Tarttisin vähän apua erään asian pohdinnassa, mutta ehkä ekaksi kerronkin vähän taustaa...
Eli olen 25 -vuotias opiskelijatyttö ja mulla (tai mun perheellä yhteisesti) on aina ollut koira. Mun porukoilla on siis ollut kolme villakoirapoikaa peräjälkeen, ja kun koirien ikävuodet lasketaan yhteen, niin koiruusvuosia on kertynyt porukoilleni yli 30, ja minulle tuo 25 -vuotta. Syyskuussa kävi sitten niin, että viikkoa ennen mun rakkan kullan 15 -vuotissynttäreitä oli tehtävä vaikea päätös siitä, että hänen on aika mennä haukkujen taivaaseen. Pitkän ja hyvän elämän rakas sai viettää kanssamme ja todella kova ikävä meille jäi, mutta viisi vuotta sydänvikaa potenut hauvamme oli viimeisten kuukausiensa aikana jo aika poikki ja vanhuuden höperyyskin alkoi myös vaivata (ei esim. osannut asettua nukkumaan ja eikä se enää viimeisten päiviensä aikana edes tajunnut kuinka syödään).
No, nyt sitten itse asiaan, eli olen alkanut pohtimaan sitä, että jospa hankkisin uuden koiran, edellisen jäljiltä kun jäi niin suuri tyhjä aukko elämääni. Ainoa ongelma on se, etten oikein tiedä miten se käytännössä onnistuisi, sillä valmistun noin puolentoista vuoden kuluttua ja sittenpä tietysti joudun menemään töihin. Tiedän, että monilla opiskelijoilla on koira ilonaan, mutta ovatko he pohtineet sitä, miten sitten menetellään kun itse mennään töihin? Miten te muut työssäkäyvät olette hoitaneet tämän asian, kuinka kauan koiranne ovat yksinään kotona, koko työpäivänkö? Minusta tuntuisi niin surkealta, jos koira joutuisi olemaan kahdeksankin tuntia yksin ilman ulkoilua, virikkeitä yms. Tämän viimeisimmän koiramme kun ei tarvinnut olla ollenkaan yksin, niin siksikin ajatus siitä, että koiruus olisi yksin, tyyliin neljäkin tuntia, on minulle outo (taidan olla tälle koiran yksinjäämiselle vähän yliherkkä ;). Meillä oli oikein semmoinen "24/7 hoitorinki" koiramme sairauden vuoksi koko sen ajan kun olen olen opiskellut (4 -vuotta). Eli, jos äippä oli töissä poitsu meni päiväksi hoitoon isälle ja minä tulin opiskelukaupungistani aina hoitamaan sitä, kun se vain oli mahdollista. Itse asiassa suunnittelin koko koulunkäynnin aikataulun koiranhoidon mukaan, jotta saatoin hoitaa sitä mahdollisimman paljon. Mutta nyt olisi tilanne siis se, että olisin seuraavasta koirasta vastuussa ihan itse. En ole myöskään varma siitä, mihin opiskelujeni jälkeen asettuisin asumaan, joten siksi en voi ihan täysin luottaa siihen, että voisin viedä koirani päivähoitoon porukoilleni työpäivän ajaksi. Ajatus taas siitä, että joutuisin elämään ilman koiraa tuntuu kuitenkin tosi kurjalta kun en ole tottunut olemaan ilman. Mutta koirankin parasta olisi ajateltava. En siis ole valmis ottamaan koiraa vaan itseni vuoksi, sillä minulle tärkeintä on koiran hyvinvointi, koira tulee kaikissa suunnitelmissa aina ensimmäisenä. Joten sanokaa nyt minua viisaammat, joudunko lykkäämään koiran hankintaa eläkevuosille asti?
Uusi koirako
11
458
Vastaukset
- ajatuksia..
esitit viestissäsi. Tässä voisi olla yksi vaihtoehto: nykyään on mahdollista myös tehdä etätöitä kotoa käsin.
Jos koulutit itseäsi sellaiseen ammattiin missä tämä on mahdollista, niin harkitse sitä. Silloin ei tarvitse odottaa eläkeikään saakka.
Myös oma yritys saattaisi mahdollistaa unelman toteuttamisen aiemmin. - HuhheiJAA
Alkaa sinun tilanteesi vaikuttaa aika moiselta koirariippuvuudelta. Koko ikäsi siis olet omistanut koiran, ja nytkin sinun on pakko saada koira, vaikka elämäntilanne ei sitä oikein suosisi ja sinulla on vielä pitkä elämä edettävänä.
Kannattaa nyt pitää preikki koirista, kunnes taas on parempi ajankohta. Koira kannattaa hoitaa aivan oman perheen vastuulla.
Ei kannata olla liian koirakuumeinen koko elämäänsä, sillä silloin voi tulla kovat paikat, kun on liian iäkäs, eli ei enää kykene elättämään koiraansa muulla kuin ruualla, hellimisellä ja takapihalla ulkoiluttamisella.
Eivät sinun mahdollisuutesi koiranpidolle tähän pääty, kannattaa tosiaan varrota, että voi hankkia koiran omalle vastuulleen.
On osattava elä myös ilman koiraa.- töissä käyvä koiran omistaja
"sinulla on vielä pitkä elämä edettävänä. "
mistä kukaan voi tietää elämänsä pituudesta. koiran voi hyvinkin jättää työpäiväksi kotiin, kunhan koiralle jätetty tarpeeksi toimintaa.
kuitenkin pentua otettaessa tulisi varmistaa ettei pentu jää heti ihan koko päiväksi yksin, vaan koeta sovittaa koiran otto jonkin loman (kesä, joulu, hiihto) alkuun, jos mahdollista.
mulla on ollut koira nyt jo kohta 4 vuotta. välillä sillä on ollut joku seurana koko ajan, mutta nykyään, kun olen töissä, on koira kotona yksin. toisaalta olen öisin töissä, joten uskon koiran nukkuvan enimmän ajan. sitten aamulla mennään ulos ja leikitään ja syödään. noin 4-5 tunnin aktivoinnin jälkeen on minun tietenkin päästävä nukkumaan ja koirakin nukkuu sen ajan. 6-7 tunnin unien jälkeen taas mennään ulos ja ollaan yhdessä, ja ennen töihin lähtöä käydään vielä uudestaan lenkillä.
viikonloppuisin koirani ei jää lainkaan yksin, jos sattuu olemaan jotain menoa, niin yleensä koira pääsee vanhempien luokse kyläilemään (ja sielläkin sitä touhua riittää). - HuhheiJAA
töissä käyvä koiran omistaja kirjoitti:
"sinulla on vielä pitkä elämä edettävänä. "
mistä kukaan voi tietää elämänsä pituudesta. koiran voi hyvinkin jättää työpäiväksi kotiin, kunhan koiralle jätetty tarpeeksi toimintaa.
kuitenkin pentua otettaessa tulisi varmistaa ettei pentu jää heti ihan koko päiväksi yksin, vaan koeta sovittaa koiran otto jonkin loman (kesä, joulu, hiihto) alkuun, jos mahdollista.
mulla on ollut koira nyt jo kohta 4 vuotta. välillä sillä on ollut joku seurana koko ajan, mutta nykyään, kun olen töissä, on koira kotona yksin. toisaalta olen öisin töissä, joten uskon koiran nukkuvan enimmän ajan. sitten aamulla mennään ulos ja leikitään ja syödään. noin 4-5 tunnin aktivoinnin jälkeen on minun tietenkin päästävä nukkumaan ja koirakin nukkuu sen ajan. 6-7 tunnin unien jälkeen taas mennään ulos ja ollaan yhdessä, ja ennen töihin lähtöä käydään vielä uudestaan lenkillä.
viikonloppuisin koirani ei jää lainkaan yksin, jos sattuu olemaan jotain menoa, niin yleensä koira pääsee vanhempien luokse kyläilemään (ja sielläkin sitä touhua riittää).Rotujen luonteilla on eroja. Pelkiks seurakoiriks jalostetut rodut on hemmoteltu kestämään yksinoloa vaan parisen tuntia. Mitään villakoiria mielummin suisittelisin vaikka terriereitä tai mäyräkoiria.
Mutta niin kuin sanoin, pitää oppia elämään myös ilman koiria.
Mutta miksi sinun on tuolla lailla kauhistuteltava muita, että >>mistä kukaan voi tietää elämänsä pituudesta.>>
- mäyriz
Mielestäni olisi hyvinkin mahdollista, että hankkisit koiran nyt kun vielä opiskelet, niin voisit olla sen kanssa pitkiä aikoja yhdessä kun se pentuna kuitenkin seuraa kaipaa. Samalla voisit sitten pikkuhiljaa totuttaa sitä olemaan yksin pidempiäkin aikoja, sillä jollen väärässä ole, meidän talous ei ole ainoa Suomessa, jossa koira todella on sen 8 tuntia yksin kotona ihmisten ollessa töissä. Ja aivan terve ja normaalisosiaalinen koira meillä onkin. Virikkeitähän koiralle järjestetään erilaisilla leluilla, joiden avulla se keksii itselleen tekemistä työpäivän ajaksi.
- Herra Seksi
Mäyrikset on kuules pikkusen itsenäisempiä kun villakoirat. Ellei tuo sitten aio ottaa jotakin muuta rotua kuin villakoiran.
- jipzki
Herra Seksi kirjoitti:
Mäyrikset on kuules pikkusen itsenäisempiä kun villakoirat. Ellei tuo sitten aio ottaa jotakin muuta rotua kuin villakoiran.
Ainakin minun kahdella kaverillani on villakoira ja työssä käyvät. Hyvin ovat tiettävästi pärjänneet, kun virikkeitä jätetty. Kai se on lähinnä kasvatus kysymys miten koira oppii yksin olemaan.
- -aloittaja-
jipzki kirjoitti:
Ainakin minun kahdella kaverillani on villakoira ja työssä käyvät. Hyvin ovat tiettävästi pärjänneet, kun virikkeitä jätetty. Kai se on lähinnä kasvatus kysymys miten koira oppii yksin olemaan.
Tosiaan, kyllä ilmankin koiraa pitäisi pystyä olemaan, tiedän sen kyllä, mutta minulle tämä tilanne on nyt uusi, kun aina noita karvapalloja on ympärillä ollut ja jotenkin tuntuu, että arjen rutiinitkin olivat niin rakentuneet "koiraelämän" mukaan.
Ja tuokin mitä noista roduista oli joissakin viesteissä puhetta on toki huomioitava. Meillä kun niitä villakoiria on ollut, niin ne tosiaan vaativat (ainakin meillä) aika paljonkin sitä yhdessäoloa ja erilaisia virikkeitä, seurakoiria kun ovat. Minä toki nyt voisin vaihtaa myös rotua. Meidän perheeseen nuo villakoirat seurasivat toinen toisiaan varmaan ihan tottumuksestakin, mutta myös äidilläni olevan allergian vuoksi, ja koska villakoirien kanssa allergian suhteen kaikki meni mukavasti, niin siksi niihin villakoiriin aina päädyttiin.
Jään nyt pohtimaan tätä asiaa, mitään kiirettä minun ei tarvitse pitää, ja kyllä kai niitä mahdollisuuksia koiran pitämiseen tulee vielä myöhemminkin...
Ps. Oli muuten kiva lukea, että teillä työssäkäyvillä se koiran pitäminen on mukavasti onnistunut! - mäyriz
Herra Seksi kirjoitti:
Mäyrikset on kuules pikkusen itsenäisempiä kun villakoirat. Ellei tuo sitten aio ottaa jotakin muuta rotua kuin villakoiran.
Kiitos todella tärkeästä oikaisusta. Teinkin aikamoisen virheen sanoessani, että koira voisi hyvinkin pärjätä 8 tuntia yksin, koska omistan mäyräkoiran. Huh, onneksi korjasit asian.
- Oliivi
-aloittaja- kirjoitti:
Tosiaan, kyllä ilmankin koiraa pitäisi pystyä olemaan, tiedän sen kyllä, mutta minulle tämä tilanne on nyt uusi, kun aina noita karvapalloja on ympärillä ollut ja jotenkin tuntuu, että arjen rutiinitkin olivat niin rakentuneet "koiraelämän" mukaan.
Ja tuokin mitä noista roduista oli joissakin viesteissä puhetta on toki huomioitava. Meillä kun niitä villakoiria on ollut, niin ne tosiaan vaativat (ainakin meillä) aika paljonkin sitä yhdessäoloa ja erilaisia virikkeitä, seurakoiria kun ovat. Minä toki nyt voisin vaihtaa myös rotua. Meidän perheeseen nuo villakoirat seurasivat toinen toisiaan varmaan ihan tottumuksestakin, mutta myös äidilläni olevan allergian vuoksi, ja koska villakoirien kanssa allergian suhteen kaikki meni mukavasti, niin siksi niihin villakoiriin aina päädyttiin.
Jään nyt pohtimaan tätä asiaa, mitään kiirettä minun ei tarvitse pitää, ja kyllä kai niitä mahdollisuuksia koiran pitämiseen tulee vielä myöhemminkin...
Ps. Oli muuten kiva lukea, että teillä työssäkäyvillä se koiran pitäminen on mukavasti onnistunut!On osattava elää myös ilman koiraa. Jos ei ole koskaan viitsinyt pitää preikkejä koiranpidosta, niin saattaa tulla kovat paikat sitten vanhempana, kun kunto alkaa liikaa heiketä koiran elättämiseen. On kyllä aika stressaavaa joutua yhtäkkiä luopumaan koirista, kun on aina tottunut niiden kanssa asustelemaan.
Minä ehdottaisin, että koitat nyt vain kärsivällisenä varrota, että saat paremman ajankohdan koiranpidolle. Jos et kestä elää ilman koiraa, et varmaankaan kestä elää sillain "sitten joskus", kuten mainitsin, vaan joudut masennuksen valtaan.
Ymmärräthän kumminkin, etten tarkoittanut mitään pahaa, sillä luin kyllä, että omastakin mielestäsi on osattava elää ilman koiraa. Tämmöisiä tekstejä sinä et ehkä olisi tarvinnut, mutta monet koirariippuvaiset tarvitsisivat. Kyllä sinä vaikutat nämä asiat ymmärtävän.
Itselläni oli,keskikokoinen villakoira,ihanat,lähes15vuotta.Aikapennusta saakka,se joutui olemaan yksinpäivät,lähes 8tuntia.Eikä ikinä tehnyt mitään pahojaan.Itselläni on tosikova ikävä,sitä ihanaa poikaa.Olen kyllä harkinnut uuden ottamista,mutta en tiedä,pystynkö kun kumminkin on se vanha,ihanapoikamielessä.Jos haluat ottaa koiran,niin hyvintiedät,että villakoira sopeutuu hyvin yksinoloonkin.Kun sinulla on kokemuksia villakoirista,niin suosittelen sellaista..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko991546Kerran oltiin mekin kahdestaan
Saanko sanoa, että minua kyllä vähän huvitti jälkeenpäin? Olit kuin vapiseva jänis ketun vieressä valmis loikkimaan paik131216- 2311210
Persut yritti estää somalinaista väittelemästä lääketieteen tohtoriksi
Yrittivät saada hänet lähihoitajakouluun, vaikka pärjäsi hyvin koulussa. Nyt hän on yliopistossa väitellyt lääketieteen2671078Oikeasti, voitais mennä kahville
ja jutella niin kuin normi-ihmiset. Kyllä toivon sitä. En pelkää kohdata enkä istua sun kanssa samassa pöydässä. Miten o81989- 141970
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi179963Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos15949- 74819
Yritin keväällä unohtaa sinut nainen
mutta siinä kävi niin, että ikävä tuli korkoineen takaisin. Niin että mikä taikavoima sinulla on minuun, sitä joutuu mie33812