mikä avuksi?

Meiilä tilanne räjähti käsiin, kun concerta annostus nostettiin 27mg:aan. En ole suoraan neurologiin ollut yhteydessä, mutta useaan otteeseen polille, jossa sairaanhoitaja on vienyt asiaa lääkärille. Tuosta equasymistä oli puhetta, mutta siinähän on sama vaikuttava aine kuin concertassakin, enkä halua enää menettää iloista lasta. Tilanteen mielialan suhteen paransi vain tuo lääkityksen kokonaan lopettaminen, ja muutos on niin suuri, että kauhistuttaa, miten pääsi tilanne niin pahaksi, ennen kuin tajusin. Unettomuuttakin oli, tai unenlaatu oli ilmeisen heikkoa, ja lapsi teki mm. ruokakätköjä tyynyn alle, ilmeisesti siksi, että päivällä kärsi ruokahaluttomuudesta, ja yöllä sitten teki mieli syödä, kun ei ollut sitä lääkitystä vaikuttamassa. Ei vaan lapsi reppana osannut itse kertoa enää mikä vaivaa, oli vain sellainen epämääräinen kuvaus kuin "outo olo". Nyt vaan tunnen itseni tarinan konnaksi, kun koulussa on mennyt takapakkia, joka taas harmittaa opettajaa :( Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että nykyinen tilanne on todella paljon parempi kuin lääkityksen aikainen, tuota linjaa kun olisi jatkettu, olisi lapsi oikeastikin ollut psykiatrisen hoidon tarpeessa, sitä jo itsekin tuossa kyselin, kun luulin, että oireilu ei johdu lääkityksestä. No, ei tuohon masennukseen ja itkuisuuteen kyllä löytynyt silloinkaan apua, psykologi oli liian kiireinen, ja suoraan sanottuna, en luota enää koko ihmiseen lainkaan.

Tärkeysjärjestys tuntuu olevan tosi outo, koska oikeasti tukitoimia alettiin miettiä vasta sen jälkeen, kun koulussa alkoi lisääntymään levottomuus. Itse olin jo pitkään lääkityksen aikana puhunut mm. siit, miten lapsi ei esimerkiksi voinut sietää sisaruksiaan silmissään, ja voitte kuvitella millaista vahtimista elämä oli, kun agressiivinen poika eli yyhteisessä taloudessa pienempien sisarusten kanssa. Siitä kärsi nimenomaan jo pienemmät sisarukset, eli ongelmat vain kasvoivat. Nyt on kaikki tuokin pysynyt pois, ja leikkivät nykyään taas yhdessä. Ja me vanhemmat olimme tosi yksin, ja tiukilla. Olemme vieläkin, mutta enää ei kodissamme ole sellainen taistelutanner kuin ennen, ja erotuomarin roolia ei enää meillä vanhemmilla ole lainkaan. Sellaista pientä kahinaa tietysti on, mutta eihän sellaista sisarusparvea olekaan, missä ei pientä kähinää tule mistään.

aloittaja kirjoitti:

Meiilä tilanne räjähti käsiin, kun concerta annostus nostettiin 27mg:aan. En ole suoraan neurologiin ollut yhteydessä, mutta useaan otteeseen polille, jossa sairaanhoitaja on vienyt asiaa lääkärille. Tuosta equasymistä oli puhetta, mutta siinähän on sama vaikuttava aine kuin concertassakin, enkä halua enää menettää iloista lasta. Tilanteen mielialan suhteen paransi vain tuo lääkityksen kokonaan lopettaminen, ja muutos on niin suuri, että kauhistuttaa, miten pääsi tilanne niin pahaksi, ennen kuin tajusin. Unettomuuttakin oli, tai unenlaatu oli ilmeisen heikkoa, ja lapsi teki mm. ruokakätköjä tyynyn alle, ilmeisesti siksi, että päivällä kärsi ruokahaluttomuudesta, ja yöllä sitten teki mieli syödä, kun ei ollut sitä lääkitystä vaikuttamassa. Ei vaan lapsi reppana osannut itse kertoa enää mikä vaivaa, oli vain sellainen epämääräinen kuvaus kuin "outo olo". Nyt vaan tunnen itseni tarinan konnaksi, kun koulussa on mennyt takapakkia, joka taas harmittaa opettajaa :( Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että nykyinen tilanne on todella paljon parempi kuin lääkityksen aikainen, tuota linjaa kun olisi jatkettu, olisi lapsi oikeastikin ollut psykiatrisen hoidon tarpeessa, sitä jo itsekin tuossa kyselin, kun luulin, että oireilu ei johdu lääkityksestä. No, ei tuohon masennukseen ja itkuisuuteen kyllä löytynyt silloinkaan apua, psykologi oli liian kiireinen, ja suoraan sanottuna, en luota enää koko ihmiseen lainkaan.

Tärkeysjärjestys tuntuu olevan tosi outo, koska oikeasti tukitoimia alettiin miettiä vasta sen jälkeen, kun koulussa alkoi lisääntymään levottomuus. Itse olin jo pitkään lääkityksen aikana puhunut mm. siit, miten lapsi ei esimerkiksi voinut sietää sisaruksiaan silmissään, ja voitte kuvitella millaista vahtimista elämä oli, kun agressiivinen poika eli yyhteisessä taloudessa pienempien sisarusten kanssa. Siitä kärsi nimenomaan jo pienemmät sisarukset, eli ongelmat vain kasvoivat. Nyt on kaikki tuokin pysynyt pois, ja leikkivät nykyään taas yhdessä. Ja me vanhemmat olimme tosi yksin, ja tiukilla. Olemme vieläkin, mutta enää ei kodissamme ole sellainen taistelutanner kuin ennen, ja erotuomarin roolia ei enää meillä vanhemmilla ole lainkaan. Sellaista pientä kahinaa tietysti on, mutta eihän sellaista sisarusparvea olekaan, missä ei pientä kähinää tule mistään.

Lue lisää

Hei. Meillä poika syö Equasymia 10mg päivässä. Juuri ja juri sen verran, että poika pystyy keskittymään koulussa. Mitä yritän sanoa, on että auttaisiko teillä poikaa kuitenkin tällainen ihan pieni annos, että koulussa jaksaisi vähän edes keskittyä, mutta olisi tarpeeksi pieni, että ei tulisi noita muita ikäviä sivuvaikutuksia. Miksi lääkkeen annostusta nostettiin, eikö siis jaksanut enää koulutunneilla, vai olisiko ollut ne muut ikävät sivuvaikutukset tuskan aiheuttajia?

Yjaa, kun luen viestisi, näyttää, että tuo Equasym/Concerta ei sovi pojallesi lainkaan. Toisaalta, on se kummaa, miten toiset ihan oikeasti 'väittävät' että toinen näistä olisi sopinnut, toinen ei. Siis, ei ole tarkoitus epäillä asiaa, vaan että kannattaisikohan kokeilla kuitenkin? Tai sitten ihan muuta lääkettä, niitä kyllä on. Se on tärkeää kuitenkin tuo koulussa pärjääminen, että tuntee osaavansa.
Jyvää joulun aikaa teille sinne ja toivottavasti löydätte jonkun teille sopivan ratkaisun.