vain hiukan mielikuvituksettomia, kun haluavat aikansa eläneen nimityksen (kihlaus) omalle jutulleen, sen sijaan että keksisivät kokonaan uuden nimityksen sille, minkä piti olla niin moternia eikä ollenkaan kulunutta yhteiskunnallista potaskaa... ;-)
Avioliitto puolestaan ei ole yhtään sen tuomitumpi kuin avoliitto tai sitoumuskihlautuminenkaan. Eiköhän homma mene niin, että jos suhde kestää arjessa avoliiton/sitoumuskihlautumisen (ehkä vielä yhteisiä lapsia ja/tai asunnonhankintojakin), niin kyllä se silloin kestää yhden papinaamenen tai maistraattihemmon löpinän. Ja jos suhde ei kestä avioliittoa, ei se silloin kestä muutenkaan. Silti en ole sitä mieltä, että kenenkään olisi pakko mennä avioliittoon, mutta sen tuomitseminen "tuomituksi instanssiksi" ei kuulosta kovin punnitulta ajatukselta.
Sillehän ei mitään mahda, että avioliitto mahdollistaa "automaattisesti" monta sellaista turvatekijää, joita ilman parisuhde voi jäädä, jos niitä ei avoliitossa/sitoumuskihlauduttuaan erikseen hoida kuntoon. Niitä ovat vaikkapa leskensuoja yhteiseen kotiin ja tasinko-oikeus (lapsettoman leskellä perintöoikeus). Ja jos on valmis sitoutumaan toiseen, silloin lienee valmis hoitamaan myös tällaiset asiat kuntoon, kun koskaan ei voi tietää, kuinka kauan kukin meistä täällä taapertaa. - sanottuna
vami_x_ kirjoitti:
Itse en sanoisi että mennään heppoisin perustein, sillä koko kihlauksen peruste on muuttunut jo vaikka kuinka paljon.
Enää ei mun kaveripiirissä mennä kihloihin ajatuksena avioliitto, vaan yhteinen perhe ja merkityksenä on silloin se että on valmistunut sitoutumaan toiseen.
Avioliitto on monen ystäväni mielestä kuollut käsite, se on olemassa vain niitä varten jotka sitä kaipaa, jotka haluavat sellaiseen valmiiksi tuomittuun instanssiin.
Avioliitto on muutenkin kulunut käsite.ja keskustelupalstoilta tulkittuna, monesti avioliittoa tuntuvat väittävän (tekosyynä) vanhentuneeksi instituutioksi ne miehet, jotka eivät halua naimisiin ja ne naiset, jotka eivät pääse naimisiin, koska mies ei halua naimisiin.
- näin?
Ns. teinikihlauksessa se muille näyttäminen on ehkä se oleellinen juttu. Siksi sormukset laitetaan vasempaan nimettömään. Koska jos ne olisi vaikka oikeassa nimettömässä tai etusormessa niin muut ei tietäisi, että ollaan varattuja ja tosissaan. Perinteisesti kihloissa ja naimisissa olevilla kun on sormus vasemmassa nimettömässä. Ja kihloissa sekä naimisissa olevia yleensä pidetään varattuina. Siksi myös sanotaan, että olemme kihloissa vaikka naimisiin ei oltaisi menossakaan. Koska kihlaus luo tiettyjä mielikuvia ihmisten mielissä. Jotain lupautumista tms. on vaikeampi selitellä. Kihlautumista ei tarvitse selitellä. Paitsi ehkä, jos joku alkaa kyselemään häistä… Mutta silloin yleensä riittää, että sanoo, että emme ole menossa naimisiin. Harva siihen sitten enää mitään sanoo.
Serkkuni on ollut kihloissa (tai muistaakseni hän aikoinaan sanoi sitä kihlaukseksi, eikä oikaise jos joku pitää heitä kihlaparina) 14-15 vuotta. Ja mies on jälkeen päin kosinut kuulemma moneen kertaan, mutta serkku ei halua naimisiin. Ja yksi kaveri kans kerran kertoi saaneensa mieheltä rukkaset, kun kosi karkauspäivänä. Kihloissa olivat sitä ennen olleet puoli vuotta, ainakin mies itse kertoi mulle, että menivät kihloihin. Välillä näissä ei pysy kärryillä. - lupaussormus
Minä ja miesystäväni vaihdettiin tänään sormuksia. Ei siksi että olisimme menneet kihloihin, siihen kummallakaan ei ole, kiire, nimenomaan siksi, että meille se merkitsee lupausta avioliitosta, joka ei todellakaan ole vielä, jos koskaan, ajankohtinen. Molemmat olemme aikuisia, minä eronnut. Näillä sormuksilla halusimme viestiä nimenomaan toisillemme, että olemme vakavissamme toistemme suhteen. Asiasta ei ole tarkoitus tehdä mitään numeroa muiden ihmisten keskuudessa, ja sormukset ovat oikean käden nimettömässä, ettei sekaannusta kihloista syntyisi niin helposti ainakaan. Meille tämä oli lupauksen antaminen toisillemme. Ja muita ei kuitenkaan meidän suhteeseen kuulu. Itse voisin hyvin ajatella eläväni loppuelämäni tämän lupauksen kanssa, kyllä tämä riittää.
Mutta kihlaus on lupaus avioliitosta. Miksi ihmeessä kaikki vanhat traditiot pitää muuttaa kun tilalle olisi olemassa ihan muitakin vaihtoehtoja? Minusta olisi hyvä, että kihlaus pysyisi merkkinä tulevasta avioliitosta, lupaussormuksia sitten aas voi olla vikka kuinka, sehän riippuu aina lupauksesta jonka annat. - ....................
Kihlaus merkitsee eri ihmiselle eri asioita.
Minulle se on merkki siitä että olemme pari ja asumme yhdessä. Piste.
Naimisiin menemme joskus, ei tekis mieli kyllä viedä mennä kun tosiaan siinä on ne taloudelliset jutut ym. Kun ei oo varma pitäisi avioehto tehdä, millainen ym..- sitä se on!
No, miehen mielestä kyse oli avioliittolupauksessa, nyt sitten hääpäiväki tiedossa.
- Tyyteri
Tietääkseni kihlaus ei enää vuosiin ole ollut juridinen sopimus (mitä se vielä menneinä vuosikymmeninä oli; silloin oli todellakin kysymys lupautumisesta avioliiton solmimiseen, ja kihlauksen purkauduttua oli velvollinen palauttamaan kihlakumppanilta mahdollisesti saamat arvokkaat lahjat). Eli kihlauksen merkitys nykyisin on mielestäni se, minkä itsekukin pariskunta sille haluaa antaa.
- ihan pikkutarkasti
Olet oikeassa, kihlauksella ei periaatteessa enää ole juridista sopimuksellista merkitystä. Siinä ei siis sitouduta enää mihinkään, ellei sitten "moraalisesti". Kihlauksella on kuitenkin pari pientä juridista seurausta, mm. perintökaaressa on mahdollisuus kihlatun huomioimiseen toisen kuoleman jälkeen. Käytännössä niillä juridisillakin seurauksilla on hyvin vähän merkitystä.
"kihlauksen merkitys nykyisin on mielestäni se, minkä itsekukin pariskunta sille haluaa antaa"
Mutta, jos halutaan olla pikkutarkkoja, niin ainoa paikka, missä kihlaus virallisesti määritellään, on avioliittolaki. Ja se on nimenomaan seurausta siitä, että pari on sopinut solmivansa avioliiton. Siksi monet edelleen pitävät kihlausta merkkinä avioliittolupauksesta, ja saattavat kihlauksesta kuullessaan alkaa kyselemään tulevista häistä. Jos käy ilmi, ettei häitä ole aiottukaan, on vain haluttu tehdä jotain, jota pari on päättänyt kutsua kihlaukseksi (esim. ostaa sitoumusrinkulat), niin on aika ymmärrettävää, että "kihlauksesta" kuulevat ovat yllättyneitä. Tietenkään siitä ei mitään sanktioita seuraa, jos haluaa fiilistelysopimuksen "kihlaukseksi" nimetä, mutta ainakin itse lukeudun niihin, jotka pitävät vähän hassuna "kihlausta" ilman aiettakaan koskaan avioitua. Minusta sellainen pari ei ole kihloissa, vaikka he itse niin väittäisivätkin.
- ...................
Itse ainakin haluasin virallistaa suhteemme kihlautumisella, ettei sitten asia ole sukulaisille epäselvä. (olemme menossa naimisiin joo, ettei tarvitse repiä pelihousuja siellä ruudun toisessa päässä.)
Monelle pieni palkkaiselle häät ovat todella iso menoerä, ei sellaista 5000-10 0000 ole tilillä ihan tuhlattavaksi sukulaisten yhden päivän syömisiin. Silti monet haluavat isot juhlat ja olla päivän prinsessana.
Yksi mahdollisuus on se ettei mies halua mitään suuria häitä eikä olla keskipisteenä päivää. Tai sitten sukulaiset vastustavat häitä tai seurustelua. Esim. puoliso ei ole tarpeeksi menestyvä tai tarpeeksi kunnollinen tai hänellä on masennusta tms.
Lisäksi parille saattaa tulla kiistaa esim. ateisti ei halua kirkkohäitä, kun taas uskis ei halua häitä maistraatissa. Meitä vaan on niin moneksi. - avioliittolainen
Näille jotka ajattelevat avioliittoa vanhana kristillisenä juttuna.. Kannattaisi varmaan tutustua avioliiton hirstoriaan vähän tarkemmin, avioliittoja on ollut kauan ennen kristinuskoa, sitä on eri kulttuureissa ja sen alkuperäinen tarkoitus oli turvata jälkikasvun hengissä pysyminen.
Avioliitolla on paljon pidempi historia kuin kristinuskolla. - Salpietar_
En oikein ymmärrä, jos kerran on niin ja niin sitoutunut toiseen, miksi pitää olla joku sormus merkkinä.Merkkinä, kenelle, miksi?
Mä haluaisin periaatteessa pitää mieheni kanssa samanlaista sormusta vasemmassa nimettömässä, mutta kun toisaalta emme ole naimisiin menossa (tiedämme sitoumuksemme muutenkin), emmekä teinikihla-ikäisiäkään, niin miksi hassata monta satasta sormuksiin merkkaamaan asiaa, jonka me jo tiedämme muutenkin. - hmmm.
Jos minä joskus kihloihin menen, niin samalla päätetään myös hääpäivä. Minulle kihlaus tarkoittaa naimisiinmenoa, ei mitään välivaihetta jossa voidaan elellä vuosikausia tai ikuisesti.
- vkjkjbkb,ml
Ihmetyttää miksi moni suhtautuu aikuisten sormusten vaihtoon noin jyrkästi? Miten muiden ihmisten sormukset voivat teitä ärsyttää noin henkilökohtaisella ja tunteellisella tavalla? Siinä on pakko olla jotain muuta taustalla. Kirjoitteleeko tänne porukkaa, joille naimisiinmeno on maailman tärkein tavoite, ja siksi kihlauksen velvoittavuudesta halutaan pitää kiinni viimeiseen asti. Että oma mies ei vain alkaisi kuvitella, että sormus riittää sitoutumisen merkiksi vaan että nainen saisi takuulla ne prinsessahäät?
Onko teillä joku projekti, että saatte siten hivutettua vastahakoisen miehen naimisiin vähän kerrallaan? Ensin miesparka luulee merkkaavansa tyttöystävän varatuksi sormuksella, sitten annetaankin sormukselle kuhlausmerkitys, sitten kihlaukselle absoluuttinen merktys lupauksesta mennä naimisiin, ja loputa jo varaillaan kirkkoa... Siltä vähän kuulostaa näin ulkopuolisena... - cantriina
Avioliittohan on ollut aikojen alussa nimenomaan juridinen liitto sukujen taloudellisten asioiden kirjaamiseksi. Uskonto on tullut mukaan vasta myöhemmin.
Meillä kahdella aikuisella kihlautuminen tapahtui yhteisellä sopimuksella ilman mitään sormuksia; vihkitilaisuudessa pujotimme identtiset sormukset toistemme vasempaan nimettömään. Eikä mitenkään viestiksi ulkopuolisille, vaan ihan omaksi iloksemme! - joskus näinpäin
En tiedä mistä syystä tälle palstalle eksyin mutta... on niitä ihmeellisiä kuvitelmia ja uskomuksia eräillä.
Minusta on ihan yks ja sama onko pariskunta kihloissa taikka vaihtaneet vain sitoutumisrenkaat. Se on heidän välinen juttu eikä se muille kuulu.
Itse menin mieheni kanssa kihloihin noin reilun vuoden seurustelun jälkeen, silloin ei vielä mietitty häitä, ei kuulunut suunnitelmiin.
"Häitä" vietettiin ihan virallisesti vasta viisi vuotta kihlojen jälkeen, menemällä salaa naimisiin maistraatissa, vanhempamme eivät edes tienneet asiasta. Naimisiinmeno ei maksa mitään, sen sijaan hääjuhlat maksaa.
Naimisiin mentiin niin itsekkäästä syystä kun alkoi sitä omaisuutta kertymään molemmilla eikä avopuoliskojen välinen testamentti silloin ollut vielä yhtä vesitiivis kuin avioliitto.
Kumpikaan ei enää käytä sormuksia!
Molemmilla on semmoinen työ, että sormukset ovat vain haittana. Nyt kun yhteiseloa on takanapäin 18 vuotta niin ei ne sormukset merkka yhtään mitään, se yhteenkuuluvuus tulee ihmisestä itsestään, molemmat tiedetään että tämä sitoutuminen on ikuista myös ilman sormuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1148895- 392643
- 1292380
- 221999
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141746- 111550
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151497"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla101438- 141296
- 51237