Dylan teki folkista ja rockista runoutta. Mr. Tambourine Man, Like a Rolling Stone. Jim Morrison tajusi että vaikka hänestä ei koskaan tulisi kirjailijaa, rock-musiikki antaisi sanoituksille ainutlaatuisen painoarvon. The End, When the Music's Over. Velvet Underground toi rockiin koko (post)modernin urbaanin maailman dekadenssin, perverssiyden ja vieraantuneisuuden. Venus in Furs, Heroin. Mutta Beatles, mitä sanottavaa Beatleseillä oli? Beatlesien sanoitukset ovat joko "poika tapaa tytön" -tasoista pop-humpuukia, tai sitten löysää psykedeelistä sanapallottelua. Kuten eräs tunnettu musiikkihistorioitsija on todennut: Beatleseillä ei ollut mitään sanottavaa, joten he eivät koskaan sanoneet sitä.
Beatleseilla ei ollut mitään
sanottavaa
47
1562
Vastaukset
- Lennonjohtaja
Beatlesien hienous onkin sävellyksissä, ei sanoituksissa.
- pari biisä jäi elämään
day in the life vai mikäs se on ja kersantti pippuri ja mansikka pellot on siedettäviä.
Muuten beatles jäi elämään armottomalla sekoilullaan ja lsd tripeillä =S - beatleskuuntelija
pari biisä jäi elämään kirjoitti:
day in the life vai mikäs se on ja kersantti pippuri ja mansikka pellot on siedettäviä.
Muuten beatles jäi elämään armottomalla sekoilullaan ja lsd tripeillä =SKyllä heillä on ollut sanottavaa all you need is love ja give peace a change imagine llooking for changes my sweet lord let it bessä on sanomaa ei ainoa sanoma ole not war he toivat rakkautta enim
mäkseen sanomanaan kun ihmiset vain sen tajuisivat.
- bändi vaan pop-yhtye
jolla oli helppoja biisejä ymmärtää. Semmoisia lallallaa- ja jeejeejee-lauluja, joissa kaikissa puhutaan rakkaudesta. Sanoituksiltaan Beatles oli täyttä roskaa. HUOM. vain sanoituksiltaan siis.
- hallussa..
-joopa joo..... :)
- onpa typera kommentti
Nuo kehutut Dylanin sanoituksethan ovat holynpolya jossa han valitsi sanat sen mukaan etta saa rimmaamaan.
Joku idiotti pop-taiteen tohtori sitten yritti jossain pop-lehdessa selostaa mita ne tarkoittavat. Teinitytot ja vaha-alyiset runkelot sitten opiskelivat niiden syvallisia merkityksia koko ikansa. Dylanilla oli yleensa ne samat kolme sointua tai jotain hyvin yleisia sointukulkuja, ja sitten tuota holynppolya sanoituksina.
Beatles mullisti rock-musiikin ja olivat aivan toisella tasolla kuin joku Bob Dylan ja muut kolmen soinnun folk-muusikot. On mielestani loukkaavaa edes rinnastaa jotain Tambourine Man-liruttelijaa John Lennoniin. - yksinkertaisia
onpa typera kommentti kirjoitti:
Nuo kehutut Dylanin sanoituksethan ovat holynpolya jossa han valitsi sanat sen mukaan etta saa rimmaamaan.
Joku idiotti pop-taiteen tohtori sitten yritti jossain pop-lehdessa selostaa mita ne tarkoittavat. Teinitytot ja vaha-alyiset runkelot sitten opiskelivat niiden syvallisia merkityksia koko ikansa. Dylanilla oli yleensa ne samat kolme sointua tai jotain hyvin yleisia sointukulkuja, ja sitten tuota holynppolya sanoituksina.
Beatles mullisti rock-musiikin ja olivat aivan toisella tasolla kuin joku Bob Dylan ja muut kolmen soinnun folk-muusikot. On mielestani loukkaavaa edes rinnastaa jotain Tambourine Man-liruttelijaa John Lennoniin.rallatuksia olivatkin, Dylan oli laulunkirjoittajana ihan toisen tason kaveri. Toisaalta kumpikaan ei ollut mikään Brian Wilson tai Paul McCartney, Paul Simon, Andersson/Ulvaeus tai Gösta Sundqvist. Nämä nimet ovat popmusiikin etevimpiä säveltäjiä, jotka ovat oikeasti yltäneet todellisiin melodiikan helmiin: esim. God Only Knows, Yesterday, Bridge Over Troubled Water, The Winner Takes It All ja Rin Tin Tin.
- Anonyymi
"Sanoituksiltaan Beatles oli täyttä roskaa."
Aivan, ja siksi on suuri harmi etteivät he toteuttaneet aietta että rokataan singleillä siten että John tai Paul lukevat ääneen Tolstoin Sotaa ja rauhaa tai Dostojevskin rikos ja rangaistus kirjaa ja bändi soittaa rokkia taustalla.
Beatles laulun Norweigian wood sanoitus eli teksti valittiin joskus vuoden 1965-66 paikkella mukaan johonkin nykyruno-anthologiaan Britanniassa. Tarkoittiko se valinta että se oli hyvä runona vaiko vain että se oli hyvä laulun sanoituksena?
Käsittääkseni runolla ja laulun tekstillä on usein eroja, josta johtuu se klasarisäveltäjien helmasynti että kun sävelleltään laulua sävelletään käytännössä melodiattomia jollotuksia, syystä että monet sinänsä suurenmoiset runot eivät vain oikein taivu laulun sanoitukseksi. Tosin poikkeuksiakin tuohon on kuten jotkut Leinon tai Kiven runoihin sävelletyt upea melodiset laulut osoittavat.
- Billy Budapest
Ei kai silloin, kuten ei nytkään huipulle, eli olemaan the "toppermost of the poppermost", pyrkivät rockbändit tai artistit ensisijaisesti pyrkineet olemaan parhaita sanoituksia tekevä rockbändi/artisti mailmassa.
Ei Beatles pyrkinyt siihen, eikä kai kukaan muukaan artisti tai bändi ole pyrkinyt siihen.
Eiköhän valtaosa pop/rock sanoituksista silloin ollut, ja edelleen on, näitä mainitsemiasi poika löytää tytön tapaisia juttuja, eikä siinä ole mitään väärää. Päinvastoin eiköhän hyvän pop/rock-rallin pääasia ole tarttuva melodia, reipas esitys joka panee kuulijan tennarin väpättämään, muutama hyvä koukku siellä täällä, ja hyvä yleinen taiteellinen vaikutelma, ja jos kappaleessa on näiden lisäksi hyvät sanatkin aina
parempi. Ja tässä asiassa Beatles oli ja edelleen on paras bändi kautta aikojen.
Mitä sanoituksiin yleensä tulee, niin otetaan esimerkiksi vaikkapa Gene Vincentin "Be-Bop-A-Lula"-laulu, sen sanoituksesta harva, jos kukaan, on löytänyt mitään runollista arvoa, mutta se on siitä huolimatta lähes täydellisen hyvä rockbiisi ja ikiklassikko.
Mitä Beatlesiin tulee löytyyhän yhtyeeltä varsin hyviä ja omaleimaisia sanoituksia aina ensimmäisen LP:n "Misery" tai "There's a place" kappaleista alkaen.
Muistaakseni pääasiassa JL:n sanoittama "Norwegian wood" kappaleen sanoitus pääsi aikanaan eli vuonna 1965 tai 1966 mukaan, jollekin Brittiläistä runoutta esitelleelle antologialle, ja se pääsi mukaan nimenomaan runona. Eikä se käsittääkseni ollut ainoa JL:n sanoitus joka keräsi kehuja pelkästään
runollisista ansioista.
En usko että kovin moni löytää mitään moitittavaa GH:n "Within you without you" sanoituksesta tai "The inner light" sanoituksesta, tai PM:n "For no one" tai " Blackbird" sanoituksesta, vain muutamia mainitakseni.
Jos kerran kaipaat '(post)modernin urbaanin maailman dekadenssia' niin analysoi PM:n 'Ram'-levyltä löytyvä "Monkberry moon delight" kappaleen sanoitus, niin se ei ole Beatles-kappale sinänsä, mutta olisi ollut, mikäli yhtye olisi pysynyt kasassa hieman pitempään. Siinä sanoituksessa PM sukeltaa urbaaniin dekadenssiin syvemmälle kuin J.Morrison tai VU koskaan, ja mieti samalla kuka tämän päivän huippulaulajista pystyisi vetämään sen samalla puhdilla kuin PM teki silloin vuonna 1971, niin samalla ehkä oivallat miksi kyseinen biisi on aikoinaan levylle päätynyt.- Winston Walrus
Billy Budabestin analyysille ja totean,että näin on minunkin mielestäni.
Aloittajalle sanoisin,että etsi jotain sanottavaa ennenkuin sanot sen. ;D - Country Gentleman
Beatles kerkesi soittaa joitakin vuosia, ennenkuin tie levytysstudioon aukeni. Hehän soittivat kaikenlaista musiikkia, siis muutakin kuin rock-musiikkia erilaisilla klubeilla, tanssihalleissa yms. esiintyessään. Omia kappaleita soittaessaan he huomasivat, että ne menivät yleisöön yhtä lailla kuin Chuck Berryn, Little Richardin jne jutut.
Niinkuin nuorilla kavereilla yleensä, heidän tarkoituksena ei totisesti ollut maailman parantaminen joillain suurenmoisilla laulujen sanoilla. Tärkeintä oli tietysti menestyä ja tienata siinä sivussa rahaa, mitä heistä kenelläkään ei juuri ollut.
Rockissa pääosa meiningistä tulee kyllä musiikista, sanoilla ei ole paljon merkitystä. Pitää myös ottaa huomioon, että 1960-luvun alkupuolella ei ollut PA-laitteista puhettakaan. Muutenkaan vahvistimet ja soittopaikat eivät olleet omiaan maailmantuskan julistamiselle eli laulujen sanoja ei yksinkertaisesti kuullut kuin muutama harva, joka sattui olemaan oikeassa paikassa. - plussaa on
Country Gentleman kirjoitti:
Beatles kerkesi soittaa joitakin vuosia, ennenkuin tie levytysstudioon aukeni. Hehän soittivat kaikenlaista musiikkia, siis muutakin kuin rock-musiikkia erilaisilla klubeilla, tanssihalleissa yms. esiintyessään. Omia kappaleita soittaessaan he huomasivat, että ne menivät yleisöön yhtä lailla kuin Chuck Berryn, Little Richardin jne jutut.
Niinkuin nuorilla kavereilla yleensä, heidän tarkoituksena ei totisesti ollut maailman parantaminen joillain suurenmoisilla laulujen sanoilla. Tärkeintä oli tietysti menestyä ja tienata siinä sivussa rahaa, mitä heistä kenelläkään ei juuri ollut.
Rockissa pääosa meiningistä tulee kyllä musiikista, sanoilla ei ole paljon merkitystä. Pitää myös ottaa huomioon, että 1960-luvun alkupuolella ei ollut PA-laitteista puhettakaan. Muutenkaan vahvistimet ja soittopaikat eivät olleet omiaan maailmantuskan julistamiselle eli laulujen sanoja ei yksinkertaisesti kuullut kuin muutama harva, joka sattui olemaan oikeassa paikassa."Niinkuin nuorilla kavereilla yleensä, heidän tarkoituksena ei totisesti ollut maailman parantaminen joillain suurenmoisilla laulujen sanoilla."
Mutta esim. Doorsilla oli (ja Dylanilla tietysti). On aika jännää että Jim Morrison sävelsi sellaiset kappaleet kuin Break On Through, Crystal Ship, End of the Night tai Moonlight Drive silloin kun Beatles vielä lauloi biisejä tyyliin Yesterday tai Ticket to Ride... Ja myös Velvet Undergroundin Beatleseihin verrattuna kuin valovuosien päässä olevat biisit Heroin ja Venus in Furs on sävelletty jo 1965.
Dylan inspiroi monia sanoituksillaan. Samoin väitän että Beatlesit inspiroivat monia nimenomaan sanotustensa puutteellisuuksilla, rohkaisivat muita yrittämään sanoa rock- ja pop-formaatin puitteissa vähän enemmän, jotain syvällisempää, tai edes jotain todellisempaa. - tietää kaiken..
plussaa on kirjoitti:
"Niinkuin nuorilla kavereilla yleensä, heidän tarkoituksena ei totisesti ollut maailman parantaminen joillain suurenmoisilla laulujen sanoilla."
Mutta esim. Doorsilla oli (ja Dylanilla tietysti). On aika jännää että Jim Morrison sävelsi sellaiset kappaleet kuin Break On Through, Crystal Ship, End of the Night tai Moonlight Drive silloin kun Beatles vielä lauloi biisejä tyyliin Yesterday tai Ticket to Ride... Ja myös Velvet Undergroundin Beatleseihin verrattuna kuin valovuosien päässä olevat biisit Heroin ja Venus in Furs on sävelletty jo 1965.
Dylan inspiroi monia sanoituksillaan. Samoin väitän että Beatlesit inspiroivat monia nimenomaan sanotustensa puutteellisuuksilla, rohkaisivat muita yrittämään sanoa rock- ja pop-formaatin puitteissa vähän enemmän, jotain syvällisempää, tai edes jotain todellisempaa.-vai inspiroi Beatlesit monia sanoitustensa puutteellisuudella? Joopa,joo,jos joku oli edelläkävijäniin se oli Beatles,ja ainoastaan yksi,eli Bob Dylan oli kaveri,joka oli laulusanoituksissa jopa Beatleja edellä,ja joka avasi myös heitä laajentamaan aiheitaan.Bob tulikin juutalaisesta kulttuurista,ainutlaatuisen lahjakkaana,näki sisällään jotain poikkeuksellista ja myös pystyi sen tuomaan esiin oikealla tavalla.Älä jaksa tyrkyttää marginaaliartisteja musiikin kehityksen ykköspaikalle;se paikka on varattu.. :)
- lyriikkaan mitenkään
tietää kaiken.. kirjoitti:
-vai inspiroi Beatlesit monia sanoitustensa puutteellisuudella? Joopa,joo,jos joku oli edelläkävijäniin se oli Beatles,ja ainoastaan yksi,eli Bob Dylan oli kaveri,joka oli laulusanoituksissa jopa Beatleja edellä,ja joka avasi myös heitä laajentamaan aiheitaan.Bob tulikin juutalaisesta kulttuurista,ainutlaatuisen lahjakkaana,näki sisällään jotain poikkeuksellista ja myös pystyi sen tuomaan esiin oikealla tavalla.Älä jaksa tyrkyttää marginaaliartisteja musiikin kehityksen ykköspaikalle;se paikka on varattu.. :)
Miten joku oikeasti rinnastaa lyyrikkoina beatlet ja Dylanin? Jälkimmäinen popin saralla jotain täysin uutta, kun taas Beatlesin kaltaista sanahelinää oli 50-luku pullollaan, ja koko moderni popmusiikki on perusrakkaussanoituksia kuullut aikas kauan ennen kuin Beatles lauloi All My Lovingia.
Beatlesin ansiot oli säveltämisessä, sovittamisessa ja laulamisessa. Lyriikassa ei millään muotoa.
Historia osoittaa, että marginaaliartistit ne ovat niitä, jotka vaikuttavat usein kaikista eniten. Pitkällä juoksulla nimittäin: ajatelkaas että Miles Davisin Kind of Blue sai kultalevyn vasta 90-luvulla, vaikka julkaistiin jo 50-luvun lopussa. Ja nykyisin se on kaikista myydyin jazz-levy, sekä (ollut jo pitkään) arvostetuimpia sekä merkittävimpiä jazzmusiikin klassikoita.
Se, että Can't Bye Me Love meni ykköseksi ei tee siitä renkutusta parempaa biisiä. ;) Velvet Undergroundin debyytti taas nykypäivänä tiedetään yhdeksi merkittävimmistä rock-levyistä, vaikkei myynyt paskaakaan.
Mutta hei, The Beatles oli loistava bändi. Kuunnelkaas vaikka Rubber Soul ja Revolver, mahtavia kokonaisuuksia! - no,huh-huh..
lyriikkaan mitenkään kirjoitti:
Miten joku oikeasti rinnastaa lyyrikkoina beatlet ja Dylanin? Jälkimmäinen popin saralla jotain täysin uutta, kun taas Beatlesin kaltaista sanahelinää oli 50-luku pullollaan, ja koko moderni popmusiikki on perusrakkaussanoituksia kuullut aikas kauan ennen kuin Beatles lauloi All My Lovingia.
Beatlesin ansiot oli säveltämisessä, sovittamisessa ja laulamisessa. Lyriikassa ei millään muotoa.
Historia osoittaa, että marginaaliartistit ne ovat niitä, jotka vaikuttavat usein kaikista eniten. Pitkällä juoksulla nimittäin: ajatelkaas että Miles Davisin Kind of Blue sai kultalevyn vasta 90-luvulla, vaikka julkaistiin jo 50-luvun lopussa. Ja nykyisin se on kaikista myydyin jazz-levy, sekä (ollut jo pitkään) arvostetuimpia sekä merkittävimpiä jazzmusiikin klassikoita.
Se, että Can't Bye Me Love meni ykköseksi ei tee siitä renkutusta parempaa biisiä. ;) Velvet Undergroundin debyytti taas nykypäivänä tiedetään yhdeksi merkittävimmistä rock-levyistä, vaikkei myynyt paskaakaan.
Mutta hei, The Beatles oli loistava bändi. Kuunnelkaas vaikka Rubber Soul ja Revolver, mahtavia kokonaisuuksia!-oox sä rassu ikinä kuunnellut esim. piisejä. Strawberry Fields,Revolution,Help,Hey Jude,Long And Winding Road,Let It Be,The Inner Light,Within You Without You,A Day In The Life? Tuossa vain MUUTAMA esimerkki lauluista,joissa sanoitukset on todellakin muuta,kuin "sanahelinää",tai "renkutusta".Avaa hyvä ihminen korvasi,mutta ennenkaikkea;avaa mielesi.. :)
- ei vaikuttanut lyriikkaan m...
no,huh-huh.. kirjoitti:
-oox sä rassu ikinä kuunnellut esim. piisejä. Strawberry Fields,Revolution,Help,Hey Jude,Long And Winding Road,Let It Be,The Inner Light,Within You Without You,A Day In The Life? Tuossa vain MUUTAMA esimerkki lauluista,joissa sanoitukset on todellakin muuta,kuin "sanahelinää",tai "renkutusta".Avaa hyvä ihminen korvasi,mutta ennenkaikkea;avaa mielesi.. :)
Kyllähän noissa kappaleissa on hyvät poplyriikat, mutta jutun juju oli siinä, että Beatles ryhtyi kirjoittamaan mietteliäämpää laulunsanoitusta vasta kuin Dylan, Doors ja kumppanit olivat avanneet tien. Beatles teki ihan hyviä sanoituksia vuodesta 1965 eteenpäin, mutta siitä on paljolti kiittäminen Bob Dylan -nimistä miestä, joka toi myyntilistojen kärkeen mahtuvan popformaatin puitteissa kantaanottavia, vakavia sanoitushelmiä aikana, jolloin kukaan muu valtavirrassa olisi sitä tuskin tehnyt. Beatles tyytyi ennen sitä All My Lovingiin ja I Want to Hold Your Handiin, eikä siinä edes mitään hirveää ole. Mutta näinhän se asia on.
- ...........
ei vaikuttanut lyriikkaan m... kirjoitti:
Kyllähän noissa kappaleissa on hyvät poplyriikat, mutta jutun juju oli siinä, että Beatles ryhtyi kirjoittamaan mietteliäämpää laulunsanoitusta vasta kuin Dylan, Doors ja kumppanit olivat avanneet tien. Beatles teki ihan hyviä sanoituksia vuodesta 1965 eteenpäin, mutta siitä on paljolti kiittäminen Bob Dylan -nimistä miestä, joka toi myyntilistojen kärkeen mahtuvan popformaatin puitteissa kantaanottavia, vakavia sanoitushelmiä aikana, jolloin kukaan muu valtavirrassa olisi sitä tuskin tehnyt. Beatles tyytyi ennen sitä All My Lovingiin ja I Want to Hold Your Handiin, eikä siinä edes mitään hirveää ole. Mutta näinhän se asia on.
Doors ei tehnyt mitään merkittävää ENNEN Beatleja..
- perustettiin myöhemmin
........... kirjoitti:
Doors ei tehnyt mitään merkittävää ENNEN Beatleja..
Beatles 1958, The Doors 1965.
Mutta Morrison vei populaarimusiikin lyriikat aivan uusiin ulottuvuuksiin. Jälkeen Beatlesin tottakai, mutta Beatlet lauloivatkin 95 prosenttisesti rakkaudesta ja joskus sanoihin eksyi joku mursu tai mustekala :D - huhtikuu.
perustettiin myöhemmin kirjoitti:
Beatles 1958, The Doors 1965.
Mutta Morrison vei populaarimusiikin lyriikat aivan uusiin ulottuvuuksiin. Jälkeen Beatlesin tottakai, mutta Beatlet lauloivatkin 95 prosenttisesti rakkaudesta ja joskus sanoihin eksyi joku mursu tai mustekala :D-onx sun AIVAN pakko paljastaa tällä Beatles-sivulla lähes täydellisen tietämättömyytesi Beatlesista?..:)
- Beatles kasattiin
huhtikuu. kirjoitti:
-onx sun AIVAN pakko paljastaa tällä Beatles-sivulla lähes täydellisen tietämättömyytesi Beatlesista?..:)
jo 50-luvulla. Yhtye otti nimen Beatles käyttöön 1960. Ei se nimen vaihtamisvuosi ole se perustamisvuosi nääs. Ja veikkaan notta jotta omistan ainakin sinua isomman kasan Piitlesin levyjä kun älppärinä on kaikki senkin tyhmä tyttö :DDD
- Näin on
Mitä (sinänsä upea) Doorsien musiikkikaan on, etenkään mainitsemiesi pitkien kappaleiden osalta kuin yhteen liimailtuja, käsittämättömiä ja merkityksettömiä parin rivin runonpätkiä? Sopii hyvin siihen musiikkiin ja hyvä kun sekin on kirjoitettu ja levytetty, mutta en nostaisi sitä jalustalle ja polkisi teeskentelemättömän kepeää pop-sanoitusta suohon. Jos ei ole mitään sanottavaa niin ei sitä pitäisi peitellä käsittämättömän korkealentoisella hölynpölyllä.
Mielestäni Ray Davies oli paras pop-sanoittaja. Hänen sanoituksensa olivat mielenkiintoisia tarinoita, ja ymmärrettäviä. Niistä ei tule oloa että "mitä tämä oikein tarkoittaa, vai tarkoittaako yhtään mitään". Ja kun musiikkipohjakin oli toimiva niin ihmettelen vain että yhtye ei ole sen tunnetumpi. Ehkäpä muutama skandaali olisi tehnyt terää?- Nimimerkki
'Mielestäni Ray Davies oli paras pop-sanoittaja' ,sanottiin. No en tiedä, mutta helvetin hyvä lauluntekijä kylläkin.
Ehkä The Kinksien ongelma oli se että bändissä oli vain yksi nerokas biisin tekijä ja samoin yksi laulaja. Beatles meni edelle siinä että biisin tekijöitä oli kaksi, samoin laulajia, jolloin laulusaundiin tuli vaihtelevuutta. Kinksien heput myös välttelivät julkisuutta, kun taas Beatlesit pyörittivät lehtimiehiä mielensä mukaan. Mutta olet oikeassa R.Davies oli ja on yksi tärkeimmistä hepuista rock/pop musiikin historiassa.
Mitä tulee Doors-yhtyeeseen, niin se oli B-sarjaa, vain pari tosi hyvää biisiä. Jos Morrison ei olisi 'älynnyt' kuolla nuorena, niin bändi olisi jo kokolailla unohdettu. - tuntuu..
Nimimerkki kirjoitti:
'Mielestäni Ray Davies oli paras pop-sanoittaja' ,sanottiin. No en tiedä, mutta helvetin hyvä lauluntekijä kylläkin.
Ehkä The Kinksien ongelma oli se että bändissä oli vain yksi nerokas biisin tekijä ja samoin yksi laulaja. Beatles meni edelle siinä että biisin tekijöitä oli kaksi, samoin laulajia, jolloin laulusaundiin tuli vaihtelevuutta. Kinksien heput myös välttelivät julkisuutta, kun taas Beatlesit pyörittivät lehtimiehiä mielensä mukaan. Mutta olet oikeassa R.Davies oli ja on yksi tärkeimmistä hepuista rock/pop musiikin historiassa.
Mitä tulee Doors-yhtyeeseen, niin se oli B-sarjaa, vain pari tosi hyvää biisiä. Jos Morrison ei olisi 'älynnyt' kuolla nuorena, niin bändi olisi jo kokolailla unohdettu.-millä todistat tuon,et Kinks-heput välttelivät julkisuutta? Musta kyl tuntuu,et senaikainen media ei vaan ollut kovin kiinnostunutta juokseakseen heidän perässä,koska oli niin paljon muutakin tekemistä.Beatles ei ikinä kerjännytmitään lehtimiehiä ympärilleen,kyl se oli päinvastoin,lehtimiehet olis halunnu tulla joka paikkaan,missä Beatlet olivat.Tietysti Ray Davies on,oli -60 luvulla aivan saman tasoinen lauluntekijä,kuin Beatlet,vaikka määrässä ei pärjääkään,niin laatu kestää vertailun.Morrison ei pystynyt tekemään kumppaneineen läheskään yhtä montaa rock-musiikin klassikkoa,kuin Ray ja co.Morrison on vähän kuin muutama vuosi sitten kuollut Curt Cobain,järjettömän yliarvostettu.
- Nimimerkki
tuntuu.. kirjoitti:
-millä todistat tuon,et Kinks-heput välttelivät julkisuutta? Musta kyl tuntuu,et senaikainen media ei vaan ollut kovin kiinnostunutta juokseakseen heidän perässä,koska oli niin paljon muutakin tekemistä.Beatles ei ikinä kerjännytmitään lehtimiehiä ympärilleen,kyl se oli päinvastoin,lehtimiehet olis halunnu tulla joka paikkaan,missä Beatlet olivat.Tietysti Ray Davies on,oli -60 luvulla aivan saman tasoinen lauluntekijä,kuin Beatlet,vaikka määrässä ei pärjääkään,niin laatu kestää vertailun.Morrison ei pystynyt tekemään kumppaneineen läheskään yhtä montaa rock-musiikin klassikkoa,kuin Ray ja co.Morrison on vähän kuin muutama vuosi sitten kuollut Curt Cobain,järjettömän yliarvostettu.
Mitenkö todistan, no en mitenkään, paitsi että eihän näistä Kinks hemmoista oikeastaan tiedetä kuin Daviesin veljesten nimet, ei juuri muuta. Kun jostain Beatleseista on dokumentoitu lähes kaikki, melkein vessassa käyntejä myöten, ja yksityiselämäkin on selvillä aina vaimoja ja tyttöystäviä myöten ja jne. Kinkseistä ei tiedetä oikeastaan mitään, esim heidän yksityiselämästään.
Mutta niinkuin jo ainakin yritin sanoa, olen aivan samaa mieltä, että R.Davies on yksi parhaista ja tärkeimmistä lauluntekijöistä popin/rokin historiassa. Jos tässä saa mainita muita nimiä, niin tulee mieleen vaikkapa John Sebastian, joka on nykyään aikalailla unohdettu, vaikka oli loistava poplaulujen tekijä 60-luvulla Lovin Spoonful yhtyeessä, tai Roy Wood The Move yhtyeestä. Tai John Fogerty CCR:stä, tai ... - vähän ongelmallinen
Nimimerkki kirjoitti:
Mitenkö todistan, no en mitenkään, paitsi että eihän näistä Kinks hemmoista oikeastaan tiedetä kuin Daviesin veljesten nimet, ei juuri muuta. Kun jostain Beatleseista on dokumentoitu lähes kaikki, melkein vessassa käyntejä myöten, ja yksityiselämäkin on selvillä aina vaimoja ja tyttöystäviä myöten ja jne. Kinkseistä ei tiedetä oikeastaan mitään, esim heidän yksityiselämästään.
Mutta niinkuin jo ainakin yritin sanoa, olen aivan samaa mieltä, että R.Davies on yksi parhaista ja tärkeimmistä lauluntekijöistä popin/rokin historiassa. Jos tässä saa mainita muita nimiä, niin tulee mieleen vaikkapa John Sebastian, joka on nykyään aikalailla unohdettu, vaikka oli loistava poplaulujen tekijä 60-luvulla Lovin Spoonful yhtyeessä, tai Roy Wood The Move yhtyeestä. Tai John Fogerty CCR:stä, tai ...fanitettava.Ray Daviesissa ei ole vikaa,päinvastoin.Mutta Kinks alkuperäisessä kokoonpanossaan ei olisi tehnyt tiukkaa levysaundia ilman vuokratyövoimaa joka ostettiin studioon.Ekalla älppärillä muutamat kitarasoolot hoitaa Jimmy Page.Rummuissa joku tajuttoman paljon levyttänyt setä.Pianossa sama kuvio.YouTubesta:The Kinks Live at Wembley (1965)Klassinen esimerkki siitä kun tehdään kaikki pieleen.Verratkaa kitarasooloa levyn You Really Got Meen.Se olisi pitänyt jo oppia soittamaan jos Ray Davies sen todella soitti levytyksessä,niinkuin väittää,vaikka velimies useimmat soolot soittikin.
- kirjoituksinesi
tuntuu.. kirjoitti:
-millä todistat tuon,et Kinks-heput välttelivät julkisuutta? Musta kyl tuntuu,et senaikainen media ei vaan ollut kovin kiinnostunutta juokseakseen heidän perässä,koska oli niin paljon muutakin tekemistä.Beatles ei ikinä kerjännytmitään lehtimiehiä ympärilleen,kyl se oli päinvastoin,lehtimiehet olis halunnu tulla joka paikkaan,missä Beatlet olivat.Tietysti Ray Davies on,oli -60 luvulla aivan saman tasoinen lauluntekijä,kuin Beatlet,vaikka määrässä ei pärjääkään,niin laatu kestää vertailun.Morrison ei pystynyt tekemään kumppaneineen läheskään yhtä montaa rock-musiikin klassikkoa,kuin Ray ja co.Morrison on vähän kuin muutama vuosi sitten kuollut Curt Cobain,järjettömän yliarvostettu.
Davies piäksää poprenkuttajat sekä määrässä että laadussa kevyesti, Kinksin musiikilla oli muutakin sanottavaa kuin She Loves You tai All You Need Is Love (tai Revolution 9)! Myös kirjoitustaidossa tarvii skarpata: Kurt Cobain kirjoitetaan Kurt, ei suinkaan Curt. Ja noita pilkkuja, pisteitä ja muita myös parempaan jäjestykseen kannattaa harkita laittavansa. ;)
Ikä tuo tulosta ja musiikkimakua. - SSSSSSSSSSS
kirjoituksinesi kirjoitti:
Davies piäksää poprenkuttajat sekä määrässä että laadussa kevyesti, Kinksin musiikilla oli muutakin sanottavaa kuin She Loves You tai All You Need Is Love (tai Revolution 9)! Myös kirjoitustaidossa tarvii skarpata: Kurt Cobain kirjoitetaan Kurt, ei suinkaan Curt. Ja noita pilkkuja, pisteitä ja muita myös parempaan jäjestykseen kannattaa harkita laittavansa. ;)
Ikä tuo tulosta ja musiikkimakua.-mistähän sitä ikää,ja musiikkitietämystä sulle saatais?...mieti sitä.. ;)
-ja kuule: Strawberry Fields,A Day In The Life,Lucy In The Sky,Eleanor Rigby,Within You Without You,Because,Something,lista rockin klassikoista on lähes loputon,kun kyse on The Beatles musiikista. - kappaleita
SSSSSSSSSSS kirjoitti:
-mistähän sitä ikää,ja musiikkitietämystä sulle saatais?...mieti sitä.. ;)
-ja kuule: Strawberry Fields,A Day In The Life,Lucy In The Sky,Eleanor Rigby,Within You Without You,Because,Something,lista rockin klassikoista on lähes loputon,kun kyse on The Beatles musiikista.Tai riippuu mihin verrataan: Kyllähän The Beatlesin kappaleet omassa kontekstissaan eli 3-4 minuutin ralleissa oli loistava. Mutta voi sua, kun sä et koskaan pääse niistä ralleista eteenpäin. Vaikka kuinka yrität yksinkertaista viihdemusiikkia puolustella, niin tiedät itsekin olevasi puupääjuntti. ;)
Ei millään pahalla. - just.
kappaleita kirjoitti:
Tai riippuu mihin verrataan: Kyllähän The Beatlesin kappaleet omassa kontekstissaan eli 3-4 minuutin ralleissa oli loistava. Mutta voi sua, kun sä et koskaan pääse niistä ralleista eteenpäin. Vaikka kuinka yrität yksinkertaista viihdemusiikkia puolustella, niin tiedät itsekin olevasi puupääjuntti. ;)
Ei millään pahalla.-samat sanat: ei millään pahalla,mut sä oot kyl jonkinasteisen psyykenhoidon tarpeessa.Mee ajoissa terapiaan,ennenkuin esim. kadulla alat riehumaan..
- tarpeessa, niin...
just. kirjoitti:
-samat sanat: ei millään pahalla,mut sä oot kyl jonkinasteisen psyykenhoidon tarpeessa.Mee ajoissa terapiaan,ennenkuin esim. kadulla alat riehumaan..
älä kuitenkaan kerro sitä täällä. Se ei anna sinusta hyvää kuvaa, jos mainostat mielisairauttasi ihan julkisesti.
Ja sulle suosittelen klassisen musiikin kuuntelemista. Et muuten voi nimittää itseäsi miksikään musiikin suurkuluttajaksi, jos et siihen aarreaittaan tutustu. Mutta ei taida aivokapasiteetti riittää kuin The Night Beforeen ja Ticket to Rideen? Ei sillä, hyviä ralleja molemmat. :D - neroutta
tarpeessa, niin... kirjoitti:
älä kuitenkaan kerro sitä täällä. Se ei anna sinusta hyvää kuvaa, jos mainostat mielisairauttasi ihan julkisesti.
Ja sulle suosittelen klassisen musiikin kuuntelemista. Et muuten voi nimittää itseäsi miksikään musiikin suurkuluttajaksi, jos et siihen aarreaittaan tutustu. Mutta ei taida aivokapasiteetti riittää kuin The Night Beforeen ja Ticket to Rideen? Ei sillä, hyviä ralleja molemmat. :DEipä nuo Mozartin Haydnin Beethovenin Bachin tai muiden sävelkulut sen nerokkaampia ole. Sovitukset isolle orkesterille vaatii tietenkin enemmän kuin neljän miehen pumpulle ja pitkä esitysaika pakottaa jakamaan teoksen moneen osaan. Tunnet vain ylentäneesi itsesi korkeammalle tasolle kuuntelemalla klassista. Saat siitä sitten lapsellisen ylevän olon.
- oikeassa
neroutta kirjoitti:
Eipä nuo Mozartin Haydnin Beethovenin Bachin tai muiden sävelkulut sen nerokkaampia ole. Sovitukset isolle orkesterille vaatii tietenkin enemmän kuin neljän miehen pumpulle ja pitkä esitysaika pakottaa jakamaan teoksen moneen osaan. Tunnet vain ylentäneesi itsesi korkeammalle tasolle kuuntelemalla klassista. Saat siitä sitten lapsellisen ylevän olon.
On totta, että poppareilla on ihan mielettömän kovia sävelkulkuja! Esim. 60-luvun säveltäjistä Brian Wilson ja Paul McCartney tekivät tonaalisuuden puitteissa (jotka modernistit olivat hylänneet) mahtavaa ja aikaa kestävää musiikkia, oikeita ikiklassikoita. Formaatti oli aina laulu (tai ehkä instrumentaalikappale), mutta rakenteen suuri- tai pienimuotoisuus ei vielä vaikuta musiikin laatuun. Klassiset säveltäjät työstävät myös lauluja, tai ovat työstäneet (esim. Schubert) yhtenä luovuutensa kanavana, tasavertaisena itseilmaisun muotona vaikkapa sinfonioiden tai oopperoiden vierellä.
Näin siis toki on kyllä. Mutta kai se sinuakin kyrsii, että pop-säveltäjillä ei ole sinfonioita, konserttoja, sonaatteja, oopperoita, messuja tai muuta materiaalia? Kyllä minulle ainakin se suurimuotoisuus koko tuotantoa tarkastellen painaa paljonkin - ne keinovarat, joilla Beethoven käsitteli sinfoniaa, ovat niin mahtavan järeät, että vittu niistä irtoaa hitosti tehoja. Koko se patteristo, mikä on käytössä...ihan mahtavaa! Orkesterin käsittely ja eri muotojen hallinta (esim. sonaatin ja sonaattimuotoisen konserton keskeiset erot, jotka Mozart hallitsi upeasti) osoittavat näkemystä ja hioutunutta kovan luokan ammattitaitoa. Nerokasta lahjakkuutta on popmuusikoillakin, mutta he kikkailevat vain laulun saralla vaikka kymmenpäin muita sävelmuotoja olisi mahdollisuuksina itsensä ilmaisussa. - 2 + 15
oikeassa kirjoitti:
On totta, että poppareilla on ihan mielettömän kovia sävelkulkuja! Esim. 60-luvun säveltäjistä Brian Wilson ja Paul McCartney tekivät tonaalisuuden puitteissa (jotka modernistit olivat hylänneet) mahtavaa ja aikaa kestävää musiikkia, oikeita ikiklassikoita. Formaatti oli aina laulu (tai ehkä instrumentaalikappale), mutta rakenteen suuri- tai pienimuotoisuus ei vielä vaikuta musiikin laatuun. Klassiset säveltäjät työstävät myös lauluja, tai ovat työstäneet (esim. Schubert) yhtenä luovuutensa kanavana, tasavertaisena itseilmaisun muotona vaikkapa sinfonioiden tai oopperoiden vierellä.
Näin siis toki on kyllä. Mutta kai se sinuakin kyrsii, että pop-säveltäjillä ei ole sinfonioita, konserttoja, sonaatteja, oopperoita, messuja tai muuta materiaalia? Kyllä minulle ainakin se suurimuotoisuus koko tuotantoa tarkastellen painaa paljonkin - ne keinovarat, joilla Beethoven käsitteli sinfoniaa, ovat niin mahtavan järeät, että vittu niistä irtoaa hitosti tehoja. Koko se patteristo, mikä on käytössä...ihan mahtavaa! Orkesterin käsittely ja eri muotojen hallinta (esim. sonaatin ja sonaattimuotoisen konserton keskeiset erot, jotka Mozart hallitsi upeasti) osoittavat näkemystä ja hioutunutta kovan luokan ammattitaitoa. Nerokasta lahjakkuutta on popmuusikoillakin, mutta he kikkailevat vain laulun saralla vaikka kymmenpäin muita sävelmuotoja olisi mahdollisuuksina itsensä ilmaisussa."Nerokasta lahjakkuutta on popmuusikoillakin, mutta he kikkailevat vain laulun saralla vaikka kymmenpäin muita sävelmuotoja olisi mahdollisuuksina itsensä ilmaisussa."
Totta, mutta leikitäänpä ajatuksella että J.S.Bach, W.Mozart ja L.Beethoven eläisivät nyt. Siis olisivat aivan yhtä lahjakkaita kuin olivat silloin aikoinaan eläessään. Säveltäisivätkö he nyt sinfonioita, konserttoja, sonaatteja, messuja, oopperoita? Epäilen, taitaisivat keskittyä pop/rock-lauluihin, elokuva-musiikkin jne.
En usko että nämä parhaat lauluntekijät, McCartney, Dylan, B.Wilson, Fogerty, T.Kärki ja monet muut ovat/olivat perusmusikaaliselta lahjakkuudeltaan yhtään sen vähäisempiä kuin nuo edellä mainitut klassisen musiikin suuruudet olivat. Ajat ovat vain muuttunet ja musiikki sen myötä. Ja onhan monetkin noista iskelmä/pop/rock-laulujen tekijöistä aika-ajoin tehnyt muutakin, McCartney on tehnyt Oratorion, elektronista kokeilevaa musiikkia, kummallisen yökerho-jazz/viihde-instrumenttaalilevyn jne. T.Kärki olisi kai mieluiten ollut jazz-säveltäjä ja muusikko, mutta kun perhe piti elättää. - väärässä!
2 + 15 kirjoitti:
"Nerokasta lahjakkuutta on popmuusikoillakin, mutta he kikkailevat vain laulun saralla vaikka kymmenpäin muita sävelmuotoja olisi mahdollisuuksina itsensä ilmaisussa."
Totta, mutta leikitäänpä ajatuksella että J.S.Bach, W.Mozart ja L.Beethoven eläisivät nyt. Siis olisivat aivan yhtä lahjakkaita kuin olivat silloin aikoinaan eläessään. Säveltäisivätkö he nyt sinfonioita, konserttoja, sonaatteja, messuja, oopperoita? Epäilen, taitaisivat keskittyä pop/rock-lauluihin, elokuva-musiikkin jne.
En usko että nämä parhaat lauluntekijät, McCartney, Dylan, B.Wilson, Fogerty, T.Kärki ja monet muut ovat/olivat perusmusikaaliselta lahjakkuudeltaan yhtään sen vähäisempiä kuin nuo edellä mainitut klassisen musiikin suuruudet olivat. Ajat ovat vain muuttunet ja musiikki sen myötä. Ja onhan monetkin noista iskelmä/pop/rock-laulujen tekijöistä aika-ajoin tehnyt muutakin, McCartney on tehnyt Oratorion, elektronista kokeilevaa musiikkia, kummallisen yökerho-jazz/viihde-instrumenttaalilevyn jne. T.Kärki olisi kai mieluiten ollut jazz-säveltäjä ja muusikko, mutta kun perhe piti elättää."Totta, mutta leikitäänpä ajatuksella että J.S.Bach, W.Mozart ja L.Beethoven eläisivät nyt. Siis olisivat aivan yhtä lahjakkaita kuin olivat silloin aikoinaan eläessään. Säveltäisivätkö he nyt sinfonioita, konserttoja, sonaatteja, messuja, oopperoita? Epäilen, taitaisivat keskittyä pop/rock-lauluihin, elokuva-musiikkin jne."
NO EIVÄT TIETENKÄÄN TEKISI MITÄÄN POP/ROCK-MUSAA! Luulet ilmeisesti, että klassinen musiikki on historiaa ja sen on korvannut populaarimusiikki? Että musiikki on kehittynyt populaarimusaan päin? HAH!
Klassista tehdään nykyisin aivan samassa määrin, sitä kutsutaan katsos nykyajan klassiseksi tai modernismin aikakauden klassiseksi musiikiksi. Populaarimusiikki-nimitys juontaa ajasta, jolloin Elviksestä tuli pikkutyttöjen idoli ja huippusuosittu muutenkin - tosiasiassa ainekset ns. populaarimusaan tulevat ihan sieltä kansanmusiikista ja klassisesta musiikista.
Jos joku näistä suurista klassisista säveltäjistä syntyisi nyt, niin eivät varmasti tekisi mihinkään kammottaviin Hollywood-leffoihin tai suomalaisiin paskatuotantoihin musiikkia - tai kynäisi radioon kaupallista roskaa. Ei voi toki TIETÄÄ, mutta VOI olettaa. Kyllä perusoletus on että ne tekisivät klassista musiikkia.
Ja miksi erottelet klassiset laulut niin selvästi pop-lauluista? Kyllähän Schubertin uraauurtavat liedit, Mozartin tai Beethovenin laulut, Bachin kantaatit, Brahmsin liedit, Schumannin liedit ja muut ovat usein myös säkeistömuotoista laulumusiikkia. Ja itseasiassa popinkin saralla esiintyy kompleksisempia rakenteita lauluissa. Mutta konserttoja, oopperoita tai messuja ei ole populaari- eikä kansanmusiikissa. Ikinä. (Paul McCartneyn klassisen musiikin tekoyrityksistä en halua puhua, mutta hänhän tietty suuntasikin popmusiikin tekemiseen)
Emmeköhän voi olettaa, että esim. Brahms tahtoisi kirjoittaa muutakin kuin lauluja jos eläisi nyt - kuten tahtoi silloinkin. Joten väitteesi on HUONO! - 16 + 12
väärässä! kirjoitti:
"Totta, mutta leikitäänpä ajatuksella että J.S.Bach, W.Mozart ja L.Beethoven eläisivät nyt. Siis olisivat aivan yhtä lahjakkaita kuin olivat silloin aikoinaan eläessään. Säveltäisivätkö he nyt sinfonioita, konserttoja, sonaatteja, messuja, oopperoita? Epäilen, taitaisivat keskittyä pop/rock-lauluihin, elokuva-musiikkin jne."
NO EIVÄT TIETENKÄÄN TEKISI MITÄÄN POP/ROCK-MUSAA! Luulet ilmeisesti, että klassinen musiikki on historiaa ja sen on korvannut populaarimusiikki? Että musiikki on kehittynyt populaarimusaan päin? HAH!
Klassista tehdään nykyisin aivan samassa määrin, sitä kutsutaan katsos nykyajan klassiseksi tai modernismin aikakauden klassiseksi musiikiksi. Populaarimusiikki-nimitys juontaa ajasta, jolloin Elviksestä tuli pikkutyttöjen idoli ja huippusuosittu muutenkin - tosiasiassa ainekset ns. populaarimusaan tulevat ihan sieltä kansanmusiikista ja klassisesta musiikista.
Jos joku näistä suurista klassisista säveltäjistä syntyisi nyt, niin eivät varmasti tekisi mihinkään kammottaviin Hollywood-leffoihin tai suomalaisiin paskatuotantoihin musiikkia - tai kynäisi radioon kaupallista roskaa. Ei voi toki TIETÄÄ, mutta VOI olettaa. Kyllä perusoletus on että ne tekisivät klassista musiikkia.
Ja miksi erottelet klassiset laulut niin selvästi pop-lauluista? Kyllähän Schubertin uraauurtavat liedit, Mozartin tai Beethovenin laulut, Bachin kantaatit, Brahmsin liedit, Schumannin liedit ja muut ovat usein myös säkeistömuotoista laulumusiikkia. Ja itseasiassa popinkin saralla esiintyy kompleksisempia rakenteita lauluissa. Mutta konserttoja, oopperoita tai messuja ei ole populaari- eikä kansanmusiikissa. Ikinä. (Paul McCartneyn klassisen musiikin tekoyrityksistä en halua puhua, mutta hänhän tietty suuntasikin popmusiikin tekemiseen)
Emmeköhän voi olettaa, että esim. Brahms tahtoisi kirjoittaa muutakin kuin lauluja jos eläisi nyt - kuten tahtoi silloinkin. Joten väitteesi on HUONO!"Klassista tehdään nykyisin aivan samassa määrin, sitä kutsutaan katsos nykyajan klassiseksi tai modernismin aikakauden klassiseksi musiikiksi."
Aivan mutta 1900-luvun tärkein "klassinen" säveltäjä lienee silti Duke Ellington.
Viittauksella filmimusiikkiin ajattelin lähinnä Nino Rotaa, joka oli klassistakin säveltänyt, ja tajuttoman hyvä filmimusiikin tekijä. Wikipedian mukaan sävelsi musiikit yli sataan elokuvaan mutta myös kymmenen oopperaa ja viisi balettia. Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš on toinen tunnettu esimerkki, sekä klassista että filmimusiikkia.
Eikös nämä nykyklassisen säveltäjät sävellä lähinnä apurahakomiteat ja niissä päätöksiä tekevät snobit mielessään. Eihän heistä useimmat edes oleta että joku näitä heidän "sinfoniaorkesteri imitoi konepaja-kirskettä" teoksiaan kuuntelee, paitsi apurahojen jakajat, jos hekään. No toisaalta eikös itse W.A.Mozartin ole dokumentoitu sanoneen, suunnilleen että: jos haluaa arvostetuksi säveltäjäksi pitää joko tehdä sellaista jota vossikkakuskitkin viheltävät, (Siis kuten nykyiset pop/rock-rallien tekijät tekevät) tai sitten pitää tehdä sellaista jota pirukaan ei ymmärrä. (kuten nykyklassisen säveltäjät tekevät).
Se vain on suhteellisen harvinainen kyky kun pystyy kirjoittamaan melodioita jotka vossikkakuskeille kelpaavat, on tavallaan helpompi piiloutua sontuklusteri-ryskeen taakse nykyklassisen säveltäjien tapaan.
W.A.Mozart nyky-kolleegoistaan poiketen osasi säveltää hittejäkin, siis jos vaikkapa Taikahuilun aikaan olisi ollut äänilevyjä, W.A.M. olisi saanut aika monta sinkkua ykköseksi, ja musiikki kuitenkin kelpaa myöskin kaikkein puritaanisimmille klassisen musiikin friikeille.
"Että musiikki on kehittynyt populaarimusaan päin? HAH!"
Tuota miten sen nyt ottaa, siis kyllä kai joku kolmen soinnun tai vain yhden soinnun rock-biisi tietenkin on vähempi arvoinen kuin Beethovenin sinfonia, ja varmaankin kysymys on taantumisesta, eikä kehityksestä, jos asiaa ajatellaan musiikin teorian kannalta, ainakin mitä sinfonioihin tulee. Toisaalta kumpi oli ennen, musiikki vai sen teoria, olettaisin että ensin oli musiikkia, teoria tuli vasta perässä. Siis joskus joku sävelsi konserton tai jotain ja joku toinen ajatteli että Voi Vee, onpa hieno biisi, ja sitten analysoi mikä siinä oli niin hienoa, kirjoitti sen paperille ikäänkuin ohjeeksi itselleen ja muille, ja musiikin teorian kehitys oli saanut alkunsa. Länsimaisen musiikin teoria on tietenkin eurooppalaisen makua tai korvaa miellyttämään tehtyjä sääntöjä tai suosituksia, jossain Intiassa tai Kiinassa tai siellä päin saattaa sikäläisen musiikin teoriakirjat painottaa vähän eri asioita.
"Ja miksi erottelet klassiset laulut niin selvästi pop-lauluista?"
En erotellut, en ole tutustunut lied-musiikkiin, joten ei käynyt mielessäkään erotella. Laulu on laulu.
Mutta älkäämme antako itsemme yllyttyä sinänsä hyödyttömään eipäs juupas väittelyyn, musiikki on hieno taidemuoto, luultavasti hienoin mitä on. Parhaimmillaan se on jonkinlaista sielun valkopesua. Ja jos yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, ei heistä toinen ole oikeassa ja toinen väärässä, vaan kumpikin on oikeassa. - tiedossa! :D
tuntuu.. kirjoitti:
-millä todistat tuon,et Kinks-heput välttelivät julkisuutta? Musta kyl tuntuu,et senaikainen media ei vaan ollut kovin kiinnostunutta juokseakseen heidän perässä,koska oli niin paljon muutakin tekemistä.Beatles ei ikinä kerjännytmitään lehtimiehiä ympärilleen,kyl se oli päinvastoin,lehtimiehet olis halunnu tulla joka paikkaan,missä Beatlet olivat.Tietysti Ray Davies on,oli -60 luvulla aivan saman tasoinen lauluntekijä,kuin Beatlet,vaikka määrässä ei pärjääkään,niin laatu kestää vertailun.Morrison ei pystynyt tekemään kumppaneineen läheskään yhtä montaa rock-musiikin klassikkoa,kuin Ray ja co.Morrison on vähän kuin muutama vuosi sitten kuollut Curt Cobain,järjettömän yliarvostettu.
Curt Cobain? Kuoli vuosi pari vuotta sitten?
Kuoli yli 15 vuotta sitten ja nimensä on Kurt Cobain... heh!
Et taida olla älykäs ja silleensä niinku?? - mieltä
16 + 12 kirjoitti:
"Klassista tehdään nykyisin aivan samassa määrin, sitä kutsutaan katsos nykyajan klassiseksi tai modernismin aikakauden klassiseksi musiikiksi."
Aivan mutta 1900-luvun tärkein "klassinen" säveltäjä lienee silti Duke Ellington.
Viittauksella filmimusiikkiin ajattelin lähinnä Nino Rotaa, joka oli klassistakin säveltänyt, ja tajuttoman hyvä filmimusiikin tekijä. Wikipedian mukaan sävelsi musiikit yli sataan elokuvaan mutta myös kymmenen oopperaa ja viisi balettia. Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš on toinen tunnettu esimerkki, sekä klassista että filmimusiikkia.
Eikös nämä nykyklassisen säveltäjät sävellä lähinnä apurahakomiteat ja niissä päätöksiä tekevät snobit mielessään. Eihän heistä useimmat edes oleta että joku näitä heidän "sinfoniaorkesteri imitoi konepaja-kirskettä" teoksiaan kuuntelee, paitsi apurahojen jakajat, jos hekään. No toisaalta eikös itse W.A.Mozartin ole dokumentoitu sanoneen, suunnilleen että: jos haluaa arvostetuksi säveltäjäksi pitää joko tehdä sellaista jota vossikkakuskitkin viheltävät, (Siis kuten nykyiset pop/rock-rallien tekijät tekevät) tai sitten pitää tehdä sellaista jota pirukaan ei ymmärrä. (kuten nykyklassisen säveltäjät tekevät).
Se vain on suhteellisen harvinainen kyky kun pystyy kirjoittamaan melodioita jotka vossikkakuskeille kelpaavat, on tavallaan helpompi piiloutua sontuklusteri-ryskeen taakse nykyklassisen säveltäjien tapaan.
W.A.Mozart nyky-kolleegoistaan poiketen osasi säveltää hittejäkin, siis jos vaikkapa Taikahuilun aikaan olisi ollut äänilevyjä, W.A.M. olisi saanut aika monta sinkkua ykköseksi, ja musiikki kuitenkin kelpaa myöskin kaikkein puritaanisimmille klassisen musiikin friikeille.
"Että musiikki on kehittynyt populaarimusaan päin? HAH!"
Tuota miten sen nyt ottaa, siis kyllä kai joku kolmen soinnun tai vain yhden soinnun rock-biisi tietenkin on vähempi arvoinen kuin Beethovenin sinfonia, ja varmaankin kysymys on taantumisesta, eikä kehityksestä, jos asiaa ajatellaan musiikin teorian kannalta, ainakin mitä sinfonioihin tulee. Toisaalta kumpi oli ennen, musiikki vai sen teoria, olettaisin että ensin oli musiikkia, teoria tuli vasta perässä. Siis joskus joku sävelsi konserton tai jotain ja joku toinen ajatteli että Voi Vee, onpa hieno biisi, ja sitten analysoi mikä siinä oli niin hienoa, kirjoitti sen paperille ikäänkuin ohjeeksi itselleen ja muille, ja musiikin teorian kehitys oli saanut alkunsa. Länsimaisen musiikin teoria on tietenkin eurooppalaisen makua tai korvaa miellyttämään tehtyjä sääntöjä tai suosituksia, jossain Intiassa tai Kiinassa tai siellä päin saattaa sikäläisen musiikin teoriakirjat painottaa vähän eri asioita.
"Ja miksi erottelet klassiset laulut niin selvästi pop-lauluista?"
En erotellut, en ole tutustunut lied-musiikkiin, joten ei käynyt mielessäkään erotella. Laulu on laulu.
Mutta älkäämme antako itsemme yllyttyä sinänsä hyödyttömään eipäs juupas väittelyyn, musiikki on hieno taidemuoto, luultavasti hienoin mitä on. Parhaimmillaan se on jonkinlaista sielun valkopesua. Ja jos yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, ei heistä toinen ole oikeassa ja toinen väärässä, vaan kumpikin on oikeassa.Osoitit tietäväsi paljon, samaa ei voi sanoa kaikista, kuten siitä jolle omistin sen viestin joka ketjussa on seuraava.
- Tuula Anneli
tiedossa! :D kirjoitti:
Curt Cobain? Kuoli vuosi pari vuotta sitten?
Kuoli yli 15 vuotta sitten ja nimensä on Kurt Cobain... heh!
Et taida olla älykäs ja silleensä niinku??Ihan sama oli sanomaa tahi ei. The Beatles on silti kaikkien aikojen paras yhtye ja sykähdyttää edelleen vanhan mieltä.
Beatles on ihan hyvä, tykkään paljon joistain heidän kappaleistaan kuten, esim. "Hey Jude" ja "The long and winding road". Pojat oli myös edellä aikaansa.
Itse olen nyt kuunnellut paljon yhtä mun suosikkia, Bee Geesia ja siinäkin oli bändi, jonka jäseniltä löytyi talenttia. Ja bändin pojat tekivät hienoa musiikkia.Monien bändien kappaleet kertovat rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä. Yleisiä aiheita ovat myös rokkaaminen, rockmusiikki, bilettäminen. Tällaisia aiheita on muun muassa Whitesnakella (bändin lähes koko tuotanto keskittyy rakkauteen ja parisuhteeseen), Priestillä (heiltä löytyy myös seksiin ja rakkauteen liittyviä kappaleita kuten myös rokkaamiseen ja bilettämiseen ja rock-ja heavymusiikkiin), AC/DC, Led Zeppelin, Slade (esim.rakkauteen, parisuhteeseen, rokkaamiseen), Queen, Free (paljon rakkauteen ja parisuhteeseen liittyviä kappaleita), Bad Company(samoin kuin edellinen). Queensrychella aiheet ovat yhteiskunnallisia.
Myös muilla kuin rockbändeillä yleisimmät aiheet ovat rakkaus, parisuhde, rakkauden kaipuu, bilettäminen, seksi.Lisäisin vielä noihin mun kommentteihin sen, että yhtenä päivänä, kun kuuntelin Beatlesin musiikkia (nytkin kuuntelen), niin tuli yhtäkkiä tajuttua, että tämä bändihän on yksi tärkeimmistä ja on vaikuttanut niin moniin muihin jälkeensä tuleviin bändeihin ja lopulta myös koko poplaarikulttuuriin.
Beatlesin hienous ja se, että bändi oli edellä aikaansa ei perustu sanoituksiin. Sanoitukset eivät aina ole kovin kummallisia, mutta musiikki oli uutta. Ja musiikissa Beatlesin pojat juurikin olivat uutta luovia ja kokeilevia. Beatles loi uutta musiikissa, kun taas Kinks, yksi toinen tärkeä 1960-luvun brittibändi leikitteli sanoilla (jos kuuntelee Kinksin sanoituksia, niin ne ovat mainioita, niissä on samaan aikaan yhteiskunnallista otetta, pilkettä silmäkulmassa eli hieman huumoria, että sanoilla ja lauseilla leikittelyä, vähän samaa mitä Juice teki täällä Suomessa).- Anonyymi
"Dylan teki folkista ja rockista runoutta. "
Ja tarttui sähkökitaraan Beatlesin innoittamana kuten tuhannet muutkin silloin vuosien 1963-65 paikkeilla.
Esim The Byrds yhtyeessä vaikuttaneet hemmot kertoivat vastauksena kysymykseen että mikä sai heidät ryhtymään rock-muusikoksi sen että tuli menneeksi katsomaan Beatles elokuvaa Yeah yeah täältä tulemme ! aka A Hard days night.
Niin että ilman Beatlesia varmaan silti olisi ollut Bob Dylan, mutta se Bob Dylan olisi ehkä ollut paljon tylsempi Bob Dylan Bob Dylaniksi kuin se Bob Dylan jonka me nyt tunnemme.
Ja mitä tekemistä The Byrdseillä oikeastaan on tämän aiheen kanssa? Niin, eikös heidän versionsa Dylanin laulusta Mr. Tamburine man nostanut Dylanin varteenotettavaksi rock-lauluntekijäksi aika monen silmissä, mukaan lukien ehkä Bob Dylan itsekkin. - Anonyymi
Kyllä Dylanilla minunkin mielestäni on ollut useita hyviä sävellyksiä, kuten vaikkapa Tomorrow Is A Long Time. Dylanin lauluääni muistuttaa kuitenkin lampaan määkimistä, ja se haittaa sen verran, ettei Dylan ole koskaan saanut sellaista levynmyyntimenestystä kuin jotkut miellyttävämpiääniset laulajat.
Miinus on sekin, ettei Dylanin sävelkorva riitä virittämään kitaraa ja huuliharppua samalle korkeudelle, minkä kuulee joissakin levytyksissä. Kukaan tarkkakorvaisempi ei ole kehdannut asiasta mainita. Tosin nuotin vierestä soittavia on paljon muitakin, ja monet vähemmän musikaaliset kuulijat pitävät sitä jopa plussana.Kai tuossa Bob Dylanissa ja/tai hänen lauluissaan on jotain hienoa, kun hän on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Itse en hänen musiikkiaan oikein kuuntele. Olen joskus yrittänyt, mutta ei ole vielä kauheasti napannut.
Byrdsin tulkintana kuuntelin yhtenä päivänä Dylanin kappaleen "Mr Tambourine man" ja ihan jees. Muuten Byrdsistä ihan tykkään, ainakin kappale "Turn turn turn" on musta hyvä.- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Kai tuossa Bob Dylanissa ja/tai hänen lauluissaan on jotain hienoa, kun hän on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Itse en hänen musiikkiaan oikein kuuntele. Olen joskus yrittänyt, mutta ei ole vielä kauheasti napannut.
Byrdsin tulkintana kuuntelin yhtenä päivänä Dylanin kappaleen "Mr Tambourine man" ja ihan jees. Muuten Byrdsistä ihan tykkään, ainakin kappale "Turn turn turn" on musta hyvä.Jimi Hendrixin ehkä paras biisi on Dylanin All Along the Watchtower. Jimin soitto antaa kappaleelle aivan uuden ulottuvuuden.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jimi Hendrixin ehkä paras biisi on Dylanin All Along the Watchtower. Jimin soitto antaa kappaleelle aivan uuden ulottuvuuden.
Dylan tais muuten vitsailla, että biisi on Jimin biisi, hän (Dylan) vain kirjoitti sen.
- Anonyymi
Mulle Beatles on "maagista" musiikkia, koska se vie minut aikamatkalle lapsuuteen. En mä silloinkaan ymmärtänyt mitä niissä kappaleissa sanottiin, vaan melodiat ja tunnelmat niissä kappaleissa viehätti. Vaikka olis laulettu HK:n sinisestä lenkistä, niin ei se olis mun fiilistä pilannut. Oli se aika vaan jotenkin niin hienoa, ja siihen maailmaan jotenkin kaipaa takaisin. No, oikeastaan kaheksakytluku oli vieläkin parempaa aikaa, ja sinne menisin kaikkien mieluimmin takaisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031545
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781184- 881117
- 1391016
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580975Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1937Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 19852
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9694Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660