Kysyisin tässä sitä asiaa, että mistä ihmeestä sitä oikein voisi löytää uusia ystäviä elämäänsä näin aikuisiällä? Tuntuu siltä, että se uusien ystävien löytäminen näin aikuisiällä on kerta kaikkiaan aivan mahdotonta, sillä kun yleensä ne kouluaikana muodostuneet kaverisuhteet kestävät useinkin läpi elämän ajan. Eli jos ala- tai yläasteelta ei jää ketään kavereita, niin melkein se tarkoittaa sitä, että uusien ystävien löytäminen sen jälkeen on erittäin mahdotonta.
Itsestäni voin kertoa sen, että olen 27-vuotias mies ja asun Helsingissä. Itseäni kun on vaivannut se jatkuva yksinäisyys jo yli 10-vuoden ajan, eli yläasteiän jälkeen mulla ei ole ollut enää yhtään ainoata kaveria, kun tuli pistettyä välit poikki vähiinkin kavereihin. Ammattikoulussa ei ollut kavereita ja sen jälkeen ei ole tullut töistäkään uusia kavereita, johtuen tietenkin myös siitä, että työpaikkani ovat vaihtuneet erittäin tiuhaan tahtiin.
Alunperin olen kotoisin hämeestä suhteellisen pieneltä paikkakunnalta, eli sellaisesta jossa piirit ovat suht pienet ja melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta. Lisäksi entisellä kotipaikallani ilmapiiri oli erittäin vihamielinen kaikkea erilaisuutta ja massasta poikkeavuutta kohtaan ja tämä olikin oikeastaan kaikkein suurin syy siihen, miksi halusin muuttaa just Helsinkiin suvaitsevaisemman ja ymmärtäväisemmän ilmapiirin keskelle.
Itse olen aina pitkätukkaisena ja rock-henkisenä tyyppinä erottunut massasta niin pukeutumistyylin, imagon ja mielipiteideni takia ja tämän vuoksi minua ei osattu koskaan ymmärtää entisessä kotikaupungissani. Olen aina kyseenalaistanut asioita ja tämän vuoksi jätin aikoinaan myös rippikoulun ja armeijan suorittamatta. Nämä "väärät" valintani taas vaikeuttivat erittäin paljon elämääni tuossa entisessä kotikaupungissa ja näiden valintojen vuoksi se uusien kavereiden löytäminen onkin ollut aina aivan mahdotonta.
Aina jos jossakin työpaikalla tai harrastusten parissa onnistuin edes vähän tutustumaan oman ikäisiini miehiin ja monet heistä vaikuttivat mukavilta tyypeiltä, mutta sitten jos jossain vaiheessa puheenaiheet kääntyivät siihen armeijan suorittamiseen, niin kaikki tuntuivat kääntyvän saman tien minua vastaan ja monet ovatkin haukkuneet mua täysin suoraan pelkästään sen takia, koska en ole käynyt sitä "miesten koulua" eli armeijaa.
Entisellä kotipaikkakunnallani kun hyvin monet miehet ovat just näitä tyypillisiä suomalaisia "tosimiehiä", jotka tykkäävät puhua aina niistä armeijajutuista, ryyppyreissuista ja ylpeillä omilla seksikokemuksillaan. Itse kun taas en ole koskaan tämän tyylisistä keskusteluista välittänyt, sillä itse tykkään puhua mieluummin esim. musiikista, leffoista, matkailusta, urheilusta, politiikasta ja tuoreista maailman tapahtumista.
Uskon sen, että täällä Helsingissä se uusiin ihmisiin tutustuminen on varmasti helpompaa suvaitsevaisemman ilmapiirin takia ja siksi, että täällä kaikenlainen persoonallisuus ja asioiden kyseenalaistaminen on paljon hyväksyttävämpää kun mitä muualla suomessa.
Mutta ongelmani kun on vaan se, että kun en oikeastaan täälläkään käy koskaan missään, enkä muutenkaan tiedä sitä, että missä sitä oikein voisi tavata ihmisiä ja tutustua uusiin kavereihin. En oikeastaan käy muussa kun töissä ja oleskelen kotona. Baareissa en ole käynyt oikeastaan enää pariin vuoteen, kun siellä yksin käyminen tuntuu niin mielettömän tylsältä. Enkä oikeastaan harrasta mitään muuta kun vain lukemista, telkan katselua ja lenkkeilyä. Nuorempana kävin yksin baareissa, mutta sitten vaan kyllästyin siihen ja muutenkin siellä tuntui tylsältä, kun sai aina selitellä kaikille sitä, että miksi oikein on yksin liikkeellä.
Erittäin iso ongelma on myös se, kun niitä uusia ystäviä on mahdotonta löytää senkin takia, jos ei ole itsellään yhtään ystäviä. Yleensä kun kaikki ihmiset tutustuvat uusiin kavereihin aina ystäviensä kautta ja lisäksi ketkään ei halua olla sellaisten kaveri, kenellä ei ole yhtään ystävää.
Työskentelen naisvaltaisella alalla ja töistäkään ei ole löytynyt ketään uusia ystäviä, joten työn kautta tutustumisen olen pois sulkenut jo oikeastaan kokonaan. Entisessä kotikaupungissani en myöskään onnistunut löytämään töistä kavereita, sillä miehiä ei mun alan töissä juuri ollut ja joskus jouduin työskentelemään oman alani ulkopuolella sen takia, kun en löytänyt alani töitä. Nämä työpaikat olivat taas just sellaisia tyypillisiä miesten töitä, joissa mun tyylisiä miehiä ei osattu ymmärtää ollenkaan liiallisen erilaisuuden takia.
Tämä pitkä yksinäisyys on ahdistanut ja masentanut mua jo niin pitkään, että olisi kiva saada tähän asiaan jotain muutosta. Niin sen vielä sanon, että en seurustele, enkä ole koskaan seurustellut vakavammin, sillä se seurustelun aloittaminen on ollut myös mahdotonta tän ystävien puutteen takia.
Tuli nyt kerrottua tässä aika pitkä tarina, mutta olisi kiva jos saisi tähän asiallisia vastauksia. En jaksaisi kuulla mitään vittuilua, sillä olen jo muutenkin tarpeeksi masentunut.
Ainainen yksinäisyys
29
935
Vastaukset
- hämyä
Ensinnäkin luulin tietäväni ihmisen joka väitti olevansa "yksinäinen" no huomasimpa vaan ettei todellakaan voi olla, hän vain tekeytyi sellaiseksi. Itsensä voi myös eristää yksinäiseksi. Jos on kuitenkin kaikki perus jutut kunnossa niinku koulutus ja harrastukset niin sehän on jo ihan normaali elämää. Tuskin loppujen lopuksi olet yksinäinen.
- Masentunut mies
"Ensinnäkin luulin tietäväni ihmisen joka väitti olevansa "yksinäinen" no huomasimpa vaan ettei todellakaan voi olla, hän vain tekeytyi sellaiseksi. Itsensä voi myös eristää yksinäiseksi. Jos on kuitenkin kaikki perus jutut kunnossa niinku koulutus ja harrastukset niin sehän on jo ihan normaali elämää. Tuskin loppujen lopuksi olet yksinäinen."
Millähän tavalla sä oikein nyt määrittelet yksinäisyyden? Ei se yksinäisyys tarkoita sitä, että olisi pakko olla työttömänä oleva ja kotona jatkuvasti oleva tyyppi, joka ei olisi saanut hoidettua mitään elämän perusjuttuja kondikseen. Kyse oli tässä nyt siitä, että kun mulla ei ole ketään sellaisia kavereita, joihin voisi pitää yhteyttä ja joiden kanssa voisi tehdä näitä normaaleja perusjuttuja, mitä ihmiset aina tekevät. Mun on vaan aina lähdettävä yksin baariin, lenkille, Tallinnan risteilylle ja muihin vastaaviin paikkoihin, joihin suurin osa ihmisistä menee aina kavereidensa kanssa. Masentunut mies kirjoitti:
"Ensinnäkin luulin tietäväni ihmisen joka väitti olevansa "yksinäinen" no huomasimpa vaan ettei todellakaan voi olla, hän vain tekeytyi sellaiseksi. Itsensä voi myös eristää yksinäiseksi. Jos on kuitenkin kaikki perus jutut kunnossa niinku koulutus ja harrastukset niin sehän on jo ihan normaali elämää. Tuskin loppujen lopuksi olet yksinäinen."
Millähän tavalla sä oikein nyt määrittelet yksinäisyyden? Ei se yksinäisyys tarkoita sitä, että olisi pakko olla työttömänä oleva ja kotona jatkuvasti oleva tyyppi, joka ei olisi saanut hoidettua mitään elämän perusjuttuja kondikseen. Kyse oli tässä nyt siitä, että kun mulla ei ole ketään sellaisia kavereita, joihin voisi pitää yhteyttä ja joiden kanssa voisi tehdä näitä normaaleja perusjuttuja, mitä ihmiset aina tekevät. Mun on vaan aina lähdettävä yksin baariin, lenkille, Tallinnan risteilylle ja muihin vastaaviin paikkoihin, joihin suurin osa ihmisistä menee aina kavereidensa kanssa."Millähän tavalla sä oikein nyt määrittelet yksinäisyyden? Ei se yksinäisyys tarkoita sitä, että olisi pakko olla työttömänä oleva ja kotona jatkuvasti oleva tyyppi, joka ei olisi saanut hoidettua mitään elämän perusjuttuja kondikseen. Kyse oli tässä nyt siitä, että kun mulla ei ole ketään sellaisia kavereita, joihin voisi pitää yhteyttä ja joiden kanssa voisi tehdä näitä normaaleja perusjuttuja, mitä ihmiset aina tekevät. Mun on vaan aina lähdettävä yksin baariin, lenkille, Tallinnan risteilylle ja muihin vastaaviin paikkoihin, joihin suurin osa ihmisistä menee aina kavereidensa kanssa."
Eipähän se koulutus tai joku harrastus yksinäisyyttä poista. Itse olen saanut myös paljon elämässäni aikaan vaikka en ole voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Oikeestaan ne "kaverit" joita mulla on jäljellä ovat sellasia tyyppejä ettei niiden kanssa voi lähteä minnekään. Yksi käyttää päivittäin huumeita ja toinen viihtyy melkein päivittäin puiston penkillä pulsujen kanssa. Tosiystävät ja sellaset kaverit ovat poissa mun elämästä joiden kanssa oikeasti tehdä jotain kuten lähteä kaupungille kiertelemään, baariin tai salille treenamaan tai ihan mitä vaan mitä ystävät keskenään tekevät.- Masentunut mies
RauhanPuolesta kirjoitti:
"Millähän tavalla sä oikein nyt määrittelet yksinäisyyden? Ei se yksinäisyys tarkoita sitä, että olisi pakko olla työttömänä oleva ja kotona jatkuvasti oleva tyyppi, joka ei olisi saanut hoidettua mitään elämän perusjuttuja kondikseen. Kyse oli tässä nyt siitä, että kun mulla ei ole ketään sellaisia kavereita, joihin voisi pitää yhteyttä ja joiden kanssa voisi tehdä näitä normaaleja perusjuttuja, mitä ihmiset aina tekevät. Mun on vaan aina lähdettävä yksin baariin, lenkille, Tallinnan risteilylle ja muihin vastaaviin paikkoihin, joihin suurin osa ihmisistä menee aina kavereidensa kanssa."
Eipähän se koulutus tai joku harrastus yksinäisyyttä poista. Itse olen saanut myös paljon elämässäni aikaan vaikka en ole voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Oikeestaan ne "kaverit" joita mulla on jäljellä ovat sellasia tyyppejä ettei niiden kanssa voi lähteä minnekään. Yksi käyttää päivittäin huumeita ja toinen viihtyy melkein päivittäin puiston penkillä pulsujen kanssa. Tosiystävät ja sellaset kaverit ovat poissa mun elämästä joiden kanssa oikeasti tehdä jotain kuten lähteä kaupungille kiertelemään, baariin tai salille treenamaan tai ihan mitä vaan mitä ystävät keskenään tekevät."Eipähän se koulutus tai joku harrastus yksinäisyyttä poista. Itse olen saanut myös paljon elämässäni aikaan vaikka en ole voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Oikeestaan ne "kaverit" joita mulla on jäljellä ovat sellasia tyyppejä ettei niiden kanssa voi lähteä minnekään. Yksi käyttää päivittäin huumeita ja toinen viihtyy melkein päivittäin puiston penkillä pulsujen kanssa. Tosiystävät ja sellaset kaverit ovat poissa mun elämästä joiden kanssa oikeasti tehdä jotain kuten lähteä kaupungille kiertelemään, baariin tai salille treenamaan tai ihan mitä vaan mitä ystävät keskenään tekevät."
Niin suomessa kun ihmiset olettavat aina automaattisesti sen, että kaikilla niin sanotuilla "normaaleilla" eli koulutetuilla ja töissä käyvillä ihmisillä olisi aina laaja kaveripiiri ja paljon ystäviä, joiden kanssa voi viettää vapaa-aikaa esim. harrastusten ja matkailun merkeissä. Kaikkein yksinäisten ihmisten kun oletetaan aina olevan jotain alkoholisoituneita spurkuja, mielenvikaisia tai muuten yhteiskunnasta syrjäytyneitä, jotka eivät ole saaneet suoritettua mitään kouluja tai olleet juuri ikinä työelämässä.
Itse olen aina saanut käydä yksin punttisalilla, juoksulenkeillä, baareissa, elokuvissa, rock-konserteissa ja kaikissa muissa vastaavissa tapahtumissa.
Eniten inhottaa se asia, kun ketkään ei ymmärrä sitä asiaa, minkälaista oikein on kärsiä siitä yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Tosin en ole kyllä edes kertonut kaikille läheisilleni kärsiväni näin pahasta yksinäisyydestä, koska ei se mua kuitenkaan mitenkään hyödyttäisi, vaan saisin entistä enemmän kuulla vikoja itsestäni ja omasta saamattomuudestani. Kun ongelma on mulla se, etten ole koskaan edes päässyt tapaamaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat hyväksyä mut aidosti omana itsenäni ja että saisin olla heidän seurassaan sellainen persoona mitä aidosti olen. Masentunut mies kirjoitti:
"Eipähän se koulutus tai joku harrastus yksinäisyyttä poista. Itse olen saanut myös paljon elämässäni aikaan vaikka en ole voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Oikeestaan ne "kaverit" joita mulla on jäljellä ovat sellasia tyyppejä ettei niiden kanssa voi lähteä minnekään. Yksi käyttää päivittäin huumeita ja toinen viihtyy melkein päivittäin puiston penkillä pulsujen kanssa. Tosiystävät ja sellaset kaverit ovat poissa mun elämästä joiden kanssa oikeasti tehdä jotain kuten lähteä kaupungille kiertelemään, baariin tai salille treenamaan tai ihan mitä vaan mitä ystävät keskenään tekevät."
Niin suomessa kun ihmiset olettavat aina automaattisesti sen, että kaikilla niin sanotuilla "normaaleilla" eli koulutetuilla ja töissä käyvillä ihmisillä olisi aina laaja kaveripiiri ja paljon ystäviä, joiden kanssa voi viettää vapaa-aikaa esim. harrastusten ja matkailun merkeissä. Kaikkein yksinäisten ihmisten kun oletetaan aina olevan jotain alkoholisoituneita spurkuja, mielenvikaisia tai muuten yhteiskunnasta syrjäytyneitä, jotka eivät ole saaneet suoritettua mitään kouluja tai olleet juuri ikinä työelämässä.
Itse olen aina saanut käydä yksin punttisalilla, juoksulenkeillä, baareissa, elokuvissa, rock-konserteissa ja kaikissa muissa vastaavissa tapahtumissa.
Eniten inhottaa se asia, kun ketkään ei ymmärrä sitä asiaa, minkälaista oikein on kärsiä siitä yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Tosin en ole kyllä edes kertonut kaikille läheisilleni kärsiväni näin pahasta yksinäisyydestä, koska ei se mua kuitenkaan mitenkään hyödyttäisi, vaan saisin entistä enemmän kuulla vikoja itsestäni ja omasta saamattomuudestani. Kun ongelma on mulla se, etten ole koskaan edes päässyt tapaamaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat hyväksyä mut aidosti omana itsenäni ja että saisin olla heidän seurassaan sellainen persoona mitä aidosti olen."Itse olen aina saanut käydä yksin punttisalilla, juoksulenkeillä, baareissa, elokuvissa, rock-konserteissa ja kaikissa muissa vastaavissa tapahtumissa.
Eniten inhottaa se asia, kun ketkään ei ymmärrä sitä asiaa, minkälaista oikein on kärsiä siitä yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Tosin en ole kyllä edes kertonut kaikille läheisilleni kärsiväni näin pahasta yksinäisyydestä, koska ei se mua kuitenkaan mitenkään hyödyttäisi, vaan saisin entistä enemmän kuulla vikoja itsestäni ja omasta saamattomuudestani. Kun ongelma on mulla se, etten ole koskaan edes päässyt tapaamaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat hyväksyä mut aidosti omana itsenäni ja että saisin olla heidän seurassaan sellainen persoona mitä aidosti olen."
Juu itsekin olen monet kerrat ollut katsomassa bändejä yksin tai muissa tapahtumissa. Salilla mulla oli treenikaveri pari vuotta sitten mutta olen varmaan kertonut tarinan että meidän kaverisuhde päättyi erimielisyyksiin ja muihin seikkoihin mitkä loukkasivat mua.
En mäkään kerro omasta yksinäisyydestäni kenellekään. Yksikään yliopistollakaan ei tiedä kuinka yksinäinen oikeasti olen. Koitan vaan keksiä aina kaikenlaista tekemistä ja pyrin siihen etten passivoituisi täysin ja eristyisi kämppääni. Vaikeahan se on keksiä tekemistä näinkin autiossa kaupungissa missä asun. Muista, että sä olet hyvä ihminen siksi, koska et tahdo ihmisille pahaa ja ymmärrät erilaisuutta, se on taito mikä puuttuu monelta suomalaiselta. Vika ei ole todellakaan sinussa koska suomessa asuu outoja ihmisiä, jotka eivät arvosta erilaisia hyviä tyyppejä. Sen takia me olemme yksin. Jos asuisimme kaukana tästä suomen kulttuurista elämämme olisi ihan erilaista, ei olisi näitä tylyjä ja tuomitsevia ihmisiä ympärillämme jotka aiheuttavat ongelmamme. Tämä paska yhteiskunta ja suomalainen kulttuuri aiheuttaa meidän tuskamme.- Masentunut mies
RauhanPuolesta kirjoitti:
"Itse olen aina saanut käydä yksin punttisalilla, juoksulenkeillä, baareissa, elokuvissa, rock-konserteissa ja kaikissa muissa vastaavissa tapahtumissa.
Eniten inhottaa se asia, kun ketkään ei ymmärrä sitä asiaa, minkälaista oikein on kärsiä siitä yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Tosin en ole kyllä edes kertonut kaikille läheisilleni kärsiväni näin pahasta yksinäisyydestä, koska ei se mua kuitenkaan mitenkään hyödyttäisi, vaan saisin entistä enemmän kuulla vikoja itsestäni ja omasta saamattomuudestani. Kun ongelma on mulla se, etten ole koskaan edes päässyt tapaamaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat hyväksyä mut aidosti omana itsenäni ja että saisin olla heidän seurassaan sellainen persoona mitä aidosti olen."
Juu itsekin olen monet kerrat ollut katsomassa bändejä yksin tai muissa tapahtumissa. Salilla mulla oli treenikaveri pari vuotta sitten mutta olen varmaan kertonut tarinan että meidän kaverisuhde päättyi erimielisyyksiin ja muihin seikkoihin mitkä loukkasivat mua.
En mäkään kerro omasta yksinäisyydestäni kenellekään. Yksikään yliopistollakaan ei tiedä kuinka yksinäinen oikeasti olen. Koitan vaan keksiä aina kaikenlaista tekemistä ja pyrin siihen etten passivoituisi täysin ja eristyisi kämppääni. Vaikeahan se on keksiä tekemistä näinkin autiossa kaupungissa missä asun. Muista, että sä olet hyvä ihminen siksi, koska et tahdo ihmisille pahaa ja ymmärrät erilaisuutta, se on taito mikä puuttuu monelta suomalaiselta. Vika ei ole todellakaan sinussa koska suomessa asuu outoja ihmisiä, jotka eivät arvosta erilaisia hyviä tyyppejä. Sen takia me olemme yksin. Jos asuisimme kaukana tästä suomen kulttuurista elämämme olisi ihan erilaista, ei olisi näitä tylyjä ja tuomitsevia ihmisiä ympärillämme jotka aiheuttavat ongelmamme. Tämä paska yhteiskunta ja suomalainen kulttuuri aiheuttaa meidän tuskamme."Juu itsekin olen monet kerrat ollut katsomassa bändejä yksin tai muissa tapahtumissa. Salilla mulla oli treenikaveri pari vuotta sitten mutta olen varmaan kertonut tarinan että meidän kaverisuhde päättyi erimielisyyksiin ja muihin seikkoihin mitkä loukkasivat mua."
Joo itse olen tässä vuosien saatossa jo niin tottunut tähän yksinäisyyteen, että mulla se yksin lähteminen joka paikkaan on ihan itsestään selvyys. Joo muistan kun kerroit mulle joskus tästä ikävästä välirikosta kaverisi kanssa.
"En mäkään kerro omasta yksinäisyydestäni kenellekään. Yksikään yliopistollakaan ei tiedä kuinka yksinäinen oikeasti olen. Koitan vaan keksiä aina kaikenlaista tekemistä ja pyrin siihen etten passivoituisi täysin ja eristyisi kämppääni. Vaikeahan se on keksiä tekemistä näinkin autiossa kaupungissa missä asun. Muista, että sä olet hyvä ihminen siksi, koska et tahdo ihmisille pahaa ja ymmärrät erilaisuutta, se on taito mikä puuttuu monelta suomalaiselta. Vika ei ole todellakaan sinussa koska suomessa asuu outoja ihmisiä, jotka eivät arvosta erilaisia hyviä tyyppejä. Sen takia me olemme yksin. Jos asuisimme kaukana tästä suomen kulttuurista elämämme olisi ihan erilaista, ei olisi näitä tylyjä ja tuomitsevia ihmisiä ympärillämme jotka aiheuttavat ongelmamme. Tämä paska yhteiskunta ja suomalainen kulttuuri aiheuttaa meidän tuskamme. "
Joo ei mullakaan esim. työkaverit, puolitutut ihmiset ja edes sukulaiset tiedä sitä tosiasiaa, että miten yksinäinen oikein olen, kun sitä ei päällepäin mitenkään huomaa. Itsekin olen koittanut jo vuosien ajan keksiä kaikkea mahdollista tekemistä, etten jäisi pelkästään himaan masentumaan. Itse olen pitänyt aina hyvänä ihmisenä sen takia, kun olen suvaitsevainen ja ymmärtäväinen ihminen, enkä ole koskaan haukkumassa muita ihmisiä heidän valinnoistaan. Vika onkin just tässä suomen yhteiskunnassa ja junttimaisessa kansassa, joka ei osaa ikinä hyväksyä mitään erilaisuutta ja eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Edes vanhempani eivät tiedä sitä asiaa, että kuinka paljon oikein olen saanut kärsiä tästä yksinäisyydestäni. Olen joskus kertonut heille asiasta, mutta vaikea heidän on mua mitenkään tässä ongelmassa auttaa. Varsinkin äidille on vaikea kertoa tästä asiasta, kun hän sanoo kuitenkin vaan sitä, että kuinka se vika on mussa itsessäni, kun en käy koskaan missään ja pidä tarpeeksi yhteyttä ihmisiin. Lisäksi jaksaa aina sanoa mulle vaan siitä, että kuinka mun nuoruus menee hukkaan, kun en liiku missään ikäisteni parissa ja käy baareissa tutustumassa uusiin ihmisiin. En vaan jaksa selittää hänelle aina sitä, kuinka en onnistu tapaamaan missään sellaisia ihmisiä joiden kanssa voisin olla täysin avoimesti oma itseni, eikä äitini ole muutenkaan aina ymmärtänyt mun persoonallisuuttani ja kaikkia mielipiteitäni.
Onneksi isäni ymmärtää mua paljon paremmin, mutta ei hänkään tiedä sitä, että miten paljon oikein olen kärsinyt tämän yksinäisyyteni takia. En ole sitten viitsinyt vaivata isääni tällä ongelmalla, sillä eihän hän pysty vaikuttamaan mun asioihini mitenkään.
Mä muuten laitoin sulle tossa sähköpostia ja kerroin lisää asiasta, kun en oikein halua kertoa kaikkea julkisesti tällä palstalla. RauhanPuolesta kirjoitti:
"Itse olen aina saanut käydä yksin punttisalilla, juoksulenkeillä, baareissa, elokuvissa, rock-konserteissa ja kaikissa muissa vastaavissa tapahtumissa.
Eniten inhottaa se asia, kun ketkään ei ymmärrä sitä asiaa, minkälaista oikein on kärsiä siitä yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Tosin en ole kyllä edes kertonut kaikille läheisilleni kärsiväni näin pahasta yksinäisyydestä, koska ei se mua kuitenkaan mitenkään hyödyttäisi, vaan saisin entistä enemmän kuulla vikoja itsestäni ja omasta saamattomuudestani. Kun ongelma on mulla se, etten ole koskaan edes päässyt tapaamaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat hyväksyä mut aidosti omana itsenäni ja että saisin olla heidän seurassaan sellainen persoona mitä aidosti olen."
Juu itsekin olen monet kerrat ollut katsomassa bändejä yksin tai muissa tapahtumissa. Salilla mulla oli treenikaveri pari vuotta sitten mutta olen varmaan kertonut tarinan että meidän kaverisuhde päättyi erimielisyyksiin ja muihin seikkoihin mitkä loukkasivat mua.
En mäkään kerro omasta yksinäisyydestäni kenellekään. Yksikään yliopistollakaan ei tiedä kuinka yksinäinen oikeasti olen. Koitan vaan keksiä aina kaikenlaista tekemistä ja pyrin siihen etten passivoituisi täysin ja eristyisi kämppääni. Vaikeahan se on keksiä tekemistä näinkin autiossa kaupungissa missä asun. Muista, että sä olet hyvä ihminen siksi, koska et tahdo ihmisille pahaa ja ymmärrät erilaisuutta, se on taito mikä puuttuu monelta suomalaiselta. Vika ei ole todellakaan sinussa koska suomessa asuu outoja ihmisiä, jotka eivät arvosta erilaisia hyviä tyyppejä. Sen takia me olemme yksin. Jos asuisimme kaukana tästä suomen kulttuurista elämämme olisi ihan erilaista, ei olisi näitä tylyjä ja tuomitsevia ihmisiä ympärillämme jotka aiheuttavat ongelmamme. Tämä paska yhteiskunta ja suomalainen kulttuuri aiheuttaa meidän tuskamme.Olen itse ollut aika hemmoteltu herrantutteli ja tehnyt tyhmyyksissäni huonoja valintoja elämässäni joista nyt maksan. Olisi ollut normaali "tylsä" elämä tarjolla, mutta mielisairauksissani valitsin tien tulla hulluksi tienraivaajaksi.
Masentunut mies kirjoitti:
"Eipähän se koulutus tai joku harrastus yksinäisyyttä poista. Itse olen saanut myös paljon elämässäni aikaan vaikka en ole voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Oikeestaan ne "kaverit" joita mulla on jäljellä ovat sellasia tyyppejä ettei niiden kanssa voi lähteä minnekään. Yksi käyttää päivittäin huumeita ja toinen viihtyy melkein päivittäin puiston penkillä pulsujen kanssa. Tosiystävät ja sellaset kaverit ovat poissa mun elämästä joiden kanssa oikeasti tehdä jotain kuten lähteä kaupungille kiertelemään, baariin tai salille treenamaan tai ihan mitä vaan mitä ystävät keskenään tekevät."
Niin suomessa kun ihmiset olettavat aina automaattisesti sen, että kaikilla niin sanotuilla "normaaleilla" eli koulutetuilla ja töissä käyvillä ihmisillä olisi aina laaja kaveripiiri ja paljon ystäviä, joiden kanssa voi viettää vapaa-aikaa esim. harrastusten ja matkailun merkeissä. Kaikkein yksinäisten ihmisten kun oletetaan aina olevan jotain alkoholisoituneita spurkuja, mielenvikaisia tai muuten yhteiskunnasta syrjäytyneitä, jotka eivät ole saaneet suoritettua mitään kouluja tai olleet juuri ikinä työelämässä.
Itse olen aina saanut käydä yksin punttisalilla, juoksulenkeillä, baareissa, elokuvissa, rock-konserteissa ja kaikissa muissa vastaavissa tapahtumissa.
Eniten inhottaa se asia, kun ketkään ei ymmärrä sitä asiaa, minkälaista oikein on kärsiä siitä yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Tosin en ole kyllä edes kertonut kaikille läheisilleni kärsiväni näin pahasta yksinäisyydestä, koska ei se mua kuitenkaan mitenkään hyödyttäisi, vaan saisin entistä enemmän kuulla vikoja itsestäni ja omasta saamattomuudestani. Kun ongelma on mulla se, etten ole koskaan edes päässyt tapaamaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat hyväksyä mut aidosti omana itsenäni ja että saisin olla heidän seurassaan sellainen persoona mitä aidosti olen.Vittumaista onkin mennä serkkuni häihin ilman daamia. En usko että olen luuseri ihmissuhteissa, koska olen suvereeni keskivertoa ihmistä kohtaan. Onneksi häihin, jotka ovat ensi kuussa, on vielä 4 viikkoa aikaa niin voin hoitaa itseäni ja kehittää positiivisen ja optimistisen mielen itselleni, josta paistaa läpi menestys ja ylivoimaisuus muita seuruelaisia kohtaan.
"Kysyisin tässä sitä asiaa, että mistä ihmeestä sitä oikein voisi löytää uusia ystäviä elämäänsä näin aikuisiällä? Tuntuu siltä, että se uusien ystävien löytäminen näin aikuisiällä on kerta kaikkiaan aivan mahdotonta, sillä kun yleensä ne kouluaikana muodostuneet kaverisuhteet kestävät useinkin läpi elämän ajan. Eli jos ala- tai yläasteelta ei jää ketään kavereita, niin melkein se tarkoittaa sitä, että uusien ystävien löytäminen sen jälkeen on erittäin mahdotonta."
Mulla oli ala-asteella ja yläasteella mielestäni tarpeeksi ystäviä, mutta niin vaan ne ovat hävinneet, joko muuttaneet muualle tai ei vaan ole tullut pidettyä yhteyttä. Aikuisiällä on aivan mahdotonta saada ystäviä, koska munkin iässä 30v monella on jo perhettä. Lisäksi mulla on se sama vaiva,että suomalaisella "tavallisella" miehellä kun on niin erilaiset näkemykset kuin mulla etten tule toimeen näiden tosiäijien kanssa.
"Aina jos jossakin työpaikalla tai harrastusten parissa onnistuin edes vähän tutustumaan oman ikäisiini miehiin ja monet heistä vaikuttivat mukavilta tyypeiltä, mutta sitten jos jossain vaiheessa puheenaiheet kääntyivät siihen armeijan suorittamiseen, niin kaikki tuntuivat kääntyvän saman tien minua vastaan ja monet ovatkin haukkuneet mua täysin suoraan pelkästään sen takia, koska en ole käynyt sitä "miesten koulua" eli armeijaa."
Niinhän se mullakin on. Tämän takia pitääkin pyrkiä sellaiseen ympäristöön missä olisi mahdollisimman vähän näitä armeijan suorittaneita sankareita. Helsinkiin ja kansainväliseen työympäristöön tai ulkomaille. Itse meinasin nyt aloittaa manpowerin kautta työnhaun ulkomaille. Tämän päivän uutisia kun lukee tästä suomen tilasta niin koko ajan olemme menossa huonompaan suuntaan. Varkaudetkin tulee lisääntymään köyhyyden kasvaessa.
"Erittäin iso ongelma on myös se, kun niitä uusia ystäviä on mahdotonta löytää senkin takia, jos ei ole itsellään yhtään ystäviä. Yleensä kun kaikki ihmiset tutustuvat uusiin kavereihin aina ystäviensä kautta ja lisäksi ketkään ei halua olla sellaisten kaveri, kenellä ei ole yhtään ystävää."
Tämä on niin totta kun olla ja voi. Yksinäisyys nimittäin ahdistaa valtavasti ja on mahdotonta saada kavereita jos ei alunperinkään ole kavereita saati sitten tyttöystävää. Niinhän se menee rahamaailmassakin rahaa tulee rikkaille ja köyhät köyhtyy. Samoin kaverien suhteen kun on paljon kavereita on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Baareissa käynti on muakin ahdistanut koska mulla on kuitenkin paljon puolituttuja joiden kanssa juttelen baareissa ja he ihmettelevät aina kun olen yksin liikkeellä. Elämä on vaan niin helvetin vaikeaa. Mietin joka päivä miten voisin parantaa elämäni laatua. Rakkaita harrastuksia mulla on nyt ainakin punttisali ja kitaransoitto. Punttisalilta ei kavereita saa kun kaikki ovat näitä kiihkomielisiä armeijafanaatikkoja, eihän niiden kanssa voi edes puhua mitään järkevää kun he ovat niin sokaistuneet maanpuolustuksesta. Kitaransoiton opetusta ei ole tällä hetkellä joten yksin soittelen. Odotan vastausta että pääsenkö parin päivän kurssille ensi kuussa.
"Tämä pitkä yksinäisyys on ahdistanut ja masentanut mua jo niin pitkään, että olisi kiva saada tähän asiaan jotain muutosta. Niin sen vielä sanon, että en seurustele, enkä ole koskaan seurustellut vakavammin, sillä se seurustelun aloittaminen on ollut myös mahdotonta tän ystävien puutteen takia."
Itsen olen onnistunut luomaan kaksi pitkää seurustelusuhdetta elämässäni. Nämäkin johtuu siitä että mulla oli silloin kavereita, joten oli elämässä menoa ja oli helpompi sitä kautta tutustua ihmisiin. Ainut missä yksinäinen ihminen voi löytää vastakkaisen sukupuolen on nykyään netti. Silti yksinäistä katsotaan kieroon ja ihmetellään miten on mahdollista että jollain ei ole kavereita. Vaikeaahan tämä on.
Helvetti sentään kun ei saa edes töitä että voisi aloittaa uuden elämän. Kyllä mä lähden sun seuraksi ihan mielelläni baariin ottamaan muutaman jos saan töitä Hesasta. Voidaan myös käydä salilla treenaamassa yhdessä. Mua on masentanut nyt entistä enemmän tämä työttömyys, mulla on sen verran töitä että hengissä pysyn mutta kun haluan alaani vastaavaa työtä Hesasta.- noin nopeesti?
Miksi sinä käsittelet minua niin kuin sinä tuntisit minut?
Ja henkilö jonka kanssa luulen keskusteelleeni joskus jotain ei todellakaan ole yksinäinen. Hänellä on liikaa ystäviä eikä arvosta ketään! menin siihen ansaan kerran mutten mene enää.
Kirjoitan sekavasti mutta aluksi kun kirjoitin tänne halusin vaan toivottaa hyvää jatkoa sille yhelle ihmiselle, en jäädä roikkuu tänne tai muutenkaan sekoamaan niin kun minulle on jo käynyt.
En tiedä kehtaanko komentoida edes enää mitään koska hän käyttää kaikkia sanomisiani minua vastaan. Ainiin sähän haet jo töitä. Olet näköjään saanut koulut vihdoinkin osaltasi loppuun. Toivottavasti saat töitä Helsingistä. Itse olen työharjoittelijana yhdessä paikassa.
- Masentunut mies
"Mulla oli ala-asteella ja yläasteella mielestäni tarpeeksi ystäviä, mutta niin vaan ne ovat hävinneet, joko muuttaneet muualle tai ei vaan ole tullut pidettyä yhteyttä. Aikuisiällä on aivan mahdotonta saada ystäviä, koska munkin iässä 30v monella on jo perhettä. Lisäksi mulla on se sama vaiva,että suomalaisella "tavallisella" miehellä kun on niin erilaiset näkemykset kuin mulla etten tule toimeen näiden tosiäijien kanssa."
Mulla oli vielä ala- ja yläasteen aikana muutamia kavereita, mutta sitten niihin ei vaan tullut pidettyä enää yhteyttä vuosien jälkeen ja muutamien kavereiden kanssa laitoin kokonaan välit poikki tuossa heti yläasteen jälkeen, kun he eivät koskaan mua missään asioissa tukeneet ja monet olivat vielä vittuilleet mulle niin paljon siitä syystä, kun jätin sen rippikoulun käymättä. Ajattelin tuolloin vielä niin, että kyllähän niitä uusia kavereita löytyy sitten myöhemmällä iällä mm. työpaikoilta ja harrastusten parista, mutta väärässä olin tämän asian suhteen ja pahasti. En vielä silloin joskus 16-17-vuotiaana tajunnut sitä asiaa, että miten paljon se tuleva asevelvollisuus oikein tulisi vaikuttamaan elämääni vielä vuosikausia sen jälkeenkin.
Sen olen vaan huomannut, että on ihan mielettömän vaikea löytää mistään kavereita enää näin aikuisiällä, kun kaikilla on jo ne omat kaveripiirinsä ja monilla mun ikäisillä alkaa olla jo perhettäkin. Lisäksi mun tapauksessa ne omat mielipiteet ja elämänarvot ovat myös vaikuttaneet niin paljon siihen asiaan, että niitä kavereita ei ole mistään ikinä löytynyt.
"Niinhän se mullakin on. Tämän takia pitääkin pyrkiä sellaiseen ympäristöön missä olisi mahdollisimman vähän näitä armeijan suorittaneita sankareita. Helsinkiin ja kansainväliseen työympäristöön tai ulkomaille. Itse meinasin nyt aloittaa manpowerin kautta työnhaun ulkomaille. Tämän päivän uutisia kun lukee tästä suomen tilasta niin koko ajan olemme menossa huonompaan suuntaan. Varkaudetkin tulee lisääntymään köyhyyden kasvaessa."
Tämän vuoksi se ulkomaille muuttaminen olisikin just hyvä asia. Siellä kun ketään ei haukuttaisi sen takia, jos ei ole suorittanut sitä asepalvelusta ja lisäksi siellä kun ketään ei edes kiinnosta niin turhanpäiväinen asia kun joku asevelvollisuushomma. Ulkomailla kun miehillä on täysi oikeus olla halutessaan pitkätukkainen hippiaatteen kannattaja ja rock-persoona, eikä sitä siellä katsota ikinä kieroon kuten meillä suomessa näillä ahdasmielisillä paikkakunnilla kuten mun kotiseuduilla tuolla Hämeessä, jossa miesten toivottaisiin olevan mieluummin näitä lyhythiuksisia "tosimiehen" malleja, jotka käyvät sen intin turhia valittamatta.
Niin valitettavasti ihmissuhteissa kun tuntuu olevan ihan sama juttu kun rahamaailmassa, eli rikkaille tulee lisää ja köyhät vaan köyhtyvät. Eli jos niitä kavereita ei ole ennestään, niin sen vuoksi on sitten mahdotonta löytää uusia ystäviä. Itse olen päättänyt sen, että entisessä kotikaupungissa en viitsi käydä baareissa enää ollenkaan, kun siellä saattaisi nähdä jotain puolituttuja, joille saisi sitten selitellä sitä asiaa, että miksi oikein on taas yksinään liikkeellä. Mä huomasin myös aivan saman asian entisen kotikaupunkini punttisalilla, siellä kun suurin osa miehistä tuntui myös olevan just näitä armeijaintoilijoita. Osaa näkyi jopa vituttavan se asia, kun mun näköinen pitkälettinen koruja ja korviksia käyttävä tyyppi jaksoi nostella painavampia painoja kun jotkut pienikokoiset kaljupäiset "tosimiehet".
"Itsen olen onnistunut luomaan kaksi pitkää seurustelusuhdetta elämässäni. Nämäkin johtuu siitä että mulla oli silloin kavereita, joten oli elämässä menoa ja oli helpompi sitä kautta tutustua ihmisiin. Ainut missä yksinäinen ihminen voi löytää vastakkaisen sukupuolen on nykyään netti. Silti yksinäistä katsotaan kieroon ja ihmetellään miten on mahdollista että jollain ei ole kavereita. Vaikeaahan tämä on."
Itse olen tavannut joskus muutamia mukavia naisia, mutta seurustelemaan musta ei ole ollut koskaan johtuen tietenkin tästä yksinäisyydestä. Olen aina katsonut parhaaksi pistää suhteen poikki siinä vaiheessa, jos tuo seurustelu on alkanut mennä vakavammaksi. Tämän olen tehnyt ihan vain sen takia, ettei nainen alkaisi kysellä mitään siitä, että saisiko hän tavata mun kavereitani.
"Helvetti sentään kun ei saa edes töitä että voisi aloittaa uuden elämän. Kyllä mä lähden sun seuraksi ihan mielelläni baariin ottamaan muutaman jos saan töitä Hesasta. Voidaan myös käydä salilla treenaamassa yhdessä. Mua on masentanut nyt entistä enemmän tämä työttömyys, mulla on sen verran töitä että hengissä pysyn mutta kun haluan alaani vastaavaa työtä Hesasta. "
Olisi hienoa, jos saataisiin perustettua suomeen sellaisia yksinäisten ihmisten klubeja, joissa kaikki kavereiden puutteesta kärsivät ihmiset saisivat kokoontua ja tavata toisiaan. Krusader kirjoitti:
Ainiin sähän haet jo töitä. Olet näköjään saanut koulut vihdoinkin osaltasi loppuun. Toivottavasti saat töitä Helsingistä. Itse olen työharjoittelijana yhdessä paikassa.
Siis diplomityötähän mä haen tällä hetkellä. On mulla koulussa vielä 3 tenttiä syksyllä jäljellä, mutta ei enää mitään oppitunteja. Ihmettelen vaan, että voiko olla niin, että korkeasti koulutettu ei muka saa työtä Hesasta. Kyllä tää lama vaan taitaa olla helvetin sitkeä ja julma ihmisiä kohtaan. Mitään muuta en halua kuin tulla toimeen omillani, mutta kun yhteiskunta pelkästään riistää ja sortaa vaikka haluaisi yrittää. Onko tämä sitten sitä oikeudenmukaisuutta.
Itsellänikään ei ole ollut yhtään kunnon kaveria ylä-asteen jälkeen. Olen ollut syrjäytynyt siitä saakka. En kestä kun pitää mennä serkun häihin, niin olen ainut miespuolinen jolla ei ole daamia kainalossa. Daamia, jonka kanssa tanssia hitaita. Se on niin vittumaista! Muuten elämässä mulla on vanhemmat ja kunnan tukihenkilö että elämästä jaksan nauttia, mutta kun on sairas niin kaikki on vaikeampaa. Jos on jo valmiiksi syrjäytynyt niin on entistä vaikeampaa palata "normaaliksi". Töissä olen mt- kuntoutujien kanssa harjoittelijana, se on todella, todella mieltä nostattavaa. Mutta hautaan en mene ennen kuin olen kokenut avioliiton naisen kanssa, se on varma se!
- kuullosti :(
Ikävän tutulta tuntui tuo sinun kirjoituksesi. Olen kärsinyt itsekin aivan samanlaisista ongelmista ja kärsin osittain vieläkin, ikävä myöntää totuus, mutta vaikka kuvittelin, että oma elämäni olisi ajan kuluessa muuttunut niin ei käynyt.
En jaksa, enkä viitsi kirjoittaa oma elämänkertaani, mutta jotenkin vain tuntuu, että joillekin ihmisille elämä ei anna juuri mitään ja toisille se antaa kaiken. Tunnen välillä katkeruutta muita ihmisiä ja elämää kohtaa siitä, että tunnen itseni osattomaksi. Olen jäänyt vaille rakkautta ja hellyyttä, tuntuu, että jos jossain on se oikea ihminen, on se kävellyt jo minun ohi tai sitten sitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Välillä tuntuu, että olisi parempi, kun olisi vain kuollut. Jaksamista sinulle ja kaikille muille, nyt masentaa ja ahdistaa vaan ihan suunnattomasti :(- mietittävää?
vaikka olisitte kaikki miehiä niin kerron tämän silti,yhdessä ohjelmassa sanottiin että naisten pitäisi tavata 430 miestä ennenkuin voisi löytää/tietää että ihminen on "se oikea" miksi tämä sama juttu ei myös koskisi miehiä,ongelmana on vaan se että näitten 430 naisen tai miehen kanssa pitäisi tuntea paremminkin kuin vaan että on nähnyt, voikohan olla edes moinen mahdollista?
- aurinkorannoille
mietittävää? kirjoitti:
vaikka olisitte kaikki miehiä niin kerron tämän silti,yhdessä ohjelmassa sanottiin että naisten pitäisi tavata 430 miestä ennenkuin voisi löytää/tietää että ihminen on "se oikea" miksi tämä sama juttu ei myös koskisi miehiä,ongelmana on vaan se että näitten 430 naisen tai miehen kanssa pitäisi tuntea paremminkin kuin vaan että on nähnyt, voikohan olla edes moinen mahdollista?
Suomesta on päästävä pois.
Mitenkä mahtaisi pärjätä etelä-euroopassa? - olispa kaveri
Osattomalta minullakin tuntuu - kesäloma on alkanut, ei mitään, eikä ketään, kenen kanssa tekisi jotain. Eilen en viitsinyt edes ulkona tkäydä - tänään oli pakko mennä ruokakauppaan..En tiedä, voiko yksinäisyyteen kuolla, mutta pahalta tuntuu. Jos ei olisi nettiä, niin en tiedä, mitä tekisin..
Auttaisi, jos saisi edes kirjoittelukaverin nettiin..Olen 50 nainen Varsinais-Suomesta. Viime vuosina on sattunut niin paljon asioita, joiden vuoksi olen yksin.
- Bleepbleep
Kun luin viestisi, tuli yksi juttu mieleen.
Oletko kiinnostunut ilmastonmuutoksesta tms.? Meillä on planeetalla menossa "the 11th hour", you know. Sinunlaisestasi ihmisestä voisi olla paljon apua ja kavereitakin löytyisi maailmanlaajuisesti.- Masentunut mies
"Oletko kiinnostunut ilmastonmuutoksesta tms.? Meillä on planeetalla menossa "the 11th hour", you know. Sinunlaisestasi ihmisestä voisi olla paljon apua ja kavereitakin löytyisi maailmanlaajuisesti. "
Joo olen kyllä kiinnostunut ilmastonmuutoksesta ja muista vastaavista yhteiskunnallisista asioista. Entisessä kotikaupungissani kun ei ollut koskaan mitään tämänlaista toimintaa tai ihmisiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita mistään tuollaisista jutuista. Kaikkein mieluiten haluaisin päästä just sellaisiin piireihin, joissa suhtaudutaan myönteisesti kaikkea erilaisuutta ja vähemmistöjä, kuten mm. aseistakieltäytyjiä, maahanmuuttajia, ulkomaalaisia, alakulttuureita ja muita persoonallisuuksia kohtaan.
Entisessä kotikaupungissani ilmapiiri kun oli niin ahdasmielinen, että siellä joutui usein esim. kurssilla tai työpaikalla porukan silmätikuksi pelkästään poikkeavan ulkonäön takia. - Bleepbleep
Masentunut mies kirjoitti:
"Oletko kiinnostunut ilmastonmuutoksesta tms.? Meillä on planeetalla menossa "the 11th hour", you know. Sinunlaisestasi ihmisestä voisi olla paljon apua ja kavereitakin löytyisi maailmanlaajuisesti. "
Joo olen kyllä kiinnostunut ilmastonmuutoksesta ja muista vastaavista yhteiskunnallisista asioista. Entisessä kotikaupungissani kun ei ollut koskaan mitään tämänlaista toimintaa tai ihmisiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita mistään tuollaisista jutuista. Kaikkein mieluiten haluaisin päästä just sellaisiin piireihin, joissa suhtaudutaan myönteisesti kaikkea erilaisuutta ja vähemmistöjä, kuten mm. aseistakieltäytyjiä, maahanmuuttajia, ulkomaalaisia, alakulttuureita ja muita persoonallisuuksia kohtaan.
Entisessä kotikaupungissani ilmapiiri kun oli niin ahdasmielinen, että siellä joutui usein esim. kurssilla tai työpaikalla porukan silmätikuksi pelkästään poikkeavan ulkonäön takia.nyt et asu enää kotikaupungissasi ja pääkaupunkiseudulta löytyy miltei mitä vaan. Myös niitä ahdasmielisiä löytyy joka paikasta, mutta jos on jotain omasta mielestään laadukasta tekemistä ja muutama samanhenkinen, sen sietää helpommin.
Nyt tiedät ainakin, mitä etsiä. Jos kuuluisin piireihin, niin kutsuisin sinut mukaan, mutta valitettavasti en tällä hetkellä kuulu. Ehkä siksi käyn lueskelemassa silloin tällöin kirjoituksia täällä.
Mielestäni yksinäisen ei kannata keskittyä etsimään muita yksinäisiä muuten kuin vain hetkellisesti, kuten täällä palstalla. Muistutuksena ettei ole ainut. Mutta muuten olemme kyllä kaikki persoonallisuuksia ja jokaisella on omat juttunsa, jotka tekevät onnelliseksi/tyytyväiseksi.
Nyt sitten googlettamaan ja etsimään. Ehkä minunkin pitäisi.... - Masentunut mies
Bleepbleep kirjoitti:
nyt et asu enää kotikaupungissasi ja pääkaupunkiseudulta löytyy miltei mitä vaan. Myös niitä ahdasmielisiä löytyy joka paikasta, mutta jos on jotain omasta mielestään laadukasta tekemistä ja muutama samanhenkinen, sen sietää helpommin.
Nyt tiedät ainakin, mitä etsiä. Jos kuuluisin piireihin, niin kutsuisin sinut mukaan, mutta valitettavasti en tällä hetkellä kuulu. Ehkä siksi käyn lueskelemassa silloin tällöin kirjoituksia täällä.
Mielestäni yksinäisen ei kannata keskittyä etsimään muita yksinäisiä muuten kuin vain hetkellisesti, kuten täällä palstalla. Muistutuksena ettei ole ainut. Mutta muuten olemme kyllä kaikki persoonallisuuksia ja jokaisella on omat juttunsa, jotka tekevät onnelliseksi/tyytyväiseksi.
Nyt sitten googlettamaan ja etsimään. Ehkä minunkin pitäisi...."nyt et asu enää kotikaupungissasi ja pääkaupunkiseudulta löytyy miltei mitä vaan. Myös niitä ahdasmielisiä löytyy joka paikasta, mutta jos on jotain omasta mielestään laadukasta tekemistä ja muutama samanhenkinen, sen sietää helpommin. "
Niin onneksi en asu enää vanhassa kotikaupungissani, koska siellä asuminen olikin ihan täyttä tuskaa ahdasmielisen ilmapiirin vuoksi. Kyllähän tietenkin pääkaupunkiseudulla on kaikkea enemmän ja paremmin kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta kuten tossa kerroin jo aikaisemmin sen, että itse kun en harrasta oikein mitään muuta kun lukemista, urheilua ja kotona oleskelua. Näin ollen se tutustuminen toisiin ihmisiin ei ole yhtään sen helpompaa, vaikka asuisikin eri paikkakunnalla.
"Mielestäni yksinäisen ei kannata keskittyä etsimään muita yksinäisiä muuten kuin vain hetkellisesti, kuten täällä palstalla. Muistutuksena ettei ole ainut. Mutta muuten olemme kyllä kaikki persoonallisuuksia ja jokaisella on omat juttunsa, jotka tekevät onnelliseksi/tyytyväiseksi."
No yksinäisillä on vaan se ongelma, että heidän on usein vaikea saada kavereita sellaisista ihmisistä, joilla on itsellä jo ennestään laaja kaveripiiri. Ei ketkään halua yleensä olla sellaista ihmisten kavereita, joilla ei ole yhtään ystäviä. Masentunut mies kirjoitti:
"nyt et asu enää kotikaupungissasi ja pääkaupunkiseudulta löytyy miltei mitä vaan. Myös niitä ahdasmielisiä löytyy joka paikasta, mutta jos on jotain omasta mielestään laadukasta tekemistä ja muutama samanhenkinen, sen sietää helpommin. "
Niin onneksi en asu enää vanhassa kotikaupungissani, koska siellä asuminen olikin ihan täyttä tuskaa ahdasmielisen ilmapiirin vuoksi. Kyllähän tietenkin pääkaupunkiseudulla on kaikkea enemmän ja paremmin kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta kuten tossa kerroin jo aikaisemmin sen, että itse kun en harrasta oikein mitään muuta kun lukemista, urheilua ja kotona oleskelua. Näin ollen se tutustuminen toisiin ihmisiin ei ole yhtään sen helpompaa, vaikka asuisikin eri paikkakunnalla.
"Mielestäni yksinäisen ei kannata keskittyä etsimään muita yksinäisiä muuten kuin vain hetkellisesti, kuten täällä palstalla. Muistutuksena ettei ole ainut. Mutta muuten olemme kyllä kaikki persoonallisuuksia ja jokaisella on omat juttunsa, jotka tekevät onnelliseksi/tyytyväiseksi."
No yksinäisillä on vaan se ongelma, että heidän on usein vaikea saada kavereita sellaisista ihmisistä, joilla on itsellä jo ennestään laaja kaveripiiri. Ei ketkään halua yleensä olla sellaista ihmisten kavereita, joilla ei ole yhtään ystäviä."No yksinäisillä on vaan se ongelma, että heidän on usein vaikea saada kavereita sellaisista ihmisistä, joilla on itsellä jo ennestään laaja kaveripiiri. Ei ketkään halua yleensä olla sellaista ihmisten kavereita, joilla ei ole yhtään ystäviä."
Sulla on kuitenkin se etu, että voit sanoa olevasi juuri muuttanut Hesaan ja sen takia et tunne sieltä ketään. Monet ihmiset muuttavat vieraisiin kaupunkeihin tuntematta sieltä ketään. Paljon vaikeampaa on saada kavereita jos on asunut koko ikänsä jossain pikkupaikkakunnalla, jossa sinut tunnistetaan jotain kautta. Siellä sitä ihmetellään, miksi ei ole kavereita vaikka on asunut paikkakunnalla koko ikänsä.
Kannattaisi kuitenkin harkita jotain harrastuksen aloittamista mistä oikeasti tykkää. Itsellä se on kitaransoitto ja punttisali, joten jos Hesaan pääsen muuttamaan koitan änkeä itseni myös jonnekin kitaransoitto kursseille ja tietysti punttiksella käyntiä en lopeta koskaan. Harmi vaan että kaikki maksaa ja munkin tarttisi todellakin löytää työtä että pystyisi elämään, harrastamaan ja maksamaan myös laskuni. Tämähän se mulle on ainoa este tällä hetkellä.RauhanPuolesta kirjoitti:
"No yksinäisillä on vaan se ongelma, että heidän on usein vaikea saada kavereita sellaisista ihmisistä, joilla on itsellä jo ennestään laaja kaveripiiri. Ei ketkään halua yleensä olla sellaista ihmisten kavereita, joilla ei ole yhtään ystäviä."
Sulla on kuitenkin se etu, että voit sanoa olevasi juuri muuttanut Hesaan ja sen takia et tunne sieltä ketään. Monet ihmiset muuttavat vieraisiin kaupunkeihin tuntematta sieltä ketään. Paljon vaikeampaa on saada kavereita jos on asunut koko ikänsä jossain pikkupaikkakunnalla, jossa sinut tunnistetaan jotain kautta. Siellä sitä ihmetellään, miksi ei ole kavereita vaikka on asunut paikkakunnalla koko ikänsä.
Kannattaisi kuitenkin harkita jotain harrastuksen aloittamista mistä oikeasti tykkää. Itsellä se on kitaransoitto ja punttisali, joten jos Hesaan pääsen muuttamaan koitan änkeä itseni myös jonnekin kitaransoitto kursseille ja tietysti punttiksella käyntiä en lopeta koskaan. Harmi vaan että kaikki maksaa ja munkin tarttisi todellakin löytää työtä että pystyisi elämään, harrastamaan ja maksamaan myös laskuni. Tämähän se mulle on ainoa este tällä hetkellä."Harmi vaan että kaikki maksaa ja munkin tarttisi todellakin löytää työtä että pystyisi elämään, harrastamaan ja maksamaan myös laskuni. Tämähän se mulle on ainoa este tällä hetkellä."
Niin se elannon hankkiminen on vaikea asia. Itse elän vanhempien kukkarolla, joten pystyn elämään normaalisti.
Vaikutat( ei millään pahalla) tyypilliseltä pelimieheltä. Tuolla taktiikalla saisit varmasti paljon naisia, ja voi olla että olet jo saanut. Tunnut pelimieheltä, en tiedä oletko sitten tai et.
- egfeg.
Mistä hemmetistä sinä tuon "pelimies" kortin repäisit?
Itse en oikein ymmärtänyt tota pelimies juttua. Itse en ainakaan pidä itseäni pelimiehenä, vaikka mulla on ihan samanlaisia kärsimyksiä kuin Darkilla. Yksinäisyys on ahdistavaa henkistä ja fyysistä tuskaa sekä häpeän tunnetta siitä että on jotenkin epänormaali ja epäonnistunut elämässään. Minun tapauksessa nämä tuskat eivät ainakaan ole pelimiehen elkeitä vaan ankaraa tuskaa päivittäin.
RauhanPuolesta kirjoitti:
Itse en oikein ymmärtänyt tota pelimies juttua. Itse en ainakaan pidä itseäni pelimiehenä, vaikka mulla on ihan samanlaisia kärsimyksiä kuin Darkilla. Yksinäisyys on ahdistavaa henkistä ja fyysistä tuskaa sekä häpeän tunnetta siitä että on jotenkin epänormaali ja epäonnistunut elämässään. Minun tapauksessa nämä tuskat eivät ainakaan ole pelimiehen elkeitä vaan ankaraa tuskaa päivittäin.
"Itse en oikein ymmärtänyt tota pelimies juttua. Itse en ainakaan pidä itseäni pelimiehenä, vaikka mulla on ihan samanlaisia kärsimyksiä kuin Darkilla. Yksinäisyys on ahdistavaa henkistä ja fyysistä tuskaa sekä häpeän tunnetta siitä että on jotenkin epänormaali ja epäonnistunut elämässään. Minun tapauksessa nämä tuskat eivät ainakaan ole pelimiehen elkeitä vaan ankaraa tuskaa päivittäin."
Ehkä tuo epäsuora tunteiden ilmaisu( tänne kirjoittelun ilman nikkiä y ms) ja pieni salaperäisyys tuntuu uppoavan naisihmisiin.egfeg. kirjoitti:
Mistä hemmetistä sinä tuon "pelimies" kortin repäisit?
Ehkä siksi olenkin yksin, kun mulla on näin omituisia ajatuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po423462Niin voimakkaat tunteet
Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi162645Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen
sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk242604Puhe on halpaa
Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.441836- 251576
- 1211341
Nainen, se on vain karu totuus, että
sinut on luotu synnyttämään ja mies siittämään. Niin on luomakunnassa säädetty ja niin se on. Sinut luotiin heikoksi ja2791288Joko aiheuttamani pettymys
on lieventynyt? Toivottavasti. Uskallan heittää lentosuukon näin etäältä ja nimettömänä 😘.901259- 1091201
Kosulan Keisari karviossa
Non ni. Kosulan keisari karviossa käväsemässä,kamera pyöri ja tubetulot lopsahti tilille,myös VEROVÄHENNYLSIIN ajo241166