Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

245

Kommenttia

7326

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. La Nonna Clarividente on hukannut kristallipallonsa.
    Todellisuus joka tulvii iholle joka kerta kun alkaa uutislähetys on liian raastavaa. Katselin eilen kauhistuneena kuvia Madurosta ja Ciliasta amerikkalaisessa tuomioistuimessa; mustelmille hakattu ja laastaroitu Cilia teki syvän vaikutuksen. Maduro käveli ontuen. Miksi nukkumasta omasta sängystään kidnapatut ikäihmiset oli pakko hakata mustelmille.

    Muistan jo nuoruudestani, miten minua varoitettiin tekemästä mitään sopimatonta, etten joutuisi latinalasamerikkalaisen poliisin kohteluun. Tai sotilaiden. Nyt heidän pahamaineiset oppi-isänsä, amerikkalaiset sotilaat näyttivät taas kerran miten brutaaleja tarpeettoman väkivaltaisia heidän metodinsa ovat.

    Opiskellessani Latinalaisen Amerikan historiaa collegessa Floridassa opettajana oli ex-miltääri, amerikkalainen, joka oli tehnyt elämäntyönsä Panaman kanavavyöhykkeellä, School of Americas, miltääriakademiassa, jossa vuosikymmenien ajan koulutettiin latinalaisamerikkalaisten militäärijunttien sotilaita ja poliiseja kidutusmenetelmissä ja miten toisinajattelevia saadaan katoamaan. Ruotsiinkin tuli seitsenkymmentäluvulla koko joukko hakattuja ja kidutettuja vasemmistosissejä, jotka olivat paenneet Argentiinasta ja Uruguaysta, sitten Chilestä. Opit näyttävät olevan samat edelleenkin.

    Maailma ei ole yhtään parempi paikka nyt kuin kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin luulimme että olemme asutamassa valoisampaan vaiheeseen länsimaisen sivistyksen historiassa. Takapakki on ollut hirmuinen.
  2. @Demeter1, tulevaisuudenuskoni tuntuu aina vain vähenevän sitä mukaa kun näyttää että tulevaisuutta olisi aina van vähemmän ja menneisyyttä aivan liikaa. Pientä alavireisyyttä olen toki huomannut itsekkin, kävin äsken tekemässä lumivideon FB: tapahtumiin ja hain musiikiksi nostalgisen Salvatore Adamon hitin nuoruudestani: Tombe de Neige, eili lumen hauta.
    Tilitystä ja sisäistä puhetta., kuulunevat tämän ikäluokan vakiooharrastuksiin. Toiset täyttävät arkensa toimeliaisuudellaan, minä jämähdän vähän, etsin selitystä siihen, miksi ikä pääsi yllättämään, eihän siitä ollut kuin muutama vuosi, kun jaksoin vaikka mitä, pää oli täynnä ideoita, jalat ketterät ja tasapaino hyvä merenrannan kivikoilla, joissa kävimme piknikillä Sikhjälmassa. Nyt askel on hidastunut ja joudun ottamaan kaiteesta tukea rapuissa....eihän niin pitänyt käydä.

    Onko minun sitten pakko tehdä kaikki ne jutut mitä olen suunnitellut vai heittäydynkö hunningolle, ihan vain energian puutteen takia?

    Tuo kestonaljailu, niin, se loppuu aikanaan. Kun jompikumpi meistä poistuu näyttämöltä. Kumpi, sitä voi vain arvailla. (Ei pahaa joka kestää sata vuotta, eikä kroppaa joka sitä kestää", lainatakseni sananlaskua).

    Luin loppuun Monika Fagerholmin Eristystila/kapinoivia naisia. Siitä aloitus toisaalla,
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/19212192/eristystilakapinoivia-naisia
    Aloitin Ramoonan suosittelemaa Ulla-Lena Lundbergin teosta Jää, jjonka olen jättänyt kesken, jatkan ehkä myöhemmällä. Yritin lukea unkarilaista nobelpalkittua Lazloa, mutta minulla ei riittänyt kärsivällisyys eikä resurssit lukemaan hänen sivunmittaisia lauseitaan ja ilman kappalejakoa. Nyt aloin lukemaan kirjailijakolleegani ja ystäväni Leenamaija Forsberg-Johannesonin versiota modernista Persefone-myytistä, jossa äiti (Demeter) etsii kadonnutta tytärtään Persefonea ....löytyykä häön vai ei , en tiedä vielä. Kirjan nimi on Unilintu, uunilintu.

    Maailmassa tapahtuu niin paljon häkellyttäviä ja epämukavia asioita, että itse en tahdo saada luovaa virettä päälle. Isabel Allende aloittaa aina uuden kirjan, oliko se kuuden tammikuuta, mutta minä en ehdi siihen päivämäärään mukaan. Nyt on alettava purkamaan joulua ja kuten aina, aloitan joulukuusesta,joka on jo pudotellut neulasiaan kastelualustastaan huolimatta. Kuivatut appelsiinkiekot-Sol Invictus-koristelustani säästän ensi vuodeksi. Parvekkeen keinokuusi välkkyvine palloineen saa odottaa Nuutinpäivään, tontut ikkunalaudoilat ja takan kranssilta hiipinevät kotikoloihinsa ullakolle tämän viikon aikana ja pihavalot saavat jäädä tuikkimaan ainakin siihen saakka kun päivä on pitentynyt, mahdollisesti kevääseen saakka.

    Minulla on vielä mahdollinen Kolumbianmatka edessä talvella, kun kauppakirjoihin tarvittava valtakirja paperiversiona ei ole saapunut kirjattuna kirjeenä. Sen päätän kuukauden sisällä ja aion ottaa vanhimman tyttärenpojistani mukaan jos matka tulisi tarpeelliseksi. Toisaalta, olisihan se tavallaan hyvästijättö sille osuudelle elämästäni.
  3. Huomenta ja hyvää loppiaista täältä itärannikolta, Pohjois-Uplannin ja Gävleborgin rajoilta. Meille ne lumitykit tupruttelivat reippaasti lunta; eilen oli tauko, niin saimme ajotien lumesta vapaaksi ja kadut aurattiin.Paikallisessa Sana on vapaa- FB_ryhmässä mies laittoi videon viiden sentin lumivallista jonka aura-auto oli jättänyt hänen ajotiensä tukkeeksi ja sai runsaasti pilkkaa ja naurua osakseen, etupäässä paikkakunnan naisilta, "siis tuonverran lunta, ota lumilapio ja heittele ne lumet penkalle"

    Meidän postilaatikko oli uudenvuodenyönä räjäytetty, pari varhaisteiniä oli heittänyt sinne jotain ja naapurin mies oli ajanut niitä takaa, mutta ei ollut saanut kiinni enne kuin katosivat. No, seuraavana aamuna saimme ajaa lähimpään halpakauppaan ostamaan uutta laatikkoa.

    Otan nyt päivän kerrallaan, en tee mitään suurempia suunnitelmia, mutta kesää en jää odottelemaan, koska minulla on sellaine ajatus että joka päivä jonka elän on yksi vähemmän jäljellä. En stressaa, mutta en myöskään säästä mitään mitä haluan tehdä sitä tulevaisuutta varten, joka ei enää ehkä edes tule.

    On aika luopua, sodanjälkeisten vuosien ja jälleenrakentamisen filosofiasta; nyt on aika laittaa parhaat porsliinit pöytään, kauneimmat pöytäliinat, hemmotella läheisiään ja itseään . Joutsenlaulun aika.