Eli siis omistan 10kk vanhan sekarotuisen narttukoiran (estrellanvuoristokoira/rottweiler) joka ei monista eri koulutustavoista huolimatta ole oppinut olemaan jahtaamatta ohikulkevia autoja/mopoja/polkupyöriä. Lenkkeilystä ei meinaa todellakaan tulla enää mitään. Jos koira kuuleekin että auto tms. on tulossa, se menee matalaksi ja valmiina hyökkäykseen ja ..kohdalla hyökkää autoa kohden ja haukkuu.
Ei todellakaan tunnu kivalle pidellä naama punasena kaksin käsin 40 kiloista sekopäisesti kiskovaa koiraa pitkin tietä... ja kun tuntuu,että kaikkia mahdolilsia keinoja on jo koitettu!!! Ihan kun koko muu maailma hukkuis ympäriltä, kun auto tms. saapuu, siinä hukkuu korvat ja äly. On koitettu tiukkaa EI-tä, maahan laittamista, torumista, tai sitten normaalisti eteenpäin menoa vaikka auto tulisi, namupalat on koitettu...ei nekään kiinnosta siinä kohti kun auto tulee. EI-sana on tehoton kuten kaikki muutkin mitä sanoo. Myös on koitettu istu-komentoa auton tullessa ja paikallaan oloa, mutta silti lähtee hyökkäämään. Nyt olis hyvät neuvot kalliit! Muuten ollaan talvella jalat ja kädet paketissa ja koira haudassa.
koira-ongelma..apuja kaivataan!!!!
24
513
Vastaukset
- En osaa paremmin neuvoa
Mistä on lähtöisin tuo koiran käytös moottoriajoneuvoja kohtaan? Onko kenties joskus tapahtunut jotain mikä sai koiran säikähtämään? Tietysti luonnollisesti kulkuneuvot, jotka pitävät kamalaa ääntä saavat koiran, joka ei vielä ole täysin tottunut niihin niin käyttäytymään vainoharhaisesti niitä kohtaan. Meidän koiramme vihasi jonkin aikaa traktoreita (syynä se meteli kaiketi) ja yritti hyökiä niitä päin ja haukkui ja rähisi (tätä tapahtui pentuna). Aina sai koiraa kiskoa kaksin käsin, ettei joudu traktorin tai muiden suurkoneiden alle. Jossain vaiheessa sitten tämä käytös jäi itsestään pois ja koira ei enää aikuisiällä välttämättä edes katso traktoria kohti, jos tällainen tulee vastaan. Se on nyt siis ohi.
En osaa kertoa mitään tarkempaa ohjetta tuohon, mutta kannattaa kokeilla tutustuttaa autoihin vielä lähietäisyydeltä ja ottaa viereen istumaan ja palkita, kun koira ei rähjää. Ehkä saattaa mennä ajan kanssa ohi tai sitten sillä, että palkitaan, kun käyttäytyy hyvin autojen läheisyydessä. - Hukka-Musti
Onko koira totutettu pennusta lähtien vieraisiin ihmisiin ja muuhun oleelliseen? Tapakasvatukseen liittyy muukin kuin koulutus, eli >>totuttaminen>>.
Ja liikuntaa ja tekemistä tuollainen yhdistelmä kyllä varmasti vaatii erittäin paljon. Tosin tuon ikäistä koiraa ei kylläkään saa rasittaa liikoja, mutta sopii sille joitain kevyempiä toimintamuotoja, kuten pallon ja frispiin noudeskelu, metsäreissut ym. Aikuisena sen kanssa on kumminkin liikuttava ja harrasteltva melkoisesti.
Mutta millä tavoin olet koiran vieraisiin ihmisiin totuttanut? Oletko antanut sille entuudestaan tuntemattomien ihmisten tulla silittelemään sitä?- toivoton tapaus!!!
Koira on pennusta pitäen jahdannut autoja yms. Ei siis ole tapahtunut yhtään mitään "ihmeellistä". Auton takakontissa ollessakin koira hyökkäilee ohikulkevia autoja kohti niin että koko auton takapää heilahtelee ajaessa.... Ja jos auton jättää pihalle ja koira on vapaana, se saattaa hetken päästä olla hypännyt nokkapellille toljottamaan ja paskastamaan lasit, eikä meinaa tulla alas vaikka käskee!! Koiraa on myös pienestä asti kuljetettu autossa jonkinverran...
Koira on pennusta tottunut vieraisiin ihmisiin ja vieraat ihmiset ovat päässeet rapsuttelemaan sitä esim ulkona kävelyllä ollessa ja kun vieraita tulee yms. Koirakoulussa on käyty ja muihin koiriin totutettu. Autot ja muut vaan kiinnostavat ylitse muiden, tai sitten se on jotain laumanvartijointia ja uhan pois häätöä????? - Hukka-Musti
toivoton tapaus!!! kirjoitti:
Koira on pennusta pitäen jahdannut autoja yms. Ei siis ole tapahtunut yhtään mitään "ihmeellistä". Auton takakontissa ollessakin koira hyökkäilee ohikulkevia autoja kohti niin että koko auton takapää heilahtelee ajaessa.... Ja jos auton jättää pihalle ja koira on vapaana, se saattaa hetken päästä olla hypännyt nokkapellille toljottamaan ja paskastamaan lasit, eikä meinaa tulla alas vaikka käskee!! Koiraa on myös pienestä asti kuljetettu autossa jonkinverran...
Koira on pennusta tottunut vieraisiin ihmisiin ja vieraat ihmiset ovat päässeet rapsuttelemaan sitä esim ulkona kävelyllä ollessa ja kun vieraita tulee yms. Koirakoulussa on käyty ja muihin koiriin totutettu. Autot ja muut vaan kiinnostavat ylitse muiden, tai sitten se on jotain laumanvartijointia ja uhan pois häätöä?????Ellei koirasi pura roduilleen tyypillistä paimennusviettiä autoihin? Molempia rotuja ollaan käytetty ja käytetään ehkä edelleen karjalaumojen ohjaamiseen. Liikunnan ja muun tekemisen lisääminen olisi ehkä hyödyllistä. Jos koira vaikka tuntee pitkästyneensä. oletko harkinnut rupeavasi harrastamaan koirasi kanssa jotain virallisesti, kuten agilitya, vepeä, jälkeä ym? Koirasi lienee sopiva myös rattaiden ja muiden taakkojen vetämiseen, kuten molempia koirasi roduista on aikoinaan ja nykyisinkin käytetty. olen nähnyt sekä estreloiden että rotikoiden osallistuneen valjakkohiihtojen SM-kilpailuihinkin. Mutta 10-kuinen vaatii ehkä vielä hiukan kehittymistä joitain raskaita töitä varten, ettei luusto rasitu. Jotain kevyempää tekemistä kannattaa keksia sille nyt.
Vihjasin vain, että oma aavistukseni viittaa koiran pitkästyneisyyteen. En tietenkään voi tietaa sitä varmaksi, mutta kannattaa kokeilla lisätä koiralle tekemistä, muutakin kuin lenkkeilyä. Mutta tuossa iässä tietysti yhä varovaisesti, ellei koirasi ole jo täysiin mittoihin kasvanut, itse en sitä oikein yäältä näekään.
Rotikan ja astrelanvuoristokoiran kanssa voi varmaan harrastaa mitä vain ja missä määrin vain, kunhan ei liian vähän. Hukka-Musti kirjoitti:
Ellei koirasi pura roduilleen tyypillistä paimennusviettiä autoihin? Molempia rotuja ollaan käytetty ja käytetään ehkä edelleen karjalaumojen ohjaamiseen. Liikunnan ja muun tekemisen lisääminen olisi ehkä hyödyllistä. Jos koira vaikka tuntee pitkästyneensä. oletko harkinnut rupeavasi harrastamaan koirasi kanssa jotain virallisesti, kuten agilitya, vepeä, jälkeä ym? Koirasi lienee sopiva myös rattaiden ja muiden taakkojen vetämiseen, kuten molempia koirasi roduista on aikoinaan ja nykyisinkin käytetty. olen nähnyt sekä estreloiden että rotikoiden osallistuneen valjakkohiihtojen SM-kilpailuihinkin. Mutta 10-kuinen vaatii ehkä vielä hiukan kehittymistä joitain raskaita töitä varten, ettei luusto rasitu. Jotain kevyempää tekemistä kannattaa keksia sille nyt.
Vihjasin vain, että oma aavistukseni viittaa koiran pitkästyneisyyteen. En tietenkään voi tietaa sitä varmaksi, mutta kannattaa kokeilla lisätä koiralle tekemistä, muutakin kuin lenkkeilyä. Mutta tuossa iässä tietysti yhä varovaisesti, ellei koirasi ole jo täysiin mittoihin kasvanut, itse en sitä oikein yäältä näekään.
Rotikan ja astrelanvuoristokoiran kanssa voi varmaan harrastaa mitä vain ja missä määrin vain, kunhan ei liian vähän.Estrelanvuoristokoira on nimenomaan laumanvartijakoira,ei niinkään paimen.
Laumanvartijakoiran ottaminen muuhun,kun sille sopivaan ympäristöön,jossa se nimenomaan saa toteuttaa sitä miksi se on tehty,edes mahdollisimman "sinne päin",on sekä väärin rotua kohtaan,saati myös melko riskaabelia.Vaikkakin harrastaisi ihan jotain muitakin,niin laumikselle se ei pelkästään ole pointti,vaan se,että se pääsisi rodunomaiseen ympäristöön elämään.Kuin myös se,että niiden sielunelämää ja ihan perusjuttuja vähintäänkin ymmärretään niin,ettei virheitä kasvatuksessa pahemmin tehtäisi.- kanssasi!
molossi kirjoitti:
Estrelanvuoristokoira on nimenomaan laumanvartijakoira,ei niinkään paimen.
Laumanvartijakoiran ottaminen muuhun,kun sille sopivaan ympäristöön,jossa se nimenomaan saa toteuttaa sitä miksi se on tehty,edes mahdollisimman "sinne päin",on sekä väärin rotua kohtaan,saati myös melko riskaabelia.Vaikkakin harrastaisi ihan jotain muitakin,niin laumikselle se ei pelkästään ole pointti,vaan se,että se pääsisi rodunomaiseen ympäristöön elämään.Kuin myös se,että niiden sielunelämää ja ihan perusjuttuja vähintäänkin ymmärretään niin,ettei virheitä kasvatuksessa pahemmin tehtäisi.Itse en ottaisi estrela-rotikka mixiä, paitsi jos pystyisin tarjoamaan sille rotutyypillistä toimintaa! Miksi ihmiset ottavat vaativia rotuja/ rotusekoituksia, kun maalaisjärkikin sanoo että sellaiset eivät sovi pelkiksi seurakoiriksi???!!! Kuinka paljon rotikkakin on rotuna saanut negatiivista huomiota julkisuudessa kun niitä ostelee ihmiset joille ei välttämättä sopisi koira ollenkaan...
- koirakuiskuri
Tietokoneeni tilttailee pahasti, kirjoitin jo yhden kokonaisen viestin ja sitten näyttö pimeni ja siinä se meni sen sileän tien.... Ärrr.
Asiaan. Pari mieleen tullutta keinoa.
Ensimmäinen: menette koiran kanssa lenkille, kävelette normisti, sitten kun auto tulee ja koira _aloittaa_ hyökkäyksen ja kimpoamisen, vahvasti ja kunnolla sanot (jopa karjaisten) EI ja samalla (ajoitus tärkeää) nykäiset koiraa aivan vastakkaiseen suuntaan ja lähdet menemään koiran kanssa tuohon vastakkaiseen suuntaan määrätietoisen tylysti kymmenisen metriä ja sitten kun ei hauku perään, käännytte takaisin menosuuntaan ja jatkatte normilenkkiä sinun äännellessä Ymmm hyväksyvän lämpimään sävyyn, ja seuraavan auton kohdalla saman keinon toistoa jne, kunnes jonkin auton kohdalla ei enää mekkaloisi. Mutta voi olla ettei tästä keinosta ole hyötyä, aivan tapauskohtaista. Omalle koiralleni (sillä oli nuorena out of nowhere tullut auto-motska-hyökkimisvaihe kohdistuen erityisesti risteyksissä pysähdyksissä oleviin ja siitä kaasuttaviin motskiin. ja monilla koirilla itse asiassa onkin jossain nuoruuden vaiheessa autohyökkimisvaihe, voi mennä ohi melkein itsekseen tai sitten kunnon puuttumisella) tästä ei ollut mitään hyötyä.
Toinen keino : menette koiran kanssa lenkille, kävelette normisti, sitten kun auto tulee ja koira _aloittaa_ hyökkäyksen ja kimpoamisen, vahvasti ja kunnolla sanot (jopa karjaisten) EI ja samalla (ajoitus tärkeää) nykäiset koiraa aivan vastakkaiseen suuntaan ja tässä samalla otat kehosi käyttöön niin, että saat samassa liikekaaressa koiran kääntymään autoa näkemättömään vastakkaiseen suuntaan ja otteeseesi niin, että ei pääse riekkumaan eikä vatkaamaan päätään (eli hajareisiote ja ylhäältä halaustyyppinen ote, ja niin että koko ote peittää koiraltasi näköyhteyden kiinnostuksen kohteeseensa, ote toimii rangaistusjäähynä. Ei muuten missäään nimessä selätystä, liian aggressiivinen keino tai sellainen keino, joka itselleni intuitiivisesti sanoo että ei tätä ollenkaan koiriin, tämä omaa kantaani.) Sitten jäähyssä niin kauan että riekkuminen loppuu ja sitten otteen päästö ja jatkatte lenkkiä normisti ja kun seuraava auto tulee, saman jutun toisto tarpeen vaatiessa.
Teillä on autossa ollessanne samaa ongelmaa, eli koira näkee näköärsykkeen = auton tms, ja sitten all hell breaks loose. Tähän voi auttaa näköyhteyden evääminen ja siten rankaiseminen ja samalla näköyhteydellä taas palkitseminen, kun käytös normaalia. Tässä hyvä pätkä Dillonista, tanskandogista jolla hieman samaa juttua ongelmana kuin kenties teillä. Tai ainakin jotain osviittaa ja hyötyä tästä linkistä voisi saada: http://www.youtube.com/watch?v=1mfaDaicmfs
Ja nyt nopea postaus, ennen kuin kone taas tilttaa. Omistan itse kaukaasianpaimenkoiran ja rotikan risteytyksen, joka omistaa samanlaiset tavat. Meidän herra tosin on elänyt lapsuutensa Tallinnan kaduilla ja se liene syy käytökseen. Kävellessä käytän kuonopantaa (suosittelen ehdottomasti). Hieman ennen autoa otan koiran lähemmäksi ja sanon napakasti "ei autoa" ja jatkan matkaa koko ajan eteenpäin. Alussa koira piti aina vetää perässä yms mutta nopeesti oppi että en aio pysähtyä. Samanlainen käytös on tullut myöskin ihmsiä ja toisia koiria kohtaan (aikaisemmin ei ollut ihmisille eikä koirille). Asumme maalla ja opettaminen näihin on vaikeaa kun ei ole jalkakäytäviä ja vastaantulijoita on todella harvassa. Päivittäinen lenkkeilymme tapahtuukin irti metsässä. Irti ollessaan ei ole agressiivinen ihmisille eikä koirille, autoille kylläkin.
Sama käytös toistuu myös autossa. Koska miulla ei ole ketään sitä autoa ajamaan, että voisin keskittyä koiran koulutukseen on koira otettu etupenkille. Tietenkin valjaisiin ja turvavöihin. Hieman ennen autoa otan kiinni valjaista ja sanon taas "ei autoa", ja vastaavasti ihmisten kohdalla "ei ihmisiä".
Pikku hiljaa alkaa oppi mennä perille.
Tätä ennen kokeiltiin herkut yms, ja niillä ei ollut mitään virkaa. Koulutusta vaikeutti myöskin se, että kun koiran kanssa menee kaupunkiin se käyttäytyy kun toinen koira. Ei pienintäkään elettä hyökkäillä mihinkään.. vieraskorea, sanoisinko..=)
Jaksamista sinne, tuttu on tilanne!- pekisa
Ensimmäisenä minun mieleen tuli että koirallasi on äärimmäisen suuri saalisvietti. Olen joskus kuullut saksanpaimenkoirasta joka pahimmillaan puri liikuvasta autosta renkaan puhki saalisviettinsä takia.
Itse olen soveltanut paljon "palkan vastakohta ei ole rangaistus vaan huomiotta jättäminen" asennetta koirieni kanssa. Omat koirani tekivät lapsista itselleen pakkomielteen, kun naapurin lapset tulivat luvan kanssa silittämään, mutta seisoivat niin kaukana että hihna oli koko ajan kireällä ja kiskoivat kättä pois heti kun koiran kuono siihen osui, muodostui tästä hauska leikki kun koirieni saalisvietit heräsivät. Nyt olen antanut vain tuttujen lasten silittää koiriani, joiden tiedän osaavan "käyttäytyä". Toisin sanoen sellaisten jotka antavat koiran rauhassa haistella, REMMI LÖYSÄNÄ :) Itse nimittäin huomasin alkavani jännittämään kun lapsia tuli vastaan joka tietenkin sai koirani reagoimaan :/ Nyt ollaan tehty niin että kun lapsia tulee vastaan kävelen itse rinta rottingilla ja itsevarmana remmit löysänä, en reagoi koirien nykimisiin ym törttöilyihin, mutta kun koirat käyttäytyvät hyvin, palkkaan ruhtinaallisesti leikillä/makupaloilla :D Aloitimme harjoittelun pitkillä etäisyyksillä ja nyt voin jo kävellä koirien kanssa pyörätiellä niin ettei ne reagoi vastaan tuleviin lapsiin :D siis hitaasti hyvä tulee :)
Jos tuntuu että ongelmista ei pääse yli eikä ympäri niin kannatta ottaa yhtedyttä ongelmakoirakouluttajaan. Esim. http://www.koiraneuvola.fi/ Vilanderin Pertin koirankorjauskirja. Jos ymmärtää lukemansa ja Pertin sanoman, voi oppia korjaamaan yllämainitun ongelman ihan itsekin. 10 kk ei muuten ole vanha koira, vaan todella nuori. Kirja maksaa about 25 euroa. Suosittelen sitä juuri sinulle, ja lämpimästi.
ps: minkätyyppistä käyttäytymistä muuten odotit yhdistelmästä estrellan vuoristokoira / rottweiler? Kovin erilaistako kuin kuvaamasi?
:-))- .................................
Kuonopannan laittaisin ekana, se tuli minullekin heti mieleen.
Kun jässikän `lihasmassa´ on hallinnassa aloittaisin määrätietoisen harjoittelun, edellä onkin hyviä vinkkejä. Oon kuullut kauheuksia tuosta kirjasta..hapettamisesta yms.. mitään varmaa en siis voi sanoa, kun en ole kirjaa lukenut, mutta jotenkin tuo koirankorjauskirja kalskahtaa korvaan.. ihan kun ois jostain teknisestä laitteesta kyse..
Mutta kuten sanoin, voin ola väärässä..
- Marttipertti
Voisitte aloittaa autoihin totuttelun ihan kotipihassa. Menet koiran kanssa mahdollisimman kauas autosta ja sidot sen vaikka johonkin kiinni, mikäli sitä on vaikea pidellä. Avustaja käynnistää auton. Kun koira aloittaa kauhean mekkalan, seisot vain ihan tyynenä vierellä ja pälyilet toiseen suuntaan. Tässä voi mennä kauankin, mutta lopulta koiran on pakko lopettaa riehunta edes hetkeksi. Silloin kehut ja annat superherkkua. Avustaja voi tässä vaiheessa sammuttaa auton ja käynnistää sen taas kohta uudestaan. Toistatte harjoitusta niin kauan, ettei koira enää ala mekkaloida auton käynnistyessä. Nyt voitte mennä himpun verran lähemmäs autoa ja toistaa harjoituksen. Pikku hiljaa avustaja pääsee jo ajamaan hitaasti muutaman metrin eteenpäin.
Kun homma alkaa sujua, voitte siirtyä harjoittelemaan samaa jonnekin autotien läheisyyteen. Hyvässä lykyssä koira jo tässä vaiheessa heti auton äänen kuullessaan vilkaisee sinua, että saisikos sitä superherkkua. Kärsivällisyyttähän tämä keino vaatii, mutta ainakaan sen ei pitäisi pahentaa tilannetta, mikäli koiran käytös johtuu vaikkapa pelosta. Onnea matkaan! :) Ensinnäkin,yhdistelmänä tää jo kuuluu sarjaan "oliko ihan pakko saada aikaiseksi".
Eli jo niin kokonsa puolesta,kuin luonteitten yhsistämisessä on koira,joka pitäisi olla (kun on nyt aikaiseksi saatu),vain osaavissa käsissä...
Joten,jos puhutaan kymmenkuisesta koirasta,jolla perussana EI,ei ole hallinnsassa,saati ylipäätään hallinnassa,niin ollaan aika liukkailla jäillä...
Eli kannattaisi ottaa yhteyttä laumisharrastajiin,joilla on siis omaa toimintaa,ja jotka ymmärtävät nimenomaan laumanvartijoitten "sielunelämää".Sieltä kautta saa päteviä neuvoja.Myöskin jotkut ongelmakoiriin erikoistuneet voi auttaa ja antaa neuvoja elämiseen,niin että sen koiran saa varmasti kunnolla hanskaan,ennenkuin(todennäköiset ) seuraavat propleemat pukkaa päälle,kun koira aikuistuu.Mutta kannattaa tarkistaa,että ko.ihmisillä on nimenomaan kokemusta ja hyvää aikaansaannosta myös laumiksista.
Elikä,jos kymmenkuinen vahvapäinen suuri koira ei kuuntele omistajaansa,niin kannattaa ottaa aikas pian ihan vaan yhteyttä asioista tietäviin ihmisiin.Ja ihan livenä ;)- toivoton tapaus!!!
juu kiitos vaan vastauksista, ja koira kyllä osaa ja tottelee EI- sanaa ja muita käskyjä ihan täydellisesti..kyse oli autojen yms. liikkuvien jahtailuista.. ei liene ainoo koira maanpäällä joka tätä tekee.............
- toivoton tapaus!!!
toivoton tapaus!!! kirjoitti:
juu kiitos vaan vastauksista, ja koira kyllä osaa ja tottelee EI- sanaa ja muita käskyjä ihan täydellisesti..kyse oli autojen yms. liikkuvien jahtailuista.. ei liene ainoo koira maanpäällä joka tätä tekee.............
kuonopantaa on koitettu,mutta se ei päässä pysynyt vaan se revittiin pois alle sekunnissa.... kuristuspanta on tällähetkellä käytössä mut ei senkään kiristyminen hyökkäilyihin auta...
toivoton tapaus!!! kirjoitti:
juu kiitos vaan vastauksista, ja koira kyllä osaa ja tottelee EI- sanaa ja muita käskyjä ihan täydellisesti..kyse oli autojen yms. liikkuvien jahtailuista.. ei liene ainoo koira maanpäällä joka tätä tekee.............
No ei se koira joko osaa tai ei halua totella EI-sanaa täydellisesti,todennäköisesti ei halua,koska se ei tässä tapauksessa tottele.Jos se tottelisi täydellisesti/kunnolla,niin se tottelisi sitä myös tässäkin ;)
Ei liene ainoa ei,mutta oletko miettinyt onko kyse viime kädessä "vaan" pelkästä autojen jahtailusta,vaan peräti ihan muusta,kun on kyse laumanvartijataustasta myös?Todennäköisesti ei ole siis kyse "pelkästä" saalisvietin aiheuttamasta jahtaamisesta,vaan laumanvartioiden toimintaan liittyvää,joka voi myöhemmin kohdistua myös muuhun,kuin pelkkiin autoihin.Tuskin näemmä olet sitä ymmärtänyt,joten vielä suuremmalla syyllä,ota nyt vaan suoraan yhteyttä asiantunteviin tahoihin,jotka jo kertaalleen mainitsin.
Että saisit sen koiran kunnolla hallintaan,ennenkuin se aikuistuu,ja lisää ongelmia pukkaa hallinnan puutteesta johtuen,ja siitä,ettei ymmärrä laumanvartijoitten käytöstästä ylipäätään ;) Ne on ne pointit ja ne työstetään kokonaisvaltaisesti.- Cancel it
toivoton tapaus!!! kirjoitti:
juu kiitos vaan vastauksista, ja koira kyllä osaa ja tottelee EI- sanaa ja muita käskyjä ihan täydellisesti..kyse oli autojen yms. liikkuvien jahtailuista.. ei liene ainoo koira maanpäällä joka tätä tekee.............
Vielä yksi keino joka toimi meidän tapauksessa melkein kaikkiin ongelmiin, jotka oli pitkälti samantyyppisiä kuin sinulla. Eli meillä oli remmiräyhäystä toisille koirille, motoristeille, mopoilijoille, pyöräilijöille, skeittareille, rollaattorimummoille, lastenvaunujen työntäjille, krykkyjen kanssa kävelijöille, jne jne. Koira on kodinvaihtaja ja vaihto osui juuri samaan ikään kuin koirasi on nyt.
Ehdotan siis että peruutat lenkin ja palaat takaisin kotiin, odotat hetken ja lähdet taas uudelleen.
Tässä oli erittäin tärkeää että koira todellakin tiesi paluumatkan ajan että nyt tuli törttöiltyä. Eli karjaisu "EI", käännös ja hihna lyhyelle, ei taukoja, vain suoraan kotiin, ei katsekontaktia koiraan ja ilme itsellä kuin myrkkysyötin nielleellä. Kotona lyhyt tiukka puhuttelu kuinka odotetaan koiran käyttäytyvän ja uudelleen menoksi. Ja taas ensimmäisestä mokasta takaisin ja uudelleen.
Tässä voi ensimmäisenä päivänä käydä niin että et saa yhtäkään lenkkiä tehtyä suunnitelman mukaan tehtyä, vaan aina joudut palaamaan takaisin. Mutta usko pois, muutaman päivän päästä alkaa oppi menemään perille sitkeemmällekin sissille. Huomaat ainakin ensimmäiset merkit paremmasta.
Sitten vielä pari huomiota joista saattaa olla apua: lähde koiran kanssa lenkille silloin kun se on rennossa olotilassa, vaikka suoraan unilta. Tämän huomioiminen auttoi paljon että kun koira oli valmiiksi vireä niin jaksoi ja halusi riekkua paljon enemmän kuin rauhallisen lähdön kanssa.
Toinen että tee lenkki joka päivä vähän eri aikaan niin koiralle ei tule sellaista sisäistä kelloa että "jippii, kello löi jo kuusi, hauvan lenkki alkoi juuri, mennään jo mamma, jookos, mitä kuppaat", tämä on omiaan tehostamaan sitä että koira ei ole valmiiksi lähdettäessä yli-innokas kuten nuoret haukut yleensä ovat jos ovat tottuneet pääsemään tiettyyn aikaan ulos.
Koirasi lienee nyt ehkä murrosikänsä pahimmissa vaiheissa ja kuunteleminen on todella vaikeaa saati kuullun ymmärtäminen. Mutta kun jaksat vain asiaa tahkota tarpeeksi niin sieltä tulee se maailman hienoin haukku vielä esille. Meillä ainakin tuli. - toivoton tapaus!!!
Cancel it kirjoitti:
Vielä yksi keino joka toimi meidän tapauksessa melkein kaikkiin ongelmiin, jotka oli pitkälti samantyyppisiä kuin sinulla. Eli meillä oli remmiräyhäystä toisille koirille, motoristeille, mopoilijoille, pyöräilijöille, skeittareille, rollaattorimummoille, lastenvaunujen työntäjille, krykkyjen kanssa kävelijöille, jne jne. Koira on kodinvaihtaja ja vaihto osui juuri samaan ikään kuin koirasi on nyt.
Ehdotan siis että peruutat lenkin ja palaat takaisin kotiin, odotat hetken ja lähdet taas uudelleen.
Tässä oli erittäin tärkeää että koira todellakin tiesi paluumatkan ajan että nyt tuli törttöiltyä. Eli karjaisu "EI", käännös ja hihna lyhyelle, ei taukoja, vain suoraan kotiin, ei katsekontaktia koiraan ja ilme itsellä kuin myrkkysyötin nielleellä. Kotona lyhyt tiukka puhuttelu kuinka odotetaan koiran käyttäytyvän ja uudelleen menoksi. Ja taas ensimmäisestä mokasta takaisin ja uudelleen.
Tässä voi ensimmäisenä päivänä käydä niin että et saa yhtäkään lenkkiä tehtyä suunnitelman mukaan tehtyä, vaan aina joudut palaamaan takaisin. Mutta usko pois, muutaman päivän päästä alkaa oppi menemään perille sitkeemmällekin sissille. Huomaat ainakin ensimmäiset merkit paremmasta.
Sitten vielä pari huomiota joista saattaa olla apua: lähde koiran kanssa lenkille silloin kun se on rennossa olotilassa, vaikka suoraan unilta. Tämän huomioiminen auttoi paljon että kun koira oli valmiiksi vireä niin jaksoi ja halusi riekkua paljon enemmän kuin rauhallisen lähdön kanssa.
Toinen että tee lenkki joka päivä vähän eri aikaan niin koiralle ei tule sellaista sisäistä kelloa että "jippii, kello löi jo kuusi, hauvan lenkki alkoi juuri, mennään jo mamma, jookos, mitä kuppaat", tämä on omiaan tehostamaan sitä että koira ei ole valmiiksi lähdettäessä yli-innokas kuten nuoret haukut yleensä ovat jos ovat tottuneet pääsemään tiettyyn aikaan ulos.
Koirasi lienee nyt ehkä murrosikänsä pahimmissa vaiheissa ja kuunteleminen on todella vaikeaa saati kuullun ymmärtäminen. Mutta kun jaksat vain asiaa tahkota tarpeeksi niin sieltä tulee se maailman hienoin haukku vielä esille. Meillä ainakin tuli.tota voitais koittaa! :) Uskon ittekkin siihen että neiti vielä oppii jonain kauniina päivänä kun tarpeeks vaan yrittää!!! :)
- pekisa
Cancel it kirjoitti:
Vielä yksi keino joka toimi meidän tapauksessa melkein kaikkiin ongelmiin, jotka oli pitkälti samantyyppisiä kuin sinulla. Eli meillä oli remmiräyhäystä toisille koirille, motoristeille, mopoilijoille, pyöräilijöille, skeittareille, rollaattorimummoille, lastenvaunujen työntäjille, krykkyjen kanssa kävelijöille, jne jne. Koira on kodinvaihtaja ja vaihto osui juuri samaan ikään kuin koirasi on nyt.
Ehdotan siis että peruutat lenkin ja palaat takaisin kotiin, odotat hetken ja lähdet taas uudelleen.
Tässä oli erittäin tärkeää että koira todellakin tiesi paluumatkan ajan että nyt tuli törttöiltyä. Eli karjaisu "EI", käännös ja hihna lyhyelle, ei taukoja, vain suoraan kotiin, ei katsekontaktia koiraan ja ilme itsellä kuin myrkkysyötin nielleellä. Kotona lyhyt tiukka puhuttelu kuinka odotetaan koiran käyttäytyvän ja uudelleen menoksi. Ja taas ensimmäisestä mokasta takaisin ja uudelleen.
Tässä voi ensimmäisenä päivänä käydä niin että et saa yhtäkään lenkkiä tehtyä suunnitelman mukaan tehtyä, vaan aina joudut palaamaan takaisin. Mutta usko pois, muutaman päivän päästä alkaa oppi menemään perille sitkeemmällekin sissille. Huomaat ainakin ensimmäiset merkit paremmasta.
Sitten vielä pari huomiota joista saattaa olla apua: lähde koiran kanssa lenkille silloin kun se on rennossa olotilassa, vaikka suoraan unilta. Tämän huomioiminen auttoi paljon että kun koira oli valmiiksi vireä niin jaksoi ja halusi riekkua paljon enemmän kuin rauhallisen lähdön kanssa.
Toinen että tee lenkki joka päivä vähän eri aikaan niin koiralle ei tule sellaista sisäistä kelloa että "jippii, kello löi jo kuusi, hauvan lenkki alkoi juuri, mennään jo mamma, jookos, mitä kuppaat", tämä on omiaan tehostamaan sitä että koira ei ole valmiiksi lähdettäessä yli-innokas kuten nuoret haukut yleensä ovat jos ovat tottuneet pääsemään tiettyyn aikaan ulos.
Koirasi lienee nyt ehkä murrosikänsä pahimmissa vaiheissa ja kuunteleminen on todella vaikeaa saati kuullun ymmärtäminen. Mutta kun jaksat vain asiaa tahkota tarpeeksi niin sieltä tulee se maailman hienoin haukku vielä esille. Meillä ainakin tuli."Kotona lyhyt tiukka puhuttelu kuinka odotetaan koiran käyttäytyvän ja uudelleen menoksi." Kotiin asti palaaminen on aivan turhaa. Ei koira ymmärrä pitkävihaisuutta eikä kotona enää muista mitä tuli tehtyä, vaan kokemus on koiralle ennemminkin "kotiin ei oo kiva tulla" vaan palautteen pitää tulla heti vrt. koira on hajoittanut asuntoa yksin ollessaan, ei silloinkaan toruta koiraa, koska ei se enää tiedä mistä on kyse vaan koira pitäisi saada kiinni itse teosta..! Eli jonku matkaa takaisinpäin ja kun koira on rauhoittunut niin sitten taas käännytään menosuuntaan. Jos taas alkaa riehumaan niin palataan vähän matka takaisin jne.
Kuonopannasta: totuta koirasi siihen hyvin ennenkuin käytät sitä ulkona. Kuonopanta on monesti korvaamattoman hyvä kun koira antaa sen olla rauhassa! Eli. Aloita sillä että puet koiran päälle kuonopannan ihan hetkeksi ja heti kun koira antaa sen olla kehut kovasti! Alun "hetket" voivat olla ihan sekunteja esim. ekat kerrat vaan niin että olet laittavinasi pannan koiralle päähän mutta otatkin sen heti pois eli et laita sitä edes kiinni asti. Pikkuhiljaa pidennät aikaa ja kehut, lopeta totuttaminen aina ONNISTUNEESEEN suoritukseen, jolloin koiran mielen jää oikea käytös! Muista kehut! Tarkista että panta on riittävän kireällä, ettei se esim pääse pienestä tassun pyyhkäisystä lähtemään irti. Totuttaminen tapahtuu pikkuhiljaa, eihän pennut aluksi hyväksy pantaa ja talutintakaan! - Hukka-Musti
pekisa kirjoitti:
"Kotona lyhyt tiukka puhuttelu kuinka odotetaan koiran käyttäytyvän ja uudelleen menoksi." Kotiin asti palaaminen on aivan turhaa. Ei koira ymmärrä pitkävihaisuutta eikä kotona enää muista mitä tuli tehtyä, vaan kokemus on koiralle ennemminkin "kotiin ei oo kiva tulla" vaan palautteen pitää tulla heti vrt. koira on hajoittanut asuntoa yksin ollessaan, ei silloinkaan toruta koiraa, koska ei se enää tiedä mistä on kyse vaan koira pitäisi saada kiinni itse teosta..! Eli jonku matkaa takaisinpäin ja kun koira on rauhoittunut niin sitten taas käännytään menosuuntaan. Jos taas alkaa riehumaan niin palataan vähän matka takaisin jne.
Kuonopannasta: totuta koirasi siihen hyvin ennenkuin käytät sitä ulkona. Kuonopanta on monesti korvaamattoman hyvä kun koira antaa sen olla rauhassa! Eli. Aloita sillä että puet koiran päälle kuonopannan ihan hetkeksi ja heti kun koira antaa sen olla kehut kovasti! Alun "hetket" voivat olla ihan sekunteja esim. ekat kerrat vaan niin että olet laittavinasi pannan koiralle päähän mutta otatkin sen heti pois eli et laita sitä edes kiinni asti. Pikkuhiljaa pidennät aikaa ja kehut, lopeta totuttaminen aina ONNISTUNEESEEN suoritukseen, jolloin koiran mielen jää oikea käytös! Muista kehut! Tarkista että panta on riittävän kireällä, ettei se esim pääse pienestä tassun pyyhkäisystä lähtemään irti. Totuttaminen tapahtuu pikkuhiljaa, eihän pennut aluksi hyväksy pantaa ja talutintakaan!Jos kotiin palataan, niin koira on jo aivan muissa maailmoissa kuin siinä rähjäämisessä. Se vain ihmettelee, miksi omistaja on sille vihainen ja saattaa jopa käsittää väärin siinä asiassa, mistä omistaja on sille suuttunut. Koiraaa pitää torua sillä hetkellä kun se on tuhmaa tekemässä, ei myöhemmin. Kotona toruminen vain aiheuttaa koiralle stressiä, koska se ei tosiaankaan enää tiedä, mistä on kyse.
Mutta minä suosittelisin miettimään sitä asiaa, että onkohan koiralla tekemisen puutetta, joka on johtanut turhautumiseen ja hermostuneisuuteen. Koira mahdollisesti rauhoittuisi, jos saisi lisää aktiivista ja liikunnallista tekemistä. - p
Hukka-Musti kirjoitti:
Jos kotiin palataan, niin koira on jo aivan muissa maailmoissa kuin siinä rähjäämisessä. Se vain ihmettelee, miksi omistaja on sille vihainen ja saattaa jopa käsittää väärin siinä asiassa, mistä omistaja on sille suuttunut. Koiraaa pitää torua sillä hetkellä kun se on tuhmaa tekemässä, ei myöhemmin. Kotona toruminen vain aiheuttaa koiralle stressiä, koska se ei tosiaankaan enää tiedä, mistä on kyse.
Mutta minä suosittelisin miettimään sitä asiaa, että onkohan koiralla tekemisen puutetta, joka on johtanut turhautumiseen ja hermostuneisuuteen. Koira mahdollisesti rauhoittuisi, jos saisi lisää aktiivista ja liikunnallista tekemistä.oletko kysynyt kokeneelta kouluttajalta mielipidettä tilanteesta? Oletteko kaukana Porista?
toivoton tapaus!!! kirjoitti:
kuonopantaa on koitettu,mutta se ei päässä pysynyt vaan se revittiin pois alle sekunnissa.... kuristuspanta on tällähetkellä käytössä mut ei senkään kiristyminen hyökkäilyihin auta...
pidä kuonopantaa koiralla jo sisällä. Aina pieniä hetkiä kerrallaan, ja aina palkitse kun ei revi ja kiellä napakasti jos repii. Kuonopannan lisäks on turvallisuussyistä hyvä laitta myös kuristuspanta. Tarpeeksi iso, yltää samaan lenkkiin hihnaan. Kuonopantojakin on erilaisia. Itse suosin sellaista missä on erillinen lenkki kuonon ympäri ja toinen niskaan. Sellainen päitsi mallinen ei toiminut meilläkään.
Jaksamisia=)
- toivottavasti on apua tästä
1. Pyydä jotakin tuttavaasi tuomaan auto/mopo (vieraan kulkuneuvossa on erilaisia hajuja) johonkin rauhalliseen paikkaan. vie koira haistelemaan kyseisiä vehkeitä kun ne eivät ole käynnissä. toista tätä monta kertaa esim. viikon-kahden ajan.
2. Pistä kone käymään ja mene koiran kanssa ihan lähelle. kun koira (luulisin että ainakin jossain vaiheessa) lopettaa haukkumisen ja hihnan vetämisen, palkitse karvakaverisi runsain mitoin herkuilla ja hellillä silityksillä. toista tätä kunnes koira ei reagoi enää mitenkään ajoneuvoon.
3. Sitten pyydä tuttavaasi ajelemaan monta kertaa ohitsenne. ja taas, kun koira lopettaa haukkumisen ja vetämisen, palkitse.
Voit myös itse mennä auton lähelle ja koskea sitä kun se käy, noilla koiraroduilla millä koirasi on varustettu, on runsaasti suojelemisviettiä, ehkä se ajattelee tekevänsä oikein puolustaessaan sinua kamalaa meteliä pitäviltä kulkuneuvoilta ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei215674- 541785
- 251259
- 721070
Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom1811062Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,531017Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.140973Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️61955- 48938
Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle58935