Meillä on 4-vuotias grönlanninkoiranarttu ja vasta 6-viikkoinen lapsi. Heti kun lapsemme tuli kotiin ensimmäistä kertaa, koiramme toi sille osan omasta ruuastaan ja on ruvennut varastelemaan ruokia pöydiltä, jos niitä sinne jättää. Se on jopa ulkoa tuonut myyriä lapsellemme ja koittanut tarjota syötäväksi. Ja mikä keskeisenä asiana: koiramme jopa oksentaa lapsemme nokan eteen syömäänsä ruokaa!
Miten oikein saamme näitä koiramme emon vaistoja kutistettua? Koiramme ei tarkoita pahaa, mutta sillä ei ole vastuuta lapsemme ruokinnasta, vaan meillä vanhemmilla. Miten koiran saa lopettamaan tuon käytöksen? Se on todella epäsiistiä.
Emme uskalla jättää lastamme hetkeksikään kahdestaan koiramme kanssa, koska pelkäämme koiran tuovan tai oksentavan lapsellemme taas syötävää ja lapsemme ottavan suuhun sitä mitä koiramme sille tarjoaa.
Miten saamme tuon käytöksen loppumaan koiraltamme? Kiitos jo etukäteen niille, jotka osaavat antaa neuvoja ja auttaa!
Oksentaa lapselle!
20
1273
Vastaukset
- käytöstä
neuvoja en osaa antaa.
Ihmetyttää, että vielä löytyy koira, jolla on perusvaistot noin talella. Aivan ihailtavaa, vaikka ei varmaankaan mitenkään mukavaa.
Toivotaan, että lapsen kasvaessa koira rauhoittuu ja luottaa, että osaatte lapsenne ruokkia. - lapsenvahti
Luotettava beibisitteri tämä teidän hauva. Ihan kuvauksesta tuli mieleen tarina ikuisesta kaupungista Roomasta ja sen "perustaneista" Romuluksesta ja Remuksesta. Minkähän suuren ja ikuisen kaupungin vauvelinne vielä perustaakaan?
Itse ongelman poistamiseen en myöskään osaa sanoa mitään, mutta se mitä tekisin, niin kuvaisin videolle ja valokuviin, muistoihin tämänkin tapahtuman. Harvoin näin huolehtivaista koiraa tapaa.
Voipi vauveli sitten isoksi kasvettuaan rehvastella että on koiran kasvattama =). Ja on todisteet mitä esittää.
Onnea vauvelista ja toivottavasti nyt saatte "beibisitterin"kin hiukan rentoutumaan.- meidän grönni
Kiitoksia, kun vastasitte tähän ehkä >>mahdottomaan>> kysymykseen! Eipä tosiaan taida olla mitään tehtävissä.
Koiramme tosiaan yrittää vain pitää huolta lapsestamme. Ei sitä auta vissiin kuin olla iloinen, kun oma koiramme yrittää hoivata niin rakastavaisesti lastamme.
Kyllä me nyt koitamme täällä olla tarkkoina, ettei koiramme ehdi ruokkia lastamme omin eväin, mutta annamme silti koirallemme aikaa nauttia lapsemme hoidosta. Koko ajan kun lapsemme on laskettu maahan, koiramme on sen ympärillä ja koittaa lämmittää sitä omalla ruumiillaan ja turkillaan.
Kiitoksia teille asiallisista ja viisaista vastauksistamme! Ne avasivat minunkin silmäni osin uusiksi. En ole nyt kuin tyytyväinen koiraani! - ...
meidän grönni kirjoitti:
Kiitoksia, kun vastasitte tähän ehkä >>mahdottomaan>> kysymykseen! Eipä tosiaan taida olla mitään tehtävissä.
Koiramme tosiaan yrittää vain pitää huolta lapsestamme. Ei sitä auta vissiin kuin olla iloinen, kun oma koiramme yrittää hoivata niin rakastavaisesti lastamme.
Kyllä me nyt koitamme täällä olla tarkkoina, ettei koiramme ehdi ruokkia lastamme omin eväin, mutta annamme silti koirallemme aikaa nauttia lapsemme hoidosta. Koko ajan kun lapsemme on laskettu maahan, koiramme on sen ympärillä ja koittaa lämmittää sitä omalla ruumiillaan ja turkillaan.
Kiitoksia teille asiallisista ja viisaista vastauksistamme! Ne avasivat minunkin silmäni osin uusiksi. En ole nyt kuin tyytyväinen koiraani!Iloinen joo... Mutta tarkkana teidän pitää olla, koira näet ei osaa kasvattaa sitä lasta ihmisten tavoille, eikä sen kasvatuskonstitkaan mitkään ihmisille sopivat ole, eli jos yrittäisi vaikka hyväntahtoisesti siirtää lasta johonkin, niin se ei lapselle ole miellyttävää jos hampailla otetaan kiinni.
Koirallanne on mitä ilmeisemmin valeraskaus menosa. Se ei mitä ilemisemmin pyri lämmittämään vauvaanne sen maassa olessa, vaan imettämään. valeraskaushan on koiraeläimillä luontainen, sillä laumaeläimissä vain yksi naaras lisääntyy, mutta muutkin tulevat "raskaisk", jotta näiden jälkeläisten elossa pysyminen´taataan; muutkin kykenevät imettämään, muillekin nousee emonvaistot.
Ja koiran valeraskauksia ei pidä ruokkia, ne ovat terveydelle vaarallisia.
Eli ei alsta lattialle, vaikka olisi miten söpöä kun koira hoitaa. Ja koiralle mahdollisimman paljon muuta ajateltavaa. Pitkiä lenkkejä, lelut ja kaikki mitä hoivailee pois, paljon poissa oloa kotoa, missä sen "pennut" ovat. Jos ei auta, niin sitten eläinlääkäriin, sota saa lääkityksen. Jos et meinaa pentuja teettää, niin leikkuuta koiralta kohtu pois mahdollsimman nopeasti. Valeraskaudet altistavat märkäkohdulle ja terve koira paranee kohtutulehduksesta paremmin kuin sitten, kun se tauti on päällä, sitten koiran menettäminen voi olla lähellä... - meidän grönni
... kirjoitti:
Iloinen joo... Mutta tarkkana teidän pitää olla, koira näet ei osaa kasvattaa sitä lasta ihmisten tavoille, eikä sen kasvatuskonstitkaan mitkään ihmisille sopivat ole, eli jos yrittäisi vaikka hyväntahtoisesti siirtää lasta johonkin, niin se ei lapselle ole miellyttävää jos hampailla otetaan kiinni.
Koirallanne on mitä ilmeisemmin valeraskaus menosa. Se ei mitä ilemisemmin pyri lämmittämään vauvaanne sen maassa olessa, vaan imettämään. valeraskaushan on koiraeläimillä luontainen, sillä laumaeläimissä vain yksi naaras lisääntyy, mutta muutkin tulevat "raskaisk", jotta näiden jälkeläisten elossa pysyminen´taataan; muutkin kykenevät imettämään, muillekin nousee emonvaistot.
Ja koiran valeraskauksia ei pidä ruokkia, ne ovat terveydelle vaarallisia.
Eli ei alsta lattialle, vaikka olisi miten söpöä kun koira hoitaa. Ja koiralle mahdollisimman paljon muuta ajateltavaa. Pitkiä lenkkejä, lelut ja kaikki mitä hoivailee pois, paljon poissa oloa kotoa, missä sen "pennut" ovat. Jos ei auta, niin sitten eläinlääkäriin, sota saa lääkityksen. Jos et meinaa pentuja teettää, niin leikkuuta koiralta kohtu pois mahdollsimman nopeasti. Valeraskaudet altistavat märkäkohdulle ja terve koira paranee kohtutulehduksesta paremmin kuin sitten, kun se tauti on päällä, sitten koiran menettäminen voi olla lähellä...Sitä itsekin olen pähkäillyt, että yrittääköhän koiramme myös imettää lastamme. Olemme miettineet, miten vakavaa se voisi olla.
Kiitos tiedosta, nyt pitää joo keksiä jotain. Mutta on vaikea päättää, mitä. Yksi keino tulisi mieleen. Jos antaisin koirani toistaiseksi hoitoon jollekin. Tiedän kyllä ihmisiä, joilta löytyisi hyvä hoitopaikka koiralle, mutta mitä oikein koira siitä tuumaisi? Jos se joutuu olemaan pahimmillaan vaikka vuoden poissa kotoa. Eikö sitä alkaisi huolestuttaa meidän lapsemme takia, jos yhtäkkiä vain joutuu muualle eroon lapsestamme?
Mutta eipä nyt muutakaan vaihtoehtoa tule mieleen. Onneksi tiedän valmiiksi, että koiralleni mahdolliset hoitopaikat ovat luotettavien ihmisten luona.
Valitettavasti muutakaan en nyt ratkaisuksi keksi. Tuntuu surkealta luopua rakkaasta koirasta pitkäksi aikaa, mutta eipä valinnanvaraa paljoa ole, kun koiramme nyt kuvittelee niin täydellisesti olevansa lapsemme emo. - meidän grönni
meidän grönni kirjoitti:
Sitä itsekin olen pähkäillyt, että yrittääköhän koiramme myös imettää lastamme. Olemme miettineet, miten vakavaa se voisi olla.
Kiitos tiedosta, nyt pitää joo keksiä jotain. Mutta on vaikea päättää, mitä. Yksi keino tulisi mieleen. Jos antaisin koirani toistaiseksi hoitoon jollekin. Tiedän kyllä ihmisiä, joilta löytyisi hyvä hoitopaikka koiralle, mutta mitä oikein koira siitä tuumaisi? Jos se joutuu olemaan pahimmillaan vaikka vuoden poissa kotoa. Eikö sitä alkaisi huolestuttaa meidän lapsemme takia, jos yhtäkkiä vain joutuu muualle eroon lapsestamme?
Mutta eipä nyt muutakaan vaihtoehtoa tule mieleen. Onneksi tiedän valmiiksi, että koiralleni mahdolliset hoitopaikat ovat luotettavien ihmisten luona.
Valitettavasti muutakaan en nyt ratkaisuksi keksi. Tuntuu surkealta luopua rakkaasta koirasta pitkäksi aikaa, mutta eipä valinnanvaraa paljoa ole, kun koiramme nyt kuvittelee niin täydellisesti olevansa lapsemme emo....siis eläinlääkärinkin toimenpiteet voisivat auttaa, kuten mainittu, mutta sitä emme haluaisi tehdä. Täytyy nyt vielä jonkin aikaa miettiä ja harkita. On niin hankalaa...
- ...
meidän grönni kirjoitti:
Sitä itsekin olen pähkäillyt, että yrittääköhän koiramme myös imettää lastamme. Olemme miettineet, miten vakavaa se voisi olla.
Kiitos tiedosta, nyt pitää joo keksiä jotain. Mutta on vaikea päättää, mitä. Yksi keino tulisi mieleen. Jos antaisin koirani toistaiseksi hoitoon jollekin. Tiedän kyllä ihmisiä, joilta löytyisi hyvä hoitopaikka koiralle, mutta mitä oikein koira siitä tuumaisi? Jos se joutuu olemaan pahimmillaan vaikka vuoden poissa kotoa. Eikö sitä alkaisi huolestuttaa meidän lapsemme takia, jos yhtäkkiä vain joutuu muualle eroon lapsestamme?
Mutta eipä nyt muutakaan vaihtoehtoa tule mieleen. Onneksi tiedän valmiiksi, että koiralleni mahdolliset hoitopaikat ovat luotettavien ihmisten luona.
Valitettavasti muutakaan en nyt ratkaisuksi keksi. Tuntuu surkealta luopua rakkaasta koirasta pitkäksi aikaa, mutta eipä valinnanvaraa paljoa ole, kun koiramme nyt kuvittelee niin täydellisesti olevansa lapsemme emo.Hoitoon anto voisi olla hyvä vaihtoehto. Myös yksinkertaisesti viikonloppu mökillä usein riittää, vain muutama päivä erossa "pennustaan". Mutta sekin tuntuu usein vaikealta, sillä koiraahan ei meinaa saada lähtemään kotoa, se itkee ja ikävöi. Olet kai huomannut, miten lenkilläkin se kerrankin tulee mielellään kotiin päin?
Eli älä suunnittelekaan mitään vuosien poissaoloa, lähde vaikka viikosta. Hoitopaikassa voivat seurata koiran käyttymistä, milloin sen maidon eritys esimerkiksi loppuu... Se voi ikävöidä kotiin muutenkin, eli sellaisesta itkuherkkydestä valerasakuden loppumista ei voi vieraassa paikassa huomata.
Mutta olisin melko varma, että pari päivää, maks viikko, muualla oloa ja aktiivista touhua,e ttei kerkeä miettiä vauvaansa, niin se on tällä kertaa siinä. Seuraavien juoksujen jälkeen uudelleen, mutta silloin toivottavasti ette anna koiran alkaakaan luulemaan, että sen vauva on teidän lapsenne... Nyt lapsen tulo vain sattui sopivasti koiran kiertoon, silloinhan lapsi on ollut teillä jo muutenkin... - ...
meidän grönni kirjoitti:
...siis eläinlääkärinkin toimenpiteet voisivat auttaa, kuten mainittu, mutta sitä emme haluaisi tehdä. Täytyy nyt vielä jonkin aikaa miettiä ja harkita. On niin hankalaa...
Olen aina ollut tietoinen,e ttä narttu jolla ei pentuja teetetä olisi terveellisintä leikata. Mutta silti en leikannut, sillä minsutakin se tuntui hätäsuojelun liioittelulta ja liian radikaalilta toimenpiteeltä. Koirallamme on aina ollut valeraskauksia.
Niinpä siinä sitten kävi, että koiralle tuli märkäkohtu ja pääsi niin pitkälle,e ttä oli todella huonona jo. Leikkaus suoritettiin akuutisti kalliiseen päivystysaikaan, mutta enää seuraavaa yötä koira tuskin olisi selvinnyt. Kohtu ei vuotanut ulospäin, joten koiran heikkoon kuntoon ei osannut arvata syytä, lisäksi koira on erittäin hyvä peruskuntoinen, joten sen kunto romahti vasta kun oli jo todella paha tilanne. Ja aina ollut hiukan nirso ruuan suhteen, lisäksi koiria kun on useampia niin ei tullut huomattua, että koira ei syönyt, kupit olivat aina tyhjiä, mutta ilmeisesti toinen oli tyhjentänyt molemmat jo jonkin aikaa.
Koira siis leikattiin. Leikkaukseen mennessä meille ei annettu suuria toiveita koiran selviämiseetä, nukutus jo oli niin heikkokuntoiselle valtava riski. Nukutuksesta toipumiseen sanottiin, että menee 6-8 tuntia, meidän koiralla meni noin kaksi vuorokautta. Seuraavana päivänä piti olla jo ruokahalu takaisin, koira alkoi syömään viikon päästä. Leikkauksen jälkeen koiran piti olla kuukausi täydellisessä levossa. Kyllä se selvisi siitä, mutta et usko miten paljon minä itkin kun koira vinkui miltei kaksi viikkoa päivin ja öin pahaa oloaan.
Kaikesta oppii. Nyt tiedän, että se kuukausi on sairaslomaa jokatapauksessa kun koiralta leikataan kohtu, mutta on edes varmuus, että koira selviää hengissä tapauksesta, jos koira leikataan sen ollessa terve. Ei sitten kun paska on jo housussa, sen jälkeen toipuminen on yhtä kamppailua. Vaikka se kuukauden paussi tulee harrastuksiin, niin silti tästä edes kaikki narttukoirani leikataan niiden ollessa terveitä. Ja suosittelen ehdottomasti muillekin, tuskin haluatte kokea samaa helvettiä kuin me. Siinä miettii, että olisiko se parempi kuitenkin lopettaa, kun kärsii noin kovin ja nyt kun katsoo koiraa, niin tietää, että lopetus olisi ollut se pahin moka, mutta että sitä katsot, kun se kärsii ja kärsii... - tapauksessa
meidän grönni kirjoitti:
Sitä itsekin olen pähkäillyt, että yrittääköhän koiramme myös imettää lastamme. Olemme miettineet, miten vakavaa se voisi olla.
Kiitos tiedosta, nyt pitää joo keksiä jotain. Mutta on vaikea päättää, mitä. Yksi keino tulisi mieleen. Jos antaisin koirani toistaiseksi hoitoon jollekin. Tiedän kyllä ihmisiä, joilta löytyisi hyvä hoitopaikka koiralle, mutta mitä oikein koira siitä tuumaisi? Jos se joutuu olemaan pahimmillaan vaikka vuoden poissa kotoa. Eikö sitä alkaisi huolestuttaa meidän lapsemme takia, jos yhtäkkiä vain joutuu muualle eroon lapsestamme?
Mutta eipä nyt muutakaan vaihtoehtoa tule mieleen. Onneksi tiedän valmiiksi, että koiralleni mahdolliset hoitopaikat ovat luotettavien ihmisten luona.
Valitettavasti muutakaan en nyt ratkaisuksi keksi. Tuntuu surkealta luopua rakkaasta koirasta pitkäksi aikaa, mutta eipä valinnanvaraa paljoa ole, kun koiramme nyt kuvittelee niin täydellisesti olevansa lapsemme emo.toiseen paikkaan! Ei koira ajattele noin ihmismäisesti että "voi voi, mihin se vauva nyt katosi", jos viette sen muualle asumaan. Mutta voi käydä niin että jos koiranne on kauan erossa lapsestanne vieraassa paikassa, se ei takaisin tultuaan enää hyväksykään "outoa" laumanjäsentä joka saattaa vielä olla juuri konttausiässä.
Sterilointi auttaa pulmaanne. - ...
tapauksessa kirjoitti:
toiseen paikkaan! Ei koira ajattele noin ihmismäisesti että "voi voi, mihin se vauva nyt katosi", jos viette sen muualle asumaan. Mutta voi käydä niin että jos koiranne on kauan erossa lapsestanne vieraassa paikassa, se ei takaisin tultuaan enää hyväksykään "outoa" laumanjäsentä joka saattaa vielä olla juuri konttausiässä.
Sterilointi auttaa pulmaanne...ihmismäisesti, mutta vauvan tai sen mitä ikinä pitääkään pentunaan, läsnäolo samassa tilassa ruokkii koiran valeraskautta.
Tästä valeraskaudesta ette pääse eroon leikkaamalla, vaan koiran olo tulee vain kurjemmaksi, meidänkin koiralla oli vielä viimeinen valeraskaus leikkauksen jälkeen, eli hormonien tasoittumiseen elimistöstä tarvitaan enemmän aikaa.
Koira ei myöskään muutamissa päivissä vieraannu teistä. Parasta olisi tietenkin jos jompikumpi teistä voisi lähteä koiran kanssa vaikka mökille, mutta koska teillä on uusi vauva, on ymmärrettävää, että kumpikaan ei halua lähteä kotoa juuri nyt. Mutta totuus on, että tämä tällä hetkellä menossa oleva valeraskaus on lopetettava, koiran terveyden takia.
- muutenkaan
jättää kahden koiran kanssa, ei varsinkaan noin pientä! Vaikka koira olisi kuinka kiltti ja emon vaistot tallella, ikinä ei tiedä mitä voi sattua!
Mikäli ette aio pennuttaa narttuanne, viekää se steriloitavaksi, jo loppuu oksentelu.- kotoa
Minäkään en veisi koiraa pois kotoa. Vieraantuu lapsesta ja perheestä.
Jos mahdollista, koiralle lisää aktiviteettiä. Onko ystäviä/naapureita, jotka voisivat ulkoiuttaa koiraa päivisin. Myös ell. löytyy valeraskausoireisiin lääkitystä ja apua. Sterilointi on myös kannatettava vaihtoehto, mutta se tehdään vasta kun oireet ovat helpottaneet. Muutoin ne saattavat jäädä "päälle"
- .........
Vain se koira koska jos tuo hoitaminen vahvistuu ja vauva rupeaa konttaamaan on vaara että se ropeaa kasvattamaan pentuansa niin kun sen kuuluukin.
- meidän grönni
Ovat valinnanvarat niin vähissä jo. Emme haluaisi millään leikauttaa koiraamme, kun olemme kuulleet niin paljon negatiivisia uutisia koirien luonteenmuutoksista sterilointien takia. Nyt koiramme on niin ihana.
Mutta kai koiramme on pakko steriloida. Vaikka en itse uskoisi, että koira ulkoontuisi mitenkään perheestään. Ei se nyt lastammekaan myöhemmin pelkäisi. Koira joutuisi olemaan poissa vain sen ajan kun lapsemme oppii vähän liikkumaan. Koiramme on asunut täällä noin 4 vuotta.
Kai on viisainta noudattaa teidän ohjeitanne ja viedä koira steriloitavaksi. Mutta niin kamalasti jännittää, miten koiran luonne voi muuttua tuosta. Niin pahoin on monien koirien luonne steriloinnin takia kuulemieni mukaan kärsinyt.
Toinen vaihtoehto on antaa koira pysyvästi pois.
Minun on nyt harkittava, kumpi on viisaampi ratkaisu. Tämä on meille niin hankalaa! Yritämme kumminkin vielä olla tarkempia koiramme kanssa ja yrittää pitää se etäämmällä lapsestamme. Yritämme kyllä keksiä jota. Koitamme vahtia koiraamme ja lastamme tarkasti joka hetki, ja osoittaa koiralle, että kyllä vanhemmatkin osaavat.
Jos ei mikään auta, niin koiralle on pakko tehdä sterilointi tai kodin vaihto. Koitamme kumminkin selviytyä tästä vielä. Toivomme parasta.
Kiitos kaikille viisaista neuvoistanne! - ...
meidän grönni kirjoitti:
Ovat valinnanvarat niin vähissä jo. Emme haluaisi millään leikauttaa koiraamme, kun olemme kuulleet niin paljon negatiivisia uutisia koirien luonteenmuutoksista sterilointien takia. Nyt koiramme on niin ihana.
Mutta kai koiramme on pakko steriloida. Vaikka en itse uskoisi, että koira ulkoontuisi mitenkään perheestään. Ei se nyt lastammekaan myöhemmin pelkäisi. Koira joutuisi olemaan poissa vain sen ajan kun lapsemme oppii vähän liikkumaan. Koiramme on asunut täällä noin 4 vuotta.
Kai on viisainta noudattaa teidän ohjeitanne ja viedä koira steriloitavaksi. Mutta niin kamalasti jännittää, miten koiran luonne voi muuttua tuosta. Niin pahoin on monien koirien luonne steriloinnin takia kuulemieni mukaan kärsinyt.
Toinen vaihtoehto on antaa koira pysyvästi pois.
Minun on nyt harkittava, kumpi on viisaampi ratkaisu. Tämä on meille niin hankalaa! Yritämme kumminkin vielä olla tarkempia koiramme kanssa ja yrittää pitää se etäämmällä lapsestamme. Yritämme kyllä keksiä jota. Koitamme vahtia koiraamme ja lastamme tarkasti joka hetki, ja osoittaa koiralle, että kyllä vanhemmatkin osaavat.
Jos ei mikään auta, niin koiralle on pakko tehdä sterilointi tai kodin vaihto. Koitamme kumminkin selviytyä tästä vielä. Toivomme parasta.
Kiitos kaikille viisaista neuvoistanne!Miksi ihmeessä koiran pitää olla poissa kunnes lapsi oppii liikkumaan?
Koiran maidoneritys loppuu päivässä tai kahdessa kun ei mielestään enää imetä ketään...
Ei ole mitään väliä vaikka osoitatte, että tekin osaatte huolehtia vauvasta, sillä laumaeläin on tottunut siihen, että muutkin hoitavat ja imettävät pentuja, se ei säväystä tee, niin kauan kun koira kuvittelee edelleen osallistuvansa yhteisvastuullisesti vauvan hoitoon.
Tuntuuko minusta vain, vai etsimällä etsitkö "syytä" luopua koirasta? Ei nimittäin ole ihan normaalia, että ongelmien tullen ollaan valmiita heti väläyttämään vaihtoehtoa, että koirasta pitää luopua. Olet ilmeisesti ajatellut aiemminkin luopua koirasta, mutta laittaako mies vastaan? Nyt näet mahdollisesti perustelun jonka voit antaa miehellesi? Ongelma nimittäin ei ole mitään sellaista koko luokkaa, ettei siitä pääsisi parissa päivässä eroon, kunhan koira saa muuta tekemistä kun "pennun" hoivaaminen.
Tavallisestihan valeraskaudesta pääsee eroon, yksinkertaisesti nostamalla sen lelun, sukan, rievun... kaappiin koiran ulottumattomiin muutamaksi päiväksi. Tätä ette voi vauvalle tehdä, nostaa pois silmistä, mutta voitte suunnata koiran silmät muihin juttuihin siksi aikaa kunnes hormonit tasaantuvat pahimmasta piikistä.
Tuo leikkauksen aiheuttama luonteen muuttuminen on varmasti yleisin syy miksi kaiken järjen vastaisesti vältellään leikkaamasta hyvä luonteista koiraa. en voi sanoa, että meidän koiralla ei olisi luonne muuttunut. Jos aiemmin sanoin,e ttä koira on sata prosenttisen varma, nyt en todellakaan voi luottaa siihen, on jo näyttänyt,e ttä luonne ei ole entinen. Nyt täytyy siis tutustua uudelleen koiraansa, ennen kuin voi taas olla varma siitä. Mutta leikkaus takaa osaltaan koiralle terveemmän elämän, ehkä luonteen muuttminen on hinta mikä siitä pitää maksaa. - Meidän grönni
... kirjoitti:
Miksi ihmeessä koiran pitää olla poissa kunnes lapsi oppii liikkumaan?
Koiran maidoneritys loppuu päivässä tai kahdessa kun ei mielestään enää imetä ketään...
Ei ole mitään väliä vaikka osoitatte, että tekin osaatte huolehtia vauvasta, sillä laumaeläin on tottunut siihen, että muutkin hoitavat ja imettävät pentuja, se ei säväystä tee, niin kauan kun koira kuvittelee edelleen osallistuvansa yhteisvastuullisesti vauvan hoitoon.
Tuntuuko minusta vain, vai etsimällä etsitkö "syytä" luopua koirasta? Ei nimittäin ole ihan normaalia, että ongelmien tullen ollaan valmiita heti väläyttämään vaihtoehtoa, että koirasta pitää luopua. Olet ilmeisesti ajatellut aiemminkin luopua koirasta, mutta laittaako mies vastaan? Nyt näet mahdollisesti perustelun jonka voit antaa miehellesi? Ongelma nimittäin ei ole mitään sellaista koko luokkaa, ettei siitä pääsisi parissa päivässä eroon, kunhan koira saa muuta tekemistä kun "pennun" hoivaaminen.
Tavallisestihan valeraskaudesta pääsee eroon, yksinkertaisesti nostamalla sen lelun, sukan, rievun... kaappiin koiran ulottumattomiin muutamaksi päiväksi. Tätä ette voi vauvalle tehdä, nostaa pois silmistä, mutta voitte suunnata koiran silmät muihin juttuihin siksi aikaa kunnes hormonit tasaantuvat pahimmasta piikistä.
Tuo leikkauksen aiheuttama luonteen muuttuminen on varmasti yleisin syy miksi kaiken järjen vastaisesti vältellään leikkaamasta hyvä luonteista koiraa. en voi sanoa, että meidän koiralla ei olisi luonne muuttunut. Jos aiemmin sanoin,e ttä koira on sata prosenttisen varma, nyt en todellakaan voi luottaa siihen, on jo näyttänyt,e ttä luonne ei ole entinen. Nyt täytyy siis tutustua uudelleen koiraansa, ennen kuin voi taas olla varma siitä. Mutta leikkaus takaa osaltaan koiralle terveemmän elämän, ehkä luonteen muuttminen on hinta mikä siitä pitää maksaa.En halua luopua koirastamme. Mutta on alkanut tuntua siltä, että on >>pakko>>, kun täällä viitataan jo siihen, miten vaarallista on valeraskaus, joka koiralle voi tästä syntyä. Ja sterilointi ei minua houkuttele, koska se voi tosiaan vaikuttaa koiran luonteeseen merkittävästi.
Tietysti haluan pitää koirani, mutta eikö toaiaa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin leikauttaminen? Eikö koira ajan kanssa opi antamaan lapsemme meidän vanhempien huoleksi?
En todellakaan halua luopua koirastamme, vaan eniten toivon, että koiralle tai lapselle ei aiheutuisi vahinkoa.
En ole myöskään varma, että olenko turhaan näin huolissani. Luulisi meidän nyt koiramme ja lapsemme kanssa tästä selviävän. lapsi on esikoisemme, joten ehkä olen ottanut aiheen turhan vakavasti.
Mutta tosiaan koiramme yrittää ruokkia lastamme aivan luonnollisella tavalla.
Toivottavasti tämä on vain valeraskautta, joka menee ohitse.
Täällä annetut neuvotkin ovat niin monimutkaisia ja toisista eroavia, että on vaikea päätellä asian todellisuudet ja vaihtoehdot.
Mutta toivon todella, että tästä selviämme ja yli pääsemme jotenkin.... - elää
Meidän grönni kirjoitti:
En halua luopua koirastamme. Mutta on alkanut tuntua siltä, että on >>pakko>>, kun täällä viitataan jo siihen, miten vaarallista on valeraskaus, joka koiralle voi tästä syntyä. Ja sterilointi ei minua houkuttele, koska se voi tosiaan vaikuttaa koiran luonteeseen merkittävästi.
Tietysti haluan pitää koirani, mutta eikö toaiaa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin leikauttaminen? Eikö koira ajan kanssa opi antamaan lapsemme meidän vanhempien huoleksi?
En todellakaan halua luopua koirastamme, vaan eniten toivon, että koiralle tai lapselle ei aiheutuisi vahinkoa.
En ole myöskään varma, että olenko turhaan näin huolissani. Luulisi meidän nyt koiramme ja lapsemme kanssa tästä selviävän. lapsi on esikoisemme, joten ehkä olen ottanut aiheen turhan vakavasti.
Mutta tosiaan koiramme yrittää ruokkia lastamme aivan luonnollisella tavalla.
Toivottavasti tämä on vain valeraskautta, joka menee ohitse.
Täällä annetut neuvotkin ovat niin monimutkaisia ja toisista eroavia, että on vaikea päätellä asian todellisuudet ja vaihtoehdot.
Mutta toivon todella, että tästä selviämme ja yli pääsemme jotenkin....Hanki koirallesi lääkitystä valeraskauteen. Galastop auttaa äkkiä. Uskoisin, että lapsen kasvaessa koira lopettaa "emottamisen"
Itseltäni on steriloitu kaksi narttua. Kummankaan luonne ei muuttunut mitenkään. Leikkaus tehtiin juoksujen puolivälissä ja varmistettiin vielä, ettei valeraskaus ollut meneillään.Toinen kärsi voimakkaista valeraskausoireista aina juoksun jälkeen.
Kuinka useaan valeraskauteen galastop`pia uskaltaa antaa, kannattaa kysyä ell. Mutta hanki kuuri, ongelma häviää parissa päivässä - meidän grönni
elää kirjoitti:
Hanki koirallesi lääkitystä valeraskauteen. Galastop auttaa äkkiä. Uskoisin, että lapsen kasvaessa koira lopettaa "emottamisen"
Itseltäni on steriloitu kaksi narttua. Kummankaan luonne ei muuttunut mitenkään. Leikkaus tehtiin juoksujen puolivälissä ja varmistettiin vielä, ettei valeraskaus ollut meneillään.Toinen kärsi voimakkaista valeraskausoireista aina juoksun jälkeen.
Kuinka useaan valeraskauteen galastop`pia uskaltaa antaa, kannattaa kysyä ell. Mutta hanki kuuri, ongelma häviää parissa päivässäTäytyy alkaa sitä harkitsemaan. Muukaan ei varmaan enää auta. En mitenkään haluaisi luopua ihanasta koirastamme. Se vain tarkoittaa hyvää toteuttaessaan noita emonvaistoja. Mutta toivottavasti kaikki sujaa hyvin, kun saamme Glastoppia avuksi.
- löytyy
Hae ell. galastop-kuuri niin valeraskaus loppuu parissa päivässä.
- Tyrmistynyt!!
Heti kun tulee vauva, se syrjäyttää koiran joka on asunut teilä jo monta vuotta.
Koira ei yritä tappaa vauvaanne, ymmärtäisin että haluaisitte myydä sen tuossa tapauksessa.
MUTTA VOI HYVÄ IHME KOIRANNE YRITTÄÄ HOIVATA TEIDÄN VAUVVAANNNE!!!1!
Joo moro, lapsi tuskin kuolee jos syö vahingossa jotain koiralta.
Voi hyvä ihme, tulee mieleen eräs pariskunta joka sai lapsen. Koira nuoli lasta iloisena (olin paikall) Ja veivät sen lopetettavaksi ettei heidän hygieeninen pikku mussu saa mitään tauteja! Tulee ihan sama juttu mieleen tästä topsusta -.-
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 996013
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804782Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv963035Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p282823Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262095Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191506Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3351057Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?851028Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚125960- 48764