Liskolintu huijausta?

useaan kertaan, että fundamentalistien tärkein ase
on valehtelu.

Archaeopteryxin(liskolinnun)
matelijamaisten tuntomerkkien avulla tulisi voida
osoittaa matelijoiden joukosta muinaislinnun
välittömät esi-isät tai vähintäänkin se
matelijaryhmä, josta kehittyminen olisi voinut
tapahtua. Tässä kohtaamme kuitenkin huomattavia
ongelmia, sillä yksittäisiä Archaeopteryxin
tuntomerkkejä voidaan löytää varsin erilaisista
matelijaryhmistä, jotka sulkevat toinen toisensa
pois muinaislinnun esi- isien joukosta.
Archaeopteryxin hammastyyppi esimerkiksi
viittaisi krokotiilien(krokotiilin kaltaiset
matelijat) olevan niiden välittömiä esi-isiä.
Tyypillinen Archaeopteryxin lintumainen
tuntomerkki on hankaluu, joka johdetaan yhteen
kasvaneista solisluista. Monilla papukaijoilla ja
tukaaneilla on vain solisluut. Tästä johtuen
niitä pidetään alkukantaisempina. Koska
lukuisilla sammakkoeläimillä on solisluut,
voisimme kuvitella jatkuvaa sarjaa
sammakkoeläimistä lintuihin. Sarja ei kuitenkaan
olisi voinut edetä krokotiilien kautta, sillä
kyseisellä lahkolla ei ole solisluita.
Krokotiilien lantio on lisäksi kovin erilainen.
Niinpä se on suljettava pois esi- isien joukosta,
vaikkakin niillä olisi sopivampi hammastyyppi.
Nykyään Archaeopteryxiä tuskin enää johdetaan
tästä matelijoiden lahkosta. Hampaita voidaan
pitää osoituksena matelijoista polveutumisesta.
On kuitenkin löytynyt sukupuuttoon kuolleita
hammasnokkaisia lintuja
(vrt. "myöhäisliitukauden" hammaslinnut, joiden
välittömänä esi-isänä Archaeopteryx ei tule
kyseeseen erikoisten tuntomerkkien
vuoksi).Kaikissa selkärankaisryhmissä tunnetaan
sekä hampaallisia, että hampaattomia lajeja.
Archaeopteryxillä on bikonkaavit nikamat. Millään
nykyisellä tai fossiloituneella linnulla ei ole
tätä nikamatyyppiä. Se on tyypillinen
kalaliskoille, jotka eivät voi tulla kyseeseen
muinaislinnun esi-isinä. Archaeopteryxin
lantiorengas on nelihaarainen kuten
Ornitischioilla. Vaikka Ornitischioilla onkin
samanlainen lantiorengas kuin linnuilla,
Archaeopteryxiä voi tuskin johtaa niistä, koska
myös tältä matelijaryhmältä puuttuvat
solisluut.Archaeeopteryxin eturaajan kynnet
muistuttavat suuresti Orinotholestes-suvun
kynsiä, jotka kuuluvat toiseen
dinosauruslahkoon,Saurischioihin. Ne eivät
kuitenkaan tule kyseeseen kantaryhmänä, sillä
niillä on kolmihaarainen lantio. Archaeopteryxin
lisäksi myös joillakin nykyisillä linnuilla(esim.
hoatsin ja turako) on liikuteltavilla kynsillä
varustetut raajat. Samoin kuin hoatsinin
poikasilla myös Archaeopteryxillä liikkuivat vain
kynsiraajat vapaasti. Sormet sen sijaan eivät
liikkuneet, koska myös muinaislinnuilla niihin
kiinnittyivät siipisulat. Ranteen rakenteen
perusteella hoatsinia voitaisiin pitää
Archaeopteryxiä matelijamaisempana. Eri
matelijaryhmien tuntomerkkien yhdistelmä
osoittaa, että Archaeopteryx oli tyypillinen
mosaiikkimuoto. Sitä ei voida enää pitää
modernien lintujen esi-isänä. Kun tietämys
fossiilisista eliöistä lisääntyy, tämän kaltaisia
mosaiikkimuotoja ilmestyy yhä useammin.Niitä ei
voida pitää ylimenomuotoina
(välimuotoina).

Roland Suessmuth. Mikrobiologian
professori.


Joten chirpy, chirpy cheep cheep ja näkemiin evo!