Meitä on neljä sisarusta. Omistamme yhdessä maatilan tasaosuuksin. Haluamme jakaa tilan. Miten se käytännössä tapahtuu ilman että siitä tulee vuosien riesa ja rahat menee asianajajille.
Kolme meistä haluaa jakaa tilan, yksi ei koska hän hyötyy eniten siitä, että voi yksin käyttää tilaa ja onkin onnistunut vuosikausia pitämään muut osakkaat poissa. Hän kun vain ryypiskelee siellä ja on eritäin ilkeä,hankala muita kohtaan jotka satunnaisesti käyvät siellä.Hän tekee siellä mitä päähän pälkähtää eikä piittaa yhteisistä sopimuksista mitään. Ja kun hän on onnistunut omimaan tilan käytön itselleen hän on alkanut uskoa että tila on hänen. Tila ei kuitenkaan ole kenenkään elinkeino.
Olemme ottaneet selvää että tilan voi jakaa pienemmiksi tiloiksi. Nyt tämä yksi osakas, joka on käyttänyt tilaa haluaa kaikenlaista hyvitystä ja sanoo että jaosta tulee vuosia kestävä hankala
prosessi. Onko näin??
Miten asian voi hoitaa yksinkertaisesti ja helposti? Me muut sisarukset kun olemme valmiita tyytymään siihen että joku ulkopuolinen neutraali henkilö jakaa tilan ja osuudet vaikka arvotaan tasapuolisuuden nimessä.
Pyytäisin apua miten meidän tulisi menetellä?
Jos on kokemuksia vastaavasta olisin kiitollinen kommenteista.
Tilan jako
11
5914
Vastaukset
- Maanmittari
Jako tapahtuu hakemalla Halkomista paikalliselta maanmittaustoimistolta. Halkominen on ensisijainen keino purkaa kiinteistöön kohdistuva yhteisomistussuhde ja kun tässä tapauksessa on kyseessä maatila niin jakaminen halkomalla on käytännössäkin mahdollista. (on maata mitä jakaa)
Halkomisen saa vireille yksikin osakas ja kulut halkomisesta jaetaan kaikkien osakkaiden kesken yleensä omistusosuuksien suhteessa.
Prosessina halkominen on siinä mielessä pakkotoimenpide että kaikista asioista jaossa päätöksen tekee toimitusinsinööri. (tai toimitusinsinööri ja uskotut miehet mikäli näitä käytetään.) Tämä tarkoittaa myös sitä että vastaan haraava osakas ei voi estää jaon tekemistä vaan tila tulee jaettua.
Jaon kestosta sen verran että yleisemmin halkominen kestää 1-2 vuotta siitä kun hakemus on jätetty maanmittaustoimistolle. Aikahaitari selittyy sillä että jaossa joudutaan tekemään maastotöitä jotka pitää ajoittaa maastokaudelle ja tämän takia voi toimitus olla odottamassa toimenpiteitä kauankin.
Halkomisessa on kolme tärkeää vaihetta. Ensin päätetään jakotavasta joka voi olla joko kokonaisarvo tai tilushalkominen. Sitten tilukset arvioidaan toimitusinsinöörin toimesta. Yleensä tämä tarkoittaa sitä että toimitusinisinööri tilaa arviointilausuntoja tilan eri omaisuusosista ja sitten yhdistelee näistä koko tilaa kattavan arvion. Näin saatua arvio tilan arvosta on perusteena kun tehdään jakosuunnitelma jossa kerrotaan minkä osuuden tilasta kukin henkilö saa. Lopuksi vielä määrätään mahdollisista korvauksista jotka johtuvat siitä että jakoa ei ole saatu menemään maata jakamalla ihan täsmälleen tasan. Se kuka saa minkäkin osan maasta ratkaistaan yleensä sen mukaan mikä sopii kenenkin käyttötarkoitukseen parhaiten. Esimerkiksi jos joku haluaa jäädä asumaan tilalle niin hän voi saada talon ja jos joku asuu kaupungissa ja on siellä työ niin voi saada kesämökkipalstan ja vähän metsää jne... Tämä tilussijoituspäätös on kuitenkin täysin toimitusinsinöörin varassa. Jos hän katsoo että on täysin sama kenelle mikäkin osuus tulee niin lain mukaan on maat arvottava. Käytännössä tätä arvontaa ei taideta juuri soveltaa.
Tarkempaa tietoa halkomisesta löytyy sivulta
http://www.maanmittauslaitos.fi/Default.asp?id=88
Kysyit myös että tilalla nyt asuva aikoo vaatia korvauksia tilalle tekemästään työstä. Tällaisia kustannuksia ei yleensä käsitellä halkomisessa vaan halkomisen perustana on tila sellaisena kuin se oli toimituksen aloittamispäivänä. (alkukokouspäivä) Tämä siis siinä tilanteessa että hän on esim. korjannut jotain tilalla olevaa rakennusta joka ei kuitenkaan ole hänen omistuksessaan. (tilanne on eri jos asianomainen omistaa tilalla jotain rakennuksia mutta tällaisesta ei liene kysymys.)
Jos hänen vaatimuksensa taasen ovat sitä että hän vaatii korvausta suorittamastaan TYÖSTÄ, vaikkapa siitä että hän on harventanut metsää itse, hoitanut tilan asioita viranomaisiin yms.. niin tällaisia asioita ei edes pohdita jaossa vaan siitä voidaan riidellä käräjäoikeudessa. Riitely käräjillä ei kuitenkaan hidasta halkomistoimitusta tässä tapauksessa.
Vaikka tällaisena pakkotoimena prosessi eteneekin ilman että käytännössä vastaan haraava osakas voi kovin paljoa hidastaa toimitusta on hänellä kuitenkin yksi hidastustapa jäljellä. Toimituksesta voi nimittäin valittaa maaoikeuteen ja halkomistoimituksen ollessa kyseessä valitusmahdollisuuksia on peräti kaksi tai kolme, riipuen vähän miten toimitusinsinööri prosessia vetää. Valittaa saa nimittäin toimituksen kestäessä erikseen sekä halkomistavata että jakosuunnitelmasta. Lisäksi vielä toimituksen loputtua saa valittaa vielä korvauksista, jos halkomistapa ja jakosuunnitelma ovat lainvoimaistuneet aiemmin. (yleensä näin on) Siten ehkä ymmärrät että prosessia voi pitkittää, jos on rahaa. Tietysti sopujako on aina nopeampi ja halvemi mutta lukkiutuneessa yhteisomistustilanteessa ei käytännössä ole muita mahdollisuuksia kuin halkoa tila.- jussi
tekstiä,kiitos paljon.
Olemme ehdottaneet jo nyt, että osuudet voidaan arpoa. Jokainen on voinut myös itse ehdottaa miten hänen mielestään tila jaetaan neljään samanarvoiseen osaan.Ulkopuolisten arvioijien arviotkin ovat olemassa. Kolme meistä olisi nyt valmita arpomaan osuudet, ehdotuskin on valmiina.
Ja olemme kysyneet monelta taholta onko ehdotuksemme tasapuolinen jne.
Tämä yksi vaan ei suostu, ei kuuntele. Hän ei halua edetä sovussa. Ja ajattelee että riitauttamalla koko asian hän saa enemmän. Epäilen että kaikki kärsivät koska koko prosessi jo on pitkä. Mutta parempi sitten niin kuin tämä kaikkien energian vievä yhteiselo. Tai siis eihän siellä voi olla kun hän seisoo humalassa pyssyn kanssa pihalla. Että sellaista suomalaista yhteishenkeä.
Oli tuosta tekstistäsi hyötyä.Miten onko näitä halkomisia jälkeenpäin moitittu? Voisiko toimitusinssi esim. suosia jotakuta jos hän esittää asian itselleen eduksi?
- pykälä
myös myydä tilan, ellette pääse sopuratkaisuun.
Jos yksi pyytää, se riittää. Nopein tapa hoitaa ositus. Joka menee aina osuuksien mukaan.- osakas
myyntiin tarvi olla kaikkien suostumus eli jos yksikin on myyntiä vastaan tilaa ei voida myydä?
- Maanmittari
osakas kirjoitti:
myyntiin tarvi olla kaikkien suostumus eli jos yksikin on myyntiä vastaan tilaa ei voida myydä?
Olet oikeassa. Myyntiin sinänsä tarvitaan kaikkien suostumus.
Tosin jos joku ei suostu myyntiin niin tila voidaan myydä käräjäoikeuden päätöksellä jonka jälkeen rahat jaetaan osuuksien mukaan. Tätä myyntipäätöstä voi pyytää yksikin eikä jonkun tai joidenkin osakkaiden vastustus sitä estä. Tosin tästäkin käräjäoikeuden päätöksesta voi ilmeisesti normaalisti valittaa hovioikeuteen joten tätäkin saa pitkitettyä jos haluaa. Ja ennenkaikkea tässä on kyse siitä haluavatko osakkaat säilyttää vanhan tilan maat itsellään vai ei.
Yleisestikin yhteisomistussuhteissa vallitseva periaate on että yksikin osakas voi koska tahansa vaatia osuutensa erottamista esineestä ja se on hänelle tehtävä. Siksi sekä esineen myyntiä käräjäoikeudelta että halkomista voi hakea yksikin osakas.
Tosin voi olla että käräjäoikeuden pakkomyyntikään ei siinä mielessä onnistu että halkominen on ensisjainen keino erottaa osuutensa tilasta. En nyt jostain syystä pääse finlexsiin tarkistamaan asiaa, mutta muistelen että laissa eräistä yhteisomistussuhteista olisi se periaate että ensijaisesti esine pitäisi jakaa ja jos se ei onnistu (jakaminen mm. pudottaisi huomattavasti esineen arvoa tai ei muuten ole mahdollista) niin sitten vasta esine voidaan myydä käräjäoikeuden toimesta. Silloin tämä tarkoittaisi sitä että halkominen on ensijainen vaihtoehto ja jos sitä ei voida tehdä eli ei ole tarpeeksi maata mitä jakaa niin sitten voidaan pyytää myyntiä käräjäoikeudelta. Yritän tarkastaa tämän asian vielä tänään jahka pääsen finlexsiin. - Maanmittari
Maanmittari kirjoitti:
Olet oikeassa. Myyntiin sinänsä tarvitaan kaikkien suostumus.
Tosin jos joku ei suostu myyntiin niin tila voidaan myydä käräjäoikeuden päätöksellä jonka jälkeen rahat jaetaan osuuksien mukaan. Tätä myyntipäätöstä voi pyytää yksikin eikä jonkun tai joidenkin osakkaiden vastustus sitä estä. Tosin tästäkin käräjäoikeuden päätöksesta voi ilmeisesti normaalisti valittaa hovioikeuteen joten tätäkin saa pitkitettyä jos haluaa. Ja ennenkaikkea tässä on kyse siitä haluavatko osakkaat säilyttää vanhan tilan maat itsellään vai ei.
Yleisestikin yhteisomistussuhteissa vallitseva periaate on että yksikin osakas voi koska tahansa vaatia osuutensa erottamista esineestä ja se on hänelle tehtävä. Siksi sekä esineen myyntiä käräjäoikeudelta että halkomista voi hakea yksikin osakas.
Tosin voi olla että käräjäoikeuden pakkomyyntikään ei siinä mielessä onnistu että halkominen on ensisjainen keino erottaa osuutensa tilasta. En nyt jostain syystä pääse finlexsiin tarkistamaan asiaa, mutta muistelen että laissa eräistä yhteisomistussuhteista olisi se periaate että ensijaisesti esine pitäisi jakaa ja jos se ei onnistu (jakaminen mm. pudottaisi huomattavasti esineen arvoa tai ei muuten ole mahdollista) niin sitten vasta esine voidaan myydä käräjäoikeuden toimesta. Silloin tämä tarkoittaisi sitä että halkominen on ensijainen vaihtoehto ja jos sitä ei voida tehdä eli ei ole tarpeeksi maata mitä jakaa niin sitten voidaan pyytää myyntiä käräjäoikeudelta. Yritän tarkastaa tämän asian vielä tänään jahka pääsen finlexsiin.Kävin katsomassa finlexsistä lakia eräistä yhteisomistussuhteista. Yhteisen omaisuuden erottamista käsittelee ko. lain 9§:
"9 §
Yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä esineestä jakamalla erotetuksi. Jaossa noudatettakoon soveltuvin osin, mitä perintökaaren [12 luvun 4 §:ssä] on säädetty.
Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten."
Tuosta laista voidaan mielestäni lukea se periaate että jos kiinteistö on jakokelpoinen jollainen maatila yleensä on, niin ensijainen se pitää halkoa. Mikäli kiinteistö on esim niin pieni, että sitä ei voida jakaa 2 momentin takia niin sitten vasta oikeus voi määrätä myymään sen. Tällainen tapaus kiinteistöjen yhteydessä voisi olla vaikkapa sellainen että yhteisomistuksen kohteena on omakotitalo pienellä tontilla kaava-alueella. Tällaista kiinteistöä ei käytännössä voida halkoa joten sen myyminen oikeuden toimesta on ainoa vaihtoehto purkaa yhteisomistus.
Ja siis kaikki tuo edellä selostettu sillä varauksella että osakkaat eivät pysty itse sopimaan kiinteistön myynnistä tai sen jakamisesta määräaloihin. Tuollaiset sopimuksethan vaativat kaikkien yhteisomistajien hyväksynnän. Jos he pystyvät sopimaan kiinteistön myynnistä niin tietysti mitään halkomista ei tarvita ja jos he sopivat kiintistön jakamisesta määräaloihin niin toimituslaji on lohkominen eikä halkominen.
Ja lopuksi vielä ihmettelijöille laissa oleva viittaussäännös perintökaaren 12 lukuun viittaa vanhaan jo kumottuun perintökaareen eikä siis ole relevantti. Tämä laki kun on säädetty 1958 ja perintökaari on säädetty vasta 1965. - kysymys
Maanmittari kirjoitti:
Kävin katsomassa finlexsistä lakia eräistä yhteisomistussuhteista. Yhteisen omaisuuden erottamista käsittelee ko. lain 9§:
"9 §
Yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä esineestä jakamalla erotetuksi. Jaossa noudatettakoon soveltuvin osin, mitä perintökaaren [12 luvun 4 §:ssä] on säädetty.
Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten."
Tuosta laista voidaan mielestäni lukea se periaate että jos kiinteistö on jakokelpoinen jollainen maatila yleensä on, niin ensijainen se pitää halkoa. Mikäli kiinteistö on esim niin pieni, että sitä ei voida jakaa 2 momentin takia niin sitten vasta oikeus voi määrätä myymään sen. Tällainen tapaus kiinteistöjen yhteydessä voisi olla vaikkapa sellainen että yhteisomistuksen kohteena on omakotitalo pienellä tontilla kaava-alueella. Tällaista kiinteistöä ei käytännössä voida halkoa joten sen myyminen oikeuden toimesta on ainoa vaihtoehto purkaa yhteisomistus.
Ja siis kaikki tuo edellä selostettu sillä varauksella että osakkaat eivät pysty itse sopimaan kiinteistön myynnistä tai sen jakamisesta määräaloihin. Tuollaiset sopimuksethan vaativat kaikkien yhteisomistajien hyväksynnän. Jos he pystyvät sopimaan kiinteistön myynnistä niin tietysti mitään halkomista ei tarvita ja jos he sopivat kiintistön jakamisesta määräaloihin niin toimituslaji on lohkominen eikä halkominen.
Ja lopuksi vielä ihmettelijöille laissa oleva viittaussäännös perintökaaren 12 lukuun viittaa vanhaan jo kumottuun perintökaareen eikä siis ole relevantti. Tämä laki kun on säädetty 1958 ja perintökaari on säädetty vasta 1965.lohkominen ja halkominen, miten eroavat toisistaan?
Eikö paras tapa ole sopia osakkaiden kesken miten tila jaetaan jos mahollista, kustannuksia ajatellen?
Eikö arpominen tuota myös taspuolisen tuloksen,käytetänkö sitä jos joku niin haluaa? - Maanmittari
kysymys kirjoitti:
lohkominen ja halkominen, miten eroavat toisistaan?
Eikö paras tapa ole sopia osakkaiden kesken miten tila jaetaan jos mahollista, kustannuksia ajatellen?
Eikö arpominen tuota myös taspuolisen tuloksen,käytetänkö sitä jos joku niin haluaa?Lohkominen tarkoittaa toimitusta jossa määräala erotetaan kiinteistöstä. Määräala on joku rajoiltaan määrätty alue kiinteistöstä. Yleensä määrala syntyy kaupan seurauksena eli kun ostat kesämökkitontin niin kauppakirjaan merkitään vaikkapa karttaliitteeseen tulevan tontin rajat. Lohkomisessa sitten uusi tontti merkitään kiinteistörekisteriin ja mittari käy paikalla iskemässä pyykit. Eli erittäin yksinkertainen ja asianosaisten sopimukseen perustuva toimitus.
Halkomisessa taas erotetaan määräosat kiinteistöstä. Määräosa tarkoittaa jotain murto-luvulla osoitettua omistusosuutta ilman että on määritelty maastossa mitä osaa kiinteistöstä sillä tarkoitetaan. Tällöin halkomisessa erotetaan tuo osuus niin että ensin tila arvioidaan ja sen perusteella lasketaan mihin pitää uusia rajoja vetää jotta tila voidaan jakaa vaikkapa kolmeen yhtäsuureen osaan. (tällöin ositusta vaatinut henkilö on omistanut 1/3 määräosan tilasta)
Lisää halkomisesta ja lohkomisesta löytyy osoitteesta: http://www.maanmittauslaitos.fi/Default.asp?id=11
Kustannuksia ajatellen sopu on tietysti aina halvin tapa, pakkokeinot ja riitely maksavat aina.
Jos tarkoitat arpomista halkomistoimituksessa niin kyllähän se tasapuolisen tuloksen saa aikaa mutta ei välttämättä tarkoituksenmukaisen. Ajattele vaikka tilannetta että toinen osakkaista haluaa jatkaa karjanhoitoa tilalla ja toinen asuu kaupungissa ja haluaa metsää ja kesämökin. Jos tässä tilanteessa halkomisessa arvottaisiin voisi käydä niin että kaupungissa asuva saisi sen osan tilasta jossa on navetta millä hän ei tee mitää mutta karjatilallinen tekisikin. Esimerkki on aika äärimmäinen mutta toivottavasti tajusin pointtini. Toimituksessa arpomista ei tehdä mikäli sitä joku vaatii vaan sekin on toimitusinsinöörin päätettävissä, jos hän katsoo että on se ja sama kuka osakas minkäkin osan maasta saa. Käytännössä jos kaikki osakkaat ehdottomasti haluavat että maat arvotaan niin eiköhän silloin toimitusinsinöörikin siihen suostu. (tai ei varmaan pitäisi olla mitään syytä olla suostumatta) - Myrskyn silmässä
Maanmittari kirjoitti:
Lohkominen tarkoittaa toimitusta jossa määräala erotetaan kiinteistöstä. Määräala on joku rajoiltaan määrätty alue kiinteistöstä. Yleensä määrala syntyy kaupan seurauksena eli kun ostat kesämökkitontin niin kauppakirjaan merkitään vaikkapa karttaliitteeseen tulevan tontin rajat. Lohkomisessa sitten uusi tontti merkitään kiinteistörekisteriin ja mittari käy paikalla iskemässä pyykit. Eli erittäin yksinkertainen ja asianosaisten sopimukseen perustuva toimitus.
Halkomisessa taas erotetaan määräosat kiinteistöstä. Määräosa tarkoittaa jotain murto-luvulla osoitettua omistusosuutta ilman että on määritelty maastossa mitä osaa kiinteistöstä sillä tarkoitetaan. Tällöin halkomisessa erotetaan tuo osuus niin että ensin tila arvioidaan ja sen perusteella lasketaan mihin pitää uusia rajoja vetää jotta tila voidaan jakaa vaikkapa kolmeen yhtäsuureen osaan. (tällöin ositusta vaatinut henkilö on omistanut 1/3 määräosan tilasta)
Lisää halkomisesta ja lohkomisesta löytyy osoitteesta: http://www.maanmittauslaitos.fi/Default.asp?id=11
Kustannuksia ajatellen sopu on tietysti aina halvin tapa, pakkokeinot ja riitely maksavat aina.
Jos tarkoitat arpomista halkomistoimituksessa niin kyllähän se tasapuolisen tuloksen saa aikaa mutta ei välttämättä tarkoituksenmukaisen. Ajattele vaikka tilannetta että toinen osakkaista haluaa jatkaa karjanhoitoa tilalla ja toinen asuu kaupungissa ja haluaa metsää ja kesämökin. Jos tässä tilanteessa halkomisessa arvottaisiin voisi käydä niin että kaupungissa asuva saisi sen osan tilasta jossa on navetta millä hän ei tee mitää mutta karjatilallinen tekisikin. Esimerkki on aika äärimmäinen mutta toivottavasti tajusin pointtini. Toimituksessa arpomista ei tehdä mikäli sitä joku vaatii vaan sekin on toimitusinsinöörin päätettävissä, jos hän katsoo että on se ja sama kuka osakas minkäkin osan maasta saa. Käytännössä jos kaikki osakkaat ehdottomasti haluavat että maat arvotaan niin eiköhän silloin toimitusinsinöörikin siihen suostu. (tai ei varmaan pitäisi olla mitään syytä olla suostumatta)Kiitos tiedoista, Olemme samanlaisessa tilanteessa. Meitä on 11 perijää. Halkomisesta en ole ennen tiennyt, vaikka kävin kysymässä asiaa paikall. tuomarilta sekä käräjäoikeudessa. Minulle vain aina sanottiin, että kaikkien nimi pitää olla papereissa,jos jakamaan ruvetaan. Sillä keinoin tila märkänisi paikalleen. Halvaantuneessa tilanteessa eivät vastustajat sano juuta eikä jaata.Puhumattomuus ravistelee kaikkien välejä. Pieni pilkahdus valoa on näkyvissä ja asia on käsittelyssä lähiaikoina. Ei kuitenkaan tuomerilla.Eikö tässä halkominen ole se ainoa tapa millä pääsen eroon ( ja kahdeksan muuta sisarusta)? En halua lapsiani moiseen sotkuun jättää. Miljoonista ei ole kysymys vaan pikkuisesta, mutta laadukkaasta tilasta.
- Ihmettelijä2
Tällainen tapaus: Meidän kotitila myyty ja siitä rahat saatu Asianajajan tilille. Osakkaita on kolme veljestä ja yhden kuoleen siskon viisi lasta. Jakoa ei voitu muka Asianajajan mukaan suorittaa koska yksi kuolleen sisaren jälkeläisistä ei ole jättänyt valtakirjaa jakoa varten???
Voiko tällainen olla mahdollista ettei tätä jakoa voida muka suorittaa tämän yhden sisaren jälkeläisen kiukuttelun takia??? - puttesetä
Millähän valtakirjalla asianajaja isolla alkukirjaimella on myynyt tilan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1951486Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1231248- 50988
- 70930
Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva52853Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53830- 56822
- 102804
- 82800
- 32745