äiti töissä ja lapsi hoidossa samassa päiväkodissa

olen töissä pk:ssa, mutta en ole koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen..kyselinkin juuri kokemuksia asiasta, jos jollakin on..
epäilen itsekin ettei se oikein onnistu, mutta muut päiväkodit ovat niin kaukana joten kaikki tutut sanovat ettei mitään järkeä lähteä ajamaan aamuisin lasta sinne ja sitten ajaa takaisin töihin..hoitopäivät pitenee sitten matkojen vuoksi mikä ei myöskään tunnu mukavalta..

vienoska kirjoitti:

olen töissä pk:ssa, mutta en ole koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen..kyselinkin juuri kokemuksia asiasta, jos jollakin on..
epäilen itsekin ettei se oikein onnistu, mutta muut päiväkodit ovat niin kaukana joten kaikki tutut sanovat ettei mitään järkeä lähteä ajamaan aamuisin lasta sinne ja sitten ajaa takaisin töihin..hoitopäivät pitenee sitten matkojen vuoksi mikä ei myöskään tunnu mukavalta..

Lue lisää

oli aikoinaan hoidossa päiväkodin pienten ryhmässä ja itse työskentelin isojen puolella. Ei meillä ainakaan ollut mitään ongelmia. Lapsen toi joko isänsä tai minä riippuen siitä, kummalla alkoi myöhemmin työt aamuisin. Alunperin olisin halunnut lapsen perhepäivähoitoon, mutta en saanut, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä omaan, paikkakunnan ainoaan päiväkotiin. Muutaman kerran kävimme tutustumassa ja taisi lapsi olla tunnin, pari ilman minuakin tutustelemassa. Sitten kun hoito alkoi, lapsi jätettiin hoitajille, enkä minä jäänyt vitkuttelemaan siihen, vaan menin omalle puolelle töihin. Samoin teki mieheni. Ulkona olin tietoisesti varsinkin aluksi niin, ettei lapsi näkisi minua. Kaikki sujui hyvin, lapsi sopeutui ja ei tarvinnut enää "piiloilla" vaan lapsi saattoi ulkona kiepsahtaa sylissä ja meni taas omiin leikkeihinsä. Luotin täysin työkavereihini, enkä käynyt sisälläkään vahtimassa, miten lastani hoidetaan ja miten hän ryhmässä pärjää. Kuulumiset vaihdettiin tuonti- ja hakutilanteissa, kuten muidenkin kohdalla. Lapsi ei saanut mitään erikoisasemaa sen vuoksi, että työskentelin samassa talossa ja hyvä niin.

Oma lapsi kirjoitti:

oli aikoinaan hoidossa päiväkodin pienten ryhmässä ja itse työskentelin isojen puolella. Ei meillä ainakaan ollut mitään ongelmia. Lapsen toi joko isänsä tai minä riippuen siitä, kummalla alkoi myöhemmin työt aamuisin. Alunperin olisin halunnut lapsen perhepäivähoitoon, mutta en saanut, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä omaan, paikkakunnan ainoaan päiväkotiin. Muutaman kerran kävimme tutustumassa ja taisi lapsi olla tunnin, pari ilman minuakin tutustelemassa. Sitten kun hoito alkoi, lapsi jätettiin hoitajille, enkä minä jäänyt vitkuttelemaan siihen, vaan menin omalle puolelle töihin. Samoin teki mieheni. Ulkona olin tietoisesti varsinkin aluksi niin, ettei lapsi näkisi minua. Kaikki sujui hyvin, lapsi sopeutui ja ei tarvinnut enää "piiloilla" vaan lapsi saattoi ulkona kiepsahtaa sylissä ja meni taas omiin leikkeihinsä. Luotin täysin työkavereihini, enkä käynyt sisälläkään vahtimassa, miten lastani hoidetaan ja miten hän ryhmässä pärjää. Kuulumiset vaihdettiin tuonti- ja hakutilanteissa, kuten muidenkin kohdalla. Lapsi ei saanut mitään erikoisasemaa sen vuoksi, että työskentelin samassa talossa ja hyvä niin.

Lue lisää

Kyllä se tilanne lapselle ja myös äidille kummallinen on kun ollaan eri ryhmissä. Äiti ei enää hoidakkaan vaan menee muita lapsia hoitamaan. Ollaan lähellä mutta ei yhdessä. Miten ihmeessä taapero tämän käsittää? Aivan varmasti äitinäkin jatkuvasti ajatukset taaperon kanssa. Mitenköhän pärjää jne. etenkin alkuvaiheessa luulisi olevan tosi rankkaa.

Taas sitten toisaalta ehkä fyysinen läheisyys auttaa äitiä ja taaperoa säilyttämään paremmin yhteyden toisiinsa ja se kumminkin on kaikkein tärkeintä.

ehkä apua kirjoitti:

Kyllä se tilanne lapselle ja myös äidille kummallinen on kun ollaan eri ryhmissä. Äiti ei enää hoidakkaan vaan menee muita lapsia hoitamaan. Ollaan lähellä mutta ei yhdessä. Miten ihmeessä taapero tämän käsittää? Aivan varmasti äitinäkin jatkuvasti ajatukset taaperon kanssa. Mitenköhän pärjää jne. etenkin alkuvaiheessa luulisi olevan tosi rankkaa.

Taas sitten toisaalta ehkä fyysinen läheisyys auttaa äitiä ja taaperoa säilyttämään paremmin yhteyden toisiinsa ja se kumminkin on kaikkein tärkeintä.

Lue lisää

ole ainakaan eteenpäin menny, ku äidin pitää hoitaa muiden lapsia, eikä voi hoitaa omaansa kotona.

Toivon todella, että päättäjät osaavat yhdistää lasten ja nuorten pahoinvoinnin juuri tähän outouteen.
Lapsi roudataan pahimmassa tapauksessa jo seitsemäksi tai ennenkin "hoitoon" koko pitkäksi päiväksi paikkaan, jossa ei ole hetkenkään rauhaa. Täytyy olla tosi sosiaalinen yksilö, että jaksaa muita ihmisiä koko päivän. Jaksaako aikuinen?

Esim. myös kouluelämästä: Lapsi tulee aamupäiväkerhoon kello 6.30, koulu alkaa kello 9 ja päättyy kello 13. Jonka jälkeen lapsi menee iltapäiväkerhoon ja pääsee sieltä kotiin kello 16 tai 17.
Jos lapsella on äiti kotona, niin lapsen tarvii lähtä kouluun vasta 8.30 ja hän on takaisin kotona n. 13.30

Pikkuisen eriarvoisessa asemassa lapset ovat ja väitänpä että, jälkimmäisen elämä on inhimmillisempää. Lapsetkin kaipaavat rauhallista elämää, jossa ei aina ole kiire ja "aktiviteetteja".

Päättäjät: Mahdollistakaa lapsille oikea lapsuus ja vanhemmille taloudellisesti kannattava vaihtoehto hoitaa lapsensa itse.

En todella syytä vanhempia tilanteesta, nykyyhteiskunta ei tarjoa vaihtoehtoja.

KKO* kirjoitti:

ole ainakaan eteenpäin menny, ku äidin pitää hoitaa muiden lapsia, eikä voi hoitaa omaansa kotona.

Toivon todella, että päättäjät osaavat yhdistää lasten ja nuorten pahoinvoinnin juuri tähän outouteen.
Lapsi roudataan pahimmassa tapauksessa jo seitsemäksi tai ennenkin "hoitoon" koko pitkäksi päiväksi paikkaan, jossa ei ole hetkenkään rauhaa. Täytyy olla tosi sosiaalinen yksilö, että jaksaa muita ihmisiä koko päivän. Jaksaako aikuinen?

Esim. myös kouluelämästä: Lapsi tulee aamupäiväkerhoon kello 6.30, koulu alkaa kello 9 ja päättyy kello 13. Jonka jälkeen lapsi menee iltapäiväkerhoon ja pääsee sieltä kotiin kello 16 tai 17.
Jos lapsella on äiti kotona, niin lapsen tarvii lähtä kouluun vasta 8.30 ja hän on takaisin kotona n. 13.30

Pikkuisen eriarvoisessa asemassa lapset ovat ja väitänpä että, jälkimmäisen elämä on inhimmillisempää. Lapsetkin kaipaavat rauhallista elämää, jossa ei aina ole kiire ja "aktiviteetteja".

Päättäjät: Mahdollistakaa lapsille oikea lapsuus ja vanhemmille taloudellisesti kannattava vaihtoehto hoitaa lapsensa itse.

En todella syytä vanhempia tilanteesta, nykyyhteiskunta ei tarjoa vaihtoehtoja.

Lue lisää

Taapero ei ole koskaan "sosiaalinen yksilö". Taaperolla ei vielä ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja eikä sen puolen muitakaan taitoja. Kaikki taidot ovat vielä äidillä ja yhteiskunta on sitä mieltä että taaperot pitäisi erottaa äideistään kun heidän kehitys ja hyvinvointi ovat juuri äidin varassa. Taaperot viedään isoon ryhmään vaihtuvien hoitajien vastuulle ja toivotaan (usein todella uskotaan) että taaperot ovat hypänneet taaperoiän yli suoraan leikki-ikään jossa virikkeellisyys ja sosiaalisten taitojen kehittäminen vasta on tärkeää.

Julkisesti varotaan puhumasta äidin ja taaperon hädästä ja tuskasta joka erossaoloon alussa liittyy. Valitettavasti äidin tuska liian nopeasti sammuu ja tilalle tulee päivähiodon ihannoiminen ja lapsen todellisten tunteiden kieltäminen ja sen myötä näkymättömyys.
Taaperon tuska ei kuitenkaan sammu ja tunnetasolla etääntyvän äidin kaipuu ei lakkaa. Koska taaperolla ei ole kykyä kertoa ja ymmärtää tunnetilojaan nähdään me tunteet kiukutteluna, agressiivisuutena tai innon sammumisena taaperossa.
Kun taaperoikään liittyvät kehitykselliset taidot eivät saa tarvittavaa tukea vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa ilmenevät vaikeudet tavalliseti viimeistään koulu-iässä, ja niitä onkin kasvava määrä tänä päivänä.

Oma lapsi kirjoitti:

oli aikoinaan hoidossa päiväkodin pienten ryhmässä ja itse työskentelin isojen puolella. Ei meillä ainakaan ollut mitään ongelmia. Lapsen toi joko isänsä tai minä riippuen siitä, kummalla alkoi myöhemmin työt aamuisin. Alunperin olisin halunnut lapsen perhepäivähoitoon, mutta en saanut, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä omaan, paikkakunnan ainoaan päiväkotiin. Muutaman kerran kävimme tutustumassa ja taisi lapsi olla tunnin, pari ilman minuakin tutustelemassa. Sitten kun hoito alkoi, lapsi jätettiin hoitajille, enkä minä jäänyt vitkuttelemaan siihen, vaan menin omalle puolelle töihin. Samoin teki mieheni. Ulkona olin tietoisesti varsinkin aluksi niin, ettei lapsi näkisi minua. Kaikki sujui hyvin, lapsi sopeutui ja ei tarvinnut enää "piiloilla" vaan lapsi saattoi ulkona kiepsahtaa sylissä ja meni taas omiin leikkeihinsä. Luotin täysin työkavereihini, enkä käynyt sisälläkään vahtimassa, miten lastani hoidetaan ja miten hän ryhmässä pärjää. Kuulumiset vaihdettiin tuonti- ja hakutilanteissa, kuten muidenkin kohdalla. Lapsi ei saanut mitään erikoisasemaa sen vuoksi, että työskentelin samassa talossa ja hyvä niin.

Lue lisää

juuri tällaisia omakohtaisia kokemuksia kaipailinkin..kiitos vastauksestasi..

vienoska kirjoitti:

juuri tällaisia omakohtaisia kokemuksia kaipailinkin..kiitos vastauksestasi..

Näin se on. Helpompi on olla näkemättä vaikeita asioita, ainakin hetkellisesti. Tosiasia on kuitenkin että mitä enemmän selvillä olemme tilanteeseen sisältyvistä haasteista sitä paremmin pystymme asiaan valmistautumaan ja ennakoimaan ongelmia yhdessä päiväkodin kanssa. Näin pystymme myös lasta parhaiten auttamaan. Kieltämällä tilanteeseen liittyvät tuskalliset asiat jätämme lapsen yksin tunteiden kanssa.On paljon mahdollisuuksia auttaa, siksi kannattaa tarkkaan miettiä. Ei ne vaikeat asiat minnekkään häviä sillä että niiden olemassaolo kielletään.

Lapsen tosiaan PITÄISI kokea tasa-arvoista elämää. Luonnollista. Ja sitä EI KUKAAN muu voi tarjota, kuin vain oma äiti ja oma koti (päivä- ja yösellainen) .

Kaikki suomalainen lastenhoitsyysteemi on tiedetyn tahon (vieläkin kerskailee) aikaansaannosta. Ja on aikaansaannoksellaan sekoittanut kaikki maamme perhe-elämät lähes 100%:sesti. Kansa on hiljaa ja ottaa nyt vastaan joka suunnalta tulevaa kriisiapua perheilleen, jota taas tuo sama taho keksii. Kukaan ei kyseenalaista syylliseksi. Mistä saadaan toinen Räsänen, että uskaltaa laukoo totuudet julki?
Tuskin hän puuttuu suomalaispäiväkotisijaisäitikokeiluun nuoruutensa vuoksi. Onhan kokeilu saanut jo 40 v rauhassa jatkua! Ja eheät perheet alkaa olla kummajaisia.

Aivan skitsofreninen tilanne lapselle tuollainen. Äiti onkin kuin joku toinen vaikka onkin läsnä. Kyllä lapsella on oikeus äitiin joka hetki, kun äiti on paikalla.

Tarkoitan, että äiti on äiti aina eikä vain tiettyyn kellonaikaan. Ei varmasti tee hyvää lapselle tuollainen, vaikka näennäisesti pärjäisikin.