John Bunyan ja mahdolliset vapaamuurarilliset yhteydet

John Bunyan (1628 - 1688) oli kielellisesti lahjakas englantilainen saarnaaja (siviiliammatiltaan kattilanpaikkaaja), jonka tunnetuin teos: "Kristityn vaellus" (Pilgrim's Progress), ilmestyi vuonna 1678. Kyse on Bunyanin näkemään uneen perustuvasta vertauskuvallisesta matkasta, joka kertoo kristityn hengellisestä taipaleesta synnintunnon, pelastuksen ja pyhityksen kautta kohti lopullista päämäärää ja tajunnan laajentumista. Myöhemmin Bunyan kirjoitti kirjaan jatko-osan, jonka nimi on "Kristityn Lesken Vaellus". Se kertoo kyseisen herra Kristityn vaimosta, joka vasta myöhemmin tulee tuntoihinsa ja lähtee miehensä perään samalle taivaan tielle.

Bunyanin "Kristityn vaellus" hyväksyttiin Englannin puritaanisissa piireissä tärkeäksi kirjaksi Raamatun rinnalle, koska se kertoi esimerkillisestä uskonnollisesta ponnistelusta. Poliittiset muutokset Englannissa, monarkian restauraatio 1660 ja piispan keskeisen aseman palauttaminen kirkon piirissä vaikuttivat voimakkaasti myös uskonnollisiin oloihin. Myös John Bunyanilta vaadittiin, että hänen oli joko julkisesti tunnustettava piispan auktoriteettiasema tai sitten pidättäydyttävä kokonaan saarnatoiminnasta. Saarnaaminen oli tuolloin Englannissa luvanvaraista toimintaa, sillä vallanpitäjät eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että joku alkaisi saarnaamisen ohella puhumaan myös politiikkaa ja kenties kiihottaa kansaa kapinaan. Bunyan ei kuitenkaan näitä määräyksiä totellut ja niin hän joutui kahdeksitoista vuodeksi vankeuteen. Hänen kirjallisen työnsä kannalta nämä vankeusvuodet olivat hyvin keskeisiä, sillä juuri silloin hän kirjoitti suurimman osan tuotannostaan, mm. "Kristityn vaelluksen".

Ilmeisiä vaikutteita Bunyan on saanut keskiaikaisista pyhimystarinoista (exemplat) sekä muista samantyyppisistä matkakertomuksista, joissa kristitty etenee vertauskuvallisen reitin ja seikkailujen kautta kohti Kristusta. Tunnetuimpia tällaisia kertomuksia ovat mm. keskiajalta peräisin olevat "Everyman" ja "Pietari Peltomiehen näyt"; englantilaiset kertomukset Graalin maljaa etsivistä Kuningas Arthurista ja Pyöreän Pöydän Ritareista; 1300-luvun alussa syntynyt Danten "Jumalainen Näytelmä"; ranskalaisen Chrétien de Troyesin (1135-1190) säeromaani "Le roman de Perceval ou le conte du Graal" sekä saksalaisen minnelaulajan Wolfram von Eshenbachin (n. 1170-1220) ritarieepos "Parsifal", josta säveltäjämestari Richard Wagner (1813-1883) teki myös samannimisen oopperan.

Kuten tiedämme, vapaamuurarius nykymuodossaan syntyi vasta vuonna 1717 kun Lontoossa perustettiin ns. Suurlooshi. Sitä ennen se oli kuitenkin olemassa irrallisina ammattikuntina eri puolilla Eurooppaa ja oli ikivanhojen kirkonrakentajien kunniakkaan perinteen jatkaja. Olen pohtinut itsekseni ja erään teosofiystäväni sitä mahdollisuutta, että John Bunyan olisi kenties itse ollut vapaamuurari tai ehkä läheisissä yhteyksissä heihin. Hänen kirjansa nimittäin suorastaan VILISEE sellaisia symboleja, jotka ovat vapaamuuriudesta tuttuja. Voiko se olla vain sattumaa? John Bunyanin aikoihin tuo kristillisyyden ja vapaamuuriuden välinen vastakkainasettelu ei nimittäin vielä edes ollut mitenkään relevantti. Sehän syntyi oikeastaan vasta 1700-1800 -luvulla tuo käsitys eräiden fundiskristittyjen piirissä, että vapaamuurarit ovat paholaisesta. John Bunyanille nuo kirkonrakentajat muuraririitteineen saattoivat olla ihan vain yksi moninaisista ja terveistä kristillisyyden muodoista, jossa ei ollut mitään arveluttavaa.

Esimerkkejä:

Kirjan alkupuolella oleva dialogi Evankelistan ja Kristityn välillä muistuttaa vapaamuurarivihkimyksiin ja -luentoihin liittyviä dialogeja, joissa ylempiarvoinen muurariveli kuulustelee alempiarvoista veljeä ja testaa tämän tietämystasoa ennalta määrättyjen kaavamaisten kysymys-vastausparien avulla. Samantyyppisiä kohtia on tässä kirjassa myöhemminkin runsaasti.

Dialogi Kristityn ja portinvartijan välillä muistuttaa ensimmäiseen vapaamuurarivihkimykseen liittyvää dialogia, jossa ensimmäiseen asteeseen pyrkivä muurarikokelas koputtaa loosin ovelle ja ylempiarvoinen muurariveli tiedustelee kuka on tulossa: “Kuka sieltä saapuu? Kuka sieltä saapuu? Kuka sieltä saapuu?” Vastaus, joka kokelaan on tällöin annettava muistuttaa Kristityn vastausta Ahtaalla portilla: “Täällä on sokea kandidaattiparka, joka jo pitkään on tahtonut saada osakseen tämän kunnioitettavan loosin etuoikeudet, jotka on omistettu Jumalalle ja hän tarjoutuu Pyhän Johanneksen pyhälle järjestölle kuten kaikki häntä edeltäneet totuudelliset veljet ovat tehneet ennen häntä."

Dialogi Kristityn ja Hyvän Tahdon sekä Kristityn ja Uskollisen välillä muistuttaa myös vapaamuurariluentoihin liittyviä dialogeja, joissa ylempiarvoinen muurariveli kuulustelee ennalta määrättyjen kaavamaisten kysymys-vastausparien avulla alempiarvoista veljeä tiedustellen, millä tavalla hänet vihittiin edelliseen vapaamuurariasteeseen ja mitä toimenpiteitä tähän vihkimystoimitukseen liittyi.

Kirjan toisessa osassa, Lesken vaelluksessa on vielä enemmän vapaamuurariudesta ja alkemiasta tuttuja symboleja. Kun vaeltajat esimerkiksi saapuvat vastukisen vuoren laella olevaan linnaan, joka kuvaa sisätajunnan puhdistusta, heille annetaan ankkuri, joka on vapaamuurariudessa tärkeä kristillisen hyveen, Toivon symboli ja kuvaa juuri sitä vaihetta kun looshiveli aloittaa sisätajuntansa puhdistamisen. Hieman myöhemmin seurue katselee poikasiaan omalla verellään syöttävää pelikaania, joka on mitä esoteerisin ja vapaamuurarillisin symboli uhrautumisesta. Se on tuttu myös Graal-mysiikan yhteydestä ja kuvaa eksoteerisesti Kristuksen uhria ja esoteerisesti jokaisen totuuden etsijän henkilökohtaista uhria.

Tässä oli vain muutamia esimerkkejä. Voiko tämä kaikki olla vain sattumaa?