Minulla on 4,5-vuotias poika, joka käyttäytyy tarhassa kuin enkeli ja on hoitajien mielestä kovin nokkela ja mukava. Kotona on kuitenkin toista maata.. Aivan sama, mitä sanon, hän ei kuuntele. Ei toimi jäähypenkit, ei tarrapalkinnot ja muut motivaattorit, poika uhkailee potkimisella, vihaamisella yms. Ei auta huuto, ei auta kymmeneen laskeminen ja kärsivällisenä oleminen.
Iltaisin itse itken, kun olen saanut pojan nukkumaan, kuinka kurjaa on, että poikani lapsuus on mennyt tuntien jatkuvaa mielipahaa ja mitä ihmettä olen tehnyt väärin, etten ole onnistunut tehtävässäni. Olen niin väsynyt kaikkeen tähän, enkä tahtoisi enää jaksaa. Oma kärsivällisyys on nyt täysin loppu. Ja kyllä, olemme käyneet kasvatus- ja perheneuvolassa hänen kanssaan arviointikäynneillä ja kohta saamme palautteen vanhempien kesken. Työntekijät neuvolassa vakuuttavat, että lapsi on täysin normaali ja leikkii kivasti, mutta kunhan olemme päässeet ovesta ulos, alkaa kaikki taas kaatua päälle ja poika hyppii silmille.
Mitä ihmettä teen, että jaksan? Tähän mainittakoon, että saan tarvittaessa lapsenhoitoapua, mutta tätä on jatkunut jo niin pitkään, ettei mitkään parin päivän vapaahetket enää paranna oloani. :(
Ikävää tulla tänne ruikuttamaan, mutta en enää keksi mistä ihmeestä saisin neuvoja tällaisiin tilanteisiin. Mikään ei vaan mene jakeluun.
vaikea uhma, äiti ihan loppu.
14
5386
Vastaukset
- hyvin väsynyt
Lisäisin vielä tähän, että lapseni ei kuuntele vaan puhuu/huutaa itse taukoamatta ja riehuu jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa. Kun koitan ottaa häneen kontaktin, hän hän heittää itsensä kaarelle, rimpuilee, ei katso päin eikä kuule eikä näe. En tiedä mikä ihme siihen auttaisi. Lisäksi sylissä kiinnipito ei toimi meidän perheessä missään vaiheessa. Sitä on huonolla tuloksella koitettu jo parisen vuotta ja menee väistämättä siihen parin tunnin sylissä huutamiseen, periaatteessa huutaa ihan niin kauan, kuin jaksan sylissä pitää. Nykyään omat fyysiset voimavarani ei riitä noin ison lapsen jatkuvaan kiinnipitelyyn.. :(
- Lapsikin hädässä
Olette molemmat avun tarpessa.
Eikö tarhan henkilökunnasta kukaan osaa neuvoa? Luulisi, että he ammattilaisina tietäisivät, kenen puoleen paikkakunnallasi voit kääntyä. Kyllä te tarvitsette molemmat apua ongelmaanne.
Puhu siellä, uudestaan, jos olet jo aikaisemmin puhunut.
Samoin neuvolassa.
Entä perheesi? Lapsen isä, muut sukulaiset? Etkö voi saada heiltä apua?
Olen aina ihmetellyt sitä kiinnipitämistä. Lapsihan ahdistuu kahta kauheammin, kun ei pääse irti. Tuntee olevansa ansassa. Onko se todellakin ratkaisu raivokohtauksiin?
Olen joskus kuvitellut, miltä tuntuisi joutua jonkun kiinnipitelemäksi, niin ettei olisi mitään pakenemisen mahdollisuutta. Menisin shokkiin. - oli pienenä
ihan samanlainen - en kiinnipitämistä edes harkinnut, siinä olisin minä itse ja hänkin saanut kipeetä. Se on niin, että lapsi osaa olla vieraskorea, mutta kun ovesta pääsee ulos niin kaikki kaatuu - ja useimmiten äidin niskaan. Äiti on se likasanko johon kaiken voi kaataa - kukaan ei välitä miltä äidistä tuntuu.
Minä olen laittanut pojan omaan huoneeseen rauhoittumaan - aikansa hän on siellä huutanut ja kun hän on rauhoittunut hän saa tulla pois ja sen jälkeen jutellaan.
Katsekontakti on yksi tärkeimmistä asioista. Minun poikani ei myöskään tahtonut ottaa katsekontaktia - menin hänen tasolleen ja n. KÄSKIN ottamaan katsekontaktin - se muuten tehoaa.
Ja sinulla on äitinä oikeus vaikka tirahtaa lapsen edessä kyyneliin ja tuoda esille että sinullakin voi tulla paha mieli. Ei se tee sinusta huonoa tai heikkoa äitiä.
- ML213
Poika voi rotestoida jotain kotona olevaa asiaa.Siis purkaa sen kiukuksi, koska ei osaa muuten sitä ilmaista.Toisalta uhmä kuuluu tuohon ikään, mutta rajansa kaikella.
Niin, miten parisuhteenne toimii ja onko isä läsnä riittävästi.- hyvin väsynyt
isä ei ole poikansa elämässä aktviivisesti tekemisissä, ei ole ollut koskaan. poika viihtyy siellä muutaman tunnin silloin tällöin, kun hänellä sattuu olemaan aikaa, mutta ei lapsi kyllä isäänsä kaipaakaan. oma parisuhde voi hyvin ja elän avoliitossa nyt kolmatta vuotta. kotona ei siis eletä sen suurempia kriisejä ihmissuhteiden osalta.
- ML213
hyvin väsynyt kirjoitti:
isä ei ole poikansa elämässä aktviivisesti tekemisissä, ei ole ollut koskaan. poika viihtyy siellä muutaman tunnin silloin tällöin, kun hänellä sattuu olemaan aikaa, mutta ei lapsi kyllä isäänsä kaipaakaan. oma parisuhde voi hyvin ja elän avoliitossa nyt kolmatta vuotta. kotona ei siis eletä sen suurempia kriisejä ihmissuhteiden osalta.
Niin, en syvällisemmin halua pohtia , koska "tieto lisää tuskaa".
Jos saan pintapuolisesti sanoa arvioni tilanteesta, niin kyllä poikasi reagoiminen liittyy hylkäämisen tunteeseen.Siis uhmalla ja kiukulla poikasi ilmentää, ettei hän alistu hyljätyksi tulemiseen.
OPn ymmärrettävä, miten asiat tapahtuu ihmisen alitajunassa ja tiedostamatta asioiden kulkua.Kaikkein tehokkain "lääke" tässä olisi,- mutta vaikein toteuttaa, että tiivistäisit yhdessä huolehtimista pojastasi pojan isän kanssa.Siis poikasi itse havainnoisi, miten pyritte välittämään hänestä YHDESSÄ.Pojan sisäiseen epävarmuuteen vaikuttaa vain OMIEN vanhemoien käytös.Tietysti muutkin suhteet vaikuttavat, mutta tämä suhde voimakkaammin, koska ihminen aina "lukee" käsikirjoituksen hylkäämiseen omien vanhempiensa kautta.
Seuraava taso tietenkin on nykyinen tilanne perheessä.Jotenkin hatmittaa miten ylirasittunut ja väsynyt olet.Toivoisin miehesi jakavan enemmän huoltasi tässä asiassa, koska miehelle kuuluu perheessä vastuun ottaminen.Näin mies "vapauttaa" puolisonsa oman sektorinsa hoitamiseen.
Jos äiti on ylirasittunut, niin tämä tekijäkin haittaa lapsen kehitystä.Tästä syystä ymmärrä ja huomioi oma mielenterveys ja elämän viereys yleensä ja pyri hoitamaan sitä.Monasti perheessä vanhempien ylirasittuminen heijastuu myös lapsiinkin ja lasten käyttäytymiseen ja huomaamatta ne ruokkivat toinen toisiaan.
- kokemusta on
meillä oli välillä huone täysin tyhjä
aloin saada tarpeeksi kun poika rikko ja
heitteli kaikki lelut otin kaikki pois
huoneessa oli vain sänky.
sitten alkoi kiroilu eka luokan ensimmäinen
sana oli äiti mikä on homo.
meilläkin poika oli niin vieraskorea kun
ollaja voi.kukaan ei ikinä uskonut että
eihän tuo ihana pikku pallero mitään tee
käy ulkona onko sulla vanhempia tai kavereita
jotka hoitais muutaman tunnin päästelisit
höyryjä ulos.
se on normaalia usko pois joka vuosi omat
uhmat
meillä oli poika kotona ei päiväkodissa
mutta puolisenvuotta oli ja itki kaikki
ruokailut koska oli pakko syödä kaikki mitä
oli ottanut.älytöntä
joskus katsonut sitä päiväkotimeininkiä
että onko tuo ihan oikein kerran äiti oli
sanonut että kurahousut on oltava niin
hoitaja juoksi pitkin pihaa 3-vuotiaan
perässä ja huusi että kurahousut nyt heti ¨
jalkaan.
meillä pienempi katsoo mitä isompi tekee
on just samat jutut vaikka ikäeroa on
kolmevuotta eli kerran katseltiin miehen
kans huvittuneena kun kävelykin meni niin
kuin isommalla.
käy tosiaankin ulkona en tarkoita nyt
lenkille tai kävelylle jos et siittä
tykkää mene vaikka kahville sellaisen
kaverin luo jolla ei ole lapsia ja
juttele jostain muusta kuin lapsista
juorua oikein kunnolla se auttaa ainakin
sen tunnin pari- mammeli84
Eikös lapsikin testaa sillä kiukkuamisella myös sitä, välitetäänkö hänestä tarpeeksi, että jaksetaan "pistää täysillä vastaan", eli ei anneta periksi IKINÄ, vaikka mikä olisi?? Vaikka lapsi miten kiukkuaa, huutaa, potkii ja raivoaa periksi ei anneta! Sitä tehdään ihan mitä vaan tarvitsee. Lasten takia on oltava jämpti ja "kovempi", kuin lapsi itse. Ei saa luovuttaa, vaikka vaikealta tuntuu. Lapselle pitää näyttää, kuka määrää, eikä saa antaa lapselle mielikuvaa siitä, että aina kuin aloittaa raivarinsa, niin äiti astuu takajalalle ja lapsi "voittaa" kiukkuilulla. Ei ole ikinä myöhäistä laittaa sille stoppia. Lasta pidetään raivokohtauksen sattuessa esim. paikallaan vaikka 10tuntia. Kyllä se siitä vähitellen oppii, että hei, äiti ei annakkaan periksi, vaan äiti on vahvempi, kuin minä. Äidin "silmille" ei hypitä.
- ML213
mammeli84 kirjoitti:
Eikös lapsikin testaa sillä kiukkuamisella myös sitä, välitetäänkö hänestä tarpeeksi, että jaksetaan "pistää täysillä vastaan", eli ei anneta periksi IKINÄ, vaikka mikä olisi?? Vaikka lapsi miten kiukkuaa, huutaa, potkii ja raivoaa periksi ei anneta! Sitä tehdään ihan mitä vaan tarvitsee. Lasten takia on oltava jämpti ja "kovempi", kuin lapsi itse. Ei saa luovuttaa, vaikka vaikealta tuntuu. Lapselle pitää näyttää, kuka määrää, eikä saa antaa lapselle mielikuvaa siitä, että aina kuin aloittaa raivarinsa, niin äiti astuu takajalalle ja lapsi "voittaa" kiukkuilulla. Ei ole ikinä myöhäistä laittaa sille stoppia. Lasta pidetään raivokohtauksen sattuessa esim. paikallaan vaikka 10tuntia. Kyllä se siitä vähitellen oppii, että hei, äiti ei annakkaan periksi, vaan äiti on vahvempi, kuin minä. Äidin "silmille" ei hypitä.
Lasta pidetään raivokohtauksen sattuessa esim. paikallaan vaikka 10tuntia. Kyllä se siitä vähitellen oppii, että hei, äiti ei annakkaan periksi, vaan äiti on vahvempi, kuin minä. Äidin "silmille" ei hypitä.
-------
Niin, itse en näe hyvänä keinona väkisin pitää lasta sylissä tms.Tätähän toisaalta suositellaan monasti.Paras tapa lienee, että lapsen kiukutellessa lasta ei heitetä yksin, vaan hän kokee miten vanhemmat ottavat hänet todesta.Siis olla läsnä ja mukana tilanteessa, mutta ei lisätä lapsen kiukkua käyttäytymisellään.
Lapsen uhmasta ja kiukuttelusta kun on teema, niin ihan lohdutukseksi kiukkuavien lasten vanhemmille haluan tiedostaa, miten taas kiukkuaminen/vihastuminen on lapsen kehitystä ajatellen tärkeä tekijä.Monastihan lapsen kiukkamista ei ajatella tältä kannalta, vaan kiukuttelemista pidetään jopa epäonnistuneen kasvatuksen tuloksena, mutta näin ei todella asia ole.
On lapsia, jotka Geneettisesti ovat ohjautuneet kasavussaan "kilteiksi" lapsiksi.Helpoiksio kasvatettaviksi.
Ääripää tästä ryhmästä on erittäin epävarma/pelkokas lapsi sisäisesti, joka ilmentyy puheessa,- änkytyksenä.(Toisaalta kaikki lapset ja aikuiset ihmisetkin änkyttelevät määrätyissä tilanteissa kokiessaan sisäistä epävarmuutta tms.
Niin ihmeelliseltä kuin tämä kuullostaa niin änkyttävä lapsi tulaa ohjata ohjaamalla ja kasvattamalla kiukuttelemaan ja vihastumaan mahdollisimman paljon.Näin lapsen Geneettistä poikkeamaa ohjataan oikeaan suuntaan ulkoapäin ja lapsi kasvaa sisäisesti kohti normaalia tasoa ja näin lapsen puhuminen normalisoituu.
Todella kiukutteleva lapsi vahvistaa sisäistä tilaansa kiukuttelemalla ja vihastumalla ja tätä asiaa ei tule väheksyä.Tietenkin kaikilla lapsilla kiukkuamista tulee ohjata oikein eli lapsikaan ei saa tehdä vihastuessaan mitä tahansa.
Eli "Suo siellä, vetelä täällä".
- ja vinkkejä
Hei!
Hienoa, kun uskallat hakea apua täältä ja neuvolasta! Itselläni on erittäin temperamenttinen tyttö, jonka uhma oli voimakkaimmilaan ennen kolmea ikävuotta. Se oli joskus järjettömän rasittavaa aikaa. Lapseni ei ollut vielä päiväkodissa, mutta uhma onneksi rauhoittui, ennenkuin hän aloitti siellä. Itse olen mielestäni aivan hyvä äiti. Nautin lapseni seurasta, leikin ja luen paljon, en kurita fyysisesti, en juurikaan huuda, pidän rajat jne...Sen sijaan tunnen äitejä, jotka kimmastuvat pienestäkin asiasta, uhkailevat, halventavat ja lapsi on siitä huolimatta kuin enkeli. Kyllä on silti myönnettävä, että pahimman uhman aikaan olin henkisesti niin loppu, että en meinannut jaksaa. Lapsi tietysti vaistoaa tämän, ja sehän ei uhmaa helpota. Tässä on joitain huomioita, joita olen tehnyt:
*Jos lapsesi on yliherkkä (kuten omani) hän tarvitsee ERITTÄIN PALJON HUOMIOTA ja hellyyttä, SYLIÄ. Älä unohda tätä. Vaikka olet väsynyt, koita lähestyä lastasi niin, että löydät häneen yhteyden. Hyvät hetket kantavat teitä molempia vaikeuksien yli.
*On tärkeää, että lapsi tuntee, että olet hänet puolellaan. Kiukun iskiessä, koita sopia homma, ennenkuin lapsen kiukku menee aivan överiksi. Yritä siis rauhallisesti selvittää kiukun syy.
*Vältä huutamista. Jos lapsesi pauhaa, etkä meinaa kestää, sujauta salaa korviisi tulpat, jotka vaimentavat ääntä ja kiukkuasi.
*Ole tarkkana siitä, mitä vaikutteita lapsesi saa! Nykyisin vanhemmat saattavat olla ymmällään mussukoittensa käytöksestä. Ei jaksettaisi uskoa että televisio-ohjelmilla (lasten ohjelmat ovat usein aika hektisiä, eikä niissä ole harvinaista väkivaltakaan) tai videopeleillä on mitään osuutta asiaan.
*Lasten täytyy purkaa itseään fyysisesti. Paljon liikuntaa ja ulkoilmaa! Se auttaa levottomuuteen itse kullakin.
*Tarkkaile lapsesi ruokavaliota. Liiat sokeripitoiset ruoat ja limsat (varsinkin kokis) pois. Onko vatsavaivoja! Usko pois, ne aiheuttavat ärtymystä.
*Lapsen temperamenttipiirteet ovat synnynnäisiä, ja riippuvat perimästä. Luonnetta voi kehittää ja vaikeankin temperamentin kanssa voi oppia elämään. Rämäpäisyyden voi kääntää edukseenkin, samoin herkkyyden.
*Varmista, ettei päiväkodissa ole kiusaamista tms. Keskustele lapsen kanssa päivän tapahtumista. Lapsethan käyttäytyvät aina päiväkodissa paremmin kuin kotona, ja aikuiset töissä paremmin kuin kotona! Läheisille sitten puretaan väsymys ja paha mieli.
*Kiukun iskiessä kiinnipitäminen ei sovi kaikille! Toisilla se toimii, toisia se ahdistaa. Luota omaan intuitioosi!
*On tärkeää, ettet menetä uskoasi! Varmasti rakastat lastasi. Senhän kertoo jo se, että haet aktiivisesti apua! Luota intuitioosi lapsen kasvatuksessa. Pidä huoli itsestäsi!!!!! Tätä ei voi kyllin korostaa. Lapset ovat oikeita vainukoiria vaistoamaan vanhempiensa mielialat. Aloita siitä, että saat oman mielialasi kuntoon!!Oman mielialasi pitäisi heijastua lapseen, EI PÄINVASTOIN -->Puhun omasta kokemuksestani.
*Usko, että vielä se aurinko paistaa! Niin on käynyt meilläkin.- hyvin väsynyt
Tuli melkein tippa linssiin siitä, miten kannustavia täällä on oltu. Olin niin varma, että keskustelupalstojen "täydelliset äidit" tulevat moralisoimaan väsymystäni tai yleensäkin heittämään provokatiivisia letkautuksiaan juuri, kun niitä vähiten kaipaisi.
On etuoikeus olla reippaan pienen lapsen äiti, mutta pitänee myöntää itselleen, että kaikkeen ei pysty. Oma jaksaminen on nyt niin vaakalaudalla, ettei tahdo osata ajatella edes selkeästi enää. tiedän itse tehneeni kiukuspäissäni sen virheen, etten ole huomioinut lastani riittävästi ja uskon, että se on ainakin yksi syy pojan huomionhakuiseen riehumiseen ja auktoriteetin kieltämiseen. On helppo laskea kymmeneen- tai vaikka sataan, jos kiukuttelu on kausiluonteista ja satunnaista, mutta kun sitä jatkuu kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan, on pitkä pinna todella hakusessa.
Mieluusti otan vastaan lisää vastaavia omakohtaisia kokemuksia, miten muut ovat menetelleet haastavan pikkuihmisen kanssa. Poika on kuitenkin minulle maailman rakkain ja tahtoisin, että vielä tulee se päivä, jolloin voin yhdessä hänen kanssaan nauraa vatsat kipeiksi ja kehua ylpeänä, miten hienosti hän käyttäytyy. Yleisesti ottaen tehdä ihania asioita yhdessä ilman, että jokaiseen asiaan pitää puuttua. - emonaaras
hyvin väsynyt kirjoitti:
Tuli melkein tippa linssiin siitä, miten kannustavia täällä on oltu. Olin niin varma, että keskustelupalstojen "täydelliset äidit" tulevat moralisoimaan väsymystäni tai yleensäkin heittämään provokatiivisia letkautuksiaan juuri, kun niitä vähiten kaipaisi.
On etuoikeus olla reippaan pienen lapsen äiti, mutta pitänee myöntää itselleen, että kaikkeen ei pysty. Oma jaksaminen on nyt niin vaakalaudalla, ettei tahdo osata ajatella edes selkeästi enää. tiedän itse tehneeni kiukuspäissäni sen virheen, etten ole huomioinut lastani riittävästi ja uskon, että se on ainakin yksi syy pojan huomionhakuiseen riehumiseen ja auktoriteetin kieltämiseen. On helppo laskea kymmeneen- tai vaikka sataan, jos kiukuttelu on kausiluonteista ja satunnaista, mutta kun sitä jatkuu kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan, on pitkä pinna todella hakusessa.
Mieluusti otan vastaan lisää vastaavia omakohtaisia kokemuksia, miten muut ovat menetelleet haastavan pikkuihmisen kanssa. Poika on kuitenkin minulle maailman rakkain ja tahtoisin, että vielä tulee se päivä, jolloin voin yhdessä hänen kanssaan nauraa vatsat kipeiksi ja kehua ylpeänä, miten hienosti hän käyttäytyy. Yleisesti ottaen tehdä ihania asioita yhdessä ilman, että jokaiseen asiaan pitää puuttua.Olet saanut hyviä vastauksia, mutta kiinnitin huomioni lauseeseen: "Yleisesti ottaen tehdä ihania asioita yhdessä ilman, että jokaiseen asiaan pitää puuttua."
Puututko todellakin jokaiseen asiaan? Lapsesi voi yksinkertaisesti olla stressaantunut kun tietää olevansa jatkuvan tarkkailun alla. Minun ohjeeni onkin: älä puutu enään. Älä reagoi kun hän tekee väärin tai hölmöilee, älä edes silloin kun on vieraita ihmisiä ympärillä. Ole hänestä äärimmäisen ylpeä ja näytä se hänelle. Kehu aina kun on pienikin mahdollisuus. Kehu häntä muille hänen kuultensa. Kiinnitä huomiosi ainoastaan positiivisiin seikkoihin tyyliin: voi kun hienosti hyppelet. tai: osasitpa kävellä reippaasti portaat jne...
Älä siis pyri enään muuttamaan häntä vaan näytä rakastavasi häntä sellaisena kuin hän on. Kokeile tätä metodia kaksi viikkoa ennen kuin luovutat. Usko pois - positiivisella huomiolla saat itsellesikin positiivista energiaa. Pyydä puolisoasikin mukaan tähän.
Paljon valoa teille. - hyvin väsynyt
emonaaras kirjoitti:
Olet saanut hyviä vastauksia, mutta kiinnitin huomioni lauseeseen: "Yleisesti ottaen tehdä ihania asioita yhdessä ilman, että jokaiseen asiaan pitää puuttua."
Puututko todellakin jokaiseen asiaan? Lapsesi voi yksinkertaisesti olla stressaantunut kun tietää olevansa jatkuvan tarkkailun alla. Minun ohjeeni onkin: älä puutu enään. Älä reagoi kun hän tekee väärin tai hölmöilee, älä edes silloin kun on vieraita ihmisiä ympärillä. Ole hänestä äärimmäisen ylpeä ja näytä se hänelle. Kehu aina kun on pienikin mahdollisuus. Kehu häntä muille hänen kuultensa. Kiinnitä huomiosi ainoastaan positiivisiin seikkoihin tyyliin: voi kun hienosti hyppelet. tai: osasitpa kävellä reippaasti portaat jne...
Älä siis pyri enään muuttamaan häntä vaan näytä rakastavasi häntä sellaisena kuin hän on. Kokeile tätä metodia kaksi viikkoa ennen kuin luovutat. Usko pois - positiivisella huomiolla saat itsellesikin positiivista energiaa. Pyydä puolisoasikin mukaan tähän.
Paljon valoa teille.Kiitos viestistäsi. Näin meitä neuvottiin myös eilen siellä kasvatus-ja perheneuvolassa. Lastenpsykologin mielestä syynä saattaa myös olla se oravanpyörä, jossa olen lähtenyt torumaan lastani ja uhman kohdatessa tämä on toistunut entistä useammin ja lapsi on tullut ikäänkuin immuuniksi toruille, eikä usko niitä enää, ja se on saattanut aiheuttaa kovan kolahduksen hänen itsetunnolleen. Tuntui raskaalta kuulla hänen analyysinsä asiasta, vaikka kaikki meille kerrottiinkin hyvin lempeästi ja minua vanhempana kunnioittaen. Olen huomannut monessa eri suhteessa, että vikaa voi hakea peilistä katsomalla, kuten mahdollisesti myös tässäkin tapauksessa.
Pitää purra hammasta yhteen ja tsempata itseni ihanaksi äidiksi, vaikka välillä kiukuttaakin, jos se puututtaviin asioihin puuttumattomuus ja kehujen jakelu (jota tietysti pyrin aina tekemään) on kuitenkin sen väärti.
Kiitos taas kaikille.
Terkuin, valoista tulevaisuutta optimistisena odotellen.. :)
- ..............
tsemppiä ja IIIIISSSSOOOOO halaus sulle:)
Mulla nykyinen 8v yritti tulla vuos sit silmille ku suuttu jostain tosi pahasti. Tuli nyrkit suorana kohti lyödäkseen mua. Nappasin nyrkeistä kii ja otin jannun lähelle ja katoin silmiin...Sanoin et PERKELE, Äitiä kohtaan et koskaan nosta nyrkkejä!
Juteltiin sit pojan kans miks pahaolo jne...
Ja nykyään jos suuttuu ni kutsun sen jutustelemaan niinku jannu jannulle:D:D:D
Menee paremmin...:) Mulla ollu 10v kiukkuisia jannuja tääl joten kaikkia tullu koettua...
Oikeesti jaksamista sulle ja "parempaa" ens vuotta:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman481558Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!761355- 261099
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊881064- 88970
Ai miehillä ei ole varaa maksaa
Treffejä naiselle johon on ihastunut? Ihanko totta dusty miehet? Tekosyy. Haluatko laittaa 50/50 kaikki kulut parisuhtee187906Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi99855Olet mielessäni
viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ihastuin sinuun enkä voi tunteilleni mitään. Jos uskaltaisin, tunnustaisin s20851- 82821
Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?70789