Vaikka tällä hetkellä koiraluku on täynnä, meinaa koirakuume nousta. Rodusta loikkaaminen on edessä siksi siis hyvissä ajoissa pohdiskelen ja apua kyselen. Sopisiko pitkäkarvainen holsku meidän sakkiin? Perheessämme on kaksi pientä lasta, toinen ensivuonna kouluikäinen. Itse olen vannoutunut belgi fani, mutta mies ei enää halua belgiä tähän taloon tai ainakaan en ole keksinyt keinoa muuttaa miehen mieltä... Meillä on ollut kaksi belgiä joista ensimmäinen on jo kuollut ja nykyinenkin jo 5vuotias. Toinen koira on sekarotuinen noutajaluontoinen lällykkä 8v. Nykyisellä belgillä on fyysisiä sairauksia (palleatyrä, selkäranka muutos, hänämutka, ja c lonkat) mutta myös luonteeltakaan ei ole semmoinen kun olisin halunnut. Pärjätty toki ollaan, mutta kovan työn tuloksena ja vasta nyt alkaa suurimmat möröt häipymään tai ainakaan niitä ei niin paljon ole...
Miehen vaatimus on siis "tasapainoisempi" luonne, ja rauhallinen. Itse kuitenkin toivosin vähän sähäkkyyttää koirasta löytyvän toki tämän jälkeen arvostan minäkin hyviä hermoja mutta ymmärrän toki että joka rodusta mustia lampaita löytyy kaikki ei voilla niita kauniita rohkeita.
Olisko holsku luonteeltaan kompromissi? Voisinko mainostaa miehelle holskua ja kirkkain silmin sanoa että ne ovat tasapainoisempia ja rauhallisempia kuin belgit? Harrastuksissa (Agi ja toko puolella) olen törmännyt vain lyhyt karvaisiin holskuihin sen verran että olen tosissaan nähnyt niitä toiminnassa. Ja jotenkin jäi mielikuva että samanlaisia hökäleitä ovat , koirat tosin olivat nuoria poikia... Onko pitkäkarvaiset oikeasti rauhallisempia?
Belgin jälkeen holsku?
12
4415
Vastaukset
- Hukka-Musti
Mitä sillä rauhallisuudella niin kuin tarkoitat: rauhallista sisällä, ei tarvitse niin paljoa tekemistä ym?
Mutta kai koirasi ovat pentuystävällisiä? Paimenkoirat ottavat helposti mallia niin hyvistä kuin huonoista tavoista, joten jos pennun päästää ärhäkän koiran luokse, niin pennustakin kasvaa helposti ärhäkkä koira. En Tarkoita epäileväni teidän koirien luonteita näin, mutta jotenkin tuli hiukan hämminkiä mieleen tuosta tekstistä.
Ainakin hollanninpaimenkoiraa kuvaillaan rotumääritelmissä ja monissa muissa tietolähteissä poikkeuksellisen liikunnalliseksi ja aktiiviseksi roduksi, mutta myös kiltimmäksi kuin useimmat paimenkoirat yleensä.- perheenäidin koirakuume
Täsmennykseksi, vanhempi koira on (8v sekroituinen) on kaiken elävän kaveri heti kerralla, paitsi liian innokkaat nuoret urokset jotka ovat hännän alla kiinni koko ajan saavat nykyisin vanhanpiian varuilleen.
Belgi, jonka luonnetta yritin kuvailla on siis tullut sekarotuinen jälkeen taloon (ärhäkkyys ei siis johdu vahemmasta koirasta). Suhtautuu kaikkeen suurella varauksella (tätä tarkoitan möröillä). Stressin sietokyky on myös aika olematon. Toiset koirat hyväksyy kyllä mutta hitaasti, usean tutustumis kerran jälkeen. Eli ole tosille koirille aggressivinen vain hyvin varuillaan eikä ala leikkimään eikä anna tutustua vaan pakoillee. Lisäksi pehmeys eli kerran "mörön" nähtyään sitä saa harjoitella poistamaan pitkän aikaan. "Kova" toipuu niistä nopeasti ja pystyy jatkamaan toimintaa. Aikoinaan sain todella hyvin ohjeita belgi konkareilta ja emme olisi näinkään selvillä vesillä ilman niitä osasin odottaa sillä jo pentua hakiessa kasavattaja sanoi ääneen epäilyksensä pehmeydestä ja herkyydeestä. Eikä koira ole ensimmäinen belgini. Mutta tämän koiran luonne on ollut miehelleni "viimeinen niitti" minkä vuoksi olen tustumassa uusiin rotuihin tulevaisuutta varten. Tarkoitus on "sitten joskus" koira hankkia.
Kiinostuin pitkäkarvaisten luoneteista sen jälkeen mitä olen lukenut yleisestä vertaamisesta belgeistä ja holskuista ja aina mainitaan pk:n rauhallisempi luonne. Lyhytkarvaisiin olen enemmän harrastuksissa törmännyt ja niistä jäi kuva että ihan saa sarjaa ovat belgien kanssa. Toki olivat nuoria ja elämänintoisia poikia... - Hukka-Musti
perheenäidin koirakuume kirjoitti:
Täsmennykseksi, vanhempi koira on (8v sekroituinen) on kaiken elävän kaveri heti kerralla, paitsi liian innokkaat nuoret urokset jotka ovat hännän alla kiinni koko ajan saavat nykyisin vanhanpiian varuilleen.
Belgi, jonka luonnetta yritin kuvailla on siis tullut sekarotuinen jälkeen taloon (ärhäkkyys ei siis johdu vahemmasta koirasta). Suhtautuu kaikkeen suurella varauksella (tätä tarkoitan möröillä). Stressin sietokyky on myös aika olematon. Toiset koirat hyväksyy kyllä mutta hitaasti, usean tutustumis kerran jälkeen. Eli ole tosille koirille aggressivinen vain hyvin varuillaan eikä ala leikkimään eikä anna tutustua vaan pakoillee. Lisäksi pehmeys eli kerran "mörön" nähtyään sitä saa harjoitella poistamaan pitkän aikaan. "Kova" toipuu niistä nopeasti ja pystyy jatkamaan toimintaa. Aikoinaan sain todella hyvin ohjeita belgi konkareilta ja emme olisi näinkään selvillä vesillä ilman niitä osasin odottaa sillä jo pentua hakiessa kasavattaja sanoi ääneen epäilyksensä pehmeydestä ja herkyydeestä. Eikä koira ole ensimmäinen belgini. Mutta tämän koiran luonne on ollut miehelleni "viimeinen niitti" minkä vuoksi olen tustumassa uusiin rotuihin tulevaisuutta varten. Tarkoitus on "sitten joskus" koira hankkia.
Kiinostuin pitkäkarvaisten luoneteista sen jälkeen mitä olen lukenut yleisestä vertaamisesta belgeistä ja holskuista ja aina mainitaan pk:n rauhallisempi luonne. Lyhytkarvaisiin olen enemmän harrastuksissa törmännyt ja niistä jäi kuva että ihan saa sarjaa ovat belgien kanssa. Toki olivat nuoria ja elämänintoisia poikia...Sen ainakin varmaksi tiedän hollanninpaimenkoirista, että niiden rauhallisuuksia ei pidä ruveta vertailemaan, sillä kaikki ovat kotioloissa rauhallisia, mutta muuten tarvitsevat erittäin paljon liikuntaa ja tekemistä.
- perheenäidin koirakuume
perheenäidin koirakuume kirjoitti:
Täsmennykseksi, vanhempi koira on (8v sekroituinen) on kaiken elävän kaveri heti kerralla, paitsi liian innokkaat nuoret urokset jotka ovat hännän alla kiinni koko ajan saavat nykyisin vanhanpiian varuilleen.
Belgi, jonka luonnetta yritin kuvailla on siis tullut sekarotuinen jälkeen taloon (ärhäkkyys ei siis johdu vahemmasta koirasta). Suhtautuu kaikkeen suurella varauksella (tätä tarkoitan möröillä). Stressin sietokyky on myös aika olematon. Toiset koirat hyväksyy kyllä mutta hitaasti, usean tutustumis kerran jälkeen. Eli ole tosille koirille aggressivinen vain hyvin varuillaan eikä ala leikkimään eikä anna tutustua vaan pakoillee. Lisäksi pehmeys eli kerran "mörön" nähtyään sitä saa harjoitella poistamaan pitkän aikaan. "Kova" toipuu niistä nopeasti ja pystyy jatkamaan toimintaa. Aikoinaan sain todella hyvin ohjeita belgi konkareilta ja emme olisi näinkään selvillä vesillä ilman niitä osasin odottaa sillä jo pentua hakiessa kasavattaja sanoi ääneen epäilyksensä pehmeydestä ja herkyydeestä. Eikä koira ole ensimmäinen belgini. Mutta tämän koiran luonne on ollut miehelleni "viimeinen niitti" minkä vuoksi olen tustumassa uusiin rotuihin tulevaisuutta varten. Tarkoitus on "sitten joskus" koira hankkia.
Kiinostuin pitkäkarvaisten luoneteista sen jälkeen mitä olen lukenut yleisestä vertaamisesta belgeistä ja holskuista ja aina mainitaan pk:n rauhallisempi luonne. Lyhytkarvaisiin olen enemmän harrastuksissa törmännyt ja niistä jäi kuva että ihan saa sarjaa ovat belgien kanssa. Toki olivat nuoria ja elämänintoisia poikia...Vielä täsmennystä
Rauhallisuudella (huono sana)= tarkoitan että koira saa ei ole liian terävä (reagoi liian voimaakkasti asioihin)
Vilkas saa olla etenkin rohkeaa vilkautta arvostan eli koira tutkii ja tarkkaillee ympäristöään, reagoi jos on reagoimisen aihetta. Tämmöisiähän myös belgit ovat normaalisti.
Ainiin jottei kukaan nyt ajattelisi että vertaan omaan belgiini niitä lk holsku poikia, ei suinkaan olivat kivan luonteisia ja täynnä ihanaa tarmoa ja toiminta halua, mutta vaikutelma niiden kuukausien jolloin niitä pääsin seuraamaan jälkeen oli että ei se luonne niin paljoa "normaali" belgistä eroa. Semmoisen voisin ottaa mutta tiedän että miehen makuun se olisi liian vilkas. - perheenäidin koirakuume
Hukka-Musti kirjoitti:
Sen ainakin varmaksi tiedän hollanninpaimenkoirista, että niiden rauhallisuuksia ei pidä ruveta vertailemaan, sillä kaikki ovat kotioloissa rauhallisia, mutta muuten tarvitsevat erittäin paljon liikuntaa ja tekemistä.
Koti rauhallisuutta ei tietenkään kannate verrata. Minunkin belgini oli sillä mittarilla itse tyyneys. Mutta muuta toimintaa ja luonnetta pystyy vertailemana. Jos vaikka olen ulkona lenkillä ja yhtäkkiä kuuluu iso ääni, vaikka pyörän kaatuminen tms. suht normaali liikenteen ääni. Toinen koiristani nostaa korviaan ja katsoo ympärilleen mistä se kuuluu, ja jatketaan matkaa. Toinen nostaa rähinän pystyyn, pysähtyy ja/tai pakoilee taakseni ja joudun koiran rauhoittamaan ennen kuin matkaa voidaan jatkaa.
Miten "rauhallisesti" holsku ottaisi tämmöisen? - Landepaukku raitapaita
perheenäidin koirakuume kirjoitti:
Vielä täsmennystä
Rauhallisuudella (huono sana)= tarkoitan että koira saa ei ole liian terävä (reagoi liian voimaakkasti asioihin)
Vilkas saa olla etenkin rohkeaa vilkautta arvostan eli koira tutkii ja tarkkaillee ympäristöään, reagoi jos on reagoimisen aihetta. Tämmöisiähän myös belgit ovat normaalisti.
Ainiin jottei kukaan nyt ajattelisi että vertaan omaan belgiini niitä lk holsku poikia, ei suinkaan olivat kivan luonteisia ja täynnä ihanaa tarmoa ja toiminta halua, mutta vaikutelma niiden kuukausien jolloin niitä pääsin seuraamaan jälkeen oli että ei se luonne niin paljoa "normaali" belgistä eroa. Semmoisen voisin ottaa mutta tiedän että miehen makuun se olisi liian vilkas.Hei vaan sinulle,
kasvatan pk-ja ehkä tulevaisuudessa lyhytkarvaisia holskuja.
Olen kouluttanut koiria ~10 v ja uskaltaisin sanoa että holsku eroaa belgistä monellakin tavalla.
Ehdottomasti, esim pk, on vähemmän sähäkkä kuin keskivertobelgi mutta ei missään nimessä saisi olla mikään lällykkä, ainakaan omat eivät ole. Holsku osaa ottaa rennosti ihan toden teolla silloin kuin ei ole mitään erityistä tekeillä ( koira ei ikinä nuku niin sikeästi etteikö huomaisi jos ulos ollaan menossa... ;) ) mutta on sata lasissa mukana heti kun pyydetään.
Holsku on aktiivinen, kiinnostunut, samalla herkkä mutta peräänantamaton, älykäs, itsenäinen mutta mielyttämisenhaluinen. Se on ollut satoja vuosia maatilan ylesikoira (aivan kuten sakemannit ja belgitkin) mutta rotua on jalostettu paljon vähemmän kuin edellä mainitsemani rotuja. Holskun on kuulunut osata tehdä myös itsenäistä työtä, eli paimentaa ja vahtia, mutta samalla myös olla helposti koulutettavissa ja tottelevainen kuten peruspaimenkoiran kuuluukin olla!
Holskussa ehkä suurimmat haasteet ovat ne että sen kanssa tulee ehdottomasti olla johdonmukainen ja selkeä (kuten periaatteessa kaikkien koirien kanssa) muuten se poimii silkkihansikkain(hienoin ja mielistelevin elein) johtajuuden perheeltään, sen koulutuksessa on oltava kekseliäs-palkitseva-tarpeeksi haasteellinen ja fiksu. Näillä perushyvästä holskusta saa oikein kivan harrastuskaverin. Tyypillistä stressaantuneelle ("johtajuusongelmalliselle") holskulle on erinäiset hallittavuus ongelmt kuten ylivahtiminen, hermostuneisuus, turha riehuminen esim. autossa tai pihalla ja remmissä "huutaminen" mutta sama pätee taas kerran suurimpaan osaan koirarotuja.
Toki koirissa on suuriakin eroja ja osa kasvattajista ovat painoittaneet harrastettavuutta paljon enemmän kuin toiset. Itse painoitan kasvatuksessani luonetta ja luonteen eri ominaisuuksia paljonkin.
Omasta mielestäni pk holsku on ihanteellinen allround-koira eli mukava perhekoira kunhan sille järjestää tekemistä ja "työtä". Sen kuuluu ehdottomasti saada tarpeeksi virikkeitä ja virikkeiksi ei riitä nämä lapsiperheen norm. arjen tapahtumat. Koira tarvitsee myös "omaa aikaa" sekä tarpeeksi lepoa eteenkin pentuna jotta se saa kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi. Holsku on tottelevaisuutensa ja kiintymyksensä ansiosta helppo totuttaa reviirille ja hyvin sosialistettuna helppo ottaa mukaan matkoille jne.
Ja onhan hollanninpaimenkoira mielestäni kaunis koira joka todella on "koiran" näköinen ja oloinen, ei likaa jalostettu ja oman arvonsa tunteva. Haasteellinen mutta palkitseva harrastuskaveri joka taatusti opettaa enemmän koiran eri luonteen piirteistä ja ajatusmaailmasta kuin mitä muut perinteiset pk-rodut yhteensä! ;) - seuraaj
Landepaukku raitapaita kirjoitti:
Hei vaan sinulle,
kasvatan pk-ja ehkä tulevaisuudessa lyhytkarvaisia holskuja.
Olen kouluttanut koiria ~10 v ja uskaltaisin sanoa että holsku eroaa belgistä monellakin tavalla.
Ehdottomasti, esim pk, on vähemmän sähäkkä kuin keskivertobelgi mutta ei missään nimessä saisi olla mikään lällykkä, ainakaan omat eivät ole. Holsku osaa ottaa rennosti ihan toden teolla silloin kuin ei ole mitään erityistä tekeillä ( koira ei ikinä nuku niin sikeästi etteikö huomaisi jos ulos ollaan menossa... ;) ) mutta on sata lasissa mukana heti kun pyydetään.
Holsku on aktiivinen, kiinnostunut, samalla herkkä mutta peräänantamaton, älykäs, itsenäinen mutta mielyttämisenhaluinen. Se on ollut satoja vuosia maatilan ylesikoira (aivan kuten sakemannit ja belgitkin) mutta rotua on jalostettu paljon vähemmän kuin edellä mainitsemani rotuja. Holskun on kuulunut osata tehdä myös itsenäistä työtä, eli paimentaa ja vahtia, mutta samalla myös olla helposti koulutettavissa ja tottelevainen kuten peruspaimenkoiran kuuluukin olla!
Holskussa ehkä suurimmat haasteet ovat ne että sen kanssa tulee ehdottomasti olla johdonmukainen ja selkeä (kuten periaatteessa kaikkien koirien kanssa) muuten se poimii silkkihansikkain(hienoin ja mielistelevin elein) johtajuuden perheeltään, sen koulutuksessa on oltava kekseliäs-palkitseva-tarpeeksi haasteellinen ja fiksu. Näillä perushyvästä holskusta saa oikein kivan harrastuskaverin. Tyypillistä stressaantuneelle ("johtajuusongelmalliselle") holskulle on erinäiset hallittavuus ongelmt kuten ylivahtiminen, hermostuneisuus, turha riehuminen esim. autossa tai pihalla ja remmissä "huutaminen" mutta sama pätee taas kerran suurimpaan osaan koirarotuja.
Toki koirissa on suuriakin eroja ja osa kasvattajista ovat painoittaneet harrastettavuutta paljon enemmän kuin toiset. Itse painoitan kasvatuksessani luonetta ja luonteen eri ominaisuuksia paljonkin.
Omasta mielestäni pk holsku on ihanteellinen allround-koira eli mukava perhekoira kunhan sille järjestää tekemistä ja "työtä". Sen kuuluu ehdottomasti saada tarpeeksi virikkeitä ja virikkeiksi ei riitä nämä lapsiperheen norm. arjen tapahtumat. Koira tarvitsee myös "omaa aikaa" sekä tarpeeksi lepoa eteenkin pentuna jotta se saa kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi. Holsku on tottelevaisuutensa ja kiintymyksensä ansiosta helppo totuttaa reviirille ja hyvin sosialistettuna helppo ottaa mukaan matkoille jne.
Ja onhan hollanninpaimenkoira mielestäni kaunis koira joka todella on "koiran" näköinen ja oloinen, ei likaa jalostettu ja oman arvonsa tunteva. Haasteellinen mutta palkitseva harrastuskaveri joka taatusti opettaa enemmän koiran eri luonteen piirteistä ja ajatusmaailmasta kuin mitä muut perinteiset pk-rodut yhteensä! ;)Belgiporukoissa pyörineenä ihmettelen usein perusbelgien luonnetta. Ne melkein poikkeusetta hemmetin arjoja ja epäsosiaalisia. Ainoastaan käyttölinjaiset ovat pääsääntöisesti normaaleja peruskoiria, ystävällisiä ja helposti koulutettavia. Holskut muistuttavatkin luonteeltaan enemmän käyttöbelgejä ja näyttelylinjaisia. Jotenkin olen saanut niistä paljon sympaattisemman kuvan kuin näyttelylinjaista belgeistä. Belgeissä niin uskomaton määrä täysin yhteiskuntakelvotonta roskaa, hankalia ja yliteräviä tapauksia. Holskujalostus on paljon paremmalla tollalla kuin näyttelybelgien, joita saa ihan oikeasti pelätä etteivät purisi näpeille. Eihän ne anna edes itseään silittää. Holsukejn ja käyttölinjaisten belgien suhteen ei ole oikeastaan koskaan mitään lähestymisongelmia. Ne ovat lähs poikkeuksetta sosiaalisia ja ystävällisiä tapauksia.
- rayhskfdDF
seuraaj kirjoitti:
Belgiporukoissa pyörineenä ihmettelen usein perusbelgien luonnetta. Ne melkein poikkeusetta hemmetin arjoja ja epäsosiaalisia. Ainoastaan käyttölinjaiset ovat pääsääntöisesti normaaleja peruskoiria, ystävällisiä ja helposti koulutettavia. Holskut muistuttavatkin luonteeltaan enemmän käyttöbelgejä ja näyttelylinjaisia. Jotenkin olen saanut niistä paljon sympaattisemman kuvan kuin näyttelylinjaista belgeistä. Belgeissä niin uskomaton määrä täysin yhteiskuntakelvotonta roskaa, hankalia ja yliteräviä tapauksia. Holskujalostus on paljon paremmalla tollalla kuin näyttelybelgien, joita saa ihan oikeasti pelätä etteivät purisi näpeille. Eihän ne anna edes itseään silittää. Holsukejn ja käyttölinjaisten belgien suhteen ei ole oikeastaan koskaan mitään lähestymisongelmia. Ne ovat lähs poikkeuksetta sosiaalisia ja ystävällisiä tapauksia.
Belggareiden luonne on pilalla! Se alkaa olla valitettava tosiasia, mutta syy tässä on yksinkertaisesti se, että roduista tuli aikanaan muotirotuja(Groe ja Tervu) ja pentuja teetettiin rodun huonoimmillakin yksilöillä. Koska Suomen koirakantaa ei myöskään pyritty riittävästi parantelemaan ulkomaantuonneilla, rotujen kotimaisen koirakannan luonne heikkeni pysyvästi lyhyessä aikaa. Mali jäi niiden varjoon ja pysyi siten käyttökoirana.(koska sitä kasvattivat ennenkaikkea palveluskoiraa tarvitsevat).
Holskusta ei muotirotua ole oikein tullut. Toivottavasti näin ei käykään aivan pian... Katsokkaapa mitä mm. valkkarillekin on jo Suomessa tapahtunut... - 16a
seuraaj kirjoitti:
Belgiporukoissa pyörineenä ihmettelen usein perusbelgien luonnetta. Ne melkein poikkeusetta hemmetin arjoja ja epäsosiaalisia. Ainoastaan käyttölinjaiset ovat pääsääntöisesti normaaleja peruskoiria, ystävällisiä ja helposti koulutettavia. Holskut muistuttavatkin luonteeltaan enemmän käyttöbelgejä ja näyttelylinjaisia. Jotenkin olen saanut niistä paljon sympaattisemman kuvan kuin näyttelylinjaista belgeistä. Belgeissä niin uskomaton määrä täysin yhteiskuntakelvotonta roskaa, hankalia ja yliteräviä tapauksia. Holskujalostus on paljon paremmalla tollalla kuin näyttelybelgien, joita saa ihan oikeasti pelätä etteivät purisi näpeille. Eihän ne anna edes itseään silittää. Holsukejn ja käyttölinjaisten belgien suhteen ei ole oikeastaan koskaan mitään lähestymisongelmia. Ne ovat lähs poikkeuksetta sosiaalisia ja ystävällisiä tapauksia.
mäkin olen nähnyt suht paljon erilinjaisia belgejä ja valitettavasti tervujen ja grodejen yleinen taso on varmaankin heikentynyt viime vuosina, mutta ei mun mielestä holskujenkaan taso ainakaan sen parempi ole..voi olla että holskut ovat avoimia, mutta toisaasta äärettömän levottomia..olikos pk-sm:ssäkään yhtään holskua?
- oxo_
perheenäidin koirakuume kirjoitti:
Täsmennykseksi, vanhempi koira on (8v sekroituinen) on kaiken elävän kaveri heti kerralla, paitsi liian innokkaat nuoret urokset jotka ovat hännän alla kiinni koko ajan saavat nykyisin vanhanpiian varuilleen.
Belgi, jonka luonnetta yritin kuvailla on siis tullut sekarotuinen jälkeen taloon (ärhäkkyys ei siis johdu vahemmasta koirasta). Suhtautuu kaikkeen suurella varauksella (tätä tarkoitan möröillä). Stressin sietokyky on myös aika olematon. Toiset koirat hyväksyy kyllä mutta hitaasti, usean tutustumis kerran jälkeen. Eli ole tosille koirille aggressivinen vain hyvin varuillaan eikä ala leikkimään eikä anna tutustua vaan pakoillee. Lisäksi pehmeys eli kerran "mörön" nähtyään sitä saa harjoitella poistamaan pitkän aikaan. "Kova" toipuu niistä nopeasti ja pystyy jatkamaan toimintaa. Aikoinaan sain todella hyvin ohjeita belgi konkareilta ja emme olisi näinkään selvillä vesillä ilman niitä osasin odottaa sillä jo pentua hakiessa kasavattaja sanoi ääneen epäilyksensä pehmeydestä ja herkyydeestä. Eikä koira ole ensimmäinen belgini. Mutta tämän koiran luonne on ollut miehelleni "viimeinen niitti" minkä vuoksi olen tustumassa uusiin rotuihin tulevaisuutta varten. Tarkoitus on "sitten joskus" koira hankkia.
Kiinostuin pitkäkarvaisten luoneteista sen jälkeen mitä olen lukenut yleisestä vertaamisesta belgeistä ja holskuista ja aina mainitaan pk:n rauhallisempi luonne. Lyhytkarvaisiin olen enemmän harrastuksissa törmännyt ja niistä jäi kuva että ihan saa sarjaa ovat belgien kanssa. Toki olivat nuoria ja elämänintoisia poikia...no holskuista voi tulla mitä vain kuten sekarotuisissa yleensäkin, tälläkin hetkellä yhdistyksen pentulistalla er-rekisterissä oleva pentue (ilman mainintaa asiasta).
- holsku
vahtivatko/suojelevatko holskut paljon? esim omaa reviiriään ,tavaroitaan ,omista-jaa...? ja onko urosten ja narttujen välillä luonne-eroja? (niinku yleisesti) :)
- kouluttamalla mainio
Kyllä ne tarpeen vaatiessa suojelevat voimakkaastikin laumaansa. Vartioivat kyllä reviiriään, paitsi jos ne vieraisiin pennusta asti totuttaa, eli tottumiskysymys. Nartut uroksia helpompia tapauksia pehmeämmän luonteensa vuoksi. Mutta tarvitsee totuttamisen vieraisiin ihmisiin, paikkoihin, koiriin ym. Hyväluonteinen koira holsku on hyvin kasvatettuna, todella mainio
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anniina Valtonen tilittää - Potkut avasivat sanaisen arkun: "Ainut asia elämässä..."
Suosikkimeteorologi ja Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu Anniina Valtonen elää uutta vaihetta elämässään. Ylen muutosneu943074Purraa riepoteltiin kuin märkää rättiä...
...Purra vastaukset olivat pelkkää persujargonia, hermotkin kärähtivät hänellä pari kertaa. Arvosanaksi jäi nolla näistä4932418- 891633
Vaikka pidät minua
Herkkänä ja kilttinä niin tiedät että olen vahvaa tekoa. Vaikka mitä tapahtuisi niin yleensä selviän. Lähes aina. Nyt on501346Nainen, tilanne on nyt tämä
että olen pyristellyt irti vahvoista tunteista sinuun, ja alku on näyttänyt hyvältä. Olisiko viikko jo taisteltu. Vielä701208- 80949
Ellen Jokikunnas paljastaa - Näin Ralph-poika, 8, vaikuttaa Italiassa asumiseen: "Jos jossain..."
Miten käy Italiassa asumisen tulevaisuudessa? Ellen Jokikunnas ja Jari Rask remontoivat unelmiensa kodin Italiaan ja sa17935- 32896
Sheikki Laakso puolustaa poikaansa ja ilmeisesti tunnustaa itse nuorena syyllistyneensä samaan
Perussuomalaisten kansanedustajan Sheikki Laakson poika Nico Laakso on persujen kuntavaaliehdokas Kouvolassa ja aluevaal76842Tänään Uutisnuotassa !
Ähtärin valtuustoryhmien Kokoomus, Keskusta, SDP ja KD kannanotto 27.3.2025 Ähtärinjärven Uutisnuotassa: *Rakentavaa yh41777