Luin tuota avioeroketjua. Alko raksuttaa. Kirkkohan tekee valtavaa hallaa julistamalla koko ajan vain armoa ja armoa kaikille ja kaikesta. Ihmiset ei koskaan opi ottamaan vastuuta teoistaan ja toisistaan, kun kaiken päälle vain aina julistetaan armoa. Minä en halua olla lapsi perheessä, jossa kaikki aina vain kuitataan armolla.
Armon pimeä puoli
13
279
Vastaukset
Vapaan kasvatuksen hedelmiä tässä poimitaan...
Pohdit sitä ”vapauttaako” liika armosta puhuminen ihmisen omasta vastuustaan. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu vastuu omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Tuo vastuu on suhteessa itseen, toisiin ihmisiin, Jumalaan ja luontoon.
Mielestäni armosta puhuminen ei vapauta omasta vastuusta.
mono kuoppala
nuorisotyöntekijä- yx vaan
tarkoittaa.
Varsinkin tuo vastuu suhteessa Jumalaan. Mitä se tarkoittaa ?
- nicander
armoon kuuluu minusta edelleenkin aina jollakin tavalla parannus, vaikka se onkin niin vanhanaikaisen kuuloinen sana. Armoa on vaikea ymmärtää, jos se on irroitettu kokonaan armon antajasta Jumalasta ja armon perusteesta rististä.
Jossakin kohtaa isossa kirjassa sanotaan " joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon"
Jumala ei ole mikään armoautomaatti.- Rami Bar-Amin
"Jumala ei ole mikään armoautomaatti. "
Jos tiedät mitä Jumala on tai ei ole, osaat varmaan kertoa että mitä Jumala ei armahda? Missä tippuu se ns. viimeinen pisara? - nicander
Rami Bar-Amin kirjoitti:
"Jumala ei ole mikään armoautomaatti. "
Jos tiedät mitä Jumala on tai ei ole, osaat varmaan kertoa että mitä Jumala ei armahda? Missä tippuu se ns. viimeinen pisara?Armo ei lopu minusta missään. Jos nyt tarkoitat vaikka sitä, että voiko tehdä niin suurta syntiä tms..
Minä kysyisin, missä armo alkaa. Ja ongelma on minusta siinä, että armosta puhutaan, ilman että se liitetään lähteeseensä. Siis yleensä ottaen mihinkään.
Ihminen voi armahtaa vain omasta puolestaan, mutta Jumalan armoon kuuluu Jumalan ehdot. - Rami Bar-Amin
nicander kirjoitti:
Armo ei lopu minusta missään. Jos nyt tarkoitat vaikka sitä, että voiko tehdä niin suurta syntiä tms..
Minä kysyisin, missä armo alkaa. Ja ongelma on minusta siinä, että armosta puhutaan, ilman että se liitetään lähteeseensä. Siis yleensä ottaen mihinkään.
Ihminen voi armahtaa vain omasta puolestaan, mutta Jumalan armoon kuuluu Jumalan ehdot.Edellä ilmoitit tietäväsi, että Jumala ei ole mikään armoautomaatti. Jos kykenet tämän sanomaan, tietänet myös sen mihin automaatti ei yllä? Nyt vielä kerroit, että sinun mielestäsi armo ei lopu mihinkään, mutta koska edellä annoit ymmärtää että Jumalan armo loppuu johonkin (tai oikeammin sanottuna ei koske kaikkea), niin oletko siis armeliaampi kuin Jumala?
- nicander
Rami Bar-Amin kirjoitti:
Edellä ilmoitit tietäväsi, että Jumala ei ole mikään armoautomaatti. Jos kykenet tämän sanomaan, tietänet myös sen mihin automaatti ei yllä? Nyt vielä kerroit, että sinun mielestäsi armo ei lopu mihinkään, mutta koska edellä annoit ymmärtää että Jumalan armo loppuu johonkin (tai oikeammin sanottuna ei koske kaikkea), niin oletko siis armeliaampi kuin Jumala?
mitä tarkalleen tarkoitat.
Mihin sen pitäisi yltää.
No minusta Jumalan armon raja kulkee suuremmassa raamissa Jumalan pelastustyön hylkäämisessä. Selän kääntämisesä tietoisesti Jumalan armotyölle Kristuksessa.
Luultavasti et kuitenkaan tarkoita tätä. tai sitten tarkoitat. - Rami Bar-Amin
nicander kirjoitti:
mitä tarkalleen tarkoitat.
Mihin sen pitäisi yltää.
No minusta Jumalan armon raja kulkee suuremmassa raamissa Jumalan pelastustyön hylkäämisessä. Selän kääntämisesä tietoisesti Jumalan armotyölle Kristuksessa.
Luultavasti et kuitenkaan tarkoita tätä. tai sitten tarkoitat.että kun kerrotaan väittämiä, millainen jokin jumalolento on tai ei ole luonteeltaan ilman että tämä olento tulee itse kertomaan asian oikean laidan, herää aina epäilys mistä kertoja tämän tietää varmaksi sanoa, muuten kuin nostamalla itsensä jumalansa translaattoriksi. Etenkin, kun puhutaan sekä siitä että aina on mahdollisuus saada anteeksi (= armo käsittää kaiken?), ja toisaalta että kaikki (teot tai tekemättä jättämiset) eivät kuulu armon piiriin.
Tämän päälle joku sanoo, että hänen itsensä mielestä mikään ei ole armon ulkopuolella mutta toisaalta sama hlö sanoo, että "No minusta Jumalan armon raja kulkee suuremmassa raamissa Jumalan pelastustyön hylkäämisessä, Selän kääntämisesä tietoisesti Jumalan armotyölle Kristuksessa." , mikä on tuttua retoriikkaa ilman konkretiaa ja mistä syntyy kuva jumalaa armeliaammasta ihmisestä. Jos se tarkoittaa sitä että tähän jumalaan uskomattomat eivät saa armoa niin ok. Ymmärrettävää näin määriteltynä, mutta edelleen nostaa nykyihmiselle mieleen monia eettisiä ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä, joka on toinen keskustelu. Jos sillä sen sijaan tarkoitetaan jotain tekoja niin sitten haluaisin kuulla ne teot (sillä voihan tuon ymmärtää niinkin että selän kääntäminen on opetuksista luopumista, ts. sellaisten tekojen tekemistä mitkä ovat syntiä eli kiellettyjä).
Tämä on kuitenkin kuulemma kristinuskon peruspilareita tämä "armo", mutta kukaan ei tiedä siitä mitään, ei osaa sanoa mitään konkreettista, vaan kaikki puetaan abstraktiuden verhon alle, joka onkin se ainoa peittävä osa keisarin vaatetuksessa. On vain väitteitä, ja minä kuulun sellaisiin henkilöihin, joille perusteeton liturgia ei mene läpi. Etenkään näin ristiriitainen ja moneen suuntaan kumarteleva ja pyllistelevä mitä tähän aihealueeseen kuuluu. - nicander
Rami Bar-Amin kirjoitti:
että kun kerrotaan väittämiä, millainen jokin jumalolento on tai ei ole luonteeltaan ilman että tämä olento tulee itse kertomaan asian oikean laidan, herää aina epäilys mistä kertoja tämän tietää varmaksi sanoa, muuten kuin nostamalla itsensä jumalansa translaattoriksi. Etenkin, kun puhutaan sekä siitä että aina on mahdollisuus saada anteeksi (= armo käsittää kaiken?), ja toisaalta että kaikki (teot tai tekemättä jättämiset) eivät kuulu armon piiriin.
Tämän päälle joku sanoo, että hänen itsensä mielestä mikään ei ole armon ulkopuolella mutta toisaalta sama hlö sanoo, että "No minusta Jumalan armon raja kulkee suuremmassa raamissa Jumalan pelastustyön hylkäämisessä, Selän kääntämisesä tietoisesti Jumalan armotyölle Kristuksessa." , mikä on tuttua retoriikkaa ilman konkretiaa ja mistä syntyy kuva jumalaa armeliaammasta ihmisestä. Jos se tarkoittaa sitä että tähän jumalaan uskomattomat eivät saa armoa niin ok. Ymmärrettävää näin määriteltynä, mutta edelleen nostaa nykyihmiselle mieleen monia eettisiä ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä, joka on toinen keskustelu. Jos sillä sen sijaan tarkoitetaan jotain tekoja niin sitten haluaisin kuulla ne teot (sillä voihan tuon ymmärtää niinkin että selän kääntäminen on opetuksista luopumista, ts. sellaisten tekojen tekemistä mitkä ovat syntiä eli kiellettyjä).
Tämä on kuitenkin kuulemma kristinuskon peruspilareita tämä "armo", mutta kukaan ei tiedä siitä mitään, ei osaa sanoa mitään konkreettista, vaan kaikki puetaan abstraktiuden verhon alle, joka onkin se ainoa peittävä osa keisarin vaatetuksessa. On vain väitteitä, ja minä kuulun sellaisiin henkilöihin, joille perusteeton liturgia ei mene läpi. Etenkään näin ristiriitainen ja moneen suuntaan kumarteleva ja pyllistelevä mitä tähän aihealueeseen kuuluu.Sanon tämän nyt vielä näin. Ja tämä on minun oma tulkintani. En tiedä, onko mikään kirkon virallinen opetus.
Raamatussa on kohta, jossa puhutaan Pyhän Hengen pilkasta. Siinä sanotaan, että ihmiselle annetaan aivan kaikki muu anteeksi paitsi yhtä. Ja se on Pyhän Hengen pilkka. Kaikki muu on siis annetaan anteeksi, muttei tätä.
Oma tulkintani tästä on se, minkä edelläkin jo kerroin. Pyhä Henki aina osoittaa Kristukseen. Eli Pyhän Hengen tärkein tehtävä on todistaa Kristuksesta. Eli ihmiseksi tuleesta Jumalasta, joka kantoi ihmiskunnan synnin. Siinä on ihmisen mahdollisuus armoon. Nyt jos ihminen tietoisesti ymmärtäen kieltäytyy tästä Pyhän Hengen tarjouksesta.
Minä tulkitsen sen niin, että siinä on se Pyhän Hengen pilkka, joka on ainoa asia, mitä ihmiselle ei voida anteeksi antaa.
Ymmärrän tämänkin kuitenkin jonakin hyvin lopullisenä syvänä pois kääntymisenä tästä Pyhän Hengen tarjouksesta. En usko, että esim. ihminen, joka pitkälle tietämättömyyttään sanoo olevansa kapinassa Jumalaa ja hänen pelastustyötään vastaan, on tässä tilassa.
Tämä on riskivastaus. Sillä voi olla, ette ymmärrä tästä yhtään mitään. - Rami Bar-Amin
nicander kirjoitti:
Sanon tämän nyt vielä näin. Ja tämä on minun oma tulkintani. En tiedä, onko mikään kirkon virallinen opetus.
Raamatussa on kohta, jossa puhutaan Pyhän Hengen pilkasta. Siinä sanotaan, että ihmiselle annetaan aivan kaikki muu anteeksi paitsi yhtä. Ja se on Pyhän Hengen pilkka. Kaikki muu on siis annetaan anteeksi, muttei tätä.
Oma tulkintani tästä on se, minkä edelläkin jo kerroin. Pyhä Henki aina osoittaa Kristukseen. Eli Pyhän Hengen tärkein tehtävä on todistaa Kristuksesta. Eli ihmiseksi tuleesta Jumalasta, joka kantoi ihmiskunnan synnin. Siinä on ihmisen mahdollisuus armoon. Nyt jos ihminen tietoisesti ymmärtäen kieltäytyy tästä Pyhän Hengen tarjouksesta.
Minä tulkitsen sen niin, että siinä on se Pyhän Hengen pilkka, joka on ainoa asia, mitä ihmiselle ei voida anteeksi antaa.
Ymmärrän tämänkin kuitenkin jonakin hyvin lopullisenä syvänä pois kääntymisenä tästä Pyhän Hengen tarjouksesta. En usko, että esim. ihminen, joka pitkälle tietämättömyyttään sanoo olevansa kapinassa Jumalaa ja hänen pelastustyötään vastaan, on tässä tilassa.
Tämä on riskivastaus. Sillä voi olla, ette ymmärrä tästä yhtään mitään.Niin, onhan tämä kysymys sellainen ettei tähän yhtä selkeää vastausta ole olemassakaan. Siksi pidän vähintäänkin arveluttavana, että jokin uskonto sellaista käsitettä kuin "armo" kaupitteleekin. Kuten kaarnekin tuossa mainitsi, ja johon olen itsekin tässä viitannut, teot vai usko, kumpaakin pidetään olennaisipana osana myös itsessään Raamatussa. Tarkempiin tekojen tai uskon kriteereihin on edes turha mennä kun vastaus on pyöreämpi kuin kuuntelijan huuli.
Voisin kuvitella, että jos itse uskoisin jumalallisiin armoihin tai pelastuksiin, ja olisin silti yhtä allerginen perusteettomalle hutulle, tuntisin olevani vieraassa maassa vieraana aikana ilman käsityksiä kyseisen ajan ja paikan säännöistä. En tietäisi, tarkoittaako pään nyökkääminen kyllä vai ei vai jotain muuta, viekö nenän hierominen toisen nenää vasten minut vankilaan vai olenko töykeä jos en niin tee jne. ... Tai kuin Aatamilla ja Eevalla, jotka joutuivat arvioimaan väitteitä ilman kykyä tehdä tietoista valintaa hyvästä ja pahasta. Kielellä kusetetun maku. - nicander
Rami Bar-Amin kirjoitti:
Niin, onhan tämä kysymys sellainen ettei tähän yhtä selkeää vastausta ole olemassakaan. Siksi pidän vähintäänkin arveluttavana, että jokin uskonto sellaista käsitettä kuin "armo" kaupitteleekin. Kuten kaarnekin tuossa mainitsi, ja johon olen itsekin tässä viitannut, teot vai usko, kumpaakin pidetään olennaisipana osana myös itsessään Raamatussa. Tarkempiin tekojen tai uskon kriteereihin on edes turha mennä kun vastaus on pyöreämpi kuin kuuntelijan huuli.
Voisin kuvitella, että jos itse uskoisin jumalallisiin armoihin tai pelastuksiin, ja olisin silti yhtä allerginen perusteettomalle hutulle, tuntisin olevani vieraassa maassa vieraana aikana ilman käsityksiä kyseisen ajan ja paikan säännöistä. En tietäisi, tarkoittaako pään nyökkääminen kyllä vai ei vai jotain muuta, viekö nenän hierominen toisen nenää vasten minut vankilaan vai olenko töykeä jos en niin tee jne. ... Tai kuin Aatamilla ja Eevalla, jotka joutuivat arvioimaan väitteitä ilman kykyä tehdä tietoista valintaa hyvästä ja pahasta. Kielellä kusetetun maku.tuon tavallaan ihan hyvin.
Ja en minä edes usko, että oleellisinta Jumalankaan silimissä ovat sanat tai opin oikea määrittely. Sydäntä minä luulen Jumalan etsivän; ja mielen asennetta.
Teot vai usko ?
Jossakin raamatussa sanotaan jotenkin niinkin, että näytä sinä minulle uskosi, minä näytän sunulle teoistani uskoni.
( ei ehkä menyt sana sanaan, mutta ajatus on jotenkin noin )
Tai että usko ilman tekoja on kuollut.
Kuten voisi ajatella rakkaudenkin ilman tekoja olevan kuollut. Eli sitä ei oikeastaan ole.
Mutta miten usko taas syntyy ?......... pakko poistua nyt koneelta :)
Ainakin sitä voi pyytää.
ja sen mukaan mitä palstalta olen ymmärtänyt, kristitty saa armon ja sen johdannaisena pelastuksen tosiaan vain uskon kautta. Siihen liittyy toki katumus syntien tähden.
Parannus on kuitenkin teko ja suoraviivaisesti tulkittuna armo ja pelastus eivät siten ole riippuvaisia parannuksen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä? Näinkö se on?
Muistelen hämärästi kouluajoilta että tässä asiassa olisi kahdenlaista oppia: ensin sitä oppia, että omilla teoilla kuitenkin on väliä pelastuksen kannalta ja sitten sitä toista oppia että niillä ei ole väliä. Kumpi oppi on vallitseva tällä hetkellä on minulle epäselvää ja olisi kiinnostavaa saada selvyys.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei215724- 601867
- 251339
Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom2101129- 741095
Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,531037Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️661009Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.142993- 48958
Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle58955