Löytyisköhän tältä palstalta kohtalotoveria tai jonkinlaista muuta vertaistukea... Olen 39 v. ja ikäkriisin kourissa. Melkein nelikymppinen, lapseton sinkku. Miten helvetissä tässä näin kävi? Ei pitänyt...
Kaksikymppisenä mietin, että tässä vaiheessa mulla on ne "perinteiset" talo, lapset, mies, hyvä työ. No, eipä ole muuta kuin tuo viimeksimainittu eikä silläkään voi luokkakokouksissa juuri leuhkia. Pahiten sattuu se, että olen tyrinyt kaikki parisuhteeni (tai siis valinnut vääränlaisia tyyppejä sitä kanssani yrittämään) enkä siksi ole saanut lapsia. Sattuu tosissan ja kovasti! Yrittämisen puutteesta ei ole kysymys, mutta nyt ei enää jaksa edes sitä. Miksi sen nyt yhtäkkiä löytäisin ja saisin onnistumaan, kun en ole tähänkään asti onnistunut? Ahdistaa... Ymmärtäisin sen paremmin jos olisin joku pirttihirmu tai prinsessasyndroomainen, mutta kun kyse ei ole siitäkään. Ehkä sitten liiankin kiltti. Siis yksi puuttuu ja sen mukana kaikki. En mä halua elää näin! Ja jotenkin tuntuu, että tähän on vaan sopeuduttava ja tätä se on sitten mun tulevaisuus... No, muilla on toisenlaisia ongelmia, mutta jokainenhan katsoo niitä omiaan. Ei voi vertailla. Voisinhan olla tosi huonossa parisuhteessa, perheväkivallan uhri, vakavasti sairas jne. Mutta koska nämä eivät ole ajankohtaisia asioita niin ahdistaa sitten tämä. Aivan varmasti jollain on asiat huonommin kuin mulla, mutta se ei tätä mun ahdistusta yhtään tällä hetkellä helpota.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olleita tai olevia ja miten tämän ongelman hanskaatte?
Mun elämä
12
942
Vastaukset
- Sopeutuja
Itse olen sopeutunut tilanteeseen. Löytänyt onneksi mielekkään työn ja yritän pitää hyvää huolta ystävistä. Muut eivät halua tunnustaa tosiasioita, vaan kertovat, että voinhan vielä saada lapsia. Terapiassa pohdin, mikä siinä parisuteen koossa pitämisessäkin on niin vaikeaa.
- Mun elämä
Mukava kuulla, että olet löytänyt tasapainon. Terapiasta on varmaankin ollut sulle paljon hyöytä. Itsekin olen ajatellut käväistä jossain juttelemassa. Vaikka olenkin pohtinut itsekseni ja ystävien kanssa tätä niin minkäänlaista viisasten kiveä en ole onnistunut kääntämään...
Ja tuo ystävien hyväätarkoittava "voit vielä saavuttaa kaiken" on mullekin tuttua. Tiedän, että haluavat auttaa ja lohduttaa, mutta faktat on faktoja. Niiden kanssa on kuitenkin helpompi elää kuin pitää yllä turhaa toivoa. Oman kohtalon hyväksymisestähän tässä on kyse, tiedän, mutta miksi se on niin pirun vaikeaa? Jostain luin, että ihmisellä olisi vapaa tahto, mutta väitän kyllä että ei ole. Jos näin olisi - siis tarkoitan, että voisi tehdä aina tahtonsa mukaan - niin onnettomia ihmisiä ei kulkisi näin paljoa ympäriinsä. Kaikkihan pyrkivät onnellisuuteen.
Kiitos, kun vastasit ja kaikkea hyvää elämääsi.
- vaan
tiedä. onni riippuu kai siitä onko vielä jotain opittavaa elämässä. mut sit ei enää niitä suhteita varmaan tarvii. nii emmä tiedä.
- Mun elämä
Hienosti ja viisaasti sanottu tuo "onni riippuu siitä, onko vielä jotain opittavaa elämässä" :) Jalostan ajatusta vielä vähän ja lisään, että se riippuu myös siitä, onko jotain tavoiteltavaa elämässä. Odottamisestahan tässä on kyse. Ihminen pyrkii aina eteenpäin. Yksinkin on joskus hyvä olla, mutta ei läheskään aina. Kai mulla sitten on neljänkympin kriisi. Siinä kun on yleensä se pysähtymisen paikka, jolloin alkaa miettiä saavutuksiaan ja antaa niille pisteitä niiden merkittävyyden mukaan. Ja jos ei olekaan saavuttanut haluamaansa niin sitten on valtavan pettynyt itseensä. Jotenkin näen elämäni tällä hetkellä aivan vailla päämäärää. En enää itse usko siihen, että voisin haluamani saavuttaa, kun on tullut tarpeeksi turpiin sitä yrittäessä. Se pään seinään hakkaaminenkin alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Semmoinen luuserifiilis on ainakin minulla tällä hetkellä, että ihmeitä pitäisi tapahtua... Itse ei jaksa enää yrittää. On mulla kuitenkin paljon hyviäkin asioita elämässä ja nautin niistä, mutta jotenkin nekin menettää hohtoaan, kun se itselle tärkein asia on saavuttamatta. Täytyy nyt vaan yrittää kääntään kelkkaa niiden suuntaan ja päästää irti turhista haaveiluista ja haihatteluista. Löytää uusi päämäärä ja tarkoitus.
- Putkivalo
Mun elämä kirjoitti:
Hienosti ja viisaasti sanottu tuo "onni riippuu siitä, onko vielä jotain opittavaa elämässä" :) Jalostan ajatusta vielä vähän ja lisään, että se riippuu myös siitä, onko jotain tavoiteltavaa elämässä. Odottamisestahan tässä on kyse. Ihminen pyrkii aina eteenpäin. Yksinkin on joskus hyvä olla, mutta ei läheskään aina. Kai mulla sitten on neljänkympin kriisi. Siinä kun on yleensä se pysähtymisen paikka, jolloin alkaa miettiä saavutuksiaan ja antaa niille pisteitä niiden merkittävyyden mukaan. Ja jos ei olekaan saavuttanut haluamaansa niin sitten on valtavan pettynyt itseensä. Jotenkin näen elämäni tällä hetkellä aivan vailla päämäärää. En enää itse usko siihen, että voisin haluamani saavuttaa, kun on tullut tarpeeksi turpiin sitä yrittäessä. Se pään seinään hakkaaminenkin alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Semmoinen luuserifiilis on ainakin minulla tällä hetkellä, että ihmeitä pitäisi tapahtua... Itse ei jaksa enää yrittää. On mulla kuitenkin paljon hyviäkin asioita elämässä ja nautin niistä, mutta jotenkin nekin menettää hohtoaan, kun se itselle tärkein asia on saavuttamatta. Täytyy nyt vaan yrittää kääntään kelkkaa niiden suuntaan ja päästää irti turhista haaveiluista ja haihatteluista. Löytää uusi päämäärä ja tarkoitus.
Ollaan elämän keskivaiheessa, ja on luonnollista pysähtyä arvioimaan elämänsä. Ihan niin kuin sanoit, pitää olla päämäärä elämässä, suunnitelmia, haaveita. Joko niitä ei koskaan saavuttanut, saavutit ne ja olet taas vailla tavoitetta, tai saavutit ja menetit. Tarkasteltavaa riittää varmaan vähän jokaiselle :)
kulkemaan tjn
olet yrittänyt liikaa sitä mitä haluaisit sinulla olewan?
tee niinkuin me muut sinkut :=)
anna ajan wiedä :=)- Mun elämä
Voi kiitos ihanat ihmiset viesteistänne, tsempin toivotuksista ja neuvoista :) Tätä taisinkin olla vailla, vähäsen olkapäätä vaikka näin virtuaalisesti... On taas vähän - ainakin hetkellisesti - helpompi hengittää! Eipä tähän tällaiseen myötätuntoon ja tsemppaukseen kovin usein näillä keskustelupalstoilla törmää. Suoranainen ihme ettei kukaan täräyttänyt mua ja mun ongelmia kanveesiin. Taitaa olla jotain tekemistä sen kanssa että palsta on "40 " :) Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
- sanontakin on
Mun elämä kirjoitti:
Voi kiitos ihanat ihmiset viesteistänne, tsempin toivotuksista ja neuvoista :) Tätä taisinkin olla vailla, vähäsen olkapäätä vaikka näin virtuaalisesti... On taas vähän - ainakin hetkellisesti - helpompi hengittää! Eipä tähän tällaiseen myötätuntoon ja tsemppaukseen kovin usein näillä keskustelupalstoilla törmää. Suoranainen ihme ettei kukaan täräyttänyt mua ja mun ongelmia kanveesiin. Taitaa olla jotain tekemistä sen kanssa että palsta on "40 " :) Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
että onni ei ole päämäärä vaan matkantekoa, jotain sinne päin.
- mä nyt vaikka
sanontakin on kirjoitti:
että onni ei ole päämäärä vaan matkantekoa, jotain sinne päin.
saisinkin sen miehen ja talon niin se talo varmaan säilyy mutta säilyykö se tunne? Se on pelottavaa.
- Muraatti
maailman vaikein laji on ihmissuhteet.
Ja sit kun pääsee "kypsään" ikään ja ei oel tottunut sitä toista ihmistä huomioonottamaan, siinä vierellä.
On siihen enää vaikea lähteä matkaan.
Minä kokeilin joskus avioliittoa, eipä ollut minun juttu.
Sit sen jälkeen, miesystävät on olleet 700 km päästä ;)
Ihminen tottuu olemaan omillaan ja huomaa pikkuhiljaa, ettei se oma hyvä olo ole kiinni muista ihmisistä.
Päinvastoin, voi mennä niin, että kun ripustaa toiveensa toiseen ihmiseen, niin se tuo vain pahan olon tullessaan. - wilma60
Minä kuvittelin joskus nuorena tyttönä että elämää voi itse ohjailla ja kaikki sujuu sen perinteisen käsikirjoituksen mukaan. Mutta eipä minun elämä sujunutkaan. Parisuhde ja avioliitto "oikeaan" aikaan mutta sitten ilmeisesti kohtalo rupesi järjestämään asioita. Ja nyt, pian 50 vuotiaana naisihmisenä olen oikeastaan ihan tyytyväinen elämääni. Paljon vaikeita asioita, jotka olen toivottavasti ottanut opiksi. Koskaan en olisi kyllä osannut kuvitella että tässä ikävaiheessa olen tässä elämäntilanteessa; eronnut, kolmen vielä melko pienen lapsen yh-äiti.
Sinunkin elämässä voi tapahtua vielä paljon. Asioilla on tapana tapahtua yllättäen ja juuri silloin kun niitä ei osaa odottaa. Keskity nyt kaikkeen hyvään mitä sinulla on. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!- Mun elämä
Vielä uusin kiitokseni kaikille uusille vastaajille. Olette antaneet minulle paljon ajateltavaa. Ihan tuttuja asioita toki, mutta jossain piilossa tällä hetkellä. Yritän, tosiaan yritän nähdä sen oman pilveni hopeareunuksen!
Kaikkea hyvää teille!
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 943722
Nainen olet minun
Olen ominut sinut itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Haluan rakastella sinua nainen, toivottavasti sinäkin minua. Oli453114Sille ei voi enää mitään
Miten kaikki meni aiemmin. Oon aivan lukossa 🔒 Tuskin uskallat enää mitää tehdä. Ehkä pitää luovuttaa vaan.962702Harmi jos ei enään nähdä
Ehkä se on parempi näin kuitenkin. Ehkä jotain uutta löytyy. Uskon ja toivon että olet onnellinen. Sinussa on kaikki572410- 612378
Miten suhtauisitte jos kaivattunne sanoisi, ettei hänestä ole seurusteluun
mutta seksi, hellyys ja yhdessäolo kelpaa kyllä??1172337- 1252315
Vau miten upea nainen!
Näytit todella tyrmäävältä. 🤩😍 En meinannut saada katsettani irti sinusta.212264Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv212203- 642070