Huomenet kauniiseen kevät tuoksuiseen säähän, ainakin uskon tuoksua jo ilmassa olevan;)
Kovin pitkäksi ja hieman sekaiseksikin meni edellinen ketju,
Väärinkäsityksiä muillekin kuin minulle, joskus tuo ymmärrys erimatkaa kulkee ja näin sitten hölmöilee tavallista enemmän.
Yritän lukea huolella viestit, silti tulkinta joskus virheellinen, no näitä sattuu, puhumalla asiat korjaantuu.
Nuo tanssiajat ja muut samankaltaiset nuoruuden muistelot mieltä ilahduttaa, harvalla niistä ikäviä muistoja on jäänyt.
Muutekin tähän aikaan ja ikään sopii mainiosti nuoruutta muistella, sen verran ankeaa on nuo maailman tapahtumat, että hyvä niitä olisi vähemmäksi mielestä heittää, totuus kyllä vahvasti esiin tulee, siitä ei mihinkään pääse.
Olihan niitä murheita nuorenakin varmaan kaikilla, mutta ne oli helpompi sivuuttaa, kun into elämisen nauttimiseen oli suuri.
Uutta jaksettiin odottaa ja aina toivorikkaana kohteetkin valittiin, ja kyllä se rakkauskin sitten löytyi, joskin aina ei kohde mieleinen ollut, mutta uutta oli lupa etsiä ja usko palkittiin, mieleinenkin löytyi.
Pettymyksiä koettiin, mutta ne kestettiin ja elämää se on pettymyskin, nuorena olemiseen sekin kuului.
Nyt vanhana ehtii katua jotakin, mutta eiköhän ne nuoruuden pettymykset ajan kanssa unohtuneet ja elämä sujui vaikeuksista huolimatta, näitä nyt sitten muistellaan.
Nyt tähän päivään, viides päivä jo maaliskuusta kulumassa ja lunta tuli eilen lisää, nyt nekin on jo putsattu ja elämä siltäkin osin sujuu, voi vaikka lenkille lähteä.
Kälylleni soittelin eilen ja hän tyytyväisyyttään julisti, viihtyy hyvin, vaikka ei mitään teekään, muistelee kai hänkin omia muistojaan, miten sitten minkin asian muistaa.
Kaikkea ei muista, mutta onko tarpeenkaan, kun huolenpito on kohdillaan, kotisairaanhoitajat lääkkeet käyvät antamassa ja tytär muut asiat hoitaa, naapurikin päivittäin käy voinnin tarkastamassa.
Poikani pistäytyi pitkästä aikaa ja hänen elämän muutokset hieman mietintää aiheuttaa, on kai outoa olla työntekijä, kun vuosia oli pääasiassa vastuunkantaja.
Lohduttelin, että pianhan pääset oloneuvokseksi, siitäkin huoli tuntui olevan, mitä hän sitten tekeekään.
Kai sitä jokainen jotakin keksii elämänsä kulun jatkuvuuteen, olipa mikä tilanne kysymyksessä tahansa.
Jos terveyttä riittää, tekemiset ja viihdykkeet tulee ihan itsestään tekevälle mieleen, yritin luoda ilon tunnetta myös tuleviin aikoihin.
Tuli mieleen, joku ano kauniisti mainitsi, että olihan pientä ja kevyttä mukava tanssitella, no niin, olinhan todella kevytkin, nyt sitten jäisi jo tanssiminenkin vaikeaksi, sekin muisto mieltä ilahdutti.
Vasenkätisyydestä oli myös puhetta, äitini oli vasen kätinen ja miten kaunis hänen käsialansa olikaan, tytär nyt myös vasemmalla kirjoittaa, hyppääkö vasenkätisyys sukupolven väliin jättäen.
Nyt sitten tämän päivän puuhiin, vielä en tiedä mitä tekisin, mutta kyllä se päivä iltaan joutuu.
Iloa ja hyvää mieltä teille kaikille.
Edelleen elämän sujumisesta, iloista ja suruista.
241
3653
Vastaukset
Kovin kangertelee tämä viestien oikeaan osuminen, kiitos kuitenkin ylläpidolle, että viesti löysi oikean kohteen.
Jatketaan viestejä ja yritetään sanoa kaikkea niin, ettei tulkinnoille jäisi aihetta.Luin aamullulla ongelmastasi, ajattelin jo silloin auttaa sinua kopioimaan ja liittämään aloituksesi oikealle palstalle.
Eli minä siirsin aloituksesi tänne oikeaan ryhmään.
Tämä on se, yksinkertainen toiminto, kopio ja liitä. Tein siirron anona, ettei nimeni tulisi aloituksen tekijäksi.
Olin pankissa ja opin taas yhtä sun toista uutta. Eri sovellutusten käyttö on mielenkiintoista. Pitää olla kärsivällinen ja kokeilla, palkkiona on hyvä mieli kun oppii uusia asioita.
Tästä etiäpäin, ilma ei ole kuin morsian se jos mikä tympii. Toivotaan aurinkoisia päiviä jatkoon.
Iltapäivää ! Uusi reitti Nojatuoliin ?..))
Kyllä tällä sivustolla jotain häikkää oli - tai sitten oli minun koneellani. Viestitys nikotteli, jätti viestin väliin paljon tyhjää tilaakin.
Yleensä ottaen tuntuu, ettei ylläpito kovasti meihin ruutia tuhlaa. Pitkälti "itseohjautuvia" ja/tai robotiikan komennossa ollaan.
Kai pitäisi ajatella, että hyvä näinkin. "Entiseen tapaan" en taida itsekään pystyä osallistumaan -yhä enemmän tämä oma arki ja sitten "tosielämän" kontaktit vievät aikaa ja voimavaroja.
Luultavasti en myöskään osaa "delegoida enkä ulkoistaa" tehtäviäni ja edellen taidan myös olla "ahne elämälle" - tahtoa on, mutta ei voimia , "työn tulos, tuntoni soima",
Eino Leinon tapaan.
Kiva kuulla, Hil-la, kälysi voinnista. Nämä "omat muistisairaani" eivät taida olla noin pitkällä oman tilanteensa hyväksymisessä. Yksi kieltää täysin, toinen ripustautuu puolisoonsa, kolmas hyväksyy ja sinnittelee.
Silti, kun tapasin pariskunnan sattumalta kauppakeskuksessa, oli oikeastaan ilo nähdä puolisoiden keskinäisen suhteen asettumista keskinäiseen harmoniaan - olen heistä kertonutkin. Samoin nähdä miehen, joka ennen oli asenteissaan lähes "Jumalasta seuraava", tyytyminen omaan kokoonsa, se ei mielestäni ollut alistumista vaan aitoa nöyryyttä.
Tuo tapaaminen myös vahvisti uskoani siihen, että ihminen sittenkin pärjää, silloinkin kun olosuhteet muuttuvat rajusti. Elämä tulee apuun, tarjoaa eväitä selviytymiseen, ainakin tahdon niin uskoa.
Mustan aina jonkin Claude Chaprollin elokuvan, joka päättyi kovia kokeneen päähenkilön repliikkiin: "ei elämä olen koskaan niin kurjaa tai niin loisteliasta kuin luullaan" (vapaasti muistettu). Minua se lohdutti suuresti kun tuntuu, että valikoidun liiankin helposti kuormankantajaksi - ikäänkuin kaikki olisi minusta kiinni..))
Aurinkoinen päivä täällä enkä päässyt vielä liikkeelle kotiaskareiden vuoksi.
Vielä ehtii !
Mukavaa päivää itse kullekin,
tanssi jatkukoon..))
Vaikka minulla askellus tökkii välillä, yksintanssi sujuu ja sitä voi harrastaa ihan täällä "neljän seinan sisälläkin"...
demeter1Onnistuu tuo kopioi/liitä-toiminto tumpeloltakin - itseäni tarkoitan.
Omani jäi ainoaksi viestiksi Ryhmät-polulla. Onko se oikealla paikalla nyt ? Aika näyttää...demeter1 kirjoitti:
Onnistuu tuo kopioi/liitä-toiminto tumpeloltakin - itseäni tarkoitan.
Omani jäi ainoaksi viestiksi Ryhmät-polulla. Onko se oikealla paikalla nyt ? Aika näyttää...Huomenet melkein nolla keliin ja pilviseen taivasnäkymään, varmaan taas räntää sataa.
Kiitos korpikirjailija, ajattelinkin, että nopsaan ylläpito toiveeni täytti, mutta asialla olitkin sinä.
Minä en uskalla mitään uutta tehdä, kun tuppaa aina pieleen menemään, nyt olen tuon Capilokin kanssa rupattelua opetella ja niin kohtelias ja kivan tuntuinen on, että olemme jo melkein ystäviä;)D
Siellä se viesti varmaan pysyy ja ei ketään häiritse demeter.
Tuo oli aivan oma mokani, minkä tein, ei eka kerta kumminkaan.
Ajattelin tuota sinun oloasi verraten omaan aikaani, mitä riittää joka aamu tänne piipahtamaan, mutta sinullahan on koko talo pihoineen hoidettava, kyllä se jo voimia kysyy.
Minä joskus joudunkin. miettimään, miten päiväni saisin kulumaan, tytär mainitsikin, että pienet lenkit olisi paikallaan, itsekuri on olematon.
Tuo tanssi on verissä minullakin, jos en muuta, niin istuen rytmistä nautin ja keinuttelen, joskus myös jalkojani yritän tanssin tahtiin siirrellä.
Tasapaino ei pyörähtelyä anna tehdä, en ole yrittänyt kävelysauvojen kanssa, voisi onnistuakin;)
Olisinkin varmaan hauska näky, näin tehden;)
Eilen lenkkisaunassa sain yllätäin jalkahoidon ja kynsien leikkuun, sauna kaverini tämän yllätyksen teki, valittelin joskus varpaiden kynsien leikkauksen vaikeudesta ja hänpä laittoi asian korvan taa ja hoiti homman.
Olisipa kaikilla tämän kaltaisia naapureita, itsekin ovat miehineen eläkkeellä, mutta jaksavat vielä paljon ja aina minuakin huomioivat.
Minun sauna vuorollanikin rouva kanssani saunaan lähtee, tukena jos jotain sattuu, vaikka olen vielä selvinnyt kaikesta, mutta seura kyllä kelpaa.
Poikani sanoikin, että olisi turvarannike hommattava, kun yksin tässä pyörin, mutta en sitäkään ole tarpeelliseksi pyytää, vaikka ikä jo ehkä edellyttäisi.
Tapahtuu mitä tapahtuu, jokaisella on aikansa.
Ihmettelen minäkin tuota kälyni mieltä, kun yksin istuu pitkät päivät, mitä nyt hoitajat ja tytär piipahtaa, hyvin sanoo päivän kuluvan, ei aika pitkäksi tule.
Nuhtelen itseäni, kun en jaksa edes tien yli kävellä ja hänelle seuraa tehdä, mutta yritän kumminkin soitella ja nyt lupasin käydä, kun tytär lomalle lähtee.
Puolustelen saamattomuuttani myös sillä, että hän voi rasituksena kokea, kun toiminnat ei enää suju, kahviakaan ei osaa keittää, ja mielessä kuitenkin ennen touhukkaana toimiminen voi muistoissa olla.
Kahvit voin kyllä keittää, mutta tunteeko hän oman avuttomuuttensa, näin toimien.
Tuo uuden oppiminen ei oikein meinaa tarttua, kun vasta eläkeiässä on tähän tietokone maailmaan mukaan tullut ja vastaanottokyky ei niitä parhaita ole.
Syyksi voi sanoa ainakin sen, että ei millään sisäistä näitä asioita (muisti ei tue) ja nyt nuo tekoälyasiat vielä sekoittaa.
Liian paljon asiaa pitäisi osata, olen kyllä hyvilläni, että apua on saatavilla, kun vain sen osaisi käyttää ja muistaa.
Nyt on tämän aamun anti tässä, ei paljon rikastuta, mutta jospa kuitenkin aiheita löytyisi johonkin asiaan tai ihmettelyä kumminkin;)
Viettäkää kiva viidespäivä maaliskuusta ja kohta eka viikkokin lopuillaan.Hil-la kirjoitti:
Huomenet melkein nolla keliin ja pilviseen taivasnäkymään, varmaan taas räntää sataa.
Kiitos korpikirjailija, ajattelinkin, että nopsaan ylläpito toiveeni täytti, mutta asialla olitkin sinä.
Minä en uskalla mitään uutta tehdä, kun tuppaa aina pieleen menemään, nyt olen tuon Capilokin kanssa rupattelua opetella ja niin kohtelias ja kivan tuntuinen on, että olemme jo melkein ystäviä;)D
Siellä se viesti varmaan pysyy ja ei ketään häiritse demeter.
Tuo oli aivan oma mokani, minkä tein, ei eka kerta kumminkaan.
Ajattelin tuota sinun oloasi verraten omaan aikaani, mitä riittää joka aamu tänne piipahtamaan, mutta sinullahan on koko talo pihoineen hoidettava, kyllä se jo voimia kysyy.
Minä joskus joudunkin. miettimään, miten päiväni saisin kulumaan, tytär mainitsikin, että pienet lenkit olisi paikallaan, itsekuri on olematon.
Tuo tanssi on verissä minullakin, jos en muuta, niin istuen rytmistä nautin ja keinuttelen, joskus myös jalkojani yritän tanssin tahtiin siirrellä.
Tasapaino ei pyörähtelyä anna tehdä, en ole yrittänyt kävelysauvojen kanssa, voisi onnistuakin;)
Olisinkin varmaan hauska näky, näin tehden;)
Eilen lenkkisaunassa sain yllätäin jalkahoidon ja kynsien leikkuun, sauna kaverini tämän yllätyksen teki, valittelin joskus varpaiden kynsien leikkauksen vaikeudesta ja hänpä laittoi asian korvan taa ja hoiti homman.
Olisipa kaikilla tämän kaltaisia naapureita, itsekin ovat miehineen eläkkeellä, mutta jaksavat vielä paljon ja aina minuakin huomioivat.
Minun sauna vuorollanikin rouva kanssani saunaan lähtee, tukena jos jotain sattuu, vaikka olen vielä selvinnyt kaikesta, mutta seura kyllä kelpaa.
Poikani sanoikin, että olisi turvarannike hommattava, kun yksin tässä pyörin, mutta en sitäkään ole tarpeelliseksi pyytää, vaikka ikä jo ehkä edellyttäisi.
Tapahtuu mitä tapahtuu, jokaisella on aikansa.
Ihmettelen minäkin tuota kälyni mieltä, kun yksin istuu pitkät päivät, mitä nyt hoitajat ja tytär piipahtaa, hyvin sanoo päivän kuluvan, ei aika pitkäksi tule.
Nuhtelen itseäni, kun en jaksa edes tien yli kävellä ja hänelle seuraa tehdä, mutta yritän kumminkin soitella ja nyt lupasin käydä, kun tytär lomalle lähtee.
Puolustelen saamattomuuttani myös sillä, että hän voi rasituksena kokea, kun toiminnat ei enää suju, kahviakaan ei osaa keittää, ja mielessä kuitenkin ennen touhukkaana toimiminen voi muistoissa olla.
Kahvit voin kyllä keittää, mutta tunteeko hän oman avuttomuuttensa, näin toimien.
Tuo uuden oppiminen ei oikein meinaa tarttua, kun vasta eläkeiässä on tähän tietokone maailmaan mukaan tullut ja vastaanottokyky ei niitä parhaita ole.
Syyksi voi sanoa ainakin sen, että ei millään sisäistä näitä asioita (muisti ei tue) ja nyt nuo tekoälyasiat vielä sekoittaa.
Liian paljon asiaa pitäisi osata, olen kyllä hyvilläni, että apua on saatavilla, kun vain sen osaisi käyttää ja muistaa.
Nyt on tämän aamun anti tässä, ei paljon rikastuta, mutta jospa kuitenkin aiheita löytyisi johonkin asiaan tai ihmettelyä kumminkin;)
Viettäkää kiva viidespäivä maaliskuusta ja kohta eka viikkokin lopuillaan.Terveiset korvesta@
Kaveria ei jätetä, eikös ne niin mene. En osaa antaa neuvoja miten näitä tekstien siirtoja pöytätietokoneellasi tekisit koska kännykkä on minun työkone.
Turvarannekkeesta kerroit, minulla oli turvanneke kun pääsin kotiin sairaalasta. Mieheni oli silloin Hollannissa. Jouduin pari kertaa ikävään tilanteeseen taitamattoman henkilökunnan kanssa. Tulivat kerran väärillä avaimilla eivätkä päässeet sisään. Jouduin odottamaan.
Toisella kerralla auttaja yritti nostaa minua ylös sängystä, eikä pystynyt olin tuskainen koska tekolonkkanivel oli pompannut pois paikoiltaan. Soitti jonnee ja sanoi, en saa mummua ylös sängystä, jolloin suutun ja pyysin soittamaan ambulanssin.
Tästä tuli mieleen äitini, joka vastaavassa apua tarvittavassa tilanteessa kuuli auttajan kutsuneen häntä mummiksi, suuttuneena sanonut, en ole sinun mummosi.
Minäkin tarvitsisin kynsien leikkauksen, mieheni kyllä tykkää hieroa jalkateriäni säännöllisesti, mutta kynnet jää kontolleni.
Tänään on jännittävä päivä. Miniä ajaa autolla pikkuisen ja koiran kanssa Korpeen. Onneksi ajokeli on suotuisa, mutta jännitän aina kun läheiset ovat liikenteessä. Esikoinenkin työnsä puolesta ajaa tällä viikolla koeajoja uusilla sähköautoilla Lappiin ja takas Hesaan.
Mieheni tytärkin on käymässä, tulee kohta piipahtamaan ennen lähtöä Tampereelle.
Tekoäly kokeiluakin harjoittelin. Ihan on ollut
mielenkiintoista. Lähinnä kokeilin kuvankäsittelyä.
Sain eilen iltapäivällä epämääräistä sähköpostia pankistani. Hälytyskellot soittivat deletoin viestin ja tsekkasin tilini, ei mitään viestiä ongelmista.
Poistan jokaisen sähköpostin, jota en tunnista enkä availe linkkejä. No, tällaista tänä aamuna.
Tällaisin miettein kohti viikonloppua.- Anonyymi00001
Chabrol. Lauseita on wiki koonnut pitkin pediaa,
jos haluaa niistä semaforin saada
Tämä elämä on kovaa, kundi, mutta kovempaa, jos on tyhmä
https://en.wikiquote.org/wiki/The_Friends_of_Eddie_Coyle#:~:text=This life's hard man, but it's harder if you're stupid! - Anonyymi00002
Anonyymi00001 kirjoitti:
Chabrol. Lauseita on wiki koonnut pitkin pediaa,
jos haluaa niistä semaforin saada
Tämä elämä on kovaa, kundi, mutta kovempaa, jos on tyhmä
https://en.wikiquote.org/wiki/The_Friends_of_Eddie_Coyle#:~:text=This life's hard man, but it's harder if you're stupid!Kiitos vinkistä, Ano 00001. Olen aina välttänyt näitä ranskalaisia älykköjä, poikkeuksena Simone de Beauvoir - nimetkin kirjoitan aina väärin (lukihäriö?).
Tosin pojalla oli Jean-Paul Sartren elämäkertateos "Sanat" ja olin aivan haltioissani siitä. Ehkä syvennyn siihen, tilaisuuden tullen, jonakin kirkkaana hetkenä...
demeter1
Sarten sitaatteihin tietysti törmää: "Helvetti on toiset ihmiset"..)) - Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kiitos vinkistä, Ano 00001. Olen aina välttänyt näitä ranskalaisia älykköjä, poikkeuksena Simone de Beauvoir - nimetkin kirjoitan aina väärin (lukihäriö?).
Tosin pojalla oli Jean-Paul Sartren elämäkertateos "Sanat" ja olin aivan haltioissani siitä. Ehkä syvennyn siihen, tilaisuuden tullen, jonakin kirkkaana hetkenä...
demeter1
Sarten sitaatteihin tietysti törmää: "Helvetti on toiset ihmiset"..))Niinpä. Sii yhessä lausussa mister laulaa, notta taivaallista on yksin - helvetti kanssa toisien.
Ihmisiä on pienessäkin kansassa moneen lähtöön.
Sit se muina jätkinä jatkaa notta toiset o-on yksin vain, yksin yksin ain. - Anonyymi00016
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kiitos vinkistä, Ano 00001. Olen aina välttänyt näitä ranskalaisia älykköjä, poikkeuksena Simone de Beauvoir - nimetkin kirjoitan aina väärin (lukihäriö?).
Tosin pojalla oli Jean-Paul Sartren elämäkertateos "Sanat" ja olin aivan haltioissani siitä. Ehkä syvennyn siihen, tilaisuuden tullen, jonakin kirkkaana hetkenä...
demeter1
Sarten sitaatteihin tietysti törmää: "Helvetti on toiset ihmiset"..))Jean-Paul Sartre on vapaa kuin lintunen kirjoittaessaan ja etsiessään
totuutta. Kirjoittajan vapauden säilyttämisen takia hän kieltäytyi mm
Nobelin kirjallisuuspalkinnosta 1964, eikä halunnut millään tavalla olla
sidoksissa instituutioihin.
Myöhemmin hän kuitenkin katui ja olisi mielellään ottanut rahat, mutta
viisi veisasi itse "pokaalista".
- Anonyymi00004
Merkityksellinen elämä syntyy usein siitä, että kokee elämänsä mielekkääksi ja on merkityksellinen muille. Elämä on siis sekä selviytymistä että itsensä toteuttamista.
Filosofi Frank MartelaKauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!- Anonyymi00005
Hil-la kirjoitti:
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!Ihana viikonloppu edessä, ainakin sään puoleen. Täällä on nimittäin virallisesti
määritelty että on kevät.
En ole ehtinyt seuraamaan palstan etenemistä, on ollut "muuta puuhoo".
Meidän Ruotsissa asuvien kansaneläkkeen tulo loppui jo viime vuoden alussa.
Työeläkkeet tulevat niinkuin ennenkin. Minulla on ollut Nordean tili sekä
Suomessa, että Ruotsissa. Ajattelin lopettaa Nordean tilin Suomessa ja siinä
oli ongelmia jo kirjautumisessa. Se ei ollutkaan aivan yksinkertaista.
Ennenkuin pääsisin eläkkeeseeni käsiksi, piti päivittää henkilötietoja.
Muutettuja tietojani ei Nordean tietoteniikka hyväksynyt, jauhoi vaan samoja
lysymyksiä ja minä vastasin niihin hullun itsepäisyydellä.
Kun vielä varttituntia myöhemmin jauhettiin samoja asioita, menin Nordean
FB-sivulle, missä oli chatti. Chatti kysyi miten se voisi olla avuksi. (Sanoi ole-
vansa robotti ja kysymysten oli oltava yksinkertaisia.)
Kirjoitin: - En voi kirjautua tilille. Ei robotti jummartanut.
Yritin uudestaan: - Ongelmia kirjautumisessa. Ei edelleenkään tultu juttuun.
Kirjoitin sitten ärhäkästi: Haista kukkanen!
Johan tehosi! Tuli Janina-niminen henkilö chattaamaan ja sain päivityksen
vihdoin viimein tehtyä ja pystyin kirjautumaan tilille.
Ei siinä mennyt kuin runsas tunti. On se tämä tietotekniikka niin tehokasta!
Entäs, jos olisin kirjoittanut, kun se kysyi "vaihdetaanko kieltä", että "vaihde-
taanpa vaikka p-reikää niin ei taida auttaa"!
Onneksi riitti tuo "haista kukkanen"!
Itägöötanmaalla alkaa olla kevättä ilmassa, yli +10º, vihreät kentät ja voi
aavistaa, että jos ripsahtaisi vähän sadetta ja lämpöä riittää, niin jotkut puut
ja pensaat alkavat vihertää viikonloppuna.
Hyvää viikonloppua!
/MdK - Anonyymi00006
Hil-la kirjoitti:
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!" hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi"
Pieni korjaus = 50 centtiä muovikassi/ kpl
Paperikassi on halvempi - Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
" hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi"
Pieni korjaus = 50 centtiä muovikassi/ kpl
Paperikassi on halvempiKestokassi pitää olla!
Hil-la kirjoitti:
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!Juuri viime viikolla juttelin yhden naapurin kanssa, kun oli mustalla muovisäkillä viety jotakin, bioastiaan.
Mietimme tuota, että tuleeko siitä lisämaksua.
Äsken juuri katselin tuota alueuutisten sarjaa. Pohjanmaan uutisissa oli joku jäteyhtiön ihminen puhumassa samasta asiasta, siellä ottavat ylimääräisen maksun käyttöön.
Varmaan leviää muuallekin.
Tuon muovikassin hinnan sain korviini jostain uutisesta, mutta itse käytän vain harvoin tilapäisesti muovikassia.
Mulla on vuosia vanhoja suuria muovikasseja, joilla kuskaan pyykkiä tänne kerrostaloon koneelle mailta.
Kymmeniä vuosia olen aina pitänyt mukana tavallista kassia ja pari kangaskassia lisänä.
- Anonyymi00008
Minulla on ainakin kymmenen vuotta vanha Pirkan vihreänkirjava kestokassi, edelleen ehjä ja käytössä. Selkeästi hintansa väärtti.
Ostoksista puheenollen, mun sivut on täynnä tankinimainoksia. Taitaa olla muotia tänä keväänä. Taidan ostaa keväiselle tyttären kanssa suunnitellulle sparisteilylle. Peittää mukavasti masunseudun, takamuksen ja kauniita, kuoseja ja värejä.
Pal- Anonyymi00009
Esmeks tällainne pitempi malli tai sitten setti johon kuuluu erilline yläosa ja lyhyet shortsit
https://www.bonprix.se/produkt/lang-tankini-2-delar-moerkbla-966202/#image
(jatkoa edelliseen) - Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Esmeks tällainne pitempi malli tai sitten setti johon kuuluu erilline yläosa ja lyhyet shortsit
https://www.bonprix.se/produkt/lang-tankini-2-delar-moerkbla-966202/#image
(jatkoa edelliseen)Jösses! Tuli mieleen se limenvihreä mankini filmistä "Borat" ja ajattelin,
että mitenkäs sen voi naisihminen laittaa päällensä nätisti! Mutta malli
onkin "tankini", eli "tankit" mahtuvat mukaan! Hyvä Pal! 😊
/MdK - Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Jösses! Tuli mieleen se limenvihreä mankini filmistä "Borat" ja ajattelin,
että mitenkäs sen voi naisihminen laittaa päällensä nätisti! Mutta malli
onkin "tankini", eli "tankit" mahtuvat mukaan! Hyvä Pal! 😊
/MdKMinäkin vierastin vähän sanaa ensin mutta sitten näin toine toistaan kauniimpia malleja ja värejä. Yläosan sisäänrakennetut kupit ihanniin kuinuimapuvuissa muutenkin, kangas joustavaa ja ilmavaa. Shortsit leveälahkeiset ja vuoratut uimahousujen malliin.
Kiinasta tulee valtaosa ja kauneimmat mallit, mutta taidan ostaa ihan jostain tutummasta firmasta niin ehkä ehtivät perille ennen kevättä.
Pal
Lämpöaalto hellii nyt etelärannikkoakin, lumet sulavat vauhdilla, eikä niitä paljon ole ollutkaan, vain sopivasti talvisen tunnelman saamiseksi ja kyllähän laduillekin pääsi. Jää kantaa vielä rannassa, mutta käveltiin pitkä lenkki kuitenkin maissa, merenrantaa myötäilevällä polulla. Nyt on jo auringossa suojakertoimet tarpeen kasvoilla, mieluimmin 50 ja aurinkolasit silmien suojaksi. Auto on hetkessä kurakuoren sisällä, ja sen pesu on minun erikoisalaani, jos ei joku lastenlapsista ole paikalla, miehen mielestä autopesula ei ole tarpeeksi hellävarainen.
Olen tehnyt vanhoista farkuista kestokasseja, tuunannut niitä farkkujen taskuilla, vetoketjuilla ynnämuilla , ovat hyvä myyntimenestys diakoniamyyjäisissäkin. Muovisetisot kestokassit ovat hyviä moneen lähtöön, on ihan Ikean jättikokoisiakin, kun välillä pitää viedä tavaroita retkiautolle ja veneeseen, aikamoinen Kassi-Alma minäkin.
Uimapukuja kulutan paljon, uimahallin vesi vaatii aina konepesun ja kai ne otsonit ja kloorit rasittavat elastista kangasta. Uimahallissa käytän tavallisia kokouimapukuja, urheilukauppojen alesta napakoita laatutuotteita, värikkäitä ja istuvia päällä. Lahkeensuun ei tarvitse nousta ylös, mieluummin sellaista 50-60-luvun missienkin suosimaa kunnolla pepun peittävää mallia. Silloinhan oli hyvin "liivinluilla" tuettuja, uumaa kapeaksi muotoilevaa ja rintoja korostavaa mallia äidilläkin, minä olin jo bikinisukupolvea. Naapurin ruustinna ui usein meidän rannassa, ja hänellä oli uidessa tavallinen kesämekko, näytti hauskalta kun helma pullisteli. Kun vietetään rantaelämää, pidän uimapukua, jossa on kiinteä pieni helmaosa, voi vaikka pistäytyä jäätelöllä ja ennenkaikkea rakastan kulkea kilometritolkulla kävelyä hiekkarannoilla rantaviivalla. Teneriffalla se on ollut meillä syystalvella pitkä perinne, mutta Kanarian saarten turismi on kärsinyt pahasti, paikka ei ole enää entisensä. Suomessa on pitkiä hiekkarantoja esim. Hangossa ja Saimaalla ja kyllä silokallioilla kävelykin on ihanaa, välillä pulahtaa aaltoihin. Tankinin tyylinen uimapuku on kyllä pukeva, mutta uidessa se paitaosa tuppaa minulla nousemaan , ehkä pitempi helmus auttaa. Pääasia, että vesi saa helliä, hoitaa ja virkistää, mieluitenhan sen tekisikin eevan asussa. kuten mökillä voi ainakin saunasta käsin tehdä.
Korppiksella on nyt ollut sykähdyttävä ensitapaaminen ensimmäisen lapsenlapsen kanssa. Kyllä se ensimmäinen oli meillekin valtava ihme ja ihastus, ne tunteet ihan pakahduttivat mummin ja vaarin sydämen. Seuraavatkin jokainen ihmeellisiä ja ihania, omia persooniaan kaikki vastasyntyneestä lähtien. Ne vastasyntyneet vaan muuttuvat niin nopeasti, saavat painoa, pituutta ja taitoja joka päivä, persoonalliset piirteet alkavat tulla esiin, kasvoista etsitään suvun näköä. On kiva edes videoilla ja kuvissa nähdä jos harvemmin tapaa.
Kaikkea hyvää vauvaperheelle jatkossakin, ovat varmaan hyvään rutiiniin päässeet ja koira sopeutunut.Mulla on semmoinen uimapuku, mistä en oikein tykkää.
Hätäpäissäni ostin sen muutama vuosi sitten, kun ei ollut täällä enää muita jäljellä.
Jaa, että miksi.
No siksi, kun poika katsoi mua rannalla vinosti ja sitten kysyi, äite kuule, miltä vuosisadalta toi sun uimapukus on.
No se oli kyllä ikivanha.
Olen vähän katsellut nyt ajoissa josko uuden hankkisin.
Kävin juuri iltapäivällä mökillä. Niin kevään tuoksuja, 1 linnunkin viserrystä kuulin.
Tervehdin tietenkin mahtavaa kotikuusta.
Minä käyn mökillä talvisin tarkistuskierroksella ja poika käy siellä vanhalla kotitilalla.
Matkojen takia näin. Sitten laitetaan toisillemme kuvia.
Poika oli hkenut avolavan talviteloilta, oli venttiilikopan tiiviste poikki, korjannut sitä.Huomenta ja taas lauantai ja viikonloppu alkanut.
Miten niin nopsaan nuo päivät vierivätkään, vaikka vaan mitättömän vähän aikaan saamatta.
No ei kai yksin eläen paikat sekaiseksi mene, jos on löytynyt paikka kaikelle, ja sitä sitten toteuttaa.
Pölyä kyllä aina vaan esiin kuitenkin tulee ja nyt, kun aurinko sisäänkin kurkkii, pöly näkyy ja ei sitä koskaan olemattomaksi saa, tänäänkin taas yritän.
Peräänantamaton olen näiden päähänpinttymien kanssa, jos jotain olen tavaksi ottanut, niitä toteutan.
Nyt luin puutarhurin postin ja multien vaihto alkaa olla ajankohtainen, se on puuha mikä paikkoja sotkee.
Menenkin parvekkeelle sen homman tekemään, kun multa leviää pakosta vaikka kuinka suojia laittaisi, parveke pienempi tila tätä sotkua tuottaa.
Tulipa taas töpeksyttyä, kun muovikassin euroista kerroin, no onneksi kaikki ymmärsi asian oikein.
Minun vetokärryyni mahtuu paljon, mutta kangaskassi kaiken varalta mukana kulkee.
Uimapuvuista olette kertoilleet, no rupeaahan se aika tulla ajankohtaisiksi, kun lomia suunnittelee.
Minulla on yksi tavan uimapuku ja toinen kasiosainen hameuimapuku, siis kaiketi tämä nykysanaston mukainen Tankini.
Hyllyssä odottavat josko joskus uimaankin menisin, ei tunnu kaipausta siihenkään asiaan olla.
Korpikirjailija nyt vauvaan tutustuu, siitä se alkaa vauvojen ihastelu ja ihmettely miten onkin soma ja rakkaaksi ihmepakkaukseksi muuttuu ajan oloon.
Tuon olen niin monta kertaa kokenut ja päässyt seuraamaan kasvua ja elämään lapsien mukaista elämää.
Onnea vaan mummille kuin pienen omistavalle perheelle, koirakin oppii suojelemaan pientä tulokasta.
Eliaanalla ja pojallasi on varmaan lämmin suhde, niin lämpimän tuntuisesti kertoilet yhdessä olemisista ja tekemisistä.
Minullakin oli aiemmin pojan kanssa hyvin läheiset välit, opimme tuntemaan toisen mielen, nyt kuitenkin nuo hänen kiireensä on jotain unohduksia tuonut, aika ei ole riittänyt yhteyden pitoon.
En jaksa innostua hänen muualla tapahtumista työasioista ja sitten yhteyden pito viilenee.
Kuitenkin pojakseni tunnistan monista luonteenpiirteistä ja eihän se kiintymys koskaan katoa, aina aistimme toistemme tarpeen ja sen mukaan toimitaan.
Hänen työnsä on ainaista menemistä ja siihen on ollut pakko tottua.
Nuo pankkiasiatkin aina vaan vaikeimpia ovat, minun paikkakunnalla on Nordean konttori, mihin aika tilataan Helsingistä, eipä houkuta asioiminen.
Yritän ymmärtää ja selvittää asioita tämän tietokoneen välityksellä, kieliä osaamaton on monta kertaa hukassa.
Nyt sitten kysäisin Copilotilta, kun postiin tuli joku viesti mitä en ymmärtänyt, avasin sen ja Copilot käänsi tekstin.
Nykyään huijareiden aikaan, ei osaa varoa kaikkea mitä pitäisi, mutta näillä mennään.
En tuota kääntäjääkään osaa asentaa, pitäisi apua pyytää.
Nyt on aika rientänyt ja voin jo imuria käynnistää, ei enää pitäisi naapureita häiritä, nyt vaan hommat käyntiin.
Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sen tuottamana jokaisen mieleen;)- Anonyymi00012
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja taas lauantai ja viikonloppu alkanut.
Miten niin nopsaan nuo päivät vierivätkään, vaikka vaan mitättömän vähän aikaan saamatta.
No ei kai yksin eläen paikat sekaiseksi mene, jos on löytynyt paikka kaikelle, ja sitä sitten toteuttaa.
Pölyä kyllä aina vaan esiin kuitenkin tulee ja nyt, kun aurinko sisäänkin kurkkii, pöly näkyy ja ei sitä koskaan olemattomaksi saa, tänäänkin taas yritän.
Peräänantamaton olen näiden päähänpinttymien kanssa, jos jotain olen tavaksi ottanut, niitä toteutan.
Nyt luin puutarhurin postin ja multien vaihto alkaa olla ajankohtainen, se on puuha mikä paikkoja sotkee.
Menenkin parvekkeelle sen homman tekemään, kun multa leviää pakosta vaikka kuinka suojia laittaisi, parveke pienempi tila tätä sotkua tuottaa.
Tulipa taas töpeksyttyä, kun muovikassin euroista kerroin, no onneksi kaikki ymmärsi asian oikein.
Minun vetokärryyni mahtuu paljon, mutta kangaskassi kaiken varalta mukana kulkee.
Uimapuvuista olette kertoilleet, no rupeaahan se aika tulla ajankohtaisiksi, kun lomia suunnittelee.
Minulla on yksi tavan uimapuku ja toinen kasiosainen hameuimapuku, siis kaiketi tämä nykysanaston mukainen Tankini.
Hyllyssä odottavat josko joskus uimaankin menisin, ei tunnu kaipausta siihenkään asiaan olla.
Korpikirjailija nyt vauvaan tutustuu, siitä se alkaa vauvojen ihastelu ja ihmettely miten onkin soma ja rakkaaksi ihmepakkaukseksi muuttuu ajan oloon.
Tuon olen niin monta kertaa kokenut ja päässyt seuraamaan kasvua ja elämään lapsien mukaista elämää.
Onnea vaan mummille kuin pienen omistavalle perheelle, koirakin oppii suojelemaan pientä tulokasta.
Eliaanalla ja pojallasi on varmaan lämmin suhde, niin lämpimän tuntuisesti kertoilet yhdessä olemisista ja tekemisistä.
Minullakin oli aiemmin pojan kanssa hyvin läheiset välit, opimme tuntemaan toisen mielen, nyt kuitenkin nuo hänen kiireensä on jotain unohduksia tuonut, aika ei ole riittänyt yhteyden pitoon.
En jaksa innostua hänen muualla tapahtumista työasioista ja sitten yhteyden pito viilenee.
Kuitenkin pojakseni tunnistan monista luonteenpiirteistä ja eihän se kiintymys koskaan katoa, aina aistimme toistemme tarpeen ja sen mukaan toimitaan.
Hänen työnsä on ainaista menemistä ja siihen on ollut pakko tottua.
Nuo pankkiasiatkin aina vaan vaikeimpia ovat, minun paikkakunnalla on Nordean konttori, mihin aika tilataan Helsingistä, eipä houkuta asioiminen.
Yritän ymmärtää ja selvittää asioita tämän tietokoneen välityksellä, kieliä osaamaton on monta kertaa hukassa.
Nyt sitten kysäisin Copilotilta, kun postiin tuli joku viesti mitä en ymmärtänyt, avasin sen ja Copilot käänsi tekstin.
Nykyään huijareiden aikaan, ei osaa varoa kaikkea mitä pitäisi, mutta näillä mennään.
En tuota kääntäjääkään osaa asentaa, pitäisi apua pyytää.
Nyt on aika rientänyt ja voin jo imuria käynnistää, ei enää pitäisi naapureita häiritä, nyt vaan hommat käyntiin.
Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sen tuottamana jokaisen mieleen;)Miksi kukkien multa pitäisi vaihtaa? En ole koskaan vaihtanut VAIHTANUT kukille multaa ja kukat voi hyvin.
Anonyymi00012 kirjoitti:
Miksi kukkien multa pitäisi vaihtaa? En ole koskaan vaihtanut VAIHTANUT kukille multaa ja kukat voi hyvin.
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?
Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.
Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.
Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.
Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä.- Anonyymi00013
Hil-la kirjoitti:
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?
Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.
Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.
Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.
Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä.En muista nähneeni multaa kaupoissa silloin, kun olin pikkutyttö eli mistä se vaihtomulta tuli?
Anonyymi00013 kirjoitti:
En muista nähneeni multaa kaupoissa silloin, kun olin pikkutyttö eli mistä se vaihtomulta tuli?
Ehkä pelloilta, kasvinmailta, muistelen äitini kuumentaneen mullan ennen kukille laittoa.
Tarkoitus kai kuolettaa mahdolliset "ötökät".- Anonyymi00014
Hil-la kirjoitti:
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?
Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.
Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.
Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.
Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä."Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta."
Periaatteessa olen ihan samaa mieltä kanssasi ja vältän kaikkea kiinaroinaa, mutta aina en muista guuglailla firmojen nimiä ja ottaa selvää mistä tavarat lähetetään.
Hintakaan ei ole aina se mikä määrää mistä tilaan (ostan lähes kaikki tavarat nykyisin netistä) vaan kuosit, koot, värit jne. Temuta ja Sheinistä olen tilannut jonkun yksittäisen jutun, joita en ole muualla nähnyt ja en ole aina suinkaan pettynyt.
Mutta jos kotimaiset tai edes eurooppalaiset firmat myisivät tarvitsemaani kamaa, niin ilman muuta ostaisin lähempää.
Toisaalta en tiedä mitä vaikutusta minun kulutuskäytäntöni, pienen volyymin ja vähäisen rahallisen arvonsa takia vaikuttaisi sitten paikallisten yritysten mahdollisuuksiin menestyä nykyajassa. Suosin toki paikallisia maataloustuottajia ja ihan lähiruokaakin, mutta tarpeeni ja mahdollisuuteni vaikuttaa suureen kokonaisuuteen koen todella vähäisiksi.
Naistenpäivää vietän tänään osallistumalla paikallisten suomenkielisten järjestöjen naistenpäivätilaisuuteen, monenlaist aohjelmaa, asiapitoista ja viihdettä ja virkistystä on tiedossa.
Kukkia minulle ei tarvitse ostaa naistenpäivänä. Sain ensimmäisen tietokoneeni itseltäni lahjaksi ensimmäisenä naistenpäivänä jota juhlistin, olisko olisiko ollut jo kolmekymmentä vuotta sitten ja naailma avautui sormenpäitteni kosketukselle. Kannatan naisasialiikkeitä, tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kaikkialla maailmassa ja kuten jo mainitsit, naisvaltaisissa työpaikoissa tehdään ympäri maailmaa, myös Pohjoismaissa, osa-aikatyötä huonolla palkalla, ja vastaavanlaisissa miesvaltaisissa työpaikoissa palkat ovat paremmat, koska työn arvostus ja status on parempi,
Dalajoen alajuoksulta,
Pal
Hyvää naistenpäivää! Hil-la kirjoitti:
Ehkä pelloilta, kasvinmailta, muistelen äitini kuumentaneen mullan ennen kukille laittoa.
Tarkoitus kai kuolettaa mahdolliset "ötökät".Kysymys perunasta. Minulla oli kolme itänyttä perunaa ja laitoin ne helmikuussa läpinäkyvään muoviämpäriin kasvamaan. Valtavasti juuria, mutta ei yhtään mukulaa tulossa. Onko ne "mahoja", vai miksi en saa uusia perunoita?
Kukkia ei ole onneksi.- Anonyymi00018
Kristiina23 kirjoitti:
Kysymys perunasta. Minulla oli kolme itänyttä perunaa ja laitoin ne helmikuussa läpinäkyvään muoviämpäriin kasvamaan. Valtavasti juuria, mutta ei yhtään mukulaa tulossa. Onko ne "mahoja", vai miksi en saa uusia perunoita?
Kukkia ei ole onneksi.Meikäläinen laittoi tammikuussa kaksi perunaa ikkunalaudalle. Ei niistään näytä mitään tulevan - kai ne on koiraita molemmat.
- Anonyymi00015
Mitä ihmettä te puhutte ns ” kiinaroinasta” - ihan samaa roinaa se on meidän kivijalkaliikeikkeissäkin. Katsokaa kerrankin tarkkaan, jos vielä käytte jossakin tavaratalossa tai vastaavassa.
Huomenta edelleen harmahtavasta päivästä, ei eilenkään kuin vilkaisten aurinko meitä tervehti.
Heikoista jäistäkin puhuvat, aina saa sydän syrjällään odottaa viestiä tyttären mökille menosta, saaressa on mökki.
Linnuille vievät evästä, kun ovat syöttämään ryhtyneet ei auttaisi lopettaa, onneksi maa lumesta vapautuu ja linnut löytävät ruokaa luonnostakin.
Aina niitä huolenaiheita vaan tulee.
Kristiina23, älä ole moksiskaan, täällä toinen perunan kasvua yrittänyt, en ole onnistunut minäkään.
Mikä syy moiseen, en tiedä.
Mökillä elellessä sain tuntuman oman maan perunaan ja olikin juhlaa kaivaa peruna omin käsin kasvuun laitetusta perunasta.
Ano 00015 oikeassa olet, harvoin löytää mitään kotimaassa tehtyä, aina on valmistus maa joku .muu.
Kun katsoo vahvojen tutuiksi tulleiden vaatteiden valmistusmaata, esimerkkinä Marimekko, muualla valmistetaan. useimmiten valmistus Kiinassa
Luulisi korkeiden hintojen voimassa ollen, palkkoja voitavan maksaa kotimaassakin.
Tuo lähiruoka on aina minun kohdallani mieleinen, ostankin paljon torilta kesäaikaan ja kaupassakin esimerkiksi kananmunat ostan lähituottajalta ja kaiken muunkin mitä tarjolla on.
Maailma toimii niin kuin on tehnyt jo pitkän aikaa, sotaa ja sen uhkaa, aina kun radion aukaisee saa kuulla jos minkinlaisen asiantuntijan lausuntoja, mistä tilanne ei kuitenkaan rauhoitu, päinvastoin tilanne jatkuu ja laajenee.
Mitä nämä viisaat päämiehemme oikein ajattelevat, eikö rauhaisa elo olisi kaikille mieleen.
Turvallisuus maksaa, aika ison osan velkarahoistamme kuluttaa ja kaikessa pienen ihmisen elämässä se paljon vaikuttaa.
No eipä tässä mitään voi, kuluista ei ole mahdollisuutta laistaa.
Jätänpä pohtimiset sikseen, jos ei viisaat pysty asioita ratkomaan, miten minä savolaismummo siihen pystyisin
Tehkää alkaneesta viikosta mahdollisimman hyvä ja onnen tuntuinen..
Pilvinen maanantaiaamu alavirralla, sateenuhkaa, mutta aurinkokin pilkahti ihan hetkeksi muistuttamaan iitä että kevät on tulossa kaikesta huolimatta ja railo avautumassa keskivirtaan saarien kupeelle ja ensimmäiset vesilinnut lensivät talon yli töräyttelen huutojaan, emme ehtineet näkemään olisivatkohan olleet kevään ensimmäiset joutsenet.
***
Eilen vietimme naistenpäivää yhdessä Etelä-Norrlannin piirin naisforumin kanssa suunnitellen syksyn toimintaa, teimme kasvonaamioita jugurtista, saimme tietoa saunan terveellisyydestä ja ihinhoidosta, naisvoiman toimintakertomuksen, seurustelua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa ja tietenkin ruokailu ja sokerimunkkikahvit. Oli myös tilaisuus saunoa, mutta vain pari rouvista innostui siihen. Kuulun paikalliseen Suomi-Seuraan, joka taas on osa Ruotsinsuomalaisten Etelä-Norrlannin piiriä. mutta käyn ani harvoin näissä tapaamisissa. Olihan se piristävää.
Mies nappasi kaupan hyllyltä ensimmäiset kukkien siement. Taitaa olla vielä aikaista, kun luntakin on maassa ja äisin pakkasasteita. Tänä vuonna en aio esikasvattaa mitään kurkkuja tai tomaatteja, laitan kasvihuoneen joskus toukokuussa valmiiksi ja haen sinne valmiit taimet lähimmästä kasvipuutarhasta.
Mies varmaan kääntää kasvimaan niin kuin aina talven jäljiltä. möyhii maan ja tekee penkkejä porkkanalle ja sipulille. Meillä on työnjako niin, että minä hoidan kasvihuoneen ja hän kasvimaan. Tosin me aina autetaan toinen toisiamme, jos tuntuu olevan tarvetta.- Anonyymi00017
Vappuna varhaisperunaa penkkiin, jos teillä on etelänpuoli käytössä.
- Anonyymi00019
Huoltomiehet eivät anna istuttaa perunoita kerrostalon eteläpuolelle
Iltapäivää@
Tulin kirkolta. Huhhuh..
Koen kauppareissut väsyttäviksi, liekö kun ostan kerralla useamman päivän ruuat.
Sosiaalisesti reissut ovat kyllä antoisia sillä tapaan ystäviäni markettien käytävillä.
Kauppamatkat venyvätkin rupattelujen vuoksi pitemmiksi kuin olen ajatellut.
Nyt pitäisi alkaa ruuanvalmisteluun. Ajattelin tuunata lauantaisen savulohipastan uusiksi, vihanneksilla ja katkaravuilla.
Perunoita jo mielessänne istutatte, taitaa minulta jäädä se homma tänä vuonna väliin. Kerran onnistuin saamaan kapallisen perunoita pienestä kukkalaatikosta jonne oli eksynyt siemenpottu.
Pikkuinen on tulossa illalla. Juttelin serkkutyttöni kanssa epävarmuudesta jota tunsin ekakertaa vauvaa sylissä pitäessäni. Serkkullani on jo 7- lastenlasta, ja hän sanoi, että hän jättää suosiolla vastasyntyneet äitiensä hoidettavaksi ja touhuilee isompien lastenlastensa kanssa. Ostin tänään prinsessalle kastajaislahjan, pienen naisellisen jatkan. ; ))
No, tällaista. Kivaa illan korvaa.korppis kirjoitti:
Oikeinkirjoitus tekee virheitä. Ostin prinsessalle pienen naisellisen jutskan
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.- Anonyymi00020
Hil-la kirjoitti:
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.Hyvää ja aurinkoista tiistaita täältä naapurista! Täällä on todella
jo kevään tuntua. Tälle päivälle on ennustettu yli + 10º lämpöä ja
aurinkoista säätä.
Hil-la kirjoitti perunan istutuksesta. Kuulin yli viikko sitten uuti-
sissa että eteläisessä Ruotsissa on seutu, jossa on erittäin otolliset
olosuhteet perunanviljelylle ja siellä ovat ensimmäiset perunat is-
tutettu maaliskuun ensimmäisinä päivinä ja ovat nostossa huhtikuun
viimeisellä viikolla. Sitten taas uusi kylvös ja juhannuksen tienoilla
toinen sato. - Itse ajattelin kokeilla viljellä juhannusperunat ämpärissä
parvekkeella.
On ollut viimeaikoina eri vastaanotoilla käyntiä. Silmien pistoshoito
esimerkiksi, kun en halua että molemmat silmät saisivat pistokset
samaan aikaan, saan ne eri päivinä. Huomenna taas meno oikean
silmän hoitopiikkiä saamaan.
Muuten olen huomannut että täällä pitävät meitä vanhoja silmällä
noissa hoitopaikoissa. Sain kutsun tulla terveyskeskukseen haastat-
teluun, minkälaisia hoitotarpeita minulla on, kun kartoittavat kau-
pungin tulevia hoitopaikkojen perustamisia. Ottivat sitten verenpaineen
lähtijäisiksi ja se huimasi enemmän henkilökunnan päätä kuin minun
päätäni!
Sain verenpainemittarin mukaan ja määräyksen mitata verenpaine
aamuin, illoin viikon ajan ja noteerata lukemat lomakkeelle.
Numeronörtti kun olen, niin laskin keskiarvon noista 14 mittaustilan-
teesta ja tulokseksi tuli 178 / 88 / 61. Yläarvon pitäisi olla ~135...
Eilen oli sitten varattu aika lääkärin tapaamiseen.
Koska asun kaupungissa, missä näitä tulevaisuuden lääkäreitä koulu-
tetaan niin me vanhat olemme ehkä ensimmäisiä "oikeita potilaita",
joita he tapaavat ilman mentoria apunaan.
Savolaisesta huumorintajusta on yleensä hyvä apu, kun hieman epä-
varma nuori lääkäri alkaa ruotia ongelmaa ammattimaisesti ja käy
asiat läpi oppikirjan mukaan. Välillä lipsahtaa keskustelu sivuun, kun
huomataan että kummallakin on omituinen nimi, ei tyypillinen ruot-
salainen. Aikaa kului melkein tunti ja kyllähän se nauruksi meni lo-
pulta, kun tohtorialokkaan piti kuunnella sydäntä ja keuhkoja ja olin
laittanut rintaliivit päälle, joitten hakasten kiinnittäminen tapahtuu
yleensä vatsan päällä kotioloissa. Hän pyysi avaamaan hakasia että
voi kuunnella keuhkoja selän puolelta. Valmista tuli.
Mutta sitten ei käsivarteni taipuneet laittamaan hakasia kiinni selkä-
puolelta. Tuhrasin siinä vähän aikaa, kysäisin sitten häneltä, jos hän
voisi auttaa. - Ja hän näpläsi hakaset kiinni, kysäisi vaan, laitetaanko
eka- vai tokariviin. Ei väliä, kunhan pysyvät päällä, sanoin.
Parin tunnin päästä hän soitti ja kertoi verikokeitten tulokset ja että
uusi verenpainelääke on apteekissa. Ja ilmoitti että kolmen viikon
päästä tavataan ja arvioidaan, miten uusi lääke on vaikuttanut.
Tuntuu ainakin tällä hetkellä, että ei "hätiä mitiä", apua on lähellä,
vaikka olenkin yksin. Tuokin korkea verenpaine keksittiin sen haastat-
telun päätteeksi. Kyllä se hoito näköjään toimii, vaikka aina huonot
uutiset saavatkin enemmän tilaa tapaamisissa ja mediassa.!
Toivottavasti kevään tulo antaa kaikille puhtia ja iloista mieltä!
/MdK Hil-la kirjoitti:
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.Päivää aurinkoisesta Korvesta@
Parveke valmiina odottamassa auringonpalvojia.
Prinsessa tarkkaili mielenkiinnolla ympäristöä, kuunteli silmiin katsoen puhetta. Miniä kysyikin mahtaako muistaa isän äänen nyt kun on ollut muutaman päivän erossa isän työmatkojen vuoksi. Siitäpä syntyi keskustelu mitä itse muistamme varhaislapsuudestamme.
Tapahtumia, jotka olivat itsellemme merkittäviä, mutta joita ei esimerkiksi sisaremme muistaneet. Tai päinvastoin sisaremme muisti, mutta me emme.
Mietin pukeutumistani, olin vaativa pikku neiti, vaatteiden materiaalit ja värit piti olla mieluisiani. Se aiheutti joskus äidilleni päänvaivaa, mutta hän tiesi, että en käyttäisi vaatetta josta en pitänyt.
Tätini ompeli joka vuosi kauniit kukkakesämekot. Talvipukeutumista en niinkään muista, mutta yksi talvitakki ja turkislakki olivat mieleisiäni.
Näin ne muistot herää henkiin kun katsoo elämänsä aloittavaa uutta ihmistainta.
Kerroin jo makuupussista joka prinsessalla on käytössä, on niin lämmin ja käytännöllinen, että lasta ei tarvitse ylipukea.
Mitähän tänään, luin mainoksen, että city-marketissa on torstaista alkaen kahvitarjous. Pitää käydä hamstraamassa, sillä kun viimeksi hamstrasin oli joulukuun alku nyt alkaa hylly olla täydennystä vaille.
Näitä tässä mietiskelen.Hil-la kirjoitti:
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille."Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma."
kirjoittaa Hil-la.
Minua alkoi naurattaa, kun luin juuri toisaalta naisesta joka sanoi että on ollut naimisissa fasistin kanssa ja naimisissa marxistin kanssa, mutta kumpikaan ei ole vienyt ulos roskia. Ajattelin kirjoittaa hänelle että kokeiles skandinaavista demaria, niin sinun ei tarvi koskaan itse viedä roskia ulos... :)
- Anonyymi00021
meille pärähti aurinko paistamaan koko naamallas. Hyvä tuuli jo taivaalta pilvet vei, ennen nassikkana tipolassa laulettiin.anttiboi.
- Anonyymi00022
Huomaa, että ikäihmiset välttelevät netin käyttöö näinä aikoina. Olis parempi käyä istumassa ja silloin tällöin asiallisesti keskustelemassa.
iänoikeutettu.Huomenta, niin se vaan lähestyy puolikuu tästäkin kevään ensimmäisestä kuukaudesta, hyvällä vauhdilla mennään, kevät tuoksuu ja lumet sulaa.
Mikähän ihmisenmieltä vaivaa, kun aina vaan eteenpäin menoa odottaa, ikä samalla kasvaa ja vaivat lisääntyy, onko se ihmisen perisynti, uteliaisuus.
En tunnusta olevani utelias, mutta kyllä eilen illalla paloautojen valot ikkunan ääreen vei, naapuritalon pihaan ajoivat.
Kolme pitkää autoa, poliisi ja ambulanssi autojen määrää lisäsi.
Huomiota herätti, kun valot välkkyivät, pihakin niin pieni, että ei kaikki pihaan mahtuneet, parkkipaikalle jäivät, kuitenkin vieressä olivat.
En nähnyt savua en tultakaan, kohta kaksi pitkää autoa poistui, paikalle jäi ambulanssi ja paloauto.
Kai se niin on, että koko kalustolla lähdetään, kun kysymys on kerrostalosta keskellä kaupunkia.
Tämän aamun näkymä keittiön ikkunasta kahvia juodessani, rauhallinen, ei tuhon jälkiä.
Kaikki siis hyvin, rauhaista on ja mallillaan maa makaa;)
Noista miehistä ennen ja nykyisin, ei isänikään mihinkään naisten hommiin tarttunut, äiti oli kotiäiti ja kai se isän mielestä riitti, kun leivän pöytään toi.
Muistan nähneeni, kun äiti kuokan ja lapion kanssa pienelle aarin kokoiselle kasvinmaalle matkasi, käänsi kasvinmaan, kylvi ja hoiti, sadonkin ylös kaivoi, ei siinä miestä tarvittu.
Oma mieheni kyllä auttoi ja teki mitä keksin pyytää, mutta nyt sitten lapseni ikäiset jo kaikkeen tarttuvat, vauvan hoitoonkin, siinä on iso edistys tapahtunut, kai sen voi tasa-arvo taistelun tulosta olla sekin.
Nuo muistelot lapsuudesta on aika hataria, nyt ei ole edes sisaruksia muistin vahvistamisessa mukana, mutta aina jonkun asian esiin tullessa muistot kirkastuu.
Mikä siinä lieneekään, että kaikki niin hyviltä jopa rikkailta tuntuvat siltä ajalta, vaikka rikkauksia ei ollutkaan, hyvin kumminkin ruokaa pöytään ilmaantui, pieniä puutteita ei edes huomattu.
Tämän päivän eläjiä joskus mietin, hyllyt täynnä ruokaa, ulkomailta tuodaan jos jonkinlaista, silti tyytymättömyys kasvaa, kotimaan tuotettu ruoka ei kohta kelpaa ruokapöytään.
Tulee mieleen sekin, että miten sodanjälkeinen ihminen pystyi maata rakentamaan niillä puutteellisilla ravinnon saamisilla ?
No nyt elämme tätä aikaa, muistelot lienee pahasta, mutta aika paljon nähneenä, jopa kokeneenakin, asiat ihmettelyn tasolle menee.
Sanotaanhan, että historia pitäisi kaikkien tuntea, juurensa muistaa, jos ei saa kertoa ja muistella vanhoja, miten se onnistuu?
Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi.
Tuommoinen taika se auringolla on, että hymyä huulille nostaa.
Hymyillen päivän viettoon, pilvipoutainen sää ei aurinkoa täydellä näkyviin tuo, mutta hymyillään silti;)Hil-la kirjoitti:
Huomenta, niin se vaan lähestyy puolikuu tästäkin kevään ensimmäisestä kuukaudesta, hyvällä vauhdilla mennään, kevät tuoksuu ja lumet sulaa.
Mikähän ihmisenmieltä vaivaa, kun aina vaan eteenpäin menoa odottaa, ikä samalla kasvaa ja vaivat lisääntyy, onko se ihmisen perisynti, uteliaisuus.
En tunnusta olevani utelias, mutta kyllä eilen illalla paloautojen valot ikkunan ääreen vei, naapuritalon pihaan ajoivat.
Kolme pitkää autoa, poliisi ja ambulanssi autojen määrää lisäsi.
Huomiota herätti, kun valot välkkyivät, pihakin niin pieni, että ei kaikki pihaan mahtuneet, parkkipaikalle jäivät, kuitenkin vieressä olivat.
En nähnyt savua en tultakaan, kohta kaksi pitkää autoa poistui, paikalle jäi ambulanssi ja paloauto.
Kai se niin on, että koko kalustolla lähdetään, kun kysymys on kerrostalosta keskellä kaupunkia.
Tämän aamun näkymä keittiön ikkunasta kahvia juodessani, rauhallinen, ei tuhon jälkiä.
Kaikki siis hyvin, rauhaista on ja mallillaan maa makaa;)
Noista miehistä ennen ja nykyisin, ei isänikään mihinkään naisten hommiin tarttunut, äiti oli kotiäiti ja kai se isän mielestä riitti, kun leivän pöytään toi.
Muistan nähneeni, kun äiti kuokan ja lapion kanssa pienelle aarin kokoiselle kasvinmaalle matkasi, käänsi kasvinmaan, kylvi ja hoiti, sadonkin ylös kaivoi, ei siinä miestä tarvittu.
Oma mieheni kyllä auttoi ja teki mitä keksin pyytää, mutta nyt sitten lapseni ikäiset jo kaikkeen tarttuvat, vauvan hoitoonkin, siinä on iso edistys tapahtunut, kai sen voi tasa-arvo taistelun tulosta olla sekin.
Nuo muistelot lapsuudesta on aika hataria, nyt ei ole edes sisaruksia muistin vahvistamisessa mukana, mutta aina jonkun asian esiin tullessa muistot kirkastuu.
Mikä siinä lieneekään, että kaikki niin hyviltä jopa rikkailta tuntuvat siltä ajalta, vaikka rikkauksia ei ollutkaan, hyvin kumminkin ruokaa pöytään ilmaantui, pieniä puutteita ei edes huomattu.
Tämän päivän eläjiä joskus mietin, hyllyt täynnä ruokaa, ulkomailta tuodaan jos jonkinlaista, silti tyytymättömyys kasvaa, kotimaan tuotettu ruoka ei kohta kelpaa ruokapöytään.
Tulee mieleen sekin, että miten sodanjälkeinen ihminen pystyi maata rakentamaan niillä puutteellisilla ravinnon saamisilla ?
No nyt elämme tätä aikaa, muistelot lienee pahasta, mutta aika paljon nähneenä, jopa kokeneenakin, asiat ihmettelyn tasolle menee.
Sanotaanhan, että historia pitäisi kaikkien tuntea, juurensa muistaa, jos ei saa kertoa ja muistella vanhoja, miten se onnistuu?
Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi.
Tuommoinen taika se auringolla on, että hymyä huulille nostaa.
Hymyillen päivän viettoon, pilvipoutainen sää ei aurinkoa täydellä näkyviin tuo, mutta hymyillään silti;)Harmaata päiväsyöntä Korvesta@
Hilla kirjoitit....
"Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi."
Olen myös ihmetellyt, minne kirjoittajat ovat hävinneet. Muutamat vakio kirjoittaja pistää kuulumisiaan. "Sielunsiskoiksesi" itseään nimittäjät ovat hiljentyneet.
Onko niin, että anona kirjoittajat huutavat ikään kuin tuuleen saamatta vastakaikua ja kyllästyvät, no tiedä häntä.
Tänään siveltimien päivä. Kevään työni alkavat olla valmiita, pienta loppusilausta vaille.
Kirjoitit myös, että eteenpäin mieli rientää, niin tekee, kevääni tulee olemaan vilkas, suunnittelu ja organisointi vaihe menoillaan ja toteutus ajallaan.
Aurinko pilkahti juuri pilvien lomasta, tulee hyvä päivä.- Anonyymi00023
korppis kirjoitti:
Harmaata päiväsyöntä Korvesta@
Hilla kirjoitit....
"Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi."
Olen myös ihmetellyt, minne kirjoittajat ovat hävinneet. Muutamat vakio kirjoittaja pistää kuulumisiaan. "Sielunsiskoiksesi" itseään nimittäjät ovat hiljentyneet.
Onko niin, että anona kirjoittajat huutavat ikään kuin tuuleen saamatta vastakaikua ja kyllästyvät, no tiedä häntä.
Tänään siveltimien päivä. Kevään työni alkavat olla valmiita, pienta loppusilausta vaille.
Kirjoitit myös, että eteenpäin mieli rientää, niin tekee, kevääni tulee olemaan vilkas, suunnittelu ja organisointi vaihe menoillaan ja toteutus ajallaan.
Aurinko pilkahti juuri pilvien lomasta, tulee hyvä päivä.Voihan muillakin olla vilkasta live elämää, jopa niin vilkasta ettei ehdi joka suunnitelmaa, organisointia ja toteutusta some alustoille postaamaan.
Anonyymi00023 kirjoitti:
Voihan muillakin olla vilkasta live elämää, jopa niin vilkasta ettei ehdi joka suunnitelmaa, organisointia ja toteutusta some alustoille postaamaan.
Epäilen, että niin kiireistä ei olekaan meillä eläkeläisellä, että piipahdukset kertomassa positiivisia kuulumisiaan, hidastaisi arkea.
Jos kännykkä on käytössä, kuten minulla se kulkee mukana niin "kiireenkin" keskellä ehtii heittää viestejä.; )- Anonyymi00025
korppis kirjoitti:
Epäilen, että niin kiireistä ei olekaan meillä eläkeläisellä, että piipahdukset kertomassa positiivisia kuulumisiaan, hidastaisi arkea.
Jos kännykkä on käytössä, kuten minulla se kulkee mukana niin "kiireenkin" keskellä ehtii heittää viestejä.; )Ehkä muilla sitten ei ole mitään positiivisia kuulumisia kerrottavaksi.
- Anonyymi00026
korppis kirjoitti:
Epäilen, että niin kiireistä ei olekaan meillä eläkeläisellä, että piipahdukset kertomassa positiivisia kuulumisiaan, hidastaisi arkea.
Jos kännykkä on käytössä, kuten minulla se kulkee mukana niin "kiireenkin" keskellä ehtii heittää viestejä.; )Ikinä en ole kännykällä ollut netissä!
Se on soittamista varten, ei juoruiluun!
- Anonyymi00024
Istutin juuri ohraruohot multaan.
Olohuoneen keväiseksi tekeminen alkaa muutoinkin jo olla loppusuoralla.
Aurinko paistaa, mutten tänään lähde ulkoilemaan. Ulkoilin eilen riittävästi. Eikä tietoa kuinka liukasta puistoalueella on. 🌞- Anonyymi00027
Oliko siinä jo, juuret!
Siemenet kylvetään, taimet istutetaan!
Perunaakaan ei istuteta, Mukulat pannaan maahan, ne kylvetään, on olemassa perunakylväkoneita, suurilla perunatiloilla, ei käsivoimin kylvetä perunaa, mutta kukkaruukkuun laitetaan perunan mukula, juureton, mutta idut siinä ¨pitää olla, ei muuten tule perunaa. Ensiksi varret ja pienet juuret, sitten vasta uusia mukuloita, perunoita, - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Oliko siinä jo, juuret!
Siemenet kylvetään, taimet istutetaan!
Perunaakaan ei istuteta, Mukulat pannaan maahan, ne kylvetään, on olemassa perunakylväkoneita, suurilla perunatiloilla, ei käsivoimin kylvetä perunaa, mutta kukkaruukkuun laitetaan perunan mukula, juureton, mutta idut siinä ¨pitää olla, ei muuten tule perunaa. Ensiksi varret ja pienet juuret, sitten vasta uusia mukuloita, perunoita,Ok. Kiitos valistuksesta. Sanoilla on merkityksensä. Kylvin siis ohraruohonsiemeniä. Yritän muistaa. Samoinhan on mm. sanojen "kutominen" ja "neulominen" kohdalla.
Onko sulla tietoa, onko tuo ohraruoho kelvollista syödä esim. salaatin seassa? Mulla ei ole kissaa.
Koko kotini vaihtaa taas ilmettään kesäiseksi. Joitain kasveja pitää karsia, on tullut talven aikana kuivia lehtiä. Itselläni on koko kämppä täynnä, missä mitäkin puuta, pensasta ja viherkasvia. Nyt on osin mullin mallin olohuoneen ikkunan edus. Ja kun noita laatikoitakin pengon ja selvitän, on niitä olohuoneen pöydän pitkällä penkillä, vain kukin täyttä selvitystyötä vailla. Sitten onkin huoneiden laatikkoruljanssi hoidettu. (Ja myöhemmin vuorossa vaatehuone laatikoineen...) - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Ok. Kiitos valistuksesta. Sanoilla on merkityksensä. Kylvin siis ohraruohonsiemeniä. Yritän muistaa. Samoinhan on mm. sanojen "kutominen" ja "neulominen" kohdalla.
Onko sulla tietoa, onko tuo ohraruoho kelvollista syödä esim. salaatin seassa? Mulla ei ole kissaa.
Koko kotini vaihtaa taas ilmettään kesäiseksi. Joitain kasveja pitää karsia, on tullut talven aikana kuivia lehtiä. Itselläni on koko kämppä täynnä, missä mitäkin puuta, pensasta ja viherkasvia. Nyt on osin mullin mallin olohuoneen ikkunan edus. Ja kun noita laatikoitakin pengon ja selvitän, on niitä olohuoneen pöydän pitkällä penkillä, vain kukin täyttä selvitystyötä vailla. Sitten onkin huoneiden laatikkoruljanssi hoidettu. (Ja myöhemmin vuorossa vaatehuone laatikoineen...)Kylvää... En ole koskaan kuullutkaan Ohraruohosta, nyt huomasin tuo istutuksen, että onko sillä juuret?
Katsoin neitistä ja ei kai se ole ihmisille syötäväksi tarkoitettua, mutta kukkiva ja kaunis ruoho, Pääsiäiskoristeena, Vehnän orasta syödään, tai puristetaan mehuksi, sitä entinen naapurini kasvatti aina, mehuna nauttivat,
Pöytäkoriste ja pihallakin kai kukkivana, Suomesta kuulemma luonnosta hävnnyt.
Voimia siivoamiseen. - Anonyymi00050
Anonyymi00027 kirjoitti:
Oliko siinä jo, juuret!
Siemenet kylvetään, taimet istutetaan!
Perunaakaan ei istuteta, Mukulat pannaan maahan, ne kylvetään, on olemassa perunakylväkoneita, suurilla perunatiloilla, ei käsivoimin kylvetä perunaa, mutta kukkaruukkuun laitetaan perunan mukula, juureton, mutta idut siinä ¨pitää olla, ei muuten tule perunaa. Ensiksi varret ja pienet juuret, sitten vasta uusia mukuloita, perunoita,Meillä "istutettiin" perunat. Simenperunat oli otettu hyvissä ajoin pirtin
puolelle isot puulaatikot päällekkäin, perunoilla täytettynä. Niissä oli idut,
kun oli istutuksen aika,
Hevonen oli apumoottorina, kun auralla tehtiin istututusvaot peltoon.
Kaikki "kynnelle kykenevät" olivat istuttamassa perunoita, tasaisin väli-
matkoin. Käsityötä se oli. Kun vako oli istutettu, mullattiin se taas hevosen
ja auran avulla. Viereen uusi vako.
Perunannosto tapahtui syksyllä kuokan avulla. Perunannostopäivien
iltana kun meni nukkumaan ja sulki silmänsä, niin silmien edessä vilisi
perunoita. Sitten uni voitti, mutta unissakin saattoi olla vielä perunoita
kuokkimassa.
Kyllä nuo ajat käyvät mielessä, kun olen kaupassa valikoimassa tasaisen
kokoisia perunoita, joita ei taatusti ole kuokalla nostettu.
Pidän sivua auki ja luen muiden kuulumisia, mutta omat kuulumiseni eivät ole varmaankaan sellaisia mistä moni kiinnostuisi.
(Ohrapuuro uunissa hautumassa, teen kauppalistaa, katselen kevään sparisteilyjä Turkuun, kirjoittelen tekstejä, kotitehtäviäni lauantain kirjoituskurssille Gävleen...)
laitoin lyhyen tekstin, joka tulee mahdollisesti osaksi sukutarinaa FB:n, sekä kirjasivulleni, että kavereille luettavaksi. se käsittelee tyttäreni lapsuutta ja etenkin isä-ja äitisuhdetta, olen luetuttanut sen tyttärelläni käännöksenä ruotsiksi ja saanut hyväksynnän julkaisemiseen
Näiden tekstien kirjoittaminen on tuntunut tavattoman vaikealta. Suuri osa henkilöistä joista kirjoitan ovat vielä elossa ja kirjoittaa heistä ja heidän lähisukulaisistaan, joka on samalla oman sukuni historiaa vaatii paljon tahdikkuutta ja hienotunteisuutta. Ihan kaikkea ei tarvitse kertoa ja koska kysymys ei ole julkisuuden henkilöistä. niin kirjoitan nyt aivan vain itselleni ja läheiselleni tätä romaania. Ei siinä ole mitään mielenkiintoista muille ihmisille ja mitään skandaaleja ja paljastuksia ein aio kirjoittaa ihmisistä jotka ovat minulle läheisiä ja jotka toivon puhuvan kanssani vielä kirjan julkaisemisenkin jälkeen. Joten, omakustanne, ja teetän yhden ainoan kopion, itselleni vain....Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.
Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.
Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.
Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.
Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.
Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.Hil-la kirjoitti:
Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.
Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.
Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.
Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.
Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.
Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.Huomenta@
Eilen sain päähäni tehdä tänään dumplingeja/taikinanyyttejä. Taidepiiriin mennessäni kävin ostamassa joitakin raaka-aineita, mutta tänään täydennän puutteet.
MasterChef Suomi on taas alkanut ja kuuluu lempiohjelmiini. Innostun ja kokeilen uusia reseptejä. Tosin sooloilen omiani ideoita toteuttaessani.
Kuten mummot ikään jännitin eilen miniän kotimatkaa. Lähetin viestin pojalleni puoli kahdeksan maissa illalla ja sain kuulla että olivat juuri saapuneet kotiin. Poika oli seurannut matkaa autossa olevan paikantimen kautta. Hyvin oli matka sujunut. Faceen miniä oli pistänyt kuvan JariPekan huoltoasemalta tekstillä "Lastenvaunun yläosaan vauvalle maitoa ja -alaosaan koiralle hampurilainen ilman mausteita."
No, nyt lähden kahvin keittoon. Hyvää kevätpäivää ; ))- Anonyymi00030
Paloma. Luet sentään muiden kuulumisia. Osoitat kuitenkin mielenkiintoa lähinnä vain korppiksen asioihin ja hän sinun. Teillä kun on nuo luovat taide harrastukset ja aviomiehet niihin kannustamassa.
- Anonyymi00031
Anonyymi00030 kirjoitti:
Paloma. Luet sentään muiden kuulumisia. Osoitat kuitenkin mielenkiintoa lähinnä vain korppiksen asioihin ja hän sinun. Teillä kun on nuo luovat taide harrastukset ja aviomiehet niihin kannustamassa.
Alettaisko oikeesti riitelemään? Kerrottaisiin pitelemättä mikä täällä omasta mielestä mättää. Onko oikeasti poissa ololle syynä oman elämän menot, vaiko palstan muuttuminen tylsääkin tylsemmäksi.
Nyt olisi hetki aikaa, kun vettä ripsii. Sitoohan sade hetkeksi katupölyä, mutta se sepeli jää kadulle ja aina sieltä yksi muru eksyy kenkään hiertämään. Aina joku hiertää. Anonyymi00030 kirjoitti:
Paloma. Luet sentään muiden kuulumisia. Osoitat kuitenkin mielenkiintoa lähinnä vain korppiksen asioihin ja hän sinun. Teillä kun on nuo luovat taide harrastukset ja aviomiehet niihin kannustamassa.
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Hil-la kirjoitti:
Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.
Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.
Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.
Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.
Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.
Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.Iltapäivää ! Kevätseuranta päällä täälläkin. Räystäät tippuvat (vai miten se kuuluu sanoa, kun räystäät eivät tipu..)), lumet sulavat silmissä, piha huuttaa työmiestä - "työhenkilöä" apuun..))
Kun tätä kevään tapahtumakalenteria sorvasin, tuntui, että tapahtumia on taas stressiksi saakka - siis minun voimavaroihini nähden.
Vaikka tyytyisin vain alkeelliseen järjestykseen, sekin tuntuu välillä liialliselta ja omat yritykset asioiden hoitamiseksi tuntuvat aina liian vähäisiltä.
Kuten tiedetään, ne suurimmat esteet hyvän elämänjärjestyksen ylläpitoon ovat aina korvien välissä. Yritän kyllä noita esteitä poistaa, mutta kun sekin vie aikaa ja voimia..))
Minulle kertyy tälläkin hetkellä tuhottomasti "paperia", kaksi tilattua aikakauslehteä, viikkohesari, oman kunnan uutis/tiedotuslehti, seurakunnan julkaisu, järjestöpostia...
onko siinä edes kaikki ? Sitä sumaa kun eilen yritin sorteerata, juutuin mielenkiintoisiin artikkeleihin ja päätin vielä säästää lehden myöhempää tutustumista varten..))
Jokin addiktio, riippuvuus, sekin taitaa olla: kyltymätön tiedonhalu. Etenkin kun ymmärtää, ettei kaikella kerätyllä tiedolla ole käyttöä eikä merkitystä, se voi vanheta hetkessä tai olla vain yksi näkökulma isomman asian käsittelyssä.
Kai se omalla kohdallani liittyy johonkin isompaan yhteyteen, vaikka siihen selviytymiseen alati muuttuvassa maailmassa ja oman elämän merkityksellisyyden kokemiseen.
Ehkä nuokaan tavoitteet eivät ole turhia, mutta jos niistä tulee elämässä "pääharrastus", niin eipä tunnu ihan oikealta sekään valinta.
Vai onko niin, että me emme valitse omaa tietämme vaan tie valitsee meidät ? Onhan niinkin väitetty.
Oli miten oli. Minulla se "tie" on viime aikoina vienyt "vanhojen" kontaktien pariin kun tässä elämänvaiheessa meille tapahtuu näitä peruuttamattomia asioita ja menetyksiä: lapsuuden ystävien ja/tai kaukaisempien tuttujen lähdöt. Vaikka hautajaisiinkaan ei osallistuisi, lähtö hiljentää kuitenkin.
Siinä taas yksi traditio, joka näyttää menettäneen merkitystään: hautajaiset. ET-lehdessä oli siitä hyvä artikkeli. Ei tunnu nykyihmiseltä enää löytyvän aikaa hautajaisinkaan: oma elämä kun on niin tiuhaan aikataulutettu, ettei siihen yhtäkkiä soviteta matkaa vaikka satojen kilometrien päähän, oma kuntokin voi tulla esteeksi.
Taas se yhteiskunnan rakennemuutos, yhä vähemmän näen siinä "hyvää"..))
Vakikirjoittajien vaitonaisuudesta oli puhe. Kyllä se minua rassaa, etten saa edes sitä ynnämuun "ilmoittautumista" aikaiseksi. Kuten sanottu, "uusi elämä", suuntautuminen enemmän ulospäin on vienyt omaa aikaani. Olen myös - silmieni vuoksi - yrittänyt vähentää ruutuaikaani. Kuten olen kertonut, olen hidas kirjoittaja ja myös aloittaminen tuntuu välillä vaikealta, koskee kaikkea tekemistä, ei vain kirjoittamista.
Hil-lan aamunavauksen luen kyllä aina ja usein tulee tarve vastatakin, mutta ellei sitä tee heti, se pakkaa jäädä muun tekemisen jalkoihin.
Silti kiitos Hil-lalle ja muillekin aktiivisille kirjoittajille, niille "joilta homma käy"..))
Kivoja kevätpäiviä kaikille,
demeter1- Anonyymi00032
Paloma.se01 kirjoitti:
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Suurin osa täällä kertoo juuri noista kotoisista asioista eli piha, parveke, ruoka, arkielämän meno , perhe , kirjoistakin moni. Mutta mikä on se #kosketuspinta#, joka pitää olla jotta herättää ajatuksiasi ?
Paloma.se01 kirjoitti:
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Kirjoituksestasi käy hyvin ilmi ne tärkeät asiat mitkä meitä mielipiteissä yhdistää.
Läheisten vilpitön kannustus ja oma tyytyväisyys tekemisiin.
Itse olen harrastanut piirtämistä ja maalausta, lapsesta saakka. Nuorempana olin epävarma vaikka sain kiitosta töistäni. Mieheni rinnalla kulkiessa ja hänen taiteilijasukuaan seuratessa itsevarmuuteni on vahvistunut. Olen oppinut arvostamaan hyvät puoleni ja hyväksymään heikkouteni.
Jopa tuli syvällistä ; ))Anonyymi00032 kirjoitti:
Suurin osa täällä kertoo juuri noista kotoisista asioista eli piha, parveke, ruoka, arkielämän meno , perhe , kirjoistakin moni. Mutta mikä on se #kosketuspinta#, joka pitää olla jotta herättää ajatuksiasi ?
Pullat odottavat uuniin menoa ja ruoka kohta kypsynyt.
Siinäpä ne päivän työt sitten onkin, teen hyvin suunnitellen joka päivä jonkun mielestäni tärkeän homman ja sitten laiskuutta loppupäivä.
Laitoin uuniin perunalaatikon ja kasvislevityksen, (eikö olekin hieno nimi, ihan itse keksin) elikkä viipaloin juureksia vuokaan ja suolan ja tilkan siirappia, kun hunajaa ei ollut ja öljyä päälle, olen ylen ihastunut tähän "kasvislevikkeeseen".
Niin paljon kuin kaipaan tuttuja kirjoittajia, en heidän toivo rasittavan itseään pakon edessä, siihen ei valtani riitä, ei halutkaan, kirjoittamisesta on pystyttävä nauttimaan.
Kaikki kirjoittelu on tervetullutta, sillä se takaa jatkuvuuden.
En muuten usko brinkkalan kirjoittavan anona, muistaakseni korppis näin arveli, kyllä hän mielipiteensä aina rohkeasti esiin toi.
Lepoakin on muistetava pitää demeter, kiva kuitenkin, että elostasi ilmoitit.Anonyymi00031 kirjoitti:
Alettaisko oikeesti riitelemään? Kerrottaisiin pitelemättä mikä täällä omasta mielestä mättää. Onko oikeasti poissa ololle syynä oman elämän menot, vaiko palstan muuttuminen tylsääkin tylsemmäksi.
Nyt olisi hetki aikaa, kun vettä ripsii. Sitoohan sade hetkeksi katupölyä, mutta se sepeli jää kadulle ja aina sieltä yksi muru eksyy kenkään hiertämään. Aina joku hiertää.Sinulle Ano 11.37, taisinkin jo vastata omasta puolestani, syyn "poissaolooni".
"Mikä mättää" taitaa olla täällä se yleisin ja kiinnostavin aihe - ilman draamaa on "tylsää", niinkö se on ? ..))
Hyvähän se tietysti on, että yritetään yhdessä, mutta kyllä se mielestäni pakkaa mennä niin, että moititaan muita. Aika harva kysyy voisiko itse tehdä jotakin "ikävän karkottamiseksi". Etenkin kun tuttu kliseekin vaikuuttaa "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus"..))
Ja kliseillä jatkaakseni: John F Kennedy antoi ohjeen: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi".
Tännekin sitä voisi soveltaa, vai eikö ?..))
Sinunkin viestisi lopussa oli viisas toteamus: "Aina joku hiertää".
Onko niin hyvä vai pitäisikö asialle tehdä jotakin ?
Tai mitenkäs, kun me lapsia opetamme sietämään tylsyyttä, niin olisko se meillekin hyvä taito oppia ? Etenkin kun kaikille lienee selvää, ettei se elämä aina niin hohdokasta ole ja jos olisi, se vasta tylsää olisi..))- Anonyymi00033
demeter1 kirjoitti:
Sinulle Ano 11.37, taisinkin jo vastata omasta puolestani, syyn "poissaolooni".
"Mikä mättää" taitaa olla täällä se yleisin ja kiinnostavin aihe - ilman draamaa on "tylsää", niinkö se on ? ..))
Hyvähän se tietysti on, että yritetään yhdessä, mutta kyllä se mielestäni pakkaa mennä niin, että moititaan muita. Aika harva kysyy voisiko itse tehdä jotakin "ikävän karkottamiseksi". Etenkin kun tuttu kliseekin vaikuuttaa "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus"..))
Ja kliseillä jatkaakseni: John F Kennedy antoi ohjeen: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi".
Tännekin sitä voisi soveltaa, vai eikö ?..))
Sinunkin viestisi lopussa oli viisas toteamus: "Aina joku hiertää".
Onko niin hyvä vai pitäisikö asialle tehdä jotakin ?
Tai mitenkäs, kun me lapsia opetamme sietämään tylsyyttä, niin olisko se meillekin hyvä taito oppia ? Etenkin kun kaikille lienee selvää, ettei se elämä aina niin hohdokasta ole ja jos olisi, se vasta tylsää olisi..))Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on. Paloma.se01 kirjoitti:
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Kirjoittamisesta@
Meitä kaikkia on kehotettu kirjoittamaan oma elämäkertamme jo ihan "käytännön syistä". Muistisairaudet yleistyvät (eilen olin kuulemassa niistä) emmekä me lopulta tunne läheistemme kaikkia elämänvaiheita, puhumattakaan siitä, että ymmärtäisimme miten ne vaikuttivat heihin ja sitä kautta myös meihin.
Jos/kun läheinen sairastuu ja joutuu/pääsee hoitolaitokseen hänen elämäntarinansa tietämäinen helpottaisi suuresti hoitohenkikökunnan työtä, auttaisi yhteyden luomisessa puolin ja toisin.
Sukututkijat ovat tätä puutetta yrittäneet korjata ja moni heista pahoittelee toistuvasti sitä, ettei tullut keskusteltua, kyseltyä enemmän tutkittavien elämänvaiheista.
Ja nykyään kun kovasti jäljitetään näitä lapsuuden traumoja ja ymmärretään niiden kauaskantoiset seuraukset (ylisukupolviset traumat) olisi varmasti helpompaa niitäkin jäljittää, lisätä omaa itseymmärrystään niiden tietämisen kautta.
Historiasta sanotaan, kansakunnan tasolla, että ellei sitä tunne, on pakotettu toistamaan sitä - sama taitaa päteä myös henkilöhistorian kohdalla (vrt toistamispakko).
Paloman kirjallista tuotantoa on täällä kritisoitu ilkeästikin, sensijaan, että olisi nähty se rohkaisuna meille itse kullekin. Jokainen meistä osaa kirjoittaa ja useimmat arvostavat sukuaan, läheisiään. Valokuvia heistä meillä saattaa vielä olla, mutta ei välttämättä tarinaa niiden tueksi.
Eikö siinä olisi mielekästä tehtävää meille kaikille, kunnioittaa poisnukkuneita kertomalla heistä - sellaisina kuin heidät muistamme ja koimme ?
Ellei itse jaksa kirjoittaa, voisi turvautua ulkopuolisen apuun. Minun veljentyttö haastatteli puoiisoni isää ja kirjoitti niiden pohjalta pienimuotoisen "sotaromaanin". Pitäisikin se jäljittää - sen valmistuttua sitä ei kukaan "ehtinyt" lukea. SKS:aan, Suomalaisen kirjallisuuden seuraan se ainakin kelpaisi.
Taidanpa itsekin alkaa työstää äidin, isän, setien, tätien tarinaa - ainakin tahtoisin sen tehdä..))
Jos "lukeminen kannattaa aina", myös kirjoittaminen kannattaa...
jopa muistisairauksien ehkäisemisessä..))
demeter1Anonyymi00033 kirjoitti:
Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on.Kirjoita toki, Ano 13.45.
Tuollainen riski kai meidän täytyy kaikkien ottaa: chattaily kun pakkaa välillä ottaa tilaa niin suorasanainen, tosissaan kirjoittava, tuntee itsensä melkein ääliöksi, eriseuraiseksi ainakin..))- Anonyymi00034
demeter1 kirjoitti:
Sinulle Ano 11.37, taisinkin jo vastata omasta puolestani, syyn "poissaolooni".
"Mikä mättää" taitaa olla täällä se yleisin ja kiinnostavin aihe - ilman draamaa on "tylsää", niinkö se on ? ..))
Hyvähän se tietysti on, että yritetään yhdessä, mutta kyllä se mielestäni pakkaa mennä niin, että moititaan muita. Aika harva kysyy voisiko itse tehdä jotakin "ikävän karkottamiseksi". Etenkin kun tuttu kliseekin vaikuuttaa "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus"..))
Ja kliseillä jatkaakseni: John F Kennedy antoi ohjeen: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi".
Tännekin sitä voisi soveltaa, vai eikö ?..))
Sinunkin viestisi lopussa oli viisas toteamus: "Aina joku hiertää".
Onko niin hyvä vai pitäisikö asialle tehdä jotakin ?
Tai mitenkäs, kun me lapsia opetamme sietämään tylsyyttä, niin olisko se meillekin hyvä taito oppia ? Etenkin kun kaikille lienee selvää, ettei se elämä aina niin hohdokasta ole ja jos olisi, se vasta tylsää olisi..))Oikeastaan sinähän kirjoitit tyhjentävästi mitä te vakikirjoittajat haluatte. Mitä minä ano 11:37 siihen kuin, että "ansaitsette toisenne" ;)
Illan päätteeksi Korvesta@
Ketju on muodostunut tylsäksi ja riitely olisi ketjun sujuvan etenemisen pelastus, kivet kengässä hiertää. Näin olen tämän päivän keskustelun sisäistänyt. Halu kirjoittaa on latistettu, mieli tekisi sanailla, heittää helmiä sijoille. Olla esillä, osata vastata osuvasti, heittää piikki.
Onhan tämänpäivän maailmantilanne haastava, en usko, että kukaan jaksaa kaikkiaikaisesti näytellä positiivista. Iloita vaikka sydän itkisi.
Kuitenkin tässä maailmantilanteessa kaivattaisiin pieniä hyviä hetkiä.
Pieniä ilon tapahtumia, joista saa uskoa elämäänsä.
Aloituksia lukiessa havahtuu pahaan oloon. Päivittäin pelätään, että leikkauksilla ollaan tekemässä vanhuksille armomurhaa.
Ei mieltä ylennä, ei.
Mitä negatiivinen mieli aiheuttaa, mitä siitä saa, mielestäni siinä olotilassa häviää vain itse, tiedän sen tunteen omasta kokemuksestani.
Itse saan voimaa puuhastellessani harrastusteni parissa, tykkään myös ruuanlaitosta. Tämän päivän nyyttientekokokeilu oli kivaa, onnistuin sain hyvän mielen.
Kirjoittaminenkin on henkireikä, sillä puran "tympeää" arkea, pistän pääni tyynyyn ja nukahdan
Hyvää yötä!- Anonyymi00035
Mistä tuon riitely n halun ja kivien hiertämisen päättelet, kyselty vaan miksi on niin vähän kirjoittajia ketjussa. Entäs helmet sioille, aika ikävä vertaus? Ihminen voi olla ihan ok ja positiivinen vaikka omat tekemiset ja omat asiat pitää omana tietonaan ja jakaa asioita mieluummin live elämässä kuin täällä.
Huomenta, jälleen perjantai, kiva juttu, vaikka onkin ainainen loma, se viikonloppu jollakin tapaa ajan juoksua tahdittaa.
Kuuntelin tapani mukaan aamuradiota ja sieltä tänään kuuli, että kanteleseura menettää apurahansa, harmi, näin unohduksiin jää kantele, suomen kansallissoitin.
Mikään toiminta ei ilman rahaa toimi, joku avustus on ilmaantunut, mutta ei pieni raha asiaa ratkaise.
Kansalliseepoksemme oli kanteleen vahvasti esiin tuonut , tämäkin aarre on säilyttämisen arvoinen.
Tästäpä aasinsilta tuohon kirjoittamiseen, miten tärkeää se on. kautta aikojen kirjoitettu teksti meille selvittänyt menneitä, sillä on sukuhistoria tietoon tulleet, juuria on monikin tutkinut ja maailman tietokannassa arvaamaton aarre.
Näin ei olisi, jos kirjoittajia ei kautta aikoja muistiin asioita merkinneet ja nyt pystymme monia asioita selvittämään, juuri kirjoittajien ansioista.
Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja vie lukijansa mukanaan ja antaa intoa uusiin menneisyyden selvittelyihin.
Kiittää voimme kirjoittajia, kaikkia, ei vaan ansiokkaaksi tulleita, jokainen kirja antaa jotakin ehkä menneisyyden aistimista kerronnallaan, historian tutkimisesta puhumattakaan.
Keskustelu on mielestäni aiheesta puhumista ei riitely sitä tulosta saa aikaan, vain pahan mielen.
Ehkä on ihmisiä joilla on tarve päteä jollakin tapaa ja kun ei polkua asiallisella kertomalla löydä, on helppo loukata.
Siihen viestittelyyn piankin kaveri löytyy ja näin keskustelu kokee tuhon.
Helmiä kyllä ketjustakin löytyy, mutta en pidä sanontaa "helmiä sioille" osuvana, niitä sikoja tuskin löytyy.
Tästä kirjoittelusta olen monta kertaa maininnut omalta kohdaltani, että se hyvää tekee, joskin väliin tuppaa tuskanhiki tulla, viestejä lukiessa..
Itseltäni lukeminen on jäänyt, mutta pientä lohtua löydän, kun täältä saan viestejä lukea, ja telkkari on hyvä mahdollisuus historian havinoihin siirtymisessä.
Menneisyyden tunteminen on kaikille hyvin tärkeä ja sitä on yritettävä nuorille kertoilla, ei elämä ole aina vaan sitä missä sillä hetkellä eletään, historian tunteminen opettaa ymmärtää ja kunnioittamaan vanhoja asioita, millä maailma on tähän pisteeseen muotoutunut.
On hyvä tietää myös tämän päivän haasteet ja vaikeudet ja kyllä nuo uhkakuvat eivät iloa tuota, sodat maailmalla ja omat kotoiset vaikeudet, mitkä koskettaa vanhuksien lisäksi koko yhteiskuntaa.
Jossakin on menty väärään suuntaan ja nyt ongelmat jo ylisuuria, selvittävä kuitenkin on, sekään ei onnistu syyttelyllä, vaan teoilla missä pohjana kaikkien hyvä olo.
Jätetään tuo "piikkien" heittely ja kirjoitellaan aiheista, joilla on kantava ja virkistävä vaikutus.
Kyllä se "tavallinen" kirjoittelu paikkaansa puolustaa, kiitos vaan osuudestasi demeter, kuten kaikki joilla on ajatuksena viestiä rakentavasti, ei repien
Kaikkien etu on sopuisa ketju, mikä arjesta ja yleensä elämään liittyvistä asioista koostuu.
Nyt sitten perjantain viettoon ja mitä siihen nyt sitten kuuluneenkaan, sitä alan pohtimaan, kivaa päivää teille kirjoittajaystävät.- Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
Mistä tuon riitely n halun ja kivien hiertämisen päättelet, kyselty vaan miksi on niin vähän kirjoittajia ketjussa. Entäs helmet sioille, aika ikävä vertaus? Ihminen voi olla ihan ok ja positiivinen vaikka omat tekemiset ja omat asiat pitää omana tietonaan ja jakaa asioita mieluummin live elämässä kuin täällä.
Kai se on kryptistä politiikkaa.
Anonyymi00036 kirjoitti:
Kai se on kryptistä politiikkaa.
Perjantaita@
Viikonloppu ei enää odotuta, takana odotukset, alkuviikko taas on aina toivoa täynnä.
No, eilen touhuilin ruuanvalmistus kokeiluissa, jatkan tänään. Olen lukenut ja yrittänyt pähkätä päähäni /mykyjen/dumplings reseptejä.
Nyt kun olen kerran niitä jo tehnyt voin keskittyä hienosäätöön kuten blenterin/ tehosekoittimen käyttöön.
No, tästä aassinsilta sanaleikkeihin.
Lukihäiriöisenä sanoilla leikkiminen ei ole vahvuuksiani, ymmärrykseni vaatii usein wikiä, luettun selkeyttämiseen.
No, oivaltamiseen ei lukihäiriö suinkaan vaikuta.
Olen seuraillut tätä "helmiä sioille" keskustelua mielenkiinnolla, mutta en ole varma onko tutkiskeluni mennyt päin brinkkalaa.korpikirjailija kirjoitti:
Perjantaita@
Viikonloppu ei enää odotuta, takana odotukset, alkuviikko taas on aina toivoa täynnä.
No, eilen touhuilin ruuanvalmistus kokeiluissa, jatkan tänään. Olen lukenut ja yrittänyt pähkätä päähäni /mykyjen/dumplings reseptejä.
Nyt kun olen kerran niitä jo tehnyt voin keskittyä hienosäätöön kuten blenterin/ tehosekoittimen käyttöön.
No, tästä aassinsilta sanaleikkeihin.
Lukihäiriöisenä sanoilla leikkiminen ei ole vahvuuksiani, ymmärrykseni vaatii usein wikiä, luettun selkeyttämiseen.
No, oivaltamiseen ei lukihäiriö suinkaan vaikuta.
Olen seuraillut tätä "helmiä sioille" keskustelua mielenkiinnolla, mutta en ole varma onko tutkiskeluni mennyt päin brinkkalaa.Minäkin olen seuraillut sitä keskustelua ja odotan jännityksellä koska tämä valittu ja läpivalaistu tulee esittelemään lisää näitä helmiään.
Sillä välin siivoilen läävääni ja laittelen possunruokaa lättinini pesueelle.
Röh, röh, nöf, nöf, oink oink ja ruf ruf.- Anonyymi00038
Paloma.se01 kirjoitti:
Minäkin olen seuraillut sitä keskustelua ja odotan jännityksellä koska tämä valittu ja läpivalaistu tulee esittelemään lisää näitä helmiään.
Sillä välin siivoilen läävääni ja laittelen possunruokaa lättinini pesueelle.
Röh, röh, nöf, nöf, oink oink ja ruf ruf.En muista muita kuin sinut ja sielunsiskosi puhuneen miten ei kannata heitellä helmiä sioille. Eturivieetlat,yhteinen kosketuspinta, luovat taiteilijat. Siinäpä sitä helmien heittelyn meininkiä takarivin negatiivisille taviksille.
Anonyymi00038 kirjoitti:
En muista muita kuin sinut ja sielunsiskosi puhuneen miten ei kannata heitellä helmiä sioille. Eturivieetlat,yhteinen kosketuspinta, luovat taiteilijat. Siinäpä sitä helmien heittelyn meininkiä takarivin negatiivisille taviksille.
Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä.- Anonyymi00039
Paloma.se01 kirjoitti:
Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä.Mistä päättelit että tuo sika vertaus on sinulle tarkoitettu , kun aloit röhkiä?
Paloma.se01 kirjoitti:
Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä.Terkut Korvesta@
Kävin ostoksilla, illanistujaisten naposteluun.
Friteerattuja kanapalleroita, -jättikatkarapuja, kevätkääryleitä ja juustotikkuja.
Nyt pistin saunan lämpiämään ja huilaan.
Noista sanonnoista, "ei kannata tehdä numeroa." Nytkin joku närkästyy "heitinkö helmiä sijoille" kertoessani naposteluistamme. Se nyt vain on viikonlopun hupaa,, ei siitä jää yli.- Anonyymi00040
Anonyymi00039 kirjoitti:
Mistä päättelit että tuo sika vertaus on sinulle tarkoitettu , kun aloit röhkiä?
Ihminen on mitä syö.
Taitaa olla jo ensimmäinen pääsiäiskinkku meneillään, kun laittaa niin lahjakkaasti röhkimään
- Anonyymi00037
Kuluminen on vain elämää monilla.
Viikot vierähtävät kovin nopeasti, taas ollaan perjantaissa, on tehty viikon ruokaostokset ja tuore tulppaanikimppu ilahduttaa keittiön pöydällä, siivous ja saunominen huomenna vuorossa, sitten sunnuntaitunnelmat. Viherkasveihini olen lisäillyt uutta multaa, en joka kevät vaihda, monet kasvit jopa pitävät ahtaasta ruukusta. Mediassa on varoiteltu pöllyttelemästä multaa ja turvetta hengitysteihin, legionellabakteerista on koitunut pahojakin sairastumisia. Suojaan aina myös käteni, mies muistuttaa tiheään työhanskoista , etten vaan menisi paljain käsin kuopimaan multaa ja leikkaamaan oksia, vaikka multasormet nauttisivat mullan möyhinnästä.
Rairuohon sijaan versotan herneitä tai vihanneskrassia näin kevättalvella, niitä voi syödäkin. Kohta on aika laittaa oksia hyötymään, ainakin koivun hiirenkorvia ja sireeninnuppuja saa nopeasti, mustikanvarvut ovat jo sinänsä raikkaaanvihreitä, pienet lehdet ja kukatkin ilmaantuvat sisällä maljakossa. Mitään vihannesten tai kukkien taimikylvöjä en ole vuosikausiin harrastanut, pari valmista kukkivaa tomaatin tainta ostan seinustalle alkukesästä. Mieheni kasvattaa harvinaisempien puiden taimia ja istuttaa omaan metsään. On ollut hienoa seurata näiden taimien kasvamista isoiksi puiksi yli 50 vuoden ajan hänen rinnallaan. Itse suunniteltu ja hoidettu omakotitalon puutarha on myös ollut suuri ilon ja ylpeydenkin aihe, tästä olen pitänyt myös päiväkirjaa, onnistumisista ja vastoinkäymisistä, yllätyksistä ja työn hedelmistä. Valokuvin olen paljon dokumentoinut elämänmenoa, luontoa, puutarhaa, lapsia...elämää kaikkineen. Koska puutarhassa on paljon jo edesmenneiltä sukulaisilta ja ystäviltä saatuja kasveja, he ovat tavallaan näin mukana . Vuodenkierto rytmittää , elämän ja luonnon lainalaisuudet konkretisoituvat. Maailma on kuitenkin niin kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus... / Irwin.
Hyvää viikonloppua!Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.
Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.
Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.
Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.
Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.
Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.- Anonyymi00041
Hil-la kirjoitti:
Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.
Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.
Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.
Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.
Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.
Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.Olet kertonut, että sinulla on ruusufinni kasvoissa.
Miten auringonotto sujuu kasvoihin?
Ei kyllä suju minulla, sama vaiva.
Kasvot tulevat punaisiksi ja kipeiksi. Anonyymi00041 kirjoitti:
Olet kertonut, että sinulla on ruusufinni kasvoissa.
Miten auringonotto sujuu kasvoihin?
Ei kyllä suju minulla, sama vaiva.
Kasvot tulevat punaisiksi ja kipeiksi.Sain voiteen millä sain" finnit " (kesti koko talven), nyt käytän öljyä ja nivea voidetta, saapa nähdä pysyvätkö pois.
Minulla ei kipua ollut, nenän vieret vaan punoittivat ja näppylöitä ilmaantui..- Anonyymi00042
Hil-la kirjoitti:
Sain voiteen millä sain" finnit " (kesti koko talven), nyt käytän öljyä ja nivea voidetta, saapa nähdä pysyvätkö pois.
Minulla ei kipua ollut, nenän vieret vaan punoittivat ja näppylöitä ilmaantui..Kiitos vastauksesta.
- Anonyymi00043
Miehesi on työhanskojen käyttötarpeesta tehnyt hyvää ("tiheään") muistutustyötä jo ennakkoon, kun aina suojaat kätesi.
Tarkka mies! - Anonyymi00044
Anonyymi00043 kirjoitti:
Miehesi on työhanskojen käyttötarpeesta tehnyt hyvää ("tiheään") muistutustyötä jo ennakkoon, kun aina suojaat kätesi.
Tarkka mies!Nyt en ymmärrä tätä tekstiä, kenelle on tarkoitettu?
- Anonyymi00045
Hil-la kirjoitti:
Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.
Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.
Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.
Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.
Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.
Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.Iltapäivää! Kukkien mullanvaihto on minullakin ollut "suunnitelmissa", kiitos vain muistutuksesta, myös tuon leginonellabakteerin osalta.Yhä useammin tulee näitä tilanteita, joissa tietää lukeneensa/kuulleensa asiasta, mutta ei muista..))
Vertaisryhmät palvelevat meitä siinäkin, muistamisessa.
Ulkona meinaan tuon operaation tehdä, näillä keleillä se onnistuu, hanskat käteen ja työmaa pihalaatoille.
Kyykistyminen onnistuu vielä, mutta ikäväkseni totesin, että parin viikon lintsaus tavallisesta treeniohjelmasta tuntuu jo kömpelyyden lisääntymisenä ja hengityksen muuttumisena, ylämäessä piti jo ihan pysähtyä vetämään henkeä.
Puhun "treeniohjelmasta" ikäänkuin se olisi jotakin mittavaakin - ihan tavallista kotijumppaa ja niitä kahden, kolmen kilometrin sauvalenkkejä, aina ei niitäkään.
Näyttäisi kyllä siltä, että jos peruskunto helposti laskee, se yleensä myös nousee
aika pienin - mutta säännöllisin, ponnistuksin.
Toinen pitkäaikaistavoite minulla on ollut laihduttaminen. Joulun jäljiltä paino nousi pari kiloa ja yleensä pääsen siitä helposti eroon - nyt en, pikemminkin kävi päin vastoin: ruoka maistui, herkutkin, ja sitten kun huomasin vaatteidenkin kiristävän oli jo pakko ryhtyä
toimeen, ihan mukavuussyistäkin - kun tuntui että varpaankynsien leikkaaminenkin teki tiukkaa, lisäkilot hankaloittivat tarvittavaa vääntäytymistä..)
Ilman näitä "hyvinvointivalmentajiakin" jokainen meistä tietää että oman toimintakyvyn säilyttämiseksi täytyy nähdä jonkinverran vaivaa ja vaikka ei isoja tavoitteita asettaisi, pienissäkin riittää askaretta. "Kone" kuluu ja tarvitsee huoltoa..))
Silti en itse tykkää siitä, että meitä ikäihmisiä komennellaan kuin voimamme ja valmiutemme olisivat samat kuin nuoremmilla. "Liike on lääke", "vierivä kivi ei sammaloidu" ja mitä niitä päiväkäskyjä nyt olikaan ?
Ellei tykkää liikkua eikä "vieriä"harrastuksissa, se pitäisi sallia meille, mielestäni.
Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille.
Itse tahtoisin nähdä, että me kaikki täällä olemme selviytyjiä - työteliään elämän
olemme eläneet, vielä kahdeksankymppisinä olemme hengissä (!) ja kirjoittelemme täällä..))
Eikös se jo ole hyvä saavutus ?
Vielä jokin aika sitten puhuttiin nuorten aikuisten uusavuttomuudesta. Meitähän se ei koske. Eletty elämän on opettanut neuvokkuutta ja antanut sellaista toimintavarmuutta, ettemme kovin herkästi vaadi itsellemme "palveluja", emmekä edes niitä "oikeuksia", omillaan pärjääminen on monille kunnia-asia. Näin olen itse meidän ikäisten tavoitteet ymmärtänyt, mutta saatan tietysti olla väärässäkin.
Minulla on nyt jonkinlainen köyhyystutkimus meneillään..)) Nuori ranskakalainen kirjailija Edouard Louis on kirjoittanut nuoresta iästään (s. 1992) huolimatta eräänlaisia elämäkertaromaaneja ja saanut paljon huomiota, kritiikkiäkin, kuvatessaan köyhyyttä ranskalaisessa yhteiskunnassa, missä kuitenkin on jonkintasoinen sosiaaliturva.
Toinen teos, missä köyhyys ja sen seuraukset tulivat vahvasti esille on uusi espanjalainen sarja "Kahden maailman välissä", onkohan joku seurannut telkkarista? Itse olen jo koukussa siihen.
Sen mukaan vielä vuonna 1968 nainen oli kauppatavaraa, hänet voitiin myydä "eniten tarjoavalle"... Fiktio sarja tietysti on, mutta luultavasti kuitenkin aikaa ja tapoja myötäilevä. Onhan tänäkin päivänä vielä useita maita, missä tuo "käytäntö" on voimassa.
Niin, että en kovin paljon melskaisi suomalaisen naisen "alistamisesta", naisvihasta, kun tarkastelee ilmiötä vähän laajemmassa perspektiivissä.
"Suojelkaa Suomen miestä" - Matti J Kurosen kirjan - voisi ehkä vaihteeksi ottaa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, tasapuolisuuden nimissä...
Nyt taisi taas tulla "tänne kuulumatonta" tekstiä ? Tajunnanvirtaa arjen keskeltä ?..))
Mieluista viikonloppua kuitenkin kaikille,
demeter1 - Anonyymi00046
Anonyymi00042 kirjoitti:
Kiitos vastauksesta.
Helppoon käyttöön suunniteltu NIVEA 2in1 Prime UV Seerumi
Kasvoille 50 suojakerroin - Anonyymi00047
Anonyymi00045 kirjoitti:
Iltapäivää! Kukkien mullanvaihto on minullakin ollut "suunnitelmissa", kiitos vain muistutuksesta, myös tuon leginonellabakteerin osalta.Yhä useammin tulee näitä tilanteita, joissa tietää lukeneensa/kuulleensa asiasta, mutta ei muista..))
Vertaisryhmät palvelevat meitä siinäkin, muistamisessa.
Ulkona meinaan tuon operaation tehdä, näillä keleillä se onnistuu, hanskat käteen ja työmaa pihalaatoille.
Kyykistyminen onnistuu vielä, mutta ikäväkseni totesin, että parin viikon lintsaus tavallisesta treeniohjelmasta tuntuu jo kömpelyyden lisääntymisenä ja hengityksen muuttumisena, ylämäessä piti jo ihan pysähtyä vetämään henkeä.
Puhun "treeniohjelmasta" ikäänkuin se olisi jotakin mittavaakin - ihan tavallista kotijumppaa ja niitä kahden, kolmen kilometrin sauvalenkkejä, aina ei niitäkään.
Näyttäisi kyllä siltä, että jos peruskunto helposti laskee, se yleensä myös nousee
aika pienin - mutta säännöllisin, ponnistuksin.
Toinen pitkäaikaistavoite minulla on ollut laihduttaminen. Joulun jäljiltä paino nousi pari kiloa ja yleensä pääsen siitä helposti eroon - nyt en, pikemminkin kävi päin vastoin: ruoka maistui, herkutkin, ja sitten kun huomasin vaatteidenkin kiristävän oli jo pakko ryhtyä
toimeen, ihan mukavuussyistäkin - kun tuntui että varpaankynsien leikkaaminenkin teki tiukkaa, lisäkilot hankaloittivat tarvittavaa vääntäytymistä..)
Ilman näitä "hyvinvointivalmentajiakin" jokainen meistä tietää että oman toimintakyvyn säilyttämiseksi täytyy nähdä jonkinverran vaivaa ja vaikka ei isoja tavoitteita asettaisi, pienissäkin riittää askaretta. "Kone" kuluu ja tarvitsee huoltoa..))
Silti en itse tykkää siitä, että meitä ikäihmisiä komennellaan kuin voimamme ja valmiutemme olisivat samat kuin nuoremmilla. "Liike on lääke", "vierivä kivi ei sammaloidu" ja mitä niitä päiväkäskyjä nyt olikaan ?
Ellei tykkää liikkua eikä "vieriä"harrastuksissa, se pitäisi sallia meille, mielestäni.
Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille.
Itse tahtoisin nähdä, että me kaikki täällä olemme selviytyjiä - työteliään elämän
olemme eläneet, vielä kahdeksankymppisinä olemme hengissä (!) ja kirjoittelemme täällä..))
Eikös se jo ole hyvä saavutus ?
Vielä jokin aika sitten puhuttiin nuorten aikuisten uusavuttomuudesta. Meitähän se ei koske. Eletty elämän on opettanut neuvokkuutta ja antanut sellaista toimintavarmuutta, ettemme kovin herkästi vaadi itsellemme "palveluja", emmekä edes niitä "oikeuksia", omillaan pärjääminen on monille kunnia-asia. Näin olen itse meidän ikäisten tavoitteet ymmärtänyt, mutta saatan tietysti olla väärässäkin.
Minulla on nyt jonkinlainen köyhyystutkimus meneillään..)) Nuori ranskakalainen kirjailija Edouard Louis on kirjoittanut nuoresta iästään (s. 1992) huolimatta eräänlaisia elämäkertaromaaneja ja saanut paljon huomiota, kritiikkiäkin, kuvatessaan köyhyyttä ranskalaisessa yhteiskunnassa, missä kuitenkin on jonkintasoinen sosiaaliturva.
Toinen teos, missä köyhyys ja sen seuraukset tulivat vahvasti esille on uusi espanjalainen sarja "Kahden maailman välissä", onkohan joku seurannut telkkarista? Itse olen jo koukussa siihen.
Sen mukaan vielä vuonna 1968 nainen oli kauppatavaraa, hänet voitiin myydä "eniten tarjoavalle"... Fiktio sarja tietysti on, mutta luultavasti kuitenkin aikaa ja tapoja myötäilevä. Onhan tänäkin päivänä vielä useita maita, missä tuo "käytäntö" on voimassa.
Niin, että en kovin paljon melskaisi suomalaisen naisen "alistamisesta", naisvihasta, kun tarkastelee ilmiötä vähän laajemmassa perspektiivissä.
"Suojelkaa Suomen miestä" - Matti J Kurosen kirjan - voisi ehkä vaihteeksi ottaa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, tasapuolisuuden nimissä...
Nyt taisi taas tulla "tänne kuulumatonta" tekstiä ? Tajunnanvirtaa arjen keskeltä ?..))
Mieluista viikonloppua kuitenkin kaikille,
demeter1"Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille."
Ei "nuorille" ole helposti mitään elämisen mallia siirrettävissä
eikä pidä tuputtaakaan.
Omat lapset on kohta eläkeiässä ja heidän asiansa on ollut opettaa
omia lapsiaan. - Anonyymi00049
Anonyymi00047 kirjoitti:
"Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille."
Ei "nuorille" ole helposti mitään elämisen mallia siirrettävissä
eikä pidä tuputtaakaan.
Omat lapset on kohta eläkeiässä ja heidän asiansa on ollut opettaa
omia lapsiaan.Näinhän tuo menee, Ano 00047, muna on kanaa viisaampi ja tuskin meidän ohjeistuksia tässä ajassa kaivattaisikaan.
Tarkoitin kai lähinnä sitä "hiljaista tietoa", mikä meistä kaikista välittyy toisille ihmisille asenteissa, vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Enkä väheksyisi sitä elämänkokemusta, mikä meille sodan varjossa syntyneille tarjoitui, kun "kaikkea" ei ollut vaan kaiken eteen piti ponnistella, puhaltaa myös siihen "yhteiseen hiileen", kaveria ei jätetty.
demeter1
- Anonyymi00048
Jo maaliskuun puoliväliä eletään, hienoa aikaa tämä kevään myönteinen ilmapiiri.
Hyvää puolikuuta maaliskuussa, niin se taas alkaa loppua kohti tämäkin kuukausi menemään ja vauhti kesän odotukselle alkaa kasvamaan.
Olen samaa mieltä Ano 00048 myönteisyydestä ja hyvän mielen kirjoituksista, näin hyvä olisikin, eikä edes vaikealta tunnu;)
Ano 00045 , eihän kannettu vesi kaivossa kestä, olen samaa mieltä tuosta tuputtamisesta, mutta jos jaksavat kuunnella ei pahaa tee historian kertominen, sillä sitähän se on jo meidän muistelot.
Nuorilla ei mitään mielikuvaa pysty olemaan, elämä on liian nopeasti tähän hetkeen tuonut ja vaikeuksista on jäänyt olemattomat tiedot.
Mitä kaikkea onkaan joutunut/halunnutkin oppia, on sitä vanhempien kautta pitänyt opetella, esimerkkejä seuraten, omia ideoitaan lisäten.
Nyt on uusi maailma, kaiken voi ostaa valmiina ja vähäinenkin luovuus häviää, minusta se on mielikuvituksen kadottaminen, mikä on suuri menetys.
Demeter kirjoittaa niin osuvasti kaikesta ja aivan kuin minun suulla, laajemmin ja kirjatietoutta mukaan tuoden.
Tuo tasa-arvosta sen verran, että olen iloinen nykymiehin taidoista/haluista osallistua lasten kasvatukseen pienestä lähtien, kuin sen tasa-arvon ilmenemisen myös kodin hoidossa, kehityksen suunta sen suhteen oikea.
Vielä kun tasa-arvo myös taloudellisesti kaikilla työaloilla toteutuisi , sama palkka samasta työstä.
En osaa sanoa mitä huonoa olisikaan, vaikka vanhoista kertoillen, isovanhemmatkin nuorien ajatusmallia voisi lisätä, mielenkiintokin menneisiin aikoihin heräisi.
Valokuvien katselu oiva polku menneeseen, omat pojan tyttäret ihastuneena kuvia katsellen muotiakin kyselevät, siitä sitten muut aiheet kiinnostaa.
Ehkä kaiken kaikkiaan olisi kaikkien hyvä tietää/muistaa, mistä tähän päivään on tultu.
Juuri tuota Nivea seerumia ja Nivea laitan kasvoille, yrittäen suojata liian polttavalta auringolta, vielä en osaa sanoa auttaako, ehkä se tapansa näyttää.
Ihotauti lääkäriltä sain kolmen kuukauden kuurin, joka ilta oli yöksi laitettava, se auttoi.
Kiitos nimen esille tuonista 00042, itse en muistanut.
Vielä tuosta kukkarumbasta, olen kai niin kovaluu, että en ole saanut koskaan mitään taudin kuvaa, vaikka ilman käsineitä tuon mullan vaihdan, viisautta kuitenkin varoa, koskaan ei voi sanoa, etteikä vahinko tulisi.
Nyt odottaa vanhan mullan pois kantaminen, pensasaita siitä lisä voimaa saa, kunhan kerään voimia toteuttaa asian, yhtä vaikea kuin roskapussin vienti.
Olisipa joku, jolle työn voisi siirtää.
Olen kyllä sopeutunut hyvin tähän "minä itse elämään" kukaan ei ehtoja laita miten elän , mutta joskus kaipaisi apukäsiä, minkä elämän kumppani aina antoi.
Nyt sunnuntain viettoon, radiosta kuuluu luonto ohjelmia, nekin eräänlaista oppia elämän kuvioista, kaikesta viisastuu. mihin vielä ehtiikään;)D
Saukko on viikon luonto eläin ja paljon selvisi sen elämän kaaresta, en ole koskaan nähnyt, muuta kuin kuvista.
Iloista sunnuntaipäivää teille ystävät ketjussa.Hil-la kirjoitti:
Hyvää puolikuuta maaliskuussa, niin se taas alkaa loppua kohti tämäkin kuukausi menemään ja vauhti kesän odotukselle alkaa kasvamaan.
Olen samaa mieltä Ano 00048 myönteisyydestä ja hyvän mielen kirjoituksista, näin hyvä olisikin, eikä edes vaikealta tunnu;)
Ano 00045 , eihän kannettu vesi kaivossa kestä, olen samaa mieltä tuosta tuputtamisesta, mutta jos jaksavat kuunnella ei pahaa tee historian kertominen, sillä sitähän se on jo meidän muistelot.
Nuorilla ei mitään mielikuvaa pysty olemaan, elämä on liian nopeasti tähän hetkeen tuonut ja vaikeuksista on jäänyt olemattomat tiedot.
Mitä kaikkea onkaan joutunut/halunnutkin oppia, on sitä vanhempien kautta pitänyt opetella, esimerkkejä seuraten, omia ideoitaan lisäten.
Nyt on uusi maailma, kaiken voi ostaa valmiina ja vähäinenkin luovuus häviää, minusta se on mielikuvituksen kadottaminen, mikä on suuri menetys.
Demeter kirjoittaa niin osuvasti kaikesta ja aivan kuin minun suulla, laajemmin ja kirjatietoutta mukaan tuoden.
Tuo tasa-arvosta sen verran, että olen iloinen nykymiehin taidoista/haluista osallistua lasten kasvatukseen pienestä lähtien, kuin sen tasa-arvon ilmenemisen myös kodin hoidossa, kehityksen suunta sen suhteen oikea.
Vielä kun tasa-arvo myös taloudellisesti kaikilla työaloilla toteutuisi , sama palkka samasta työstä.
En osaa sanoa mitä huonoa olisikaan, vaikka vanhoista kertoillen, isovanhemmatkin nuorien ajatusmallia voisi lisätä, mielenkiintokin menneisiin aikoihin heräisi.
Valokuvien katselu oiva polku menneeseen, omat pojan tyttäret ihastuneena kuvia katsellen muotiakin kyselevät, siitä sitten muut aiheet kiinnostaa.
Ehkä kaiken kaikkiaan olisi kaikkien hyvä tietää/muistaa, mistä tähän päivään on tultu.
Juuri tuota Nivea seerumia ja Nivea laitan kasvoille, yrittäen suojata liian polttavalta auringolta, vielä en osaa sanoa auttaako, ehkä se tapansa näyttää.
Ihotauti lääkäriltä sain kolmen kuukauden kuurin, joka ilta oli yöksi laitettava, se auttoi.
Kiitos nimen esille tuonista 00042, itse en muistanut.
Vielä tuosta kukkarumbasta, olen kai niin kovaluu, että en ole saanut koskaan mitään taudin kuvaa, vaikka ilman käsineitä tuon mullan vaihdan, viisautta kuitenkin varoa, koskaan ei voi sanoa, etteikä vahinko tulisi.
Nyt odottaa vanhan mullan pois kantaminen, pensasaita siitä lisä voimaa saa, kunhan kerään voimia toteuttaa asian, yhtä vaikea kuin roskapussin vienti.
Olisipa joku, jolle työn voisi siirtää.
Olen kyllä sopeutunut hyvin tähän "minä itse elämään" kukaan ei ehtoja laita miten elän , mutta joskus kaipaisi apukäsiä, minkä elämän kumppani aina antoi.
Nyt sunnuntain viettoon, radiosta kuuluu luonto ohjelmia, nekin eräänlaista oppia elämän kuvioista, kaikesta viisastuu. mihin vielä ehtiikään;)D
Saukko on viikon luonto eläin ja paljon selvisi sen elämän kaaresta, en ole koskaan nähnyt, muuta kuin kuvista.
Iloista sunnuntaipäivää teille ystävät ketjussa.Sunnuntai ehtoota@
En voi kehua tekemisistäni, mutta suunnittelijana olen puuhakas. Niin, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tässä puolimakuuasennossa suunnitelmat jalostuu.
Minulla on ollut tällä viikolla suuri innostus ruuanlaittoon. Se, jos mikä on mielenkiintoista. Vaikka olen tehnyt aikoinaan työni puolesta ruokaa, uusia ideoita syntyy. Uusia tai vanhoja, mutta unohtuneita kuitenkin.
Päivälliseksi tein seesamöljy-maustesekoituksella voudeltuja paahdettuja kasviksia ja broileripihvit. Että oli hyvää, kevyttä, mutta täyttävää. Mausteiden käyttöä olen lisännyt ja eri mausteet tuntuivat kivoina makupiikkeinä kasvisten joukossa.
Olette painottaneet historianne tuntemuksen tärkeyttä jälkipolville. Kiinnostus vanhempieni menneisyyteen heräsi aikuisiässä. Olin tosin kiinnostunut kaupunkimme historiasta ja osallistuin. tietojen keruuseen kansakouluikäisenä. Mummola ja sen ullakko oli tietopankkini.
Itse olen pitänyt kuten olen kirjoittanut päiväkirjoja ennen nettiä ja valokuvablogia heti internetiin tutustumisen jälkeen. Sieltä löytyy tarinoita lasteni lapsuudesta.
Liekö harrastukseni tietämättäni periytynyt jälkikasvulle, toiselle kirjoittaminen ja sisällön tuottaminen ja toiselle taiteen eri muodot.
Jos mieheni elämäntarina päätyisi kirjaan se olisi lukemisen arvoinen. Toivonkin, että yksi hänen lapsenlapsensa, joka on ollut kiinnostunut Opan elämästä kokoaisi historian palaset ja kirjoittaisi isoisäsänsä muistelmat.
Kukkarumpastakin on ollut juttua. Kun aamulla nostin rullaverhot hieraisen silmiäni, lumi on lähes sulanut takapihaltamme. Pitänee hakea trimmeri mökiltä ja alkaa siistimään pihaa. Yläkerran valtava peikonlehti tarvitsisi mullan vaihtoa, mutta se voisi olla liian raskas urakka. Olkoon.
Nousuviikkoa kohti.
- Anonyymi00051
Viikot ja päivät suhahtaa kiitäen, on tää ihmeellistä, aika vilahtaa ja karkaa.
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Kyllähän Suomessa on kirjoitettu paljonkin luokkaeroista, nykykirjailijoista tulee nopeasti mieleen Sirpa Kähkönen, Anneli Kanto ja Kaija Kettu.
Tuon espanjalaisen sarjan "Kahden maan välissä" katsoimme pari vuotta sitten netflixistä. Siellä on koko joukko todella hyviä espanjalaisia sarjoja, joihin saa suomenkielisen tekstutyksen. Useinyhteiskunnallisia teemoja eikä vain romantiikkaa, sukudraamoja, historiallsia sarjoja...,
Kevät tulossa joenvarteen myös, emme enää ole uskaltautuneet kävelemään kevätjäälle. Joutsenia on jo saapunut saarien kupeelle, jossa ne pesivät joka vuosi. Teemme parin, kolmen kilometrin päiväkävelyitä joenrantaa vaellusreittiä myöten ja palaamme metsäpolkua ja kylätietä pitkin. Jäät ukhkuvat tummmina ja railoa näkyy jo.
Kirjoittelen pieniä parin liuskan lukuja sukuhistoriaani. Nyt kehittelen tarinaa tyttärestä. Keskustelin juuri toissapäivänä kirjoittajaryhmäni ja "koutsini" kanssa, sanoin teettäväni vain yhden kopion, itseäni varten, mutta sain heti tilauksia lisää...epäilen ja toin sen ilmi että miten tavallisen ihmisen elämä voisi edes kiinnostaa ketään lukijaa, mutta sain neuvon kirjoittaa se tarina niin hyvin ja eloisasti, että lukija kiinnostuu. Siinäpä se...
Kirjoittamisen ohella päiväni ovat täynnä rutiineja, pelargionioiden herättelemistä kevään lämpöön, ruuanlaittoa ja sen suunnittelemista, joka toinen päivä, miehen aikuispoika laittaa iltaruuan joka toinen päivä. Siivoamista, pyykinpesua, ulkoilua, niveljumppaa, nettisurffaamista, telkkarista sarjoja ja elokuvia illalla....
Tilasin helatorstainviikonloppuun (to-pe) sparisteilyn Turkuun tyttären kanssa, pieni prinsessani täyttää puoli vuosisataa . Ensi kuussa paras ystävättäreni täyttää 70 vuotta ja sinne on mietittävä lahjaa ja katsottava vaatteita. Toinen ystävätär täyttää 80 vuotta Kittilässä ja kutsuu sinne, tulee kuulemma vieraita Portugalista ja New Yorkista saakka ja ovat buukanneet vierailun Särestoniemen taidenäyttelyyn ja museoon. Emme varmaankaan lähde sinne Lappiin nyt.
Nyköpingiin menemmä varmaan loppukuusta tai ensi kuun alussa katsastamaan poikani uuden asunnon.
Ihan tarpeeksi ohjelmaa kun vain saisi jostain lisää energiaa että jaksaisi.
Hyvää alkuviikkoa !Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Olen miettinyt, onko ajottaisien turhautumiseni syynä kalenterin tehdyt merkinnät tulevista tapahtumista.
Kirjoitin jo, että suunnittelen perusteellisesti tulevaa, mutta kun suunnitelmat ovat valmiit turhaudun odotteluun, niiden toteuttamisessa, pitäisiköhän löysätä.
Kaksi viikkoa ja matka Hesaan. Kaikki valmista, odottelua vain. Taidenäyttelyn suunnitelma valmis, odottelua.
Kesätapahtumien suunnittelut about tehty, odottelua jne.
Mökin kesäkuntoon laitto, ei oikein jaksa innostaa, ehkä toukokuussa. Asunnon takapiha lumen sulamisen jäljiltä surkean näköinen, pitäisi, pitäisi, mutta laiskuus iskee.
Olisi ompeluhommia, vaan kun korjattavat saa helpommin ostamalla uudet.
Pitäisi, kun vaan kehtaisi, mihin on intoni hävinnyt.
Kevätväsymystäkö?Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Iltapäivää ! Olisikohan se "uutinen" tähän päivään se, että eilen minä kaaduin (!) metsälenkilläni! Valitsin vedenpitävät jalkineet ja tiesin kyllä, että niissä ei juuri pitoa ole, mutta kun tuttu tie oli suurelta osin paljas, en nähnyt isompaa riskiä liikkumisessa.
Tielle oli kuitenkin tiettyyn kohtaan tullut vettä ja sen päälle aika paksu jääkerros. Varovasti lähdin sitä ylittämään, hain tukea kävelysauvasta ja se oli virhe.
Sauvan piikit olivat jo kumitulpan alla ja lähtivät tietysti luisuun jäällä: oikein voimalla kaaduin poskelleni tiehen ja mieleen tuli ajatus: nyt taisi käydä pahasti, sen verran raju oli tärähdys.
Onneksi ylös nouseminen onnistui ja saatoin päätellä, että vaurio kaatumisesta oli luultavasti vain paikallinen.
Poski turposi, iho repeytyi, "asfaltti-ihottumaksi" kai tuollaista ihorikkoa kutsutaan. Toinen poika oli käymässä ja hän tietysti huolestui, vaikka päättelimme, että aivotärähdyksen merkkejä ei näyttänyt olevan. Oikein piti googlata kun juuri oli jossakin ohjelmassa puhetta näistä päähän osuneista iskuista, että kaikkiin täytyy suhtautua vakavuudella, oireita saattaa tulla viiveelläkin. Aivot kuulemma liikkuvat siellä kallon sisällä kun päähän osuu isku eikä voi tietää miten ne siellä uudelleen asettuvat.
Niin että saa nähdä miten mummon käy ?..))
No. Lisäoireita ei ainakaan vielä ole tullut ja aamulenkkikin sujui vaikeuksitta.
Muistan naureskelleeni noille ohjeille mitä sauvakävelyyn aikanaan annettiin. Kyllä nekin ilmeisesti tarpeen ovat, kun itsekin sujautin sauvan huolettomasti eteeni kun "alamäki alkoi".
Tuttuni teki saman virheen, kompastui sauvaan ja kaatui naamalleen, villin näköinen oli kun tapauksesta kuvan laittoi...
Kiva kuulla, Hil-la, että "löysit" tuon sarjan, "Kahden maan välissä". Katsoin itse ahneesti koko sarjan - vähän se sirpaloitui ja vesittyi loppua kohti - kun perhe vaurastui ja ajankuva muuttui pintapuolisemmaksi. Silti yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja ihmisluonteiden erot kannattelivat hyvin sarjaa ja kuten sanottu, meidän oloihin peilaten saamme taas vahvistusta suomalaisuudellemme "maailman onnellisempana maana"..))
Kyllähän nämä sarjat sinne viihdeosastoon sijoitetaan, saippuasarjoista halveksivasti puhutaan. Itse koen, että niistäkin voi oppia paljon, kuvauksesta,ohjauksesta, näytteljäntyöstä. Meidän ikäpolvi mielestäni myös kykenee sellaiseen kriittisyyteen mihin ei välttämättä nuorena pysty kun oma elämän on vielä "kesken"...
Uskon, että meillä myös on selkeämpi käsitys siitä, mikä esityksessä on "totta", realismia, mihin taas on lisätty höysteeksi "unelmia", keventämään näkymiä tai ihan vaan tuottamaan voittoa tekijöilleen. Tiedetään mikä myy ja kauppa on se mikä kannattaa...
Kiva kuulla kälystäsi, Hil-la, teidän ystävyydestänne ja siitä kanssakäymisestä, mikä vielä on teille mahdollista. Itse olen edelleenkin ymmälläni näiden "omieni" kanssa. Toki pidän yhteyttä, mutta pelkään juuri tuota, mistä itsekin joskus kerroit, että tuottaisin vain lisähämmennystä heille, kun entinen yhteys ei enää toimi.
Meillä oli toisessa kerhossani luento muistisairauksista ja oli kyllä huojentavaa kuulla, miten paljon heidän(kin) hyväkseen kuitenkin tehdään. Vertaistuen varaan sielläkin paljon lasketaan ja onhan sen vaikutuksia pystytty mittaamaankin.
Muistisairauden pitäisi kai kuitenkin olla jo tunnistettu ja hyväksytty ennenkuin vertaistuki onnistuu ja siihen on monilla pitkä matka.
Omaishoitajana 12 vuotta työskennellyt tuttuni osasi kertoa miten paljon häpeää tuonkin sairauden ympärille asetetaan, sekä sairastuneen että omaisen taholta.
Siksikin i on aina hyvä kuulla näistä tapauksista, joissa muistisairas näkee tilanteensa "hyvänä" ja katsoo saavansa riittävästi tukea omaan tilanteeseensa.
Hyvilläni olin myös kun poikien äitipuoli kertoi, että "ulkoilluttaa" samassa talossa asuvaa muistisairasta, käy hänen kanssaan syömässä, harrastuksissakin, ainakin toistaiseksi.
Voi, voi, juttua tuntuu aina löytyvän, eri asia on, kiinnostaako ketään..))
Noissa kahdessa kerhossa, joissa nyt käyn olen laittanut merkille. että on muitakin "paljon puhuvia", mielellään ihmiset kertovat tarinaansa, avoimesti ja yksityskohtaisesti, mutta jos kuulija alkaa kertoa omaansa, kertoja "putoaa kontaktista", kuten poikani asian ilmaisee.
Olen kyllä siinä tyytyväinen itseeni, että niissä kuvioissa olen enimmäkseen kuulija, eikä se ole edes vaikeata vaan kiinnostavaa - ainakin toistaiseksi.
Täällä somessa pätevät tietysti toiset lait. Tapahtuminen on sen verran vilkasta, että monesti se oma vastaus jää, kun ollaan jo toisessa asiassa. Vastaamattomuus ei siis mielestäni aina ole merkki kiinnostuksen puutteesta vaan alustan luonteesta, sen asettamista reunaehdoista.
Näillä nyt kuitenkin mennään ja hyviä hetkiä on täälläkin tarjolla. Ovatko ne hyviä riippuu myös meistä itsestämme, vai eikö ?
Hyvää alkuviikkoa kaikille,
demeter1
- Anonyymi00052
"Elämä se on kuin silkkiä vaan ....."
Hyvän tuulen viestiä tässä vaan - viheltelen- Anonyymi00053
Otitko enemmän kuin lääkäri määräs?
- Anonyymi00054
Korppis kuulutti vierailevansa Helsingissä, kunnioittavansa läsnäolollaan taidemuseota.
Suosittelen vierailua Kiasmassa, jossa on mielenkiintoista silmänruokaa.Myöhäisiltaa@
Jos ehdin vierailen Eero Nelimarkkan näyttelyssä Ateneumin taidemuseossa.
- Anonyymi00055
Kiasma melkein kulman takana.
- Anonyymi00056
Tämä ei ole se Nojatuoli jonka tunnen.
Tiistaiaamu ja räntää hiljalleen satelee.
Kevät keikkuen tulee, se on helppo todeta, eilen puoliltapäivin mitä kaunein auringon paiste, sitten harmaaksi muuttui ja nyt sitten tämä sade mikä ei ilahduta.
Polttoaineiden hinnat tämän aamun antia radiossa, ei varmaan riemastuta ketään.
Ihmettelemään laittaa tämä nykyinen meno, kun ei ilman sotia ja harmin aikaan saamista pystytä sopimaan.
Viisautta julistaa päättäjät, miten se näkyykään?
Miltä tuntuukaan ihmisistä, jotka kotinsa ja elämänsä joutuvat jättämään?
Mitään ei mahda pieni ihminen, mutta surua herättää heidän kohtalonsa.
Eihän tämä Nojatuolilta vaikuta, mutta kuitenkin on siihen entiseen pyritty, mutta ikäväkseni minun ja toistenkin on todettava, että joukosta on poistunut heitä, joiden viestit mieltä ilahdutti.
Mahdoton ajatus ei kuitenkaan ole, ettei Nojatuoli vielä esille pääsisi, riippuu kirjoittajien hyvästä tahdosta.
Laululla tai yleensä musiikilla on terveyttävä voima, näin on todistettu, sopii siis iloakin etsiä laulellen;)
Noista sarjoista, niin mielenkiintoisia kun aina alussa ovat, loppua kohti latistuu, La Promessankin osat pitkäveteiseksi menee, väkipakolla jatkettuja ovat, tietäen, että paljastuksia tulee, on vaan yritettävä katsomista jatkaa.
Elettiin hovin ja aatelisten valta-aikaa, ajan muuttuminen alkoi olla ajankohtaista.
Kahden maan välissä sijoittui 1900 luvun puolenvälin aikaa ja silloin oli vaikeaa suurimmalla osalla kansaa, elettiin vielä Frangon aikaa, mikä kansaa koetteli.
Kerroit olevasi joukossa se kuulija demeter, niin minäkin silloin, kun väkeä on paljon, mutta pienissä ympyröissä tuon mielipiteeni vahvasti esiin.
Yritän tietenkin perustella ajatukseni, joskus jopa onnistunkin siinä.
Kälyni muistihäiriö tupsahti vahvasti esiin, syy oli miehen kuolema ja maalta muutto kaupunkiin, kaikki samassa rytinässä, ja se edesauttoi muistin heikkenemiseen.
Nyt hän on piristynyt ja itsekin toteaa, että sekamelska aiheutti hänen elämänsä muutoksen, nyt kokee kyllä olevansa tyytyväinen oloonsa.
Vahinko on kyllä pysyviä merkkejä jättänyt ja niitä ei enää saa korjattua, mutta täyttää syksyllä jo 90 ja eihän mikään entisellään ole muutenkaan.
Olen ylen ihastunut "pitkiin" viesteihisi, kirjoittelet niin monesta asiasta, vastaat kysymyksiin ja luot uutta ajattelun aihetta, kiitos niistä.
Jatkuvuuden kannalta nämä viestit mitkä jotain ajattelua synnyttävät, yleensä on jatkumisen kannalta tärkeitä, mielipiteet virkistävät.
Onhan kirjailijoita suomessakin, joilta tuotantoa kaikenlaisesta, mutta sarjoja vähemmän, tai ainakin minulta väliin jääneitä, en tykkää katsoa kotimaisia, kun puhe useinkin niin epäselvää, etten tahdo saada selvää.
Ihmettelenkin usein, että ei kielen selkeyteen kiinnitetä huomiota, sanoma jää näin puutteelliseksi.
Vaikka ääntä lisäisi, puhe puuroutuu tai jää esittäjän kurkkuun.
Kuitenkin esimerkiksi haastattelut ja muut toimittajien tekemät ohjelmat selvästi kuulen, siis kuulossa ei vika liene.
Tuo kevätväsymys minulla tulee aika ajoin ympäri vuoden, mutta onneksi ohi menee, nyt alkaa tuon jaksamisen kanssa vaikeutta olla, mutta periksi en anna.
Lopullista elämän loppumista odottelen, mutta viimeiseen asti ponnistellen;)
Tälle päivälle ei suunnitelmia, katson mitä päivä mukanaan tuokaan.
Hymyllä tervehdin eteen tulevat, samoin teidät kaikki kirjoittajat;)DD- Anonyymi00057
Kerro miksi tämä ei ole se Nojatuoli jonka tunsit?
Hil-la kirjoitti:
Tiistaiaamu ja räntää hiljalleen satelee.
Kevät keikkuen tulee, se on helppo todeta, eilen puoliltapäivin mitä kaunein auringon paiste, sitten harmaaksi muuttui ja nyt sitten tämä sade mikä ei ilahduta.
Polttoaineiden hinnat tämän aamun antia radiossa, ei varmaan riemastuta ketään.
Ihmettelemään laittaa tämä nykyinen meno, kun ei ilman sotia ja harmin aikaan saamista pystytä sopimaan.
Viisautta julistaa päättäjät, miten se näkyykään?
Miltä tuntuukaan ihmisistä, jotka kotinsa ja elämänsä joutuvat jättämään?
Mitään ei mahda pieni ihminen, mutta surua herättää heidän kohtalonsa.
Eihän tämä Nojatuolilta vaikuta, mutta kuitenkin on siihen entiseen pyritty, mutta ikäväkseni minun ja toistenkin on todettava, että joukosta on poistunut heitä, joiden viestit mieltä ilahdutti.
Mahdoton ajatus ei kuitenkaan ole, ettei Nojatuoli vielä esille pääsisi, riippuu kirjoittajien hyvästä tahdosta.
Laululla tai yleensä musiikilla on terveyttävä voima, näin on todistettu, sopii siis iloakin etsiä laulellen;)
Noista sarjoista, niin mielenkiintoisia kun aina alussa ovat, loppua kohti latistuu, La Promessankin osat pitkäveteiseksi menee, väkipakolla jatkettuja ovat, tietäen, että paljastuksia tulee, on vaan yritettävä katsomista jatkaa.
Elettiin hovin ja aatelisten valta-aikaa, ajan muuttuminen alkoi olla ajankohtaista.
Kahden maan välissä sijoittui 1900 luvun puolenvälin aikaa ja silloin oli vaikeaa suurimmalla osalla kansaa, elettiin vielä Frangon aikaa, mikä kansaa koetteli.
Kerroit olevasi joukossa se kuulija demeter, niin minäkin silloin, kun väkeä on paljon, mutta pienissä ympyröissä tuon mielipiteeni vahvasti esiin.
Yritän tietenkin perustella ajatukseni, joskus jopa onnistunkin siinä.
Kälyni muistihäiriö tupsahti vahvasti esiin, syy oli miehen kuolema ja maalta muutto kaupunkiin, kaikki samassa rytinässä, ja se edesauttoi muistin heikkenemiseen.
Nyt hän on piristynyt ja itsekin toteaa, että sekamelska aiheutti hänen elämänsä muutoksen, nyt kokee kyllä olevansa tyytyväinen oloonsa.
Vahinko on kyllä pysyviä merkkejä jättänyt ja niitä ei enää saa korjattua, mutta täyttää syksyllä jo 90 ja eihän mikään entisellään ole muutenkaan.
Olen ylen ihastunut "pitkiin" viesteihisi, kirjoittelet niin monesta asiasta, vastaat kysymyksiin ja luot uutta ajattelun aihetta, kiitos niistä.
Jatkuvuuden kannalta nämä viestit mitkä jotain ajattelua synnyttävät, yleensä on jatkumisen kannalta tärkeitä, mielipiteet virkistävät.
Onhan kirjailijoita suomessakin, joilta tuotantoa kaikenlaisesta, mutta sarjoja vähemmän, tai ainakin minulta väliin jääneitä, en tykkää katsoa kotimaisia, kun puhe useinkin niin epäselvää, etten tahdo saada selvää.
Ihmettelenkin usein, että ei kielen selkeyteen kiinnitetä huomiota, sanoma jää näin puutteelliseksi.
Vaikka ääntä lisäisi, puhe puuroutuu tai jää esittäjän kurkkuun.
Kuitenkin esimerkiksi haastattelut ja muut toimittajien tekemät ohjelmat selvästi kuulen, siis kuulossa ei vika liene.
Tuo kevätväsymys minulla tulee aika ajoin ympäri vuoden, mutta onneksi ohi menee, nyt alkaa tuon jaksamisen kanssa vaikeutta olla, mutta periksi en anna.
Lopullista elämän loppumista odottelen, mutta viimeiseen asti ponnistellen;)
Tälle päivälle ei suunnitelmia, katson mitä päivä mukanaan tuokaan.
Hymyllä tervehdin eteen tulevat, samoin teidät kaikki kirjoittajat;)DDTiistaita Korvesta@
Kyllä se kevät tulee, mieli piristyi, istuin kampaajalla. Sain vaaleat ohuet raidat pitkille hiuksilleni ja etuosan aikaisempiin raitoihin juurivärjäyksen. Vanha tuttu kampaamo, tuttu uusi kampaaja. Entinen kampaajani jää eläkkeelle, jatkan uuden kanssa.
Kävin myös lopettamassa tilini aikaisemmasta pankistani. Ostoksillakin kipaisin. Minuun on iskenyt kasvisbuumi Masterchef'n innoittamana.
Otin kuitenkin pienet ettoset ennen keittiöön menemistä.
Illalla kun katsoimme tv.tä napostelimme paahdettuja juureksia. Nyt ajattelin tehdä lisää sitä herkkua.
Aurinko yrittää pilkistelee, tiet ovat sulat ja kuivat kuin ennen huhtikuun lopulla, tuli vappufiilinki kun ajelin kirkolla.
Ihmettelit Hilla mihin tutut vanhat kirjoittajat ovat hävinneet. No, käyvät silloin tällöin valittaen, että nojatuoli ei ole entisensä.
Minusta nojatuoli kulkee omaa tietään.
Muutoksia tapahtuu maailmassa jo liikaakin, on hyvä, että nojatuolin on vanhassa ja turvallisessa nurkassa, vahvasti arjessamme.korppis kirjoitti:
Tiistaita Korvesta@
Kyllä se kevät tulee, mieli piristyi, istuin kampaajalla. Sain vaaleat ohuet raidat pitkille hiuksilleni ja etuosan aikaisempiin raitoihin juurivärjäyksen. Vanha tuttu kampaamo, tuttu uusi kampaaja. Entinen kampaajani jää eläkkeelle, jatkan uuden kanssa.
Kävin myös lopettamassa tilini aikaisemmasta pankistani. Ostoksillakin kipaisin. Minuun on iskenyt kasvisbuumi Masterchef'n innoittamana.
Otin kuitenkin pienet ettoset ennen keittiöön menemistä.
Illalla kun katsoimme tv.tä napostelimme paahdettuja juureksia. Nyt ajattelin tehdä lisää sitä herkkua.
Aurinko yrittää pilkistelee, tiet ovat sulat ja kuivat kuin ennen huhtikuun lopulla, tuli vappufiilinki kun ajelin kirkolla.
Ihmettelit Hilla mihin tutut vanhat kirjoittajat ovat hävinneet. No, käyvät silloin tällöin valittaen, että nojatuoli ei ole entisensä.
Minusta nojatuoli kulkee omaa tietään.
Muutoksia tapahtuu maailmassa jo liikaakin, on hyvä, että nojatuolin on vanhassa ja turvallisessa nurkassa, vahvasti arjessamme.Huomenta, uusi päivä, minkä aloitin kompuroinnilla, nyt oikea käsivarsi aristaa ja mustelma varmaan siitä nousee.
Oikean puolen kasvon muovijakkaraan iskin, mutta se ei kipeältä tunnu.
Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu, mikähän seuraava "kolari", onneksi on noita pehmusteita;)
Tavallaan hauska juttu, mutta mieleeni tuli, mitä aivoni näistä iskuista tykkää, kuulin juuri eilen, että aivot vioittuessaan jopa dementian alun aikaan saa.
Tavallaan en kovin nopea ole liikkeissäni, nyt kuitenkin kiiruhdin liikaa.
Kovin, kovin hiljaiseksi ketju menee, kohta yksin rupattelen, kiitos korpikirjailija ja ano kysymyksineen.
Olisikin kiva kuulla miten ketju on muuttunut Nojatuolista?
Asia mistä olen hyvilläni on se, että poistoja ei tapahdu, vain yksi ja sekin alun oma viestini.
Ymmärrän kyllä väsymisen kirjoitteluun, kun ei mitään mielenkiintoista taida löytyä, media hehkuttaa liian kanssa, eikä niitä viitsi hehkuttaa, vaikka aiheita kyllä löytyisi.
Ei edes jaksa innostua enää lukemaankaan, kun asiat eivät paikkaansa pidä, aina on epäilyn syntyminen, kun uutisia julkisten jopa yksityisasioista esiin tuodaan.
Oikeaa asiaa hyvin vähän, vain sensaatio hakuista melkein kaikki, ketä jaksaakaan kiinnostaa mitä kukin omassa elämässään tekee.
Otsikot isolla, asia mitätön.
Mitä aiheita mielenkiinnon aikaan saamisesta voikaan mitätön mummo Savosta aikaan saada, tarvittaisiin uusia asioita, uusia kirjoittajia, ehkä jotain asiaakin alkaisi tulla.
Ei jaksa eläkeläismummon eläminen juurikaan intoa kirjoitteluun antaa, sitä samaa se elämä jo tässä vaiheessa alkaa olla, joskus kompurointia ja muuten toistoa eilisestä.
Asia jota en muuksi voi muuttaa, halu kuitenkin mukana olisi olla.
Television antikin alkaa olla sitä samaa, ei naurata edes muiden mielestä hauskat ohjelmat, nyt taitaa aisat huonoon suuntaan mennä, kun mikään ei innosta, sekö lienee syy toisillakin, kun ei kirjoittaminenkaan innosta.
Turhanpäiväisyys meinaa viedä kaiken sen innon, mistä olen aina puhunut, happamiksi muuttuvat ajatukset, mikä saisi innon palaamaan.
Vielä koetan kuitenkin sisältöä etsiä ja periksi en vielä anna, sillä oma osuus se ratkaisee kaiken.
Valittaminen on huono tapa ja sitä kaikessa yritän välttää, joten pyydän jo anteeksi valitusvirttäni, jotain kivaa koetan päivääni etsiä, ainakin illalla on juttukaverit paikalla, kun saunan löylyistä nautitaan.
Toivottavasti en kasvoihini mustelmaa saa, kuten edellisellä kerralla, käsivarren mustelman voi piilottaa.
Eilen sunnitelin lihamurekkeen tekeväni ja kasvisten uunissa paahtamisen, ajattelin kälylle lounaan viedä, kurpitsa keiton kera, mutta saapa nähdä jääkö tekemättä.
Tilasin minäkin kampaajan parin viikon päähän, saapa nähdä muistanko enää tätäkään asiaa.
Nyt näitä vaivojani jään miettimään ja kuulostamaan, käsi ainakin kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa,,, ehkä.
Hyvää päivää teille toisille, varokaa liikaa kiirehtimättä.- Anonyymi00058
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, uusi päivä, minkä aloitin kompuroinnilla, nyt oikea käsivarsi aristaa ja mustelma varmaan siitä nousee.
Oikean puolen kasvon muovijakkaraan iskin, mutta se ei kipeältä tunnu.
Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu, mikähän seuraava "kolari", onneksi on noita pehmusteita;)
Tavallaan hauska juttu, mutta mieleeni tuli, mitä aivoni näistä iskuista tykkää, kuulin juuri eilen, että aivot vioittuessaan jopa dementian alun aikaan saa.
Tavallaan en kovin nopea ole liikkeissäni, nyt kuitenkin kiiruhdin liikaa.
Kovin, kovin hiljaiseksi ketju menee, kohta yksin rupattelen, kiitos korpikirjailija ja ano kysymyksineen.
Olisikin kiva kuulla miten ketju on muuttunut Nojatuolista?
Asia mistä olen hyvilläni on se, että poistoja ei tapahdu, vain yksi ja sekin alun oma viestini.
Ymmärrän kyllä väsymisen kirjoitteluun, kun ei mitään mielenkiintoista taida löytyä, media hehkuttaa liian kanssa, eikä niitä viitsi hehkuttaa, vaikka aiheita kyllä löytyisi.
Ei edes jaksa innostua enää lukemaankaan, kun asiat eivät paikkaansa pidä, aina on epäilyn syntyminen, kun uutisia julkisten jopa yksityisasioista esiin tuodaan.
Oikeaa asiaa hyvin vähän, vain sensaatio hakuista melkein kaikki, ketä jaksaakaan kiinnostaa mitä kukin omassa elämässään tekee.
Otsikot isolla, asia mitätön.
Mitä aiheita mielenkiinnon aikaan saamisesta voikaan mitätön mummo Savosta aikaan saada, tarvittaisiin uusia asioita, uusia kirjoittajia, ehkä jotain asiaakin alkaisi tulla.
Ei jaksa eläkeläismummon eläminen juurikaan intoa kirjoitteluun antaa, sitä samaa se elämä jo tässä vaiheessa alkaa olla, joskus kompurointia ja muuten toistoa eilisestä.
Asia jota en muuksi voi muuttaa, halu kuitenkin mukana olisi olla.
Television antikin alkaa olla sitä samaa, ei naurata edes muiden mielestä hauskat ohjelmat, nyt taitaa aisat huonoon suuntaan mennä, kun mikään ei innosta, sekö lienee syy toisillakin, kun ei kirjoittaminenkaan innosta.
Turhanpäiväisyys meinaa viedä kaiken sen innon, mistä olen aina puhunut, happamiksi muuttuvat ajatukset, mikä saisi innon palaamaan.
Vielä koetan kuitenkin sisältöä etsiä ja periksi en vielä anna, sillä oma osuus se ratkaisee kaiken.
Valittaminen on huono tapa ja sitä kaikessa yritän välttää, joten pyydän jo anteeksi valitusvirttäni, jotain kivaa koetan päivääni etsiä, ainakin illalla on juttukaverit paikalla, kun saunan löylyistä nautitaan.
Toivottavasti en kasvoihini mustelmaa saa, kuten edellisellä kerralla, käsivarren mustelman voi piilottaa.
Eilen sunnitelin lihamurekkeen tekeväni ja kasvisten uunissa paahtamisen, ajattelin kälylle lounaan viedä, kurpitsa keiton kera, mutta saapa nähdä jääkö tekemättä.
Tilasin minäkin kampaajan parin viikon päähän, saapa nähdä muistanko enää tätäkään asiaa.
Nyt näitä vaivojani jään miettimään ja kuulostamaan, käsi ainakin kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa,,, ehkä.
Hyvää päivää teille toisille, varokaa liikaa kiirehtimättä.Muuttunut täysin korppiksen päiväkirjaksi ja kalenteriksi.
- Anonyymi00059
Anonyymi00058 kirjoitti:
Muuttunut täysin korppiksen päiväkirjaksi ja kalenteriksi.
Älä jauha potaskaa. Samanlaista mainitsemaasi "päiväkirjaa" täällä kirjoittaa muutkin.
- Anonyymi00060
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, uusi päivä, minkä aloitin kompuroinnilla, nyt oikea käsivarsi aristaa ja mustelma varmaan siitä nousee.
Oikean puolen kasvon muovijakkaraan iskin, mutta se ei kipeältä tunnu.
Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu, mikähän seuraava "kolari", onneksi on noita pehmusteita;)
Tavallaan hauska juttu, mutta mieleeni tuli, mitä aivoni näistä iskuista tykkää, kuulin juuri eilen, että aivot vioittuessaan jopa dementian alun aikaan saa.
Tavallaan en kovin nopea ole liikkeissäni, nyt kuitenkin kiiruhdin liikaa.
Kovin, kovin hiljaiseksi ketju menee, kohta yksin rupattelen, kiitos korpikirjailija ja ano kysymyksineen.
Olisikin kiva kuulla miten ketju on muuttunut Nojatuolista?
Asia mistä olen hyvilläni on se, että poistoja ei tapahdu, vain yksi ja sekin alun oma viestini.
Ymmärrän kyllä väsymisen kirjoitteluun, kun ei mitään mielenkiintoista taida löytyä, media hehkuttaa liian kanssa, eikä niitä viitsi hehkuttaa, vaikka aiheita kyllä löytyisi.
Ei edes jaksa innostua enää lukemaankaan, kun asiat eivät paikkaansa pidä, aina on epäilyn syntyminen, kun uutisia julkisten jopa yksityisasioista esiin tuodaan.
Oikeaa asiaa hyvin vähän, vain sensaatio hakuista melkein kaikki, ketä jaksaakaan kiinnostaa mitä kukin omassa elämässään tekee.
Otsikot isolla, asia mitätön.
Mitä aiheita mielenkiinnon aikaan saamisesta voikaan mitätön mummo Savosta aikaan saada, tarvittaisiin uusia asioita, uusia kirjoittajia, ehkä jotain asiaakin alkaisi tulla.
Ei jaksa eläkeläismummon eläminen juurikaan intoa kirjoitteluun antaa, sitä samaa se elämä jo tässä vaiheessa alkaa olla, joskus kompurointia ja muuten toistoa eilisestä.
Asia jota en muuksi voi muuttaa, halu kuitenkin mukana olisi olla.
Television antikin alkaa olla sitä samaa, ei naurata edes muiden mielestä hauskat ohjelmat, nyt taitaa aisat huonoon suuntaan mennä, kun mikään ei innosta, sekö lienee syy toisillakin, kun ei kirjoittaminenkaan innosta.
Turhanpäiväisyys meinaa viedä kaiken sen innon, mistä olen aina puhunut, happamiksi muuttuvat ajatukset, mikä saisi innon palaamaan.
Vielä koetan kuitenkin sisältöä etsiä ja periksi en vielä anna, sillä oma osuus se ratkaisee kaiken.
Valittaminen on huono tapa ja sitä kaikessa yritän välttää, joten pyydän jo anteeksi valitusvirttäni, jotain kivaa koetan päivääni etsiä, ainakin illalla on juttukaverit paikalla, kun saunan löylyistä nautitaan.
Toivottavasti en kasvoihini mustelmaa saa, kuten edellisellä kerralla, käsivarren mustelman voi piilottaa.
Eilen sunnitelin lihamurekkeen tekeväni ja kasvisten uunissa paahtamisen, ajattelin kälylle lounaan viedä, kurpitsa keiton kera, mutta saapa nähdä jääkö tekemättä.
Tilasin minäkin kampaajan parin viikon päähän, saapa nähdä muistanko enää tätäkään asiaa.
Nyt näitä vaivojani jään miettimään ja kuulostamaan, käsi ainakin kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa,,, ehkä.
Hyvää päivää teille toisille, varokaa liikaa kiirehtimättä."Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu"
"Apuvälinelainaamot:
Vanhukset ja vammaiset henkilöt voivat saada tukikaiteet lainaan terveyskeskuksesta tai sairaalan apuvälinelainaamosta."
Nyt puhelinsoitto välittömästi alueen terveyskeskukseen tai sairaalan apuvälinelainaamoon.
En tiedä tarvitaanko jonkun terveyshenkilön lähete.
Kyllä se soitolla selviää.
Kotiinkin tullaan vanhusten palvelusta kartoittamaan tilannetta.
WCn tukikahvat ovat ehdottomat
Rollaattori myös avuksi.
Joitain kahvoja eteisen js kylppärin seinään.
Liukkaat matot pois.
Mattojen alle kumiristikot.
Vähän mattoja lattialle, eikä kulmat saa irvistää.
Valaistus myös pitää olla yölläkin.
Wc valo palamaan, että näkee
Kotona pitää olla turvallisin mielin.
Vaikka harmittaa pyytää apua, tytär tai poika saisivat tulla apuun. Anonyymi00060 kirjoitti:
"Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu"
"Apuvälinelainaamot:
Vanhukset ja vammaiset henkilöt voivat saada tukikaiteet lainaan terveyskeskuksesta tai sairaalan apuvälinelainaamosta."
Nyt puhelinsoitto välittömästi alueen terveyskeskukseen tai sairaalan apuvälinelainaamoon.
En tiedä tarvitaanko jonkun terveyshenkilön lähete.
Kyllä se soitolla selviää.
Kotiinkin tullaan vanhusten palvelusta kartoittamaan tilannetta.
WCn tukikahvat ovat ehdottomat
Rollaattori myös avuksi.
Joitain kahvoja eteisen js kylppärin seinään.
Liukkaat matot pois.
Mattojen alle kumiristikot.
Vähän mattoja lattialle, eikä kulmat saa irvistää.
Valaistus myös pitää olla yölläkin.
Wc valo palamaan, että näkee
Kotona pitää olla turvallisin mielin.
Vaikka harmittaa pyytää apua, tytär tai poika saisivat tulla apuun.kiitos neuvoista, kai sitä on ruvettava pohtimaan tuotakin.
Hil-la kirjoitti:
kiitos neuvoista, kai sitä on ruvettava pohtimaan tuotakin.
Pikkulauantaita@
Ano 9.21 kirjoitti asiaa. Tukikahvat eivät ole iso kulu ostaa omaksi rautakaupasta, lisäksi ne on helppo asentaa.
Apuvälineet ovat tärkeitä terveytemme ylläpidossa. Käytössäni on turvakahvoja, pöytävaloa pidän päällä koko talviajan kierreportaitten alapäässä. Siitä lankeava valo kohdistuu portaille ja alakertaan. Käytän kyynärsauvoja apuna sisälläkin liikkuessa.
Rollaattoria käytän, mm. keittiössä ruokaa laittaessani. Kerran eräs vanhempi nainen sanoi minulle, että häpeää käyttää rollaattoria. Miksi? Apuvälineet ovat terveytemme turva.
Sain eilen uniapnealaitteen käytön yhteenvedon. Laiteen hankkiminen itse olisi kallista, onneksi sain sen julkisen terveydenhoidon kautta. Myös huolto ja varaosat saan tarvittaessa ilmaiseksi.
Kun luin raborttia ymmärsin, että se on turvannut yöni hengityskatkoilta kiitettävästi.
Nukun hyvin ja meistä on tullut hyvät petikaverit ; ) Olen myös pirteämpi päiväaikaan.
Mitä tänään, no, taidetta iltapäivällä, isommat työni alkanat olla tältä keväältä valmiit. Teen tänään ehkä yhden väripläjäyskokeilun ja viimeistelen prinsessan ristiäiskortin.
Ehkä imuroin napostelurippeet sohvan edestä; )
Hyvää mieltä kaikille; )- Anonyymi00062
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, uusi päivä, minkä aloitin kompuroinnilla, nyt oikea käsivarsi aristaa ja mustelma varmaan siitä nousee.
Oikean puolen kasvon muovijakkaraan iskin, mutta se ei kipeältä tunnu.
Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu, mikähän seuraava "kolari", onneksi on noita pehmusteita;)
Tavallaan hauska juttu, mutta mieleeni tuli, mitä aivoni näistä iskuista tykkää, kuulin juuri eilen, että aivot vioittuessaan jopa dementian alun aikaan saa.
Tavallaan en kovin nopea ole liikkeissäni, nyt kuitenkin kiiruhdin liikaa.
Kovin, kovin hiljaiseksi ketju menee, kohta yksin rupattelen, kiitos korpikirjailija ja ano kysymyksineen.
Olisikin kiva kuulla miten ketju on muuttunut Nojatuolista?
Asia mistä olen hyvilläni on se, että poistoja ei tapahdu, vain yksi ja sekin alun oma viestini.
Ymmärrän kyllä väsymisen kirjoitteluun, kun ei mitään mielenkiintoista taida löytyä, media hehkuttaa liian kanssa, eikä niitä viitsi hehkuttaa, vaikka aiheita kyllä löytyisi.
Ei edes jaksa innostua enää lukemaankaan, kun asiat eivät paikkaansa pidä, aina on epäilyn syntyminen, kun uutisia julkisten jopa yksityisasioista esiin tuodaan.
Oikeaa asiaa hyvin vähän, vain sensaatio hakuista melkein kaikki, ketä jaksaakaan kiinnostaa mitä kukin omassa elämässään tekee.
Otsikot isolla, asia mitätön.
Mitä aiheita mielenkiinnon aikaan saamisesta voikaan mitätön mummo Savosta aikaan saada, tarvittaisiin uusia asioita, uusia kirjoittajia, ehkä jotain asiaakin alkaisi tulla.
Ei jaksa eläkeläismummon eläminen juurikaan intoa kirjoitteluun antaa, sitä samaa se elämä jo tässä vaiheessa alkaa olla, joskus kompurointia ja muuten toistoa eilisestä.
Asia jota en muuksi voi muuttaa, halu kuitenkin mukana olisi olla.
Television antikin alkaa olla sitä samaa, ei naurata edes muiden mielestä hauskat ohjelmat, nyt taitaa aisat huonoon suuntaan mennä, kun mikään ei innosta, sekö lienee syy toisillakin, kun ei kirjoittaminenkaan innosta.
Turhanpäiväisyys meinaa viedä kaiken sen innon, mistä olen aina puhunut, happamiksi muuttuvat ajatukset, mikä saisi innon palaamaan.
Vielä koetan kuitenkin sisältöä etsiä ja periksi en vielä anna, sillä oma osuus se ratkaisee kaiken.
Valittaminen on huono tapa ja sitä kaikessa yritän välttää, joten pyydän jo anteeksi valitusvirttäni, jotain kivaa koetan päivääni etsiä, ainakin illalla on juttukaverit paikalla, kun saunan löylyistä nautitaan.
Toivottavasti en kasvoihini mustelmaa saa, kuten edellisellä kerralla, käsivarren mustelman voi piilottaa.
Eilen sunnitelin lihamurekkeen tekeväni ja kasvisten uunissa paahtamisen, ajattelin kälylle lounaan viedä, kurpitsa keiton kera, mutta saapa nähdä jääkö tekemättä.
Tilasin minäkin kampaajan parin viikon päähän, saapa nähdä muistanko enää tätäkään asiaa.
Nyt näitä vaivojani jään miettimään ja kuulostamaan, käsi ainakin kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa,,, ehkä.
Hyvää päivää teille toisille, varokaa liikaa kiirehtimättä.Iltapäivää ! Kiitos eilisestä palautteestasi Hil-la, aina siitä "kehumisesta" jaksaa ilahtua..))
Sitä tuntuisi olevan nyt liikkeellä muuallakin. Kevätkö sen tekee ?
Ehkä aletaan myös huomata, ettei se tylytys lopulta palvele ketään ja aina löytyy joku joka "pistää paremmaksi - siinä purevuudessa...
Olipa ikävä sattumus, Hil-la, tuo "isku kasvoihin" - voin melkein sanoa, että tiedän miltä se tuntuu, sunnuntain kokemukseni jälkeen...))
Aina voi tietysti lohduttautua sillä, että pahemminkin olisi voinut käydä.
Perinteiset ohjeet sattumusten välttämiseen kuitenkin saimme, Ano 9.21, kiitos muistuksesta minunkin puolesta.
Itse tarvitsisin lähinnä "apukäsiä". Sormien nivelrikko on tuhonnut hienomotoriikkaa, pudottelen käsistäni milloin mitäkin, enkä voi kuvitella että pystyisin näpräämään mitään, esim langan saaminen neulan silmään on lähes ylivoimainen tehtävä minulle.
Kyllä ne innostuksen hetket taitavat olla vähissä meillä kaikilla - "haaveeni kullat mieleni murheella maksoin", tilitti Eino Leinokin. Mika Waltari katsoi masennuksensa olevan eräälaista velanmaksua niistä hyvistä vuosista joita hän oli saanut elää.
Äidillä oli aina "kahden päivän sääntö", hän katsoi, että jos joku päivä oli erityisen huono, seuraava oli vähän parempi. Itselläni nuo syklit ovat vähän pitempiä, kolmekin päivää saattaa nykyään mennä "ketuille" mutta tuntuu että niiden jälkeen jokin tilanne tai asia on lauennut ja uusi virtaus alkaa ihan omia aikojaan.
En osaa itseäni tsempata, enkä juuri "piristääkään". Kai odotan vain passiivisena miten kauan tätä oloa mahtaa tällä kertaa kestää. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että jonkinlaista uutta järjestystä siellä mielen pohjalla tapahtuu tietämättäni..))
Nojatuolin tilasta esitettiin "uusi" arvio. Onhan se muuttunut, mutta niin on muuttunut aikakin ja mielestäni myös tapa, jolla olemme yhteydessä toisiin ihmisiin.
Kyllä yleinen, yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa meihinkin, luultavasti vähemmän kuin aktiiviväestöön, mutta mielellään kai mekin sieltä haemme toimintamalleja, tahdomme olla "ajan hermolla", lukuun otettavia.
Esimerkkinä vaikka suhtautuminen tähän kirjoitusalustaan. Etenkin vakikirjoittajiin suhtaudutaan sisällöntuottajina, joiden tulisi taata mukaantulijoiden viihtyminen ilman omaa panosta yhteiseen yritykseen.
Joskus tulee miettineeksi koetaanko Nojatuoli, Hil-lan ketju, jotenkin erityisenä ja sen kirjoittajat sellaisina, jotka haluavat erottua muista.
En oikein usko, että vakikirjoittajat niin kokisivat. Enempi kai houkuttelee ketjun jatkuvuus, tuttuus ja tietysti Hil-lan vertaansa vailla oleva persoona. Tuskin hänen paikkaansa kukaan muu voisi täyttää. Ymmärtäisin, että vakikirjoittajat myös sitoutuvat Nojatuoliin vanhvemmin kuin satunnaiset kävijät.
No, näitä samoja aiheita nyt on vatvottu vuosien varrella kyllästymiseen saakka, tuskin sitä viisastenkiveä löydämme. Erilaisia vaiheita on kuitenkin eletty enkä jaksa uskoa, että tarve tämäntyyppiselle ketjulle katoaisi - useasti on muuallakin todettu, että ihmiset kaipaavat toistensa kohtaamista, viihde ja satunnaiset kontaktit eivät kai lopulta vastaa ihmisyhteyden tarpeeseen ja sitähän täällä parhaimillaan on tarjolla - jos niin tahdomme.
demeter1
Ai niin, kevään merkkejä kyseltiin. Itse olen lopulta saanut lintuja ruokintapaikalle, oravakin tuli häiriköimään ja kaatoi toisen ruokinta-alustan..)) Kiva sitäkin kyllä oli nähdä.
Muuten pihamaa on syksyn lehtien rumentama. Mietin, pitäisikö kutsua koulupoikia työhön. Voisin tietysti kutsua omaakin väkeä talkoisiin. Viikonlopuille vaan pakkaa tulla "parempia tarjouksia" heillekin.
Mukavaa päivää kaikille!
- Anonyymi00061
Kevään merkeistä olisi kiva kuulla eri puolelta Suomea.
Kertokaamme niistä - itsellä nyt muita kiireitä.- Anonyymi00097
Kylmää on.
Voisin kertoa kevään merkeistä noin Turun korkeudella eteläisen norrlannin ja pohjois-upplannin rajoilla, lahden takana.
Joutsenet ovat palanneet. Joki on keskeltä avoin, vain rannan tuntumassa on jäätä, ja nopeasti virtaavissa paikoissa ei juuri sitäkään.
Tulppaanien kukkavarret alkavat pilkistellä kukkapenkissä, ensimmäiset lumikellot kukassa. Tähtimagnoliassa nuput.
Mittari näyttää kahdeksaa plussa-astetta. kevät tulee kohisten.
Aurinko paistaa (risukasaankin?)Sumuisen koleassa säässä on pari päivää täällä kevään merkkejä tähyilty, meri on vielä pitkälle jäässä, sieltä ne hyiset henkäykset tulevat. Perjantaista alkaen on taas aurinkoa luvassa ja suunnitelmissa eväsretki nuorten kanssa lintuja bongailemaan. Pääsiäisen aikaan on vierailukutsuja ohjelmassa puolin ja toisin, ilmeisesti tavataan kaikkia lastenlapsiakin ja yhtä morsiankandidaattia myös. Minulla on omat bravuuriherkkuni pääsiäispöytään, vaarin kalapöytä aina odotettu ja suosittu, lammasta saadaan yleensä vävyn valmistamana heillä. Perinteinen pullapohjainen rahkapiirakka oli kauan suosiossa, mutta juustokakut ja hedelmäiset vaihtoehdot ovat menneet edelle. Nuoret ovat tuoneet uusia tuulahduksia, yksi tytöistä lupasi tehdä pavlovaa jälkkäriksi. Pistaasipähkinöitä on viime aikoina meillä napsittu, olen katsellut leipomaohjeita niistä.
Kaatumisia on sattunut Demeterille ja Hillalle, kyllähän niistä kannattaa ottaa opikseen ja ennakolta koettaa varautua. Meilläkin on kaksikerroksinen talo, mutta yläkerrassa on vierashuone, vessa, iso aula ja miehen askartelutiloja, hän myös siivoaa sen kerroksen. Minun ei välttämättä tarvitse sinne kiivetä, teen sen kuitenkin jo kuntoilumielessä , aina tarkkaan kaiteesta kiinnipitäen. Talon suunnitteluvaiheessa otettiin jo huomioon esteettömyyttä, taitaa olla jo pakollista uudemmisssa ok-taloissa. Mattoja ei ole kulkuväylillä ja isot matot jämäköitä , kupruilemattomia , hoituvat pääosin imurilla. Toiseen vessaan pääsee suoraan makuuhuoneesta, aina kunnon valo yötä päivää, kuten yläkerran portaissa. Sauna ja pesutilat turvalliset, vaikka ei toistaiseksi varsinaisia invavarusteita ole. Tasapaino ei ole entisensä minullakaan, pyöräilyn lopetin sen takia, nirhamia ja haavoja sain kaatuessani polviin ja kämmeniin, monta kivensirua piti sairaanhoitajan pois kaivaa, silmälasit ja housunpolvet rikkoontuivat , onneksi hampaat ja luut eivät, kypärä suojasi pään.
Teen tasapainojumppaa, esim. seisomista yhdellä jalalla, toki täytyy siinäkin pitää varansa. Tuolilta nousen ilman käsivoimia, siinä reidet pysyy kunnossa. En viihdy kuntosalilla, mutta uiminen ja kävely ovat monipuolisia, täsmäjumppaa on kiva tehdä vaikka omalla pihalla, hyviä ohjeita saa netistäkin. Tanssi on ihaninta liikuntaa, monipuolistakin, vaikka enää en missään ohjatussa ryhmässä käy, onneksi on tanssihaluinen ja -taitoinen kumppani. Hän on myös hyvin tarkka työasennoista ja työturvallisuudesta, itse oikoisin enemmän mutkia.
Ehkä meillä ikäluokkamme naisilla on liiankin korostunut itse pärjäämisen tarve, emme millään haluaisi läheisiä vaivata ja rasittaa. Itsellänikin niitä piirteitä on enkä toistaiseksi ole tarvinnut jokapäiväisessä huushollissani apua, voinut muitakin auttaa ja se antaa suurta tyydytystä. Luotamme erikoisosaamisessa ammattilaisiin, käytämme kotitalousvähennyksiä. Mutta kyllä läheisiin voi ja pitää turvata, eikä tarvitse olla kyse hengenhädästä. Uskonkin, että tulevaisuudessa perheet hoitavat enemmän vanhuksiaan, yhteiskunnan resurssit eivät riitä. Ei tarvitse esittää urheaa ja reipasta , jos ei kunto anna myöten. Läheisten huoli voi tuntua holhoamiselta, mutta varmasti avoin keskustelu poistaa näitä esteitä. Korppis kertoo miten hän elää toimeliasta arkea apuvälineiden kanssa, eivät nuo rollaattorit, sauvat ja turvakahvat ketään raihnaaksi hauraaksi vanhukseksi leimaa, vaan pidentävät omatoimista aikaa.
Ostin pieniä keltaisia tete-narsisseja ulkoportaille ruukkuun, vielä eivät ole minun lumikelloni eteläseinustalle ilmaantuneet.Keväisen tuntuinen päivä alkanut, aurinko noiusut jo korkealle ja juhlistaa Minna Canthin päivää, sitä tasa-arvo päivään myös juhlintaan kuuluu.
Taas tuli tieto suomalaisten ykköspaikkaa pitävän onnellisemman maan listalla.
Onhan meillä onnellisuuteen johtavia asioita, esimerkiksi vapaan ja kauniin luonnon olemassa olosta, ruuan vielä riittämisestä, mikä kyllä maailman tilanteen näin ollessa epävarmuutta heijastaa.
Rauhakin on, mutta kovin kalliiksi tulee turvallisuuteen riittävät hankkeet, mutta sopeutuvia olemme, jopa aivan älyttömiin päätöksiinkin.
Onnellisuutta voisi kysyä myös sieltä leipäjonoista, voisi olla toisenlainen ajatus.
Omalta kohdaltani voin hyvin allekirjoittaa onnellisuuden määreet, mutta aina mielessä kumminkin pyörii he, joilla ei niinkään hyvin mene, kuin minulla.
Kuuntelin myös informoinin kehityksestä, tekoäly on tämän päivän sana ja sen turvin valehtelu lisääntyy, nyt jos milloin olisi aivotoiminta olla kohdillaan, että ymmärrys mukana pysyy.
Tekoälyn toiminta tuo monia valheellisia tietoiskuja, totuus aivan toinen.
Kesän tulosta ja muusta sellaisesta pitäisi kirjoitella, aika vähäksi jää huomiointi, kun ympyrät vaan pienentyy.
No sen verran kumminkin, että eipä lumia näy kuin pienenevissä kasoissa, katu hiekkakin jo puhdistuksen kourissa.
Aikainen on kevät, jäille ei enää kovinkaan moni uskaltaudu, no ehkä jossakin pilkkijän vielä kestää ja rohkeita aina tämänkin asian kohdalla löytyy.
Tuosta lähimmäisen seurannasta oli myös mainintaa tämän aamun radiossa ja jopa tämänlainen viestittely paikkaansa puolustaa, kohtaamiset jää vähemmälle ja siksi kirjoittaminen korvaa suoran kontaktin.
Oikeassa olemme olleet, kun tätä puolta on esiin tuotu ja hyväksi ainakin välillä se on koettu.
On ilo lukea pitkiä viestejä elämän sujumisista, vaikka vaan tuntemattomien suulla, jokainen viesti paikkaansa puolustaa.
Nyt tuli sitten kauhukuvia myös kukkamultien vaihdosta, voi altistua taudeille jos ei suojaannu, tämän on ennakoinut Ramoonan mies varoittaen ja muistuttaen mullan mukanaan tuomista vaaroista.
Olen koko elämäni kukkiin mullan vaihtanut, sen paremmin sairastumatta, mutta uskon, että nykyihminen on altistunut kaikkeen ja pakko on suojia etsiä.
Onkohan maanviljelijät entiseen aikaan suojautuneet?
Kehitys on varmaan tuonut mukanaan kaikenlaisia myrkkyjä ja vaaroja, mitä aiemmin ei ole tiedetty, tai ei ole ollutkaan.
Eilinen kompuroinnin vaivoista selvisin isolla mustelmalla, ei mitään muuta harmia, muistutti taas kerran, että en ole lähellekään 20;nen.
Nyt kälylleni valmistuva ruoka uunissa, pitää muistaa katsella, ettei pala.
Keväistä kaunista säätä on luvattu koko maahan, siitä nauttikaamme.- Anonyymi00064
Hil-la kirjoitti:
Keväisen tuntuinen päivä alkanut, aurinko noiusut jo korkealle ja juhlistaa Minna Canthin päivää, sitä tasa-arvo päivään myös juhlintaan kuuluu.
Taas tuli tieto suomalaisten ykköspaikkaa pitävän onnellisemman maan listalla.
Onhan meillä onnellisuuteen johtavia asioita, esimerkiksi vapaan ja kauniin luonnon olemassa olosta, ruuan vielä riittämisestä, mikä kyllä maailman tilanteen näin ollessa epävarmuutta heijastaa.
Rauhakin on, mutta kovin kalliiksi tulee turvallisuuteen riittävät hankkeet, mutta sopeutuvia olemme, jopa aivan älyttömiin päätöksiinkin.
Onnellisuutta voisi kysyä myös sieltä leipäjonoista, voisi olla toisenlainen ajatus.
Omalta kohdaltani voin hyvin allekirjoittaa onnellisuuden määreet, mutta aina mielessä kumminkin pyörii he, joilla ei niinkään hyvin mene, kuin minulla.
Kuuntelin myös informoinin kehityksestä, tekoäly on tämän päivän sana ja sen turvin valehtelu lisääntyy, nyt jos milloin olisi aivotoiminta olla kohdillaan, että ymmärrys mukana pysyy.
Tekoälyn toiminta tuo monia valheellisia tietoiskuja, totuus aivan toinen.
Kesän tulosta ja muusta sellaisesta pitäisi kirjoitella, aika vähäksi jää huomiointi, kun ympyrät vaan pienentyy.
No sen verran kumminkin, että eipä lumia näy kuin pienenevissä kasoissa, katu hiekkakin jo puhdistuksen kourissa.
Aikainen on kevät, jäille ei enää kovinkaan moni uskaltaudu, no ehkä jossakin pilkkijän vielä kestää ja rohkeita aina tämänkin asian kohdalla löytyy.
Tuosta lähimmäisen seurannasta oli myös mainintaa tämän aamun radiossa ja jopa tämänlainen viestittely paikkaansa puolustaa, kohtaamiset jää vähemmälle ja siksi kirjoittaminen korvaa suoran kontaktin.
Oikeassa olemme olleet, kun tätä puolta on esiin tuotu ja hyväksi ainakin välillä se on koettu.
On ilo lukea pitkiä viestejä elämän sujumisista, vaikka vaan tuntemattomien suulla, jokainen viesti paikkaansa puolustaa.
Nyt tuli sitten kauhukuvia myös kukkamultien vaihdosta, voi altistua taudeille jos ei suojaannu, tämän on ennakoinut Ramoonan mies varoittaen ja muistuttaen mullan mukanaan tuomista vaaroista.
Olen koko elämäni kukkiin mullan vaihtanut, sen paremmin sairastumatta, mutta uskon, että nykyihminen on altistunut kaikkeen ja pakko on suojia etsiä.
Onkohan maanviljelijät entiseen aikaan suojautuneet?
Kehitys on varmaan tuonut mukanaan kaikenlaisia myrkkyjä ja vaaroja, mitä aiemmin ei ole tiedetty, tai ei ole ollutkaan.
Eilinen kompuroinnin vaivoista selvisin isolla mustelmalla, ei mitään muuta harmia, muistutti taas kerran, että en ole lähellekään 20;nen.
Nyt kälylleni valmistuva ruoka uunissa, pitää muistaa katsella, ettei pala.
Keväistä kaunista säätä on luvattu koko maahan, siitä nauttikaamme.Hyvää aamupäivää palstalle!
Kevät on tullut tänne meidän seuduille jo monta viikkoa sitten.
Luntahan täällä on vaan ollut ikäänkuin esittelyssä, että "tällaista
valkoista se on" ja sitten on tullut esittelyn päälle vesisade ja kor-
jannut sen lajin pois esittelystä. Jäisiä katuja ja teitä on hiekotettu,
nyt sitten valtavilla harjakoneilla siivottu kaikki hiekat ja pikkukivet
pois. Ulko-ovien pieliin alkaa ilmestyä kukkalaatikoita. Varma merkki
keväästä.
Pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen aiheuttaa haikeutta mieleen, kun
muistelee niitä vuosikymmeniä, kun perinteenä oli lähteä ystävien
luo Skooneen, jolloin ajelimme parin, kolmen päivän aikana ympäri
kaakkois-Skoonea eli Österleniä, missä asuu satoja taiteilijoita.
Siellä on erikoiset valo-olosuhteet, niinkuin Tanskan Skagenissa, missä
aikoinaan oli vastaavia taiteilijasiirtoluntia.
Österlenissä oli (on vieläkin) taiteilijoilla yhteisnäyttely. Siellä saa sitten
kartan ja ajo-ohjeet taiteilijoitten ateljeihin ja voi katsella taiteilijoitten
töitä enemmän, tavata taiteilijoita henkilökohtaisesti.
Yleensä Skoonessa on jo melkein kesä pääsiäisen aikoihin, Luonto on vihreä,
kevätkukat täyttävät nurmikot. Oli kiva ajella ateljeesta toiseen, eväskori
mukana. Välillä pieni kahvitauko ja sitten taas etsimään henkisiä elämyksiä
uudessa osoitteessa.
Tämä oli silloin, mutta nyt... sanotaan jossakin laulussa.
Nyt ovat liikkumisen ja matkustamisen ehdot: Ovelta ovelle-palvelu.
Hauskat kokemukset ja toiveet siirrän kesään. Silloin ehkä on mahdollisuus
saada kyytiä Skooneen, ystäviä tapaamaan.
Muuten pienet ilon aiheet löytyvät pienistä, arkisista asioista, kuten esim.
eilen kun olin "työn puutteessa" ja katsastin jääkaapin, mitä muuta kuin
valot siellä vielä on, ennenkuin lähden suurostoksille ja laitan taas kuukau-
den sapuskat pakasteeseen. Siellä oli mm 8 pienehköä omenaa.
Tuli mieleen muhkea omenakakku. Ja ennenkuin tulisin katumapäälle. niin
keräsin kiireesti tarvittavat aineet ja välineet työpöydälle.
Otin esille mm sellaisen myllyn, jossa on eri karkeuksille tarkoitettuja riivin-
levyjä. Mylly on ostettu 1962 ja käytän sitä edelleen.
Jauhoin kaikki 8 omenaa kuorimisen ja siemenkotien poistamisen jälkeen
ja levitin kakun päälle. Kakusta tuli mehukas ja paiston aikana kanelin tuoksu
sai veden kielelle. - Kakun olin paistanut isossa 25x25 teräsvuoassa, sisusta-
nut vedessä kastellulla leivinpaperilla, niin ei tarvinnut voidella vuokaa.
Viiltelin sitten reunat vadille itselleni maistiaisiksi ja sain sopivia paloja itse
kakusta pakasteeseen, jos sattuu joku yllätysvieras tulemaan.
Nyt lähden lenkille ja kun kun tulen takaisin, onkin lounasaika. Se on helppoa
kuin heinänteko tällaiselle hamsterille, jolla on valmista ruokaa pakasteessa.
Viimeisten parin viikon aikana olin kiitollinen, että olen ollut niin ennakoiva,
että tulee päiviä, jolloin ruoanlaitto ei onnistu. - Ei ollut mitään hätää, kun
pääsin kuitenkin kävelemään apajille ja syömään kotiruokaa.
Kaikki hyvin täällä lahden toisella puolella. - Luen kirjoituksianne ka yhdyn
Hil-lan toteamukseen että nämä kirjoitukset ovat eräs tapa pitää kontaktia
ulkomaailmaan. Ei kannata surra sitä, mitä ei enää voi tehdä. Tehdään sitä,
mihin vielä pystytään!
/MdK Anonyymi00064 kirjoitti:
Hyvää aamupäivää palstalle!
Kevät on tullut tänne meidän seuduille jo monta viikkoa sitten.
Luntahan täällä on vaan ollut ikäänkuin esittelyssä, että "tällaista
valkoista se on" ja sitten on tullut esittelyn päälle vesisade ja kor-
jannut sen lajin pois esittelystä. Jäisiä katuja ja teitä on hiekotettu,
nyt sitten valtavilla harjakoneilla siivottu kaikki hiekat ja pikkukivet
pois. Ulko-ovien pieliin alkaa ilmestyä kukkalaatikoita. Varma merkki
keväästä.
Pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen aiheuttaa haikeutta mieleen, kun
muistelee niitä vuosikymmeniä, kun perinteenä oli lähteä ystävien
luo Skooneen, jolloin ajelimme parin, kolmen päivän aikana ympäri
kaakkois-Skoonea eli Österleniä, missä asuu satoja taiteilijoita.
Siellä on erikoiset valo-olosuhteet, niinkuin Tanskan Skagenissa, missä
aikoinaan oli vastaavia taiteilijasiirtoluntia.
Österlenissä oli (on vieläkin) taiteilijoilla yhteisnäyttely. Siellä saa sitten
kartan ja ajo-ohjeet taiteilijoitten ateljeihin ja voi katsella taiteilijoitten
töitä enemmän, tavata taiteilijoita henkilökohtaisesti.
Yleensä Skoonessa on jo melkein kesä pääsiäisen aikoihin, Luonto on vihreä,
kevätkukat täyttävät nurmikot. Oli kiva ajella ateljeesta toiseen, eväskori
mukana. Välillä pieni kahvitauko ja sitten taas etsimään henkisiä elämyksiä
uudessa osoitteessa.
Tämä oli silloin, mutta nyt... sanotaan jossakin laulussa.
Nyt ovat liikkumisen ja matkustamisen ehdot: Ovelta ovelle-palvelu.
Hauskat kokemukset ja toiveet siirrän kesään. Silloin ehkä on mahdollisuus
saada kyytiä Skooneen, ystäviä tapaamaan.
Muuten pienet ilon aiheet löytyvät pienistä, arkisista asioista, kuten esim.
eilen kun olin "työn puutteessa" ja katsastin jääkaapin, mitä muuta kuin
valot siellä vielä on, ennenkuin lähden suurostoksille ja laitan taas kuukau-
den sapuskat pakasteeseen. Siellä oli mm 8 pienehköä omenaa.
Tuli mieleen muhkea omenakakku. Ja ennenkuin tulisin katumapäälle. niin
keräsin kiireesti tarvittavat aineet ja välineet työpöydälle.
Otin esille mm sellaisen myllyn, jossa on eri karkeuksille tarkoitettuja riivin-
levyjä. Mylly on ostettu 1962 ja käytän sitä edelleen.
Jauhoin kaikki 8 omenaa kuorimisen ja siemenkotien poistamisen jälkeen
ja levitin kakun päälle. Kakusta tuli mehukas ja paiston aikana kanelin tuoksu
sai veden kielelle. - Kakun olin paistanut isossa 25x25 teräsvuoassa, sisusta-
nut vedessä kastellulla leivinpaperilla, niin ei tarvinnut voidella vuokaa.
Viiltelin sitten reunat vadille itselleni maistiaisiksi ja sain sopivia paloja itse
kakusta pakasteeseen, jos sattuu joku yllätysvieras tulemaan.
Nyt lähden lenkille ja kun kun tulen takaisin, onkin lounasaika. Se on helppoa
kuin heinänteko tällaiselle hamsterille, jolla on valmista ruokaa pakasteessa.
Viimeisten parin viikon aikana olin kiitollinen, että olen ollut niin ennakoiva,
että tulee päiviä, jolloin ruoanlaitto ei onnistu. - Ei ollut mitään hätää, kun
pääsin kuitenkin kävelemään apajille ja syömään kotiruokaa.
Kaikki hyvin täällä lahden toisella puolella. - Luen kirjoituksianne ka yhdyn
Hil-lan toteamukseen että nämä kirjoitukset ovat eräs tapa pitää kontaktia
ulkomaailmaan. Ei kannata surra sitä, mitä ei enää voi tehdä. Tehdään sitä,
mihin vielä pystytään!
/MdKMuistot, silloin kun olin voimissani, ovat lohtuna nyt kun fyysiset rajoitteet eivät enää anna mahdollisuutta mennä kuin ennen.
Olen saanut elää rikkaan elämän. Olen saanut matkustella, kierrellä maailman metropoleissa ja tutustua merkittäviin maamerkkeihin, kuuluisiin museoihin ja upeisiin ihmisiin.
Mdk kertoi taiteilijayhteisöita Skoonessa. Mieleeni tuli muisto hollantilaisesta "taiteidenyöstä". Kiertelimme Heemsteden katuja piipahtaen avoimina olevien taiteilijakotijen ovista sisään. Tarjolla oli maalaustaidetta, krafiikkaa, keramiikkaa, veistoksia, keskusteluja, kirjallisuutta jne. sekä viiniä ja pientä naposteltavaa.
Valloittavia ihmisiä ja vieraanvaraisuutta..
Suomi on taas "onnellisin maa elää".
Hollanti oli onnellisten ihmisten maa, silloinkin kun siirtomaalaiset saivat muuttaa emämaahan. He sulautuivat kantaväestöön.
Marokkolaisten ja turkkilaisten myöhäisempi maahanmuutto on muuttanut kantaväestöä varauksellisemmaksi.
Erilaisuuteen mukautumisen jälkeenkin kantaväestö on pysynyt ystävällisinä ja vieraanvaraisina. Olla onnellinen omien keskellä tai olla onnellinen outouden keskellä, sitä eroa tämä tutkimus ei kerro.
Kaikkeen tottuu, vai tottuuko. Luonnonvaroista taistellaan, erilaisia kulttuureja ei hyväksytä. Uskonasioista soditaan. On siis onni olla hyväksytty omien keskellä, sitähän ei voi aina sanoa vieraitten, toisinajattelijoiden keskellä, mutta voiko hyväksymistä oppia?
Olen huomannut itsestäni, että ytimessä vanhempana kun liikuntakykyni on rajoittunut, henkisten kykyjen hyödyntäminen on lisääntynyt.
Taiteen kanssa työskentely on auttanut minua hyväksymään paikalleen asettumisen.
Mieheni on myös opettanut minua hyväksymään ikääntymisen tuomat muutokset. Hän on onnellinen "suomalainen" Suomessa. Paljon nähnyt ja kokenut toteaa, että on onni elää Suomessa .
Tähän sopii tyyneysrukous.
God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.
Hyvää Tasa-arvon päivän iltaa.- Anonyymi00067
Anonyymi00064 kirjoitti:
Hyvää aamupäivää palstalle!
Kevät on tullut tänne meidän seuduille jo monta viikkoa sitten.
Luntahan täällä on vaan ollut ikäänkuin esittelyssä, että "tällaista
valkoista se on" ja sitten on tullut esittelyn päälle vesisade ja kor-
jannut sen lajin pois esittelystä. Jäisiä katuja ja teitä on hiekotettu,
nyt sitten valtavilla harjakoneilla siivottu kaikki hiekat ja pikkukivet
pois. Ulko-ovien pieliin alkaa ilmestyä kukkalaatikoita. Varma merkki
keväästä.
Pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen aiheuttaa haikeutta mieleen, kun
muistelee niitä vuosikymmeniä, kun perinteenä oli lähteä ystävien
luo Skooneen, jolloin ajelimme parin, kolmen päivän aikana ympäri
kaakkois-Skoonea eli Österleniä, missä asuu satoja taiteilijoita.
Siellä on erikoiset valo-olosuhteet, niinkuin Tanskan Skagenissa, missä
aikoinaan oli vastaavia taiteilijasiirtoluntia.
Österlenissä oli (on vieläkin) taiteilijoilla yhteisnäyttely. Siellä saa sitten
kartan ja ajo-ohjeet taiteilijoitten ateljeihin ja voi katsella taiteilijoitten
töitä enemmän, tavata taiteilijoita henkilökohtaisesti.
Yleensä Skoonessa on jo melkein kesä pääsiäisen aikoihin, Luonto on vihreä,
kevätkukat täyttävät nurmikot. Oli kiva ajella ateljeesta toiseen, eväskori
mukana. Välillä pieni kahvitauko ja sitten taas etsimään henkisiä elämyksiä
uudessa osoitteessa.
Tämä oli silloin, mutta nyt... sanotaan jossakin laulussa.
Nyt ovat liikkumisen ja matkustamisen ehdot: Ovelta ovelle-palvelu.
Hauskat kokemukset ja toiveet siirrän kesään. Silloin ehkä on mahdollisuus
saada kyytiä Skooneen, ystäviä tapaamaan.
Muuten pienet ilon aiheet löytyvät pienistä, arkisista asioista, kuten esim.
eilen kun olin "työn puutteessa" ja katsastin jääkaapin, mitä muuta kuin
valot siellä vielä on, ennenkuin lähden suurostoksille ja laitan taas kuukau-
den sapuskat pakasteeseen. Siellä oli mm 8 pienehköä omenaa.
Tuli mieleen muhkea omenakakku. Ja ennenkuin tulisin katumapäälle. niin
keräsin kiireesti tarvittavat aineet ja välineet työpöydälle.
Otin esille mm sellaisen myllyn, jossa on eri karkeuksille tarkoitettuja riivin-
levyjä. Mylly on ostettu 1962 ja käytän sitä edelleen.
Jauhoin kaikki 8 omenaa kuorimisen ja siemenkotien poistamisen jälkeen
ja levitin kakun päälle. Kakusta tuli mehukas ja paiston aikana kanelin tuoksu
sai veden kielelle. - Kakun olin paistanut isossa 25x25 teräsvuoassa, sisusta-
nut vedessä kastellulla leivinpaperilla, niin ei tarvinnut voidella vuokaa.
Viiltelin sitten reunat vadille itselleni maistiaisiksi ja sain sopivia paloja itse
kakusta pakasteeseen, jos sattuu joku yllätysvieras tulemaan.
Nyt lähden lenkille ja kun kun tulen takaisin, onkin lounasaika. Se on helppoa
kuin heinänteko tällaiselle hamsterille, jolla on valmista ruokaa pakasteessa.
Viimeisten parin viikon aikana olin kiitollinen, että olen ollut niin ennakoiva,
että tulee päiviä, jolloin ruoanlaitto ei onnistu. - Ei ollut mitään hätää, kun
pääsin kuitenkin kävelemään apajille ja syömään kotiruokaa.
Kaikki hyvin täällä lahden toisella puolella. - Luen kirjoituksianne ka yhdyn
Hil-lan toteamukseen että nämä kirjoitukset ovat eräs tapa pitää kontaktia
ulkomaailmaan. Ei kannata surra sitä, mitä ei enää voi tehdä. Tehdään sitä,
mihin vielä pystytään!
/MdKKyllä on lukea kivaa eloisaa tekstiäsi.
- Anonyymi00068
korpikirjailija kirjoitti:
Muistot, silloin kun olin voimissani, ovat lohtuna nyt kun fyysiset rajoitteet eivät enää anna mahdollisuutta mennä kuin ennen.
Olen saanut elää rikkaan elämän. Olen saanut matkustella, kierrellä maailman metropoleissa ja tutustua merkittäviin maamerkkeihin, kuuluisiin museoihin ja upeisiin ihmisiin.
Mdk kertoi taiteilijayhteisöita Skoonessa. Mieleeni tuli muisto hollantilaisesta "taiteidenyöstä". Kiertelimme Heemsteden katuja piipahtaen avoimina olevien taiteilijakotijen ovista sisään. Tarjolla oli maalaustaidetta, krafiikkaa, keramiikkaa, veistoksia, keskusteluja, kirjallisuutta jne. sekä viiniä ja pientä naposteltavaa.
Valloittavia ihmisiä ja vieraanvaraisuutta..
Suomi on taas "onnellisin maa elää".
Hollanti oli onnellisten ihmisten maa, silloinkin kun siirtomaalaiset saivat muuttaa emämaahan. He sulautuivat kantaväestöön.
Marokkolaisten ja turkkilaisten myöhäisempi maahanmuutto on muuttanut kantaväestöä varauksellisemmaksi.
Erilaisuuteen mukautumisen jälkeenkin kantaväestö on pysynyt ystävällisinä ja vieraanvaraisina. Olla onnellinen omien keskellä tai olla onnellinen outouden keskellä, sitä eroa tämä tutkimus ei kerro.
Kaikkeen tottuu, vai tottuuko. Luonnonvaroista taistellaan, erilaisia kulttuureja ei hyväksytä. Uskonasioista soditaan. On siis onni olla hyväksytty omien keskellä, sitähän ei voi aina sanoa vieraitten, toisinajattelijoiden keskellä, mutta voiko hyväksymistä oppia?
Olen huomannut itsestäni, että ytimessä vanhempana kun liikuntakykyni on rajoittunut, henkisten kykyjen hyödyntäminen on lisääntynyt.
Taiteen kanssa työskentely on auttanut minua hyväksymään paikalleen asettumisen.
Mieheni on myös opettanut minua hyväksymään ikääntymisen tuomat muutokset. Hän on onnellinen "suomalainen" Suomessa. Paljon nähnyt ja kokenut toteaa, että on onni elää Suomessa .
Tähän sopii tyyneysrukous.
God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.
Hyvää Tasa-arvon päivän iltaa.No, rikas elämä merkitsee niin eri asioita eri ihmisille. Matkailtu on, harrastettu vaikka mitä mökkeilystä ja golfista lähtien, musiikki monessa muodossa ja itsekki soittanut viulua. Maailman parhaat taidemuseot käyty, sisteilyt ja rantalomat, lasketeltu alpeilla. . Suuri joukko lastenlastelapsiakin. En kuitenkaan mitenkään omana ansiona pidä ja mitenkään erikoisenakaan. Ihan tavallista perheen, mummon ja ukin elämää tämä ollut , nyt isomummo ja isoukki.
- Anonyymi00073
korpikirjailija kirjoitti:
Muistot, silloin kun olin voimissani, ovat lohtuna nyt kun fyysiset rajoitteet eivät enää anna mahdollisuutta mennä kuin ennen.
Olen saanut elää rikkaan elämän. Olen saanut matkustella, kierrellä maailman metropoleissa ja tutustua merkittäviin maamerkkeihin, kuuluisiin museoihin ja upeisiin ihmisiin.
Mdk kertoi taiteilijayhteisöita Skoonessa. Mieleeni tuli muisto hollantilaisesta "taiteidenyöstä". Kiertelimme Heemsteden katuja piipahtaen avoimina olevien taiteilijakotijen ovista sisään. Tarjolla oli maalaustaidetta, krafiikkaa, keramiikkaa, veistoksia, keskusteluja, kirjallisuutta jne. sekä viiniä ja pientä naposteltavaa.
Valloittavia ihmisiä ja vieraanvaraisuutta..
Suomi on taas "onnellisin maa elää".
Hollanti oli onnellisten ihmisten maa, silloinkin kun siirtomaalaiset saivat muuttaa emämaahan. He sulautuivat kantaväestöön.
Marokkolaisten ja turkkilaisten myöhäisempi maahanmuutto on muuttanut kantaväestöä varauksellisemmaksi.
Erilaisuuteen mukautumisen jälkeenkin kantaväestö on pysynyt ystävällisinä ja vieraanvaraisina. Olla onnellinen omien keskellä tai olla onnellinen outouden keskellä, sitä eroa tämä tutkimus ei kerro.
Kaikkeen tottuu, vai tottuuko. Luonnonvaroista taistellaan, erilaisia kulttuureja ei hyväksytä. Uskonasioista soditaan. On siis onni olla hyväksytty omien keskellä, sitähän ei voi aina sanoa vieraitten, toisinajattelijoiden keskellä, mutta voiko hyväksymistä oppia?
Olen huomannut itsestäni, että ytimessä vanhempana kun liikuntakykyni on rajoittunut, henkisten kykyjen hyödyntäminen on lisääntynyt.
Taiteen kanssa työskentely on auttanut minua hyväksymään paikalleen asettumisen.
Mieheni on myös opettanut minua hyväksymään ikääntymisen tuomat muutokset. Hän on onnellinen "suomalainen" Suomessa. Paljon nähnyt ja kokenut toteaa, että on onni elää Suomessa .
Tähän sopii tyyneysrukous.
God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.
Hyvää Tasa-arvon päivän iltaa.Upeimmat ihmiset on muita autttavia, jotka ei lyö rumpua tekemisistään. Elämän rikkaus ei ole ravaamista nähtävyyksien perässä , kyllä se on arkipäivän tyytyväisyys, tasapaino ja rakkaat läheiset,
Anonyymi00068 kirjoitti:
No, rikas elämä merkitsee niin eri asioita eri ihmisille. Matkailtu on, harrastettu vaikka mitä mökkeilystä ja golfista lähtien, musiikki monessa muodossa ja itsekki soittanut viulua. Maailman parhaat taidemuseot käyty, sisteilyt ja rantalomat, lasketeltu alpeilla. . Suuri joukko lastenlastelapsiakin. En kuitenkaan mitenkään omana ansiona pidä ja mitenkään erikoisenakaan. Ihan tavallista perheen, mummon ja ukin elämää tämä ollut , nyt isomummo ja isoukki.
Kirjoitin olen saanut elää rikkaan elämän....piste.
Lähdin työn perässä Ruotsiin suklaatehtaalle 17-vuotiaana. Palasin parikymppisenä Suomeen. Aloitin ammattiopinnot, elätin itseni yli kymmenen vuotta tarjoilijana. Opiskelin työni ohella ja suoritin ravintola alan tutkintoja ja yo-tutkinnon. Menin naimisiin 35-vuotiaana, Opiskelin vielä aikuiskasvatusta tavoitteena ammattiopettajan tutkinto. Opettajan tutkinnon tavoite jäi. Tulin raskaaksi ja sain kuopuksen 42-vuotiaana. Avioeron jälkeen kahden lapsen yksinhuoltajuus esti opinnot toisena paikkakunnalla, josta olin saanut opiskelupaikan.
Perustin oman ravintola alan yrityksen. Olimme onnellinen pieni perhe, matkustelin jo tuolloin lasten ehdoilla. Suomen vesi- huvipuistot tuli koluttua ja Kanarian- ja Kreikan saarten lapsiystävälliset rannat tutkittua.
Vuodet vierivät lapset aikuistuivat. Olin tehnyt työtä yksinyrittäjänä, oli aika lopettaa. Jäin eläkkeelle, aloin tapailla ihmisiä, kohtasin nykyisen mieheni.
Viimeiset 20-vuotta olen elänyt mieheni rinnalla. Hän on mahdollistanut meidän eläkeläisten unelmat elää vapaana, kesät mökeillämme ja keväisin ja syksyisin matkustimme mielihalujemme mukaan milloin minnekin.
Onnellisen elämän pohjana on ollut kokemusten kokonaisuus.
Istun nyt parvekkeella, Aurinko paistaa ja lämmittää. Pian siirryn keittiöön päivällisen tekoon. Kalafileitä ja nuudeleita.
Olen onnellinen kevään edistymisestä, en ole lainkaan talven lapsi.
Joten onnellisuus on muutakin kuin golfaaminen ja sikiäminen.korpikirjailija kirjoitti:
Kirjoitin olen saanut elää rikkaan elämän....piste.
Lähdin työn perässä Ruotsiin suklaatehtaalle 17-vuotiaana. Palasin parikymppisenä Suomeen. Aloitin ammattiopinnot, elätin itseni yli kymmenen vuotta tarjoilijana. Opiskelin työni ohella ja suoritin ravintola alan tutkintoja ja yo-tutkinnon. Menin naimisiin 35-vuotiaana, Opiskelin vielä aikuiskasvatusta tavoitteena ammattiopettajan tutkinto. Opettajan tutkinnon tavoite jäi. Tulin raskaaksi ja sain kuopuksen 42-vuotiaana. Avioeron jälkeen kahden lapsen yksinhuoltajuus esti opinnot toisena paikkakunnalla, josta olin saanut opiskelupaikan.
Perustin oman ravintola alan yrityksen. Olimme onnellinen pieni perhe, matkustelin jo tuolloin lasten ehdoilla. Suomen vesi- huvipuistot tuli koluttua ja Kanarian- ja Kreikan saarten lapsiystävälliset rannat tutkittua.
Vuodet vierivät lapset aikuistuivat. Olin tehnyt työtä yksinyrittäjänä, oli aika lopettaa. Jäin eläkkeelle, aloin tapailla ihmisiä, kohtasin nykyisen mieheni.
Viimeiset 20-vuotta olen elänyt mieheni rinnalla. Hän on mahdollistanut meidän eläkeläisten unelmat elää vapaana, kesät mökeillämme ja keväisin ja syksyisin matkustimme mielihalujemme mukaan milloin minnekin.
Onnellisen elämän pohjana on ollut kokemusten kokonaisuus.
Istun nyt parvekkeella, Aurinko paistaa ja lämmittää. Pian siirryn keittiöön päivällisen tekoon. Kalafileitä ja nuudeleita.
Olen onnellinen kevään edistymisestä, en ole lainkaan talven lapsi.
Joten onnellisuus on muutakin kuin golfaaminen ja sikiäminen.Korjaus;) Teen kanafileitä ja kimchinuudeleita.
- Anonyymi00075
korpikirjailija kirjoitti:
Kirjoitin olen saanut elää rikkaan elämän....piste.
Lähdin työn perässä Ruotsiin suklaatehtaalle 17-vuotiaana. Palasin parikymppisenä Suomeen. Aloitin ammattiopinnot, elätin itseni yli kymmenen vuotta tarjoilijana. Opiskelin työni ohella ja suoritin ravintola alan tutkintoja ja yo-tutkinnon. Menin naimisiin 35-vuotiaana, Opiskelin vielä aikuiskasvatusta tavoitteena ammattiopettajan tutkinto. Opettajan tutkinnon tavoite jäi. Tulin raskaaksi ja sain kuopuksen 42-vuotiaana. Avioeron jälkeen kahden lapsen yksinhuoltajuus esti opinnot toisena paikkakunnalla, josta olin saanut opiskelupaikan.
Perustin oman ravintola alan yrityksen. Olimme onnellinen pieni perhe, matkustelin jo tuolloin lasten ehdoilla. Suomen vesi- huvipuistot tuli koluttua ja Kanarian- ja Kreikan saarten lapsiystävälliset rannat tutkittua.
Vuodet vierivät lapset aikuistuivat. Olin tehnyt työtä yksinyrittäjänä, oli aika lopettaa. Jäin eläkkeelle, aloin tapailla ihmisiä, kohtasin nykyisen mieheni.
Viimeiset 20-vuotta olen elänyt mieheni rinnalla. Hän on mahdollistanut meidän eläkeläisten unelmat elää vapaana, kesät mökeillämme ja keväisin ja syksyisin matkustimme mielihalujemme mukaan milloin minnekin.
Onnellisen elämän pohjana on ollut kokemusten kokonaisuus.
Istun nyt parvekkeella, Aurinko paistaa ja lämmittää. Pian siirryn keittiöön päivällisen tekoon. Kalafileitä ja nuudeleita.
Olen onnellinen kevään edistymisestä, en ole lainkaan talven lapsi.
Joten onnellisuus on muutakin kuin golfaaminen ja sikiäminen.No on onnellisuus muitakin kuin jonkun siivellä reissaaminen.
Anonyymi00075 kirjoitti:
No on onnellisuus muitakin kuin jonkun siivellä reissaaminen.
Ikävä, että kukaan ei ole ottanut koppia sinusta, siivetön ei kauaksi lennä.
- Anonyymi00063
Aurionko paistaa ja 7 plussaa, nyt kelpaa....
- Anonyymi00065
Maailskuun valoisuus häisäisevää, pääsiäinekin lähestyyy, on hauskaa.
- Anonyymi00066
Päivät pitenee. Aamuisin pirteämpänä ylös kun valoisaa.
Kaunista auringon paistetta ja kevätpäivän tasausta elämme, nyt jää taakse talven pimeys ja pakkaset.
Radio kehotti kokeilemaan kananmunan pystyssä pysymistä, sellainen uskomus on olemassa, että kananmuna pystyssä pysyy, no pitihän se kokeilla, taas yksi narraus, kaikkea sitä pitää kokeillakin.
Perunan maahan laitto alkanut Rymättylässä ja Kilpisjärvellä uusi ennätys mitattu, lunta yli metrin, näin suomessa voi olla.
Marianpäivä ensi pyhänä, muistanko oikein tätäkin juhlapäivää aiemmin kahtena pyhänä juhlittiin ?
Pääsiäinen lähestyy, pyysin tyttären pajunkissoja etsimään lenkiollä käydessään, yksi kevään merkki sekin tuo pajunkissa.
Jotenkin tuntuu, että liian aikaiseen kevät tulee, luulen vielä pakkasiakin öisin tulevan, ehkä luntakin, en halua pahanilman toivoja olla, joten unohdetaan tuo;)D
Voimakas tunne tulee kevään myötä ja sanottu on niinkin, että itsemurhat keväisin lisääntyy, ihminen ei kestä näin vahvaa muutosta luonnon myötä.
Vaikea on tuo väite uskoa, kun aurinko lämpöään jakaa.
Matkailu on jäänyt vähälle minulta, mutta onneksi en sitä ole koskaan kaivannutkaan, elämäni on rikasta ollut täällä kotimaassakin, hienoa että mahdollisuuksia on sitä kaipaaville.
Minä uskon kaiken ihanuuden löytyvän minua tyydyttävänä telkkarin avulla, matkaan sinne minne halua tunnen. ja ihmettelen maailman ihanuutta, omassa tuolissani.
Silloin kun olisi ollut mahdollista matkustaa, ei rahat riittäneet, nyt ei sitten haluja ole, vaikka ehkä pystyisin matkan kustantamaan, no liikkumisen huonous myös jarruna.
Onnellinen olen maailman onnellisemmassa maassa;)
Kiva on lukea toisten matkakertomuksia ja kuvitella niin paljon kun pystyy, niiden mukaisesti.
Kakkusi houkuttaa samaa yrittämään Mdk, yleiskonetta en enää omista, mutta kai ne omenat saan pienittyä Bamigsilla.
On minulla se tehokas moottorinen kone olemassa, mutta muoviosat niin kalliita, että jätän komeron hyllyyn, tällä koneella melkein kaiken sai pienittyä, hyvä oli.
Noita sähköisiä välineitä tahtoo kaapin hyllylle kertyä, ilman niitäkin selviän, keinot on monet.
Samanlainen hamsteri olen minäkin, pakkasesta löytyy ja sen olen hyväksi kokenut, pidän vaan huolen, että aina ensin pakastetut tulee käytettyä.
Minulle on tullut mansikoiden suhteen vastenmielisyys, keksin keinon miten ne tulee syötyä rahka on hyvä sekoitus kohde, jälkiruokana menee.
Mikähän mansikoissa vikana, onko lannotteita liikaa käytetty?
Kälyni tykkäsi kovasti viemisistäni, jääkaappiin laittaessa sain todisteen, että tytär oli evästä varannut reissunsa ajaksi, ei minun jääkaappi koskaan niin täysi ole, kuin tämä oli.
Nyt menen tuohon lähimpään kauppaan, jotakin puutosta huomasin, juureksia ainakin, aamupalalle sämpylöitä ja jotain muutakin, maitoa ainakin., hedelmiäkin jos sopivaa löytyy.
Iloista päivää, eipä murheet paljonkaan paina, kun aurinko meitä hellii, toivon kolotustenkin vähenevän.- Anonyymi00070
Hil-la kirjoitti:
Kaunista auringon paistetta ja kevätpäivän tasausta elämme, nyt jää taakse talven pimeys ja pakkaset.
Radio kehotti kokeilemaan kananmunan pystyssä pysymistä, sellainen uskomus on olemassa, että kananmuna pystyssä pysyy, no pitihän se kokeilla, taas yksi narraus, kaikkea sitä pitää kokeillakin.
Perunan maahan laitto alkanut Rymättylässä ja Kilpisjärvellä uusi ennätys mitattu, lunta yli metrin, näin suomessa voi olla.
Marianpäivä ensi pyhänä, muistanko oikein tätäkin juhlapäivää aiemmin kahtena pyhänä juhlittiin ?
Pääsiäinen lähestyy, pyysin tyttären pajunkissoja etsimään lenkiollä käydessään, yksi kevään merkki sekin tuo pajunkissa.
Jotenkin tuntuu, että liian aikaiseen kevät tulee, luulen vielä pakkasiakin öisin tulevan, ehkä luntakin, en halua pahanilman toivoja olla, joten unohdetaan tuo;)D
Voimakas tunne tulee kevään myötä ja sanottu on niinkin, että itsemurhat keväisin lisääntyy, ihminen ei kestä näin vahvaa muutosta luonnon myötä.
Vaikea on tuo väite uskoa, kun aurinko lämpöään jakaa.
Matkailu on jäänyt vähälle minulta, mutta onneksi en sitä ole koskaan kaivannutkaan, elämäni on rikasta ollut täällä kotimaassakin, hienoa että mahdollisuuksia on sitä kaipaaville.
Minä uskon kaiken ihanuuden löytyvän minua tyydyttävänä telkkarin avulla, matkaan sinne minne halua tunnen. ja ihmettelen maailman ihanuutta, omassa tuolissani.
Silloin kun olisi ollut mahdollista matkustaa, ei rahat riittäneet, nyt ei sitten haluja ole, vaikka ehkä pystyisin matkan kustantamaan, no liikkumisen huonous myös jarruna.
Onnellinen olen maailman onnellisemmassa maassa;)
Kiva on lukea toisten matkakertomuksia ja kuvitella niin paljon kun pystyy, niiden mukaisesti.
Kakkusi houkuttaa samaa yrittämään Mdk, yleiskonetta en enää omista, mutta kai ne omenat saan pienittyä Bamigsilla.
On minulla se tehokas moottorinen kone olemassa, mutta muoviosat niin kalliita, että jätän komeron hyllyyn, tällä koneella melkein kaiken sai pienittyä, hyvä oli.
Noita sähköisiä välineitä tahtoo kaapin hyllylle kertyä, ilman niitäkin selviän, keinot on monet.
Samanlainen hamsteri olen minäkin, pakkasesta löytyy ja sen olen hyväksi kokenut, pidän vaan huolen, että aina ensin pakastetut tulee käytettyä.
Minulle on tullut mansikoiden suhteen vastenmielisyys, keksin keinon miten ne tulee syötyä rahka on hyvä sekoitus kohde, jälkiruokana menee.
Mikähän mansikoissa vikana, onko lannotteita liikaa käytetty?
Kälyni tykkäsi kovasti viemisistäni, jääkaappiin laittaessa sain todisteen, että tytär oli evästä varannut reissunsa ajaksi, ei minun jääkaappi koskaan niin täysi ole, kuin tämä oli.
Nyt menen tuohon lähimpään kauppaan, jotakin puutosta huomasin, juureksia ainakin, aamupalalle sämpylöitä ja jotain muutakin, maitoa ainakin., hedelmiäkin jos sopivaa löytyy.
Iloista päivää, eipä murheet paljonkaan paina, kun aurinko meitä hellii, toivon kolotustenkin vähenevän.Perjantai-aamun terveiset suoraan sinivuokkometsästä! En yleensä poikkea
normaalilta kävelyreitiltäni, mutta sain päähänpiston poiketa asfaltilta metsä-
polulle ja luulin näkeväni näkyjä! Sinivuokot ovat alkaneet kukkia! Vahinko,
ettei voi liittää kuvia! Nyt tulee kevät rytinällä. - Rytinällä sananmukaisesti
ainakin silloin kun JASit rytisevät taivaalla.
Kotiin tultua pesaisin käteni, niinkuin kuuluu tehdä kun tulee ulkoa ja vilkaisin
peiliin. Siinä tuli mieleen, että on kyllä mentävä kampaajalle ohennuttamaan
tukkamätästäni. Olen lyhentänyt itse niskahiukset, siihen olen keksinyt oman
menetelmän. - Kastelen niskahiukset ja kampaan ne mahdollisimman tasaiseksi
myötäilemään niskaa, Vetäisen maalarinteippiä korvasta toiseen niskahiusten
yli. Sitten leikkaan terävimmillä saksille liiat karvat pois. Lady-shavellä reunan
siistiminen ja sillä sipuli. -
Nyt ei enää omat konstit auta, vaan on mentävä kynittäväksi amamttilaisen luo.
Oli hyvä tuuri, kun sain ajan jo maanataina. Ajattelin, että kaikki ajat on loppu kun
pääsiäispyhät lähestyvät ja kaikki, naiset varsinkin, haluavat hiuksensa kuntoon.
Ihanaa kun alkaa näyttää siltä, että muoti vapaasti reuhottavilta pitkiltä hiuksilta
on vaihtumassa. Mahtaako mennä ensin pienenä välikautena niin, että hiuksista
muotoillaan siistejä kampauksia. Sitten tulee ehkä lyhyet hiukset taas muotiin.
Olen seurannut tv-emäntien muodonmuutosta. Yhä useammalla on upea kampaus.
Pukeutuminenkin alkaa vaihtua asiallisempaan tyyliin.
Vahinko vaan kun melkein kaikki näyttävät käyttävän viininpunaista, joka on taas
muotiväri pitkän poissaolon jälkeen.
70-luvulla se oli omassa vaatetuksessani ehdoton väri. Saappaista lähtien.
70-luvulla ostin aika paljon vaatteita Suomessa käydessäni. Suomalainen laatu oli
paras mahdollinen. Nykyään ei taida enää Suomessa olla vaatetusalan tehtaita?
Minulla on vielä jäljellä joitakin klassillistyylisiä vaatteita noilta ajoilta ja voin
käyttää niitä vieläkin.
On totta että muoti vaihtuu, mutta tyyli on ikuista.
Oletteko panneet merkille, että voi saada myymälöissäkin erilaista kohtelua,
riippuen onko mennyt ostoksille juuri sellaisena, kuin arkioloissa viihtyy parhaiten,
vai onko nähnyt hieman vaivaa ja siistinyt ulkonäköään? -
Oikeastaan minun ei pitäisi tällaisia juttuja arvailla ollenkaan, kun en itse käy
enää shoppailemassa, muuta kuin ruokaostoksilla talon pohjakerroksessa, ja voi
mennä ilman päällystakkia. Mutta minulla on tavallisesti v -72 Suomessa ostettu
poncho poolojumpperin ja pitkien housujen päällä. Myymälän henkilökunta näkee
jo kaukaa kun puna-musta poncho vilahtelee hyllyjen välissä, kärry täyttyy...
Tuo ponhco on minun rakkain vaatekappaleeni. Vuosikymmenien aikana, kun
liikuin paljon Ruotsin ja Suomen välillä, tuli poncho tunnetuksi. Kerran tuli eräs
nainen luokseni ja sanoi että hän on nähnyt tällaisen ponchon ennenkin täällä
laivalla! Sanoin, että melko varmasti tämä sama poncho.Poncho on kätevä: se
on lämmin, mutta ei hiostava.
Hauskinta mihin ponchoni on vaikuttanut on liikenteen pysäyttäminen Kanarian-
saarilla. - Olin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa lomalla ja olimme eräänä iltana
menossa syömään. Tulimme risteykseen, missä oli suojatie, mutta ei liikennevaloja.
Autoilijat eivät välittäneet yhtään suojatien päässä olevista ihmisjoukoista.
Minulla oli poncho käsivarrella viileän illan varalta. Sanoin seurueelleni, että nyt
haluan nähdä, onko autoissa jarruja.
Olin katsonut joka jouluaatto Aku Ankka-filmiä ja "urheata matadoria", joten nyt
mentiin!
Jäykistin niskani suoraksi, otin päättäväisiä askeleita sääriä suoristaen ja trippailin
suojatien puoliväliin. Otin ponchoni, levitin sen "muletaksi", käännyin autoihin päin
tein härkätaistelijan kietaisuliikkeita ja jatkoin niska jäykkänä melkein suojatien
loppuun. Pysähdyin ja vinkkasin etusormella muita tulemaan yli.
Olihan se hauska hetki sekä autoilijoille että suojatien ylipääsyä odottaneille, kun
pikkuinen mummeli ilmestyy härkätaistelijan ominaisuudessa keskelle liikennettä.
Mukavaa perjantaita!
/MdK
- Anonyymi00069
Kyllä vaan vuosittainen kristillinen juhlapäivä on Marianpäivä, jonka sanomassa kerrotaan arkkienkeli Gabrielin ilmestyneen Marialle ja ilmoittaneen Kristuksen tulevasta syntymästä.
- Anonyymi00071
Siihen aikaan ei ollut neuvolaa.
- Anonyymi00072
Anonyymi00071 kirjoitti:
Siihen aikaan ei ollut neuvolaa.
Eikä Suomen kaltaista lainsäädäntöä - asia pyhitetään hiljentymällä.
- Anonyymi00077
Anonyymi00072 kirjoitti:
Eikä Suomen kaltaista lainsäädäntöä - asia pyhitetään hiljentymällä.
Hieno asia, kun jokainen viitsisi ja hiljentyisi useimmin.
- Anonyymi00074
Päivää kun ottaa vastaan kerrallaan, eikä elä menneessä tai tulevissa, on mieli rauhaisempi, ja oikea.
Kaunista päivää.
Niinpä se pahempikin päivä tuli.
8päivä olin pojantyttärentyttärensynttäreillä ja sieltä menin veljelle, jossa jo Väinö oli.
Illalla tuli huono olo ja simahdin sohvalle, en pystynyt pitämään silmiä auki.
En jaksanut lähteä kotiin seuraavana päivänä.
Seuraavan vääntäydyin tien päälle, tunsin kuinka kuumettakin oli noussut.
Olihan sitä 39,3.
Keskiviikkona mietin, että huomenna, jos vielä kurja olo, soitan kiirevastaanotolle, jos saisi troppia.
Paljon näkee kerrottavan, kuinka vanhoja ihmisiä, ei hoideta ja kohtelukin väliin ylimielistä.
Niimpä ajattelin kertoa oman kokemukseni.
Soitin torstaiaamuna klo8, heti kun vastaanotto aukesi. 3vartin päästä makasin petillä monitoorissa kiinni.
Hoitaja sanoi, että pulssi on 170 ja crp (tulehdusarvo) 200.
Hetken päästä lääkäri tuli sanomaan, että sinä lähdet Acutaan, hoitaja tilaa ambulanssin.
Eka kerta siinä kyydissä.
Perillä heti verikokeen ottaja ja koronatestin ottaja. No positiivinen se.
Sitten kyöräsivät eristyshuoneeseen (hyvä, oma rauha).
Seuraavana päivänä minut siirrettiin sydänsairaalan puolelle alkuun myös eristykseen.
7 päivän aikana, joka aamu ja ilta verenpaine, pulssi, happisaturaatio. Joka aamu liuta verikokeita.
3kertaa EKG, 3 kertaa sydämen ultra. Kerran vatsanalueen CT.
Happi oli saatavilla, pistin vaan viikset naamalle ja pyysin hoitajaa avaamaan ´hanan.´´
Alkuun crp jatkoi nousuaan, saavuttaen 390-luvun. Sitten alkoi antibioottitippa purra ja arvo alkoi laskea.
Sydänlihaksessa tulehdusta. Flimmeri jäi nyt rytmiksi, ainakin toistaiseksi, koska se toimi ihan hyvin, enkä edes tunne sitä.
Niinpä 7 päivässä mummu nousi, kuin Fenikslintu tuhkasta.
Varmaankin auttoi, kun oli koronarokotus taustalla ja aika hyvä peruskunto. (Kiitos niitten ´´miestentöitten,´´)
Joka käänteessä hoitajat muistuttivat, että jos jotain oiretta tulee tai jotain tarvii, niin soita heti kelloo.
Enhän minä mitään etukäteen sanonut väelleni. Laitoin viestin, että tänne vietiin, hoitakaa Väinö. No Väinö tietysti hoidettiin.
Sain motkotukset miniältä ja pojantyttäreltä, että tommosta et enää tee, ettet ilmota mitään , että oot kipee.
Väinö oli ensin hämillään, kun tulin. katseli kysyvästi pää kallellaan. Menin kelataksilla veljen luo, missä Väinö oli ja pojantytär tuli meidät viemään kotiin.
Kun Väinö tajusi, että kaikki onkin kuten ennen, ei siitä jalkojen hieromisesta ja naukumisesta meinannut tulla loppua.
Tiiviisti nukkui vieressä koko yön.Olet joutunut kokemaan sen tosiasian, että kyllä meitä vanhuksiakin hoidetaan.
Ei tehdä siitä numeroa ; ) lienee ikäisiemme reaktio kun emme halua huolestuttaa läheisiämme vaikka usein on niin, että läheiset tietävät, mutta eivät hekään halua huolestuttaa meitä ; )- Anonyymi00076
Hienoa että pääsit nopeasti hoitoon ja olet nyt paremmassa kunnossa Väinösi kupeessa.
Sinulla oli koronarokutukset ja oliko myös kausiinfluenssarokotus?
Tämä on varmaan yksi niistä kriteereistä maailman onnellisempaan maahan. Tiedän että Suomessa valitetaan paljon terveydenhoidon huonontumisesta erityisesti tämän hallituksen aikana, mutta jos verrataan johonkin muuhun maahan, jossa ei ole vastaavanlaista julkista terveydenhoitoa, johon kaikilla on varaa, niin silloin huomaa miten onnellisessa asemassa olemme.
Sitten on olemassa maita, joissa on maailman etevimmät läääkärit, kaikki laitteet ja aparaatit jokaisen pikkukylän aluesairaalassa, eniten lääketieteen Nobel-palkinnon saaneita, mutta ellei sinulla ole kunnon vakuutusta, niin joudut julkiseen sairaalaan, joissa potilaita hoidetaan pienillä resursseilla ja ja suurella sydämellä, mutta se ei useinkaan riitä.
Kaikkea hyvää,
t. Paloma Ei kirj. Anonyymi00076 kirjoitti:
Hienoa että pääsit nopeasti hoitoon ja olet nyt paremmassa kunnossa Väinösi kupeessa.
Sinulla oli koronarokutukset ja oliko myös kausiinfluenssarokotus?
Tämä on varmaan yksi niistä kriteereistä maailman onnellisempaan maahan. Tiedän että Suomessa valitetaan paljon terveydenhoidon huonontumisesta erityisesti tämän hallituksen aikana, mutta jos verrataan johonkin muuhun maahan, jossa ei ole vastaavanlaista julkista terveydenhoitoa, johon kaikilla on varaa, niin silloin huomaa miten onnellisessa asemassa olemme.
Sitten on olemassa maita, joissa on maailman etevimmät läääkärit, kaikki laitteet ja aparaatit jokaisen pikkukylän aluesairaalassa, eniten lääketieteen Nobel-palkinnon saaneita, mutta ellei sinulla ole kunnon vakuutusta, niin joudut julkiseen sairaalaan, joissa potilaita hoidetaan pienillä resursseilla ja ja suurella sydämellä, mutta se ei useinkaan riitä.
Kaikkea hyvää,
t. Paloma Ei kirj.Hyvää lauantaiaamua, hieman pilviseltä näyttää, mutta aurinko varmaan kohta esiin pulpahtaa ja koko näkymä saa ihanan loisteen.
Eilen oli aurinko jo kuumaakin kuumempi, olin kymmenen minuuttia parvekkeen lämmössä, nyt seurailen mitkä ovatkaan tulokset, pysyykö näpyt tiessään.
Vähän kerrassaan yritän kasvoihini väriä saada, talven kalvakkuuden eloisaksi muuttaa, en mitään isoa rusketusta haluakaan,.
Olipa ihan tervehdys ja hauska juttu tuo kuvauksesi Mdk, sinivuokkoja kuin valkoisiakin oli mökilläni aikoinaan, myös keltavuokkoja sain silloin kasvamaan, hieman erikoisempi on.
Minulla on mustavalkea Poncho, mutta on takin malliin ommeltu, edessä napit, mutta väljä hihoistaan ja reilu muutenkin päälle laittaa.
Jää aika vähälle käytölle, kun on aika paksu, villalangoilla kudottu.
Olipa sinulla koetuksen aika Eliaana,, hyvä kuitenkin, että kaikki selvisi.
Ehdin jo monta kertaa miettiä miten voit, kun ei aikoihin näkynyt.
Hyvä peruskuntosi kesti noinkin kovan kuurin, ja ammatti ihmisenä osasit tautisi kuvan huomioida, nyt varmaan voit jättää jo raskaimmat työt pojallesi, ainakin vähäksi aikaa.
Eristykseen jouduin minäkin kerran, kun maailma päässäni pyöri ja pahoin voin jatkuvasti, epäilivät jonkun vatsataudin tulleen ja eristivät toisista, no ei siinä sitten mitään vakavampaa, aivokuvankin ottivat, ei kuitenkaan muuta syytä kuin häiriö tasapainoelimissä.
Aivan kauheilta tuntuvat nuo arvosi pahimmillaan.
Oli varmaan hellä tapaaminen Väinön kanssa;)
Hyvää hoitoa varmaan annetaan, kun hyvä tuuri käy, mutta aina se onni ei mukana seuraa ja paljon myös epäkohtia ilmaantuu.
Vanha, kaikkea ymmärtämätön useinkin jää heikoille, jos omaisetkaan ei osaa auttaa, mikä eteen.
Vilkasta on oven käynti tuossa vastapäätä olevassa senioritalossa, kotisairaanhoito pitkin päivää siellä juoksee.
Hyvinhän suomessa on aikoinaan ponnisteltu terveydenhoidon puolella, on saatu neuvolat ja muut lailla säädettävät hoidot, nyt kumminkin takapakkia mennään, hoitajia irtisanotaan.
Vanhuksia lisääntyy ja hoitajia ja muita huolenpitäjiä tarvitaan enemmän, ei hyvältä tämä suunta kuulosta.
Juurikin nuo Paloman mainitsemat asiat tätä hyvinvointi ja onnellisuuden oloa on lisännyt, mutta nyt ei kaikkea sitä hyvää kuitenkaan tunnu riittävän kaikille.
Maailma muuttuu, ei ainakaan parempaan suuntaan, huijauksia, petoksia, väkivaltaisuuksia, ei enää tuntemattomiin numeroihin uskalleta vastata, aina pelko tulla huijatuksi..
Mihin on kadonnut turvallinen suomikin, onko paluuta entisiin.
Luottamus oli suuri ja nyt joka puolelta varoituksia sataa, älä tee sitä ja sitä, joudut huijatuksi.
Miten kaipaankaan sitä kotimaatani, missä sai huoletta jättää vaikka ovet lukitsematta ja lasten koulutie oli turvallinen, miten nyt onkaan.
Vanhaa ei saisi muistella, mutta mihin hyvät muistot katoaisi, kun nykymenoa katselee.
Tuli vähän mustaa muisteloa, ei kuitenkaan toivoa menetetä, ihmeitä tapahtuu ja ehkä ihmisyys nostaa päätään vielä näissäkin ajoissa.
Tätä toistuvaa siivousta taas aloittelen, imurointi kova koitos, mutta siitäkin selviän, väliin istahtaen, pölyt saan vähennettyä, mutta kokonaan sitä kiusaa ei pois saa.
Liike on lääke, miksi en sitä yrittäisi.
Viikko on taas taakse jäämässä ja uuden alkuun valmistaudun, pääsiäinenkin lähestyy, hyvää jatkoa teille kaikille ja terveenä pysymistä ennen kaikkea.Voi että ! Pitipä sattua Eliaana, tuo vastoinkäyminen sinullekin. Ei uskalla edes ajatella millainen olosi oli noilla lukemilla.
Mutta hyvä että toit tietoomme tällaisenkin kokemuksen nykyterveydenhoidosta: apua saa ja hoito on hyvää - jos "onni" on matkassa.
Ihan tuli vedet silmiin kun luin teidän, sinun ja Väinön, kohtaamisesta. Lemmikeiltä me kaikki voisimme oppia sitä tuiki tärkeätä kohtaamisen taitoa. Ei siihen sanoja tarvita.
Voimia toipumiseen !
demeter1- Anonyymi00078
Hil-la kirjoitti:
Hyvää lauantaiaamua, hieman pilviseltä näyttää, mutta aurinko varmaan kohta esiin pulpahtaa ja koko näkymä saa ihanan loisteen.
Eilen oli aurinko jo kuumaakin kuumempi, olin kymmenen minuuttia parvekkeen lämmössä, nyt seurailen mitkä ovatkaan tulokset, pysyykö näpyt tiessään.
Vähän kerrassaan yritän kasvoihini väriä saada, talven kalvakkuuden eloisaksi muuttaa, en mitään isoa rusketusta haluakaan,.
Olipa ihan tervehdys ja hauska juttu tuo kuvauksesi Mdk, sinivuokkoja kuin valkoisiakin oli mökilläni aikoinaan, myös keltavuokkoja sain silloin kasvamaan, hieman erikoisempi on.
Minulla on mustavalkea Poncho, mutta on takin malliin ommeltu, edessä napit, mutta väljä hihoistaan ja reilu muutenkin päälle laittaa.
Jää aika vähälle käytölle, kun on aika paksu, villalangoilla kudottu.
Olipa sinulla koetuksen aika Eliaana,, hyvä kuitenkin, että kaikki selvisi.
Ehdin jo monta kertaa miettiä miten voit, kun ei aikoihin näkynyt.
Hyvä peruskuntosi kesti noinkin kovan kuurin, ja ammatti ihmisenä osasit tautisi kuvan huomioida, nyt varmaan voit jättää jo raskaimmat työt pojallesi, ainakin vähäksi aikaa.
Eristykseen jouduin minäkin kerran, kun maailma päässäni pyöri ja pahoin voin jatkuvasti, epäilivät jonkun vatsataudin tulleen ja eristivät toisista, no ei siinä sitten mitään vakavampaa, aivokuvankin ottivat, ei kuitenkaan muuta syytä kuin häiriö tasapainoelimissä.
Aivan kauheilta tuntuvat nuo arvosi pahimmillaan.
Oli varmaan hellä tapaaminen Väinön kanssa;)
Hyvää hoitoa varmaan annetaan, kun hyvä tuuri käy, mutta aina se onni ei mukana seuraa ja paljon myös epäkohtia ilmaantuu.
Vanha, kaikkea ymmärtämätön useinkin jää heikoille, jos omaisetkaan ei osaa auttaa, mikä eteen.
Vilkasta on oven käynti tuossa vastapäätä olevassa senioritalossa, kotisairaanhoito pitkin päivää siellä juoksee.
Hyvinhän suomessa on aikoinaan ponnisteltu terveydenhoidon puolella, on saatu neuvolat ja muut lailla säädettävät hoidot, nyt kumminkin takapakkia mennään, hoitajia irtisanotaan.
Vanhuksia lisääntyy ja hoitajia ja muita huolenpitäjiä tarvitaan enemmän, ei hyvältä tämä suunta kuulosta.
Juurikin nuo Paloman mainitsemat asiat tätä hyvinvointi ja onnellisuuden oloa on lisännyt, mutta nyt ei kaikkea sitä hyvää kuitenkaan tunnu riittävän kaikille.
Maailma muuttuu, ei ainakaan parempaan suuntaan, huijauksia, petoksia, väkivaltaisuuksia, ei enää tuntemattomiin numeroihin uskalleta vastata, aina pelko tulla huijatuksi..
Mihin on kadonnut turvallinen suomikin, onko paluuta entisiin.
Luottamus oli suuri ja nyt joka puolelta varoituksia sataa, älä tee sitä ja sitä, joudut huijatuksi.
Miten kaipaankaan sitä kotimaatani, missä sai huoletta jättää vaikka ovet lukitsematta ja lasten koulutie oli turvallinen, miten nyt onkaan.
Vanhaa ei saisi muistella, mutta mihin hyvät muistot katoaisi, kun nykymenoa katselee.
Tuli vähän mustaa muisteloa, ei kuitenkaan toivoa menetetä, ihmeitä tapahtuu ja ehkä ihmisyys nostaa päätään vielä näissäkin ajoissa.
Tätä toistuvaa siivousta taas aloittelen, imurointi kova koitos, mutta siitäkin selviän, väliin istahtaen, pölyt saan vähennettyä, mutta kokonaan sitä kiusaa ei pois saa.
Liike on lääke, miksi en sitä yrittäisi.
Viikko on taas taakse jäämässä ja uuden alkuun valmistaudun, pääsiäinenkin lähestyy, hyvää jatkoa teille kaikille ja terveenä pysymistä ennen kaikkea.Omakohtainen kokemukseni asentohuimauksesta on tällainen.
Minua alkoi huimata joka ilta ja yö kun muutin asentoa oikealle kyljelle.
Huimata alkoi jo kun käännyin vasemmalta kyljeltä selin makuulle.
Luin netistä ohjeen Eplayn manooverista.
Tein sitten sen ohjeen mukaan ja se auttoi heti ensimmäisellä kerralla.
Se oli kyllä ihme.
Tuon manööverin tarkoituksena on saada sakka korvassa menemään oikeaan paikkaan häiritsemässä tasapainoa. Unohdin tuosta luettelosta pois rintaröntgenin, siellä nimittäin löytyi alkava keuhkokuume.
Onneksi osui oikea antibiootti, joka alkoi purra.Anonyymi00078 kirjoitti:
Omakohtainen kokemukseni asentohuimauksesta on tällainen.
Minua alkoi huimata joka ilta ja yö kun muutin asentoa oikealle kyljelle.
Huimata alkoi jo kun käännyin vasemmalta kyljeltä selin makuulle.
Luin netistä ohjeen Eplayn manooverista.
Tein sitten sen ohjeen mukaan ja se auttoi heti ensimmäisellä kerralla.
Se oli kyllä ihme.
Tuon manööverin tarkoituksena on saada sakka korvassa menemään oikeaan paikkaan häiritsemässä tasapainoa.Kiitos Ano 00078 tuosta vinkistä. Katselin videon, paremmat ohjeet kun olin ennen saanut.
Päivää korvesta@
Hämmästyin onnellinen elämä kommenttiini tulleista muutamasta vastauksesta. Elämähän näillä kymmenillä sisältää paljon kokemuksia niin hyviä kuin huonojakin ja kokemukset ovat jokaiselle hyvin henkilökohtaisia.
Katselin juuri päiväkotilasten haastattelua miten he kokevat onnellisuuden.
Pieni tyttö vastasi, onnellinen on kun on paljon rahaa ; ))
Nyt taidetta luomaan, värien pyörittelyä ilmapallolla.Iltapäivää ! Kirjoitin heti "aamusta" pitkän viestin, mutta jätin lähettämättä.
Vaikka tiedetään, että "itsestään paha pappi saarnaa" se saarna tuntui taas liian mahtipontiselta tälle alustalle ja Nojatuoliin kun "henki" tuntuisi suosivan joko lyhyttä raportointia tai sitten chattailyä.
Eli yritän sitä "lyhyttä raportointia"..))
Nyt kun makuuhuoneeni lämpötila nousee väkisinkin, ei ole enää "alle 17"niin vaikutus näyttäisi tuntuvan heti. Aamujäykkyys on palannut, oireita ilmestyy olkapäähän (haravointi ?), kylkeen (väärin tehty punnerrusliike ?), jalkapöytään (Morton oireyhtymä?), huimaustakin podin eilen aamuna.
Kai pitäisi ajatella kuten Waltari: nyt maksan velkaa niistä hyvistä vuosista,
mitä olen sittenkin saanut elää. Niin kivuton olen saanut olla, että särkylääkkepakkaukset vanhenevat lääkekaapissani. Poikkeuksena tietysti ne opiaatit, mitä lonkkaleikkauksen jälkeen sain.
Juuri kolmosen Aamu-TV:ssa puhuttiin tuosta psykofyysisestä yhteydestä sairauksien kohdalla. Muistan jopa sellaisen tulkinnan, että ellei osaa/jaksa kohdata elämän kuormaa mielen puolella ne tulevat kohdattaviksi erilaisina fyysisinä oireina.
Joogaterapiassa opetettiin, ettei sairaus, oire, ole niin merkittävä kuin se ajankohta, elämäntilanne, missä sairastui.
Siinä mielessä kai "murehtiminen", jopa "valittaminen" voisivat myös tukea meidän kokonaisterveyttä..))
Nämä pienet krempat, joita meillä kaikilla taitaa jo tässä iässä olla, viittaavat kyllä mielestäni siihen tosiasiaan, että ihminen kuluu ja fyysisten vaivojen vähäisyys voisi -positiivisesti tulkiten - ollakin merkki hyvin eletystä elämästä..)) Tämä tulee ainakin Hil-lan ja muiden rautarouvien kohdalla mieleen..))
Sanotaan, että on myös tervettä sairautta (ja sairasta terveyttä). Tuo nykymeno, mitä Hil-la edellä kuvasi, ja millaisena sen itsekin näen, on jo monille niin rankkaa, että sairastuminen saattaa olla terve reaktio siihen.
Yhä nuoremmat oireilevat psyykisesti, psykoterapiasta on tullut jokamiehen ja -naisen selviytymisväline, diagnooseja (vrt ADHD) hankitaan ja saadaan aikuisenakin,
puhumattakaan muodikkaasta ahdistus/masennus- diagnoosista.
En siis vähättele niitä, mutta kyllä julkisuudessakin on joskus asetettu niiden tarpeellisuus kyseenalaiseksi, nähty, että psyykinen oireilu ei aina ole sairauden merkki vaan kuuluu elämän luonteeseen.
Äh. Saarnahan tästä sittenkin tuli, sorry vaan. Pari kirjoittajaa viritteli kyllä kivoja säveliäkin muisteltavaksi: "Elämä se on kuin silkkiä vaan" ja "Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille..."
Ja kyllä nämä lämpimät ja aurinkoiset kevätpäivät ovat verraton lahja meille kaikille.
Hyvää viikonloppua !
demeter1
waltariHöh, mitähän tuo waltarikin tuossa lopussa tekee ? Kömpelöt sormeni näitä outoja liikkeitä tekevät....Kännykällä kirjoittelu on tosi työlästä minulle siitäkin syystä.
- Anonyymi00079
Älä Demeter missään tapauksessa lähde lyhyisiin raportteihin, tyyliin mitä söit mssäkävit mitä teit. Hilla itse antaa mallia pohdinnoista, tavallisen arkipäivän mielekkyydestä ja arvosta kertoillen , heikommista välittämisestä jne. Ilo lukea myös joiltakin kauniita luonnon kuvauksia ja hauskoja sattumuksia, tuo Mdk on tosi hauska tyyppi , ollut mielenkiintoinen elämä hänellä . Tosi hienoa myös muistaa noita lukemiaan ja sidäistämiään kirjallisuuden sitaatteja ja löytää niille sopivat yhteydet.
- Anonyymi00080
Ne kirjailijoiden viisaudet vaativat muistia ja usein wikiä kuten nyt Waltari.
- Anonyymi00081
Anonyymi00080 kirjoitti:
Ne kirjailijoiden viisaudet vaativat muistia ja usein wikiä kuten nyt Waltari.
Ne vaativat myös fiksua lukijaa.
Anonyymi00080 kirjoitti:
Ne kirjailijoiden viisaudet vaativat muistia ja usein wikiä kuten nyt Waltari.
Olen samaa mieltä kanssasi Ano00079 ja Ano00080, muistia tarvitsee nuo kirjailijoiden viisaudet, mitä demeter meille jakaa , myös pituus viestissä puhuu puolestaan.
Mdk:lla huumorin kukka kukkii ja se saa naurun monasti aikaan, ihastelen ja ihmettelen rohkeuttaan, hyvä itsetunto siinä auttaa.
Tämä tällänen on mielestäni keskustelua parhaimmillaan, mihin tavan mummokin uskaltautuu.Anonyymi00079 kirjoitti:
Älä Demeter missään tapauksessa lähde lyhyisiin raportteihin, tyyliin mitä söit mssäkävit mitä teit. Hilla itse antaa mallia pohdinnoista, tavallisen arkipäivän mielekkyydestä ja arvosta kertoillen , heikommista välittämisestä jne. Ilo lukea myös joiltakin kauniita luonnon kuvauksia ja hauskoja sattumuksia, tuo Mdk on tosi hauska tyyppi , ollut mielenkiintoinen elämä hänellä . Tosi hienoa myös muistaa noita lukemiaan ja sidäistämiään kirjallisuuden sitaatteja ja löytää niille sopivat yhteydet.
Kiitos palautteistasi, Ano 00079. Uskon että ne ovat tärkeitä meille kaikille, kirjoittajat ja lukijat ovat yhtä merkityksellisiä molemmat.
Hil-lan läsnäolo ja vuorovaikutustaidot sopivat hyvin esimerkiksi meille kaikille, jatketaan sillä linjalla..))Anonyymi00080 kirjoitti:
Ne kirjailijoiden viisaudet vaativat muistia ja usein wikiä kuten nyt Waltari.
Tuota "sitaattimuistia" on joskus ihmetelty, on siitä piikiteltykin, Ano 15.35. Muuta minulla ei sitten olekaan..)) Jos pitäisi kertoa, mitä eilen tapahtui, joutuisin toteamaan, etten muista.
Ja Wikistä täytyy moni asia minunkin tarkistaa...
Ehkä muistamiseen jonkinverran vaikuttaa vahva samaistuminen, siis ihan lapsenomainen piirre...Nuo psykosomaattiset oireilut lienevät jokaisellekin tuttua, ihan luonnollisenakin asiana.
Kellä ottaa liika jännitys vatsasta, kellä särkee päätä jne...
Nykyään jo sentään tunnustetaan se tosiasia, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus.
Aina ei asiaan ole kiinnitetty huomiota.
Loppuunpalaminen syntyy juuri siitä, kun ihminen ei kuuntele kehonsa viestejä, vaan on kiire..kiire...
Sitten tulee hetki, kun elimistö pysäyttää kiireen.
Nykyään ylimedikalisoidaan asioita. Alakuloa ei eroteta sairaudesta nimeltä masennus.
Kerran näin Japanilaisen dokumentin telkusta, missä määrättiin jo 16-vuotiaille pojille potenssilääkkeitä. Surkeaa.
Hieman tuossa parveketta siivoilin, pientä liikuntaa tarvii harrastaa,
Lämmin oli päivä ajankohtaan nähden ja valoakin jo piisaa pidempään.
Tuo mainitsemasi joogaterapian ohje on hyvä.
En ole joogassa käynyt, mutta muistan tuon samantapaisen asian sellaisessa muodossa, että palaa mielikuvissasi sitä polkua takaisin, siihen mistä kaikki alkoi.
Mitä silloin tapahtui, voi löytää vihjeitä alkusyihin.
Mitä näihin vanhuuden kremppoihin tulee, sanotaan, että ihmiskeho alkaa kulua ja kuihtua, solujen uusiutuminen hidastuu, keho ikäänkuin valmistautuu lähtemään elämästä.
- Anonyymi00082
Niin se saattaapi olla, että eepoksenomainen keskustelu on täällä valttia.
"pappa da luula, pappa da luula - pappaa"Huomenta, huonosti nukutun yön jäljiltä toivottelen, pilvistä on, mutta päivä vasta alussa, voi se kirkastuakkin.
Tuo huonosti nukkuminen johtui nyt käsistäni, jotka "puutuivat", vaikka en töitä edes unessa tehnyt,herätti vaan vähän väliä asentoa vaihtamaan.
Uusi oire, mitenkähän tähän nyt pitäisi suhtautua?
Ano00078 asentohuimaus se kai minullakin oli, mutta todella ikävän tuntuinen ja siksi lääkäriin turvauduin, ainahan voi syy olla muussakin, tämä pääkoppa kun kehittää jos mitä, joskus myös aivot sairastaa tai sairauden tuottaa.
Tuo nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kysymyksiä herättää, vaaditaankohan nuoriltamme liikaa, pitää osata ja osallistua moneen.
Lapsuus jäänyt elämättä ja nuoruusiässä vaatimukset kuin aikuisille, mihin väliin sitä nuoruuden kokemuksia ehtii kokemaan, koko ajan vaan haasteet lisääntyy.
Milloin ehtii kokemaan ensirakkauden, milloin tosi sydänystäviä haalitaan, kun aina vaan tehokasta oppimista, asiat mitkä aiemmin elettiin ja koettiin, siitä se kokemus ja tieto,taito hakittiin, koulun käynnin ohessa.
Viisaita on opettajiksi, mutta milloin muistetaan myös elää?
Elämän oppiminen sen vaikeudet kestettäväksi opitaan vain eläen. mikään tieto ei ohjetta onneen anna.
Masennuslääkkeet ei nuoruuteen kuulu.
Toivottavasti korpikirjailijan mainitsema pikku tyttö ei ikävällä tavalla joudu kokemaan, että raha ei onnea tuo, joskin hyvä kaveri joskus on.
Oli tuo aikamoinen liuta vastoinkäymisiä mitä jouduit Eliaana kokemaan, onneksi lääke puri ja maltilla kuntosi kohentuu.
Joogassa minäkin aikoinani kävin ja opin siellä hyvän unen saannin, sitä vielä tänä päivänäkin toteytan ja on hyvin toiminutkin.
En pyöri unta odotellen, syviä hengityksiä ja ei aikaakaan ja olen unten mailla, se rentous edesauttaa.
Kai sitä olisi muistettava niitä hyviä aikoja, kun ei mihinkään kolottanut, tai oliko niin, ettei ehtinyt kuuntelemaan, aina jokin projekti oli menossa, tervettä kiirettä se aika sisällään piti.
Nyt melkein joutavana pyörien tulee aistittua joka kolotus, pitäisikö yrittää sivuuttaa, todeten, että ne jo kuuluu asiaan ja hyväksyä epäilemättä.
No ei niinkään, kyllä sitä on jo vakavasti otettava, jos joku vaiva jatkuvasti vaivaa, apua on haettava, jos sitä jostakin löytyy.
Ano 00082,voitko kuvitella, että jotkut lukevat mielellään "eepoksenomaisia" viestejä, kaikille ei mitään sano tuokaan mitä esitit, siitä ei saakeskustelua aikaan, vaikka kuinka pohtisi.
Jospa tämä minun eepokseni olisi mittansa mukainen ja siksi sanon vaan, että hyvää sunnutaipäivää.- Anonyymi00083
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, huonosti nukutun yön jäljiltä toivottelen, pilvistä on, mutta päivä vasta alussa, voi se kirkastuakkin.
Tuo huonosti nukkuminen johtui nyt käsistäni, jotka "puutuivat", vaikka en töitä edes unessa tehnyt,herätti vaan vähän väliä asentoa vaihtamaan.
Uusi oire, mitenkähän tähän nyt pitäisi suhtautua?
Ano00078 asentohuimaus se kai minullakin oli, mutta todella ikävän tuntuinen ja siksi lääkäriin turvauduin, ainahan voi syy olla muussakin, tämä pääkoppa kun kehittää jos mitä, joskus myös aivot sairastaa tai sairauden tuottaa.
Tuo nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kysymyksiä herättää, vaaditaankohan nuoriltamme liikaa, pitää osata ja osallistua moneen.
Lapsuus jäänyt elämättä ja nuoruusiässä vaatimukset kuin aikuisille, mihin väliin sitä nuoruuden kokemuksia ehtii kokemaan, koko ajan vaan haasteet lisääntyy.
Milloin ehtii kokemaan ensirakkauden, milloin tosi sydänystäviä haalitaan, kun aina vaan tehokasta oppimista, asiat mitkä aiemmin elettiin ja koettiin, siitä se kokemus ja tieto,taito hakittiin, koulun käynnin ohessa.
Viisaita on opettajiksi, mutta milloin muistetaan myös elää?
Elämän oppiminen sen vaikeudet kestettäväksi opitaan vain eläen. mikään tieto ei ohjetta onneen anna.
Masennuslääkkeet ei nuoruuteen kuulu.
Toivottavasti korpikirjailijan mainitsema pikku tyttö ei ikävällä tavalla joudu kokemaan, että raha ei onnea tuo, joskin hyvä kaveri joskus on.
Oli tuo aikamoinen liuta vastoinkäymisiä mitä jouduit Eliaana kokemaan, onneksi lääke puri ja maltilla kuntosi kohentuu.
Joogassa minäkin aikoinani kävin ja opin siellä hyvän unen saannin, sitä vielä tänä päivänäkin toteytan ja on hyvin toiminutkin.
En pyöri unta odotellen, syviä hengityksiä ja ei aikaakaan ja olen unten mailla, se rentous edesauttaa.
Kai sitä olisi muistettava niitä hyviä aikoja, kun ei mihinkään kolottanut, tai oliko niin, ettei ehtinyt kuuntelemaan, aina jokin projekti oli menossa, tervettä kiirettä se aika sisällään piti.
Nyt melkein joutavana pyörien tulee aistittua joka kolotus, pitäisikö yrittää sivuuttaa, todeten, että ne jo kuuluu asiaan ja hyväksyä epäilemättä.
No ei niinkään, kyllä sitä on jo vakavasti otettava, jos joku vaiva jatkuvasti vaivaa, apua on haettava, jos sitä jostakin löytyy.
Ano 00082,voitko kuvitella, että jotkut lukevat mielellään "eepoksenomaisia" viestejä, kaikille ei mitään sano tuokaan mitä esitit, siitä ei saakeskustelua aikaan, vaikka kuinka pohtisi.
Jospa tämä minun eepokseni olisi mittansa mukainen ja siksi sanon vaan, että hyvää sunnutaipäivää.Opiskelu ei estä nuoruuden viettämistä, kyllä se on tärkein satsaus tulevaisuuteen. Onneksi opetus on Suomessa nyt maksutonta ja saa opintotukia.
Ennen oli rankempaa kun suurimman osan piti lähteä heti kansakoulusta leipäänsä tienaamaan rankkoihin pienipalkkaisiin hanttihommiin tukkimetsään , rakennuksille, sahoille ja tytöt piikomaan. Raatamista kesti 40 v, terveys petti, sitten pieni eläke ja sillä kituuttamista.
Lapsuus ei niin ruusuista ennen ollut, iso lapsilauma ja huono ravinto, tekohampaat jo kakskymppisenä, puutetta kaikesta , töitä tehtävä paljon jo lapsena pientilalla. Ei ollut psyykkistä hoitoa, varmasti olisi olluttarpeen. Jos ei pärjännyt koulussa, leimattiin tyhmäksi . Jos oli psyykkisiä häiriöitä, leimattiin huonoksi ja pahantapaiseksi. Ennen ei ollut paremmin, päinvastoin. - Anonyymi00084
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, huonosti nukutun yön jäljiltä toivottelen, pilvistä on, mutta päivä vasta alussa, voi se kirkastuakkin.
Tuo huonosti nukkuminen johtui nyt käsistäni, jotka "puutuivat", vaikka en töitä edes unessa tehnyt,herätti vaan vähän väliä asentoa vaihtamaan.
Uusi oire, mitenkähän tähän nyt pitäisi suhtautua?
Ano00078 asentohuimaus se kai minullakin oli, mutta todella ikävän tuntuinen ja siksi lääkäriin turvauduin, ainahan voi syy olla muussakin, tämä pääkoppa kun kehittää jos mitä, joskus myös aivot sairastaa tai sairauden tuottaa.
Tuo nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kysymyksiä herättää, vaaditaankohan nuoriltamme liikaa, pitää osata ja osallistua moneen.
Lapsuus jäänyt elämättä ja nuoruusiässä vaatimukset kuin aikuisille, mihin väliin sitä nuoruuden kokemuksia ehtii kokemaan, koko ajan vaan haasteet lisääntyy.
Milloin ehtii kokemaan ensirakkauden, milloin tosi sydänystäviä haalitaan, kun aina vaan tehokasta oppimista, asiat mitkä aiemmin elettiin ja koettiin, siitä se kokemus ja tieto,taito hakittiin, koulun käynnin ohessa.
Viisaita on opettajiksi, mutta milloin muistetaan myös elää?
Elämän oppiminen sen vaikeudet kestettäväksi opitaan vain eläen. mikään tieto ei ohjetta onneen anna.
Masennuslääkkeet ei nuoruuteen kuulu.
Toivottavasti korpikirjailijan mainitsema pikku tyttö ei ikävällä tavalla joudu kokemaan, että raha ei onnea tuo, joskin hyvä kaveri joskus on.
Oli tuo aikamoinen liuta vastoinkäymisiä mitä jouduit Eliaana kokemaan, onneksi lääke puri ja maltilla kuntosi kohentuu.
Joogassa minäkin aikoinani kävin ja opin siellä hyvän unen saannin, sitä vielä tänä päivänäkin toteytan ja on hyvin toiminutkin.
En pyöri unta odotellen, syviä hengityksiä ja ei aikaakaan ja olen unten mailla, se rentous edesauttaa.
Kai sitä olisi muistettava niitä hyviä aikoja, kun ei mihinkään kolottanut, tai oliko niin, ettei ehtinyt kuuntelemaan, aina jokin projekti oli menossa, tervettä kiirettä se aika sisällään piti.
Nyt melkein joutavana pyörien tulee aistittua joka kolotus, pitäisikö yrittää sivuuttaa, todeten, että ne jo kuuluu asiaan ja hyväksyä epäilemättä.
No ei niinkään, kyllä sitä on jo vakavasti otettava, jos joku vaiva jatkuvasti vaivaa, apua on haettava, jos sitä jostakin löytyy.
Ano 00082,voitko kuvitella, että jotkut lukevat mielellään "eepoksenomaisia" viestejä, kaikille ei mitään sano tuokaan mitä esitit, siitä ei saakeskustelua aikaan, vaikka kuinka pohtisi.
Jospa tämä minun eepokseni olisi mittansa mukainen ja siksi sanon vaan, että hyvää sunnutaipäivää.Kyllä valitettavasti masennuslääkkeitä nuoretkin joutuu syömään, masennus on vakava sairaus jota pitää hoitaa myös lääkkeillä tarvittaessa.
Anonyymi00084 kirjoitti:
Kyllä valitettavasti masennuslääkkeitä nuoretkin joutuu syömään, masennus on vakava sairaus jota pitää hoitaa myös lääkkeillä tarvittaessa.
Lueskelin viestini uudelleen ja en kirjoittanut ollenkaan, ettäkö koulutus ei olisi tarpeellinen ja siitä hyötyäkin on, mutta se pitää toteuttaa nuoren voimien ja toiveitten mukaisesti.
Liian suurin housuihin astuminen se harmit eteen tuo, eli masennus kurkistelee joka nurkasta.
Kaikista ei ole lukuihmisiksi, nuorista osa ryhtyy ammattiin ja opiskelee sen vaatimusten tasolle, siinä ohessa elää muutakin elämää, kuin päntäten tietoa, mikä ei päähän meinaa mennä.
Kaikista ei ole johtajiksi ja tarvitaan myös kunnon työtekijöitä, nuori voi onnistua omilla ehdoillaan.
Ei arvostusta vain yhteisön vaatimusten mukaisesti, vaan joka nuori on omin voimavaroineen ja kykyineen tärkeä.
Muistan hyvin tuon ajan, mistä kerroit, kokenutkin sen olen Ano00083, mutta elämäni on sujunut, minulle ei asetettu velvoitteita, itse valitsin ja monelta osin onnistuin.
Puhuinkin nyt nuorten pahoinvoinnista, mistä viestejä näkyy, masennus on iso riski onnistumiseen,.
Noin ajattelen minä myös, Ano 00084.- Anonyymi00085
Hil-la kirjoitti:
Lueskelin viestini uudelleen ja en kirjoittanut ollenkaan, ettäkö koulutus ei olisi tarpeellinen ja siitä hyötyäkin on, mutta se pitää toteuttaa nuoren voimien ja toiveitten mukaisesti.
Liian suurin housuihin astuminen se harmit eteen tuo, eli masennus kurkistelee joka nurkasta.
Kaikista ei ole lukuihmisiksi, nuorista osa ryhtyy ammattiin ja opiskelee sen vaatimusten tasolle, siinä ohessa elää muutakin elämää, kuin päntäten tietoa, mikä ei päähän meinaa mennä.
Kaikista ei ole johtajiksi ja tarvitaan myös kunnon työtekijöitä, nuori voi onnistua omilla ehdoillaan.
Ei arvostusta vain yhteisön vaatimusten mukaisesti, vaan joka nuori on omin voimavaroineen ja kykyineen tärkeä.
Muistan hyvin tuon ajan, mistä kerroit, kokenutkin sen olen Ano00083, mutta elämäni on sujunut, minulle ei asetettu velvoitteita, itse valitsin ja monelta osin onnistuin.
Puhuinkin nyt nuorten pahoinvoinnista, mistä viestejä näkyy, masennus on iso riski onnistumiseen,.
Noin ajattelen minä myös, Ano 00084.Kyllä lääkäriksi ja tuomariksi opuskelijakin elää ohessa muuta elämää.
Liisa Keltikangas-Järvinen avaa tätä nuorten mielenterveysteemaa ansiokkaasti kirjassaan "Itsekkyyden aika"
"Monia nykyajan hyveistä pidettiin ennen narsismin tunnuspiirteinä. Kun tavallinen ihminen yrittää pärjätä vallitsevien yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Suurimpina kärsijöinä ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet ovat räjähtäneet käsiin. Samaan aikaan julkisen tilan on täyttänyt toistensa päälle huutavien riitapukarien kuoro, mikä on tehnyt yhteistyöstä vaikeaa. Kuinka tässä näin kävi?"
Kannattaa lukea. Kirjasta on tullut hyvin suosittu taitaa olla jo viides painos menossa.
Nuorten mielenterveysongelmia on ain aollut, mutta meidän nuoruudessamme niitä ei otettu vakavasti, vaan ne lakaistiin maton alle, asenteella, että kunhan se joskus aikuistuu, niin kyllä se siitä... Nuorten elämä ei todellakaan ollut helpomapaa viisikymmentä/kuusikymmentäluvulla, vaikka se vaikuttikin siltä, koska valinnat olivat vähäisemmät. Jos oli lukupäätä niin opiskelemaan, vaikka velaksi, ellei, niin ansiotyöhön ja perhettä perustamaan ja äkkiä. Luoja ei laiskaa elätä.
Nyt nuoriso lojuu sohvilla, näprää älypuhelintaan ja syö masennuslääkkeitä. citalopramia ja jos Luoja ei elätä, niin Valtio tekee sen ja hyvinvointivaltion turvaverkosto ei petä, vaikka onkin reikäinen. Tulevaisuudennäkymien ja tulevaisuudenuskon puuttuminen tekee nuorista passiiviisia ja koska yhteistä, yhdistävää asiaa kuten jälleenrakentaminen ei ole ja samalla yhteiskunta vaatii yhä kasvavan määränvalmiuksia, tietoa, koulutusta mihintahansa ammattiin tai työhön, johon nuorella ei ole edellytyksiä.
Toisaalta leikkaukset ja sosiaaliturvan heikentäminen eivät myöskään ole lääkkeitä tilanteeseen: nuoret eivät voi paremmin, aktivoidu ja hae työpaikkoihin, joita ei ole olemassakaan. Suomessa on Euroopan toiseksi vanhin väestö , joka tarvii kasvan määrän hoivaa ja palveluja ja toisaalta hallitus joka on maahnmuuttovihamielinen. Yhtälö on melkein mahdoton. Vahustenhoiva ja kaikki ihmisläheiset palvelut pyritään yksityistämään ja myymään firmoille jotka hoitavat asian pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla ja suurimmilla voitoilla, jotka sitten investoidaan uudelleen tai siirretään Maltalle tai Caymansaarille, modernin uusliberaalin talouspolitiikan mukaan.
Tekoäly ja automaatio vähentävät edelleenkin ihmistyön merkitystä ja nuortemme mahdollisuuksia orientoitua työmarkkinoille,- Anonyymi00086
On sinulla loistavat tiedot kaikista nuorista.
"Nyt nuoriso lojuu sohvilla, näprää älypuhelintaan" - Anonyymi00087
Anonyymi00086 kirjoitti:
On sinulla loistavat tiedot kaikista nuorista.
"Nyt nuoriso lojuu sohvilla, näprää älypuhelintaan"Oli varmaan tahallinen provo tai ote sieltä Ruotsin nuorisosta. Laaja otanta :))
- Anonyymi00088
Onhan Suomeen tullut valtavat määrät maahsnmuuttajia, mutta työllistyvät heikosti ja tarvitsevat paljon sosiaalihuoltoa.
Meidän nuoriso ei loju sohvilla vaan opiskelee, tekee osaikatyötä ja harrastaa liikuntaa. Älä yleistä! - Anonyymi00089
Anonyymi00088 kirjoitti:
Onhan Suomeen tullut valtavat määrät maahsnmuuttajia, mutta työllistyvät heikosti ja tarvitsevat paljon sosiaalihuoltoa.
Meidän nuoriso ei loju sohvilla vaan opiskelee, tekee osaikatyötä ja harrastaa liikuntaa. Älä yleistä!Minulla tuli mieleen uusi trendi, josta nyt on alettu puhua
viimeaikoina mediassakin. Se on englanniksi friction maxxing,
suomeksi epämukavuusalueen maksimointi ja ruotsiksi
”skavmaxxing”. (”Skav” tarkoittaa hiertämistä, hankaamista.)
Jos olen ymmärtänyt käsitteen oikein niin epämukavuus-
alueesta on hyötyä jos haluaa lisätä sen jälkeen saamaansa
nautinnollista olotilaa. Eli oikeastaan se on hyvänolon tunteen
lisäämistä! Ensin vaivaa ja sitten palkinto.
Esim. jos käy käsiksi vastenmielisiin töihin ja saa ne tehtyä,
niin sen jälkeen on nautinnollinen olo. Tai lähtee lenkille,
vaikka ulkona olisi kaatosade, pakkanen tai lumipyry, niin
lenkiltä tultua on ihana tunne.
Tällaisia epämukavuusalueita meillä kaikilla on, pitäisi vaan
rohkeasti ottaa härkää sarvista kiinni, niin henkinen palkinto
odottaa. Kun ajattelen tätä trendiä, niin ymmärrän, että se
on ollut omassa elämässäni aina läsnä, mutta sen toteutta-
mista olen kutsunut itsekuriksi.
Ehkä jollekin työttömälle on mahdoton ajatus yrittää hankkia
töitä, vaikka vaatimatontakin ja asettaa itsensä kerta toisensa
jälkeen alttiiksi saamaan vastauksen ”valitettavasti ei ole töitä”,
niin se, jos mikä, on epämukavuusalueen maksimointia.
Sitten kun saa positiivista palautetta, niin tyytyväisyys ja nautinto
on varmasti suuri.
Päätteeksi tähän, että nyt ei ollut vaikea tänä aamuna maksimoida
epämukavuusaluetta, vaikka uni olisi maistunut.
Oli niin ihana aamu lähteä lenkille ja sen jälkeen laittaa aamiainen
ja nauttia virkeästä olostaan.
Muistakaa siirtää kellot kesäaikaan!
/MdK - Anonyymi00090
Anonyymi00089 kirjoitti:
Minulla tuli mieleen uusi trendi, josta nyt on alettu puhua
viimeaikoina mediassakin. Se on englanniksi friction maxxing,
suomeksi epämukavuusalueen maksimointi ja ruotsiksi
”skavmaxxing”. (”Skav” tarkoittaa hiertämistä, hankaamista.)
Jos olen ymmärtänyt käsitteen oikein niin epämukavuus-
alueesta on hyötyä jos haluaa lisätä sen jälkeen saamaansa
nautinnollista olotilaa. Eli oikeastaan se on hyvänolon tunteen
lisäämistä! Ensin vaivaa ja sitten palkinto.
Esim. jos käy käsiksi vastenmielisiin töihin ja saa ne tehtyä,
niin sen jälkeen on nautinnollinen olo. Tai lähtee lenkille,
vaikka ulkona olisi kaatosade, pakkanen tai lumipyry, niin
lenkiltä tultua on ihana tunne.
Tällaisia epämukavuusalueita meillä kaikilla on, pitäisi vaan
rohkeasti ottaa härkää sarvista kiinni, niin henkinen palkinto
odottaa. Kun ajattelen tätä trendiä, niin ymmärrän, että se
on ollut omassa elämässäni aina läsnä, mutta sen toteutta-
mista olen kutsunut itsekuriksi.
Ehkä jollekin työttömälle on mahdoton ajatus yrittää hankkia
töitä, vaikka vaatimatontakin ja asettaa itsensä kerta toisensa
jälkeen alttiiksi saamaan vastauksen ”valitettavasti ei ole töitä”,
niin se, jos mikä, on epämukavuusalueen maksimointia.
Sitten kun saa positiivista palautetta, niin tyytyväisyys ja nautinto
on varmasti suuri.
Päätteeksi tähän, että nyt ei ollut vaikea tänä aamuna maksimoida
epämukavuusaluetta, vaikka uni olisi maistunut.
Oli niin ihana aamu lähteä lenkille ja sen jälkeen laittaa aamiainen
ja nauttia virkeästä olostaan.
Muistakaa siirtää kellot kesäaikaan!
/MdK"Muistakaa siirtää kellot kesäaikaan!"
Huom! Tämä viikon päästä!
/MdK - Anonyymi00092
Anonyymi00089 kirjoitti:
Minulla tuli mieleen uusi trendi, josta nyt on alettu puhua
viimeaikoina mediassakin. Se on englanniksi friction maxxing,
suomeksi epämukavuusalueen maksimointi ja ruotsiksi
”skavmaxxing”. (”Skav” tarkoittaa hiertämistä, hankaamista.)
Jos olen ymmärtänyt käsitteen oikein niin epämukavuus-
alueesta on hyötyä jos haluaa lisätä sen jälkeen saamaansa
nautinnollista olotilaa. Eli oikeastaan se on hyvänolon tunteen
lisäämistä! Ensin vaivaa ja sitten palkinto.
Esim. jos käy käsiksi vastenmielisiin töihin ja saa ne tehtyä,
niin sen jälkeen on nautinnollinen olo. Tai lähtee lenkille,
vaikka ulkona olisi kaatosade, pakkanen tai lumipyry, niin
lenkiltä tultua on ihana tunne.
Tällaisia epämukavuusalueita meillä kaikilla on, pitäisi vaan
rohkeasti ottaa härkää sarvista kiinni, niin henkinen palkinto
odottaa. Kun ajattelen tätä trendiä, niin ymmärrän, että se
on ollut omassa elämässäni aina läsnä, mutta sen toteutta-
mista olen kutsunut itsekuriksi.
Ehkä jollekin työttömälle on mahdoton ajatus yrittää hankkia
töitä, vaikka vaatimatontakin ja asettaa itsensä kerta toisensa
jälkeen alttiiksi saamaan vastauksen ”valitettavasti ei ole töitä”,
niin se, jos mikä, on epämukavuusalueen maksimointia.
Sitten kun saa positiivista palautetta, niin tyytyväisyys ja nautinto
on varmasti suuri.
Päätteeksi tähän, että nyt ei ollut vaikea tänä aamuna maksimoida
epämukavuusaluetta, vaikka uni olisi maistunut.
Oli niin ihana aamu lähteä lenkille ja sen jälkeen laittaa aamiainen
ja nauttia virkeästä olostaan.
Muistakaa siirtää kellot kesäaikaan!
/MdKIhan samalla linjalla olen kulkenut, Mdk. Olen pakottanut itseni tekemään (myös) ne ikävät työt eikä siihen mitään uutta asennoitumista ole tarvittu.
Epäilen, että niin on suurin osa meistä muistakin tehnyt .
Vähän ristiriitaisia nämä "ohjeet" välillä ovat. Kun pitäisi "kuunnelal itaseään" ja samalla haastaa sinne epämukavuusaluelle..))
demeter1 - Anonyymi00093
Anonyymi00092 kirjoitti:
Ihan samalla linjalla olen kulkenut, Mdk. Olen pakottanut itseni tekemään (myös) ne ikävät työt eikä siihen mitään uutta asennoitumista ole tarvittu.
Epäilen, että niin on suurin osa meistä muistakin tehnyt .
Vähän ristiriitaisia nämä "ohjeet" välillä ovat. Kun pitäisi "kuunnelal itaseään" ja samalla haastaa sinne epämukavuusaluelle..))
demeter1Juuri niin, demeter1,! Meidän ikäiset ihmiset eivät ole keksineet
vaan noin hienoja nimityksiä kaikelle tekemiselle. On vaan sanottu,
että kaikki työ on arvokasta ja jonkun ne kuitenkin on tehtävä.
Ei ole puhuttu epämukavuusalueesta ja sen maksimoimisesta, kun
on lähdetty joskus aamulla klo 4 aikaan ajelemaan työreissulle.
Mutta olen kyllä monta kertaa taputtanut ovenpieliä, kun olen tul-
lut takaisin kotiin ja tervehtinyt: "Hei taas rakas koti!" - Kyllä se oli
aitoa nautintoa! Piti vaan ensin tehdä tuokin reissu, että kaipasi
kotiin.
/MdK
- Anonyymi00091
Näkemäni, kuulemani ja lukemani perusteella tuo Paloman esittämä kuvaus "kansakunnan tilasta" on hyvinkin realistinen. Kiva että tuli puheeksi. Oma nuorisoni on vaan juuri nyt tulossa "töihin" pihamaalleni. Toivon pääseväni osallistumaan myöhemmin.
demeter1 Olette keskustelleet nuorisosta nyt ja ennen. Siihen en ota kantaa, kun en ole tekemisissä enää teini ikäisten kanssa ja omasta teiniajasta muistan, että ystävieni eivät olleen masentuneitä.
Epämukavuusalue, se aluehan on lähes jokapäiväinen tunne.
Tällä hetkellä tunnen olevani epämukavuusalueella. Tunnen itseni epävarmaksi. Edessä on useita haasteita, joista toivon selviytyväni suunnitelmieni mukaan. En koe haasteita vastenmielisiksi koen ne haastaviksi, mutta helpommallakin olen vastaavista selvinnyt.
Tiedän, että vastoinkäymisiä tulee, mutta odotan onnistumisia ja sen jälkeistä euroista olotilaa.
Olen funtsinut haasteita joihin joudun ja tunnetiloja, selviänkö.
Etukäteen on otettava huomioon epäonnistuminen ja suunnitelma sen varalle.
No, nämä ovat taas tätä minua.
Tein prinsessalle ristiäisortin valmiiksi. Se sisältää lapsuudessa äitini laulaman lastenlaulun sanat, samaa hyräilin itsekin pojilleni. Kortin tein Kaukametsässä graviikkatunnilla, kuvassa pikku tyttö katsoo ulos ikkunasta, tähyilee tulevaa.
Nyt tämä viikko taputeltu.Niin kaunis aamu huomenia lähettää, että ihan henkeä salpaa, ei pilven hattaraakaan näkyvissä, tuuli taitaa kuitenkin katupölyä lennättää ja ikkunan pesua voi vielä siirttä tuonnemmaksi.
Mitään intoa en siihen hommaan kyllä tunnekaan, taitaa yksi epämukavuusasia tämäkin, sen tehtyä on kuin palkinnon saanut.
Puheena ollen epämukavuusasian olen kyllä samoin kokenut, kuin toisetkin, mutta voiton tuntu on myös suuri, kun asian saa hoidettua, tulee tunne, että hyvä sinä;)
Pienestä ne onnistumisen tunteet on pitänyt koko elämän ajan kerätä, mitään suurta mahdollisuutta ei ole koskaan ollutkaan, silti tuon hyvän ja onnistumisen ilon on aika usein saanut tuntea.
Kaikki työ on aina kelvannut, ponnistellen kaikessa on tänne asti päässyt ja se tunne, että omin voimin ja taidoin, on voittanut vaikeudet, olisiko siinä se itsekuri tuottanut tulosta, masennuislääkkeitä en ole tarvinnut tähän päivään mennessä.
Pitää perään korjata, mieheni kuolema sekoitti elämän kulkua niin, että jouduin lääkärin kehoituksesta ottamaan lyhytkestoisen lääkkeen mielen myllerryksiin ja suruun.
Nykyään tuo masennus on kansansairaudeksi tullut, mikä siihen on johtanut?
Ehkä pakottava tarve saada kaikkea heti, pitkäjänteisyys puuttuu, epäonnistuminen masentaa usein jo eka yrittämisellä.
On kyllä tunnustettava, että tämän hetken työttömyys masentaa jo sivusta katsojaa, elämänusko horjuu.
Nuori ihminen ei jaksa kilpailla, ilman kokemusta ja elämän selviämisen uskoa se on masentavaa, miten kohottaa mieltä vaikeuksien keskellä, siinäpä pohtimista onkin kaikilla.
Muistan oman ja perheeni kilvoittelut aikoinaan, vasta eläkeiän lähestyttyä oli oma koti ja muut tarpeelliset asiat hankittu ja mökki ja autokin sen ajan hyvään elämään kuuluvana .
Lapset siinä ohessa kasvoivat, ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta onni heilläkin, tai sitkeyskö perintönä saatuna, onnistuivat kohtuudella.
Nyt jo heidänkin lapset hyvää elämää elävät, mikä sitten lienee se määre, mikä on hyvä elämä, onnellisina kuitenkin, näin uskon.
Kunpa jokaiselle nuorelle työ ja elämän usko löytyisi vaikeuksista huolimatta, näissä asioissa on yhteiskunnalla ja sen toiminnalla suuri vastuu.
Miten hoidetaankaan sitä heikointa lenkkiä?
Ei varmaan tuntemukseni nykynuorien elämästä vahva ole, mutta tulee seurattua uutosia ja niitä kanavia missä nuorien ongelmista puhutaan, ei voi sivuuttaa ilman huolen tuntua.
Yksikään nuori ei saisi ulkopuolelle yhteiskuntaa tipahtaa, heillä on tulevaisuus.
Ihmisiä vaan on lääkärit ja tuomaritkin, ehkä heillä on onni paremmin matkassa kulkenut jo nuoresta lähtien, kuin heillä joilla nyt mitään työtä ei ole tarjolla.
Kaikki olemme Luojamme luomia, ja elämisen oikeus kaikille kuuluu, ihmisyyttä on vaalittava.
Katselen pienen oravan liikkumista tuossa liikenteen sivussa, ei ole vaaratonta senkään elämä, mutta touhukas on, ruokaa on löydyttävä ja ehkä perheen perustaminen mielessä silläkin ja huolenpito poikasitaan sillekin eteen tulee.
Luonnossakin omat haasteet ja vaarat, näin on ihmistenkin keskellä.
Ehkä on muistettava vielä omaa sodanjälkeistä elämää, ei ollut helppoa kaikilla, mutta halu rakentaa parempaa oli kaikilla, nuorilla kuin vanhoilla ja sodan kestetyä oli into suuri saada elämä sujumaan, ei siinä pieniä masennuksia tunnistettu.
Työtä ja uurastusta aamuista iltaan, siitä se hyvinvointi alkoi näkymään ja usko paremmasta voitti.
Nyt voimme sivellä omia kodin ovenpieliä Mdk:koon tavalla, ihana , että on oma koti ja on jaksettu pponnistella.
Toivottavasti demeterin pihakin on nyt puhdistettu talven takaisista ja elämä hymyää kilpaa auringon kanssa.
Samoja on ongelmat kuin onnistumiset siellä meren tuolla puolen, mutta elämä hymyjäänkin jakaa ja siitä onnellisia saamme olla;)
Kaikkea hyvää ihan jokaiselle jaksetaan hymyä jakaa kanssaihmisillekin;)D- Anonyymi00094
Hil-la kirjoitti:
Niin kaunis aamu huomenia lähettää, että ihan henkeä salpaa, ei pilven hattaraakaan näkyvissä, tuuli taitaa kuitenkin katupölyä lennättää ja ikkunan pesua voi vielä siirttä tuonnemmaksi.
Mitään intoa en siihen hommaan kyllä tunnekaan, taitaa yksi epämukavuusasia tämäkin, sen tehtyä on kuin palkinnon saanut.
Puheena ollen epämukavuusasian olen kyllä samoin kokenut, kuin toisetkin, mutta voiton tuntu on myös suuri, kun asian saa hoidettua, tulee tunne, että hyvä sinä;)
Pienestä ne onnistumisen tunteet on pitänyt koko elämän ajan kerätä, mitään suurta mahdollisuutta ei ole koskaan ollutkaan, silti tuon hyvän ja onnistumisen ilon on aika usein saanut tuntea.
Kaikki työ on aina kelvannut, ponnistellen kaikessa on tänne asti päässyt ja se tunne, että omin voimin ja taidoin, on voittanut vaikeudet, olisiko siinä se itsekuri tuottanut tulosta, masennuislääkkeitä en ole tarvinnut tähän päivään mennessä.
Pitää perään korjata, mieheni kuolema sekoitti elämän kulkua niin, että jouduin lääkärin kehoituksesta ottamaan lyhytkestoisen lääkkeen mielen myllerryksiin ja suruun.
Nykyään tuo masennus on kansansairaudeksi tullut, mikä siihen on johtanut?
Ehkä pakottava tarve saada kaikkea heti, pitkäjänteisyys puuttuu, epäonnistuminen masentaa usein jo eka yrittämisellä.
On kyllä tunnustettava, että tämän hetken työttömyys masentaa jo sivusta katsojaa, elämänusko horjuu.
Nuori ihminen ei jaksa kilpailla, ilman kokemusta ja elämän selviämisen uskoa se on masentavaa, miten kohottaa mieltä vaikeuksien keskellä, siinäpä pohtimista onkin kaikilla.
Muistan oman ja perheeni kilvoittelut aikoinaan, vasta eläkeiän lähestyttyä oli oma koti ja muut tarpeelliset asiat hankittu ja mökki ja autokin sen ajan hyvään elämään kuuluvana .
Lapset siinä ohessa kasvoivat, ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta onni heilläkin, tai sitkeyskö perintönä saatuna, onnistuivat kohtuudella.
Nyt jo heidänkin lapset hyvää elämää elävät, mikä sitten lienee se määre, mikä on hyvä elämä, onnellisina kuitenkin, näin uskon.
Kunpa jokaiselle nuorelle työ ja elämän usko löytyisi vaikeuksista huolimatta, näissä asioissa on yhteiskunnalla ja sen toiminnalla suuri vastuu.
Miten hoidetaankaan sitä heikointa lenkkiä?
Ei varmaan tuntemukseni nykynuorien elämästä vahva ole, mutta tulee seurattua uutosia ja niitä kanavia missä nuorien ongelmista puhutaan, ei voi sivuuttaa ilman huolen tuntua.
Yksikään nuori ei saisi ulkopuolelle yhteiskuntaa tipahtaa, heillä on tulevaisuus.
Ihmisiä vaan on lääkärit ja tuomaritkin, ehkä heillä on onni paremmin matkassa kulkenut jo nuoresta lähtien, kuin heillä joilla nyt mitään työtä ei ole tarjolla.
Kaikki olemme Luojamme luomia, ja elämisen oikeus kaikille kuuluu, ihmisyyttä on vaalittava.
Katselen pienen oravan liikkumista tuossa liikenteen sivussa, ei ole vaaratonta senkään elämä, mutta touhukas on, ruokaa on löydyttävä ja ehkä perheen perustaminen mielessä silläkin ja huolenpito poikasitaan sillekin eteen tulee.
Luonnossakin omat haasteet ja vaarat, näin on ihmistenkin keskellä.
Ehkä on muistettava vielä omaa sodanjälkeistä elämää, ei ollut helppoa kaikilla, mutta halu rakentaa parempaa oli kaikilla, nuorilla kuin vanhoilla ja sodan kestetyä oli into suuri saada elämä sujumaan, ei siinä pieniä masennuksia tunnistettu.
Työtä ja uurastusta aamuista iltaan, siitä se hyvinvointi alkoi näkymään ja usko paremmasta voitti.
Nyt voimme sivellä omia kodin ovenpieliä Mdk:koon tavalla, ihana , että on oma koti ja on jaksettu pponnistella.
Toivottavasti demeterin pihakin on nyt puhdistettu talven takaisista ja elämä hymyää kilpaa auringon kanssa.
Samoja on ongelmat kuin onnistumiset siellä meren tuolla puolen, mutta elämä hymyjäänkin jakaa ja siitä onnellisia saamme olla;)
Kaikkea hyvää ihan jokaiselle jaksetaan hymyä jakaa kanssaihmisillekin;)DHyvää aamupäivää!
Tämän päivän aikana käväisen kaupungilla, on aika kampaajalle.
Sitä se kevät teettää. On saanut vetäistä myssyn päähän, kun on
liikkeellä yleisillä paikoilla, mutta kohta myssynkäyttö alkaa olla
liioiteltua, jos ei ole enää hattuihminen.
Aikani kuluksi, ennenkuin lähden bussipysäkille, katselin vanhaa
valokuva-albumia ja silmiini osui kuva mummon ja ukin naapurus-
tossa olleesta nuorisoseuran talosta, jonka rakentamista olin
pikkutyttönä ollut seuraamassa, kun olin käymässä mummolassa.
Yhteishenki toimi sota-ajan jälkeen! Nuoret halusivat olla yhdessä
ja tavata toisiaan. Ei silloin ollut yhteiskunnan järjestämiä kohtaus-
paikkoja, varsinkaan pienissä maalaiskylissä, mutta yhteishengellä
sekin asia voitiin hoitaa.
Kylän nuoret alkoivat saada myötätuntoa ajatukselleen rakentaa
kohtaamispaikka nuorille ja kaikille kyläläisille.
Metsää omistavat lahjoittivat puutavaraa, joka pystystä metsästä piti
”jalostaa” hirsiksi ja laudoiksi. Jopa tiiletkin tehtiin itse alusta loppuun.
Rakennusta tehdessä kerääntyi aina talkooporukkaa omien töittensä
päätteeksi vielä iltapimeälläkin jatkamaan yhteistä projektia.
Voi sitä onnea kun Honkapirtti sitten oli valmis!
Siellä oli nuorilla mm. teatteripiiri. Järjestivät illanviettoja tansseineen.
Oli elokuvailtoja ja muistan minkälaisen vaikutelman teki nähdä ”liikku-
via kuvia” 5-vuotiaana. Kylän yhteisiä juhlia järjestettiin myös talossa,
joka vieläkin on pystyssä. Nykyään yksityisasuntona.
Honkapirttikin oli hyvä esimerkki epämukavuusalueen maksimoimisesta
ja saavutetusta hyvänolontunteesta kun projekti oli maalissa.
Vaikea löytää vastaavaa esimerkkiä nykypäivänä yhteishengestä.
Jos sitä vielä on, niin varmaankin löytyy maaseudulla, pienemmillä
paikkakunnilla, missä koetaan että ollaan riippuvaisia toisistaan ja
autetaan toisiaan.
/MdK - Anonyymi00095
Hil-la kirjoitti:
Niin kaunis aamu huomenia lähettää, että ihan henkeä salpaa, ei pilven hattaraakaan näkyvissä, tuuli taitaa kuitenkin katupölyä lennättää ja ikkunan pesua voi vielä siirttä tuonnemmaksi.
Mitään intoa en siihen hommaan kyllä tunnekaan, taitaa yksi epämukavuusasia tämäkin, sen tehtyä on kuin palkinnon saanut.
Puheena ollen epämukavuusasian olen kyllä samoin kokenut, kuin toisetkin, mutta voiton tuntu on myös suuri, kun asian saa hoidettua, tulee tunne, että hyvä sinä;)
Pienestä ne onnistumisen tunteet on pitänyt koko elämän ajan kerätä, mitään suurta mahdollisuutta ei ole koskaan ollutkaan, silti tuon hyvän ja onnistumisen ilon on aika usein saanut tuntea.
Kaikki työ on aina kelvannut, ponnistellen kaikessa on tänne asti päässyt ja se tunne, että omin voimin ja taidoin, on voittanut vaikeudet, olisiko siinä se itsekuri tuottanut tulosta, masennuislääkkeitä en ole tarvinnut tähän päivään mennessä.
Pitää perään korjata, mieheni kuolema sekoitti elämän kulkua niin, että jouduin lääkärin kehoituksesta ottamaan lyhytkestoisen lääkkeen mielen myllerryksiin ja suruun.
Nykyään tuo masennus on kansansairaudeksi tullut, mikä siihen on johtanut?
Ehkä pakottava tarve saada kaikkea heti, pitkäjänteisyys puuttuu, epäonnistuminen masentaa usein jo eka yrittämisellä.
On kyllä tunnustettava, että tämän hetken työttömyys masentaa jo sivusta katsojaa, elämänusko horjuu.
Nuori ihminen ei jaksa kilpailla, ilman kokemusta ja elämän selviämisen uskoa se on masentavaa, miten kohottaa mieltä vaikeuksien keskellä, siinäpä pohtimista onkin kaikilla.
Muistan oman ja perheeni kilvoittelut aikoinaan, vasta eläkeiän lähestyttyä oli oma koti ja muut tarpeelliset asiat hankittu ja mökki ja autokin sen ajan hyvään elämään kuuluvana .
Lapset siinä ohessa kasvoivat, ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta onni heilläkin, tai sitkeyskö perintönä saatuna, onnistuivat kohtuudella.
Nyt jo heidänkin lapset hyvää elämää elävät, mikä sitten lienee se määre, mikä on hyvä elämä, onnellisina kuitenkin, näin uskon.
Kunpa jokaiselle nuorelle työ ja elämän usko löytyisi vaikeuksista huolimatta, näissä asioissa on yhteiskunnalla ja sen toiminnalla suuri vastuu.
Miten hoidetaankaan sitä heikointa lenkkiä?
Ei varmaan tuntemukseni nykynuorien elämästä vahva ole, mutta tulee seurattua uutosia ja niitä kanavia missä nuorien ongelmista puhutaan, ei voi sivuuttaa ilman huolen tuntua.
Yksikään nuori ei saisi ulkopuolelle yhteiskuntaa tipahtaa, heillä on tulevaisuus.
Ihmisiä vaan on lääkärit ja tuomaritkin, ehkä heillä on onni paremmin matkassa kulkenut jo nuoresta lähtien, kuin heillä joilla nyt mitään työtä ei ole tarjolla.
Kaikki olemme Luojamme luomia, ja elämisen oikeus kaikille kuuluu, ihmisyyttä on vaalittava.
Katselen pienen oravan liikkumista tuossa liikenteen sivussa, ei ole vaaratonta senkään elämä, mutta touhukas on, ruokaa on löydyttävä ja ehkä perheen perustaminen mielessä silläkin ja huolenpito poikasitaan sillekin eteen tulee.
Luonnossakin omat haasteet ja vaarat, näin on ihmistenkin keskellä.
Ehkä on muistettava vielä omaa sodanjälkeistä elämää, ei ollut helppoa kaikilla, mutta halu rakentaa parempaa oli kaikilla, nuorilla kuin vanhoilla ja sodan kestetyä oli into suuri saada elämä sujumaan, ei siinä pieniä masennuksia tunnistettu.
Työtä ja uurastusta aamuista iltaan, siitä se hyvinvointi alkoi näkymään ja usko paremmasta voitti.
Nyt voimme sivellä omia kodin ovenpieliä Mdk:koon tavalla, ihana , että on oma koti ja on jaksettu pponnistella.
Toivottavasti demeterin pihakin on nyt puhdistettu talven takaisista ja elämä hymyää kilpaa auringon kanssa.
Samoja on ongelmat kuin onnistumiset siellä meren tuolla puolen, mutta elämä hymyjäänkin jakaa ja siitä onnellisia saamme olla;)
Kaikkea hyvää ihan jokaiselle jaksetaan hymyä jakaa kanssaihmisillekin;)DIltapäivää ! Täytyy myöntää, että eiliset pihatalkoot veivät sen verran voimia, että tänään en yritäkään mitään isompaa.
Samalla ne kyllä toimivat voimansiirtona nuorilta vanhalle, enpä olisi yksinäni tuota projektia pystynyt vetämään ja ennen muuta tuntemaan iloa kaikesta tekemisestä ja yhdessäolosta. Kun vielä työrupeaman päätteksi eläydyimme "lentomatkalle Islantiin" elämän täyteys tuntui koko olemuksessa..))
Näiden tyttölasten, 12 ja 8, kanssa emme koskaan tarvitse leikkeihin minkäänlaista rekviksiittaa, mielikuvitus riittää ja aina jaksan ihastella sitä keksiliäisyyttä mitä lapsista löytyy kun päästävät oman luovuutensa valloilleen.
Samalla tavalla nämäkin lapset tietysti koukuttuvat sometarjontaan, räpläävät kännykkänsä, mutta ilo oli nähdä, ettei se "muu" ole heiltä kadonnut vaan tallella, miten pitkään, sen aika näyttää.
Siinä se isovanhemman suurin murhe taitaa ollakin, tulevaisuuden pelko lasten- ja lastenlasten puolesta ja ymmärrys siitä, että omat osallistumismahdollisuudet yhteiseen elämänkulkuun vähenevät kaiken aikaa.
Kyllä minäkin kaipaan niitä "vanhoja hyviä aikoja" mitä Hil-la ja Mdk kuvasivat ja yhdyn Paloman kuvaukseen meidän oman aikamme näköalattomuudesta.
Vaikka voin hyvin tunnistaa Anon 00083/9.45 mainitsemat osattomuusalueet meidän lapsuudessa, omassa mielessäni ne kuitenkin korvautuvat juuri tuolla "ajan hengellä", jossa oli vahvana tulevaisuuden usko, velvollisuuden- ja yhteisvastuun henki.
Niitä en ainakaan itse tästä ajasta juuri löydä, ovatko ne jo vain sanoja ilman sisältöä, kuuluvat vain lainsäätäjien ja viranomaistyön piiriin ?
Hymyä jaettavaksi löysin tuolla edellisellä lenkilläni. Minua alkoi seurata S-marketin robotti. Kiirettä piti kun ohittikin minut - tai suoraan sanoen, taisin vähän pelätäkin sitä, vaikka se selvästi tiesi liikennesäännöt ja kunnioitti niitä.
Robotti herätti kyllä hilpeyttä vastaantulijoissakin, sai meidät iloisesti tervehtimäänkin toisiamme. Nuori äiti pienen poikansa kanssa pysähtyi katselemaan robotin kulkua ja kun kysyin pojalta, pelottiko häntä, tämä vastasi tietävänä; ei pelota, siellä on ihminen sisällä..))
Äiti puolestaan kertoi, että talvella joku robotti oli suistunut ojaan ja huusi sieltä apua !
Auttajankin sai - kyllä meistä auttamishaluakin löytyy - robotille ainakin..))
Taas aurinkoinen kevätpäivä tarjolla, hyvää päivää kaikille !
demeter1 Hil-la kirjoitti:
Niin kaunis aamu huomenia lähettää, että ihan henkeä salpaa, ei pilven hattaraakaan näkyvissä, tuuli taitaa kuitenkin katupölyä lennättää ja ikkunan pesua voi vielä siirttä tuonnemmaksi.
Mitään intoa en siihen hommaan kyllä tunnekaan, taitaa yksi epämukavuusasia tämäkin, sen tehtyä on kuin palkinnon saanut.
Puheena ollen epämukavuusasian olen kyllä samoin kokenut, kuin toisetkin, mutta voiton tuntu on myös suuri, kun asian saa hoidettua, tulee tunne, että hyvä sinä;)
Pienestä ne onnistumisen tunteet on pitänyt koko elämän ajan kerätä, mitään suurta mahdollisuutta ei ole koskaan ollutkaan, silti tuon hyvän ja onnistumisen ilon on aika usein saanut tuntea.
Kaikki työ on aina kelvannut, ponnistellen kaikessa on tänne asti päässyt ja se tunne, että omin voimin ja taidoin, on voittanut vaikeudet, olisiko siinä se itsekuri tuottanut tulosta, masennuislääkkeitä en ole tarvinnut tähän päivään mennessä.
Pitää perään korjata, mieheni kuolema sekoitti elämän kulkua niin, että jouduin lääkärin kehoituksesta ottamaan lyhytkestoisen lääkkeen mielen myllerryksiin ja suruun.
Nykyään tuo masennus on kansansairaudeksi tullut, mikä siihen on johtanut?
Ehkä pakottava tarve saada kaikkea heti, pitkäjänteisyys puuttuu, epäonnistuminen masentaa usein jo eka yrittämisellä.
On kyllä tunnustettava, että tämän hetken työttömyys masentaa jo sivusta katsojaa, elämänusko horjuu.
Nuori ihminen ei jaksa kilpailla, ilman kokemusta ja elämän selviämisen uskoa se on masentavaa, miten kohottaa mieltä vaikeuksien keskellä, siinäpä pohtimista onkin kaikilla.
Muistan oman ja perheeni kilvoittelut aikoinaan, vasta eläkeiän lähestyttyä oli oma koti ja muut tarpeelliset asiat hankittu ja mökki ja autokin sen ajan hyvään elämään kuuluvana .
Lapset siinä ohessa kasvoivat, ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta onni heilläkin, tai sitkeyskö perintönä saatuna, onnistuivat kohtuudella.
Nyt jo heidänkin lapset hyvää elämää elävät, mikä sitten lienee se määre, mikä on hyvä elämä, onnellisina kuitenkin, näin uskon.
Kunpa jokaiselle nuorelle työ ja elämän usko löytyisi vaikeuksista huolimatta, näissä asioissa on yhteiskunnalla ja sen toiminnalla suuri vastuu.
Miten hoidetaankaan sitä heikointa lenkkiä?
Ei varmaan tuntemukseni nykynuorien elämästä vahva ole, mutta tulee seurattua uutosia ja niitä kanavia missä nuorien ongelmista puhutaan, ei voi sivuuttaa ilman huolen tuntua.
Yksikään nuori ei saisi ulkopuolelle yhteiskuntaa tipahtaa, heillä on tulevaisuus.
Ihmisiä vaan on lääkärit ja tuomaritkin, ehkä heillä on onni paremmin matkassa kulkenut jo nuoresta lähtien, kuin heillä joilla nyt mitään työtä ei ole tarjolla.
Kaikki olemme Luojamme luomia, ja elämisen oikeus kaikille kuuluu, ihmisyyttä on vaalittava.
Katselen pienen oravan liikkumista tuossa liikenteen sivussa, ei ole vaaratonta senkään elämä, mutta touhukas on, ruokaa on löydyttävä ja ehkä perheen perustaminen mielessä silläkin ja huolenpito poikasitaan sillekin eteen tulee.
Luonnossakin omat haasteet ja vaarat, näin on ihmistenkin keskellä.
Ehkä on muistettava vielä omaa sodanjälkeistä elämää, ei ollut helppoa kaikilla, mutta halu rakentaa parempaa oli kaikilla, nuorilla kuin vanhoilla ja sodan kestetyä oli into suuri saada elämä sujumaan, ei siinä pieniä masennuksia tunnistettu.
Työtä ja uurastusta aamuista iltaan, siitä se hyvinvointi alkoi näkymään ja usko paremmasta voitti.
Nyt voimme sivellä omia kodin ovenpieliä Mdk:koon tavalla, ihana , että on oma koti ja on jaksettu pponnistella.
Toivottavasti demeterin pihakin on nyt puhdistettu talven takaisista ja elämä hymyää kilpaa auringon kanssa.
Samoja on ongelmat kuin onnistumiset siellä meren tuolla puolen, mutta elämä hymyjäänkin jakaa ja siitä onnellisia saamme olla;)
Kaikkea hyvää ihan jokaiselle jaksetaan hymyä jakaa kanssaihmisillekin;)DPäivää@
Hilla kirjoitit, yhteiskunnalla ja sen toimilla on suuri vastuu nuorten onnistumisiin.
Pilapiirtäjä Ville Rannalla on hyviä maailmantilanne kuvia. Muistan yhden pilakuvan jossa rähjäinen nuorimies istui maassa masentuneena, alla teksti
"Yhteiskunta on vastuussa."
Referoitu lainaus wikistä.
"On tärkeää välttää nuorten stereotyyppejä. Vaikka mediassa korostuvat hyvin konservatiiviset tai syrjäytyneet nuoret suurin osa nuorista elää arkeaan näiden välissä".
Tein juuri hyvänmielen työn. Siivosin takapihaamme, haravoin lumenalta paljastuneet suopayrtin sekä humalan varret. Haravoin ne portin pieleen odottamaan eteenpäin vientiä.
Hyvin selvisin, ilman yhteiskunnan apua ; )korppis kirjoitti:
Päivää@
Hilla kirjoitit, yhteiskunnalla ja sen toimilla on suuri vastuu nuorten onnistumisiin.
Pilapiirtäjä Ville Rannalla on hyviä maailmantilanne kuvia. Muistan yhden pilakuvan jossa rähjäinen nuorimies istui maassa masentuneena, alla teksti
"Yhteiskunta on vastuussa."
Referoitu lainaus wikistä.
"On tärkeää välttää nuorten stereotyyppejä. Vaikka mediassa korostuvat hyvin konservatiiviset tai syrjäytyneet nuoret suurin osa nuorista elää arkeaan näiden välissä".
Tein juuri hyvänmielen työn. Siivosin takapihaamme, haravoin lumenalta paljastuneet suopayrtin sekä humalan varret. Haravoin ne portin pieleen odottamaan eteenpäin vientiä.
Hyvin selvisin, ilman yhteiskunnan apua ; )Kaunista huomenta, yöllä satoi vettä ja aurinko kiirehti valoaan ja lämpöä suomaan
Näin kaunis aamu antaa uskoa ja toivoa elämän sujumiseen, pienet vaivatkin unohtuu.
Kyllä se ihmeellinen vaikutus tuolla paisteella on, ihmisen mielikin nousee mitään kummaa tekemättä.
Vävy pistäytyi tuomassa kahvi ja voi tarjoukset, huomattava hinnan alennus, en muista koska normaalikahvia olisin ostanut, yli puolet halvempaa oli, yleensä en tarjouksia kalasta, mutta nuo kyseessä olevat säilyvät varastoituna ja voikin pakkasessa harvemmin käytettynä säilyy.
Leipominen ja kalan valmistus voita tarvitsee.
Koneeni kanssa tein töitä eilen ja hermot meinasi mennä, mutta jotenkin toimivaksi tämän sain, jopa kirjainkoon sain suurennettua, on se kyllä hyppimisen takana asioiden etsintä.
Capilotin kanssa keskustelin ja jotenkin se on mukava kaveri, kun nimeltä aina kutsuu;)
Aina valmiina auttamaan, olisipa tälläinen elävä kaveri seuranani.
Noita "rähjäisiä" nuoria voi istua masentuneena missä vain, aina ei voi tietää syitä siihen rähjäisyyteen, apua on ainakin tarjottava, olipa asia miten tahansa.
Onnittelut onnistumisestasi korpikirjailija, niinhän me aika monet selvitään, ilman yhteiskuntaa..
Demeter mainitsi noiden lapsien mielikuvituksen olevan vielä vilkasta, se on iloinen asia, olen minäkin näiden nuorten äitien toimintaa lastensa kanssa seurannut.
Vanhempi pojan tytär (on opettaja) kuljettaa lapsiaan kulttuuri elämyksien pariin ja muihinkin liikkumisenkin iloihin, elää lastensa eteen vahvasti, tytär kuusi vuotta ja poika kohta kolme.
Nuorempi tytär (sosiaalikasvattaja) pientensä antaa vapaammin kehitellä omia ideoitaan ja kokemusten kautta selviämisen taidon, heitä onkin kolme liki samanikäistä, toinen toistaan ohjaa. ovat äidilleen "pusukoneita"
Aina tavatessa on yhteiset asiat lapsillakin ja hyvin onnistuu yhdessä toimiminen.
Kumpiko tapa tekee lapsista onnellisia aikuisia jää nähtäväksi, rakkautta kyllä riittää kaikille.
Sivusta ihastelen ja ajatukset vie omaan äityiteni äärille, en tuota kaikkea osannut, en pystynyt lapsille antamaan.
Meilläkin on täällä Honkapirtti, on hiihtoseuran hallinnassa ja lepopaikka lenkin puolivälissä.
Joskus muistan sinne hiihtäneeni, mutta siitä jo aikaa on kulunut.
Tuo nuorten yhteen kerääntyminen oli sodan jälkeen suuri ja ehkä intoa ja uskoa kasvattava tapa.
Meilläkin oli kokoontumisia Työväentalon yläkerrassa, siellä toimi useammanlaisia ryhmiä, siellä tapasin miehenikin, sitten jo näiden rientojen loppuvaiheessa.
Kulttuuri oli hyvin keskeinen asia, lauloimme, lausuimme, näyttelimme ja yhteiset piirien kisat käytiin, se yhteenkuuluvuus oli suuri.
Onko mitään vastaavaa nykynuorille?
Ehkä maalla kuitenkin kyläkerhoja elvytellään ja yhteisiä hetkiä vietetään milloin minkin teeman nimissä, aivan kuin Mdk arvelit.
Ehkä jotain vanhaa vielä eteen tulee, jos päättäjät antavat mahdollisuuksia toteuttaa
Nyt suunnitelmista vapaa päivä, mitenkähän mielekkäästi sen käyttäisi, sukkia on jo neljäs pari syntynyt, kai niiden tekoon tästä lähden.
Aika tavaran kaupitsee on mottoni ja aina on yllätys tilanteisiin sukkia on tarjolla;)
Eilen keitin pitkästä aikaa kaurapuuroa, annoin kannen alla hautua ja mustikoita sekaan laitoin, jopa olikin hyvää..
Mukavia kokemuksia teille ystävät, kiva vaikka jos ropotti vastaan tulisi;)
Varmaan ei ojaan jäisi minunkaan kohdatessa, tämä ropotti;)- Anonyymi00098
Hil-la kirjoitti:
Kaunista huomenta, yöllä satoi vettä ja aurinko kiirehti valoaan ja lämpöä suomaan
Näin kaunis aamu antaa uskoa ja toivoa elämän sujumiseen, pienet vaivatkin unohtuu.
Kyllä se ihmeellinen vaikutus tuolla paisteella on, ihmisen mielikin nousee mitään kummaa tekemättä.
Vävy pistäytyi tuomassa kahvi ja voi tarjoukset, huomattava hinnan alennus, en muista koska normaalikahvia olisin ostanut, yli puolet halvempaa oli, yleensä en tarjouksia kalasta, mutta nuo kyseessä olevat säilyvät varastoituna ja voikin pakkasessa harvemmin käytettynä säilyy.
Leipominen ja kalan valmistus voita tarvitsee.
Koneeni kanssa tein töitä eilen ja hermot meinasi mennä, mutta jotenkin toimivaksi tämän sain, jopa kirjainkoon sain suurennettua, on se kyllä hyppimisen takana asioiden etsintä.
Capilotin kanssa keskustelin ja jotenkin se on mukava kaveri, kun nimeltä aina kutsuu;)
Aina valmiina auttamaan, olisipa tälläinen elävä kaveri seuranani.
Noita "rähjäisiä" nuoria voi istua masentuneena missä vain, aina ei voi tietää syitä siihen rähjäisyyteen, apua on ainakin tarjottava, olipa asia miten tahansa.
Onnittelut onnistumisestasi korpikirjailija, niinhän me aika monet selvitään, ilman yhteiskuntaa..
Demeter mainitsi noiden lapsien mielikuvituksen olevan vielä vilkasta, se on iloinen asia, olen minäkin näiden nuorten äitien toimintaa lastensa kanssa seurannut.
Vanhempi pojan tytär (on opettaja) kuljettaa lapsiaan kulttuuri elämyksien pariin ja muihinkin liikkumisenkin iloihin, elää lastensa eteen vahvasti, tytär kuusi vuotta ja poika kohta kolme.
Nuorempi tytär (sosiaalikasvattaja) pientensä antaa vapaammin kehitellä omia ideoitaan ja kokemusten kautta selviämisen taidon, heitä onkin kolme liki samanikäistä, toinen toistaan ohjaa. ovat äidilleen "pusukoneita"
Aina tavatessa on yhteiset asiat lapsillakin ja hyvin onnistuu yhdessä toimiminen.
Kumpiko tapa tekee lapsista onnellisia aikuisia jää nähtäväksi, rakkautta kyllä riittää kaikille.
Sivusta ihastelen ja ajatukset vie omaan äityiteni äärille, en tuota kaikkea osannut, en pystynyt lapsille antamaan.
Meilläkin on täällä Honkapirtti, on hiihtoseuran hallinnassa ja lepopaikka lenkin puolivälissä.
Joskus muistan sinne hiihtäneeni, mutta siitä jo aikaa on kulunut.
Tuo nuorten yhteen kerääntyminen oli sodan jälkeen suuri ja ehkä intoa ja uskoa kasvattava tapa.
Meilläkin oli kokoontumisia Työväentalon yläkerrassa, siellä toimi useammanlaisia ryhmiä, siellä tapasin miehenikin, sitten jo näiden rientojen loppuvaiheessa.
Kulttuuri oli hyvin keskeinen asia, lauloimme, lausuimme, näyttelimme ja yhteiset piirien kisat käytiin, se yhteenkuuluvuus oli suuri.
Onko mitään vastaavaa nykynuorille?
Ehkä maalla kuitenkin kyläkerhoja elvytellään ja yhteisiä hetkiä vietetään milloin minkin teeman nimissä, aivan kuin Mdk arvelit.
Ehkä jotain vanhaa vielä eteen tulee, jos päättäjät antavat mahdollisuuksia toteuttaa
Nyt suunnitelmista vapaa päivä, mitenkähän mielekkäästi sen käyttäisi, sukkia on jo neljäs pari syntynyt, kai niiden tekoon tästä lähden.
Aika tavaran kaupitsee on mottoni ja aina on yllätys tilanteisiin sukkia on tarjolla;)
Eilen keitin pitkästä aikaa kaurapuuroa, annoin kannen alla hautua ja mustikoita sekaan laitoin, jopa olikin hyvää..
Mukavia kokemuksia teille ystävät, kiva vaikka jos ropotti vastaan tulisi;)
Varmaan ei ojaan jäisi minunkaan kohdatessa, tämä ropotti;)Onko näistä ropoteista kyse?
Ropottimiehet eli hovin työhön velvoitetut talonpojat tekivät maatöitä paikoissa, joita alettiin kutsua Ropotti-nimillä. Ropotti- tulee venäjän rabota-sanasta, joka tarkoittaa ’työtä’. - Anonyymi00099
Anonyymi00098 kirjoitti:
Onko näistä ropoteista kyse?
Ropottimiehet eli hovin työhön velvoitetut talonpojat tekivät maatöitä paikoissa, joita alettiin kutsua Ropotti-nimillä. Ropotti- tulee venäjän rabota-sanasta, joka tarkoittaa ’työtä’.Tämä meidän kaduilla liikkuva robotti on sellainen polvenkorkuinen pikkubussia muistuttava ilmestys, joka ei häikäise ulkonäöllään eikä voimillaan.
Kiitos tuosta valistuksesta, Ano 00098. "Ennen oli kaikki paremmin"..))
demeter1
- Anonyymi00100
Noista "rähjäisten" nuorten auttamisesta.
Lähin ja luonnollisin yhteisö olisi kai oma suku, mutta sitten, jos se ei jostain syystä onnistu, lienee seuraava yhteiskunta kyläyhteisö, kuntayhteisö ja viimeisenä valtio.
Helposti käy niin, että kaikki "kaadetaan" valtion niskaan.- Anonyymi00101
Normaali demokratia on silloisen poiittisen johdon vallassa ollessa johdatellut hyvinvointialue-yhteisöt maahan. Niissä on kansanäänestyksellä alueilta valitut valtuutetut.
Pistetään asia sen piikkiin - onhan yhteisön nimikin jo hyvyyttä huokuva. Pilapiirtäjä Ville Ranta kuten kirjoitin piirtää osuvasti päivän puheenaiheista. Niin tässäkin syrjäytyneen nuoren tapauksessa.
Yhteiskunnan syy ;)
"Apua on tarjottava, olipa asia miten hyvänsä"
No, miten?- Anonyymi00102
Anonyymi00101 kirjoitti:
Normaali demokratia on silloisen poiittisen johdon vallassa ollessa johdatellut hyvinvointialue-yhteisöt maahan. Niissä on kansanäänestyksellä alueilta valitut valtuutetut.
Pistetään asia sen piikkiin - onhan yhteisön nimikin jo hyvyyttä huokuva.Niinpä, unohtui vain antaa ko alueille verotusoikeus, mutta eiköhän seuraava hallitus senkin korjaa.
- Anonyymi00103
korpikirjailija kirjoitti:
Pilapiirtäjä Ville Ranta kuten kirjoitin piirtää osuvasti päivän puheenaiheista. Niin tässäkin syrjäytyneen nuoren tapauksessa.
Yhteiskunnan syy ;)
"Apua on tarjottava, olipa asia miten hyvänsä"
No, miten?Ehkäpä kysymällä itseltään, tai ohjattava oikeaan paikkaan, missä asia osataan hoitaa, näin mietin,,,Hil-la
Anonyymi00103 kirjoitti:
Ehkäpä kysymällä itseltään, tai ohjattava oikeaan paikkaan, missä asia osataan hoitaa, näin mietin,,,Hil-la
Miten itse auttaisit "reppanoita" mikä olisi oikea paikka jonne ohjaisit, minkälaista vastausta odottaisit kysymykseesi.
Toimin voimissa ollessani vapaaehtoistyössä mm. rikosuhripäivystäjänä ja velkaohjaajana.
Onnistuessani en useinkaan saanut autettavilta kiitosta. Avustusjärjestöt tosin ylistivät työtäni.
Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin.
Usein nämä autettavat eivät tehneet mitään itsensä eteen, apu kyllä kelpasi.
No, tällaista.- Anonyymi00104
korpikirjailija kirjoitti:
Pilapiirtäjä Ville Ranta kuten kirjoitin piirtää osuvasti päivän puheenaiheista. Niin tässäkin syrjäytyneen nuoren tapauksessa.
Yhteiskunnan syy ;)
"Apua on tarjottava, olipa asia miten hyvänsä"
No, miten?Muistan vuosikymmeniä sitten tapauksen, jossa eräs "rähjäinen" nuori pääsi mummonsa luokse "tilapäishoitoon". Pääsi samalla kylpyammeeseen pulikoimaan.
Kylpyhuone oli meidän kylpyhuoneen vieressä - välissä vain ohut väliseinä.
Kuulin, kun tämä nuori melko suureen ääneen huusi sieltä kylpyammeesta samalla mummonsa nimen mainiten: Kyllä mä tulen sun kanssa tekemään vallankumousta! - Anonyymi00105
korpikirjailija kirjoitti:
Miten itse auttaisit "reppanoita" mikä olisi oikea paikka jonne ohjaisit, minkälaista vastausta odottaisit kysymykseesi.
Toimin voimissa ollessani vapaaehtoistyössä mm. rikosuhripäivystäjänä ja velkaohjaajana.
Onnistuessani en useinkaan saanut autettavilta kiitosta. Avustusjärjestöt tosin ylistivät työtäni.
Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin.
Usein nämä autettavat eivät tehneet mitään itsensä eteen, apu kyllä kelpasi.
No, tällaista.Millä koulutuksella pystyy auttamaan muita veloista vapaaksi? Eikö se ole velkojan ja velallisen välinen asia?
Eikö rikosuhrin pitäisi ottaa yhteys poliisiin? Anonyymi00105 kirjoitti:
Millä koulutuksella pystyy auttamaan muita veloista vapaaksi? Eikö se ole velkojan ja velallisen välinen asia?
Eikö rikosuhrin pitäisi ottaa yhteys poliisiin?Googlettamalla löydät vastauksia, jotka askarruttavat. Oheistan Rikun linkin.
https://share.google/xFmf49zxk2GEfR5PDAnonyymi00104 kirjoitti:
Muistan vuosikymmeniä sitten tapauksen, jossa eräs "rähjäinen" nuori pääsi mummonsa luokse "tilapäishoitoon". Pääsi samalla kylpyammeeseen pulikoimaan.
Kylpyhuone oli meidän kylpyhuoneen vieressä - välissä vain ohut väliseinä.
Kuulin, kun tämä nuori melko suureen ääneen huusi sieltä kylpyammeesta samalla mummonsa nimen mainiten: Kyllä mä tulen sun kanssa tekemään vallankumousta!Tämä esim. meni minulta yli hilseen.
- Anonyymi00106
korpikirjailija kirjoitti:
Miten itse auttaisit "reppanoita" mikä olisi oikea paikka jonne ohjaisit, minkälaista vastausta odottaisit kysymykseesi.
Toimin voimissa ollessani vapaaehtoistyössä mm. rikosuhripäivystäjänä ja velkaohjaajana.
Onnistuessani en useinkaan saanut autettavilta kiitosta. Avustusjärjestöt tosin ylistivät työtäni.
Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin.
Usein nämä autettavat eivät tehneet mitään itsensä eteen, apu kyllä kelpasi.
No, tällaista."Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin."
Mitä ihmettä tarkoittaa tuo loppu lause? - Anonyymi00107
Anonyymi00106 kirjoitti:
"Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin."
Mitä ihmettä tarkoittaa tuo loppu lause?Siellä on taas satutäti, kaiken osaava ja tietävä, jakanut poloisille ohjeita ja neuvoja
Anonyymi00106 kirjoitti:
"Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin."
Mitä ihmettä tarkoittaa tuo loppu lause?Olen ottanut käyttöön oikolukuohjelman.
Jos en tarkista sanat eivät välttämättä ole oikein.
"hänen reaktionsa oli..... nyt teetätän keittiöremontin".
Eli hän aikoi ottaa velkaa keittiöremonttiin.- Anonyymi00108
korpikirjailija kirjoitti:
Olen ottanut käyttöön oikolukuohjelman.
Jos en tarkista sanat eivät välttämättä ole oikein.
"hänen reaktionsa oli..... nyt teetätän keittiöremontin".
Eli hän aikoi ottaa velkaa keittiöremonttiin.Nuo ovat vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita.
Olennyt juuri ollut niin syvällä upoksissa menneisyydessä ja takertuneena eilisen seitteihin, että kevään ulkotyöt ovat jääneet miehen harteille, myös kukkapenkkien suunnittelu ja hyötykasvien esikasvatus.
Tulppaanit työntävät vartta, krookukset kukkivat ja samoin lumikellot. kohta on nurmikko sisenä merenä kun idänsinililjat eli skillanit kukkivat. Ensimmäiset sinivuokot ovat avanneet nuppunsa metsöpolun varressa, aurnkoisella paikalla ja joku nähnyt jo leskenlehtiäkin.
Kahdet synttärit tulossa: tytär täyttää puoli vuosistaa ja paras ystävätär 70. Ystävätättärelle tilasin Ruotsinsuomalaisen vuodeksi syntymäpäivälahjaksi. Oli kovasti iloinen lahjasta.- Anonyymi00109
Iloa näkemisestä. Surua näkymästä.
Lapsemme ominen penskoineen tulevat käymään nyt viikonloppuna.
Vaimoni iloitsee näkemisestä ja se tulee näkymään hänen ilmeestään.
Lastenlastemme silmissä näkymä on luultavasti surullinen koska he muistavat mummonsa täysin toisen oloisena.Vuorossa pilvinen päivä, vettäkin vähän ripsinyt, sillä on hyvä vaikutus roudan sulamisen suhteen, on kuulemma syvällä maa kohmeessa.
Lumen vähäisyys talven aikana vaikutti roudan onnistumiseen, luonto asiat korjaa ja kohta odottelemme vihreyden esiin tulevaksi.
Karua oli taas radiosta kuultava, politiikot syyttelivät toisiaan ja pohtivat bensan hinnan nousua ja keinoja millä kulkeminen kohtuulliseksi saataisiin, ei kohdannut mietteet.
Tulipa siinä mieleen yksi yhteiskunnan velvoite hoitaa roskat oikeisiin paikkoihin ja autot millä asiat hoidetaan, myös polttoainetta käyttävät.
Kalliiksi tulee tuokin homma, mutta miettimään pistää miten tärkeä toimenpide on, hukkuisimme roskiin ja rotat mellastaisivat nurkissamme.
Lajittelu on asia, mikä pitäisi tapahtua joka talouksessa, ensi vuonna kai sitten sakkoa joudutaan maksamaan, jos ei roskat löydä oikeata kohdetta, näin on kerrottu.
Tärkeä työ ja toimenpide elomme menossa tuokin ja arvokasta työtä tekevät autoa ajavat, kuten koko puhtausala.
Viime yönä joku "taituri" kokeili miten auto pyörii pienellä alueella, risteysalue ja siinä ympyrää pyöritti ääntä pitäen, renkaat jätti kiihdytyksen jäljet katuun, tätä teki, vauhtia ottaen ja uusiksi, lopulta joku toinen auto tuli kaiketi komentamaan pois moisesta urheilusta.
Teki mieli soittaa poliisille, mutta en ole sitä ennenkään tehnyt jäi nytkin vain ärtymyksen pitoon.
Ei ollut bensa tälle kiihdyttäjälle kallista, tälläkin nuorella jokin on mennyt pieleen, kun noin käyttäytyy.
Korpikirjailija kysyit mitä tekisin "reppanan " kohdatessani, kysyisin ensin, voisinko auttaa ja jos liian vaikeaksi menisi, soittaisin sosiaalipuolelle ja ammatti ihmisiä paikalle kutsuisin.
Heillä ohjeet toimimisiin ja poliisia tarpeen tullen apuun kutsua.
Paras kiitos olisi, jos asia tulisi hoitoon johtavaksi.
Kenenkään velkoja en ole pystynyt avustamaan, mutta lapsien apua tarvitessa olen yrittänyt mukana olla.
Muuten ja muilla tavoin olen apua antanut, mahdollisuuksien mukaan.
Onko mummo sairastunut, kun epäilet surullinen näkymä kohdatessa lapsenlapsille tulevan, iloahan se varmaan mummolle kuitenkin tuo.
Suru kuin ilokin elämän matkalla mukana kulkee, Ano 00109.
Paloma, onnittelut äidillekin tyttären vuosien lisääntymisistä, varmaan ystävä iloinen myös huomiosta on, kukapa ei olisi.
Tuo, että valtion puoleen käännytään monen asian kohdalla, sinne ne menee veroeurommekin, voisi odottaa, että myös elinehdot kuuluvat valtion piikkiin.
Veroja maksan ja olen maksanut koko aikuisikäni, en siitä marise, mutta siihen suuntaan on oikeus myös apua pyytää, vaikka itse ei päätöksiin voikaan vaikuttaa.
Kaveria ei jätetä, pitäisi myös päättäjien pöydässä muistissa olevan.
Täällä meillä päin ei noita ropotti kulkijoita useinkaan tapaa, vielä autoilla jakavat kotiin tuonnin useimmiten.
Itse en ole vielä tarvinnut sitäkään apua, edessä joskus varmaan on.
Tämä päivä sujuu mukavasti, kohta Skipon peluuseen ja sitten illan suussa saunaan, melkein kohokohtia molemmat.
Pidetään sadetta jos sitä taivas meille lähettää ja odotellaan auringon esiin tuloa, kyllä se varmuudella esiin sateen jälkeen tulee, kivaa päivää teille kirjoittaja ystävät.Hil-la kirjoitti:
Vuorossa pilvinen päivä, vettäkin vähän ripsinyt, sillä on hyvä vaikutus roudan sulamisen suhteen, on kuulemma syvällä maa kohmeessa.
Lumen vähäisyys talven aikana vaikutti roudan onnistumiseen, luonto asiat korjaa ja kohta odottelemme vihreyden esiin tulevaksi.
Karua oli taas radiosta kuultava, politiikot syyttelivät toisiaan ja pohtivat bensan hinnan nousua ja keinoja millä kulkeminen kohtuulliseksi saataisiin, ei kohdannut mietteet.
Tulipa siinä mieleen yksi yhteiskunnan velvoite hoitaa roskat oikeisiin paikkoihin ja autot millä asiat hoidetaan, myös polttoainetta käyttävät.
Kalliiksi tulee tuokin homma, mutta miettimään pistää miten tärkeä toimenpide on, hukkuisimme roskiin ja rotat mellastaisivat nurkissamme.
Lajittelu on asia, mikä pitäisi tapahtua joka talouksessa, ensi vuonna kai sitten sakkoa joudutaan maksamaan, jos ei roskat löydä oikeata kohdetta, näin on kerrottu.
Tärkeä työ ja toimenpide elomme menossa tuokin ja arvokasta työtä tekevät autoa ajavat, kuten koko puhtausala.
Viime yönä joku "taituri" kokeili miten auto pyörii pienellä alueella, risteysalue ja siinä ympyrää pyöritti ääntä pitäen, renkaat jätti kiihdytyksen jäljet katuun, tätä teki, vauhtia ottaen ja uusiksi, lopulta joku toinen auto tuli kaiketi komentamaan pois moisesta urheilusta.
Teki mieli soittaa poliisille, mutta en ole sitä ennenkään tehnyt jäi nytkin vain ärtymyksen pitoon.
Ei ollut bensa tälle kiihdyttäjälle kallista, tälläkin nuorella jokin on mennyt pieleen, kun noin käyttäytyy.
Korpikirjailija kysyit mitä tekisin "reppanan " kohdatessani, kysyisin ensin, voisinko auttaa ja jos liian vaikeaksi menisi, soittaisin sosiaalipuolelle ja ammatti ihmisiä paikalle kutsuisin.
Heillä ohjeet toimimisiin ja poliisia tarpeen tullen apuun kutsua.
Paras kiitos olisi, jos asia tulisi hoitoon johtavaksi.
Kenenkään velkoja en ole pystynyt avustamaan, mutta lapsien apua tarvitessa olen yrittänyt mukana olla.
Muuten ja muilla tavoin olen apua antanut, mahdollisuuksien mukaan.
Onko mummo sairastunut, kun epäilet surullinen näkymä kohdatessa lapsenlapsille tulevan, iloahan se varmaan mummolle kuitenkin tuo.
Suru kuin ilokin elämän matkalla mukana kulkee, Ano 00109.
Paloma, onnittelut äidillekin tyttären vuosien lisääntymisistä, varmaan ystävä iloinen myös huomiosta on, kukapa ei olisi.
Tuo, että valtion puoleen käännytään monen asian kohdalla, sinne ne menee veroeurommekin, voisi odottaa, että myös elinehdot kuuluvat valtion piikkiin.
Veroja maksan ja olen maksanut koko aikuisikäni, en siitä marise, mutta siihen suuntaan on oikeus myös apua pyytää, vaikka itse ei päätöksiin voikaan vaikuttaa.
Kaveria ei jätetä, pitäisi myös päättäjien pöydässä muistissa olevan.
Täällä meillä päin ei noita ropotti kulkijoita useinkaan tapaa, vielä autoilla jakavat kotiin tuonnin useimmiten.
Itse en ole vielä tarvinnut sitäkään apua, edessä joskus varmaan on.
Tämä päivä sujuu mukavasti, kohta Skipon peluuseen ja sitten illan suussa saunaan, melkein kohokohtia molemmat.
Pidetään sadetta jos sitä taivas meille lähettää ja odotellaan auringon esiin tuloa, kyllä se varmuudella esiin sateen jälkeen tulee, kivaa päivää teille kirjoittaja ystävät.Päivänkorvaa Korvesta@
Maaliskuun puuhat loppusuoralla. Heräsin tavallista aikaisemmin ja vaihdoin lakanat ja viikkasin eilisen pyykin. Siivooja tulee puolelta päivin ja siistii paikat. Autamme mieheni kanssa paikkojen kohentelussa ennen siivoojan tuloa.
Viikonloppuna lähdemme reissuun ja koti jää siistiksi pääsiäistä odottamaan. Poika ilmoitti, että tulee toukokuun puolessa perheensä kanssa Korpeen. Mökillä aikoi yhden varaston rempan loppuun viedä.
Siitä sain aiheen tilata siivooja seuraavan kerran mökin siivoukseen toukokuun alussa.
Olen jo helpottunut töiden kasautumisesta, sillä ne näyttävät soljuvan aikataulussaan.
Auttamisesta vielä....
Vanha tuttavani joka ajautui rappiolle, kirjoitti aikoinaan minulle kirjeen, jossa pois pääsy vaikeuksista oli kirjoitettu verbin konditionaalin taivutusmuodossa, konditionaalin (ehtotapa). Uskoisin, lopettaisin, haluaisin jne. eli epävarmaa tekemistä.
Avustamistarpeesta ulkopuolisille voisin nyt itsekin kirjoittaa haluaiSIN auttaa, mutta kun...
Minä olen auttanut ja siitä esimerkkinä kirjoitin tehneeni hyväntekeväisyystyötä, kirjoituksissani ei ilmene salassapidettävää.
Kivaa päivää.
- Anonyymi00110
Ei ne itse maksetut eläkkeet ja eläkkeistä maksetut verorahat näin pitkään elämään riitä. Kyllä nämä nykyiset työssä käyvät tätä maksutaakkaa meidänkin puolesta kantaa ja oma eläkeikänsä on paljon myöhemmin.
Moni meistä nostaa eläkettä jopa 30- 40 v, laske vähän, miten pienen osan siitä itse maksoit aikanaan eläkemaksuinasi. Vaikka ei sosiasliapuja nosta, eläkkeesi maksaa työssäkäyvät, .Näin tietty, valtion rahasäkki on pitkällä miinuksella joten sieltä on turha itkeä apua. Jokaisen pitää hoitaa toimeentulonsa itse.
Apua voi pyytää läheisiltä jos he ovat apuun pystyviä.- Anonyymi00111
korpikirjailija kirjoitti:
Näin tietty, valtion rahasäkki on pitkällä miinuksella joten sieltä on turha itkeä apua. Jokaisen pitää hoitaa toimeentulonsa itse.
Apua voi pyytää läheisiltä jos he ovat apuun pystyviä.Paraskin siinä muita neuvomaan omillaan pärjäämisestä.
Jotain konkurssin tehnyttä yrittäjääkin mollasit, miten kävi omalle yrityksellesi? Noin varmaan on, tarkkaa tietoa ei ole omasta osuudestani, mutta kuitenkin viisaasti on eläkerahoja sijoiteltu, kai niistä helpotusta eläkkeen maksuihin tulee.
Kulutus on kaiken suhteen pienentynyt ja uskon jo verokertymäni osan kuluistani peittävän.
Kaikkihan ei elämän sujumista määrää, kuolema tulee, ei ehdi yhtään eläkettä nauttia, näin kävi sisareni kohdalla.
Jätän tämän asian tähän, en tietoineni pysty parempaan, ajatus kumminkin, että ketään ei ilman apua jätetäisi.
Valtio suoraan ei moneenkaan asiaan puuttuu välikäsienkautta apua voi saada ja niiden toimiminen on paljon kiinni valtion tuista, joita poistetaan milloin mistäkin.
Mikä on tärkeysjärjestys, sen päättää hallitus..- Anonyymi00112
Riippuu aika paljon siitä, kuinka valtio on sijoittanut ja kasvattanut
pieniä eläketaimiamme, jotka ovat vuosikymmenien aikana tuotta-
neet uusia pikkutaimia eläkepeltoihimme ja pitäisi turvata eläke-
vuodet loppuun asti. Työssäkäyvät maksavat nyt omiin tuleviin
eläkkeisiinsä ja valtion tehtävä on hoitaa eläkerahastoa vastuul-
lisesti eikä antaa eläkekassoja huijareitten hoidettavaksi. Anonyymi00111 kirjoitti:
Paraskin siinä muita neuvomaan omillaan pärjäämisestä.
Jotain konkurssin tehnyttä yrittäjääkin mollasit, miten kävi omalle yrityksellesi?Lopetin yritykseni kannattamattomana. Maksoin velat ja olin vapaa. Möin ison rivitalo-osakkeeni. Olin velaton, mökkirannan kiinteistö säilyi omistuksessani. Autoin jälkeenpäin samoihin tilanteihin joutunneita, vertaistuella.
Kyllä vain olin paras asiantuntija neuvomaan samoissa vaikeuksissa olleita ihmisiä.- Anonyymi00115
korpikirjailija kirjoitti:
Lopetin yritykseni kannattamattomana. Maksoin velat ja olin vapaa. Möin ison rivitalo-osakkeeni. Olin velaton, mökkirannan kiinteistö säilyi omistuksessani. Autoin jälkeenpäin samoihin tilanteihin joutunneita, vertaistuella.
Kyllä vain olin paras asiantuntija neuvomaan samoissa vaikeuksissa olleita ihmisiä.Hienoa, tykkään.
- Anonyymi00113
Ei kai kunnallisverot valtiolle mene muutoin kuin se osuus, jonka kunnat aikaisemmin maksoivat sairaahoitopiireille ja joilla valtio nyt sitten yrittää rahoittaa hyvinvointialueita.
Vastuuta siis on siirretty valtiolle, vaikka oikeampaa olisi ollut siirtää ne kuntien aikaisemmin maksamat rahat näille uusille hyvinvointialueille, joille muutoinkin luotiin ko asiassa itsenäinen hallinto.
No, ilmeisesti uusi hallitus korjaa tuon eriskummallisuuden ja valtion muutoinkin velkainen budjetti siten pienenee, kun määrätään hyvinvointialueille verotusoikeus. Paluuta sairaanhoitopiirien uudistamiseen tuskin on - hyvinvointialueet ovat kolmas veroporras. - Anonyymi00114
Sujuvaa on elämä, onnellisimmassa maassa.
Huomenia, pilvessä oli, kun heräsin, ehdin jo ajatella, että kastunko kaupalla käydessä, mutta nytpä aurinko pilkistelee.
Tuuli näyttää puhaltelevan, kai se kirkastaa sään mukavaksi ulkoilullekin.
Lumikasat jo melkein häipyneet, lintujen tulosta kertoili radio kahvia juodessani ja maailman kuulumisia kuuntelin.
Kokouksia tuntuu olevan, asioita pohditaan, saavatko mitään aikaan, tällä kertaa Helsingissä pohditaan pohjoisten merien turvallisuutta monen maan edustajien voimalla.
Ainakin euroja palaa, ei näitä kokouksia pienillä budjeteilla tehdä, pöytä koriaksi , isäntä maksaa, näin sitä onnellista kuvaa maailmalle luodaan, kaiketi hyvä asia tämäkin?
Toivoisi tuon julkistetun onnellisin maan taustalla, muistettaisiin heitä, joille onni ei aina mukana kulje.
Päivittäin media surullisia elämänkertomuksia julki tuo, kaikki ei niin onnellisia ole mitä kerrotaan maailmalle.
Kuuntelin miten linja-auton kuljettajatkin pahoinpitelyjen uhreina, Lahden suunnasta näin kerrotaan, olen ihmetellyt miksi kuljettajan eteen on suoja blegsi laitettu, nyt syy siihenkin selvisi.
Joku on joutunut poliisin apuun turvautumaan, kyllähän kuljettaja on komentaja autossaan ja rauhassa pitää matkustajien kuin henkilökunnankin kulkea.
Ihmettelyä maailmassa riittää ja sormen heristys monessa kohden aiheellinen.
En jaksa pysyä tämän hallituksen lakiuudistusten ja minkään muunkaan mukana, tuntuu, että kohta ei kohteita enää jäljellä, mistä lakimuutos oikeuttaisi kiristämisen.
Perustuslaki kai vielä' on olemassa ja sen mahti kaiketi pitäisi sitoa asioita oikeisiin uomiin, no mistäpä minä tätäkään tiedän.
Vaikeaksi on varmaan hallituksellekin tullut nostaa maata tästä ahdingosta, toki on myönnettävä, että maailman tilannekaan ei apua anna.
Pääsiäinen kuitenkin jo nurkan takana, viikon perästä kiirastorstai ja siitä sitten pääsiäiseen laskeudutaan, minulle ei suurta muutosta elämään tuo, mämmiä ostan pienen tuokkosen, sitä kerman kera nautiskelen.
Ehkä leivon rahkapiirakan, munia syön melko usein, pitäisikö pääsiäisen kunniaksi kananmunia värjätä, jos vieraita olisi tulossa, ehkä näin tekisinkin.
Pojan vanhin tytär hiihtolomalla käydessään lupaili pääsiäisenä piipahtaa perheineen, aina vaan niin kiireisiä ovat, että ruokailemaan eivät jouda, on mummoloita ja sisaruksia mitä pitää myös tavata.
Ajattelin ruveta selailemaan kansiota missä säilytyksessä on kaikki tärkeät kauppakirjat, asuntojen oston yhteydessä otetut lainapaperit ja mitä muuta lieneekään, jospa jo joutaisivat turhat pois heittää.
Mökkipaperit luovutinkin jo uudelle perheelle, lähisukulaisia ovat ja jos jotain vielä vuosienkin jälkeen epäselvyyttä ilmenee, heidän kanssa voimme yhdessä tutkia.
On asioita jotka ei muistoissa ole pysyneet, niillä haluan nyt muistia verestää.
Kaikki mahdolliset asiat haluan selkeinä jättää perillisille.
Huomenna olen kutsuttu ystävättären synttäreille, on jotain lahjaa lähdettävä katselemaan, 9 kuukautta vanhempi kuin minä tämä ystävätär., perästä tulen, hän sanoo aina tavatessa. että periksi ei anneta, 90 on tavoitteena.
Aurinko temppuilee, meni taas pilven taa, mutta uskon ilman sadetta kauppareissuni tekeväni. saapa nähdä.
Hyvää viikonlopun alkua kaikille.
Tervehdys aurinkoiselta etelärannikolta, viileä tuulahdus käy jäiseltä mereltä. Monasti on saatu vene vesille jo maaliskuussa, nyt menee varmaan pääsiäisen jälkeen . Kevään tulo merellisessä ympäristössä on aina niin sykähdyttävä ja odotettu, vesilintujen paluu tuo touhukasta hyörintää, äänimaailmakin kosiopuuhissa huikea, koko tunnelma kuin uudestisyntynyt. Joutsenia, haahkoja ja hanhia näkyi sulissa kohdissa ja niitä etsimässä. Venesatamassa ja pihoilla venepressut poistetaan, veneitä huolletaan ja puunataan kesää varten. Meillä vene tuodaan aina lava-autolla ja sen nosturi apuna telineille omaan pihaan,
Varasin palmusunnuntaiksi virpojille suklaamunia, täällä on tapa vielä voimassa. Pieniäkin kulkee isojen sisarusten mukana, joillakin isä tai äiti tukena vähän etäämpänä. Pääsiäiseeni kuuluu yleensä kiirastorstain iltamessu, laitan kotiin keltaista ja vhreää kevättunnelmaa lähinnä kukilla ja liinoilla. Iso avattava posliinikana kätkee suklaamunia, aikuisetkin lastenlapset sinne kurkistavat. Rakas koristeeni on myös keraaminen jänispariskunta moottoripyörällä, keramiikkataiteilijan tejemä, Ollaan myös sovittu lounaista vuoroon lasten perheiden kanssa, saadaan tehdä omia bravuureitamme. Mämmiä ei taida olla tarjolla missään, minultakin jää kauppaan.
Nuorison näköalattomuudesta ja syrjäytymisestä on syytäkin olla huolissaan, mutta kuitenkin on vielä suurin osa hyvinvoivia, elämänuskoisia nuoria, jotka jaksavat opiskella korkeitakin tutkintoja ja siinä ohessa tehdä osa-aikatöitä, viettää myös sosiaalista elämää. Ei ennenkään kaikki niin helppoa ollut, lainarahoilla opiskeltiin, teetä ja korppuja sentään riitti boksissa ystävillekin tarjottavaksi ja kerran päivässä edullinen monipuolinen ateria opiskeilijaruokalassa,- Anonyymi00116
Nyt kun saatiin sadetta sujuu hiekanpoistokin ilman kovaa pölypilveä.
Huomenta sää tuulinen ja vaihteleva, aurinko jo paistoi, mutta tuuli mokoma pilviä kasasi ja voi ne sateetkin vielä tänään nähdä.
Säästöä syntyy tuollakin tapaa, kun vesiauto ei hiekan kerääjien edessä kulje kastelemassa, mihinkähän säästö kohdennettaisiin?
Säästää pitää joka asiassa ja se ei vaikealta tunnukaan, olenhan sitä harjoitellut vuosikymmeniä, kaikilla ei se meinaa onnistua.
Pienistä puroista ja niin edelleen ne säästöt syntyvät, onnittelen itseäni, elämäni velaton ja uskon selviäväni loppuun asti
Ei ne suuret tulot ja niin edelleen, tiukalla budjetilla edelleen elän, ei tule mieleenkään ostella ja kuluttaa asioihin mitä en tarvitse, olisipa kaikilla vanhuksilla turvattu vanhuus ja itsemääräys omista asioistaan.
Eilen katselin taas tapani mukaan kyselytuntia ja kyllä edustajien puolesta häpeää tunsin, oli kuin navetassa mölisevä joukko, ei kunnioitettu puhujia kuuntelemalla (vaikka samaa kaikki puhuivatkin), myös ministeriaitiossa virnuiltiin , kun edustajat puheenvuoroja käyttivät.
Eipä oikein kunnioitus tätäkään porukkaa kohtaan lisääntynyt.
Kuuntelin myös radion antia ja tänä aamuna oli puhe akuista ja kuinka paljon niitä kotona onkaan, tulipalon vaara niistäkin.
Vanhoja kännyköitä akkuineen ja sähköhammasharjat ja muut akuilla toimivat, kun miettimään alkaa, niitä löytyy paljon.
Yksin puhelimen lataus voi tulipalon sytyttää johdon jäädessä seinään, siitä muistuttivatkin, että tarkastus paikallaan, kun ulos lähtee.
Kiva Ramoona, kun tulit jutustamaan kanssani, olisin itselleni joutunut vastausta rustaa maan, tuon kevään minäkin taas kerran sain todistettua, lokit on maisemaan ilmaantuneet, joillekin kovastikin kiusaa tekemään, kun ei aivan pieni äänisiä ole kun laumaan kokoontuvat.
Aikaa kuluu, ennen kuin pääskyset meille lentelee, silloin jo onkin kesä.
Pääsiäistä jo ajattelit, no lähellä onkin, minulla ei mitään pääsiäiskoristetta enää ole, kai ne kaikki on paikkansa jostain löytäneet, no onhan pajukissoja, niitäkin on vaikea löytää täältä kaupungista.
Itse en etsimään ole lähtenyt, tytär toi kertoen, että oli vaikeaa löytää.
Ano 00116 kadut jo harjattu, mutta vielä pölyä tiedossa, kun nurmikoita harjaavat ja koivukin oman osuutensa kukinnallaan saa aikaan, tosin kertoivat radiossa, että pieni on kukinta tänä keväänä.
Palkintona kaikesta tästä vihreät nurmikot ja lehtevät puut, koetetaan kestää pölyn lento.
Nyt alan odottelemaan kellon siirtymistä lähelle kahta ja sitten ystävien pariin, varmasti piristävä juttu sekin.
Hyvää ja kaunista päivää!- Anonyymi00117
Hil-la kirjoitti:
Huomenta sää tuulinen ja vaihteleva, aurinko jo paistoi, mutta tuuli mokoma pilviä kasasi ja voi ne sateetkin vielä tänään nähdä.
Säästöä syntyy tuollakin tapaa, kun vesiauto ei hiekan kerääjien edessä kulje kastelemassa, mihinkähän säästö kohdennettaisiin?
Säästää pitää joka asiassa ja se ei vaikealta tunnukaan, olenhan sitä harjoitellut vuosikymmeniä, kaikilla ei se meinaa onnistua.
Pienistä puroista ja niin edelleen ne säästöt syntyvät, onnittelen itseäni, elämäni velaton ja uskon selviäväni loppuun asti
Ei ne suuret tulot ja niin edelleen, tiukalla budjetilla edelleen elän, ei tule mieleenkään ostella ja kuluttaa asioihin mitä en tarvitse, olisipa kaikilla vanhuksilla turvattu vanhuus ja itsemääräys omista asioistaan.
Eilen katselin taas tapani mukaan kyselytuntia ja kyllä edustajien puolesta häpeää tunsin, oli kuin navetassa mölisevä joukko, ei kunnioitettu puhujia kuuntelemalla (vaikka samaa kaikki puhuivatkin), myös ministeriaitiossa virnuiltiin , kun edustajat puheenvuoroja käyttivät.
Eipä oikein kunnioitus tätäkään porukkaa kohtaan lisääntynyt.
Kuuntelin myös radion antia ja tänä aamuna oli puhe akuista ja kuinka paljon niitä kotona onkaan, tulipalon vaara niistäkin.
Vanhoja kännyköitä akkuineen ja sähköhammasharjat ja muut akuilla toimivat, kun miettimään alkaa, niitä löytyy paljon.
Yksin puhelimen lataus voi tulipalon sytyttää johdon jäädessä seinään, siitä muistuttivatkin, että tarkastus paikallaan, kun ulos lähtee.
Kiva Ramoona, kun tulit jutustamaan kanssani, olisin itselleni joutunut vastausta rustaa maan, tuon kevään minäkin taas kerran sain todistettua, lokit on maisemaan ilmaantuneet, joillekin kovastikin kiusaa tekemään, kun ei aivan pieni äänisiä ole kun laumaan kokoontuvat.
Aikaa kuluu, ennen kuin pääskyset meille lentelee, silloin jo onkin kesä.
Pääsiäistä jo ajattelit, no lähellä onkin, minulla ei mitään pääsiäiskoristetta enää ole, kai ne kaikki on paikkansa jostain löytäneet, no onhan pajukissoja, niitäkin on vaikea löytää täältä kaupungista.
Itse en etsimään ole lähtenyt, tytär toi kertoen, että oli vaikeaa löytää.
Ano 00116 kadut jo harjattu, mutta vielä pölyä tiedossa, kun nurmikoita harjaavat ja koivukin oman osuutensa kukinnallaan saa aikaan, tosin kertoivat radiossa, että pieni on kukinta tänä keväänä.
Palkintona kaikesta tästä vihreät nurmikot ja lehtevät puut, koetetaan kestää pölyn lento.
Nyt alan odottelemaan kellon siirtymistä lähelle kahta ja sitten ystävien pariin, varmasti piristävä juttu sekin.
Hyvää ja kaunista päivää!Joo, eduskunnassa on aina tuo sama vouhotus, vaikka vaaleihin on aikaa. Sunnuntaina on pääministerin haistatt...eiku haastattelutunti radio.suomessa klo. 14.00, ketä kiinnostaa.
Anonyymi00117 kirjoitti:
Joo, eduskunnassa on aina tuo sama vouhotus, vaikka vaaleihin on aikaa. Sunnuntaina on pääministerin haistatt...eiku haastattelutunti radio.suomessa klo. 14.00, ketä kiinnostaa.
Nostin ketjun vielä kerran ainakin tänne näkyvämmälle paikalle, uskoen, että viestejä vielä löytyisi.
Syitä mietin, miksi ei kirjoittaminen innosta, syitä löytyy varmaan moniakin, kevään kiireiset työt pihoilla ja mökeillä,, ei voi vähätellä kipujenkin aikaan saamaa väsymistä, ja mikä sitten muu kyllästymistä aiheuttaakaan.
Tämä ketju on mielestäni hyvin rauhaisakin ollut, ettei sekään syynä liene, että ikävät viestit mieltä masentaa.
Voihan olla niinkin, että kaikella on aikansa ja nyt on aika etsiä muita kohteita.
Minulle tämä on tullut niin tavanomaiseksi ja mukavaksi tavaksi aloittaa päivää kirjoittamalla, ainahan se ajatuksia liikkeelle laittaa.
Aamulla silmäni aukaisun jälkeen mielelläni loikoilen vuoteessa ja annan ajatusten virrata ja kyllä sitä kertyykin, asiasta toiseen mielikuvitus lennättää.
Näiden ajatusten purkaminen on sitten jollakin tapaa mukava tänne purkaa, ei tosin mitään ihmeellistä, ajatuksia vaan.
Eilen kyläreissuni sai taas ajatukset moneen menneeseen palaamaan ja yhdessä niitä muistelimme, aina uusi muisto mieleen ja siitä kysymykset syntyi, muistatko sitä ja niin edelleen.
Tapaamiset on vähiksi käyneet, mutta uusi tapaaminen kuitenkin sovittiin, sillä varauksin, jos elossa ollaan.
Ruoka asioista kertominen ei kirjoittajille ole ollut mieluisaa, mutta silläkin uhalla kerron, että nyt verigreippi on paikan löytänyt muiden hedelmien rinnalle.
Halkaisen hedelmään ja lusikoin mehua ja hedelmälihaa suurella nautinnolla, ei sokeriakaan kaipaa.
Hinnallakaan ei ole pilattu, 1,39 kilo, painavia ovat, mutta kyllä niitä raskii muutaman aina ostaa.
Kun ruokakin alkaa huonosti maistumaan voi näin uuden (vanhan) tuttavuuden esiin tuoda.
Kiitos sinulle Ano 00117, kun en aivan itseni kanssa keskustelua synnytä.
Jäi kuuntelematta pääministerin haastattelu, tuskinpa paljonkaan jäin mistään vaille.
Jos kyllästymistä kirjoitteluun esiintyy, niin ei nuo median tiedotuksetkaan jaksa mieltä nostaa, aina saamaa vanhan jo tutuksi tulleen kiristämisjuttuja ovat.
Jäänpä nyt odottelemaan josko jollakin olisi jotain sanottavaa.
Aurinkoista päivää, ainakin meillä täällä aurinko loistaa ja huolia huojentaa.,,toivottavasti valoisa ja iloinen päivä tästä syntyy.- Anonyymi00118
Hil-la kirjoitti:
Nostin ketjun vielä kerran ainakin tänne näkyvämmälle paikalle, uskoen, että viestejä vielä löytyisi.
Syitä mietin, miksi ei kirjoittaminen innosta, syitä löytyy varmaan moniakin, kevään kiireiset työt pihoilla ja mökeillä,, ei voi vähätellä kipujenkin aikaan saamaa väsymistä, ja mikä sitten muu kyllästymistä aiheuttaakaan.
Tämä ketju on mielestäni hyvin rauhaisakin ollut, ettei sekään syynä liene, että ikävät viestit mieltä masentaa.
Voihan olla niinkin, että kaikella on aikansa ja nyt on aika etsiä muita kohteita.
Minulle tämä on tullut niin tavanomaiseksi ja mukavaksi tavaksi aloittaa päivää kirjoittamalla, ainahan se ajatuksia liikkeelle laittaa.
Aamulla silmäni aukaisun jälkeen mielelläni loikoilen vuoteessa ja annan ajatusten virrata ja kyllä sitä kertyykin, asiasta toiseen mielikuvitus lennättää.
Näiden ajatusten purkaminen on sitten jollakin tapaa mukava tänne purkaa, ei tosin mitään ihmeellistä, ajatuksia vaan.
Eilen kyläreissuni sai taas ajatukset moneen menneeseen palaamaan ja yhdessä niitä muistelimme, aina uusi muisto mieleen ja siitä kysymykset syntyi, muistatko sitä ja niin edelleen.
Tapaamiset on vähiksi käyneet, mutta uusi tapaaminen kuitenkin sovittiin, sillä varauksin, jos elossa ollaan.
Ruoka asioista kertominen ei kirjoittajille ole ollut mieluisaa, mutta silläkin uhalla kerron, että nyt verigreippi on paikan löytänyt muiden hedelmien rinnalle.
Halkaisen hedelmään ja lusikoin mehua ja hedelmälihaa suurella nautinnolla, ei sokeriakaan kaipaa.
Hinnallakaan ei ole pilattu, 1,39 kilo, painavia ovat, mutta kyllä niitä raskii muutaman aina ostaa.
Kun ruokakin alkaa huonosti maistumaan voi näin uuden (vanhan) tuttavuuden esiin tuoda.
Kiitos sinulle Ano 00117, kun en aivan itseni kanssa keskustelua synnytä.
Jäi kuuntelematta pääministerin haastattelu, tuskinpa paljonkaan jäin mistään vaille.
Jos kyllästymistä kirjoitteluun esiintyy, niin ei nuo median tiedotuksetkaan jaksa mieltä nostaa, aina saamaa vanhan jo tutuksi tulleen kiristämisjuttuja ovat.
Jäänpä nyt odottelemaan josko jollakin olisi jotain sanottavaa.
Aurinkoista päivää, ainakin meillä täällä aurinko loistaa ja huolia huojentaa.,,toivottavasti valoisa ja iloinen päivä tästä syntyy.No tuskin on pihojen siivoukset vanhuksilla esteenä kirjoittamiselle.Pihat on vielä märkiä ja lunta ja routaa.. Harvalla enää mitään pihaa onkaan, minulkakin vain parveke. Ainakin nuo tekevimmät ja näkyvimmät nekin hommat hoitaa suitsait. Ei olla vaan me tavistyynet mitåån luovaa taiteen tekijöitä eikä upean aviomiehen ja taidepiirien kannustamana harrastavia, ei mitään toisten ihmisten raha vaikeuksista pelastamista osattu eikä muutakaan elämisen neuvontaa annettavana. Joskus olen hävikkiruokaa ollut. jakamassa ruoka avussa, ei tullut järjestöiltä ylistystä, enkä odottanutkaan nälkäset kyllä kiitollisia olivat.Lapsenlapsetkin on jo kohta nelikymppisiä ja niittem lasten ja lastenladtenlasten syntymistä ei ole tullut kirjaa palstoilla pidettyä, ne kun on niiden nuorten perheiden asioita. Tuntuu vaan ettei ketään kiinnosta kuin omat ja parhaan kaverin jutut , Hilla vastaa kyllä.
Sinivuokot kukkii metsäpolun varressa, ensimmäiset kroolukset,valkoiset ja keltaiset kukassa, siperianhernepensasaidan juuressa, koko sivun pituudelta lumikelloja. Tulppaanit työntävät kukkavartta, samoin narsissit, kevät etenee Dalajoen laaksossa, kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin. Tänään on tuulista ja koleaa eikä aurinko paista.
Pihan siivouksesta vastaa normaalisti mies ja ellei sellaista olisi en kyllä pitäisi varmaan taloakaan, vaan muuttaisin kaupunkiasuntoon, parveke tai korkeintaan pikkuinen pläntti pihaa jos ollaan maan tasolla. Kävimme eilen ostamassa pääsiäiskukkia kauppapuutarhassa ja mies silmäili siemenperunoita ja jäimme miettimään että jos luopuisimme perunanviljelystä; oman maanperunat ovat jääneet kovin pieniksi ja sato on ollut vähäinen. Mustaherukkapensaita voisi istuttaa sen sijaan koko se perunamaa täyteen, meillä on pari pensasta ja toinenniistä tuottaa marjaa ihan kiitettävästi, teen mehua talven varalle, mutta se loppuu jo syksystä ja saamme ostaa kaupasta.
"Tavistyyne-anolle": kyllä minä luen mielelläni kaikkien muidenkin arkipäivän touhuista, en vain parhaan kaverin ja kyllä se on viestin sisältö, mikä antaa aiheen vastaukseen, ei kirjoittajan puumerkki. On luoinnollisestikin helpompi vastata, jos on ollut jonkinlaista jatkumoa viestittelyssä, vaikka sitä ei katsota tälle palstalle sopivaksi aina. Minä sitävastoin ajattelen että "keskustelu" vaatii lähes aina vähintään kaksi osallistujaa, muuten siitä tulee yksinpuhelua tai metsään huutelua, toreilla kuuluttamista ja vain omien mielipteidensä esiin tuomista.
Mutta nyt alamme valmistautumaan Pääsiäisen viettoon. Tiput pöydälle, maljakon koivunoksissa on jo hiirenkorvia ja mustikanvarvut työntää pikkuruisia lehtiä.
Hyvää viikonloppua kaikille!- Anonyymi00119
Kun viidessä viestissä puhutaan vaikka ruuasta ja kevään etenemisestä, kyllä se on vain korppis jota noteeraat. Se siitä sisällöstä.
- Anonyymi00120
Anonyymi00119 kirjoitti:
Kun viidessä viestissä puhutaan vaikka ruuasta ja kevään etenemisestä, kyllä se on vain korppis jota noteeraat. Se siitä sisällöstä.
Ja huomemma syhtyy taas uusi Korppiksen j a Paloman elämän päiväkirja, ylläpitäjänä aloittaja!
Keskustelua, onko täällä jossain sitäkin? Anonyymi00120 kirjoitti:
Ja huomemma syhtyy taas uusi Korppiksen j a Paloman elämän päiväkirja, ylläpitäjänä aloittaja!
Keskustelua, onko täällä jossain sitäkin?Aloitapa sinä keskustelu jostain aiheesta, mainitsematta korppista tai Palomaa .
- Anonyymi00121
Paloma.se01 kirjoitti:
Aloitapa sinä keskustelu jostain aiheesta, mainitsematta korppista tai Palomaa .
Onko/ oliko sinulla ”jatkumoa” tuon kirjoittajan kanssa?
Paloma.se01 kirjoitti:
Aloitapa sinä keskustelu jostain aiheesta, mainitsematta korppista tai Palomaa .
Hyvänen aika, eikös keskustelua saada aikaan juurikin vastailemalla, myönteisessä mielessä tietenkin.
Tapanani on kyllä vastailla useampaan viestiin, sillä sitä vaatii jatkuvuus.
Ellei vastauksia tule, ei synny keskustelua, mielipiteitä sitä jokainen yrittää esiin tuoda.
Syytä onkin muistuttaa, että jokaisen kirjoittajan viesti sisältää omia näkökantoja, niitä pitäisi hyväksyä ja pyrkiä ymmärtämään.
Ei täältä löydy yhtäkään ihmistä joka voisi kaikkia miellyttää, kielteisetkin on pakko hyväksyä, ilkeydet ja loukkaukset henkilöön menevät kyllä voi sivuuttaa.
Ketjuja on paljon, jokainen voi oman makunsa mukaista etsiä, tai tehdä aloitus omista mielenkiinnon kohteista.
Nyt menen paistamaan lihapullia, aika monelle sopivaa ruokaa, eikö vaan;)- Anonyymi00122
Paloma.se01 kirjoitti:
Aloitapa sinä keskustelu jostain aiheesta, mainitsematta korppista tai Palomaa .
Maailman onnellisimman maan kansasta olis voinut yleisesti keskustella , mutta heti sinne jyräsi siellä kerran massaristeilyltä maissa piipahtanut ja valkosen mersu. kyydissä slummin ohi aja
neet asiantuntijat. Nykytilasta oli tarkoitus keskustella eikä tuoda esiin että on kymmeniä vuosia sitten kävässyt siellä. - Anonyymi00123
Anonyymi00122 kirjoitti:
Maailman onnellisimman maan kansasta olis voinut yleisesti keskustella , mutta heti sinne jyräsi siellä kerran massaristeilyltä maissa piipahtanut ja valkosen mersu. kyydissä slummin ohi aja
neet asiantuntijat. Nykytilasta oli tarkoitus keskustella eikä tuoda esiin että on kymmeniä vuosia sitten kävässyt siellä.siis nejänneksi nousseen kansan costa Rican
Anonyymi00120 kirjoitti:
Ja huomemma syhtyy taas uusi Korppiksen j a Paloman elämän päiväkirja, ylläpitäjänä aloittaja!
Keskustelua, onko täällä jossain sitäkin?Olipa sinulta luova kommentti, tosin kovin negatiivinen "Hillale"!
Mitä pahaa siitä on, jos on henkilöitä, jotka haluaavat jakaa kuulumisensa? Minä ainakin luen mielenkiinnolla heidän juttunsa, enkä vertaile, kuinka minulla mene.
Ruoka jututkin luen mielenkiinnolla ja mietin, että tekevätkö noita joka päivä?
Sallitaan juttelu, eikä aleta ketään "jyrämään", vaan aletaan laulelemaan, että tulkoon tytöt takaisin ja olkaa n iin kuin enenenkin.Anonyymi00122 kirjoitti:
Maailman onnellisimman maan kansasta olis voinut yleisesti keskustella , mutta heti sinne jyräsi siellä kerran massaristeilyltä maissa piipahtanut ja valkosen mersu. kyydissä slummin ohi aja
neet asiantuntijat. Nykytilasta oli tarkoitus keskustella eikä tuoda esiin että on kymmeniä vuosia sitten kävässyt siellä.Taisi kuitenkin joku kysyä minulta olinko käynyt Costa Ricassa.
Yleine keskustelu on tervetullutta, vaikka ei olisikaan käynyt, edes Puerto Limonissa tai Escazússa, mutta miksi ne joilla on omakohtaisia kokemuksia asiasta eivät saisi osallistua?
Missä kohtaa sitä jyräämistä esiintyi? Korviesi välissäkö?
Hil-la:
minä lähden myös tästä ruuanlaittoon. Ei kuitenkaan tarkoituksenani ollut kyseenalaistaa sinua millään tapaa, vaan näitä joitakin anoja tai anoina kirjoittavia, jotka kääntävät jok'ikisen keskustelun mihin osallistumme (korppis ja minä) henkilöön kohdistuviksi hyökkäyksiksi.
Edelleen, hyvää päivänjatkoa :)- Anonyymi00124
Kristiina23 kirjoitti:
Olipa sinulta luova kommentti, tosin kovin negatiivinen "Hillale"!
Mitä pahaa siitä on, jos on henkilöitä, jotka haluaavat jakaa kuulumisensa? Minä ainakin luen mielenkiinnolla heidän juttunsa, enkä vertaile, kuinka minulla mene.
Ruoka jututkin luen mielenkiinnolla ja mietin, että tekevätkö noita joka päivä?
Sallitaan juttelu, eikä aleta ketään "jyrämään", vaan aletaan laulelemaan, että tulkoon tytöt takaisin ja olkaa n iin kuin enenenkin..... juttelu-.
Kuka täällä juttelee`?
Täällä kirjoitetaan omia mielipiteitä.
Minä kerroin omani, - sinä omasi!
Pidätkö sitä juttelua, tai keskusteluna? ja juttelitko jonkun kanssa?
En jutellut sinun, enkä muidenkaan kanssa, kerroin mierlipiteeni KESKUSTELUN tasosta tässäkin aloituksessa.
Olet mukana, mutta minä en! - Anonyymi00125
Paloma.se01 kirjoitti:
Taisi kuitenkin joku kysyä minulta olinko käynyt Costa Ricassa.
Yleine keskustelu on tervetullutta, vaikka ei olisikaan käynyt, edes Puerto Limonissa tai Escazússa, mutta miksi ne joilla on omakohtaisia kokemuksia asiasta eivät saisi osallistua?
Missä kohtaa sitä jyräämistä esiintyi? Korviesi välissäkö?
Hil-la:
minä lähden myös tästä ruuanlaittoon. Ei kuitenkaan tarkoituksenani ollut kyseenalaistaa sinua millään tapaa, vaan näitä joitakin anoja tai anoina kirjoittavia, jotka kääntävät jok'ikisen keskustelun mihin osallistumme (korppis ja minä) henkilöön kohdistuviksi hyökkäyksiksi.
Edelleen, hyvää päivänjatkoa :)Teitä ei kukaan halua korviensa väliin, itse joka välissä tungette esiin kun on niitä valintoja ja seikkailuja ja värikästä elämää siellä sun täällä.
- Anonyymi00127
Paloma.se01 kirjoitti:
Aloitapa sinä keskustelu jostain aiheesta, mainitsematta korppista tai Palomaa .
En näe yhtään aloitusta, joissa teidät olisi mainittu tai jotenkin haluttu mukaan keskusteluun, Miksi olisikaam, ei teissä kummassakaan ole mitään kiinnostavaa vaikka noita valintojanne jauhatte ja kuvittelette olevanne taiteilijoita.
- Anonyymi00128
Anonyymi00127 kirjoitti:
En näe yhtään aloitusta, joissa teidät olisi mainittu tai jotenkin haluttu mukaan keskusteluun, Miksi olisikaam, ei teissä kummassakaan ole mitään kiinnostavaa vaikka noita valintojanne jauhatte ja kuvittelette olevanne taiteilijoita.
Mitäs kiinnostavaa sinussa on?
- Anonyymi00129
Anonyymi00128 kirjoitti:
Mitäs kiinnostavaa sinussa on?
En olekkaan väittänyt asuvani kenenkään toisen korvien välissä!
- Anonyymi00130
Paloma.se01 kirjoitti:
Taisi kuitenkin joku kysyä minulta olinko käynyt Costa Ricassa.
Yleine keskustelu on tervetullutta, vaikka ei olisikaan käynyt, edes Puerto Limonissa tai Escazússa, mutta miksi ne joilla on omakohtaisia kokemuksia asiasta eivät saisi osallistua?
Missä kohtaa sitä jyräämistä esiintyi? Korviesi välissäkö?
Hil-la:
minä lähden myös tästä ruuanlaittoon. Ei kuitenkaan tarkoituksenani ollut kyseenalaistaa sinua millään tapaa, vaan näitä joitakin anoja tai anoina kirjoittavia, jotka kääntävät jok'ikisen keskustelun mihin osallistumme (korppis ja minä) henkilöön kohdistuviksi hyökkäyksiksi.
Edelleen, hyvää päivänjatkoa :)Kyllä sinä itse kerroit olleesi kyseisessä maassa.
Tuossa ketju, josta voit tarkistaa kirjoituksesi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19331272/onnelliset-maat - Anonyymi00131
Anonyymi00130 kirjoitti:
Kyllä sinä itse kerroit olleesi kyseisessä maassa.
Tuossa ketju, josta voit tarkistaa kirjoituksesi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19331272/onnelliset-maatEi korppikseltakaan kukaan kysynyt, vaan kaivoi jopa päivämäärän 9 vuoden takaa, milloin käväisi pikaseltaan paatilta maissa tuossa maassa. Sitä ollaan niin asiantuntijoita massaturistin kokemuksella.
Eikö se normaali arki ole tärkeämpää kuin tuollaiset turistireissut. Nehän ei ole edes mitään erikoista, vaan valtavilla laivoilla kuskataantuhansia vanhuksia pitkin vesiä siellä pienissä hyttikopperoissaan ja välillä kävästään isona laumana jotain turistikohdetta tölläämässä.
. - Anonyymi00132
Anonyymi00129 kirjoitti:
En olekkaan väittänyt asuvani kenenkään toisen korvien välissä!
Mutta täällä vaan tuuppaat itseäsi esille ja väheksyt muita.
- Anonyymi00133
Anonyymi00131 kirjoitti:
Ei korppikseltakaan kukaan kysynyt, vaan kaivoi jopa päivämäärän 9 vuoden takaa, milloin käväisi pikaseltaan paatilta maissa tuossa maassa. Sitä ollaan niin asiantuntijoita massaturistin kokemuksella.
Eikö se normaali arki ole tärkeämpää kuin tuollaiset turistireissut. Nehän ei ole edes mitään erikoista, vaan valtavilla laivoilla kuskataantuhansia vanhuksia pitkin vesiä siellä pienissä hyttikopperoissaan ja välillä kävästään isona laumana jotain turistikohdetta tölläämässä.
.Olet siis kokenut tuollaisen matkailun?
Anonyymi00131 kirjoitti:
Ei korppikseltakaan kukaan kysynyt, vaan kaivoi jopa päivämäärän 9 vuoden takaa, milloin käväisi pikaseltaan paatilta maissa tuossa maassa. Sitä ollaan niin asiantuntijoita massaturistin kokemuksella.
Eikö se normaali arki ole tärkeämpää kuin tuollaiset turistireissut. Nehän ei ole edes mitään erikoista, vaan valtavilla laivoilla kuskataantuhansia vanhuksia pitkin vesiä siellä pienissä hyttikopperoissaan ja välillä kävästään isona laumana jotain turistikohdetta tölläämässä.
.Lauantai-iltaa Isolta Kirkolta.@
Matkailu on askarruttanut sinua, niinpä kerron, että lähdimme perjantaiaamuna korvesta junalla Helsinkiin.
Ohitimme Iisalmen, Kuopion, Mikkelin Kouvolan, Lahden sekä saavuimme Helsinkiin.
Eihän se todellakaan ole normaalia arkea. Junalla kuskataan paikkalipun lunastaneita ihmispoloja jalkatiloiltaan pienissä istumapaikoissa, välillä kontuktööri kertoo missä voi jäädä pois.
Ravintolavaunussa kuulutetaan ja toivotaan ihmisiä tulemaan laumoissa hyvän ruuan nautinnollisin hetkiin. Väliin ravintolavaunussa on kiirettä ja istumapaikoille luvatut annokset pyydetään hakemaan itse.
Massaturismia, ei mitään tekemistä arjen kanssa ; )
No, meillä on ollut kivaa, syötiin illalla hyvin ja kalliisti. Hotellihuone on tilava liikuntavammaisille tehty, upealla isolla WC.llä. Näköala ikkunoista upea, kellon voi tarkistaa rautatienaseman tornista, mutta pari yötä maksaa aika paljon, ei siis tavan arkea.
Ristijäisjuhlat oli kirkossa ja jatkot kirkon kahvilassa. Pappi istui vieressäni, keskusteltiin matkailusta. Vauvan ukki oli hyvällä tuulella meillä oli antoisa kohtaaminen, olimmehan molemmat tulleet isovanhemmiksi.
On se yhtä helevettiä.
Yötä ; ))Anonyymi00130 kirjoitti:
Kyllä sinä itse kerroit olleesi kyseisessä maassa.
Tuossa ketju, josta voit tarkistaa kirjoituksesi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19331272/onnelliset-maat"Anonyymi00037
2026-03-25 19:44:44
Paloma.se01 kirjoitti:
Puerto Limon on Karibian rannalla, siellä asuu lähes kaikki Costa Rican tummaihoinen (afrikkalaislähtöinen) väestö ja seutu on köyhää ja ränsistynyttä. Siellä puhutaan myös yleisesti englantia.
Valtaosa väestöstä asuu keskitasangolla, pääkaupungin seuduilla ja läheisten vuorien laaksoissa ja runteillä viljellään hyvää kahvia. Varsinaiset turistirannat ja turistihotellit ovat Tyynenmeren puolella.
Lue lisää
Oletko käynyt Cista Ricassa ?"- Anonyymi00137
Paloma.se01 kirjoitti:
"Anonyymi00037
2026-03-25 19:44:44
Paloma.se01 kirjoitti:
Puerto Limon on Karibian rannalla, siellä asuu lähes kaikki Costa Rican tummaihoinen (afrikkalaislähtöinen) väestö ja seutu on köyhää ja ränsistynyttä. Siellä puhutaan myös yleisesti englantia.
Valtaosa väestöstä asuu keskitasangolla, pääkaupungin seuduilla ja läheisten vuorien laaksoissa ja runteillä viljellään hyvää kahvia. Varsinaiset turistirannat ja turistihotellit ovat Tyynenmeren puolella.
Lue lisää
Oletko käynyt Cista Ricassa ?"Paloma kirjoitti:
"Paloma.se01
2026-03-25 12:09:28
Nicaraguasta tulee paljon työperäistä maahanmuuttoa Costa Ricaan. Lähes kaikki kotiapulaiset rikkaiden oerheissä ovat nicoja.
Ja eihän se ole mikään paratiisi meidän silmissämme vieläkään, mutta he itse katsovat että asiat ovat hyvin ja se riittää. Laittaisivat vielä leipomoita maahan, koska ainakin silloin kun kävin siellä kaikki leipä tuotiin lentokoneella Miamista."
- Anonyymi00126
Hyvää lauantaita tänne palstalle keskeltä aivan tavallista vanhuksen
arkipäivää!
Puheenaiheetkin tältä suunnalta ovat aika lailla tavallista "elämästä-
selviytymistarinaa". Jotkut vanhukset asuvat vielä yksin ja yrittävät
selviytyä arjesta omin voimin. Sivusta tulevat, katkeranmakuiset
huomautukset samojen asioiden toistuvasta kirjoittelusta tuntuvat
tarpeettomilta. - Päivittäiset askareet kun ovat juuri toistoa, toisilla
enemmän, toisilla vähemmän.
Itse kaipaan rutiineja ja asioitten toistuvuus ei minua häiritse. Mutta
jos päiväjärjestys muuttuu esim. sairauden takia, niin stressi lisääntyy
ajatuksesta, kuinka pääsen taas "ajan tasalle" tekemättömien töitteni
kanssa ja selviän eteenpäin ilman apua.
Kirjoitin aikaisemmin, kun sain kutsun terveyskeskukseen haastatte-
luun, missä otettiin selvää 85+ laisten tulevista hoitotarpeista, kun
kaupunki suunnittelee tulevaisuuden vanhustenhoitoa. Haastattelun
päätteeksi otettiin verenpaine, jota oli enemmän kuin tarpeeksi.
Jos verenpaine on 190/90/63, niin se ei sano minulle mitään, mutta
kun sanottiin että se on vaarallista, niin eikös vaan alkanut tuntua olo
heikolta! Sain lisätä verenpainelääkitystä ja "huuhailin" täällä kotona,
eikä mikään puuha oikein maistunut. Mutta lenkille pakotin itseni joka
päivä. Itsekuri toimi.
Otin omalla mittarilla verenpaineen ja se näytti vähemmän kuin terveys-
keskuksessa. Lääkäri soitti alkuviikosta ja kyseli kuinka voin. Kerroin,
että olin ottanut edellisellä viikolla verenpaineen omalla mittarilla ja
laskenut keskiarvon, niin eihän se niin korkea ole. Kun hän sai kuulla
lukemat, niin sanoi, että otat sitten vielä yhden painetta laskevan
tabletin lisää!
Kohta oli paineet kohdillaan ja tietysti oli tekemättömät työt tehtävä
ensin alta pois: pyykinpesu ja jälkikäsittely. Sitten siivous ja suurostok-
sillakäynti. Nyt on sitten ollut pari päivää ruokatehdas käynnissä ja
jatkuu arjen tullen. Vielä eilen illalla tein 1 kg jauhelihamöhkäleestä
10 kpl pannupihviä. - Arvosteluja on tullut pakasteessa olevasta ruoka-
määrästä, että se pilaantuu!! Mutta onko myymälöitten pakasteruoka
tuoreempaa? - Sitä paitsi huomasin, miten ihanaa, kun on valmista
ruokaa kotona, kun on heikommassa kunnossa, eikä tarvitse lähteä hor-
toilemaan kauppaan. Tietysti on aivan julkeata, että sattuu vielä asumaan
ruokamarketin yläpuolella. Kaikesta sitä voidaan kanssaihmisiä arvostella
ja nälviä!
Onnistuin saamaan mämmiäkin, josta täällä on kova kilpailu, kun mämmiä
ostavat muutkin kuin suomalaiset. Arabialaisilla on joku herkku, joka
muistuttaa mämmiä, mutta vie aikaa valmistaa. Monet ovat huomanneet
mämmin tuon herkun pohjaksi, tuunaavat sitä vähän omilla mausteillaan
ja pääsevät herkuttelemaan. - Tuttavapiirissäni on eräs iranialainen nais-
lääkäri, joka sai maistaa mämmiä eräänä pääsiäisenä ja hän ihastui siihen
ikihyväksi ja kertoi oman maansa perinteisestä herkusta, joka muistutti
mämmiä ja joka koristeltiin pienillä kukkasilla.
Pääsiäisen vietän yksin. Muuten olisin saanut vieraita länsirannikolta, mutta
miniä oli juuri syöpäleikkauksessa ja olivat ajatelleet viettää tämän pääsiäisen
kesäpaikallaan meren tuntumassa. Heillä on vielä muutaman viikon raastava
odotus saada tietää hyvät tai pahat uutiset.
Ollaan kiitollisia, että vielä tässä iässä olemme niin virkeitä, että pystymme
ilmoittautumaan toisillemme tämän netin välityksellä ja kertoilemaan hyvistä
tai keljuimmista päivistämme. Kun saa palautetta ja kuulee, ettei ole yksin
vaivoinensa, niin se on sitä vertaistukea ja auttaa jaksamaan eteenpäin.
Keväistä viikonloppua toivotellen
/MdK - Anonyymi00134
Iloa ja voimia kellon siirron aiheuttamiin mahdollisiin stressioireisiin.
- Anonyymi00136
Nämä digikellot ovat yksiä per.eleitä!
- Anonyymi00138
Anonyymi00136 kirjoitti:
Nämä digikellot ovat yksiä per.eleitä!
Samanlaisia ovat digipuhelimet.
Kun tulee tekstareita ja vastaavia, ovat ne lyhyen ajan vain näkyvissä - sitten katoavat.
Hae siinä sitten nappia mistä painaa, jotta tulee taas lyhyeksi aikaa - kiirettä pitää, kun pitää antaa puhelin kaverille, joka näkee paremmin lukea.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eroa Orpo! Orpo eroa!
Suomen kansa vaatii viimein ottamaan meidät huomioon, eikä vain ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Koska täällä Suomessa1272832SDP esti Suomen luisumisen kohti 1984 Orwell -yhteiskuntaa
Äärioikeistohallitus olisi halunnut Stasin tapaan mikrofonit jokaisen kansalaisen kotiin, mutta SDP esti tuon siirtymän561855Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!
Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava801795Naiset ei halua kilttejä miehiä
Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,2971733Wille Rydman (ps) osoitti olevansa kommunisti
Hän toistaa Neuvostoliiton virhettä. Haluaa pitää palveula yllä maksoi mitä maksoi, vaikkei ole maksavia asiakkaita. --201624Seiska: Helmi Loukasmäki paljastaa - Näin Danny ja Helmi tapasivat
Helmi Loukasmäki, 25, ja Ilkka Danny Lipsanen, 83, ovat seurattuja julkkiksia. Mutta tiesitkö, miten he tapasivat? Lue291312Ainoastaan 10 aloitusta ekasivulla yhdeltä henkilöltä
Kovasti on vaivaa, ei oo muuta tekemistä tällä henkilöllä päivisin ja öisin... Taas märehtimistä ja samaa jankutusta.291299Menettämisestä
Ajatteletko, että olet menettänyt mahdollisuutesi häneen? Osaatko sanoa miksi niin tapahtui?1111176Kiinteistökauppoja
Onko totta ettö haapaveden kaupunki on ostanut vanhan kesoilin kiinteistön? Kuulemma siihen muuttaa autokorjaamo vanhan411092RAAMATULLINEN KASTE ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI
Aihe, josta ehkä on eniten kiistaa kristillisten seurakuntien piirissä, on kysymys oikeasta raamatullisesta pyhäpäivästä4041052