Kruunu

rakkaus siihen maisemaan, joka vaihtelee
vuodenaikojen mukaan niin kuin ihmisen mielikin.
Kyynelistä hymyyn, kylmyydestä lämpöön.

Rakkautta on monenlaista, miehen ja naisen välistä,
lapsen ja vanhemman välistä mutta myöskin siihen
kaikkeen, jonka keskellä elät.
Vaikka rinnalta puuttuisikin se rakkain, on aina jotain
johon voin rakastua uudelleen ja uudelleen kyllästymättä -
tunturit ja sen kimmeltävä kulta. Yhtä kaikki rakkautta,
kuitenkin erilaista.

Hienoa, aistikasta ja muuttuvaa tekstiä Sinulta joka ei
päästä lukijaakaan otteestaan, vaan pitää nälkää yllä
mitä seuraavaksi tuleman pitää.

Hiukan mollivoittoinen mutta hyvä runo, kuten ne Sinulla
ovat muutenkin nykyään. Aihe ei karkaa, vaan antaa uutta
nautintoa joka säkeellä.

Kevään jälkeen tulee aina kesä ja syksyn jälkeen talvi,
aika jolloin valkea kruunusi lepää. Mutta se tärkein vain
antaa odotuttaa.

Mieleenpainuva runo, taidokas - kiitos Sinulle siitä.

PS Toivottavasti ymmärsin juonesi oikein.

Ensin luulin että vahata valokuvat
ovat vain kaukaisia muistoja.
Ettei ne sytytä minua, että ne ovat
roskiin kuuluvia, entisen jonkun toistoja.

Kerran elettyä elämää ja tunnettuja
tunteita, nyt hämärään jo vajoneen,
Mutta kun selasin vanhoja valokuvia,
löysin mitä luulin jo pois kadonneen.

Sinä hymyilit niissä kuvissa ja Rakkaus
tuntui minussa ja tuli jälleen eteiseen.
Kartsoin Rakastuneena miehenä kasvojasi,
tajusin kuinka kaipaan ja usein sinua muistelleen.

Ja huoneeni varjosita mitä koitin tavoitella
sinua, jotain etsiä sinusta mihin takertua.
Niin paljon olen harhaillut, etsinyt jotain
kattaistasi, etten alkaisi lopulta murtua.

Vanhat valokuvat saavat minut taas
hetkeksi elämään, tähän maailmaan
toviksi syttymään.

http://www.youtube.com/watch?v=aJKRPnAlQlw

Kiitos Runostasi.

Joskus pieni asia herättää Rakkauden
muistot.

Pieni hipaisu koskettaa ihmisen sisäpintaa,
kosketus osuu oikeaan kohtaan, unohtunut
suudelma palaa takaisin.

Toisinaan se saattaa olla vanha valokuva,
joka kuiskaa Rakastamisen hereille ja
välittämisen hengittämään.

Rakkaus varistaa pois pölynsä
ja ajan saaton.

Tämä Rakkausrunosi oli suuri
elämys ja kokemus.

Hienoa kerrontaa, tekstiä joka osui syvälle.

Jotain inhimillistä ja lämmintä,
Runoa ihmiseltä toisille.

Nautinto lukea ja kokea.

Erittäin hieno Runosi.

Kovasti lämmintä kesän iltaa
Sinulle hyvä Ystävä.

viivoilla olet koonnut
kauniin ,aistikkaan
runosi..

niin voimalla koskettelet
rakkautta,joka on kahden ihmisen
välillä eli on Eros-rakkaus
Jos noin kauniisti
kirjoitat niin

unelmasi on ihan tosi

Kiitos,kiitos,kiitos:)

Minusta tässä runossasi, elät mielikuvissasi,miltä tuntuu,kun rakastettu vanhenee ja kuolee pois..Hän on loppuun asti ,unelmiesi nainen ja säilyttää kauneutensa ikuisesti....Ehkä todella olet katsellut kuvia,vaikka mummostasi,ensin nuorena tyttönä ja siitä eteenpäin..Ainahan hän on kaunis mielessäsi..Rakas ihminen on aina,vaikka vuodet muuttaisivatkin vähän..Muistot kultaa ainakaiken..Ihana runo..Hyviä aiheita keksit..Tosi hyvä.. Kiittäen Irkku