kohtuullinen avioehto ?

Ei avioehdolla lajitella yritys /yksityis tilejä tms, vaan se on avio-oikeuden poistava sopimus. Lahjakirjassa tai testamentissa poistettu avio-oikeus koskee kohteena olevaa omaisuuserää ja sen sijaan tullutta varallisuutta ja yleensä liturkiaan lisätään vielä tuottokin. Avioehto voi koskea eroa tai kuolemaa ja ilman mainintaa se pätee avioliiton päättyessä jompaan kumpaan. Avioehto voi olla myös yksipuolinen vain toisen puolison avio-oikeuden poistava.

Mielipiteenä kallistun sille kannalle, että avioliiton aikana hankitun yrityksen menestyminen on yhteinen asia, eli en asemassasi hyväksyisi avioehtoa. Noin monen vuoden jälkeen avioehtoa haluavalla on ehkä aavistuksia sinun ottavan eron tai hänellä on menestyksen tuomia omia suunnitelmia jättää perheensä.
Se on mielestäni eri asia jos varallisuutta on tulossa perintönä, mutta silloin perinnönjättäjä voi tehdä testamentin, jossa muutenkin (ainoa lapsi) tulevasta perinnöstä määrätään puolisoiden avio-oikeus pois.

Samaa mieltä kuin muut. Avioehto ei ole kohtuullista sinua kohtaan.

Jos avioero on jo mahdollisesti tulossa ja mies haluaa avioehtoa, niin sinun ei kannata siihen suostua. (hän ei pyytäisi avioehtoa, jos ei olisi jättämässä sinua)

Yhdessä olette eläneet 15 vuotta, omaisuus on yhteistä.

Muista, että sinun kunnon osinko erossa on turvana myös lapsellesi.

Älä missään nimessä suostu avioehtoon :)

Jos olet oikeuden mukainen niin teet avioehdon koska sinulla ei ole osaa eikä arpaa koko yritykseen ja puo0lisoltasi voi mennä elinkeino jos vaatimukset ovat kohtuuttomia joita yrityksen talous ei kestä.

Minä ja vaimoni teimme avioehdon 25 yhteisen vuoden jälkeen. Se oli viisas päätös koska siinä oli uhattuna myös 30 muun henkilön työpaikat. Se ei tarkoita eroa jos tekee avioehdon mutta hän ymmärsi, että jos tulee ero niin siinä on monen ihmisen työpaikka vaarassa.

Yritykset ovat usein yrittäjiensä näköisiä ja jos avioeron myötä yrityksen enemmistö joutuukin 'vääriin' käsiin ja siinä voi moni joutua työttömäksi. Kaikista kun ei ole yritysten vetäjiksi ja silloin konkurssi uhkaa. Tämä on ikävä sivuasia vielä avioreoihin mutta minusta on hyvä tehdä avioehto vielä näin myöhemmälläkin iällä.

Jos oikeudenmukaisuutta haluat niin sopikaa siinä myös muusta kuin yrityksestä ja miehesi varmasti ymmärtää sinun näkemyksesi asiasta.

Suosittelen lämpimästi!

Eipä se elatusapu yrittäjällä mene niinkuin palkansaajalla. Sitä on niin helppo
sumplata yrittäjän sen palkkansa kanssa. Älä ihmeessä mene laittamaan nimeäsi mihinkään avioehtopapereihin ilman että keskustelet esim. oikeusavustajan kanssa. Se mikä on nyt yhteistä se on myös erossa yhteistä.
Se on niin kiva pitää se oma yritys ja sen tuotot ja äiti jää lasten kanssa kituutta-
maan. Mies heittää elatusapua satasen tai kaksi, eikä mieti ollenkaan että ei
niillä rahoilla lasta elätetä eikä varsinkaan kouluteta.

Olisit nyt rehellinen edes itsellesi, liittonne on sinettiä vaille valmis. Siinä vaiheessa kun aletaan kesken liiton sorvaamaan avioehtoa on yhteiselle huomiselle heitetty hyvästit jo ajat sitten. Ei siinä kipossa paina lapsi eikä koti.

Ole realistinen. Kun parisuhteenne on karilla ja avioeron ajoitus vain siitä kiinni kumpi uskaltaa tuon sanan ensimmäisenä ääneen lausua, ei kannata olla liian tunteellinen. Sinun ei tarvitse hyväksyä miehesi esittämää ehtoa ja piste. Hopeat ja omaisuus vaan puoliksi, kaikki muu on paskan jauhamista eikä poista sitä totuutta, ettei se unelmanne ikuisesta onnestanne kestänyt maallisten arvojen painetta,,,tai lihallisten himojen. Kun avioehtoa ei ole, omaisuus menee puoliksi. Miksi et ota puolia jos laki sen sinulle suo? Ei kyse ole oikeudenmukaisuudesta vaan siitä minkä laki sanoo. Hyödunnä se ja kohti uusia tuulia.

Noin se laki sanoo. Miksi tyytyisit vähempään kuin laki suo. Ei sitä uutta sulhastasi kiinnosta mistä sinun rahasi ovat tulleet, kunhan sitä on millä mällätä. Eikä se exäsikään voi sinulle pitkään vihainen olla kun toteaa, että laki on laki. Ota mitä otettavissa on, ei tarvii katua myöhemmin jos talous ahistaa. Sillon ei sitä raha-apua o kenties tyrkyllä.

Ei olisi, jos et ole osallistunut yritykseen taloudellisesti et voi mitään vaatiakkaan. Eli tee se avioehto.

Onko yritys oy, ky, toiminimi vai mikä. Sehän on miehesi ammatti, ei hänkään ole sinun ammatistasi vailla puolta... Mikään ei ole puoliksi toisen avioliitossakaan. Oma omaisuus on aina oma, eron tullessa varakkaampi maksaa tasinkoa toiselle. Vastaajissa on paljon niitä jotka luulevat että kun menee avioon niin omaisuus on puolet ja puolet. Tavallaan tasinkohan tekee sen että omaisuus tavallaan menee ikäänkuin puoleksi.
Voit tehdä avioehdon ihan hyvin. Sopimuksen piiriin voisi kuulua yhteinen omaisuus ja jollain tavalla yritys. Mitä en kuitenkaan suosittele, koska se on miehesi luomus. Perhe on sitä että autetaan puolin ja toisin. Onhan miehesi auttanut sinuakin että olet voinut käydä töissä. Avioehtoon voi tehdä sopimuksen että tähän astisesta voitto-osuudesta saat jotain ja tulevaisuudessa siihen ja siihen vuoteen asti jotain. Mutta muista pysyä kohtuudessa. Jos yrityksella alkaa mennä huonosti, niin oikeudenmukaista olisi tehdä myös sopimus että maksat myös sitten velkoja johonkin asti. Riskihän jää miehellesi. Olet ahne jos sinun pitää alkaa hyötymään toisen elämäntehtävästä.
Siis avioliiton ollessa voimassa, yhteiset varat tai jokin voitto-osuus, jotka tulevat miehesi yrityksen kautta voisivat jollain tavalla kuulua avioehdon piiriin. Mutta ota myös vastuu jos menee huonosti ja sinun pitäsi olla valmis myös vastuuseen toisenlaisissa olosuhteissa, eli maksamaan velkoja jos haluat olla tasapuolinen. Siis vastuu tutotsta ja tuottamattomuudesta. Ota huomioon että yhtenä päivänä yritys voi loppuakin. Et voi ajatella että miehesi kantaa riskit mutta sinä vain hyödyt. Ellet ole valmis ottamaan riskejä, et tarvi hyötyjäkään.
Onhan teillä yhteistä omaisuutta, varaudu sen avulla. Muta ajattele jos käykin niin että sinulle tulisi asunto, miehellesi vain yritys ja yritys meneekin nurin. Miehellesi ei jää mitään!!!

Mielestäni on oikeudenmukaista saada osuus yrityksestä ja/tai sen varoista, jos olet omilla teoillasi mahdollistanut yrityksen hankinnan ja pyörittämisen. Yritä tarkastella yhteistä elämäänne ulkopuolisen silmin, erityisesti sitä miten te kumpikin olette panostaneet perhe-elämäänne yrityksen hankkimisen aikoihin ja sen jälkeen. Jos olet panostanut yhteiseen elämäänne miestäsi enemmän, voit hyvällä omallatunnolla vaatia itsellesi osuutta yrityksestä ja sen varoista.

Omaa panostustasi yrityksen hankintaan ja menestykseen liittyen voit miettiä seuraavien kohtien kautta:
- Yritystoiminnan aloittamiseen (oli sitten uusi vasta perustettu tai vanha ostettu yritys) liittyy aina omat riskinsä, erityisesti taloudelliset riskit. Mieti, missä määrin sinun vakituiset tulosi vaikuttivat miehesi päätöksen tekoon yrityksen hankkimista harkittaessa. Olisiko miehesi ottanut taloudellisen menetyksen riskin, jos hän ei olisi ollut vakaassa parisuhteessa, jossa toisella osapuolella on ilmeisesti vakinaiset tullot? Luottiko miehesi siihen, että pahimmassa tapauksessa sinä olisit pystynyt tuloillasi elättämään koko perheen (myös miehen) ainakin jonkin aikaa?
- Vaikka et ole sijoittanut yritykseen suoraan rahaa, olet voinut tukea sen toimintaa välillisesti. Kun mies hankki yrityksen, eikä se ollut vielä saanut menestystä, maksoitko kenties enemmän perheenne yhteisistä menoista? Jouduitko kenties maksamaan miehen puolesta joitain muita menoja, joihin hänellä ei riittänyt rahaa, tai oliko tällainen tilanne edes lähellä?
- Yrityksen resurssit ovat paljon enemmänkin kuin vain rahat. Oletko osallistunut miestäsi enemmän perheen yhteisiin pakollisiin asioihin? Oletko siis antanut miehellesi tietoisesti enemmän vapaa-aikaa, jota hän pystyi käyttämään yrityksen toiminnan kehittämiseen?
- Työpanostus myös kannattaa huomioida. Vaikka et ole sijoittanut rahaa yritykseen, oletko joskus tehnyt palkatta yritykselle töitä tai avustanut/neuvonut joskus miestäsi yrityksen toimintaan liittyvissä tehtävissä?

Jos olet siis jollakin tapaa mahdollistanut yrityksen hankinnan ja sen menestyksen, voit vaatia osuutta yrityksestä ja/tai sen varallisuudesta itsellesi. Oikeudenmukaista ja kohtuullista osuuden määrää on kuitenkin ulkopuolisena hieman hankalampaa arvioida. Siinä olen samaa mieltä, ettei ehkä ole oikeudenmukaista vaatia 50%, koska et ole yritykseen sijoittanut ollenkaan rahaa. Osuuden määrä kannattaa miettiä, kuinka merkittävä sinun panostuksesi on ollut yrityksen hankintaa harkitessa ja sen menestyksen kannalta.

Itse en allerkirjoittaisi avioehtoa, jossa suljetaan avioerossa jaettavan omaisuuden ulkopuolelle avioliiton aikana hankittuja tuloja, ainakaan takautuvasti. Jos kieltäydyt allekirjoittamasta avioehdon, kannattaa kuitenkin painottaa miehelle, ettet mahdollisessa avioerotilanteessa odota saavasi täyttä 50% yrityksestä ja sen varallisuudesta. Huomauta kuitenkin, että odotat saavasi kohtuullisen korvauksen omasta panostuksestasi, josta voitte tarkemmin sopia omaisuuden jaon yhteydessä. Päätöksissä kannattaa pitää pyrkiä takaamaan myös yrityksen toiminnan menestyksellinen jatkuminen. Jos vaadit osuutta yrityksestä ja/tai sen varallisuudesta, kannattaa asiat kirjata paperille ja suunnitelmista tehdä tarkat, mutta joustavat. Avioeron kohdatessa haluaisitko todella omistaa yhdessä yrityksen? Jos haluat, miten pystyisitte sitä yhdessä pyörittämään ja missä määrin olisit toiminnassa mukana? Jos et, mikä olisi riittävän pitkä aika toiselle osapuolelle ostaa sinut yrityksestä ulos vahingoittamatta yrityksen toimintaa tai menestyksen edellytyksiä?

tämä on vähän sama homma jos puoliso saisi ison perinnön niin kanattaisi rehdä avioehto ennen perinnön saantia ettei puoliso erossa pääsisi siihen käsiksi koska hänellä ei ole siihen osáa eikä arpaa. Tämänkaltaisten asioiden takia kannattaa olla avoliitossa niin ei voi erossa vaatia mitään sellaisesta omaisuudesta mihin ei ole omaa panostaan laittanut.

Älä missään tapauksessa suostu avioehtoon. Olet mahdollistanut yrityksen toiminnan omalta osaltasi kodin ja lapsen hoidon kautta. Avioehto pätee avioerotilanteissa sekä kuoleman sattuessa.

Olette varmaan hoitaneet taloutta, talolaina yhdessä. Uskon,että hyvä aviomiehesi on osallistunut menoihin hyvällä omatunnolla.
Mies otti paljonkin riskejä yrityksensä kanssa. Sinä ehdottomasti nautit etkä tulkinnut lasten hoitamista huolena/ongelmana. Minusta ei ole oikein työntää kättä ja pyytää rahaa mitä toinen on isolla vaivalla tienannut. Olkoot sitten hänelle oma henkinen menetys,ettei lapsia hoitanut. Minä tunnen näin. Minä erosin kaksi kertaa, ja osaan eläytyä tilanteeseen, enkä voisi vaatia uranuurtaja vaimoltani tienaamansa rahoja.
Korkeintaan, voisi tehdä sopimuksen,että siirtää x Euroa lasten talletustilille, mitä he saavat nostaa vain tultuaan täysikäisiä, jolloin tarvetta on maksaa ajokortti, auto yms..

tee se avioehto. pahimmassa tapauksessa menee yritys alta!

Tee se avioehto. Jos et tee nii kepulimpi kaveri voi saada sinut lopulta vastaamaan konkurssiin yrityksen veloista, jotka voi olla niin suuret ettet pysty niin ikinä maksamaan.

EI EI EI EI EI!!!!!!!!!!
Älä missään nimessä suostu mihinkään erillisiin ehtoihin.
Sinulle kuuluu se, mikä puolisollesikin, eli puolet omaisuudestanne.

Allekirjoittamalla avioehtosopimuksen asettaa itsensä täysin samanlaiseen asemaan, joka on valloillaan avoliitossa. Eli sen jälkeen kadottaa sen taloudellisen turvansa, joka avoliitossa puuttuu, mutta avioliitossa on. Taloudellisesti ei sen jälkeen ole enää mitään väliä sillä, että on joskus mennyt naimisiin. Tällöin puolisosi ei mahdollisessa erossa menetä kuin sinut eli yleensä ei silloin ole mitään menetettävää, koska usein erotaan riidoissa, vaan uuteen vaihtaminen käy yhtä kivuttomasti kuin avoliitossakin. Kumpikin saa silloin vain oman omaisuutensa. Erittäin tyhmää siis on mennä allekirjoittamaan ainakaan jotain täydellistä avioehtosopimusta, mikäli et sitten ole vain uskon syistä naimisiin mennyt tai muuten vain halukas luopumaan avioliiton suomasta taloudellisesta turva-asemastasi.