opettelen kävelemään

Ei mulla ole melanoomaa?
Taidat sekoittaa minut johonkin toiseen?
Mutta se on totta että mulla on selkävamma ja opettelen kävelemään. Olishan se hienoa herätä joku aamu ja huomata että se olikin painajaisunta mutta kun se painajainen on kestänyt jo 7 vuotta, joten en puhu palturia.
Kävin Käpylän Kuntoutuskeskuksella 2 vuotta sitten mutta sieltä en saanut mitään hyviä ohjeita vaan annoin ehkä heille enemmän tietoa kun ylilääkäri joka itse on pyörätuolissa ei laskuttanut vastaanotosta!
Kävin myös Tampereen Pikonlinnan Sairaalassa jossa ovat kuntouttaneet useita alaraajahalvaantuneita kävelemään. Kokeilin sellaista laitetta jossa poljetaan selällään maaten ja kädet auttavat jalkoja suorittamaan kuntouttavaa liikerataa. Täällä ei ole vastaavaa laitetta kellään mutta olen tehnyt luonnollsta liikuntaa kävellen.
Olen tavannut useita vuosia sitten halvaantuneita jotka kävelevät nyt normaalisti. Täytyy olla luja usko itseen, sen voin sanoa!

Kuopion Vaajasalossa toimii Neuron kuntoutuskeskus, jossa on erittäin laaja-alainen ammattitaito ja ajanmukaiset tilat / laitteet. Kannattaisiko kysellä, onko heillä tarjota kuntoutusta ko. vammaan. Toinen juttu lienee sairausvakuutuslaki, joka ei suosi ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia...

Minä olen harjoitellut kävelemistä vasta vajaa 3 vuotta. On ollut komplikaatioita matkassa ja tarvinnut aloittaa taas alusta, mutta periksi kun en myönnä. Mahdollisuudet ovat ja olen sen itsekin huomannut, vaikka nikama selästä murtuikin. Keppiin tukien pääsen n.20m.
Välillä pääsin n.50m. mutta ensin iski kihti, joka johtui sen hetkisestä kaljanjuonnista ja ylensyönnistä.
Pakko oli alkaa supistuskuurille, lähtöpainon ollessa 116kg. Nyt paino on puolentoista vuoden jälkeen 92kg. ja vielä on tavoitteena laskea paino 82kg:n.
Vuosi takaperin juhannuksen alla iski molempiin jalkoihin ruusu, joka turvotti jalat ja väri oli polviin asti kuin mustikkasaaviin pudonneella.
Sairaalassa tipassa meni viikko ja sen päälle 5. viikon hevoskuuri antibiootteja.
Tähän vajaan 3. vuoden ajanjaksoon on mahtunut 4 korjausleikkausta, viimeisin maaliskuun alussa ja kipsin jalasta sain pois toukokuussa, reilu 2kk.
Nyt odottelen 5:ta leikkausta josko se vaikka syksyllä olisi edessä.
En osaa vastata kysymykseen jonka alunperin esitit, mutta tämä ylipainojuttu laittoi kirjoittamaan.
Minulla kohdalla ei kuntoutusta ole aloitettu, koska hoito on liian kesken.
Kirjoitin tuonne toisellekin sivulle, johon laitan linkin, miten kaikki alkoi kun kiireet loppui.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000205&posting=22000000003503601
Paranemista sinulle, mutta periksi ei anneta.

kirjoitin tuonne palstalle siitä kuinka oleen pudonnut 19 metriä alaspäin.

Minulla kävelemään oppiminen kesti noin ½ vuotta, ja sinä aikana olin yksityisessä opetuksessa, josta maksoin rahassa todella paljon. Niitä velkoja edelleen makselen takaisin, mutta mielestäni se kannatti.

Kaikki vaatii vaan kovaa työtä, verta ja hikeä! Toivottavasti kohdallasi kaikki onnistuu!

hei kirjoitti:

kirjoitin tuonne palstalle siitä kuinka oleen pudonnut 19 metriä alaspäin.

Minulla kävelemään oppiminen kesti noin ½ vuotta, ja sinä aikana olin yksityisessä opetuksessa, josta maksoin rahassa todella paljon. Niitä velkoja edelleen makselen takaisin, mutta mielestäni se kannatti.

Kaikki vaatii vaan kovaa työtä, verta ja hikeä! Toivottavasti kohdallasi kaikki onnistuu!

Lue lisää

Paha oli kolarisi. Nostan hattua sinnikkyydellesi. Löytyyhän sitä sisua täältäkin , olishan se helppoa fyysisesti istua pyörätuolissa mutta henkisesti se oli masentavaa koska ihmiset kohtelee miten kohtelee.
Nyt olen huomannut taas voimia kertyneen lisää kun jaksoin työntää supermarketissa kärryjä joka hyllyvälit ympäri. On ollut potkupyörä pois käytöstä niin joutuu kävelemään enemmän.
Yritän kokoajan sisällyttää liikuntaa päivittäiseen tekemisiini jotta ei sitten tarvitse erikseen punttisalilla käydä.
Sulla saattais auttaa uinti jos olet ylipainoinen, mulla oli uinnista apua alkuaikoina paljonkin. Nyt se on jäänyt vähemmälle mutta käyn usein täällä kuumissa lähteissä rentoutumassa ja samalla treenaan potkimista.
Eniten pännii ne vanhat naiset jotka olettavat minun tarvitsevan apua joka asiassa, antaisivat minun olla rauhassa. Täällä ihmiset ovat niin ylikohteliaita ja ovenavaajaa löytyy vaikka en sitä koskaan tarvitsekaan. Suomessa ei muistaakseni olla niin yliavuliaita?