Kaikille jotka ette ole tietoisia AD/HD:tä ja muista...

Horse66

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, josta käytetään lyhennettä ADHD (engl. Attention Deficit Hyperactivity Disorder),on yksi yleisimmin diagnosoiduista neurologisista tai neuropsykologisista poikkeavuuksista. Se on kuitenkin vilkkaan keskustelun ja osin erimielisyyksienkin kohteena. Tarkkaavaisuushäiriötä esiintyy 4-7 prosentilla väestöstä. ADHD:ta on aikaisemmin pidetty ensisijaisesti lastentautina, koska osalla tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivistä oireet lievenevät aikuistumisen jälkeen. Enemmistöllä ADHD-aikuisista tarkkaavaisuuden vaikeudet kuitenkin merkittävästi vaikeuttavat elämää, sillä ADHD voi aiheuttaa esimerkiksi unihäiriöitä ja haastavaa käytöstä. ADHD onkin yhä useammin diagnosoitu myös aikuisilta. Lyhenteiden AD ja HD välissä käytetään toisinaan vinoviivaa eli AD/HD. Tällä halutaan korostaa, että AD eli tarkkaavaisuushäiriö ja HD eli ylivilkkaushäiriö voivat kumpikin esiintyä myös erikseen.

Sisällysluettelo [piilota]
1 Tautiluokitus ja kriteerit
2 ADD - Aikuisten ADHD?
3 ADHD:n syyt
4 ADHD:n hoito
4.1 Yleisimmät ADHD-lääkkeet
5 ADHD:n aiheuttamat vaikeudet
6 Keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta
7 Katso myös
8 Aiheesta muualla
9 Viitteet
10 Kirjallisuutta
11 Kirjallisuutta internetissä



[muokkaa] Tautiluokitus ja kriteerit
ADHD on tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden häiriö, jonka taustalla on sekä geneettisiä, anatomisia että neurofysiologisia poikkeavuuksia. Potilailla etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa normaalista. ADHD esiintyy 3-6 prosentilla suomalaisista lapsista. Puolella potilaista häiriö jatkuu aikuisikään.

ADHD:n ydinoireita ovat tarkkaavaisuuden ongelmat sekä ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen, ja potilaalla voi olla kaikkia oireita samanaikaisesti tai ensisijaisesti joko tarkkaavuushäiriö tai ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. ADHD:n liitännäisoireina havaitaan usein unihäiriöitä, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Unettomuutta ja päiväaikaista väsymyksen tunnetta esiintyy liitännäisoireena jopa 70 %:lla ADHD-potilaista. Univaje johtaa keskittymiskyvyttömyyteen ja siten liitännäisoireena pahentaa ADHD-oireita.[1]

Kansainvälisessä ICD-10 tautiluokituksessa ADHD diagnoosinumero on F90.0.

Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

Keskittymättömyys
Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
Ylivilkkaus tai impulsiivisuus
Ylivilkkaus
Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
Vaikeuksia leikkiä hiljaa
On usein "menossa", ei pysty olemaan kauan paikallaan.
Puhuu paljon
Impulsiivisuus
Vastaa kysymykseen ennakkoon
Ei jaksa odottaa vuoroaan
Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)
Diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympäristössä tai työelämän toiminnassa.

Keskittymishäiriöt jaotellaan myös seuraavasti:

sekä tarkkaavaisuushäiriö että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-C)
pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö (ADHD-I)
pääasiallisesti ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-HI)
Tarkkaavaisuushäiriöiden sijaan Suomessa on aikaisemmin etenkin lapsilla käytetty lyhennettä MBD. Nykyisen se on korvattu kansainvälisesti käytetyllä ADHD-lyhteellä. MBD tulee englannin kielestä minimal brain dysfunction eli lievä aivotoiminnan häiriö. MBD:llä tarkoitettiin neurologisen oireyhtymän aiheuttamaa tarkkaavaisuushäiriötä.


[muokkaa] ADD - Aikuisten ADHD?
Ongelmasta kärsivä lapsi, nuori tai aikuinen voi olla tapaturma-altis ylivilkas "sählääjä", impulsiivinen "koheltaja", flegmaattinen "unelmoija" tai näiden yhdistelmä.

AD/HD:ta pidetään aivojen toiminnasta johtuvana ominaisuutena. Aivojen välittäjäaineista dopamiinin lisäksi ainakin noradrenaliini ja serotoniini vaikuttavat AD/HD -piirteisiin. Joissa osin aivoissa aktivaatio on matalampaa kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä.

AD/HD on synnynnäinen piirre eikä läheskään aina häviä iän myötä. Lapsuuden ylivilkkaus voi toki vähentyä aikuistuessa, mutta keskittymisvaikeudet kuitenkin säilyvät. Stressi, masennus, epäedulliset elämänolosuhteet, ikääntyminen, vaihdevuodet ja aivo-orgaaniset sairaudet (yleisin esimerkiksi alkoholin aiheuttama aivovaurio) lisäävät oirehtimista. Tyypillistä on että AD/HD:n lisäksi on unihäiriö, tyypillisesti unirytmi on sekaisin siten että nukkumaanmeno viivästyy ja herääminen on tuskallista ja varsinkin aamulla toimintakyky on heikompi vilkastuen sitten iltaa kohti.

AD/HD:n olemassaolo ei tarkoita etteikö ihminen voisi olla älykäs. Lahjakkuusprofiili tosin on monesti epätasainen. Oppimiseen keskittymisvaikeuksilla kuitenkin on suuri vaikutus. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä.

Aikanaan ajateltiin, että ADHD useimmiten aikuisuuteen mennessä paranisi. Kun asiaa on tarkemmin tutkittu on todettu että häiriö ei "parane" läheskään aina. Oireita jää ehkä puolelle ja joidenkin arvioiden mukaan jopa 70% aikuisista. Usein esimerkiksi ylivilkkaus ja ulospäin näkyvä levottomuus vähenevät iän myötä tai ihminen sosiaalistumisensa myötä oppii muuttamaan käyttätymistään. Sen sijaan monesti esiintyvä sisäinen levottomuus, impulsiivisuus, työmuistin häiriöt, ylikeskittyminen ja organsoimisen vaikeus eivät häviäkään ja voivat aiheuttaa huomattavaa haittaa toiminnaohjauksen heikkouden, organsaation ongelmien ja muistitoimintoihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Monet aikuisuudessa tarkkaavaisuushäiriöstä (tai toiminnaohjauksen häiriöstä kuten jotkut ongelmasta kärsivät mieluummin sanovat) kärsivät ovat olleet kouluaikoina ns. inattentiivisesta tarkkaavuushäiriöstä kärsiviä. Tyypillisesti heidän tarkkaavuutensa on saattanut oppimisen sijaan keskittyä siihen mitä luokassa tai omissa mielikuvissa tapahtuu. He ovat saattanneet lahjakkuudellaan kompesoida tarkkaavuuden ongelmiaan ja ovat menestyneet riittävän hyvin.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan AD/HD on lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä, tosin oireena ylivilkkaus ei ole tytöillä niin yleistä, joten pojat saavat diagnoosin useammin. Usein tytöt eivät ole koulussa olleet häiritsevästi käyttäytyviä, vaan ovat saattaneet olla opettajienkin mielestä hyvin kilttejä ja jopa vetäytyviä.


[muokkaa] ADHD:n syyt
On todennäköistä että häiriöllä on montakin erilaista taustatekijää. Häiriön aiheuttavat tekijät ovat vielä pääosin selvittämättä, mutta perinnöllisyyttä pidetään merkittävimpänä syynä. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen kuin lapsuuden kokemuksilla.[2] Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, jonka seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia. Myös uusimmissa tutkimuksissa onnäyttöä aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista. Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymiien toimintaa maksassa ja aivoissa. Muita mahdollisia tekijöitä ovat aivojen hapen puute. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Myös runsasta raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä epäillään tarkkaavaisuushäiriön syytekijäksi. Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista.[3][4]

Ympäristömyrkkyjen ja ruuan lisäaineiden kuten aspartaamin ja natriumglutamaatin vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona.


[muokkaa] ADHD:n hoito
Ensisijaisesti ADHD potilaita hoidetaan psykososiaalisilla hoitomuodoilla ja mahdollisesti sen lisäksi lääkehoidolla. Ennen kuin ADHD:ta hoidetaan tulee diagnoosin olla varmistettu. Nykykäytännön mukaan diagnoosiin vaaditaan että oireita on esiintynyt häiritsevinä jo lapsuusaikana. Käytäntönä on, että ennen hoidon aloitusta tehtäisiin myös neuropsykologiset tutkimukset ja niidenkin perusteella kyse on AD/HD.

ADHD:n yhteydessä esiintyy usein samanaikaisesti esimerkiksi masentuneisuutta ja valitettavan usein päihdeongelmaa. On syytä yrittää hoitaa nämä ennen ADHD:n hoitamista. ADHD:n hoitaminen vaatii asiaan perehtynyttä ihmistä, jolla mielellään on tukenaan moniammatillinen työryhmä. Lääkehoidon aloittaminen vaatii, että päihdeongelma on riittävästi "hallinnassa".

ADHD:ta voidaan hoitaa lääkehoidolla, kognitiivisella terapialla, neuropsykologisella kuntoutuksella, coachingilla (ADD Coaching) ja vertaisryhmätoiminnalla sekä joidenkin mukaan myös ravintolisillä.

Häiriön hoidossa käytetään lääkkeitä, jotka sitoutuvat dopamiinin ja noradrenaliinin siirtäjiin hermosolujen solukalvolla ja estävät niiden takaisinottoa soluun. Suomessa yleisin hoitoon käytetty lääke on käytettävä lääke on metyylifenidaatti. Lääkevalmisteita ovat Concerta, joka on lääkkeen kapselirakenteen vuoksi hitaammin imeytyvänä pitempivaikutteinen (n. 12 h) kuin aiemmin eniten käytetty Ritalin (n 1,5 h). Concertan etu on vaikutuksen pitkäkestoisuus, joka kuitenkin joitakin häiritsee. Ritalin on paremmin säädeltävissä, mutta sitä käyttäessä lääkeainepitoisuudet vaihtelevat enemmän. Metyylifenidaattihoidon on todettu parantavan vireystilaa, aloite- ja keskittymiskykyä sekä tarkkaavuutta. Lääkehoidolla voidaan tosin vain lievittää oireita, ei parantaa sairautta. Lisäksi osa ADHD:n hoitoon käytetyistä lääkkeistä saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia. Aikuisten pitkäaikaisesta metyylifenidaattilääkehoidosta on niukasti tutkimuksia.[5] Dekstroamfetamiinia käytetään, jos metyylifenidaatti lääkitys ei anna riittävää hoitovastetta tai metyylifenidaatista tulee liikaa haittavaikutuksia. ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät ole rauhoittavia vaan stimuloivia. Useimmat vaativat huumereseptin ja niiden käyttöä valvotaan erityisen tarkkaan. On esitetty että aktivoiva stimulaatiovaikutus kohdistuu aivoalueisiin, joiden toiminnan vilkastuminen vähentää haitallisia oireita. Unettomuutta esiintyy liitännäisoireena 70 %:lla potilaista ja univaje pahentaa häiriön oireita. Tämä tulee ottaa huomioon potilaita hoidettaessa.


[muokkaa] Yleisimmät ADHD-lääkkeet
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.


Stimulantit
Metyylifenidaatti
Dekstroamfetamiini
Modafiniili
Muut lääkkeet
Atomoksetiini
Venlafaksiini
ADHD:n lääkehoitoa kritisoidaan muun muassa BBC:n Panorama -ohjelmassa (12.11.2007). Sen mukaan lääkehoidon tehoa on liioiteltu. Ohjelman mukaan lääkehoito perustuu pääosin vuonna 1999 julkaistuun professori William Pelhamin johtamaan tutkimukseen, jonka mukaan lääkehoito antoi vuoden kuluessa paremman vasteen kuin terapia. Pelhamin johtama maailman suurin ADHD-hoitohanke The Multimodal Treatment Study of Children with ADHD[6][7] seurasi lähes 600 7–9-vuotiasta ADHD-lasta 1990-luvulta alkaen. Pelham myöntää nyt itse, että tulokset olivat pettymys. Lääkehoito auttaa alussa, mutta se menettää tehonsa ajan oloon. "Uskoakseni me liioittelimme lääkityksen hyötyjä ensimmäisen tutkimuksen perusteella. Olimme uskoneet, että kun lapsia lääkitään pitkään, heidän ennusteensa paranee. Näin ei ollut asianlaita[...] Ei ole näyttöä sitä, että lääkityksestä olisi pitkällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin hoitamatta jättämisestä", Pelham sanoo BBC:n dokumentissa. Hän korostaa vielä, ettei lääkitys ollut pelkästään hyödytöntä, vaan siitä oli pelkkää haittaa. "Lasten kasvu hidastui merkittävästi eivätkä he kasvaneet kuten muut lapset pituuden ja painon suhteen", Pelham sanoo.[8] Pelham on Buffalon yliopiston psykologian, psykiatrian ja pediatrian professori, jonka tutkimusalue on erityisesti ADHD.[9]

Vaikka aikuisten ADHD:n lääkehoito onkin vielä kiistanalaisempi ja vähemmän tutkittu kuin lasten ADHD:n hoito niin yksittäistapauksissa kuitenkin potilaiden lääkehoidosta saama hyöty on merkittävä. Stimulantit vaikuttavat kuitenkin vain ja ainoastaan silloin kun niitä käyttää. Yllättävää on se, että välttämästä ADHD:sta kärsivä ei itse huomaa lääkehoidon tehoa, vaan sen huomaa paremmin joku asiaa läheltä seuraava omainen tai tuttu. Vaikka aikuisten lääkehoitoa on vähemmän tutkittu, niin toisaalta lääkkeiden käyttö aikuisille on ehkä turvallisempaa, sillä aikuisena ongelmat ovat jo selkeästi näkyvissä (jos niitä on) eikä ole oletettavissa että ne normaalin kasvun myötä korjaantuisivat kuten lapsilla voi olla. Lisäksi keskushermosto on aikuisilla kehittynyt "loppuun" vaikka luonnollisesti uusia yhteyksiä syntyy ja aivot dynaamiset ovatkin. Kokemusperäisen tiedon valossa jotkut potilaat, joita on pitkään yritetty hoitaa masennuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi melko tuloksetta ovat hyötyneet merkittävästi ADHD-lääkityksestä siten että tarkkaavuushäiriön oireiden vähennyttyä myös masennus ja ahdistus on lievittynyt.

Ison Britannian terveysministeri Andy Burnham varoitti 7.11.2006 julkisuudessa, että Ritalin (metyylifenidaatti) saattaa aiheuttaa sydämen tiheälyöntisyyttä, rytmihäiriöitä, verenpaineen nousua ja rintakipua (angina pectorista).[10]


[muokkaa] ADHD:n aiheuttamat vaikeudet
Monet vaikeudet ADHD-ihmisellä ovat samanlaisia kuin esimerkiksi Aspergerin oireyhtymän omaavilla, vaikka pääpiireittäin ne vaikuttavatkin melkein vastakohdilta.

Monilla ADHD-henkilöillä on myös aistiyli- ja/tai -aliherkkyyksiä, jotka voivat vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Myös muita neurologisia vaikeuksia, sekä mielenterveydellisiä ongelmia on enemmän suhteessa muuhun väestöön, esimerkiksi levottomat jalat (Restless Legs Syndrome) sekä masennus ovat yleisiä ADHD:n lisänä. Monesti masennus liittyy ADHD:hen ja epäonnistumisen tunteeseen, ja joskus päästään masennuksesta samalla kun ADHD saadaan hoitoon.

ADHD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[11] Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.


[muokkaa] Keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta
Pelkkää keskittymishäiriötä ilman hyperaktiivisuutta kutsutaan myös nimellä ADD (engl. Attention Deficit Disorder).


[muokkaa] Katso myös
Autismin kirjo
Fetaalialkoholisyndrooma
Haastava käytös
Univaje

[muokkaa] Aiheesta muualla
ADHD-keskus * ADHD-center
ADHD-liitto ry
Suomen AD/HD-Aikuiset ry
Terveyskirjasto - Reseptivalmiste Concerta
Poliklinikka.fi

[muokkaa] Viitteet
↑ Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
↑ Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.
↑ Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.
↑ Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
↑ The Multimodal Treatment Study of Children with ADHD
↑ MTA Cooperative Group National Institute of Mental Health Multimodal Treatment Study of ADHD Follow-up: 24-Month Outcomes of Treatment Strategies for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. Pediatrics 2004;113 (4) 754-761 Free Full Text
↑ Drugs for ADHD ´not the answer´ BBC Panorama programme
↑ [Professori William Pelmamin henkilötietoja
↑ TNSMI Health News
↑ [2] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126

[muokkaa] Kirjallisuutta
Matti Tolonen: Ravitsemus ja mielenterveys (Karprint 2007)
Matti Tolonen: Näring och mental hälsa (Facile-Publicing 2008)
MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen (PS-kustannus 2004)
AD/HD nuorilla ja aikuisilla (PS-kustannus 2003)
Anne Lehtokoski: Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus (Tammi 2004)
Tuija Aro: Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa (Niilo Mäki instituutti 2003)
Kristiina Jokinen: ADHD-opas koulunkäyntiavustajille (PS-kustannus 2004)
Märta Tikkanen: Sofian oma kirja: MBD-lapsen tarina (Tammi 1998)
Märta Tikkanen: Sofia aikuisena: elämää MBD:n kanssa (Tammi 1998)
Elisabeth Cleve: Kaaoksesta kohti eheyttä: ADHD-lapsen tarina (WSOY 2003)

[muokkaa] Kirjallisuutta internetissä
"ADHD-tietoa päättäjille"
"Kyllä me selviämme, Tietoa AD/HD-lapsen vanhemmille"
Mirja Heikkilä. Opinnäytetyö, 2003. ADHD-liiton elämän- /arjenhallintakurssien vaikutuksista AD/HD-oireisten aikuisten elämään
Veera Kannosto-Puhakka. Pro gradu tutkielma, 2004.Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi koulussa, Erityisopettajien käsityksiä ja toimintamenetelmiä tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen koulunkäynnin tueksi
NäytäAutismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt
Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C3%B6

2

3377

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Horse66

      Autismin kirjo
      Wikipedia
      Loikkaa: valikkoon, hakuun
      Autismin kirjo eli autismin spektri tai laaja-alaiset kehityshäiriöt (Pervasive Developmental Disorders, PDD), on yleisnimitys autismille ja autismin kaltaisille neurologisille poikkeavuuksille kuten lapsuusiän autismi ja Aspergerin oireyhtymä (AS). Nykyisin autismin diagnoosissa puhutaan mieluummin autismin kirjon piirteistä, sillä autismi ei ole mikään yhtenäinen oireyhtymä vaan jokaisella yksilöllä autismin piirteet koostuvat erilaisista neuropsykologiaan kuuluvista oireista. Autisminkirjon piirteiden esiintyvyys vaihtelee eri tutkimuksissa 20/10 000 - 77/10 000.[1] Autismikäsitteen laajeneminen autismispektriin ja lisääntynyt tietoisuus autismista on vaikuttanut myös sen esiintyvyyden kasvuun. Näiden laaja-alaisten kehityshäiriöiden ohella esiintyy usein myös muita perinnöllisiä neurologisia poikkeamia kuten epilepsia, Touretten oireyhtymä, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, jne. Autismin kirjon ihmisillä autoimmuunisairauksista keliakia on yleistä.


      Autismin kirjon lapsi asettaa usein lelunsa tarkkaan järjestykseenSisällysluettelo [piilota]
      1 Historiaa
      2 Autismikirjon alatyypit ICD-10 mukaan
      2.1 F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt
      3 Diagnoosi
      3.1 Diagnoosin ongelmia
      4 Autismin kirjon piirteet
      5 Vuorovaikutusongelmat
      6 Geneettinen pohja
      7 Ravinnon merkitys
      8 Kuntoutuksesta
      8.1 Laitoshoito vai avohoito
      9 Opetuksesta ja ohjauksesta
      10 Lähteitä
      11 Tutkimuksia
      12 Katso myös
      13 Aiheesta muualla



      [muokkaa] Historiaa
      Kun lastenpsykiatri Leo Kanner vuonna 1943 oli kiinnittänyt huomiota lapsiin, jotka sulkeutuivat omaan maailmaansa ollessaan kontaktissa muihin ihmisiin, hän käytti termiä "autismi", jonka hän lainasi skitsofrenian oirekuvauksesta. Kanner uskoi, että kaikilla lapsilla on varhainen autistinen vaihe. Tämä käsitys on myöhemmin kuitenkin osoitettu vääräksi. Seurauksena oli kuitenkin, että autismi ja skitsofrenia sekoitettiin helposti toisiinsa. Sekaannus koski niin oireita, niiden esiintymistä kuin syitä. Psykoosin sekoittamisesta autismiin seurasi, että lastenpsykiatriassa käytettiin käsitteitä lapsuuden psykoosi ja lapsuusiän skitsofrenia, joiden piiriin autismikin kuului. Se erotettiin omaksi tautiluokituksekseen vasta 1980-luvulla. Kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 alkuperäinen käsite yksittäisestä häiriöstä laajentui nykyiseksi käsitteeksi autismi spektrin häiriöt, laaja-alaiset kehityshäiriöt vuonna 1994. Tällöin DSM-IV tautiluokitukseen tuli viisi autismin oireita kuvaavaa luokkaa.[2]


      [muokkaa] Autismikirjon alatyypit ICD-10 mukaan

      [muokkaa] F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt
      F84.0 Lapsuusiän autismi

      F84.1 Epätyypillinen autismi

      F84.2 Rettin oireyhtymä

      F84.3 Muu lapsuusiän persoonallisuutta hajottava (disintegratiivinen) kehityshäiriö

      F84.4 Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

      F84.5 Aspergerin oireyhtymä

      F84.8 Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

      F84.9 Määrittelemätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö[3]


      [muokkaa] Diagnoosi
      Autistinen yksinäisyys ja pakonomainen tarve samanlaisena toistuviin asioihin, olivat Kannerin mukaan autismin keskeiset piirteet. Laaja-alaiset kehityshäiriöt diagnosoidaan edelleenkin tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Tärkeimmät kolme tutkittavaa aluetta ovat kommunikaatio, kiinnostuksen kohteet ja sosiaalinen vuorovaikutus. Autismin spektrin monimuotoisuus johtuu siitä, että näiden kolmen alueen komponentit esiintyvät lukuisissa erilaisissa yhdistelmissä. Usein ilmenee lisäksi stereotyyppistä, toistavaa käytöstä ja eri maneereita. Myös ali- tai yliherkkyys ympäristön ärsykkeille on tavallista. Oirekuva voi vaihdella henkilöstä toiseen suurestikin. Autismin spektrin piirteet vaihtelee siis yksilöllisesti ja muuttuu henkilön kehittymisen myötä, jonka vuoksi diagnostisten rajojen asettaminen on vaikeaa.[4] Kun diagnoosi tehdään varhain puhutaan autismista. Myöhemmin tehty diagnoosi on tavallisesti Asperger[5]


      [muokkaa] Diagnoosin ongelmia
      Autismin diagnosointi ei ole yksinkertaista. Se on oireyhtymä. Diagnoosissa pisteytetään ja summataan tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita diagnostisesta oireluettelosta. Vaikka kahdella autismin kirjoon kuuluvalla diagnoosi olisi sama, lopputulos saattaa koostua aivan erilaisista oireista. Yksittäisiä ja eriasteisia Asperger-piirteitä esiintyy muissakin henkilöissä kuin diagnosoiduissa tai diagnosoitavissa olevissa. Aspergerin syndroomasta on tunnistettu jo erilaisia alaryhmiä, joten määritelmä saattaa tulevaisuudessa laajentua. Rettin syndroomaa pidetään myös autismin kirjoa sivuavana. Autismioireiden yhteydessä esiintyy usein myös keskittymishäiriötä (ADHD), Touretten oireyhtymää, epilepsiaa ja dysfasiaa. Psykiatrisena diagnoosina on usein laaja-alainen kehityshäiriö. Se sisältää kaikki edellä mainitut neurologiset oireyhtymät eikä ole kovin tarkkarajainen. Vaikka lapsen ongelmat näyttävät psyykkisiltä, psykiatrinen diagnoosi ei yksin sovi hoidon suunnitteluun, vaan vaatii moniammatillista tiimiä, jossa on mukana myös neurologian ja neuropsykologian asiantuntemus.

      Aspergerin oireet on virheellisesti sekoitettu skitsofreniaan. Vielä 10 vuotta sitten autismin kirjon piirteet diagnosoitiin usein psykoosina. Autismin kirjon oireyhtymät oli huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu. Lastenpsykiatrian piirissä edelleenkin löytyy niitä jotka kutsuvat autismin kirjon oireyhtymiä, kuten Aspergeria "kiistetyksi" syndroomaksi. Autismin kirjon laaja-alaisia kehityshäiriöitä käytetään toisinaan (vastoin varsinaista diagnoosikriteeristön määritelmää) myös kuvaamaan tilannetta, jossa lapsella on vakavia psyykkisiä ongelmia, esimerkiksi psykoottistyyppistä käyttäytymistä. Erot termin käytössä näyttävät liittyvän tapaan arvioida psyykkistä kehitystä; käytetyllä teoreettisella ja terapeuttisella viitekehyksellä voi olla merkitystä ongelman määrittelyssä. Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia. Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä uudella mantereella laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen ”suojaa” siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät. Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Tutkijoiden mukaan korjaus tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana.[6]

      Vääriä diagnooseja


      [muokkaa] Autismin kirjon piirteet
      Autismin kirjon piirteiden avulla määritellään autismin vaikeusastetta. Yleisesti autismiksi kutsutaan autismin kirjon kolmea vaikeinta diagnostista luokkaa. Autismi diagnosoidaan yleensä lapsena. Voidaan puhua sulkeutuneista, passiivisista ja aktiivisista, mutta oudosti käyttäytyvistä lapsista.[7][8] Sulkeutuneita ja passiivisia sanotaan vaikeasti autistisiksi LFA (Low Functioning Autism). Autismista, johon liittyy verrattain korkea toiminnallinen kyky, käytetään nimitystä HFA (High Functioning Autism) hyvätasoinen autismi. Se on lähellä Aspergerin oireyhtymää, autismin kirjon lievempää muotoa. Aspergerin syndroomaa saatetaan käyttää joskus jopa "paremman puutteessa", kun henkilöllä on selvästi autismin kirjoon liittyviä piirteitä, mutta mikään muukaan syndrooma ei täsmää. Tällöin kuitenkin kyseessä voi olla epätyypillinen autismi.

      Vaikka autistisia oireita voidaan lievittää ja vaikka erityyppiset liitännäisongelmat – kuten alkoholismi, äkilliset sekavuustilat, masentuneisuus ja pakonomainen kiinnostus kuolemaa kohtaan – hämärtävät oireyhtymän kliinistä kuvaa, keskeistä on, että nämä henkilöt eivät edelleenkään kykene olemaan nopeassa ja intuitiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa sosiaaalisesti hyväksyttävällä ja joustavalla tavalla. Tämän vuoksi heiltä lähes täysin puuttuu luonnollinen improvisoimiskyky. Yksittäiset henkilöt voivat silti omaksua suuren määrän erilaisia sosiaalisia rooleja ja lyhyen aikaa selviytyä hyvinkin jonkin tällaisen roolin esittämisestä – ja siten näyttää tässä suhteessa normaaleilta. Usein kuitenkin myös tällaisissa tapauksissa henkilöiden puutteellinen kyky improvisoida havaitaan yleensä nopeasti. Kokemukset, elämäntapahtumat ja hoito eivät vaikuta jäykkyyteen, rutiineihin takertumiseen ja terveen järjen puutteeseen.[9]


      [muokkaa] Vuorovaikutusongelmat
      Ihminen on jo syntymästään kehittynyt havaitsemaan erityisen herkästi muut ihmiset ympärillään. Erityisesti tunteiden tulkinta kasvojen ilmeiden perusteella kehittyy nopeasti. Kohta lapsi alkaa myös erottaa omat tunteensa ja ajatuksensa ympärillä olevien ihmisten tunteista. Jos nämä varhaisen vuorovaikutuksen taidot eivät kehity normaalisti, puhutaan autismin kirjon ongelmista. Joillakin lapsilla nämä vuorovaikutusongelmat näkyvät jo hyvin pienenä, toisilla lapsilla vasta myöhemmin. Jos lapsi ei opi puhumaan ennen kolmatta ikävuottaan, epäillään autismia, mutta lapsi joka oppii puhumaan, vaikka käytös muuten saattaa olla autistinen, saattaa jäädä diagnosoimatta ennen kouluikää, sillä kotona opitaan usein tulemaan toimeen poikkeuksellisesti käyttäytyvän lapsen kanssa. Autismin spektrin piirteet voidaan nähdä osana lapsen luonteenpiirteitä. Lasta saatetaan pitää tavallista tarkempana ja ujona. Viimeistään autismin spektrin ongelmat näkyvät kodin ulkopuolella erilaisina sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen vaikeuksina ennen murrosikää.[10]

      Autismin vuorovaikutusongelmat ovat sosiaalisia, kielellisiä ja ajan tajuun liittyviä. Nämä ilmenevät mm. ymmärryksen, ilmaisun, ajattelun, tunteitten ja liikkeiden vaikeutena. Ne eivät ole samanlaisia kaikilla vaan yksilöllinen vaihtelu on suurta. Seuraava taulukko on malli siitä, miten nämä vaikeudet vaikuttavat monella tasolla toinen toisiinsa.[11] Vuorovaikutusongelmien seurauksena saattaa olla haastava käytös.

      Sosiaaliset vaikeudet näkyvät sosiaalisten vihjeitten tulkinnan väärinkäsityksinä. Sosiaalinen ilmaisuntarve on niukkaa. Ajattelu on ratkaisukeskeistä. Tunteiden hallinta on heikkoa ja eleet ja ilmeet jäykkiä ja vaikeasti tulkittavia.

      Kielelliset vaikeudet näkyvät abstraktienkin asioiden konkreettisena ymmärtämisenä. Myös kielellinen ilmaisu on konkreettista. Ajattelu on mustavalkoista. Kompromissit ovat vaikeita. Eläytyminen kielen keinoin on vaikeaa. Eleviestintä on jäykkää.

      Ajan taju on vaikeaa. Tämä näkyy ajattomuutena sekä ilmaisun ja toiminnan hitautena. Ajatteluakin on vaikea jaksottaa abstrakteiksi kokonaisuuksiksi. Tunneilmaisu ei ota huomioon aikaa eikä paikkaa. Rytmitaju on hyvä, musiikkiin on helppo eläytyä, mutta on vaikeuksia tuottaa toimia kielellisten ohjeitten mukaan.

      Vaikeus Ymmärrys Ilmaisu Ajattelu Tunteet Liikkeet
      Sosiaalinen Tulkinta Tarve Ratkaisu Hallinta Ilmeet
      Kielellinen Konkretia Konkreettinen Kyllä / Ei Eläytyminen Jäykkyys
      Ajallinen Ajattomuus Hitaus Jaksottomuus Sopivuus Rytmi


      [muokkaa] Geneettinen pohja
      Autismin kirjon ongelmat esiintyvät usein suvuittain. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä on monissa tapauksissa suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla.[12] Tutkimuksissa on todettu, että autismin kirjon oireiden aiheuttajia yhdistää enemmän tai vähemmän tietty geenijoukko, joka esiintyessään aiheuttaa yhtä tai useampaa oiretta. Kyseisen geenijoukon ohella on usein havaittu esiintyvän myös monia myönteisiä vaikutuksia. Tämä lienee osasyynä siihen, että autismin kirjon häiriöt eivät näytä vähentyvän kansanterveydessä (katso autismi epidemiana). Autismin kirjon oireista kärsii noin 0,9 prosenttia väestöstä. Aspergerin syndroomasta oletetaan kärsivän 0,35-0,5 prosenttia väestöstä. Kaikkiaan noin 50 000 suomalaista kuuluu autismin kirjoon. Heistä noin 10 000 on autisteja.[13] Uusimmat tutkimukset ovat edelleen vahvistaneet autismin geneettisen pohjan.[14]


      [muokkaa] Ravinnon merkitys
      Tutkimusten mukaan autismin kirjon oireita voidaan helpottaa sopivalla ravinnolla. Omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat aivan välttämättömiä aivojen normaalille kehitykselle ja toiminnalle, mutta monesti ne puuttuvat nykyajan ruokavaliosta. Niitä esiintyy kaloissa ja äyriäisissä sekä joissakin pähkinöissä ja siemenissä sekä vihreissä lehtivihanneksissa. Kaikki ihmiset tarvitsevat riittävän määrän näitä HUFA-rasvahappoja sekä aivojen toimintaa että fyysistä terveyttä varten. Rasvahapporavintolisien ei voida odottaa auttavan jokaisessa tapauksessa, mutta ne voivat auttaa korjaamaan rasvahappojen puutteen oireet mm. seuraavissa oireissa:[15]

      karhea tai kuiva iho
      kiillottomat tai elottomat hiukset, hilse
      hauraat kynnet
      allergiset iho-oireet
      astma
      heikko hämäränäkö
      herkkyys kirkkaalle valolle
      kaksoiskuvat lukiessa
      keskittymisvaikeudet
      työmuistiongelmat
      emotionaalinen yliherkkyys
      masentuneisuus
      voimakkaat mielialanvaihtelut
      ahdistuneisuus
      nukahtamisvaikeudet
      Myös keliakia on autismin kirjon ihmisillä yleistä. Hoitona keliakiaan on viljatuotteiden poistaminen ravinnosta. On viitteitä, että autismi saattaisi osaksi johtua immunologisista syistä (viljojen ja maidon proteiinit).[16][17]


      [muokkaa] Kuntoutuksesta
      Autistisen lapsen neuropsykologinen kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, mieluiten noin 2-4 vuoden iässä. Niin sanotut "puhtaat autistit" hyötyvät enemmän intensiivisestä terapiasta, kuin ne joilla on laaja-alaisia kehityksen ongelmia. Tämä edellyttää siis myös varsin huolellista diagnoosin tekemistä. Lapsuusiän autismidiagnoosin saaneet ovat yleensä vaikeavammaisia, jolloin heidän kuntoutuksestaan vastaa Kansaneläkelaitos.[18]

      Autismia ei voi parantaa. Siihen liittyviä oireita voidaan kuitenkin helpottaa ja sekä kommunikointia että vuorovaikutustaitoja parantaa. Tämä kehitys näkyy parhaiten perheiden sisällä. Suotuisa kehitys vaatii intensiivistä työtä ja ympäristön tukea. Pelkästään kahdenkeskisillä terapioilla, kuten psykoterapia, ei ole merkitystä, vaan terapia vaatii moniammatillista yhteistyötä. Autistisella lapsella on usein monia kuntoutusmuotoja kuten puheterapia, erilaiset visuaaliset harjoitteet, sensoriseen integraatioon perustuva terapia, Lovaasin terapia, TEACCH (Treatment and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children), Portaat-varhaiskuntoutus ja PECS (Picture Exchange Communication System).

      Autismin kirjolle ovat ominaisia vuorovaikutusongelmat. Laitoshoidossa pyritään poistamaan käytös jona ongelma näyttäytyy. Näin ei kuitenkaan saada aikaan pysyviä tuloksia, sillä uusissa olosuhteissa henkilö ei tiedä miten soveltaa oppimaansa. Parhaisiin tuloksiin päästään niissä olosuhteissa, joissa ihminen toimii sopeuttamalla vuorovaikutustaidot sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisten vahvuuksien tukemista. Tärkeää on selvitä jokapäiväisen elämän paineissa. Autismin kirjon ongelmat tulevat mm. aistiherkkyyksistä ja erilaisesta maailman kokemisesta. Outona häirikkönä ja pelottavana kummajaisena hän kokee olevansa kuin Notre Damen kellonsoittaja. Nostamalla oppimisvaikeuksista kärsivän yksilön itsetuntoa ja huomioimalla henkilön vahvuudet, hänen suhteensa muuhun maailmaan ja muun maailman suhde häneen tasapainottuu. Tärkeintä kuntoutusta autismin kirjossa on asianmukainen tuki koulutuksessa.


      [muokkaa] Laitoshoito vai avohoito
      Laaja-alaisten kehityshäiriöiden syyksi epäillään toisinaan myös kasvatusta ja lapsen elinolosuhteita, ravitsemusta sekä myrkkyjä ja lisäaineita sekä rokotteita. Välillä esitetään myös, että autismin kirjon piirteet ovat yleisinhimillisiä ja vanhemmat vain yrittävät hyötyä hankkimalla diagnoosin lapselleen. Autismin kirjon häiriöitä tulkitaan psykiatriassa myös lapsuuden psykoosiksi. Edelleenkin psykodynaamisen koulukunnan mukaan kuntoutukseksi sopii psykoanalyysi, joka on kuitenkin todettu useassa tutkimuksessa hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi. Kognitiivinen psykoterapia sen sijaan sopii paremmin. Lasten asperger diagnosoidaan psykiatriassa usein muuksi laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi.

      Laaja-alaisia kehityshäiriöitä hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa että kotona. Hoito vaihtelee eri puolilla Suomea. Laitoshoito on edelleen erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Stakesin tutkimuksessa Psykiatrian erikoisalan laitoshoito 2005 lasten laitoshoidon erot eri puolilla maata on huomattavan suuret. Tilastot osoittavat, että Länsi-Pohjassa vain kaksi alle 12-vuotiasta lasta oli laitoshoidossa 7 vrk vuonna 2005 kun taas pääkaupunkiseudulla laitoksissa oli 268 lasta 18 626 vrk.

      Kehitysvammaisilla tavataan suhteellisen usein haastavaa käyttäytymistä, jonka hillinnässä käytetään psykoosilääkkeitä. Uusimmassa tutkimuksessa näyttöä psykoosilääkkeiden tehosta ei ole kuitenkaan voitu todeta. Tutkijat huomauttavat, että kehitysvammaisen aggressiot riippuvat usein ympäristötekijöistä ja liittyvät pakkoon, vaatimuksiin, huomion herättämiseen tai haluun saada jotain mieluista. Tutkijat korostavat, että psykoosilääkkeitä ei tulisi käyttää rutiininomaisesti ei-psykoottisten kehitysvammaisten aggressioiden hillinnässä.[19] Haastava käytös johtuu usein myös unen puutteesta, joka on autismin kirjossa yleistä. Melatoniinin on todettu auttavan nukahtamisongelmiin ja univajeen hoitoon.[20]


      [muokkaa] Opetuksesta ja ohjauksesta
      Autismin kirjoon kuuluminen ei välttämättä tarkoita vain ongelmia, vaan esimerkiksi asperger ja hyvätasoinen autismi HFA merkitsevät myös vahvuuksia. Koulussa autismin kirjon piirteet näkyvät usein siinä, että oppija on oman tiensä kulkija. Hän ei toimi niin kuin yleensä odottaisi ikäistensä tekevän. Lapsi saattaa ymmärtää ohjeet väärin ja usein konkreettisella tavalla. Tämä saattaa johtaa omaperäisiin ratkaisuihin. Koulunkäynti ei kuitenkaan suosi omaperäisiä ratkaisuja. Huomatessaan toimivansa ”väärin” lapselle syntyy epävarmuus. Koulussa lapsi oppii katsomaan ensin mitä muut tekevät ja pyrkii sitten tekemään samalla tavalla kuin muutkin. Monesti ajatellaan, että vahvasti strukturoitu opetus on parasta opetusta autistin spektrumin opiskelijoille. Se on varmasti totta siinä mielessä, että ajan ja oman toiminnan ohjaus on heikkoa. Jo opiskelun alkaessa tarvitaan siis selkeä struktuuri ja ohjelma, joka kattaa koko opiskeluajan. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä autismin spektrumin opiskelijan kiinnostuksen kohteet ohjaavat voimakkaasti hänen opintoja. Siksi opetussuunnitelman mukaiset sisältöalueet eivät välttämättä toteudu siinä mielessä, kuin ne on oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kirjattu.

      Opiskelijan ohjauksessa ja opetuksessa erityiset kiinnostuksen kohteet aiheuttavat sen, että joissakin oppiaineissa opiskelija saa helposti täysiä pisteitä ja suorituksia jopa enemmän kuin on tarpeen. Toisissa oppiaineissa osallistuminen saattaa olla heikkoa ja suoritukset jäävät toteutumatta. Autismin spektrin opiskelijoita auttaa yksilöity henkilökohtainen opetussuunnitelma, mutta se ei yksin riitä. Joustavuutta tarvitaan myös opetussuunnitelman sisältöihin ja niiden toteutukseen, jotka ovat usein liian kankeita. Opiskelun alussa opetuksen toteutus ei useinkaan hahmotu opiskelijalle niin, että hän voisi tehdä itselleen sopivia valintoja. Joskus valintamahdollisuudetkin saattaa olla lähes olemattomat. Henkilökohtaista opetussuunnitelmaa pitäisi tarkentaa opiskelun kuluessa.

      Erityisesti oppiaineissa, joissa huomataan kiinnostuksen puute, pitäisi miettiä, miten opetusta voitaisiin toteuttaa toisella tavalla. Sekä opetusmenetelmiä että sisältöjä olisi syytä tarkistaa siitä näkökulmasta, miten niistä saataisiin autismin spektrin opiskelijalle mielekkäitä kokonaisuuksia. Erityisopettajan autismin spektrumin vaikeuksien tuntemus voi olla tässä arvaamattomaksi avuksi. Usein uskotaan, että tiukat rajat ja pakko toimii autistiselle opiskelijalle. Pakkotilanteessa opiskelija saattaa kuitenkin mennä aivan jumiin tai käyttäytyä odottamattomasti. Tämä ei johda oppimista eteenpäin. Motivaatio ja innostus pitää löytyä opiskelijasta itsestään jos halutaan päästä eteenpäin. Autistinen ihminen on usein sinnikäs. Löytäessään tavoitteensa hän harvoin antaa periksi. Psykiatria saattaa pitää tilannetta patologisena ja sekoittaa sen pakko-oireisuushäiriöihin. Autistinen mielenkiinto ei kuitenkaan ole aina patologista. Koulutuksen tehtävä on ohjata tätä mielenkiintoa sosiaalisesti rakentaviin kohteisiin. Löytämällä yhdessä opiskelijan kanssa oppiaineesta aspektin, joka sopii opiskelijan erityiseen mielenkiinnon kohteeseen, saatetaan päästä pattitilanteesta ja opinnot alkavat sujua jopa paremmin kuin oli odotettu.


      [muokkaa] Lähteitä
      ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
      ↑ Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005). Kliininen lapsipsykologia. Edita, Helsinki.
      ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
      ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
      ↑ Attwood, Tony (2007) Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu, Jyväskylä
      ↑ Von Wendt,Lennart & Avellan, Anne (2007) Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi no. 4., Helsinki.
      ↑ Wing, Lorna (1997) Autistic spectrum disorders. BMJ. http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/312/7027/32 7
      ↑ Wing, Lorna (1997) Syndromes of Autism and Atypical Development. Teoksessa D. J. Cohen & F. R.Volkmar (toim.) Handbook of Autism and Pervasive Developmental Disorders. Wiley. New York
      ↑ Gillberg C. (1999) Nörtti, nero vai normaali. Atena. Jyväskylä
      ↑ Clements, John & Zarkowska, Ewa (2006) Behavioural Concerns & Autistic Spectrum Disorders. Jessica Kingsley Publishers, London.
      ↑ Clements, John & Zarkowska, Ewa (2006) Behavioural Concerns & Autistic Spectrum Disorders. Jessica Kingsley Publishers, London.
      ↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
      http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=33
      ↑ Arking, D. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. Alarcon, M. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. Bakkaloglu, B. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. Stephan, D. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. News release, National Institute of Mental Health. News release, University of California, Los Angeles
      http://www.vitacom.fi/UserFiles/Files/aleksandran_artik keli_rasvat.pdf Alex Richardso: Ravinnon merkitys ADHD:ssa, dysleksiassa, dyspraksiassa ja autistisessa oireyhtymässä -Voivatko rasvahapot auttaa ?
      http://users.jyu.fi/~tutaalas/viljat.html Viljat - hyvä vai paha?
      ↑ [http://users.jyu.fi/~tutaalas/gluteeni.html Gluteeniherkkyys
      ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
      ↑ Salokangas Raimo K. R. (2008) Psykoosilääkkeistä ei olekaan hyötyä kehitysvammaisen aggression hoidossa. Suomen Lääkärilehti 12-13/2008
      ↑ Paavonen Juulia (2004) Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto

      [muokkaa] Tutkimuksia
      Kontu, Elina (2004) Mielen ja musiikin ikkunat autismiin, väitöskirja Helsingin yliopisto http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/kontu /mielenja.pdf

      Nieminen-von Wendt, Taina (2004). On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Väitöskirja ladattavana pdf-tiedostona (englanniksi)


      [muokkaa] Katso myös
      Autismi
      Asperger
      HFA
      neuropsykologia
      Haastava käytös
      Luettelo autismin kirjon henkilöistä
      Autistien oikeuksien liike
      Autistien päivä
      Maailman autismitietoisuuden päivä

      [muokkaa] Aiheesta muualla
      Me itse
      Autismi- ja Aspergerliitto
      Autismisäätiö [2]
      Assit tutkimusryhmä
      Mitä on autismi?
      Autismin kirjon ihmisoikeudet Euroopassa
      Podcast programme
      NäytäAutismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt
      Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia

      Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismin_kirjo
      Luokat: Autismi | Kehitysvammat | Neuropsykologia | Neurologiset poikkeavuudet

    • Horse66

      bio-puolen palstalla siellä on mielenkiintoista keskustelua käynnissä ja toivomme asiallista keskustelua..

      Ajattelin vain että olisi nuokin tiedot teille sijareille hyödyksi..hoitaessanne sijaislapsia...

    Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      105
      6358
    2. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      222
      3575
    3. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      18
      3405
    4. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      66
      3328
    5. Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään

      Kaikkosen erityis­avustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po
      Maailman menoa
      33
      2721
    6. Niin voimakkaat tunteet

      Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi
      Ikävä
      16
      2555
    7. Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen

      sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk
      Ikävä
      24
      2524
    8. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      28
      2373
    9. Onko 172cm lyhyt?

      Pitääkö miehen olla pidempi kuin 172cm?
      Sinkut
      274
      2181
    10. Puhe on halpaa

      Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.
      Ikävä
      44
      1786
    Aihe