Ateistinen/materialistinen elämäntapa pahimmillaan

Tälläista elämäntyyliä elää mielestäni melko varmasti paatunut pankinjohtaja, jonka käsityksen mukaan kodittomat elävät kadulla siksi, että tahtovat elää juuri siellä. Hänen ratkaisunsa ongelmiin on, vaikkei hän todennäköisimmin sitä paljastakaan, evolutionistinen antaa mennä politiikkaa. Eli meidän on vain annettava "luonnon kulkea latujaan", mikä on kaunisteltu ilmaus sille, että hankkiudumme yhteiskunnan vähäosaisista eroon antamalla näiden nääntyä nälkään.

Voit ennustaa hänen poliittiset näkökantansa ilman että sinun tarvitsee esittää yhtäkään kysymystä. Hän kannattaa vapaita markkinoita, vastustaa veronkorotuksia, vaikka ne olisivat kuinka mitättömiä hyvänsä.
Hänen mielestään hallituksen tulisi pitää näppinsä erossa ihmisten elämästä paitsi että hallituksen/valtion tulisi tukea avokätisesti liike-elämää ja pankkitoimintaa. Hallituksen tulisi suojella meitä katuväkivallalta, mutta ei pankinjohtajien rikoksilta, jotka kohdistuvat häikäilemättömänä ulosottona ja perintänä liian usein viattomiin takaajiin ja lainanottajiin. Maamme rajat pitäisi sulkea ja tiukasti: "Täällä ei tarvita yhtään enempää pakolaisia." Kuolemanrangaistus tulisi ottaa käytäntöön ja sitä lisääntyvästi soveltaa, eli yhteiskunnan pitäisi toisin sanoen tappaa useampia eikä harvempia jäseniään. Yhteiskunnalta ei pitäisi odottaa, että se majoittaa tappajat näiden loppuelämäksi, vaan että meidän pitäisi pikemminkin hirtää pankkirosvot ja varkaat, erityisesti pankinryöstäjät. Katteettomia shekkejä kirjoittavien ja luottokortteja käyttävien henkilöiden otsanahka pitäisi tatuoida tunnistamisen helpottamiseksi.
Jne.. jne..jne..

Eli mitä siis pankinjohtajan persoonallisiin puoliin tulee, niin voit yhden pankinjohtajan tavattuaisi sanoa että olet tavannut kaikki pankinjohtajat.
Samaa pätee myös kaikkiin mammonanpalvojiin ja jumalankieltäjiin. Poikkeuksia voidaan tietenkin aina roikottaa nenäsi edessä, mutta onhan niinkin, että jos tarkastelet mustaa viinirypäleterttua, löydät joukosta yleensä yhden erivärisen rypäleen. Ja puhun nyt ryppäistä, viidestäkymmenestä seitsemästä mustasta rypäleestä, enkä siitä yhdestä ruskehtavansävyisestä rypäleestä tertun alaosassa.

Mitä taas tulee uskoviin ihmisiin, niin uskova ymmärtää toista uskovaa aina paljon paremmin kuin tuo pankinjohtaja ymmärtää toisia kaltaisiaan. Tiliotteissa ja rahassahan kun ei ole eloa.
Mikään näky ei voisi olla surettavampi, irvokkaampi ja samalla kuitenkin huvittavampi kuin jäykän ja epäinhimillisen johtajakoulutuksen saanut pankinjohtaja, joka esittää perustelujaan toisille, juuri hänenlaisistaan koostuvalle seminaari- ja kuulijakunnalle.

Ateisti/materialisti ei siis ikinä voisi kieltäytyä rahallisesta voitosta jonkun toisen eettisen käsityksen vuoksi. Etiikka ei kuulu ateistin "pelin" tavoitteisiin. Voitto kuuluu. Kun ateisti ryhtyy peliin,hän tietää sen. Etiikka astuu kuvaan vasta silloin, kun tuo suurempaa voittoa (taloudellista/asemallista) toimia eettisesti. Etkö ateisti todellakaan käsitä tätä?
Ateisti menettää tässä pelissä (elintason jatkuvassa kilpajuoksussa) lopulta myös moraalinsa perustan viimeistä piirtoa myöten.