Ateismi

Onko usko osoitus vähäisestä älystä?

Ateisteilla on tapana syyttää uskovaisia ja etenkin kristittyjä vähäisestä älystä ja suoranaisesta jälkeenjääneisyydestä (vajakki) tai mielisairaudesta, koska he pitävät totena Raamatun kirjoituksia. Vaikka onkin typerää pitää totena muiden ihmisten väitteitä kyseenalaistamatta ja tutkimatta niitä, niin siitä huolimatta tuollaiset väitteet ja yleistykset koskien kristittyjä ovat liioiteltuja ja totuuden vastaisia sekä hyvien käytöstapojen vastaisia ja siten alhaista moraalia osoittavia. Mihin kristittyjen usko perustuu? 1. Perintöön (usko on peritty vanhemmilta eikä sitä ole kyseenalaistettu ja testattu) 2. Omaan kokemukseen syntien anteeksisaamisesta ja sen mukanaan tuomasta muutoksesta elämäntavoissa ja arvomaailmassa. 3. Muihin syihin. Kohdan kaksi mukainen kokemus syntien anteeksisaamisesta ja sitä seuranneesta muutoksesta elämässä on hyvin vahva todistus, mikä voi johtaa siihen, että Raamatun kirjoituksiin ei osata suhtautua kriittisesti, koska niiden väitetään olevan syntien anteeksisaamisen taustalla vaikuttavan Jumalan aikaansaannosta. Uskoon tullut ihminen ei osaa kyseenalaistaa sellaista lähdettä, josta hän väitteiden mukaan on saanut avun elämäänsä ja rauhan sydämeensä. Kyseenalaistaminen ja totuuden löytäminen Raamatusta voi kestää vuosikymmeniä uskoontulosta eivätkä kaikki kristityt sittenkään näe totuutta siitä, millaisia kirjoitukset syntytapansa ja luonteensa sekä sisältönsä puolesta ovat. Heidät on saatu uskomaan siihen, että ne ovat virheetöntä ja erehtymätöntä Jumalan sanaa ja koska heillä on omakohtainen kokemus Jumalan toiminnasta syntien anteeksisaamisen kautta, eivät he uskalla kyseenalaistaa näitä väitteitä tai epäillä niiden todenperäisyyttä. Voidaanko tällaisia ihmisiä pitää vajakkeina tai mielisairaina oikeutetuin perustein? Ei tietenkään. Heidän joukossaan voi olla mitä älykkäämpiä ihmisiä ja kovin moni heistä ei kärsi mielenterveyden häiriöistä puhumattakaan siitä, että he olisivat hulluja (mielisairaita). Tästä huolimatta ateistit pitävät hyväksyttynä uskovaisten nimittelyn (uskovaiset ovat idiootteja, tyhmiä, hulluja, mielisairaita, jne.). Mitä huonommin koulutettu ja tyhmempi ateisti on, sitä herkempi hän on langettamaan tällaisia tuomioita uskovaisista kristityistä, mutta myös korkeasti koulutetut ja oppineet ateistit voivat syyllistyä samaan. Se tapa kertoo ateistien alhaisesta moraalista (huono käytös). Kristityt eivät tule ajatelleeksi kovin usein sitä, että onko järkevää pitää totena muiden ihmisten väitteitä koskien Jumalan tai hänen lähettämiensä enkelien näkemistä ja heidän kuulemistaan. Kristityt on aivopesty pitämään totena kaikki se, mitä Raamatussa on sanottu. Voi kestää vuosikausia sen asian toteamiseen, että kaikki Raamatussa mainittu ei olekaan totta. Jotkut eivät huomaa tätä koskaan. Erehtymistä edesauttaa se, että tieteelliseen Raamatun tutkimukseen perehtyneet pastorit ja Raamatun opettajat eivät kerro seurakunnalle sitä, mitä ovat oppineet. He jatkavat sokean uskon ruokintaa tarinoilla ja myyteillä, joista tietävät itse, että ne eivät ole totta. Ei siis ole tavallisen kristityn syy siinä, että hän pitää sokeasti totena kaiken sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ateistien vihamielinen suhtautuminen kristittyihin estää heitä näkemästä totuutta ja vahvistaa heidän uskoaan, mutta mitäpä ateisti siitä välittää? Ateistin ainoa tarkoitus ja mielihyvän lähde on vahingoittaa uskovaisia ihmisiä tavalla tai toisella. Ateistit eivät ajattele toisen ihmisen parasta eivätkä osaa asettaa itseään uskovaisen osaan, niin että voisivat ymmärtää sen, miksi uskovaisen on niin vaikea tunnustaa selvää totuutta ja miksi hän pitää niin lujasti kiinni uskostaan. Vielä lujemmin ateisti pitää kiinni omasta uskostaan siihen, että luojaa ei voi olla olemassa.

Moraali tarvitsee Jumalan

Kun ateisti ei halua tunnustaa Jumalan olemassaoloa, hän yrittää selittää Jumalan luomisteot, jollain muulla tavoin. Niinpä hän uskottelee, että Jumalaa ei tarvita, vaan kaikki on mahdollista ilman Häntäkin esim. ihmisjärjen tai tieteen avulla. Nämä on kuitenkin helppo kumota. Ensinnäkin elämänkatsomusta ei voi perustaa ihmisjärkeen, koska järkeä voi käyttää sekä hyvään että pahaan tarkoitukseen ja usein sitä on käytettykin juuri pahaan. Myöskään ei voida osoittaa, että ihmisten tekemät yhteiset päätökset ja sopimukset tai lait saisivat aikaan vain hyvää. Tiede ei myöskään kelpaa elämänohjeeksi, koska tiede ei tiedä mitään siitä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Esim. aivoja tutkimalla ei voida selvittää, onko varastaminen oikein vai väärin. Ainoa, joka voi toimia tuomarina ja totuuden määrittäjänä, on persoona, joka on ihmisen ulkopuolella ja ihmistä ylempänä ja ihmistä viisaampi Jumala. Hän on puolueeton, ihmisten mielipiteistä riipumaton auktoriteetti, jolla on absoluuttinen totuus ja jolla on valta määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin. Koska ateistit eivät kuitenkaan halua alistua Hänen alaisuuteensa, heillä ei ole mitään eikä ketään, joka määrittelisi heille absoluuttisen totuuden. Siksi heidän maailmankuvansa on ja pysyy aina valheena ja epämoraalisena.

ateisti ei usko jumalaan koska jumala on vale

Ateistilla on korkeampi moraali eli hän ei valehtele oman edun nimissä.