Elatusmaksujen käytön valvonnasta

tai ainakin ne ovat miehen kannalta musertavan isoja!
Mieheltä viedään lapset lähes aina.
Ei lohduta yhtään vaikka kuka vakuuttaisi, että pysyt aina heidän isänään.
Toinen mies tekee lapsiesi kanssa läksyjä ja askartelee, matkustelee heidän kanssaan ja panee joka ilta lapsesi nukkumaan.
Sinä saat ihan tavata silloin tällöin.

Lastenvalvojalla ei mikään tosiaan muutu. Myötäilee ja kiertelee mutta on äidin puolella vaikka olisi lähes millaisia perusteita tahansa suoda miehelle lähihuoltajuus. Niin vain ei tehdä.

Ei ole kummoinenkaan ihme, että niin täällä kuin elävässä elämässäkin naiset rohkaisevat toisiaan eroamaan.
Heidän sydäntään ei murskata vaikka olisivat miten syyllisiä tahansa avioeroon.
Tiedän kyllä, että syyllistä ei enää etsitä. Ehkä pitäisi?
Mikään muutos nykyiseen systeemiin ei voi enää viedä tilannetta huonommaksi.

.......... kirjoitti:

tai ainakin ne ovat miehen kannalta musertavan isoja!
Mieheltä viedään lapset lähes aina.
Ei lohduta yhtään vaikka kuka vakuuttaisi, että pysyt aina heidän isänään.
Toinen mies tekee lapsiesi kanssa läksyjä ja askartelee, matkustelee heidän kanssaan ja panee joka ilta lapsesi nukkumaan.
Sinä saat ihan tavata silloin tällöin.

Lastenvalvojalla ei mikään tosiaan muutu. Myötäilee ja kiertelee mutta on äidin puolella vaikka olisi lähes millaisia perusteita tahansa suoda miehelle lähihuoltajuus. Niin vain ei tehdä.

Ei ole kummoinenkaan ihme, että niin täällä kuin elävässä elämässäkin naiset rohkaisevat toisiaan eroamaan.
Heidän sydäntään ei murskata vaikka olisivat miten syyllisiä tahansa avioeroon.
Tiedän kyllä, että syyllistä ei enää etsitä. Ehkä pitäisi?
Mikään muutos nykyiseen systeemiin ei voi enää viedä tilannetta huonommaksi.

Lue lisää

olet varmasti oikeassa mutta yleistyksesi satutti minua kovasti. Erosimme miehen tahdosta kolmisen vuotta sitten. Hänellä oli toinen nainen jonka kanssa hän nyt asuu. Hän itse ehdotti että tapaisi lapsiaan joka toinen viikonloppu ja puolet lomista. Minulle järjestely sopi. En ole koskaan kieltänyt häntä tapaamasta lapsiaan milloin hän haluaa. Hän kysyi käykö minulle että hän maksaa vain elatusmaksuminimin vaikka hänen palkkansa edellyttäisi isompaa. Suostuin siihen. Minulla ei ole toista miestä nukuttamassa lapsiani, kukaan toinen mies ei leiki heidän kanssaan. Haavat ovat vielä auki enkä tiedä luotanko enää koskaan toiseen ihmiseen niin paljon että voisin aloittaa parisuhteen. Muista en tiedä mutta minun sydämeni on murskana.

.......... kirjoitti:

tai ainakin ne ovat miehen kannalta musertavan isoja!
Mieheltä viedään lapset lähes aina.
Ei lohduta yhtään vaikka kuka vakuuttaisi, että pysyt aina heidän isänään.
Toinen mies tekee lapsiesi kanssa läksyjä ja askartelee, matkustelee heidän kanssaan ja panee joka ilta lapsesi nukkumaan.
Sinä saat ihan tavata silloin tällöin.

Lastenvalvojalla ei mikään tosiaan muutu. Myötäilee ja kiertelee mutta on äidin puolella vaikka olisi lähes millaisia perusteita tahansa suoda miehelle lähihuoltajuus. Niin vain ei tehdä.

Ei ole kummoinenkaan ihme, että niin täällä kuin elävässä elämässäkin naiset rohkaisevat toisiaan eroamaan.
Heidän sydäntään ei murskata vaikka olisivat miten syyllisiä tahansa avioeroon.
Tiedän kyllä, että syyllistä ei enää etsitä. Ehkä pitäisi?
Mikään muutos nykyiseen systeemiin ei voi enää viedä tilannetta huonommaksi.

Lue lisää

kyllähän se lapsenvalvojan luona käynti tympäsee vieläkin,tuntu olevansa täys rikollinen.ne vaan pitää perustella asiat lasten kannalta parhaaksi,eikä antaa periksi,me käytiin siellä kaksi kertaa,kun minä ensimmäisellä kerralla sanoin,että lähen kyseleen oikeuksieni perään muualta.toisella kerralla keskustelu ilmapiiri oli paljon asiallisempi,tais valvojakin vähän säikähtää.

.......... kirjoitti:

tai ainakin ne ovat miehen kannalta musertavan isoja!
Mieheltä viedään lapset lähes aina.
Ei lohduta yhtään vaikka kuka vakuuttaisi, että pysyt aina heidän isänään.
Toinen mies tekee lapsiesi kanssa läksyjä ja askartelee, matkustelee heidän kanssaan ja panee joka ilta lapsesi nukkumaan.
Sinä saat ihan tavata silloin tällöin.

Lastenvalvojalla ei mikään tosiaan muutu. Myötäilee ja kiertelee mutta on äidin puolella vaikka olisi lähes millaisia perusteita tahansa suoda miehelle lähihuoltajuus. Niin vain ei tehdä.

Ei ole kummoinenkaan ihme, että niin täällä kuin elävässä elämässäkin naiset rohkaisevat toisiaan eroamaan.
Heidän sydäntään ei murskata vaikka olisivat miten syyllisiä tahansa avioeroon.
Tiedän kyllä, että syyllistä ei enää etsitä. Ehkä pitäisi?
Mikään muutos nykyiseen systeemiin ei voi enää viedä tilannetta huonommaksi.

Lue lisää

Niin oman kokemukseni kuin ystävättärieni kokemuksen pohjalta ei voi kun ihmetellä, missä te kaikki askartelevat ja lasten kanssa läksyjä tekevät miekkoset oikein elelette... satumaassa kenties?!?
Yleensä miehiä ei tapaa lastenhoito kiinnostamaan niin avioliiton aikana kuin etenkään sen jälkeen. Pääsääntöisesti se on äiti, joka joutuu huolehtimaan niin nukkumaan laittamisista kuin läksyjen tekemisistä isän katsellessa telkkaria. Ja lähestulkoon kaikissa tuttavapiirissä sattuneissa erotapauksissa miehet tuntuvat unohtavan lapset lähes täysin eron jälkeen, etenkin jos heillä (kuten usein on) uusi nainen valmiina. Äidit saavat selitellä lapsille, miksi viikonlopputapaamiset taas kerran peruttiin ja miksi isää ei enää kiinnosta viettää edes lomia lastensa kanssa.

...ihmeelliseltä kirjoitti:

Niin oman kokemukseni kuin ystävättärieni kokemuksen pohjalta ei voi kun ihmetellä, missä te kaikki askartelevat ja lasten kanssa läksyjä tekevät miekkoset oikein elelette... satumaassa kenties?!?
Yleensä miehiä ei tapaa lastenhoito kiinnostamaan niin avioliiton aikana kuin etenkään sen jälkeen. Pääsääntöisesti se on äiti, joka joutuu huolehtimaan niin nukkumaan laittamisista kuin läksyjen tekemisistä isän katsellessa telkkaria. Ja lähestulkoon kaikissa tuttavapiirissä sattuneissa erotapauksissa miehet tuntuvat unohtavan lapset lähes täysin eron jälkeen, etenkin jos heillä (kuten usein on) uusi nainen valmiina. Äidit saavat selitellä lapsille, miksi viikonlopputapaamiset taas kerran peruttiin ja miksi isää ei enää kiinnosta viettää edes lomia lastensa kanssa.

Lue lisää

kyllä tässä on iltasatuja luettu ex-avioliiton aikana,jos jotain hyvää meidän erosta hakee,niin nyt lasten äiti joutuu viettään joka toinen viikko illat ja viikonlopun lastensa kanssa,itsellä tilanne vaan parani.

...ihmeelliseltä kirjoitti:

Niin oman kokemukseni kuin ystävättärieni kokemuksen pohjalta ei voi kun ihmetellä, missä te kaikki askartelevat ja lasten kanssa läksyjä tekevät miekkoset oikein elelette... satumaassa kenties?!?
Yleensä miehiä ei tapaa lastenhoito kiinnostamaan niin avioliiton aikana kuin etenkään sen jälkeen. Pääsääntöisesti se on äiti, joka joutuu huolehtimaan niin nukkumaan laittamisista kuin läksyjen tekemisistä isän katsellessa telkkaria. Ja lähestulkoon kaikissa tuttavapiirissä sattuneissa erotapauksissa miehet tuntuvat unohtavan lapset lähes täysin eron jälkeen, etenkin jos heillä (kuten usein on) uusi nainen valmiina. Äidit saavat selitellä lapsille, miksi viikonlopputapaamiset taas kerran peruttiin ja miksi isää ei enää kiinnosta viettää edes lomia lastensa kanssa.

Lue lisää

Onhan noita tuommoisia miehiä olemassa ihan todellisuudessakin, eikä ole mikään harvinaisuus enää ollenkaan.

Jos olis ilkeä, niin voisi sanoa että kysymys on parinvalinnasta. Kukin kun on vapaa menemään naimisiin sellaisen puolison kanssa mitä itse haluaa.

...ihmeelliseltä kirjoitti:

Niin oman kokemukseni kuin ystävättärieni kokemuksen pohjalta ei voi kun ihmetellä, missä te kaikki askartelevat ja lasten kanssa läksyjä tekevät miekkoset oikein elelette... satumaassa kenties?!?
Yleensä miehiä ei tapaa lastenhoito kiinnostamaan niin avioliiton aikana kuin etenkään sen jälkeen. Pääsääntöisesti se on äiti, joka joutuu huolehtimaan niin nukkumaan laittamisista kuin läksyjen tekemisistä isän katsellessa telkkaria. Ja lähestulkoon kaikissa tuttavapiirissä sattuneissa erotapauksissa miehet tuntuvat unohtavan lapset lähes täysin eron jälkeen, etenkin jos heillä (kuten usein on) uusi nainen valmiina. Äidit saavat selitellä lapsille, miksi viikonlopputapaamiset taas kerran peruttiin ja miksi isää ei enää kiinnosta viettää edes lomia lastensa kanssa.

Lue lisää

on?
Minä en tunne ainuttakaan isää joka ei naimisissa ollessaan olisi lastensa kanssa.
Eronneiden tapaamisia ex-vaimot selvästi rajoittavat, vaikka kukaan ei sitä tunnusta.
Tiedän tapauksia joissa isä yritetään vieroittaa lapsista keinoja kaihtamatta. Isiä haukutaan aivan uskomattomilla valheillakin.
Juoppoja taitavat olla jokainen ex:n mielestä.
Niin oli meilläkin aluksi. Se onneksi loppui koska lapset itse tekivät selväksi ettei se ole sopivaa.

Kotitöiden määrää usein liioitellaan.
Ei sitä "raatamista" niin paljon ole.
(Sen tietää viimeistään erottuaan, nyt pääsen jopa helpommalla)
Joillakin saattaa vaimo "omia" itselleen vaipanvaihdot, mutta vain puheissa.

Aivan tasan mikään ei tietenkään mene. En esim. ole nähnyt kenenkään vaimoa ongella pojan kanssa, enkä korjaamassa puimuria.

Harva mies ompelee tytön nukeille vaatteita. (Minä ompelin).

Olen viettänyt lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani tyttöjen kanssa.
Olen osallistunut hoitoon enemmän kuin vaimoni, koska hän ei työnsä ja kuntonsa puolesta ole jaksanut.
Olen pessyt kummatkin ennen vaimoa jo laitoksella ja vaipat eivät jääneet vaihtamatta. Nyt erottuamme vietän hyvin runsaasti laatuaikaa heidän kanssaan. Olen karsinut työnikin minimiin juuri sen takia.
Onneksi ex-vaimoni ei enää luojan kiitos rajoita tapaamisia, kuten monelle ystävälleni on käynyt.
Vaikeaa se olisikin, sillä lapset haluaisivat olla yhä enemmän ja enemmän luonani, ja myös kertovat sen äidilleen.
Elämä siis hymyilee.

Sanoit, että se on äiti joka pääsääntöisesti huolehtii nukkumaan menot ja läksyt.
Isäpuoli ei ole isä ja hänen kiinnostuksensa kohdistuu enemmänkin äidin sänkyyn saattelemiseen.
Omat lapset ovat aina omia.
Siitä syntyy syrjimistä etenkin silloin, kun uusiopari saa yhteisen lapsen.
Siinä en ole havainnut sukupuolieroja. Olen kuullut sanottavat "Sä et ole mun isä/äiti".
Ikävää, mutta niin se vain tuppaa olemaan.

Lapsille uusi mies on aina vieras mies ja äitipuoli ilkeä noita.

...ihmeelliseltä kirjoitti:

Niin oman kokemukseni kuin ystävättärieni kokemuksen pohjalta ei voi kun ihmetellä, missä te kaikki askartelevat ja lasten kanssa läksyjä tekevät miekkoset oikein elelette... satumaassa kenties?!?
Yleensä miehiä ei tapaa lastenhoito kiinnostamaan niin avioliiton aikana kuin etenkään sen jälkeen. Pääsääntöisesti se on äiti, joka joutuu huolehtimaan niin nukkumaan laittamisista kuin läksyjen tekemisistä isän katsellessa telkkaria. Ja lähestulkoon kaikissa tuttavapiirissä sattuneissa erotapauksissa miehet tuntuvat unohtavan lapset lähes täysin eron jälkeen, etenkin jos heillä (kuten usein on) uusi nainen valmiina. Äidit saavat selitellä lapsille, miksi viikonlopputapaamiset taas kerran peruttiin ja miksi isää ei enää kiinnosta viettää edes lomia lastensa kanssa.

Lue lisää

... me miekkoset joiden olemassaoloa epäilet ... emme löydy sieltä mistä sinun ja ystävättäriesi "uroot"...

... oletteko koskaan tulleet sitä pohtineeksi ...

tuossa kirjoitti:

on?
Minä en tunne ainuttakaan isää joka ei naimisissa ollessaan olisi lastensa kanssa.
Eronneiden tapaamisia ex-vaimot selvästi rajoittavat, vaikka kukaan ei sitä tunnusta.
Tiedän tapauksia joissa isä yritetään vieroittaa lapsista keinoja kaihtamatta. Isiä haukutaan aivan uskomattomilla valheillakin.
Juoppoja taitavat olla jokainen ex:n mielestä.
Niin oli meilläkin aluksi. Se onneksi loppui koska lapset itse tekivät selväksi ettei se ole sopivaa.

Kotitöiden määrää usein liioitellaan.
Ei sitä "raatamista" niin paljon ole.
(Sen tietää viimeistään erottuaan, nyt pääsen jopa helpommalla)
Joillakin saattaa vaimo "omia" itselleen vaipanvaihdot, mutta vain puheissa.

Aivan tasan mikään ei tietenkään mene. En esim. ole nähnyt kenenkään vaimoa ongella pojan kanssa, enkä korjaamassa puimuria.

Harva mies ompelee tytön nukeille vaatteita. (Minä ompelin).

Olen viettänyt lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani tyttöjen kanssa.
Olen osallistunut hoitoon enemmän kuin vaimoni, koska hän ei työnsä ja kuntonsa puolesta ole jaksanut.
Olen pessyt kummatkin ennen vaimoa jo laitoksella ja vaipat eivät jääneet vaihtamatta. Nyt erottuamme vietän hyvin runsaasti laatuaikaa heidän kanssaan. Olen karsinut työnikin minimiin juuri sen takia.
Onneksi ex-vaimoni ei enää luojan kiitos rajoita tapaamisia, kuten monelle ystävälleni on käynyt.
Vaikeaa se olisikin, sillä lapset haluaisivat olla yhä enemmän ja enemmän luonani, ja myös kertovat sen äidilleen.
Elämä siis hymyilee.

Sanoit, että se on äiti joka pääsääntöisesti huolehtii nukkumaan menot ja läksyt.
Isäpuoli ei ole isä ja hänen kiinnostuksensa kohdistuu enemmänkin äidin sänkyyn saattelemiseen.
Omat lapset ovat aina omia.
Siitä syntyy syrjimistä etenkin silloin, kun uusiopari saa yhteisen lapsen.
Siinä en ole havainnut sukupuolieroja. Olen kuullut sanottavat "Sä et ole mun isä/äiti".
Ikävää, mutta niin se vain tuppaa olemaan.

Lapsille uusi mies on aina vieras mies ja äitipuoli ilkeä noita.

Lue lisää

Olen nainen ja käyn ongella lasten kanssa ja yksin. Ex-mieheni taas luki satuja ja nukutti lapsen. En ajattele tekemisiä sukupuoliroolien mukaan, tosin en osaa puimuria korjata : )

Vanhempia löytyy joka lähtöön. Kamalaa yleistämistä, kyllä nykyajan miehet osallistuu ja hoitaa lapsiaan siinä missä me naisetkin! Poikkeuksia ja laiminlyöntejä löytyy molemmista sukupuolista.

Ero on ero puolisosta ei lapsista. Tämä olisi kaikkien vanhempien tajuttava. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Mistä näitä idiootteja riittää? Myös minun etuni on se, että lapsella on hyvät välit isäänsä ja hänen uuteen kumppaniin. Puuttuisin heti, jos kuulisin lapseni nimittelevän isänsä uutta puolisoa. En ymmärrä, ketä se palvelee jos lapsi kasvaa katkeruuden ja panettelun ilmapiirissä?

Mikäli avioliitto ei onnistu ja se ratkaistaan erolla, niin miksi minun pitäisi syytellä, haukkua, mollata ex-miestäni, jonka kanssa olen lapsen hankkinut ja jolle me molemmat olemme vanhempia lopun ikää. Äly hoi!

.......... kirjoitti:

tai ainakin ne ovat miehen kannalta musertavan isoja!
Mieheltä viedään lapset lähes aina.
Ei lohduta yhtään vaikka kuka vakuuttaisi, että pysyt aina heidän isänään.
Toinen mies tekee lapsiesi kanssa läksyjä ja askartelee, matkustelee heidän kanssaan ja panee joka ilta lapsesi nukkumaan.
Sinä saat ihan tavata silloin tällöin.

Lastenvalvojalla ei mikään tosiaan muutu. Myötäilee ja kiertelee mutta on äidin puolella vaikka olisi lähes millaisia perusteita tahansa suoda miehelle lähihuoltajuus. Niin vain ei tehdä.

Ei ole kummoinenkaan ihme, että niin täällä kuin elävässä elämässäkin naiset rohkaisevat toisiaan eroamaan.
Heidän sydäntään ei murskata vaikka olisivat miten syyllisiä tahansa avioeroon.
Tiedän kyllä, että syyllistä ei enää etsitä. Ehkä pitäisi?
Mikään muutos nykyiseen systeemiin ei voi enää viedä tilannetta huonommaksi.

Lue lisää

Aika ruusunpunaisia kuvitelmia sinulla...

Mieheni ei ole koskaan osallistunut lastemme kasvattamiseen. Loisti poissaolollaan, kun lapset olivat pieniä. Heti synnytyksestä kiiruhti kipin kapin töihin (kun myöhässä oli kipikapi sinne saapunut)- ne olivat aina tärkeämpiä kuin lapset.

Valuuttakurssit olisivatkin aivan varmasti romahtaneet, jos olisi edes kerran lukenut yhdellekään kolmesta lapsestamme iltasatua! Kertaakaan ei ole laittanut lapsia pienenä nukkumaan. Sen sijaan on kommentoinut, että esim. jokailtainen halaus ja pieni rupatteluhetkeni lasten kanssa on turhaa ja typerä tapa. Isompana on armeijameiningillä komentanut lapsia nukkumaan "nyt HETI SINNE NUKKUMAAN, iho umpeen eikä MITÄÄN vastalauseita". Hyvää yötä ja rauhallisia unia.

Niinikään ei ole koskaan askarrellut eikä tehnyt läksyjä.

Ei kertaakaan ole pessyt lasten eikä meidän aikuistenkaan pyykkejä.

Ei koskaan ole laittanut lapsille muita kuin valmisruokia - niitäkin todella harvoin. Ostaa kyllä mielellään lapsille keksejä, suklaata kilokaupalla, chipsejä, limpparia ym. vaikka ollaan vähintään sata kertaa sovittu, että lapsille tarjotaan oikeaa ruokaa (tätä on veivattu nyt 16 vuotta). Nyt teini-ikäiset lapset ovat itsekin antaneet palautetta useaan otteeseen isänsä ostoksista. Salaattia ja terveysjogurttia toivotaan. Isä tuo edelleen suklaata ja keksejä, jotka hänen sitten itse pitää syödä; ei se mitään, hänellähän on diabetes... on siihen lääkettä. Otetaan lisää.

Puhun lapsille alkoholin haitoista; mieheni sanoo, että alkoholia on luonnossakin; ei siitä haittaa ole. Lapset vaivaantuvat. Ei ole ainoa asia, jossa oppimme menevät täysin ristiin. Onneksi lapset ovat sen verran fiksuja, että osaavat erottaa oikean väärästä...

Matkustelusta; pyysin muutaman vuoden miestäni ulos kävelylle, yhdessä koko perhe. Yhtenä vappuna puoliväkisin lähti. Ei sen jälkeen koskaan.

Joten; kuten huomaat: Epäkohtia on paljon avioliitossakin. Siksi aion erota. Antaisin kernaasti lähihuoltajuuden miehelleni, mutta hän ei yksinkertaisesti pysty suoritumaan siitä. Ei osaa huolehtia edes itsestään.

saara* kirjoitti:

Aika ruusunpunaisia kuvitelmia sinulla...

Mieheni ei ole koskaan osallistunut lastemme kasvattamiseen. Loisti poissaolollaan, kun lapset olivat pieniä. Heti synnytyksestä kiiruhti kipin kapin töihin (kun myöhässä oli kipikapi sinne saapunut)- ne olivat aina tärkeämpiä kuin lapset.

Valuuttakurssit olisivatkin aivan varmasti romahtaneet, jos olisi edes kerran lukenut yhdellekään kolmesta lapsestamme iltasatua! Kertaakaan ei ole laittanut lapsia pienenä nukkumaan. Sen sijaan on kommentoinut, että esim. jokailtainen halaus ja pieni rupatteluhetkeni lasten kanssa on turhaa ja typerä tapa. Isompana on armeijameiningillä komentanut lapsia nukkumaan "nyt HETI SINNE NUKKUMAAN, iho umpeen eikä MITÄÄN vastalauseita". Hyvää yötä ja rauhallisia unia.

Niinikään ei ole koskaan askarrellut eikä tehnyt läksyjä.

Ei kertaakaan ole pessyt lasten eikä meidän aikuistenkaan pyykkejä.

Ei koskaan ole laittanut lapsille muita kuin valmisruokia - niitäkin todella harvoin. Ostaa kyllä mielellään lapsille keksejä, suklaata kilokaupalla, chipsejä, limpparia ym. vaikka ollaan vähintään sata kertaa sovittu, että lapsille tarjotaan oikeaa ruokaa (tätä on veivattu nyt 16 vuotta). Nyt teini-ikäiset lapset ovat itsekin antaneet palautetta useaan otteeseen isänsä ostoksista. Salaattia ja terveysjogurttia toivotaan. Isä tuo edelleen suklaata ja keksejä, jotka hänen sitten itse pitää syödä; ei se mitään, hänellähän on diabetes... on siihen lääkettä. Otetaan lisää.

Puhun lapsille alkoholin haitoista; mieheni sanoo, että alkoholia on luonnossakin; ei siitä haittaa ole. Lapset vaivaantuvat. Ei ole ainoa asia, jossa oppimme menevät täysin ristiin. Onneksi lapset ovat sen verran fiksuja, että osaavat erottaa oikean väärästä...

Matkustelusta; pyysin muutaman vuoden miestäni ulos kävelylle, yhdessä koko perhe. Yhtenä vappuna puoliväkisin lähti. Ei sen jälkeen koskaan.

Joten; kuten huomaat: Epäkohtia on paljon avioliitossakin. Siksi aion erota. Antaisin kernaasti lähihuoltajuuden miehelleni, mutta hän ei yksinkertaisesti pysty suoritumaan siitä. Ei osaa huolehtia edes itsestään.

Lue lisää

Jos noin paljon jurppii, niin eihän tuossa kannata muuta kuin pistää hopiat jakoon.

Mutta miksi ihmeessä alunperin olet tuollaisen miehen kanssa mennyt naimisiin? Oikeasti kannattaa miettiä tuota, ihan oman etusi kannalta: ettet löydä jatkossa itseäsi samasta jamasta.

M36 kirjoitti:

... me miekkoset joiden olemassaoloa epäilet ... emme löydy sieltä mistä sinun ja ystävättäriesi "uroot"...

... oletteko koskaan tulleet sitä pohtineeksi ...

Siinäpä asia, jota kannattaa tosissaan pohtia.

saara* kirjoitti:

Aika ruusunpunaisia kuvitelmia sinulla...

Mieheni ei ole koskaan osallistunut lastemme kasvattamiseen. Loisti poissaolollaan, kun lapset olivat pieniä. Heti synnytyksestä kiiruhti kipin kapin töihin (kun myöhässä oli kipikapi sinne saapunut)- ne olivat aina tärkeämpiä kuin lapset.

Valuuttakurssit olisivatkin aivan varmasti romahtaneet, jos olisi edes kerran lukenut yhdellekään kolmesta lapsestamme iltasatua! Kertaakaan ei ole laittanut lapsia pienenä nukkumaan. Sen sijaan on kommentoinut, että esim. jokailtainen halaus ja pieni rupatteluhetkeni lasten kanssa on turhaa ja typerä tapa. Isompana on armeijameiningillä komentanut lapsia nukkumaan "nyt HETI SINNE NUKKUMAAN, iho umpeen eikä MITÄÄN vastalauseita". Hyvää yötä ja rauhallisia unia.

Niinikään ei ole koskaan askarrellut eikä tehnyt läksyjä.

Ei kertaakaan ole pessyt lasten eikä meidän aikuistenkaan pyykkejä.

Ei koskaan ole laittanut lapsille muita kuin valmisruokia - niitäkin todella harvoin. Ostaa kyllä mielellään lapsille keksejä, suklaata kilokaupalla, chipsejä, limpparia ym. vaikka ollaan vähintään sata kertaa sovittu, että lapsille tarjotaan oikeaa ruokaa (tätä on veivattu nyt 16 vuotta). Nyt teini-ikäiset lapset ovat itsekin antaneet palautetta useaan otteeseen isänsä ostoksista. Salaattia ja terveysjogurttia toivotaan. Isä tuo edelleen suklaata ja keksejä, jotka hänen sitten itse pitää syödä; ei se mitään, hänellähän on diabetes... on siihen lääkettä. Otetaan lisää.

Puhun lapsille alkoholin haitoista; mieheni sanoo, että alkoholia on luonnossakin; ei siitä haittaa ole. Lapset vaivaantuvat. Ei ole ainoa asia, jossa oppimme menevät täysin ristiin. Onneksi lapset ovat sen verran fiksuja, että osaavat erottaa oikean väärästä...

Matkustelusta; pyysin muutaman vuoden miestäni ulos kävelylle, yhdessä koko perhe. Yhtenä vappuna puoliväkisin lähti. Ei sen jälkeen koskaan.

Joten; kuten huomaat: Epäkohtia on paljon avioliitossakin. Siksi aion erota. Antaisin kernaasti lähihuoltajuuden miehelleni, mutta hän ei yksinkertaisesti pysty suoritumaan siitä. Ei osaa huolehtia edes itsestään.

Lue lisää

Johtuuko täydellisyytesi siitä, että et saa viinipullon korkkia auki?

Yksi Eroava kirjoitti:

Onhan noita tuommoisia miehiä olemassa ihan todellisuudessakin, eikä ole mikään harvinaisuus enää ollenkaan.

Jos olis ilkeä, niin voisi sanoa että kysymys on parinvalinnasta. Kukin kun on vapaa menemään naimisiin sellaisen puolison kanssa mitä itse haluaa.

Lue lisää

...ja meidän isää ei ainkaan omien lastensa tapaaminen vanhempieni erottua mitenkään erityisesti kiinnostanut kuin korkeintaan kerran vuodessa....

tuossa kirjoitti:

on?
Minä en tunne ainuttakaan isää joka ei naimisissa ollessaan olisi lastensa kanssa.
Eronneiden tapaamisia ex-vaimot selvästi rajoittavat, vaikka kukaan ei sitä tunnusta.
Tiedän tapauksia joissa isä yritetään vieroittaa lapsista keinoja kaihtamatta. Isiä haukutaan aivan uskomattomilla valheillakin.
Juoppoja taitavat olla jokainen ex:n mielestä.
Niin oli meilläkin aluksi. Se onneksi loppui koska lapset itse tekivät selväksi ettei se ole sopivaa.

Kotitöiden määrää usein liioitellaan.
Ei sitä "raatamista" niin paljon ole.
(Sen tietää viimeistään erottuaan, nyt pääsen jopa helpommalla)
Joillakin saattaa vaimo "omia" itselleen vaipanvaihdot, mutta vain puheissa.

Aivan tasan mikään ei tietenkään mene. En esim. ole nähnyt kenenkään vaimoa ongella pojan kanssa, enkä korjaamassa puimuria.

Harva mies ompelee tytön nukeille vaatteita. (Minä ompelin).

Olen viettänyt lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani tyttöjen kanssa.
Olen osallistunut hoitoon enemmän kuin vaimoni, koska hän ei työnsä ja kuntonsa puolesta ole jaksanut.
Olen pessyt kummatkin ennen vaimoa jo laitoksella ja vaipat eivät jääneet vaihtamatta. Nyt erottuamme vietän hyvin runsaasti laatuaikaa heidän kanssaan. Olen karsinut työnikin minimiin juuri sen takia.
Onneksi ex-vaimoni ei enää luojan kiitos rajoita tapaamisia, kuten monelle ystävälleni on käynyt.
Vaikeaa se olisikin, sillä lapset haluaisivat olla yhä enemmän ja enemmän luonani, ja myös kertovat sen äidilleen.
Elämä siis hymyilee.

Sanoit, että se on äiti joka pääsääntöisesti huolehtii nukkumaan menot ja läksyt.
Isäpuoli ei ole isä ja hänen kiinnostuksensa kohdistuu enemmänkin äidin sänkyyn saattelemiseen.
Omat lapset ovat aina omia.
Siitä syntyy syrjimistä etenkin silloin, kun uusiopari saa yhteisen lapsen.
Siinä en ole havainnut sukupuolieroja. Olen kuullut sanottavat "Sä et ole mun isä/äiti".
Ikävää, mutta niin se vain tuppaa olemaan.

Lapsille uusi mies on aina vieras mies ja äitipuoli ilkeä noita.

Lue lisää

Jos kerran miehet ovat noin kiinnostuneita lastensa hoidosta, niin kerro ihmeessä, miksi vain todella pieni murto-osa miehistä pitää edes parin viikon isyysvapaata, saati sitten että jäisi vanhempainvapaalle?

tilastojen valossa kirjoitti:

Jos kerran miehet ovat noin kiinnostuneita lastensa hoidosta, niin kerro ihmeessä, miksi vain todella pieni murto-osa miehistä pitää edes parin viikon isyysvapaata, saati sitten että jäisi vanhempainvapaalle?

Lue lisää

syistä.

Tilastojen mukaan mies tienaa enempi kuin nainen.

Yksi Eroava kirjoitti:

Jos noin paljon jurppii, niin eihän tuossa kannata muuta kuin pistää hopiat jakoon.

Mutta miksi ihmeessä alunperin olet tuollaisen miehen kanssa mennyt naimisiin? Oikeasti kannattaa miettiä tuota, ihan oman etusi kannalta: ettet löydä jatkossa itseäsi samasta jamasta.

Lue lisää

Se kun näes niin, etten alunperin mennytkään naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Ellei suhdetta pysty päivittämään, se ei toimi: Tämän huomaa itsekin vasta sitten, kun peli on menetetty.

kysymys... kirjoitti:

Johtuuko täydellisyytesi siitä, että et saa viinipullon korkkia auki?

Miten niin täydellisyys? Idioottimaisuuttani olen suostunut tekemään miehelleni kaiken valmiiksi, hoitamaan lapset, kodin, raha-asiat, aivan kaikki. Joskus se tulee raja vastaan.. minullekin.

saara* kirjoitti:

Miten niin täydellisyys? Idioottimaisuuttani olen suostunut tekemään miehelleni kaiken valmiiksi, hoitamaan lapset, kodin, raha-asiat, aivan kaikki. Joskus se tulee raja vastaan.. minullekin.

Lue lisää

Miksi ylipäätään aloit lapsia tekemään noin huonon miehen kanssa?

Niin ne naiset alkavat hoitajiksi ei vaimoiksi.

saara* kirjoitti:

Aika ruusunpunaisia kuvitelmia sinulla...

Mieheni ei ole koskaan osallistunut lastemme kasvattamiseen. Loisti poissaolollaan, kun lapset olivat pieniä. Heti synnytyksestä kiiruhti kipin kapin töihin (kun myöhässä oli kipikapi sinne saapunut)- ne olivat aina tärkeämpiä kuin lapset.

Valuuttakurssit olisivatkin aivan varmasti romahtaneet, jos olisi edes kerran lukenut yhdellekään kolmesta lapsestamme iltasatua! Kertaakaan ei ole laittanut lapsia pienenä nukkumaan. Sen sijaan on kommentoinut, että esim. jokailtainen halaus ja pieni rupatteluhetkeni lasten kanssa on turhaa ja typerä tapa. Isompana on armeijameiningillä komentanut lapsia nukkumaan "nyt HETI SINNE NUKKUMAAN, iho umpeen eikä MITÄÄN vastalauseita". Hyvää yötä ja rauhallisia unia.

Niinikään ei ole koskaan askarrellut eikä tehnyt läksyjä.

Ei kertaakaan ole pessyt lasten eikä meidän aikuistenkaan pyykkejä.

Ei koskaan ole laittanut lapsille muita kuin valmisruokia - niitäkin todella harvoin. Ostaa kyllä mielellään lapsille keksejä, suklaata kilokaupalla, chipsejä, limpparia ym. vaikka ollaan vähintään sata kertaa sovittu, että lapsille tarjotaan oikeaa ruokaa (tätä on veivattu nyt 16 vuotta). Nyt teini-ikäiset lapset ovat itsekin antaneet palautetta useaan otteeseen isänsä ostoksista. Salaattia ja terveysjogurttia toivotaan. Isä tuo edelleen suklaata ja keksejä, jotka hänen sitten itse pitää syödä; ei se mitään, hänellähän on diabetes... on siihen lääkettä. Otetaan lisää.

Puhun lapsille alkoholin haitoista; mieheni sanoo, että alkoholia on luonnossakin; ei siitä haittaa ole. Lapset vaivaantuvat. Ei ole ainoa asia, jossa oppimme menevät täysin ristiin. Onneksi lapset ovat sen verran fiksuja, että osaavat erottaa oikean väärästä...

Matkustelusta; pyysin muutaman vuoden miestäni ulos kävelylle, yhdessä koko perhe. Yhtenä vappuna puoliväkisin lähti. Ei sen jälkeen koskaan.

Joten; kuten huomaat: Epäkohtia on paljon avioliitossakin. Siksi aion erota. Antaisin kernaasti lähihuoltajuuden miehelleni, mutta hän ei yksinkertaisesti pysty suoritumaan siitä. Ei osaa huolehtia edes itsestään.

Lue lisää

Olisit katsellut itsellesi paremman miehen.

Varmasti noista oli kaikki merkit ilmassa jo paljon ennen lapsien tekemistä. Lyön vetoa että äijä ei ole ikinä tehnyt ruokaa edes seurusteluaikoina.

Sitten tulee muka yllätyksenä että tekee lapsille valmisruokaa?

vaan isäänsä ei kirjoitti:

...ja meidän isää ei ainkaan omien lastensa tapaaminen vanhempieni erottua mitenkään erityisesti kiinnostanut kuin korkeintaan kerran vuodessa....

En kyllä ymmärrä miten isää ei kiinnosta tavata lapsiaan! Itse tappelin oikeudessa itselleni oikeuden tavata lapsiani ja pidän siitä tiukasti kiinni. Haluan olla heille isä, avioero ei ole heidän syytään millään tapaa eikä heidän tule siitä joutua kärsimään. Haluan luoda, nyt kun tilaisuus on, kumpaankin lapseeni luottamuksellisen ja rehellisen suhteen, jossa he tuntevat itsensä arvostetuiksi, rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Tämän takia en pysty ymmärtämään miten joku mies voi hylätä lapsensa.

Tekee itselle todella kipeää, että omat unelmat on murskattu. Sitä haaveili aikoinaan, että sais lukea toiselle iltasatuja, katsoa toisen tutkimusmatkaa maailmassa ja uusien asioiden oivaltamisen riemua. Toisin kävi ja sen kanssa pitäisi yrittää elää. Tekee muuten tiukkaa, vaikken lasten äitiä kaipaa yhtään.

tuossa kirjoitti:

on?
Minä en tunne ainuttakaan isää joka ei naimisissa ollessaan olisi lastensa kanssa.
Eronneiden tapaamisia ex-vaimot selvästi rajoittavat, vaikka kukaan ei sitä tunnusta.
Tiedän tapauksia joissa isä yritetään vieroittaa lapsista keinoja kaihtamatta. Isiä haukutaan aivan uskomattomilla valheillakin.
Juoppoja taitavat olla jokainen ex:n mielestä.
Niin oli meilläkin aluksi. Se onneksi loppui koska lapset itse tekivät selväksi ettei se ole sopivaa.

Kotitöiden määrää usein liioitellaan.
Ei sitä "raatamista" niin paljon ole.
(Sen tietää viimeistään erottuaan, nyt pääsen jopa helpommalla)
Joillakin saattaa vaimo "omia" itselleen vaipanvaihdot, mutta vain puheissa.

Aivan tasan mikään ei tietenkään mene. En esim. ole nähnyt kenenkään vaimoa ongella pojan kanssa, enkä korjaamassa puimuria.

Harva mies ompelee tytön nukeille vaatteita. (Minä ompelin).

Olen viettänyt lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani tyttöjen kanssa.
Olen osallistunut hoitoon enemmän kuin vaimoni, koska hän ei työnsä ja kuntonsa puolesta ole jaksanut.
Olen pessyt kummatkin ennen vaimoa jo laitoksella ja vaipat eivät jääneet vaihtamatta. Nyt erottuamme vietän hyvin runsaasti laatuaikaa heidän kanssaan. Olen karsinut työnikin minimiin juuri sen takia.
Onneksi ex-vaimoni ei enää luojan kiitos rajoita tapaamisia, kuten monelle ystävälleni on käynyt.
Vaikeaa se olisikin, sillä lapset haluaisivat olla yhä enemmän ja enemmän luonani, ja myös kertovat sen äidilleen.
Elämä siis hymyilee.

Sanoit, että se on äiti joka pääsääntöisesti huolehtii nukkumaan menot ja läksyt.
Isäpuoli ei ole isä ja hänen kiinnostuksensa kohdistuu enemmänkin äidin sänkyyn saattelemiseen.
Omat lapset ovat aina omia.
Siitä syntyy syrjimistä etenkin silloin, kun uusiopari saa yhteisen lapsen.
Siinä en ole havainnut sukupuolieroja. Olen kuullut sanottavat "Sä et ole mun isä/äiti".
Ikävää, mutta niin se vain tuppaa olemaan.

Lapsille uusi mies on aina vieras mies ja äitipuoli ilkeä noita.

Lue lisää

Nyt itseasiassa tiedät yhden miehen, joka on avioliiton aikana eristetty lapsistaan. Lasteni äiti teki tämän täysin menettämisen pelon johdosta. Ensin koko aamun juokset pää punaisena asioita, laitat kodin täydelliseen esittelykuntoon, käyt kaupat jne. Lähdet hektiseen töihin ja illalla kun tulet n. klo 23 kotiin hoidat lasta. Ja kyllä niitä kotitöitä kummasti löytyi huomattavasti enemmän kuin yhdelläkään toisella tuntemallani perheellä, koska vaimosta kaiken piti aina olla täydellistä.

sattuu vieläkin kirjoitti:

olet varmasti oikeassa mutta yleistyksesi satutti minua kovasti. Erosimme miehen tahdosta kolmisen vuotta sitten. Hänellä oli toinen nainen jonka kanssa hän nyt asuu. Hän itse ehdotti että tapaisi lapsiaan joka toinen viikonloppu ja puolet lomista. Minulle järjestely sopi. En ole koskaan kieltänyt häntä tapaamasta lapsiaan milloin hän haluaa. Hän kysyi käykö minulle että hän maksaa vain elatusmaksuminimin vaikka hänen palkkansa edellyttäisi isompaa. Suostuin siihen. Minulla ei ole toista miestä nukuttamassa lapsiani, kukaan toinen mies ei leiki heidän kanssaan. Haavat ovat vielä auki enkä tiedä luotanko enää koskaan toiseen ihmiseen niin paljon että voisin aloittaa parisuhteen. Muista en tiedä mutta minun sydämeni on murskana.

Lue lisää

Minulla ei ole toista miestä nukuttamassa lapsiani, kukaan toinen mies ei leiki heidän kanssaan

Tämä on aivan kamala lause, sinulla ei todella pidäkään olla ketään toista miestä lapsille. Heillä on isä ja sinun tulevat suhteesi ovat vain sinun, lapsesi eivät heitä todellakaan tarvitse yhtään mihinkään.

Suorastaan kuvottaa ajatus, että joku uusi suhde alkaisi luonasi lapsiasi nukuttamaan, tässä olen julma ja sanon, että se tehtävä on yksinomaan sinun itsesi, älä koskaan enää ajattele edes päästäväsi ketään uutta miestäsi tuohon tehtävään tai yleensäkään millään tavoin ottamaan isän roolia lasten elämässä, heillä on isänsä, vaikka teidän kahden askeleet eivät yhteen sopineetkaan.

Ja säilytä sellaiset välit tuohon lasten isään, että voitte yhdessä kasvattaa lapsenne yhteisesti ajatellen lastenne parasta aikuisiksi.
Älkää päästäkö uusi suhteitanne määrittämään tässä asiassa yhtään mitään, lapsen elämä on liian vaikeaa jos häntä käskyttää neljä ihmistä eri suuntiin se on ihan varmaa että tästä lapsesta ei kasva toimentulevaa aikuista. Te rikotte hänet.

Vain isä ja äiti kasvattavat lapset yhdessä, uudet suhteet pysyvät poissa kokonaan tästä tehtävästä.

Erotilanteessa on hyvää ottaa avuksi ihminen, joka ei elä erotunteilla vaan osaa ajatella näitä erossa olevia asioita järkevästi, ajatelleen lasten toimeentulon.

Vihainen eronnut ihminen ei kykene järkeviin päätöksiin ja mahdollinen uusi suhde on sellainen takapiru, joka rikkoo sitten kaiken.
Tässä tilassa ei järki ole missään mukana, vaan käy juuri kuin sinulle toinen ehdottaa vaikka mitä ja toinen hyväksyy kaiken, kunhan vain pääsee eroon kaikesta. Jälkeenpäin sen sitten näkee, että on suostunut sellaiseen, mihin ei ikäpäivänä olisi pitänyt.

Toinen asia joka pitäisi myös on, että laittaa kaikki sellaiset tavarat ja muistot, jotka ärsyttävät isoon laatikkoon, niitä ovat korut , kuvat ym muut. Moni teistä heittää ne vaikka roskiin kiivastuksissaan ja unohtaakseen, mutta se on todella väärin lapsia kohtaan, heille sentään pitäisi jättää sekin elämä muistoihin.

Olen itse tavannut lapset, jotka kyselivät mitä he pieninä tekivät ja monenlaista muuta, joten lapset kaipaavat sitä elämää vaikka itse sen haluaisit unohtaa, lapsille se on ollut kaunista ja ihanaa ja nuo korut voit aikanaan sitten antaa lapsillesi, heille niillä on suuri merkitys.

taloudellisista kirjoitti:

syistä.

Tilastojen mukaan mies tienaa enempi kuin nainen.

Tapaus: Mies oli koti-isä isyyslomalla ja elätti sen jälkeen perheen tekemällä todella kovasti ansiotöitä. On lapsirakas ja järjestää tapaamisia eron jälkeen, mutta ex-vaimo yrittää estää tapaamiset. Naisella ei koulutusta eikä työuraa. Ero tuli naisen vaatimuksesta, kun hän löysi uuden miehen. On jo naimisissa uuden miehensä kanssa ja pari kk häiden jälkeen alkoi vaatia lisää elatusapua ex-mieheltään.

juttu joka ei koskaa kait muutu, ja aiheuttaa ainakin aina pitkän viestiketjun joten aika tärkeä asia luulis olevan kaikki tähän aiheeseen liittyvä... ehkä jotai tarttis tehrä!!

Järki hoi älä jätä!

Asumiskulut ovat lapsen SUURIN yksittäinen kuluerä, aivan kuten aikuisenkin! Elatusmaksuihin budjetoidaan automaattisesti lapsen osuus asumiskuluista. Etkö sitä tiennyt?

Esimerkkinä: Vanhempien yhteenlasketut nettotulot kk 3600e (1800 1800). Molemmat maksavat lapsen elatuksesta vaikkapa 240e/kk.

Mikäli lähihuoltaja ei olisi lähihuoltaja, hänelle riittäisi asumiseen pieni kaksio. Asumiskulut 600e/kk. Mutta lapsen takia pieni kaksio ei riitä. Tarvitaan isompi asunto. Yhden pienenkin lisähuoneen hinta on vähintään 200e/kk eli min 800e/kk. Eli käytännössä toinen vanhempi maksaa lapsen elatuksesta asumisen, ehkä jotain pientä muuta - mitä tuossa esimerkissänikin 40e/kk saa. Tuon etävanhemmat suorittamista elatusmaksuista maksetaan lapsen muu eläminen. Ruoka, hygienia, huvitukset, harrastukset. Vaikka ei tuolla rahalla mitään kovin kummoisia harrastuksia makseta.

Tää oli hyvä vinkki siinä vaiheessa, kun itse joudun maksamaan elareita. Jos en näin tee, käyttää lasten äiti ne hi-life elämäänsä, kun pitää käydä lounaalla, Flamingossa, kynsihuollossa, kampaajalla, leffassa ja lähteä Jenkkeihin vaikkei rahaa ole. Ymmärrän, että joskus tarvii ottaa irtiotto arjesta, mutta tämän ihmisen kohdalla se on jatkuvaa. Laskis elintasonsa tulojaan vastaavaksi, niin hyvin tulisi toimeen, muttei suostu, kun on parempaan tottunut.

peepingtommi kirjoitti:

Tää oli hyvä vinkki siinä vaiheessa, kun itse joudun maksamaan elareita. Jos en näin tee, käyttää lasten äiti ne hi-life elämäänsä, kun pitää käydä lounaalla, Flamingossa, kynsihuollossa, kampaajalla, leffassa ja lähteä Jenkkeihin vaikkei rahaa ole. Ymmärrän, että joskus tarvii ottaa irtiotto arjesta, mutta tämän ihmisen kohdalla se on jatkuvaa. Laskis elintasonsa tulojaan vastaavaksi, niin hyvin tulisi toimeen, muttei suostu, kun on parempaan tottunut.

Lue lisää

kuulkaas äijät te voitte yhthyvin ruveta yh-isiksi ja saada lapsille elareita, se isäkin voi lapset ottaa itelleen, meillä pyörii viikko ja viikko systeemi ja elareita ei ollenkaan.

Hahhahhah!
Voi tuota tyhmää mk.ta... ;))
Vai että ihan rahat suljetulle tilille..hehheh! Ihanko omaa filosofiaasi?
Syökö ne lapsoset sitten sen toisen viikon niinkuin pelkkiä kynsiänsä?
Kyllä se kuulkaa te katkerat jätetyt äijänkäppänät on niin, että te vain kiltisti makselette sen pikkuisen rahamäärän piheyttänne ihan kiltisti vaan ja se äiti käyttää ne lasten parhaaksi niinkuin taitaa...
Onneksi ne äitien uudet miesystävät on niin fiksuja, että huomattuaan exien surkeat elatusmaksujen määrät, ostavat näille lapsosille ruokaa ja muita kivoja juttuja, joita pihit exät eivät katkeruuttaan maksa ja lapset kyllä sen muistaa!

kateelliset ja kauna kirjoitti:

kuulkaas äijät te voitte yhthyvin ruveta yh-isiksi ja saada lapsille elareita, se isäkin voi lapset ottaa itelleen, meillä pyörii viikko ja viikko systeemi ja elareita ei ollenkaan.

Lue lisää

jep, meitillä lapset "jaettiin "jo teinejä toinen asuu mulla ja toinen exällä ja elareita ei myöskään. Lapset halus näin asuun.

kateelliset ja kauna kirjoitti:

kuulkaas äijät te voitte yhthyvin ruveta yh-isiksi ja saada lapsille elareita, se isäkin voi lapset ottaa itelleen, meillä pyörii viikko ja viikko systeemi ja elareita ei ollenkaan.

Lue lisää

"kuulkaas äijät te voitte yhthyvin ruveta yh-isiksi ja saada lapsille elareita"

Haloo.

Kuinka moni äiti muka antaa lapset tuosta vain isälle, kunhan isä vain tajuaisi pyytää????? Lapset menee suomessa äidille, ellei äiti ole narkkari tai suljetulla osastolla psykoosissa. Piste.

isä itsekin... kirjoitti:

"kuulkaas äijät te voitte yhthyvin ruveta yh-isiksi ja saada lapsille elareita"

Haloo.

Kuinka moni äiti muka antaa lapset tuosta vain isälle, kunhan isä vain tajuaisi pyytää????? Lapset menee suomessa äidille, ellei äiti ole narkkari tai suljetulla osastolla psykoosissa. Piste.

Lue lisää

Minä antaisin olen niin kyllästynyt teinien kaa tappelee, joka jumalan päivä aina sanomista ja haistattelua.

????? Siis että mitä häh?

Elatusmaksut maksetaan aina lähivanhemman tilille. Mihinkään suljetulle tilille niitä ei ole mahdollisuutta laittaa.

uusi mies on jes! kirjoitti:

Hahhahhah!
Voi tuota tyhmää mk.ta... ;))
Vai että ihan rahat suljetulle tilille..hehheh! Ihanko omaa filosofiaasi?
Syökö ne lapsoset sitten sen toisen viikon niinkuin pelkkiä kynsiänsä?
Kyllä se kuulkaa te katkerat jätetyt äijänkäppänät on niin, että te vain kiltisti makselette sen pikkuisen rahamäärän piheyttänne ihan kiltisti vaan ja se äiti käyttää ne lasten parhaaksi niinkuin taitaa...
Onneksi ne äitien uudet miesystävät on niin fiksuja, että huomattuaan exien surkeat elatusmaksujen määrät, ostavat näille lapsosille ruokaa ja muita kivoja juttuja, joita pihit exät eivät katkeruuttaan maksa ja lapset kyllä sen muistaa!

Lue lisää

Niinpä juuri! Miehet näkyvät ajattelevan, ettei lasten äidin pidä osallistua omalta osaltaan lasten elatukseen yhtään! Mutta kun elatusmaksut lasketaan juuri niin, että ne menevät vanhemman elatuskyvyn mukaan. Voi voi miten kurjaa, jos mies tienaa puolet enemmän kuin ex-vaimo ja joutuu näin kantamaan enemmän taloudellista vastuuta lapsista.

Isät ovat melkoisen höhliä jauhatessaan elatusmaksuista. Pääsevät nimittäin todella vähällä. Lähivanhemman harteille jää pahimmassa tapauksessa koko lapsen elämä. Känkkäränkät, teinivuodet. AInainen penninvenytys ja huoli huomisesta. Omien töiden jatkuvuudesta. Sekä jaksamisesta. Etävanhemmalle jää vastuuksi laittaa kerran kuukaudessa lähivanhemman tilille elatusmaksu. Miten se voi olla niin vaikeaa?

isä itsekin... kirjoitti:

"kuulkaas äijät te voitte yhthyvin ruveta yh-isiksi ja saada lapsille elareita"

Haloo.

Kuinka moni äiti muka antaa lapset tuosta vain isälle, kunhan isä vain tajuaisi pyytää????? Lapset menee suomessa äidille, ellei äiti ole narkkari tai suljetulla osastolla psykoosissa. Piste.

Lue lisää

Olisin mielelläni jakanut lasten kasvatusvastuuta isälle. Sitä vaan ei halunnut tehdä, koska lasten isä ei ollut koskaan osallistunut lastensa elämään ja lapset halusivat asua luonani.

Lapset halusivat asua luonani, koska minä pidän huolta heistä. Isälleen on ihan yksihailea missä lapset ovat, kenen kanssa, koska tulevat ja koska menevät. Voisi helposti kuvitella, että teineistä isän vapaa kasvatustyyli tai pitäisikö sanoa välinpitämättömyys olisi todella huippua, vetäisi puoleensa, niin onneksi näin ei ollut.

elli* kirjoitti:

Niinpä juuri! Miehet näkyvät ajattelevan, ettei lasten äidin pidä osallistua omalta osaltaan lasten elatukseen yhtään! Mutta kun elatusmaksut lasketaan juuri niin, että ne menevät vanhemman elatuskyvyn mukaan. Voi voi miten kurjaa, jos mies tienaa puolet enemmän kuin ex-vaimo ja joutuu näin kantamaan enemmän taloudellista vastuuta lapsista.

Isät ovat melkoisen höhliä jauhatessaan elatusmaksuista. Pääsevät nimittäin todella vähällä. Lähivanhemman harteille jää pahimmassa tapauksessa koko lapsen elämä. Känkkäränkät, teinivuodet. AInainen penninvenytys ja huoli huomisesta. Omien töiden jatkuvuudesta. Sekä jaksamisesta. Etävanhemmalle jää vastuuksi laittaa kerran kuukaudessa lähivanhemman tilille elatusmaksu. Miten se voi olla niin vaikeaa?

Lue lisää

Elatusmaksujen sijasta paljon mielummin ostaisin lapsen tarvitsemia tuotteita tuolla summalla. Se tuntuisi itselle paljon mieluisemmalle kuin nykyinen käytäntö. Ja samalla kokisin olevani lapselle myös siinä suhteessa hyödyksi. Mutta kun se nyt valitettavasti mene näin.

Mitäs olette mieltä, kun tilanne on se, että äiti tienaa isän tuloihin nähden tuplat ja saa silti täydet elatusmaksut? Onko se sitten isää kohtaan oikein?

peepingtommi kirjoitti:

Elatusmaksujen sijasta paljon mielummin ostaisin lapsen tarvitsemia tuotteita tuolla summalla. Se tuntuisi itselle paljon mieluisemmalle kuin nykyinen käytäntö. Ja samalla kokisin olevani lapselle myös siinä suhteessa hyödyksi. Mutta kun se nyt valitettavasti mene näin.

Mitäs olette mieltä, kun tilanne on se, että äiti tienaa isän tuloihin nähden tuplat ja saa silti täydet elatusmaksut? Onko se sitten isää kohtaan oikein?

Lue lisää

Elatusmaksun maksaa yleensä aina se etävänhempi ja suuruuteen kyllä vaikuttaa lähivänhemman tulot ja määräytyy elareisen suuruus.

elli* kirjoitti:

????? Siis että mitä häh?

Elatusmaksut maksetaan aina lähivanhemman tilille. Mihinkään suljetulle tilille niitä ei ole mahdollisuutta laittaa.

Elatusmaksut soi maksaa laspen tilille ja minun monet kaverit juuri tekevät näin koksa varmistavat että raha menee lapselle eikä ädille. Elarit maksetaan nimenomaan lapselle ei lahivanhemmalle.

vapaus. kirjoitti:

Minä antaisin olen niin kyllästynyt teinien kaa tappelee, joka jumalan päivä aina sanomista ja haistattelua.

"Minä antaisin olen niin kyllästynyt teinien kaa tappelee, joka jumalan päivä aina sanomista ja haistattelua."

NO se on turha enää tuossa vaiheessa itkeä. Ne olisi pitänyt antaa isälle jo pikkulapsina,.

En minäkään kyllä mitään vinoon kasvatettuja teinejä enää itselleni huolisi.

elli* kirjoitti:

Olisin mielelläni jakanut lasten kasvatusvastuuta isälle. Sitä vaan ei halunnut tehdä, koska lasten isä ei ollut koskaan osallistunut lastensa elämään ja lapset halusivat asua luonani.

Lapset halusivat asua luonani, koska minä pidän huolta heistä. Isälleen on ihan yksihailea missä lapset ovat, kenen kanssa, koska tulevat ja koska menevät. Voisi helposti kuvitella, että teineistä isän vapaa kasvatustyyli tai pitäisikö sanoa välinpitämättömyys olisi todella huippua, vetäisi puoleensa, niin onneksi näin ei ollut.

Lue lisää

olisit aikoinasi katsellut itsellesi paremman miehen.

meitä lapsista huolehtivia miehiä on nimittäin olemassa. jos tulisi ero (jota ei kyllä ole näköpiirissä), niin voisinpa hyvinkin kuvitella ottaani lapset itselleni.

mk kirjoitti:

Elatusmaksun maksaa yleensä aina se etävänhempi ja suuruuteen kyllä vaikuttaa lähivänhemman tulot ja määräytyy elareisen suuruus.

Olen myös lukenut lähivanhemman kohtuuttomista vaatimuksista, jotka ovat oikeudessa menneet kaiken huipuksi läpi. Tämä johtanut isän luottotietojen menettämiseen.

jep jep jep kirjoitti:

"Minä antaisin olen niin kyllästynyt teinien kaa tappelee, joka jumalan päivä aina sanomista ja haistattelua."

NO se on turha enää tuossa vaiheessa itkeä. Ne olisi pitänyt antaa isälle jo pikkulapsina,.

En minäkään kyllä mitään vinoon kasvatettuja teinejä enää itselleni huolisi.

Lue lisää

valitettavasti isä ei liitonkaan aikana ollut kiinnostunut lapsista, ja erotessa lapset oli jo teinejä. Kun erottiin niin mies ei missään nimessä halunnu teinejä asuun hänen kans, mieluimmin hän maksaa elareita kun olis ottanut teinit.

Älä tappele sekopäänä.
Ota asialinja ja pysy siinä.
Naisia pitää nääs osata käsitellä, että asiat lutviutuu.
Jätä katkeruus taka-alalle ja ole parempi mies, lapset kiittää!

Älä tappele! Yhteishuoltajuuden saa tappelemattakin.

Lasteni isää ei ollut ikänä kiinnostanut pätkääkään lasten huoltajuus. Mutta erossa hän oli täysin "tasavertainen" kanssani. Selvitimme asiat lastenvalvojan luona ja oikeudessa vielä elatusmaksut.

elli* kirjoitti:

Älä tappele! Yhteishuoltajuuden saa tappelemattakin.

Lasteni isää ei ollut ikänä kiinnostanut pätkääkään lasten huoltajuus. Mutta erossa hän oli täysin "tasavertainen" kanssani. Selvitimme asiat lastenvalvojan luona ja oikeudessa vielä elatusmaksut.

Lue lisää

Ainoa syyni hakea yhteishuoltajuutta on turvata lasten tulevaisuus, jos äidille sattuu jotain. Haluan heillä olevan ns. varakodin johon tulla jos äiti joutuu esim. sairaalaan. Ja uskon vakaasti kahden mielipiteen olevan asioita päätettäessä parempi kuin yksi.

Toivon todella, että saan yhteishuoltajuuden molempiin lapsiini ja että lasten äiti oppisi neuvottelemaan asioista sivistyneesti. Silloin kaikki olisi todella helppoa ja lasten paras tulisi takuulla toteutumaan. Tämä on oma pieni unelmani

Noo, oot ainakin söpön näköinen..! ;))

Jaaha. Olipa tekstiä. Kiva syyttää äitejä? Eiköhän se sillä elämä iloksi kaikilla muutu...

Sossu on antanut väärää neuvoa. Kaveri on säästänyt lapsille pesämunan, mutta ei osallistunut lastensa (omiensa) elatukseen. Tosi fiksua vielä kehua, ettei huolehdi omien lastensa elatuksesta. Miksi vain toisen pitää (yksinään) maksaa ruoka, vaatteet, harrastukset, vakuutukset jne. Jos ei lapsistaan halua huolehtia myös taloudellisesti kannattaa pistää piuhat poikki (kondomihan voi pettää). Ja jos raha noin kiinnostaa, niin kannattaa vaatia lapset asumaan itsellee. Ajattele, silloin se äiti joutuu maksamaan elatusavun sun tilille!!! Muista sitten käyttää se lasten menoihin! Katsos kun lapsiin menee rahaa (jos et ole sitä tajunnut).

Usko neuvojani, olipa todella hyvä neuvo! Ihanko aikuisen ihmisen päästä lähtenyt? Mikä on sellainen ajatustapa että voi tehdä lapsia, muttei tarvitse heitä elättää? Kenen tehtävä se on ellei elatusvelvollisen? Yhteiskunnan tai äidinkö? Suosittelen myös aloittajalle pientä itsetutkistelua sen sijaan että tutkisi elareiden käyttöä. Samoin nämä rahat lasten tilille laittajat, ymmärrätrekö että lasten eläminen maksaa? Lastenvaatteiden kierrätys on pelkästään järkevää, koska kasvavan lapsen vaatteet eivät ehdi käytössä kulua, pääasia että ovat ehjät ja puhtaat niin kauan kuin lapselle kelpaavat. Lukioikäiselle tytölle ei enää kelpaa, ja rahankulutus on suurta. Olen joutunut pitämään kirjaa hänen menoistaan näyttääkseen hänelle, miten paljon rahaa kuluu. Kas kun lapsella on isä joka on koko ajan ollut sitä mieltä, että käytän elarit omiin menoihini. Tätä mantraa hän on lapsille hokenut ja yrittänyt uskotella heille, että varastan leivän heidän suustaan tai että muutoin he saisivat koko rahalla ostaa kivoja asioita itselleen. Näillä väitteillä isä on yrittänyt luoda railoa lasten ja äidin välille. Ei tosin onnistunut. Lapset ovat isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan. Onhan se katkeraa isälle, joka on maksanut 12 vuotta elareita ulosoton kautta!