Nykyään näkee yllättävän paljon tosilihavia ihmisiä, jopa lapasia ja nuoria! Muodottomaksi paisuneita, joiden liikkuminen on työlästä.
Herättää huolestumista, kun ymmärtää mihin se johtaa lopulta. Tuo "väärän ruuan syöminen shipsit ja limut
koululaisilla, vähäinen liikunta, näkyy katukuvassa.
Ilmiö on maailmanlaajuinen. Joissakin tutkimuksissa on todettu, ahmimisen olevan rakkauden puutetta, yritetään korvata sitä oraalisella nautinnolla. Huolestuttavinta on, jos ei koti, missä vanhemmat useimmiten ovat työelämänsä paineessa, eivät jaksa paneutua lastensa psyykkiseen hyvinvointiin. On vaikeaa käsittää, että ovat sokeita näille ongelmille.
Ihminen on altis riippuvuudelle, jos elämä ei itsessään ole tyydyttävää, on puute, joka täytyy korvata mielihyvää antavalla toiminalla, vaikkakaan se ei pitkällä tähtäimellä olekaan hyväksi.
Peliriippuvaisuus kuuluu näihin myös. Täytetään elämä jännitystä antavalla toiminnalla, juuri kuulin aamun uutisissa, että peliautomaatteihin vaadittaisi rekisteröityminen, jolloin kone tunnistaisi pelaajan. Olisi mahdollista asettaa itselleen "katto" jota ei voisi ylittää. Saattaa olla hyväksi monelle.
Toinen järkyttävä uutinen oli Telecomin työntekijöiden itsemurha aalto Ranskassa. Kaksikymmentäviisi työntekijää on siellä tehnyt itsemurhan kahden vuoden sisällä.
Tietämättä mikä on organisaatiossa ollut pielessä, herää kysymys: Mikä on maailmassa vikana nykyään ?
Missä on rakkaus perheissä, yleensä toisista välittäminen? Nuo arvot, jotka aina ovat vieneet eteenpäin ja kantaneet hedelmää, saaneet lapset varttumaan turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä!
Riippuvuusongelma
22
369
Vastaukset
- *Kukkahame*
Jospa lapsia 'rakastetaan' väärin, monessa perheessä toinen on matkatyössä tai vuorotyössä, toisen hartioille jää koko koti.
Lapset saavat liikaa käyttörahaa, ja heidän ostoksensa on herkkuja, limua, shipsejä, suklaata ym 'mässyä' , illat istutaan koneella pelaten ja nautiskellen pelkkää herkkua.
Monesti vanhemmat ovat tyytyväisiä että lapset viihtyvät kotona, sitten vasta kun koulusta terveydenhoitaja herättää soitollaan, miten lapsen asiat ovat, alkaa paniikki on heti alettava liikunta, eikä se monta päivää jaksaa kuitenkaan kiinnostaa.
Paljon on lasten kanssa jaksettava tehdä yhdessä kaikenlaista, saatava heidät kiinnostumaan jostain muustakin kuin tietokoneesta.
Aikuisiässä sitten on oman mieltymyksen mukaan elettävä, ja useimmin nämä eristäytyneet ovat edelleenkin yksin ja mässyt muuttuu nestemäisiksi nautintoaineiksi.
Kun suuhun on tottunut laittamaan jotain siitä on vaikea päästä eroon.
Osa on kyllä itsestä kiinni ja tottumuksista, ne liikunta ja terveys asiatkin voi tulla vasta aikuisiällä tutuiksi monellekin.
Olen nähnyt amerikkalaisen ohjelman liian lihavista lapsista, se oli kyllä mieleenpainuva, osa heistä oli liikuntakyvyttömäksi itsensä syöneet, liikkuivat moottorisoidulla jollain laitteella.
Meillä suurin osa lapsista ainakin kesäisin liikkuu, kesä kun on vain kerran vuodessa.- Seku
Huumeet ja alkoholi ovat niitä riippuvuuksia, jotka usein vievät ihmisen ennenaikaiseen hautaan.
Tupakankin voi sanoa olevan "hengenvaarallinen" riippuvuus.
Nuo ovat todistetusti, vuosikymmenten tutkimuksien jälkeen niitä terveyden ja monasti koko elämän tuhoavia riippuvuuksia.
Sitten puhutaan riippuvuuksista, joista olen ajatellut, että mitä ne ovat, ovatko mitään muuta kuin tapoja, jopa hyviä tapoja. Nimittäin läheisriippuvuus on asia joka voi olla vain normaalia syvää kiintymystä johonkin läheiseensä.
Tunnekin erään neiti-ihmisen, joka oli ottanut huolehtiakseen äidistään, jättäen avioitumatta seurustelukumppaninsa kanssa. Äitinsä viimeisinä elinvuosina tytär luopui jopa harrastuksistaan ja läheisimmistä ystävistään ollakseen koko ajan äitinsä seurana.
Kuka tälläisessä tapauksessa on läheisriippuvainen? Omistava, itsekkäältä vaikuttava vanhus, vai uhrautuva tytär?
Minun lapsuudessani oli "järettömiä" pentuja. Nykyään kaikkien vähänkin normistosta poikkeavien lasten käyttäytymisen syynä on jokin kirjainyhdistelmä, mikä määritellään sairaudeksi.
Vanhempia syyllistetään lastensa laiminlyönnistä. Ei ole aikaa puuhastella jälkikasvunsa kanssa, muutoin kuin "laatuajalla", mikä tarkoittaa harvoin, mutta intensiivistä yhdessäoloa perheenä.
Mielestäni ikäisistäni ihmisistä kasvoi kunnon kansalaisia, vaikka heitä ei erikoisemmin hyysättykään.
Oltiin mukana työnteossa jo polvenkorkuisena, pellolla heinätöissä, lehmien lypsyhommassa ajelemassa lypsettävästä lehmästä kärpäsiä. Sisällä saimme leipoa ja osallistua äidin kanssa kaikkiin "naisten töihin".
Tämä oli silloisen maaseudun lapsen elämää, enkä itse ole ainakaan saanut traumaa siitä, ettei minua olisi huomioitu, tai että minusta ei olisi välitetty.
Samoin luulen olleen kaupunkilaislastenkin kohdalla. Isojen kerrostalojen pihalta löytyi leikkikavereita ja vanhemmat olivat siellä ikkunan takana sisällä, mihin kuulemma huudettiin: "Åiti tule ikkunaan, Maija huutaa."
Tämänpäivän vanhemmilla on trendikkäitä harrastuksia. Työn jälkeen on kiire kuntosalille, kielitunnille, ystävien kanssa drinkille, kokoukseen ja sataan muuhun paikkaan.
Suurena uhrauksena pidetään, jos pari kolmekin iltaa viihtyisi lastensa seurassa.
Pärjääväthän ne, sanotaan. On annettu rahaa käydä mäkkärillä, leffassa, mennä kavereille jne.
En syyllistä vanhempia, vaan ajan henkeä, mistä on vaikea olla ulkopuolella. Sehän on trendikästä kun menee kaikkina vapaa-aikansa hetkinä tukka putkella kodin ulkopuolelle harrastamaan jotakin.
Kauniiksi lopuksi voisi jysyä, että onkin "osallistuminenkin" riippuvuutta? - Ramoona*
Seku kirjoitti:
Huumeet ja alkoholi ovat niitä riippuvuuksia, jotka usein vievät ihmisen ennenaikaiseen hautaan.
Tupakankin voi sanoa olevan "hengenvaarallinen" riippuvuus.
Nuo ovat todistetusti, vuosikymmenten tutkimuksien jälkeen niitä terveyden ja monasti koko elämän tuhoavia riippuvuuksia.
Sitten puhutaan riippuvuuksista, joista olen ajatellut, että mitä ne ovat, ovatko mitään muuta kuin tapoja, jopa hyviä tapoja. Nimittäin läheisriippuvuus on asia joka voi olla vain normaalia syvää kiintymystä johonkin läheiseensä.
Tunnekin erään neiti-ihmisen, joka oli ottanut huolehtiakseen äidistään, jättäen avioitumatta seurustelukumppaninsa kanssa. Äitinsä viimeisinä elinvuosina tytär luopui jopa harrastuksistaan ja läheisimmistä ystävistään ollakseen koko ajan äitinsä seurana.
Kuka tälläisessä tapauksessa on läheisriippuvainen? Omistava, itsekkäältä vaikuttava vanhus, vai uhrautuva tytär?
Minun lapsuudessani oli "järettömiä" pentuja. Nykyään kaikkien vähänkin normistosta poikkeavien lasten käyttäytymisen syynä on jokin kirjainyhdistelmä, mikä määritellään sairaudeksi.
Vanhempia syyllistetään lastensa laiminlyönnistä. Ei ole aikaa puuhastella jälkikasvunsa kanssa, muutoin kuin "laatuajalla", mikä tarkoittaa harvoin, mutta intensiivistä yhdessäoloa perheenä.
Mielestäni ikäisistäni ihmisistä kasvoi kunnon kansalaisia, vaikka heitä ei erikoisemmin hyysättykään.
Oltiin mukana työnteossa jo polvenkorkuisena, pellolla heinätöissä, lehmien lypsyhommassa ajelemassa lypsettävästä lehmästä kärpäsiä. Sisällä saimme leipoa ja osallistua äidin kanssa kaikkiin "naisten töihin".
Tämä oli silloisen maaseudun lapsen elämää, enkä itse ole ainakaan saanut traumaa siitä, ettei minua olisi huomioitu, tai että minusta ei olisi välitetty.
Samoin luulen olleen kaupunkilaislastenkin kohdalla. Isojen kerrostalojen pihalta löytyi leikkikavereita ja vanhemmat olivat siellä ikkunan takana sisällä, mihin kuulemma huudettiin: "Åiti tule ikkunaan, Maija huutaa."
Tämänpäivän vanhemmilla on trendikkäitä harrastuksia. Työn jälkeen on kiire kuntosalille, kielitunnille, ystävien kanssa drinkille, kokoukseen ja sataan muuhun paikkaan.
Suurena uhrauksena pidetään, jos pari kolmekin iltaa viihtyisi lastensa seurassa.
Pärjääväthän ne, sanotaan. On annettu rahaa käydä mäkkärillä, leffassa, mennä kavereille jne.
En syyllistä vanhempia, vaan ajan henkeä, mistä on vaikea olla ulkopuolella. Sehän on trendikästä kun menee kaikkina vapaa-aikansa hetkinä tukka putkella kodin ulkopuolelle harrastamaan jotakin.
Kauniiksi lopuksi voisi jysyä, että onkin "osallistuminenkin" riippuvuutta?Läheisriippuvuus on melko uusi termi . Läheisistä huolehtiminen ja heihin sitoutuminen ovat yhteiskunnan tukipilareita. Milloin se muuttuu sairaaksi, sitä rajaa on vaikea vetää. Uhrautuvuus ja toisten tarpeiden asettaminen omien edelle on äitiydessä luonnollista, mutta jotkut eivät osaa päästää irti aikuistuvia lapsiaan. Luopuminen on aina vaikeaa. Lasten tai miehen kautta eläminen on naisilla melko yleistä, huono itsetunto on voitu saada jo kotikasvatuksessa. Vanhat äitienpäivälaulut ylistävät näitä itsensä unohtavia raatajaäitejä, oikein riipaisee ilkeästi sanat "kun poljetaan ja moititaan, jäät yksin yöhön unholaan."
Uhrautuvaa , ylikorostuneen velvollisuudentuntoista ihmistä on helppo käyttää hyväksi, aina löytyy työpaikoiltakin takertuvia, velvollisuuksiaan laistavia ihmisiä, jotka sälyttävät yksityiselämänsäkin taakkoja ja sameita vesiä toisten kannettaviksi. Puhutaan vahvuuteen sairastumisesta, koskaan ei ole voinut myöntää olevansa heikko. Tämä yhdistetään yleensä lapsuuden kokemuksiin. Valitettavan usein vielä nykyisin lapset joutuvat perheissä ottamaan aikuisen rooleja. Monasti loppuunpalaminen onkin tällaisen henkilön osana . - mutta totta
Ramoona* kirjoitti:
Läheisriippuvuus on melko uusi termi . Läheisistä huolehtiminen ja heihin sitoutuminen ovat yhteiskunnan tukipilareita. Milloin se muuttuu sairaaksi, sitä rajaa on vaikea vetää. Uhrautuvuus ja toisten tarpeiden asettaminen omien edelle on äitiydessä luonnollista, mutta jotkut eivät osaa päästää irti aikuistuvia lapsiaan. Luopuminen on aina vaikeaa. Lasten tai miehen kautta eläminen on naisilla melko yleistä, huono itsetunto on voitu saada jo kotikasvatuksessa. Vanhat äitienpäivälaulut ylistävät näitä itsensä unohtavia raatajaäitejä, oikein riipaisee ilkeästi sanat "kun poljetaan ja moititaan, jäät yksin yöhön unholaan."
Uhrautuvaa , ylikorostuneen velvollisuudentuntoista ihmistä on helppo käyttää hyväksi, aina löytyy työpaikoiltakin takertuvia, velvollisuuksiaan laistavia ihmisiä, jotka sälyttävät yksityiselämänsäkin taakkoja ja sameita vesiä toisten kannettaviksi. Puhutaan vahvuuteen sairastumisesta, koskaan ei ole voinut myöntää olevansa heikko. Tämä yhdistetään yleensä lapsuuden kokemuksiin. Valitettavan usein vielä nykyisin lapset joutuvat perheissä ottamaan aikuisen rooleja. Monasti loppuunpalaminen onkin tällaisen henkilön osana .Lapset tuntevat syyllisyyttä kun vanhemmat eroavat, ajattelevat että isä lähti kun he olivat jotenkin kelvottomia. Lapset salaavat vanhempiensa ryyppäämistäkin ja isommat sisarukset alkavat hoitaa pienempiään, mikä kuuluisi vanhemmille. Tämä on valitettava totuus tämän päivän Suomessa, naiset juovat siinä missä miehetkin. Se on sitä tasa-arvoa. Jo lapsena voi saada tahtomattaan läheisriippuvuuden osan.
- Lorena*
Huomaan olevani riippuvainen saittikirjoittelusta, eritoten kirjoitusten selaamisesta. Saitti on minulle kuin päivänlehti, heti aamulla vilkaisen mitä uusia uutisia palsta tarjoaa. Jos satun heräämään kesken unia silloinkin avaan koneen. Huomaan palsta on ajanviete ja siksi tarpeellinen.
Lihomiseen ovat monet syyt, Pilvi ja Kukkahame paljastavat useita syitä. Ei pidä vähätellä hormoonitoimintojen aiheuttamaa lihomista. Myös iän karttuessa energiatarve vähenee, pitäisi siis syödä vähemmän lihomisen välttämiseksi. Jo 45v alkaa energian tarve vähenemään.
Jos joku keksisi, miksi Jeppe juo tai ahmii ruokaa liikaa, olisi paikallaan ehdottaa Nobelin palkintoa keksijälle. Riippuvuuksia on todella monia joita usein liioitellaan. Jotkut tavat ja riippuvuudet kuuluvat totuttuihin tapoihin, myös yhtenä yli ihanteena, ikuisen nuoruuden ylläpitäminen operatiivisin, kauneushoitalan tai kuntosalien ylikäyttönä.
Muistan erään urheilun,liikkunnan harrastajan, jolla auton peräkontissa oli aina liikuntaharrastusvälineet mukana vuodenajan mukaan. Tulos oli viimein se, hän siirtyi käyttämään pakettiautoa koska maastopyörät, sukset, luistimet jääpallomailoineen, golf välineet, lenkkeily varusteita useamman sorttisia,
sekä enrgiajuomia. Tämä meni kyllä jo yli hilserajan ymmärtää mitä vaikutusta harrastuksilla oli, koska mies tuupertui 52v lenkkipolulle.
Meitä on niin moneksi ja osa jää vielä Pöljän asemalle.- Ei se kassa
Tulipa mieleeni...Kuopion VRn asemalla mies kysäsee luukulla, mitä se maksaa Pöljälle,,kassa vastaa saman kuin viisaalle!
- *Kukkahame*
Ei se kassa kirjoitti:
Tulipa mieleeni...Kuopion VRn asemalla mies kysäsee luukulla, mitä se maksaa Pöljälle,,kassa vastaa saman kuin viisaalle!
Kirjoittamani arvio oli vain raapasu, toki on paljon muitakin tekijöitä.
Olen saanut elämäni aikana seurata paljonkin lasten elämää, ja siksi tuon laitoin.
Mikään ei tosiaankaan johdu koskaan vain yhdestä tavasta tai teosta. - pilvi*
*Kukkahame* kirjoitti:
Kirjoittamani arvio oli vain raapasu, toki on paljon muitakin tekijöitä.
Olen saanut elämäni aikana seurata paljonkin lasten elämää, ja siksi tuon laitoin.
Mikään ei tosiaankaan johdu koskaan vain yhdestä tavasta tai teosta.Taaksepäin katsoessani, ei minun ikäpolveni silloin harrastanut kuntosaleja iltaisin, uimahallissa kävimme lasten kanssa viikonloppuna. Työelämä vei valtaosan energiasta, illat oli pyhitetty perheelle, ainakin minun osaltani.
Uskon vanhempien ja lasten keskinäisen seurustelun, ja päivän tapahtumien läpikäyminen antavan sen turvallisuuden tunteen lapselle ja hellyyden osoittaminen.Illalla peittelin nukkumaan ja silitin hiuksia ja suukottelin hyvää yötä toivottaen. Ihania aikoja ne olivat:)
Tämän päivän paineet työelämässä ovat varmaan toista luokkaa kuin silloin, irtisanomisen pelko, eteneminen työelämässä, oma kunnianhimo? Hyvinvointi itsessään antaa mahdollisuuden "mässätä"
kuka milläkin, jos ei tajua seurauksia.
Saattaa olla tänään hankalaa saada nettiyhteys, tuntuu olevan jotakin häikkää koneessani! Onhan tämäkin määrätty toimimaan
riippuvuus, palstakirjoittelu, mutta koen sen olevan vireyttä ylläpitävää yhteydenpitoa, ja vaivatonta seurustelua ikäihmisten välillä Täytyy soittaa tyttären pojalle, joka on ammattilainen, että saan koneen
toimimaan. - kudotaan verkkoa
pilvi* kirjoitti:
Taaksepäin katsoessani, ei minun ikäpolveni silloin harrastanut kuntosaleja iltaisin, uimahallissa kävimme lasten kanssa viikonloppuna. Työelämä vei valtaosan energiasta, illat oli pyhitetty perheelle, ainakin minun osaltani.
Uskon vanhempien ja lasten keskinäisen seurustelun, ja päivän tapahtumien läpikäyminen antavan sen turvallisuuden tunteen lapselle ja hellyyden osoittaminen.Illalla peittelin nukkumaan ja silitin hiuksia ja suukottelin hyvää yötä toivottaen. Ihania aikoja ne olivat:)
Tämän päivän paineet työelämässä ovat varmaan toista luokkaa kuin silloin, irtisanomisen pelko, eteneminen työelämässä, oma kunnianhimo? Hyvinvointi itsessään antaa mahdollisuuden "mässätä"
kuka milläkin, jos ei tajua seurauksia.
Saattaa olla tänään hankalaa saada nettiyhteys, tuntuu olevan jotakin häikkää koneessani! Onhan tämäkin määrätty toimimaan
riippuvuus, palstakirjoittelu, mutta koen sen olevan vireyttä ylläpitävää yhteydenpitoa, ja vaivatonta seurustelua ikäihmisten välillä Täytyy soittaa tyttären pojalle, joka on ammattilainen, että saan koneen
toimimaan.Joo, meidänkin huushollissa on kuosistä levähtäneitä ja virttyneitä lapasia. Reikäpäisiä ja suuriksi venähtäneitä, kuten avaajalla. Mutta suurin osa uudesta sukupolvesta osaa virkata ja kutoa, pojat myös. Turha siis mollata koko seuraavaa sukupolvea, Kyllä suurin osa selviää elämässään kunnialla, turha meidän on pitää omia virkkaustaitojamme ainoina oikeina.
- pilvi*
kudotaan verkkoa kirjoitti:
Joo, meidänkin huushollissa on kuosistä levähtäneitä ja virttyneitä lapasia. Reikäpäisiä ja suuriksi venähtäneitä, kuten avaajalla. Mutta suurin osa uudesta sukupolvesta osaa virkata ja kutoa, pojat myös. Turha siis mollata koko seuraavaa sukupolvea, Kyllä suurin osa selviää elämässään kunnialla, turha meidän on pitää omia virkkaustaitojamme ainoina oikeina.
Lapset muuttui lapasiksi Noin ne kirjoitusvirheet voidaan ottaa huumorilla!
Aloitat viestisi hauskasti:
Nykyään näkee yllättävän paljon tosilihavia ihmisiä, jopa lapasia ja nuoria! Muodottomaksi paisuneita, joiden liikkuminen on työlästä.
Huomaathan: "...lapasia ja nuoria..." Niin se vaan joskus sormi lipsahtaa ja tulee lystikästä jälkeä! Kiitos!- Vanhoja muistellen
Varmaankin siksi ei meidän lapsuusaikana paljon harrastettu muuta kuin pesäpalloa kesäisin, kerran viikossa.
Arkiaskareissa ei ollut koneita apuna, ei ollut sähkölämmitystä, oli kannettava puut uunien lämmitykseen, leipomispäivänä sai useamman kerran talvisin kelkalla tuoda puita, kesällä kottikärryillä.
Vesi kannettiin kaivosta ja vietiin tunkiolle kun jätesanko oli täysi.
Ulkona käytiin kesän talven kanssa huussissa, kaiken aikaa oli touhua ja liikettä.
Kesällä kasvimaa ja heinän seivästykset, talvella heinien hakua ei siinä enää tarvinnut lähteä lenkille.
Nyt ostetaan valmista tai puolivalmista ruokaa, valmiit leivät, no liikunta ja juoksentelut on tarpeen.
On olemassa riippuvuuspersoonallisuuksia. Peli, seksi, a-sosiaalisen puolella koko spektri erilaisia riippuvuuksia. Ehkä murrosiästä niin pitkälle kuin elämää riittää.
Kuten ketjussa ilmenee, tuhoavat kuten päihde, ja esim. kleptomaaniriippuvuudet voivat aiheuttaa erilaisten laitostumisten kierteen. No pois se meistä!
Liekö niin kaukaa haettu tulkinta, että kun jokin menee varhaislapsuudessa pieleen, siitä voi alkaa koko persoonallisuuden vinoon kasvaminen. Näin uskon itsellä käyneen. Siksi aihe kiinnostaa.- pilvi*
joka tapauksessa on silloin kyseinen henkilö oikeastaan syytön tapahtuneeseen. Ei voi odottaa lapselta niin kypsää trauman käsittelykykyä, jonka omaa vasta vanhempana. Silloin "vaurio" joka tapahtui, heijastaa koko eliniän yksilöön.Kellä enemmän kellä vähemmän.
Elämä ei ole aina niin suoraviivaista, ja siksi minusta pitää antaa jokaisen elää omaa elämäänsä, sellaisena kuin se hänelle on sopivaa. Ja toivoa ennenkaikkea läheisiltä ihmisiltä, sitä ymmärrystä minkä kukin tarvitsee.
Tuo ylensyöminen minua huolestuttaa nuorisossa. Mutta omakohtainen valinta sekin on. - capt. cöpenick
pilvi* kirjoitti:
joka tapauksessa on silloin kyseinen henkilö oikeastaan syytön tapahtuneeseen. Ei voi odottaa lapselta niin kypsää trauman käsittelykykyä, jonka omaa vasta vanhempana. Silloin "vaurio" joka tapahtui, heijastaa koko eliniän yksilöön.Kellä enemmän kellä vähemmän.
Elämä ei ole aina niin suoraviivaista, ja siksi minusta pitää antaa jokaisen elää omaa elämäänsä, sellaisena kuin se hänelle on sopivaa. Ja toivoa ennenkaikkea läheisiltä ihmisiltä, sitä ymmärrystä minkä kukin tarvitsee.
Tuo ylensyöminen minua huolestuttaa nuorisossa. Mutta omakohtainen valinta sekin on.Lie jokaisella ikäluokalla oma 'sotansa'. Meitin ikäluokkien osalla oli maanpuolustus ja liikekannallepanon velvoitus. Paljon sinne jäi nuoriakin miehiä, sotatantereelle.
Lapsijuopot on monissa EU-maissa kirjattu lisääntyvällä huolestuneisuutena. Nuorimmat päihtyneet saattavat olla 10-12 vuotiaita. Eli
Kun ei ole oikeata sotaa, ihmisiä menetetään alko-juomien 'miinanpolkijoina' kuin Saddamin Irakissa ikkään. Rintamalapset saivat muovisen avaimen "paratiisin' avaimen symbolina. - *Kukkahame*
capt. cöpenick kirjoitti:
Lie jokaisella ikäluokalla oma 'sotansa'. Meitin ikäluokkien osalla oli maanpuolustus ja liikekannallepanon velvoitus. Paljon sinne jäi nuoriakin miehiä, sotatantereelle.
Lapsijuopot on monissa EU-maissa kirjattu lisääntyvällä huolestuneisuutena. Nuorimmat päihtyneet saattavat olla 10-12 vuotiaita. Eli
Kun ei ole oikeata sotaa, ihmisiä menetetään alko-juomien 'miinanpolkijoina' kuin Saddamin Irakissa ikkään. Rintamalapset saivat muovisen avaimen "paratiisin' avaimen symbolina.Minä taas olen sitä mieltä, että minut on pelastanut kaikelta tuo lapsuudessa ja nuoruusiässä tehdyt vastuulliset työt aamusta iltaan.
Meillä oli kaikki iästä riippumatta työssä joka päivä, minä nuorimpana ehkä voin päästä helpoimmalla, sain olla isän apulaisena kaupassa, juosta makkaroita kellarista ja ryynejä aitasta, ja milloin mitäkin.
Työssä kuitenkin taukoamatta, ja sunnuntaisin oli pöydän kattaminen ja tiskaaminen tai tiskin kuivaaminen minun sarkaani.
Eipä ollut vapaata kuin iltamyöhään juostiin vielä uimaan rantaan ja varmasti nukahdettiin jo matkalla sänkyyn.
Kuri oli kova ja ohjeita oli noudatettava, olen kiitollinen siitä että olen saanut elää turvallisessa ympäristössä ja kristillisessä kodissa.
Nyt nautin täysin siemauksin vapaudestani ja osaan laiskotella mittavasti ;-DD - 4+ normi
pilvi* kirjoitti:
joka tapauksessa on silloin kyseinen henkilö oikeastaan syytön tapahtuneeseen. Ei voi odottaa lapselta niin kypsää trauman käsittelykykyä, jonka omaa vasta vanhempana. Silloin "vaurio" joka tapahtui, heijastaa koko eliniän yksilöön.Kellä enemmän kellä vähemmän.
Elämä ei ole aina niin suoraviivaista, ja siksi minusta pitää antaa jokaisen elää omaa elämäänsä, sellaisena kuin se hänelle on sopivaa. Ja toivoa ennenkaikkea läheisiltä ihmisiltä, sitä ymmärrystä minkä kukin tarvitsee.
Tuo ylensyöminen minua huolestuttaa nuorisossa. Mutta omakohtainen valinta sekin on.jonossa oli erikoisen lihava nainen ja hämmästyin kun hän alkoi ladata isoja pizza laatikoita hihnalle.
Tuli vaan ajeteltua että ovatko ne hänelle itselleen vai perheelle.
Sääliksi kävi, koska nainen oli ainakin neljä kertaa normaalin kokoinen. - Atolfia
4+ normi kirjoitti:
jonossa oli erikoisen lihava nainen ja hämmästyin kun hän alkoi ladata isoja pizza laatikoita hihnalle.
Tuli vaan ajeteltua että ovatko ne hänelle itselleen vai perheelle.
Sääliksi kävi, koska nainen oli ainakin neljä kertaa normaalin kokoinen.heidän ulkomuotonsa tai ulkonäkönsä mukaan. Olen kuitenkin seurannut pariakin perheen äitiä tuolla kauppakeskuksessa. Lasten kanssa siellä kulkevat ja voi valtava niitten äitien kokoja. Mahdottoman näköistä lyllerrystä. Sääliksi käy äitejä ja heidän perheitään. Lapsena minä varmasti olisin hävennyt äitiäni, jos hän olisi päästänyt itsensä tuohon kuntoon. Eipä tainnut minun lapsuudessani juuri ylilihavia olla, ruokaa riitti juuri nälän tyydyttämiseksi.
Mielestäni ylensyöminenkin on sairaus tai sitten puuttuu luonteenlujuutta tarttua ongelmaan ajoissa. Sairauksien aiheuttamaa lihavuutta tietysti on vaikeampi pitää kurissa, mutta eiköhän sekin onnistuisi, jos tahtoa riittäisi.
Nythän ylilihavat ihmiset ovat erityisen alttiita saamaan tämän H1N1-taudin. He saavat rokotuksenkin odottavien äitien ja 1-3 vuotiatten lasten kanssa ensimmäiseksi.
Mitä tuohon lasten pahoinvointiin tulee, paljon ovat syynä nykyään lisääntyvät avioerot, kahden kodin välillä juoksu tai sitten perheestä puuttuu kokonaan toinen vanhempi. Myöskin vanhempien pitkät työpäivät eikä monasti riitä se työpäivä, työtä jatketaan vielä kotona tietokoneen ääressä. Lapsille ei jää tarpeeksi aikaa. Kotona ei muutenkaan ehditä olla, lapsilla pitää olla hirveästi harrastuksia. Lapsia kuljetetaan joka ilta jonnekin.
Yksi tekijä on tietysti naisten lisääntyvä alkoholin käyttö. Huostaanotettujen lasten lukumäärä kasvaa huolestuttavasti.
Luen juuri Mirja Pyykön kirjaa "Ruudun takana". Hän on aikoinaan tehnyt mm:ssa jutun haastattelemalla erilaisia lapsia ja myös erilaisia nuoria. Onhan niitä ongelmia ollut jo 70-80 luvullakin, mutta lienevät siitä vain lisääntyneet. - Lihavia ollut aina
Atolfia kirjoitti:
heidän ulkomuotonsa tai ulkonäkönsä mukaan. Olen kuitenkin seurannut pariakin perheen äitiä tuolla kauppakeskuksessa. Lasten kanssa siellä kulkevat ja voi valtava niitten äitien kokoja. Mahdottoman näköistä lyllerrystä. Sääliksi käy äitejä ja heidän perheitään. Lapsena minä varmasti olisin hävennyt äitiäni, jos hän olisi päästänyt itsensä tuohon kuntoon. Eipä tainnut minun lapsuudessani juuri ylilihavia olla, ruokaa riitti juuri nälän tyydyttämiseksi.
Mielestäni ylensyöminenkin on sairaus tai sitten puuttuu luonteenlujuutta tarttua ongelmaan ajoissa. Sairauksien aiheuttamaa lihavuutta tietysti on vaikeampi pitää kurissa, mutta eiköhän sekin onnistuisi, jos tahtoa riittäisi.
Nythän ylilihavat ihmiset ovat erityisen alttiita saamaan tämän H1N1-taudin. He saavat rokotuksenkin odottavien äitien ja 1-3 vuotiatten lasten kanssa ensimmäiseksi.
Mitä tuohon lasten pahoinvointiin tulee, paljon ovat syynä nykyään lisääntyvät avioerot, kahden kodin välillä juoksu tai sitten perheestä puuttuu kokonaan toinen vanhempi. Myöskin vanhempien pitkät työpäivät eikä monasti riitä se työpäivä, työtä jatketaan vielä kotona tietokoneen ääressä. Lapsille ei jää tarpeeksi aikaa. Kotona ei muutenkaan ehditä olla, lapsilla pitää olla hirveästi harrastuksia. Lapsia kuljetetaan joka ilta jonnekin.
Yksi tekijä on tietysti naisten lisääntyvä alkoholin käyttö. Huostaanotettujen lasten lukumäärä kasvaa huolestuttavasti.
Luen juuri Mirja Pyykön kirjaa "Ruudun takana". Hän on aikoinaan tehnyt mm:ssa jutun haastattelemalla erilaisia lapsia ja myös erilaisia nuoria. Onhan niitä ongelmia ollut jo 70-80 luvullakin, mutta lienevät siitä vain lisääntyneet.Ne entisajan lihavat isännät ja emännät lienevät jo kuolleet. Entisaikaanhan syötiin läskistä sikaa, voilla paistettua ja käristettyjä ruokia, kermaa ja rasvaista maitoa, pullaa ja muutenkin liian suolaista ruokaa. Harvalla oli ruokavaliossaan salaatteja tai edes vihanneksia. Sokerisia ja rasvaisiakin leivonnaisia sekä ylimakeita hilloja suosittiin jälkiruokana. - Ei se ruoka aina niin terveellistä entisaikaankaan ollut. - Ennenkin ihmiset kuolivat joko ruuan puutteesta tai epäterveellisyyden takia. Epäterveelliset kolesteriarvot, sydänviat, verisuonten kalkkeutuminen ja epäterveellinen rasvansyönti, vitamiinien puutostaudit, riisitauti jne ei niitä edes tutkittu . Yksipuolinen ravinto oli ennen monessa perheessä tosi asia. -Muistan aika monia nuoria ja vanhoja ihmisiä lapsuudestani, jotka olivat aivan liikalihavia. Pulskia ihmisiä pidettiin jopa terveinä ja varakkaina ennenvanhaan.
Lihavia ollut aina kirjoitti:
Ne entisajan lihavat isännät ja emännät lienevät jo kuolleet. Entisaikaanhan syötiin läskistä sikaa, voilla paistettua ja käristettyjä ruokia, kermaa ja rasvaista maitoa, pullaa ja muutenkin liian suolaista ruokaa. Harvalla oli ruokavaliossaan salaatteja tai edes vihanneksia. Sokerisia ja rasvaisiakin leivonnaisia sekä ylimakeita hilloja suosittiin jälkiruokana. - Ei se ruoka aina niin terveellistä entisaikaankaan ollut. - Ennenkin ihmiset kuolivat joko ruuan puutteesta tai epäterveellisyyden takia. Epäterveelliset kolesteriarvot, sydänviat, verisuonten kalkkeutuminen ja epäterveellinen rasvansyönti, vitamiinien puutostaudit, riisitauti jne ei niitä edes tutkittu . Yksipuolinen ravinto oli ennen monessa perheessä tosi asia. -Muistan aika monia nuoria ja vanhoja ihmisiä lapsuudestani, jotka olivat aivan liikalihavia. Pulskia ihmisiä pidettiin jopa terveinä ja varakkaina ennenvanhaan.
koska koki jaksavansa tehdä töitä paremmin, samoin isä.
Mutta heidänkin sisarruksissaan oli niitä valtavia!
Siskoni kanssa sanoimme pieninä:
"Korhosen täti vyöryy tiellä meille päin!"
Eli kuitenkin yli 90-vuotiaaksi.- Atolfia
Lihavia ollut aina kirjoitti:
Ne entisajan lihavat isännät ja emännät lienevät jo kuolleet. Entisaikaanhan syötiin läskistä sikaa, voilla paistettua ja käristettyjä ruokia, kermaa ja rasvaista maitoa, pullaa ja muutenkin liian suolaista ruokaa. Harvalla oli ruokavaliossaan salaatteja tai edes vihanneksia. Sokerisia ja rasvaisiakin leivonnaisia sekä ylimakeita hilloja suosittiin jälkiruokana. - Ei se ruoka aina niin terveellistä entisaikaankaan ollut. - Ennenkin ihmiset kuolivat joko ruuan puutteesta tai epäterveellisyyden takia. Epäterveelliset kolesteriarvot, sydänviat, verisuonten kalkkeutuminen ja epäterveellinen rasvansyönti, vitamiinien puutostaudit, riisitauti jne ei niitä edes tutkittu . Yksipuolinen ravinto oli ennen monessa perheessä tosi asia. -Muistan aika monia nuoria ja vanhoja ihmisiä lapsuudestani, jotka olivat aivan liikalihavia. Pulskia ihmisiä pidettiin jopa terveinä ja varakkaina ennenvanhaan.
Hyvin muistan maalaistalojen emännät, joista jotkut olivat pulskia, mutta en muista yhtään niin ylilihavaa kuin olen nykyään nähnyt nuoria ihmisiä. Oli kunnia asia, että ison talon emäntä oli hyvinvoivan näköinen. Enkä myöskään isäntien nähnyt lyllertävän. Tukevia oli osa heistä, hieman mahakkaita, mutta ei ylilihavia.
Eihän siihen aikaan ollut opastusta terveellisen ruoan käyttöön. Syötiin, mitä talo tuotti. Mitään salaatteja tuskin tunnettiin.
Yhden ainoan tosi ylilihavan muistan lapsuudestani ja hän oli erään ravintolan emäntä. Ihmettelin, kuinka ihmeessä hän pystyi työskentelemään, mutta eipä hän juuri tehnyt muuta kuin komensi toisia. Näin kuulin kerrottavan. Hänkin eli lähes 90-vuotiaaksi eikä tainnut olla mikään helppo käänneltävä vetämättömänä sängyn pohjalla.
Nykyään on ravintotietoutta saatavana kaikista lehdistä ja täältä netistä, joten mahdollisuus olisi pitää itsensä kohtuu painossa. Ei se ole mikään puolustus nykyaikana, että on niitä ennenkin ollut lihavia. - capt. cöpenick
Atolfia kirjoitti:
Hyvin muistan maalaistalojen emännät, joista jotkut olivat pulskia, mutta en muista yhtään niin ylilihavaa kuin olen nykyään nähnyt nuoria ihmisiä. Oli kunnia asia, että ison talon emäntä oli hyvinvoivan näköinen. Enkä myöskään isäntien nähnyt lyllertävän. Tukevia oli osa heistä, hieman mahakkaita, mutta ei ylilihavia.
Eihän siihen aikaan ollut opastusta terveellisen ruoan käyttöön. Syötiin, mitä talo tuotti. Mitään salaatteja tuskin tunnettiin.
Yhden ainoan tosi ylilihavan muistan lapsuudestani ja hän oli erään ravintolan emäntä. Ihmettelin, kuinka ihmeessä hän pystyi työskentelemään, mutta eipä hän juuri tehnyt muuta kuin komensi toisia. Näin kuulin kerrottavan. Hänkin eli lähes 90-vuotiaaksi eikä tainnut olla mikään helppo käänneltävä vetämättömänä sängyn pohjalla.
Nykyään on ravintotietoutta saatavana kaikista lehdistä ja täältä netistä, joten mahdollisuus olisi pitää itsensä kohtuu painossa. Ei se ole mikään puolustus nykyaikana, että on niitä ennenkin ollut lihavia.Onnekkaan 'työtapaturman' avulla pääsin paino-ongelmastani eroon. Viemärinavaus hommassa kertakäyttöhanskaan oli tullut ehkä pieni reikä.
Vaikka pesin käteni, jotenkin sain vatsapöpön rajuine vatsatauteineen. Viikossa laihduin 5 kiloa. Paranin hitaasti tuosta taudista.
Sen jälkeen aloin kyyläämään sekä nauttimaani ravintoa ja erityisesti aikoja, joina ruokaa ja juomaa nautitaan. Pääsin pysyvään painonhallintaan.
Riippuvuutta kai säännöllisen liikkumis- ja ravinnonsaanto- ohjelman tiukassa valvomisessa lie, mutta tästä riippuvuudesta en ikinä halua eroon. Hyödyt n i i n hyvät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei235953- 602067
- 271529
Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom2411314Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️691168- 741155
Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,531127- 511092
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1451087Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601045