Täällä kirjoittaa äiti 25v, lapset poika -05 ja tyttö -07. Meillä 4v poika on jostain syystä alkanut pelkäämään minua, äitiään. Tuntuu pahalta, kun tuntuu että lapsi ei voi olla seurassani "luontevasti" vaan jännittää koko ajan. Ei uskalla vastata suoraan yksinkertaisimpaankaan kysymykseen, kuten "pitäisikö sun käydä vessassa" / "tuliko teille riitaa, kun pikkusisko itkee?" tai muuta arkipäiväistä. Vääntelee käsiään eikä sanaa saa suustaan, ja jos sorrun vastausta tivaamaan niin lapsi jo melkeinpä "luimistelee", kuin pelkäisi että äiti aikoo lyödä. Mistä ihmeestä tällainen voi johtua, olen ihan täysin hukassa tuon lapsen kanssa. Olemme vuosi sitten kahden lapseni isän kanssa eronneet, ja siitä asti poika on ollut minua kohtaan aina vain etäisempi. En tiedä mitä tehdä. En ole ikinä poikaan käsiksi käynyt. Pikkusisko 2v on täysin toista maata, reipas ja iloinen äidin tyttö.
Tuntuu, että olemme pojan kanssa täysin eri "aaltopituudella" ja vaikka miten yritän hänen kanssaan touhuta, tunnen miten poika jännittää kamalasti. Yhteiset touhut on meiltä nyt viime viikkoina jääneet, kun minusta tuntuu että poika niistä vaan stressaantuu ja touhuilee mieluummin omiaan. Enää on yhteistä ruoka- ja pesuhetket..
Myönnän, että olen etenkin eron jälkeen ollut aika-ajoin pinna tiukalla ja väsynyt.
Yleisesti ottaen, "vieraan näkökulmasta" pikkumies on tosi reipas (esittelee heti itsensä ja juttelee ikäisekseen yllättävän "järkeviä" :)) eikä turhia ujostele. Ruokahalut hyvät ja tykkää touhuilla ja leikkiä toisten lasten kanssa. Nukkuu hyvin, päiväunet kylläkin jääneet pois. Kaikki siis periaatteessa kunnossa.
Voiko olla, ettei OMAN LAPSEN kanssa "kemiat kohtaa", vai onko tämä joku kehitysvaihe? Kyseessä kun on esikoiseni eikä sillä tavalla aiempaa kokemusta lapsista ole.. on sellainen olo, että olisin huono äiti kun en ymmärrä yhtään miten saisin pojan rentoutumaan ja nauttimaan yhteisestä ajasta ja touhuista :(
Haukkuja ja ilkeyksiä tänne en tullut hakemaan (niitä saan ex-mieheltäni aivan riittämiin, jaksaminen näiden vuoksi kortilla), mutta asiallisia arvailuja tai vastaavia kokemuksia jos saisi.. :o
Lapseni pelkää minua?
äiti on ihmeissään..