Painorajoista

Lueskelin mielenkiinnolla läpi näitä painorajakeskusteluja. Osalla kirjoittajista tuntuu olevan puurot ja vellit vähän sekaisin, joten laitan nyt oman lusikakin tähän soppaan. Uskoisin ettei tässä asiassa ole mitään yhtä oikeaa vastausta, mutta haluaisin kuitenkin koota muutaman ajatuksen asiasta.

Ensinnäkin on selvennettävä, että shetlanninponit eivät ole mikään heterogeeninen ryhmä, vaan pienimmät yksilöt ovat alle 80cm korkeita ja suurimmat yli 110cm. Poneista osa on nuoria vielä kesken kehityksessä olevia toiset taas jo iäkkäitä tai jostain vammasta kärsiviä tai toipuvia. Loput sitten enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa olevia aikuisia. Tämän vuoksi kokorajat ovat sunntaa-antavia ja oikeastaan joka ponille pitäisi määrittää oma painorajansa.

Myös ratsastajat ovat erilaisia hervottoman pitkän ratsastajan on vaikea istua selässä oikeassa kohdassa tukevasti, joten jo kevyempikin ylipitkä ratsastaja voi olla hevoselle suurempi rasitus kuin hiukan painavampi, mutta oikean pituinen. Vielä suurempi ero on ratsastajan kehonhallinassa 60kg hyllyvää, heiluvaa ja sinne tänne valuvaa lihaa on ponille suurempi rasite, kuin tukevasti istuva, kehonsa halitseva ja hevosen liikettävä myötäävä ratsastaja.

Sitten tulee liikunnan määrä ja kesto. Hevoselle käveleminen vähän painavammankin taakan kanssa ei ole suurikaan rasite, mutta heti kun vauhtia lisätään alkaa rasittavuus nousta (ero on paljon suurempi kuin ihmisellä kävelyn ja esim. hölkän välillä). Myös kesto ratkaisee muutama minuutti on eri asia kun esim. 3 ratsastustuntia. Toisaalta 3 alkeisratsastustunnin rasitus on usein pienempi kuin yhden kunnon estevalmennuksen.

Sitten vielä painorajan tarkoitus. Kuten monessa tarinassa on todistettu moni shettis jaksaa kantaa helposti jopa ravissa 80kg, joissakin esimerkeissä on todistettu vielä suurempiakin painoja. Minusta on kuitenkin tärkeää erottaa tämä maksimikantokyky ja painoraja, jolla tarkoitetaan sitä painoa minkä kanssa poni jaksaa työskennellä säännöllisesti ilman pelkoa terveysongelmista. Tämän määrittelyyn on tiedettävä ponin historia (terveys, kunto yms.), työ joka siltä vaaditaan ja olosuhteet. Koska työ (vrt.maastokävelyä estevalmennukseen) ja olosuhteet vaihtelee päivittäin, voi painorajakin vaihdella, tosin esim. ratsastuskouluilla laitetaan usein yksi kiinteä raja ihan selkeyden vuoksi.

Lisäksi välillä on mietittävä ns. tuotos-panossuhdetta. Eli kannattaako ottaa pieni riski hevosen terveydelle yli-isosta ratsastajasta, jos sillä saadaan esim. iloa ponille (esim. pääsee maastoon revittelemään) tai lisää koulutustasoa (esim. jonka jälkeen saadaan myytyä hyvään kotiin sopivan kokoiselle ratsastajalle). Joskus myös ihmiselle saatava hyvä voi olla riskin arvoinen (esim. aloittelija pääsee hevospelostaan menemällä pari kertaa pikkuponilla ja voi sitten siirtyä hevosiin). On myös selkeästi eriasia puhutaanko päivittäisestä ratsastuksesta vai vain yhdestä kerrasta.

Kuitenkin sanoisin, että kuulostaa ihan kauhealta lukea juttuja, joissa 80kg kehuu ratsastavansa shettiksellä (ei poni siitä kerrasta rikki menene, mutta miksi riskeerata kun maailma on täynnä hevosia). Toinen mikä sai niskakarvat pystyy on jutut jossa ratsastajan painolla tai jopa kahdella raytsastajalla "pistettiin poni kuriin" eli ylipainavalla lastilla saatiin poni lopettamaan pukittelu tms, kun ei kertakaikkiaan jaksanaut pistää vastaan. Ei voimalla vaan taidolla.

Minusta pitäsi aina olla tosi hyvä syy, jos yli 60kg nousee alle 110cm säkäisen ponin selkään. Normaaliratsastuksessa terveelle 100cm ponille sopiva painoraja voisi olla 50kg paikkeilla, tästä sitten alaspäin, jos rasitus on suurta tai satunnaisesti ylöspäin hyvällä syyllä.