Onko wiccalaisuuden

Utelias

taustahahmona saatana?

25 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Eikös se ole johonkin kerettiläiseen taikauskoisuuteen liittyvä mörkö, kummitus tai henkiolento?

    Noilla kristityillä on ainakin kaikenlaisia ihme mönkiäisiä joihin ne uskoo. Käy niiltä kysymässä.

    • Raamatussa tosiaan on jos jonkinlaista öhkömönkiäistä. Saatana oli alunperin aavikon paha henki, jonka Jeesus nyt sattui kohtaamaan ollessaan rukoilemassa autiomaassa. Vasta katolinen kirkko teki Saatanasta sen suuren pahan perkeleen joka vie syntiset helvettiin suoraan BDMS väen illanviettoihin.
      Saatanan lisäksi Raamatussa kuhisee muita olentoja, mm. oliko se nyt seitsemän päinen lohikäärme (paleontologeilla varmaan nousee kulmakarvat ylös, nimittäin Brachiosauruksellakin on pitkän kaulansa lisäksi vain yksi pää). Mitäs muita öhkömönkiäisiä Raamatussa oli... ainakin yksi "Kaikkivaltias", tämä Jeesuksen isä, sitten on erinäinen määrä vampyyreja, pahoja henkiä, siivillä varustettuja pirulaisia ja joku kiljuva peto joka kulkee ihmisten joukossa.

      Raamatun olentojen määrä taitaa nousta kaikkiaan korkeammaksi kuin Tolkienin Taru Sormusten herrasta trilogian olentomäärä.


    • ateisti kirjoitti:

      Raamatussa tosiaan on jos jonkinlaista öhkömönkiäistä. Saatana oli alunperin aavikon paha henki, jonka Jeesus nyt sattui kohtaamaan ollessaan rukoilemassa autiomaassa. Vasta katolinen kirkko teki Saatanasta sen suuren pahan perkeleen joka vie syntiset helvettiin suoraan BDMS väen illanviettoihin.
      Saatanan lisäksi Raamatussa kuhisee muita olentoja, mm. oliko se nyt seitsemän päinen lohikäärme (paleontologeilla varmaan nousee kulmakarvat ylös, nimittäin Brachiosauruksellakin on pitkän kaulansa lisäksi vain yksi pää). Mitäs muita öhkömönkiäisiä Raamatussa oli... ainakin yksi "Kaikkivaltias", tämä Jeesuksen isä, sitten on erinäinen määrä vampyyreja, pahoja henkiä, siivillä varustettuja pirulaisia ja joku kiljuva peto joka kulkee ihmisten joukossa.

      Raamatun olentojen määrä taitaa nousta kaikkiaan korkeammaksi kuin Tolkienin Taru Sormusten herrasta trilogian olentomäärä.

      ateisti: et ilmeisesti ole kovin viisas. Nämä Raamatun olennot ovat ns. VERTAUKSIA..Kyllä seitsemän päinen lohari on Raamatussa, mutta se ei tarkota sitä sanan tarkasti! Että siellä möyrii jossain lohikäärme. Hei haloo järki käteen! Kiljuva jalopeura, ei tarkota jotain peuraa joka juoksee vaikka pellon laidalla..


  • Onko tieteellisen tutkimuksen takana "saatana", kun ne siellä puhuvat jostain alkuräjähdyksestä ja evoluutiosta, vaikka "jumala" loi maailman seitsemässä päivässä? No ei käydä tähän aiheeseen sen kummemmin kiinni. Toteanpa vain, että wiccat eivät usko kristillisen saatanan olemassaoloon sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan muun uskonnon jumaluuteen. Wiccoilla on oma jumalmaailmansa, johon kristinuskon hahmot eivät kuulu.

  • Ei ole. Me emme tarvitse mitään mielikuvituksellista mörköä, jota voi syyttää omista tyhmistä teoista. Wiccoilla (ainakin suurimmallla osalla) on selkärankaa myöntää tehneensä väärin tai tyhmästi, toisin kuin suurimmalla osalla tuntemistani kristityistä, jotka tappeluun päättyneen perheriidan jälkeen itkee että " en mä tiiä mikä piru muhun meni, en mä sitä tarkoittanut tehdä".Syyllinenhän ei koskaan ole oma minä, vaan jokin ulkopuolinen. Wicca myöntää että "sun pärstäsi ärsytti mua niin, että oli pakko tirvasta. Tein väärin ja koetan hyvittää".

  • Eikä ole koskaan ollutkaan,
    ja mistä nämä ihme mielikuvat ja luulot oikein saavat alkunsa?

    Wiccat eivät siis usko saatanaan sen enempää kuin muihinkaan kristinuskon juttuihin, joten miten palvoisimme saatanaa, johon emme edes usko?

    Järjetön paradoksì.

  • pyrkivät noituudellaan?

    • Eli touhu on siis pelkkää huuhaata ja pelleilyä.

      Niin arvelinkin.


    • Utelias kirjoitti:

      Eli touhu on siis pelkkää huuhaata ja pelleilyä.

      Niin arvelinkin.

      En kerkiä roikkumaan täällä joka minuutti, eikä varmaan kukaan muukaan, joten joten jos et saa vastausta heti, älähän hermostu!

      Wiccat pyrkivät magiallaan käsittelemään ja suuntaamaan luonnon energioita saavuttaakseen toivotun lopputuloksen.

      Magiaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkät loitsujen lukemiset.


    • Star kirjoitti:

      En kerkiä roikkumaan täällä joka minuutti, eikä varmaan kukaan muukaan, joten joten jos et saa vastausta heti, älähän hermostu!

      Wiccat pyrkivät magiallaan käsittelemään ja suuntaamaan luonnon energioita saavuttaakseen toivotun lopputuloksen.

      Magiaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkät loitsujen lukemiset.

      "Magiaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkät loitsujen lukemiset."

      siihen kuuluu kuin loitsutus ja alasti talon ympäri juokseminen?


    • Utelias kirjoitti:

      "Magiaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkät loitsujen lukemiset."

      siihen kuuluu kuin loitsutus ja alasti talon ympäri juokseminen?

      Alasti talon ympäri juokseminen, ei nyt sentään!
      Olisi siinä naapureilla ihmettelemistä.

      Magian harjoittamiseen kuuluu myös visualisointi, keskittyminen, oikea ajankohta, ja se että on itse juuri oikeanlaisessa vireessä. Pelkkä loitsun lopottaminen ei johda oikeaan lopputulokseen, sitä tarkoitin.


    • itsensä kehittämiseen. Täyteen ihmisenä olemiseen. Oman itsen ja maailmankaikkeuden tuntemiseen ja tasapainottamiseen. Elämiseen.


    • Vilja kirjoitti:

      itsensä kehittämiseen. Täyteen ihmisenä olemiseen. Oman itsen ja maailmankaikkeuden tuntemiseen ja tasapainottamiseen. Elämiseen.

      >> itsensä kehittämiseen. Täyteen ihmisenä olemiseen. Oman itsen ja maailmankaikkeuden tuntemiseen ja tasapainottamiseen. Elämiseen. >>

      Miten Wiccalalaisuus sitten eroaa buddhalaisuudesta?

      :a:


    • Agwé kirjoitti:

      >> itsensä kehittämiseen. Täyteen ihmisenä olemiseen. Oman itsen ja maailmankaikkeuden tuntemiseen ja tasapainottamiseen. Elämiseen. >>

      Miten Wiccalalaisuus sitten eroaa buddhalaisuudesta?

      :a:

      Se miten samaan tavoitteeseen päästään menee eri tavalla eri uskonnoissa. Wiccat käyttävät erilaisia metodeja kuin buddhalaiset. Myös yksityiskohdat eroavat.


    • Vilja kirjoitti:

      Se miten samaan tavoitteeseen päästään menee eri tavalla eri uskonnoissa. Wiccat käyttävät erilaisia metodeja kuin buddhalaiset. Myös yksityiskohdat eroavat.

      Periaatteessa siis kuitenkin päämäärä on sama?

      :a:


    • Agwé kirjoitti:

      Periaatteessa siis kuitenkin päämäärä on sama?

      :a:

      Jos päämääränä pidetään _vain_ näitä mitä Vilja luetteli niin kyllä, päämäärät vaikuttavat samoilta. Pitää kuitenkin muistaa että buddhalainen pyrkii saavuttamaan valaistumisen ja pääsemään näin pois jälleensyntymien kehästä. Wicca ei näe elämää kärsimyksenä josta pitäisi päästä eroon.


    • Soturi kirjoitti:

      Jos päämääränä pidetään _vain_ näitä mitä Vilja luetteli niin kyllä, päämäärät vaikuttavat samoilta. Pitää kuitenkin muistaa että buddhalainen pyrkii saavuttamaan valaistumisen ja pääsemään näin pois jälleensyntymien kehästä. Wicca ei näe elämää kärsimyksenä josta pitäisi päästä eroon.

      Eihän buddhalainenkaan näe elämää itsessään kärsimyksenä, josta pitäisi päästä eroon. He ajattelevat, että elämään, persoonaansa ja maailmaan takertuminen sekä kykenemättömyys luopua siitä ja hyväksyä ajan kulku, vasta tekevät siitä kärsimystä. Näin minä olen käsittänyt.

      :a:


    • Agwé kirjoitti:

      Eihän buddhalainenkaan näe elämää itsessään kärsimyksenä, josta pitäisi päästä eroon. He ajattelevat, että elämään, persoonaansa ja maailmaan takertuminen sekä kykenemättömyys luopua siitä ja hyväksyä ajan kulku, vasta tekevät siitä kärsimystä. Näin minä olen käsittänyt.

      :a:

      Kieltämättä omat tietoni buddhalaisuudesta ovat "hiukan" hataralla pohjalla. Pitäisi varmaan tähän(kin) tutustua tarkemmin. Tiedätkö tarkemmin onko eri buddhalaisuuden suuntausten välillä tässä eroja?


    • Soturi kirjoitti:

      Kieltämättä omat tietoni buddhalaisuudesta ovat "hiukan" hataralla pohjalla. Pitäisi varmaan tähän(kin) tutustua tarkemmin. Tiedätkö tarkemmin onko eri buddhalaisuuden suuntausten välillä tässä eroja?

      Kyllä niissä aika isojakin eroja on, varsinkin menetelmissä ja hiukan myös päämäärissä. Kaikkien buddhalaisuuden linjojen perustana on kuitenkin Buddhan perussanoma:

      1. Elämä on kärsimystä.
      2. Se on kärsimystä, koska takerrumme siihen mikä on väliaikaista, emmekä osaa luopua siitä.
      3. Kärsimys loppuu, kun halu takertua loppuu.

      Tämä on yleensä tulkittu siten, että buddhalaisuuden tavoitteena on elämänhalun sammuttaminen, mutta minun tietääkseni paljon lähempänä totuutta on, että buddhalainen pyrkii sammuttamaan oman halunsa takertua siihen mikä on väliaikaista. Kuitenkin, kaikki on väliaikaista, eikä mikään ole ikuista...

      Mitä siitä seuraa? Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta ilman tunnetta siitä, että elämä on jonkinlainen typerä velvollisuus, joka on "hoidettava" pois. Kun on valmis kuolemaan vaikka samantien, voi nauttia siitä mitä elämä tarjoaa, ilman kärsimystä.

      Se on vähän niinkuin sunnuntai-ilta. Periaattessa hienoa aikaa, vapaapäivä ja kaikkea, mutta kun tietää, että seuraavana aamuna on mentävä töihin, osaako sitä kuitenkaan rentoutua? Ei, vaan on koko ajan kiireen tuntu.

      Se on ääliömäistä. Miksi tuntea kiirettä jos ei ole kiire minnekään? Edes sata vuotta lomaa etelän auringossa ei tuntuisi riittävältä, mikäli kaiken takana olisi tieto siitä, että loman jälkeen on palattava arjen rutiineihin.

      Tuntuuko hyvältä siivota, jos samalla ajattelee, että viikon päästä kaikki nurkat ovat kuitenkin taas täynnä villakoiria? Siivoaminen ei lopu koskaan. Mikä sen kaiken tarkoitus on? Pitäisikö meidän luovuttaa ja elää kuin siat paskassa? Ei, vaan meidän on taisteltava, meidän on saavutettava soturihenki. Joillakin ihmisillä on sellainen luonnostaan. He ovat työteliäitä, ja yhteiskunta tekee heistä orjia, jotka raatavat yhdentekevien asioiden eteen saadakseen jokapäiväisen leipänsä. Heidän soturiutensa palvelee vain jonkin yrityksen itsekkäitä tarpeita. Laiskuutta pahoitellaan ja ahkeruutta kiitetään, mutta ahkerat pannaan orjiksi ja laiskoja lyödään kepillä. Tällaisessa yhteiskunnassa me elämme, jossa itsensä huoraaminen aina ammatti numero 1.

      Elämän ilojemme takan väikkyy tietoisuus siitä, että se on väliaikaista, ja että lopulta kuolema korjaa meidät, ja kaikki ne muistot hauskoista asioista joita meillä on, katoavat.

      Kuka meistä lapsena legoilla leikkiessään mietti sitä, kuinka harmillista on joutua purkamaan luomus sen jälkeen kun se on rakennettu? Tuskin moni. Ne joita purkaminen harmitti, joutuivat ostamaan todella usein lisää legoja. Ja pian vanhemmat eivät halunneet ostaa enempää. Legot ovat niin kalliita. Kolme kassillista legoja on turhuutta.

      T: Agwé, zenbuddhalainen musta maagikko.


    • wicat pyrkivät noituudella parempaan elämään, ja ymmärtämään elämästä kaiken, sekä auttamiseen.


  • No en ainakaan itse oo moisesta kuullu..
    tsih, saatanako muka wiccaan yhdistetty..

  • Wiccalaisuus ei liity saataanan. Katso www.pakanaverkko.fi

  • Ei ole. Saatana on kristillisen mytologian hahmo, eikä siis sellaisena voi mitenkään liittyä wiccalaisuuteen tai mihinkään muuhunkaan seemiläistä alkuperää olevien uskontojen ulkopuoliseen maailmankatsomukseen.

    Varsin yleinen harhaluulo, että wiccalaisuudella olisi jotaki tekemistä Saatanan kanssa, on peräisin lähinnä eräiden kristillisten lahkojen viljelemästä propagandasta.

  • Ei ole saatana vaan joku brittiläinen virkamies nimeltä Gardner. Etsi käsiisi vaikka joku noitakirja Aradia eli Noitaevankeliumi vuodelta 1899.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.