Pienikokoinen omistaja+suuri koira

Noo, kyllä voi reippaasti pienempikin koira innostua ja kunnolla riuhtasta - kyllä siinä talvella perseelleen lentää. Koiralla on kuitenkin todella suuret voimat, vaikka painaiskin "vain" 20kg. Niin että ei sitä voi aina ja aina ja aina hallita, mutta jos on hyvä koulutus, niin todella harvassa ovat ne kerrat koiran elämän aikana, kun sulle niin kävisi.. Koulutuksen tärkeyttä ei nyt voi liikaa korostaa.
Koska olet pienikokoinen, menkää ehdottomasti vielä varmuuden vuoksi ammatilaisen puheille, eli kysykää koirakouluttajalta neuvoja ja heti nappulasta alkaen pentukurssille :)

Ja hei, jos te kerran olette pitkään halunneet tän rodun koiran ja ootte asiaan kunnolla perehtyny ja asiaa tutkinu, niin tottakai te voitte sen ottaa. Ei voi koiran omistajalle painorajaa pistää :D Muuten ois kaikilla chihu hihnan päässä.

ei se ole koosta kiinni vaan asenteesta!! Itsekkin olen suht pienikoinen 164/56 ja hyvin pärjäisin isonkin koiran kanssa. Onnea koiran hankintaan!!

Tuo,että pärjäätkö,niin ei siihen varmasti voi kukaan sanoa.Se pärjääminen kun riippuu sinusta,saatko koiran henkisesti hanskaan,mikä on kaiken A ja O,koiran luonteestakin ja omista fyysisistä voimistasi.
Eli vaikka se koira olisi hyvin hallinnassa henkisesti,mistä hallinta lähtee,niin kyllä niitä tilanteita voi tulla,että voimaa tarvitaan.Varsinkin nuoren koiran kanssa.Ja mitä enemmän asuu paikassa,jossa koiralla on paljon ärsykkeitä,niin sen suurempi mahdollisuus on .Siinä mielessä on hyvä miettiä,että pystyykö sen koissun myös fyysisesti pitämään.Kenenkään koko ei ole pääpointti,vaan se voima,kuin myös tarvittaessa tekniikka,joka auttaa fyysisessäkin hallinnassa.Ja yksi tärkeä,koiranlukutaito,joka auttaa esim.tilanteitten ennakoinnissa.

Jos pentu on pieni tai pienin,se ei takaa sitä,että se myös jäisi pieneksi.Joskus jää,joskus ei.
Yksi juttu,mikä usein pitää paikkansa,varsinkin isoilla,koon arvioinnissa,on tassujen koko ;) Mitä isommat tassut,niin se usein on merkki tulevasta koosta.Mutta,ei tuokaan nyt mikään satavarma ennustamismuoto ole tokikaan.

Sellaista koiraa ei olekkaan,jota ei tarvitsisi kouluttaa.
Ja koulutusta voi aloittaa jo ihan pennulle.

Esim ulkoillessa tai vaikkapa ovista mennessä ihminen menee aina ensin,se jo kertoo pennulle sen aseman laumassa.
Sillä sinä ja koirasi muodostatte koiralle lauman ja koiran arvo laumassa on aina alinna.
Te olette pomoja.
Voitte nyt jo katsella esim televisiosta kaikki mahdolliset koirankasvatukseen liittyvät ohjelmat.

Kirjastoista tai kirjakaupasta löytyy Cesar Millanin erinomainen koirankoulutuskirja.
Mies opetteli koirien koulutuksen nimenomaan seuraamalla miten villit koirat kouluttavat omat pentunsa ja se oppi tehoaa kaikkiin koirarotuihin.

Eli aivan hyvin voitte ottaa isonkin koiran,kunhan huomioitte myös sen että iso koira tarvitsee todella paljon liikuntaa.
Liikunnan puute kun on yksi syy,miksi koirat käyttäytyvät huonosti.

Oman kokemukseni mukaan leonberg käyttäytyy narussa erittäin hyvin, ei oikeastaan tarvitse edes koulutusta siihen. Muutenkin on suht helppo koulutettava ja käsiteltävä. Sitoutuu omistajaansa.

Itse olen 16v nyt, ja meillä oli ensimmäinen koira Poju. Se oli Pk. Bernhardinkoira ja aloin pentuiän jälkeen ulkoiluttamaan sitä yksin taas vasta, kun se oli n. 5-vuotta, itse olin taas sillon 12v. Oli kyllä aika hassua kun koira on 81cm korkea ja tyttö taasen joku 143cm :D Nyt olen siis 16v ja meidän perheeseemme kuuluu Napolinmastiffi narttu, jolla on paljon (!) kovempi luonne kuin Bernhardilaisella. Hyvin olen silti pärjännyt vaikka itse sanonkin. Saan tytön hallittua, ja se on tällä hetkellä 64cm korkea ja todella massiivinen. TODELLA VOIMAKAS! Mutta ei muuta kuin tsemppiä teille! Hienosti täälläkin pärjättiin ensimmäisen ja ison koiran kanssa aikoinaan, oikea kasvatus ja ystävyys on kaiken a & o :)