Vapaa kuvaus

Paljon nähnyt, kokenut ja tuntuu joskus siltä, että on vielä 'pantu paljon vartijaksikin'. Mutta kun on saanut leveät hartiat, niin jaksaa kantaakin enemmän kuin muut. Yksi asia on minua aina askarruttanut, että mitä 'paremman', katseenkestävämmän, pidemmän tai kauniimman näköinen ihminen on, sitä itseriittoisempi hän myös saattaa olla. Se ihmisen todellinen, sisäinen kauneus, joka meissä harvoissa asustaa, on todellakin ikävän harvinaista. Vai onko tämä hektinen elämä tappanut sen meistä. Eli kuten sanottu, usein on näin ikävästi että kauneus ja hyvyys ei ole pakattu samaan pakettiin, ajatelkaapa tätä ja huomaatte että meissä jokaisessa on todella paljon kasvamisen varaa. C' est la vie. Elämä on laiffii sanoi entinenkin mäkikotka. Sekin kotka voi nousta vielä liihottelemaan. Ja se toteutui:) Koska on vielä tukkaakin päässä ja sanontahan kuuluu, että tukka ja järki eivät pysy samassa päässä, niin päättelehän siitä sitten, minkälainen saattaisin olla ;) Olen saanut viisi lasta ja hiukan elämänkokemusta, mutta silti vasta korkeintaan puolimatkassa siitä opittavasta, jota toivottavasti vielä on edessä. Tervetuloa vaan sitten 'Metusaalemin'-päivilleni ;) hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa. Olen ollut tämänkin palstan käyttäjänä jo niin kauan ja aina pyrkinyt avoimuuteen sekä rehellisyyteen ja siksi aina vaan ihmettelenkin meidän suomalaisten kyvyttömyyttä tälläkin palstalla ns. avoimiin/julkisiin profiileihin. Meikäläiselle tietysti antaa tämä fyysinen kokokin pienen edun sen suhteen, sillä aivan 'pikkupojat' kun joutuvat suorastaan hypähtelemään päästäkseen tänne melkein kahteen metriin ;) jos joskus uskaltaisivat yrittää tulla nokittelemaan. Siitä huolimatta pieni on kaunista ja vaatimattomuuskin kaunistaa vielä lisää. Ikävä kyllä, minä en osaa olla aina niin vaatimaton kuin pitäisi olla. Suokaa anteeksi puutteellisuuteni. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

24

Kommenttia

245

  1. Minun ei tarvinnut kuin lukea nämä kaksi ensimmäistä viestiä ja tulipa heti mieleeni se kuinka tämä maailma ei ole muuttunut miksikään vuosituhansienkaan aikana. Sama ikäpolvien välinen kuilu säilyy ikuisesti.

    Molemmille alkupään kirjoittajille antaisin neuvoksi, että tallentavat nämä kirjoituksensa ja avaavat ne sitten kahdenkymmenen vuoden päästä, kun heidän omat lapsensa tohtoreina ja diplomi-insinööreinä aikanaan väheksyvät taas, nyt näitä kolmen- ja neljänkympin kriisissä eläviä aikuistuvia kirjoittajia.

    Iän karttuminen sattuu olemaan meille kaikille vähän erilaista, jokaiselle tulee kokemuksia, mutta vain harvat osaavat käyttää niitä, oppiakseen myös niistä jotain. Ehkä tekin aikanaan tulette sen huomaamaan. Elämän ei pidä olla liian helppoa, muuten siinä ei olisi mitään mielenkiintoista ja haasteellisuutta kannustamaan huomiseen.