Miten lopetetaan imetys?

Tuo imettäminen ei aina ole niin helppoa tai ihanaa äidille tai vauvalle!!
Mulla meni pari ekaa päivän hyvin kunnes maito sitten nousi rintoihin niin vauva ei enää saanut otetta rinnasta vaikka miten päin kokeilimme. Sairaalassakin olivat ihmeissään ja koettivat väännellä ja käännellä rintaa vauvan suuhun mutta kun ei niin ei. Rintakumilla onnistui jonkin verran mutta se koko touhu meni niin stressaavaksi sekä minulle että vauvalle, että paras vaihtoehto oli lopettaa koko homma. Yksi syy oli vielä se, että oma maitoni ei riittänyt missään vaiheessa vaikka pumppasin ja epätoivoisesti koetin imettää. Korviketta oli siis kuitenkin annettava. Vauva kun oli vielä sen verran kärsimätön, että maitoa kun ei heti saanut suuhun niin huuettiin kurkku suorana ja sitten ei imemisestä tullut mitään. Jos korviketta antoi eka ja siirtyi tissille niin sama homma. Suoraa huutoa kun otti pullon pois kun ei jaksanut oottaa sitä, että ois saanu imemisotteen ja minä siinä samalla koetin pitää rintakumia paikallaan...huh huh. Kyllä helpottui sekä minun että vauvan elämä kun lopetin imettämisen ja siirryttiin pelkkiin korvikkeisiin. Siis en nyt tarkoita, että imetys pitäisi lopettaa jos vähän hankalaa koska itsekin olisin halunnut imettää mutta haluan vaan sanoa, että ei aina kaikki olisi tuomitsemassa jos ei imettää tai lopettaa 6kk iässä (mikä nyt on ihan ok)! Se ei tee äidistä yhtään sen huonompaa, pääasia kuitenkin on, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon ja ennenkaikkea, että saa sitä ilman, että joutuu itkemään itsensä väsymykseen asti...

Vieroitus herättää äideissä monenlaisia tunteita. Meidän yhteiskunnassa ei ole olemassa normia siitä milloin ja miten lapsi tulee vieroittaa. Se on toisaalta etu, sillä se sallii lapsen ja äidin tarpeiden asettamisen yhteiskunnan sääntöjen edelle. Heikkous se on siinä mielessä, että se pakottaa jokaisen äidin tekemään itse vaikean päätöksen. Usein unohdetaan tai ei tiedetä, että vieroitus on harvoin välttämätöntä: imetys voisi päättyä yhtä luonnollisesti kuin se alkoi.

Lapsen voi hyvin antaa imeä rintaa niin kauan kunnes tämä on itse valmis siitä luopumaan. Ihmisen lajityypillinen vieroittumisikä on 2½ - 7 vuotta. Vieroitusajankohta on vaihdellut perinteisissä kulttuureissa, mutta harvoin vieroitusta on edes aloitettu ennen kuin lapsi on täyttänyt kaksi tai kolme vuotta. Keskimääräinen vieroittumisikä maailmanlaajuisesti on arvioitu olevan 3-5 vuotta. Mm. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee jatkamaan imetystä vähintään 2 vuotta ja sen jälkeenkin niin kauan kun se äidistä ja lapsesta hyvältä tuntuu.

Ihanteellista olisi tietysti, että vieroitus tapahtuisi sekä lapsen että äidin kannalta oikeaan aikaan. Näin ei kuitenkaan voi aina tapahtua. Vieroituksesta päättää kuitenkin aina äiti ja/tai lapsi, ei naapuri, anoppi, neuvola tai imetystukiryhmä. Vieroitusta ei tule ajatella vain negatiivisena terminä: Se ei tarkoita menetystä tai suhteen loppumista vaan siirtymistä uudenlaiseen suhteeseen. Muinaisissa kirjoituksissa vieroittaminen (engl. wean) sanana tarkoitti kypsymistä ja lapsen vieroittaminen oli juhlallinen tapahtuma: lasta arvostettiin täytenä lapsena, jolla oli edellisen vaiheen ansiosta edellytykset edetä itsenäisemmin lapsuuden seuraavaan vaiheeseen. Lapsen elämä on muutoinkin täynnä vieroituksia: pois kohdusta, vieroitus rinnasta, kotoa kouluun ja koulusta työelämään. Nykyisin vieroitus-sanaa käytetään muutoinkin, esim. vieroitamme itsemme televisiosta tai tupakasta. Monet psykologit ja psykiatrit ovat sitä mieltä, että vieroitustapa paljolti määrittää persoonallisuutta.

Lapsen näkökulmasta on yleensä sen parempi mitä myöhemmin vieroittaa. Yli 4 kk:n iässä vieroitetuilla riski sairastua pilaantuneesta korvikkeesta tai likaisista tuttipulloista vähenee. Yli 8 kk:n iässä vieroitetut voivat siirtyä suoraan nokkamukiin. Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsen immuunijärjestelmä toimii jo 60 % teholla aikuiseen verrattuna, joten äidinmaidon vasta-aineiden menettäminen ei ole niin vaarallista kuin aiemmin. Noin 18 kk iässä pahin eroahdistus alkaa olla ohitettu, joten rinnan menettäminen on nyt pienempi uhka turvallisuudelle kuin aiemmin. Noin 3-vuotiaana uhmaikä jää taakse ja vieroitus on yleensä jo varsin helppoa. Noin 4-vuotiaasta alkaen lapsi voi olla ylpeä itse tekemästään päätöksestä vieroittua.

Äidin näkökulmasta myöhäisen vieroittamisen edut eivät ole näin selvät. Moni äiti nauttii imetyksen suomasta läheisyydestä, kun toiset kokevat sen väsyttävänä ja sitovana. Suurin osa kokee imetyksen välillä ilona, välillä velvollisuutena. Vaikka nainen haluaisi jatkaa imetystä, on tekijöitä jotka saattavat ajaa hänen vieroittamaan aiemmin kuin hän olisi muutoin tehnyt. Suurin osa niistä naisista, jotka vieroittavat ensikuukausina, toivoo myöhemmin, ettei olisi sitä tehnyt. Mitä vanhempi lapsi on, sen enemmän on syytä huomioida myös äidin tunteita ja tarpeita. Vauvan imetyksen eteen kannattaa kyllä uhrata omia tarpeita, mutta lapsen kasvaessa äidin on syytä yhä enemmän kuunnella myös itseään. Jos isomman lapsen imetys alkaa tuntua äidistä kovin vastenmieliseltä, on hänellä tietysti oikeus vähentää sitä tai lopettaa kokonaan. Vastentahtoisesti imettäminen voi saada äidin vihaiseksi lapselleen tai vaikeuttaa kielteisen imetyskokemusten kautta mahdollisen seuraavan vauvan imetystä.



4-12 –kuukautisen vieroitus
Korvikkeen antaminen alle vuoden ikäiselle maksaa ja se on imetystä työläämpää. Vauvat joita imetetään vain parikin kertaa päivässä ovat selvästi terveempiä kuin pelkkää korviketta saavat. Vaikka vauva jo saisi kiinteää ruokaa, maito on ensimmäisen ikävuoden loppupuolelle asti pääasiallinen ravinnon lähde.

Alle vuoden ikäinen ei vielä itse vieroittaudu. Mielenkiinto imemiseen voi häiriintyä eri syistä (esim. imemislakko), mutta jos äiti tulkitsee sen vieroittumiseksi, on se äiti eikä vauva joka vieroittaa. Toisinaan vajaan vuoden ikäiset vauvat näyttävät vieroittuvan melkein itsestään, rinta kiinnostaa yhä vähemmän ja äiti saattaa tuntea maidonkin vähenevän. Tämä tapahtuu tyypillisesti vaiheessa, jossa kiinteää ruokaa alkaa maistua jo huomattavia määriä ja jos kiinteisiin yhdistää pullosta/mukista tarjottavan juoman, jopa täydellinen vieroittuminen on mahdollista. Biologisesti näin varhainen vieroittuminen ei ole luonnollista, kyseessä ei siis ole lapsen oma valinta, vaan tämä johtuu siitä, että lapsi on saanut liian runsaasti muuta ravintoa eikä imetys ole ollut täysin lapsentahtista. Mikäli haluaa vieroittaa vauvan, voi tätä käyttää hyväkseen, mutta jos äiti haluaa jatkaa imetystä, on syytä vähäksi aikaa lisätä imetystä, vähentää muun ruoan tarjoamista, imettää ennen aterioita, ja jättää mahdollinen tutin- ja pullonkäyttö minimiin.

Milloin lapsi ei tarvitse rintaa? Yksivuotiaan immunologinen systeemi on 60 % aikuisen vastaavasta eli hän hyötyy imetyksessä vielä paljon mm. vasta-aineiden kautta. Emotionaalinen kypsyminen tapahtuu hyvin eri aikoihin, joten se milloin lapsi ei tarvitse rinnan turvaa vaihtelee. Meidän yhteiskuntamme ei ole kovin suvaitsevainen lasten luontaiselle riippuvuudelle, vaan usein kiirehdimme lasta itsenäistymään ennen aikojaan.

Mahdollisia syitä harkita vieroittamista voivat olla terävät hampaat ja pureminen, kipeät nännit (ensiviikkojen arkuuden jälkeen syynä yleensä ihottuma tai hiiva, myös tukkeutunut maitotiehyt, tai kuukautisten tai uuden raskauden alkaminen), paluu töihin, laiminlyödyt sisarukset, vauva ei syö rauhassa ja imemislakot, äidin halua tulla kuntoon tai saada nukkua yönsä rauhassa, uusi raskaus, vauvan allergiat tai vauva, joka ei syö hyvin tai jonka paino ei nouse. Mm. näihin ongelmiin on olemassa monenlaisia ratkaisuja ja vain harvoin vieroitus tarjoaa hyvän ratkaisun itse ongelmaan. Lisätietoja ongelmien ratkaisusta saat mm. Imetystukilistan kotisivuilta, imetystukiryhmistä, neuvoloista ja lähteenä mainitusta kirjasta (Huggins & Ziedrich).

Jos vieroittaa nopeasti ja antaa pullosta korviketta, on syytä lypsää useiden päivien ajan, jotta maidontulo jatkuu, mikäli vauvalle ei löydy sopivaa korviketta. Hidas vieroitus on erityisen ystävällinen vanhemmalle vauvalle. Jos vieroittaa vähitellen, on helppoa myös muuttaa mielensä. Toisinaan äiti huomaa vähitellen vieroittaessaan, että itse asiassa jo imetyksen vähentäminen riittää hänelle eikä vauvaa tarvitsekaan kokonaan vieroittaa. Pelkät ilta- ja aamuimetykset eivät juuri rasita, vaikka säilyisivät pidempään

Alle vuoden ikäisen voi vieroittaa pulloon tai (nokka)mukiin. Tuttipullosta voi tulla vakituinen seuralainen, millä on omat terveysriskinsä (mm. korvatulehdusvaara makuupullottelussa, ylikulutus vähentää mielenkiintoa kiinteisiin,…). Sitä paitsi tällöin on usein edessä toinenkin vieroitus, nimittäin ensin rinnasta sitten pullosta (ja tutista). Jo puolivuotias oppii juomaan mukista, mutta vasta 8-10 kk:n ikäinen pystyy juomaan siitä riittävästi maitoa. Tosin mukia voi silti hyvin käyttää aterian yhteydessä. Varo, ettei pullosta ja tutista tule vauvan pääasiallisia lohduttajia - päätä että syötät imetyksen päätyttyäkin vain sylissä!

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=57&Itemid=165#412

ohjeita........... kirjoitti:

Vieroitus herättää äideissä monenlaisia tunteita. Meidän yhteiskunnassa ei ole olemassa normia siitä milloin ja miten lapsi tulee vieroittaa. Se on toisaalta etu, sillä se sallii lapsen ja äidin tarpeiden asettamisen yhteiskunnan sääntöjen edelle. Heikkous se on siinä mielessä, että se pakottaa jokaisen äidin tekemään itse vaikean päätöksen. Usein unohdetaan tai ei tiedetä, että vieroitus on harvoin välttämätöntä: imetys voisi päättyä yhtä luonnollisesti kuin se alkoi.

Lapsen voi hyvin antaa imeä rintaa niin kauan kunnes tämä on itse valmis siitä luopumaan. Ihmisen lajityypillinen vieroittumisikä on 2½ - 7 vuotta. Vieroitusajankohta on vaihdellut perinteisissä kulttuureissa, mutta harvoin vieroitusta on edes aloitettu ennen kuin lapsi on täyttänyt kaksi tai kolme vuotta. Keskimääräinen vieroittumisikä maailmanlaajuisesti on arvioitu olevan 3-5 vuotta. Mm. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee jatkamaan imetystä vähintään 2 vuotta ja sen jälkeenkin niin kauan kun se äidistä ja lapsesta hyvältä tuntuu.

Ihanteellista olisi tietysti, että vieroitus tapahtuisi sekä lapsen että äidin kannalta oikeaan aikaan. Näin ei kuitenkaan voi aina tapahtua. Vieroituksesta päättää kuitenkin aina äiti ja/tai lapsi, ei naapuri, anoppi, neuvola tai imetystukiryhmä. Vieroitusta ei tule ajatella vain negatiivisena terminä: Se ei tarkoita menetystä tai suhteen loppumista vaan siirtymistä uudenlaiseen suhteeseen. Muinaisissa kirjoituksissa vieroittaminen (engl. wean) sanana tarkoitti kypsymistä ja lapsen vieroittaminen oli juhlallinen tapahtuma: lasta arvostettiin täytenä lapsena, jolla oli edellisen vaiheen ansiosta edellytykset edetä itsenäisemmin lapsuuden seuraavaan vaiheeseen. Lapsen elämä on muutoinkin täynnä vieroituksia: pois kohdusta, vieroitus rinnasta, kotoa kouluun ja koulusta työelämään. Nykyisin vieroitus-sanaa käytetään muutoinkin, esim. vieroitamme itsemme televisiosta tai tupakasta. Monet psykologit ja psykiatrit ovat sitä mieltä, että vieroitustapa paljolti määrittää persoonallisuutta.

Lapsen näkökulmasta on yleensä sen parempi mitä myöhemmin vieroittaa. Yli 4 kk:n iässä vieroitetuilla riski sairastua pilaantuneesta korvikkeesta tai likaisista tuttipulloista vähenee. Yli 8 kk:n iässä vieroitetut voivat siirtyä suoraan nokkamukiin. Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsen immuunijärjestelmä toimii jo 60 % teholla aikuiseen verrattuna, joten äidinmaidon vasta-aineiden menettäminen ei ole niin vaarallista kuin aiemmin. Noin 18 kk iässä pahin eroahdistus alkaa olla ohitettu, joten rinnan menettäminen on nyt pienempi uhka turvallisuudelle kuin aiemmin. Noin 3-vuotiaana uhmaikä jää taakse ja vieroitus on yleensä jo varsin helppoa. Noin 4-vuotiaasta alkaen lapsi voi olla ylpeä itse tekemästään päätöksestä vieroittua.

Äidin näkökulmasta myöhäisen vieroittamisen edut eivät ole näin selvät. Moni äiti nauttii imetyksen suomasta läheisyydestä, kun toiset kokevat sen väsyttävänä ja sitovana. Suurin osa kokee imetyksen välillä ilona, välillä velvollisuutena. Vaikka nainen haluaisi jatkaa imetystä, on tekijöitä jotka saattavat ajaa hänen vieroittamaan aiemmin kuin hän olisi muutoin tehnyt. Suurin osa niistä naisista, jotka vieroittavat ensikuukausina, toivoo myöhemmin, ettei olisi sitä tehnyt. Mitä vanhempi lapsi on, sen enemmän on syytä huomioida myös äidin tunteita ja tarpeita. Vauvan imetyksen eteen kannattaa kyllä uhrata omia tarpeita, mutta lapsen kasvaessa äidin on syytä yhä enemmän kuunnella myös itseään. Jos isomman lapsen imetys alkaa tuntua äidistä kovin vastenmieliseltä, on hänellä tietysti oikeus vähentää sitä tai lopettaa kokonaan. Vastentahtoisesti imettäminen voi saada äidin vihaiseksi lapselleen tai vaikeuttaa kielteisen imetyskokemusten kautta mahdollisen seuraavan vauvan imetystä.



4-12 –kuukautisen vieroitus
Korvikkeen antaminen alle vuoden ikäiselle maksaa ja se on imetystä työläämpää. Vauvat joita imetetään vain parikin kertaa päivässä ovat selvästi terveempiä kuin pelkkää korviketta saavat. Vaikka vauva jo saisi kiinteää ruokaa, maito on ensimmäisen ikävuoden loppupuolelle asti pääasiallinen ravinnon lähde.

Alle vuoden ikäinen ei vielä itse vieroittaudu. Mielenkiinto imemiseen voi häiriintyä eri syistä (esim. imemislakko), mutta jos äiti tulkitsee sen vieroittumiseksi, on se äiti eikä vauva joka vieroittaa. Toisinaan vajaan vuoden ikäiset vauvat näyttävät vieroittuvan melkein itsestään, rinta kiinnostaa yhä vähemmän ja äiti saattaa tuntea maidonkin vähenevän. Tämä tapahtuu tyypillisesti vaiheessa, jossa kiinteää ruokaa alkaa maistua jo huomattavia määriä ja jos kiinteisiin yhdistää pullosta/mukista tarjottavan juoman, jopa täydellinen vieroittuminen on mahdollista. Biologisesti näin varhainen vieroittuminen ei ole luonnollista, kyseessä ei siis ole lapsen oma valinta, vaan tämä johtuu siitä, että lapsi on saanut liian runsaasti muuta ravintoa eikä imetys ole ollut täysin lapsentahtista. Mikäli haluaa vieroittaa vauvan, voi tätä käyttää hyväkseen, mutta jos äiti haluaa jatkaa imetystä, on syytä vähäksi aikaa lisätä imetystä, vähentää muun ruoan tarjoamista, imettää ennen aterioita, ja jättää mahdollinen tutin- ja pullonkäyttö minimiin.

Milloin lapsi ei tarvitse rintaa? Yksivuotiaan immunologinen systeemi on 60 % aikuisen vastaavasta eli hän hyötyy imetyksessä vielä paljon mm. vasta-aineiden kautta. Emotionaalinen kypsyminen tapahtuu hyvin eri aikoihin, joten se milloin lapsi ei tarvitse rinnan turvaa vaihtelee. Meidän yhteiskuntamme ei ole kovin suvaitsevainen lasten luontaiselle riippuvuudelle, vaan usein kiirehdimme lasta itsenäistymään ennen aikojaan.

Mahdollisia syitä harkita vieroittamista voivat olla terävät hampaat ja pureminen, kipeät nännit (ensiviikkojen arkuuden jälkeen syynä yleensä ihottuma tai hiiva, myös tukkeutunut maitotiehyt, tai kuukautisten tai uuden raskauden alkaminen), paluu töihin, laiminlyödyt sisarukset, vauva ei syö rauhassa ja imemislakot, äidin halua tulla kuntoon tai saada nukkua yönsä rauhassa, uusi raskaus, vauvan allergiat tai vauva, joka ei syö hyvin tai jonka paino ei nouse. Mm. näihin ongelmiin on olemassa monenlaisia ratkaisuja ja vain harvoin vieroitus tarjoaa hyvän ratkaisun itse ongelmaan. Lisätietoja ongelmien ratkaisusta saat mm. Imetystukilistan kotisivuilta, imetystukiryhmistä, neuvoloista ja lähteenä mainitusta kirjasta (Huggins & Ziedrich).

Jos vieroittaa nopeasti ja antaa pullosta korviketta, on syytä lypsää useiden päivien ajan, jotta maidontulo jatkuu, mikäli vauvalle ei löydy sopivaa korviketta. Hidas vieroitus on erityisen ystävällinen vanhemmalle vauvalle. Jos vieroittaa vähitellen, on helppoa myös muuttaa mielensä. Toisinaan äiti huomaa vähitellen vieroittaessaan, että itse asiassa jo imetyksen vähentäminen riittää hänelle eikä vauvaa tarvitsekaan kokonaan vieroittaa. Pelkät ilta- ja aamuimetykset eivät juuri rasita, vaikka säilyisivät pidempään

Alle vuoden ikäisen voi vieroittaa pulloon tai (nokka)mukiin. Tuttipullosta voi tulla vakituinen seuralainen, millä on omat terveysriskinsä (mm. korvatulehdusvaara makuupullottelussa, ylikulutus vähentää mielenkiintoa kiinteisiin,…). Sitä paitsi tällöin on usein edessä toinenkin vieroitus, nimittäin ensin rinnasta sitten pullosta (ja tutista). Jo puolivuotias oppii juomaan mukista, mutta vasta 8-10 kk:n ikäinen pystyy juomaan siitä riittävästi maitoa. Tosin mukia voi silti hyvin käyttää aterian yhteydessä. Varo, ettei pullosta ja tutista tule vauvan pääasiallisia lohduttajia - päätä että syötät imetyksen päätyttyäkin vain sylissä!

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=57&Itemid=165#412

Lue lisää

"Alle vuoden ikäinen ei vielä itse vieroittaudu."

Pitää muistaa, että on myös muita kuin terveitä "normivauvoja". Minun as/adhd-poikani ei halunnut rintaa, vaikka minä olisin halunnut imettää. Vieroitti itsensä, eikä aistihäiriöisenä halunnut olla niin lähellä.

Terve kuin pukki on ollut ikänsä, vaikka rintamaitoa sai vain 3kk.

Ottamatta nyt mitenkään kantaa vieroituksen ajankohtaan tai syihin, tässä omakohtainen kokemus.

Kun esikoiseni täytti 8 kk, ja oli jo nelisen kuukautta syönyt kiinteitä imetyksen ohella koin, että aika oli kypsä imetyksen lopettamiseen. Aloitin sillä, että jätin yhdestä päikkärinukutukesta imetyksen pois ja vauva sai lämmintä lypsymaitoa pullosta (tässä vaiheessa nukutettiin jo omaan sänkyyn ja vauva nukkui kahdet päikkärit / päivä). Kun lapsi nukahti, lypsin jälleen "käyttämättömän" maidon pakkaseen. Näin toimittiin viikko pari. Muina aikoina imetin edelleen normaalisti.

Sitten alettiin mennä myös toinen päikkärinukutus lypsymaidolla, mutta nyt pidensin lypsyväliä niin, että lypsin vain kerran päivässä. (Olin kuitenkin aloittanut lypsämistouhut jo paljon ennen vieroitusta, kun maitoa tuli hyvin, eli pakkasessa oli tavaraa tarpeeksi).

Samoihin aikoihin jätin myös yhden "ruokailuimetyksen" pois, eli soseen jälkeen en enää imettänyt. Annoimme kuitenkin aina ruokailun yhteydessä muutaman hörpyn lämmintä korviketta, ja näin lapsi alkoi tottua myös tähän makuun. Ja tätä taas jatkettiin n. viikon päivät. Sitten taas yksi imetys pois ja lypsy- tai korvikemaitoa tilalle jne.

Viimeisessä vaiheessa imetin enää vain iltanukutuksen yhteydessä ja muuten neiti sai väliin lypsymaitoa, väliin korviketta. Ja samalla, kun sekä imetys-, että lypsykerrat pikkuhiljaa vähenivät, väheni myös maidontuotanto, eli kehoni ymmärsi, missä mennään.

Lopulta (n. kuukauden prosessin jälkeen) sitten siirryttiin kokonaan pullokorvikkeeseen ja nyt (kohta 10kk) tyllerö odottaa silmät kiiluen, kun maitopullo pyörii mikrossa, pitelee itse pullosta kiinni, kun sen saa, ja ahmmii onnellisena maidot viimeiseen pisaraan.

Jonkin aikaa tämän prosessin aikana piti äidin pitää tissejä aika lailla piilossa, kun vielä erittyvän maidon haju houkutteli kaipuuta esiin, mutta aika hellyttävää on nykyään, kun neiti pääsee (esim. suihkussa) lähikontaktiin äidin rintojen kanssa, niin on hänellä jonkilainen muistikuva siitä, että ne jotenkin liittyvät suuhun, mutta imemisen sijaan, ovat äidin nännit lapsen mielestä hauska leikkikalu, eikä minkäänlaista eron tuskaa ole enää havaittavissa.

Siis rauhassa, ajan kanssa ja pikkuhiljaa uuteen totutellen, niin hyvä tulee!