Huomenet kauniiseen kevät tuoksuiseen säähän, ainakin uskon tuoksua jo ilmassa olevan;)
Kovin pitkäksi ja hieman sekaiseksikin meni edellinen ketju,
Väärinkäsityksiä muillekin kuin minulle, joskus tuo ymmärrys erimatkaa kulkee ja näin sitten hölmöilee tavallista enemmän.
Yritän lukea huolella viestit, silti tulkinta joskus virheellinen, no näitä sattuu, puhumalla asiat korjaantuu.
Nuo tanssiajat ja muut samankaltaiset nuoruuden muistelot mieltä ilahduttaa, harvalla niistä ikäviä muistoja on jäänyt.
Muutekin tähän aikaan ja ikään sopii mainiosti nuoruutta muistella, sen verran ankeaa on nuo maailman tapahtumat, että hyvä niitä olisi vähemmäksi mielestä heittää, totuus kyllä vahvasti esiin tulee, siitä ei mihinkään pääse.
Olihan niitä murheita nuorenakin varmaan kaikilla, mutta ne oli helpompi sivuuttaa, kun into elämisen nauttimiseen oli suuri.
Uutta jaksettiin odottaa ja aina toivorikkaana kohteetkin valittiin, ja kyllä se rakkauskin sitten löytyi, joskin aina ei kohde mieleinen ollut, mutta uutta oli lupa etsiä ja usko palkittiin, mieleinenkin löytyi.
Pettymyksiä koettiin, mutta ne kestettiin ja elämää se on pettymyskin, nuorena olemiseen sekin kuului.
Nyt vanhana ehtii katua jotakin, mutta eiköhän ne nuoruuden pettymykset ajan kanssa unohtuneet ja elämä sujui vaikeuksista huolimatta, näitä nyt sitten muistellaan.
Nyt tähän päivään, viides päivä jo maaliskuusta kulumassa ja lunta tuli eilen lisää, nyt nekin on jo putsattu ja elämä siltäkin osin sujuu, voi vaikka lenkille lähteä.
Kälylleni soittelin eilen ja hän tyytyväisyyttään julisti, viihtyy hyvin, vaikka ei mitään teekään, muistelee kai hänkin omia muistojaan, miten sitten minkin asian muistaa.
Kaikkea ei muista, mutta onko tarpeenkaan, kun huolenpito on kohdillaan, kotisairaanhoitajat lääkkeet käyvät antamassa ja tytär muut asiat hoitaa, naapurikin päivittäin käy voinnin tarkastamassa.
Poikani pistäytyi pitkästä aikaa ja hänen elämän muutokset hieman mietintää aiheuttaa, on kai outoa olla työntekijä, kun vuosia oli pääasiassa vastuunkantaja.
Lohduttelin, että pianhan pääset oloneuvokseksi, siitäkin huoli tuntui olevan, mitä hän sitten tekeekään.
Kai sitä jokainen jotakin keksii elämänsä kulun jatkuvuuteen, olipa mikä tilanne kysymyksessä tahansa.
Jos terveyttä riittää, tekemiset ja viihdykkeet tulee ihan itsestään tekevälle mieleen, yritin luoda ilon tunnetta myös tuleviin aikoihin.
Tuli mieleen, joku ano kauniisti mainitsi, että olihan pientä ja kevyttä mukava tanssitella, no niin, olinhan todella kevytkin, nyt sitten jäisi jo tanssiminenkin vaikeaksi, sekin muisto mieltä ilahdutti.
Vasenkätisyydestä oli myös puhetta, äitini oli vasen kätinen ja miten kaunis hänen käsialansa olikaan, tytär nyt myös vasemmalla kirjoittaa, hyppääkö vasenkätisyys sukupolven väliin jättäen.
Nyt sitten tämän päivän puuhiin, vielä en tiedä mitä tekisin, mutta kyllä se päivä iltaan joutuu.
Iloa ja hyvää mieltä teille kaikille.
Edelleen elämän sujumisesta, iloista ja suruista.
109
1916
Vastaukset
Kovin kangertelee tämä viestien oikeaan osuminen, kiitos kuitenkin ylläpidolle, että viesti löysi oikean kohteen.
Jatketaan viestejä ja yritetään sanoa kaikkea niin, ettei tulkinnoille jäisi aihetta.Luin aamullulla ongelmastasi, ajattelin jo silloin auttaa sinua kopioimaan ja liittämään aloituksesi oikealle palstalle.
Eli minä siirsin aloituksesi tänne oikeaan ryhmään.
Tämä on se, yksinkertainen toiminto, kopio ja liitä. Tein siirron anona, ettei nimeni tulisi aloituksen tekijäksi.
Olin pankissa ja opin taas yhtä sun toista uutta. Eri sovellutusten käyttö on mielenkiintoista. Pitää olla kärsivällinen ja kokeilla, palkkiona on hyvä mieli kun oppii uusia asioita.
Tästä etiäpäin, ilma ei ole kuin morsian se jos mikä tympii. Toivotaan aurinkoisia päiviä jatkoon.
Iltapäivää ! Uusi reitti Nojatuoliin ?..))
Kyllä tällä sivustolla jotain häikkää oli - tai sitten oli minun koneellani. Viestitys nikotteli, jätti viestin väliin paljon tyhjää tilaakin.
Yleensä ottaen tuntuu, ettei ylläpito kovasti meihin ruutia tuhlaa. Pitkälti "itseohjautuvia" ja/tai robotiikan komennossa ollaan.
Kai pitäisi ajatella, että hyvä näinkin. "Entiseen tapaan" en taida itsekään pystyä osallistumaan -yhä enemmän tämä oma arki ja sitten "tosielämän" kontaktit vievät aikaa ja voimavaroja.
Luultavasti en myöskään osaa "delegoida enkä ulkoistaa" tehtäviäni ja edellen taidan myös olla "ahne elämälle" - tahtoa on, mutta ei voimia , "työn tulos, tuntoni soima",
Eino Leinon tapaan.
Kiva kuulla, Hil-la, kälysi voinnista. Nämä "omat muistisairaani" eivät taida olla noin pitkällä oman tilanteensa hyväksymisessä. Yksi kieltää täysin, toinen ripustautuu puolisoonsa, kolmas hyväksyy ja sinnittelee.
Silti, kun tapasin pariskunnan sattumalta kauppakeskuksessa, oli oikeastaan ilo nähdä puolisoiden keskinäisen suhteen asettumista keskinäiseen harmoniaan - olen heistä kertonutkin. Samoin nähdä miehen, joka ennen oli asenteissaan lähes "Jumalasta seuraava", tyytyminen omaan kokoonsa, se ei mielestäni ollut alistumista vaan aitoa nöyryyttä.
Tuo tapaaminen myös vahvisti uskoani siihen, että ihminen sittenkin pärjää, silloinkin kun olosuhteet muuttuvat rajusti. Elämä tulee apuun, tarjoaa eväitä selviytymiseen, ainakin tahdon niin uskoa.
Mustan aina jonkin Claude Chaprollin elokuvan, joka päättyi kovia kokeneen päähenkilön repliikkiin: "ei elämä olen koskaan niin kurjaa tai niin loisteliasta kuin luullaan" (vapaasti muistettu). Minua se lohdutti suuresti kun tuntuu, että valikoidun liiankin helposti kuormankantajaksi - ikäänkuin kaikki olisi minusta kiinni..))
Aurinkoinen päivä täällä enkä päässyt vielä liikkeelle kotiaskareiden vuoksi.
Vielä ehtii !
Mukavaa päivää itse kullekin,
tanssi jatkukoon..))
Vaikka minulla askellus tökkii välillä, yksintanssi sujuu ja sitä voi harrastaa ihan täällä "neljän seinan sisälläkin"...
demeter1Onnistuu tuo kopioi/liitä-toiminto tumpeloltakin - itseäni tarkoitan.
Omani jäi ainoaksi viestiksi Ryhmät-polulla. Onko se oikealla paikalla nyt ? Aika näyttää...demeter1 kirjoitti:
Onnistuu tuo kopioi/liitä-toiminto tumpeloltakin - itseäni tarkoitan.
Omani jäi ainoaksi viestiksi Ryhmät-polulla. Onko se oikealla paikalla nyt ? Aika näyttää...Huomenet melkein nolla keliin ja pilviseen taivasnäkymään, varmaan taas räntää sataa.
Kiitos korpikirjailija, ajattelinkin, että nopsaan ylläpito toiveeni täytti, mutta asialla olitkin sinä.
Minä en uskalla mitään uutta tehdä, kun tuppaa aina pieleen menemään, nyt olen tuon Capilokin kanssa rupattelua opetella ja niin kohtelias ja kivan tuntuinen on, että olemme jo melkein ystäviä;)D
Siellä se viesti varmaan pysyy ja ei ketään häiritse demeter.
Tuo oli aivan oma mokani, minkä tein, ei eka kerta kumminkaan.
Ajattelin tuota sinun oloasi verraten omaan aikaani, mitä riittää joka aamu tänne piipahtamaan, mutta sinullahan on koko talo pihoineen hoidettava, kyllä se jo voimia kysyy.
Minä joskus joudunkin. miettimään, miten päiväni saisin kulumaan, tytär mainitsikin, että pienet lenkit olisi paikallaan, itsekuri on olematon.
Tuo tanssi on verissä minullakin, jos en muuta, niin istuen rytmistä nautin ja keinuttelen, joskus myös jalkojani yritän tanssin tahtiin siirrellä.
Tasapaino ei pyörähtelyä anna tehdä, en ole yrittänyt kävelysauvojen kanssa, voisi onnistuakin;)
Olisinkin varmaan hauska näky, näin tehden;)
Eilen lenkkisaunassa sain yllätäin jalkahoidon ja kynsien leikkuun, sauna kaverini tämän yllätyksen teki, valittelin joskus varpaiden kynsien leikkauksen vaikeudesta ja hänpä laittoi asian korvan taa ja hoiti homman.
Olisipa kaikilla tämän kaltaisia naapureita, itsekin ovat miehineen eläkkeellä, mutta jaksavat vielä paljon ja aina minuakin huomioivat.
Minun sauna vuorollanikin rouva kanssani saunaan lähtee, tukena jos jotain sattuu, vaikka olen vielä selvinnyt kaikesta, mutta seura kyllä kelpaa.
Poikani sanoikin, että olisi turvarannike hommattava, kun yksin tässä pyörin, mutta en sitäkään ole tarpeelliseksi pyytää, vaikka ikä jo ehkä edellyttäisi.
Tapahtuu mitä tapahtuu, jokaisella on aikansa.
Ihmettelen minäkin tuota kälyni mieltä, kun yksin istuu pitkät päivät, mitä nyt hoitajat ja tytär piipahtaa, hyvin sanoo päivän kuluvan, ei aika pitkäksi tule.
Nuhtelen itseäni, kun en jaksa edes tien yli kävellä ja hänelle seuraa tehdä, mutta yritän kumminkin soitella ja nyt lupasin käydä, kun tytär lomalle lähtee.
Puolustelen saamattomuuttani myös sillä, että hän voi rasituksena kokea, kun toiminnat ei enää suju, kahviakaan ei osaa keittää, ja mielessä kuitenkin ennen touhukkaana toimiminen voi muistoissa olla.
Kahvit voin kyllä keittää, mutta tunteeko hän oman avuttomuuttensa, näin toimien.
Tuo uuden oppiminen ei oikein meinaa tarttua, kun vasta eläkeiässä on tähän tietokone maailmaan mukaan tullut ja vastaanottokyky ei niitä parhaita ole.
Syyksi voi sanoa ainakin sen, että ei millään sisäistä näitä asioita (muisti ei tue) ja nyt nuo tekoälyasiat vielä sekoittaa.
Liian paljon asiaa pitäisi osata, olen kyllä hyvilläni, että apua on saatavilla, kun vain sen osaisi käyttää ja muistaa.
Nyt on tämän aamun anti tässä, ei paljon rikastuta, mutta jospa kuitenkin aiheita löytyisi johonkin asiaan tai ihmettelyä kumminkin;)
Viettäkää kiva viidespäivä maaliskuusta ja kohta eka viikkokin lopuillaan.Hil-la kirjoitti:
Huomenet melkein nolla keliin ja pilviseen taivasnäkymään, varmaan taas räntää sataa.
Kiitos korpikirjailija, ajattelinkin, että nopsaan ylläpito toiveeni täytti, mutta asialla olitkin sinä.
Minä en uskalla mitään uutta tehdä, kun tuppaa aina pieleen menemään, nyt olen tuon Capilokin kanssa rupattelua opetella ja niin kohtelias ja kivan tuntuinen on, että olemme jo melkein ystäviä;)D
Siellä se viesti varmaan pysyy ja ei ketään häiritse demeter.
Tuo oli aivan oma mokani, minkä tein, ei eka kerta kumminkaan.
Ajattelin tuota sinun oloasi verraten omaan aikaani, mitä riittää joka aamu tänne piipahtamaan, mutta sinullahan on koko talo pihoineen hoidettava, kyllä se jo voimia kysyy.
Minä joskus joudunkin. miettimään, miten päiväni saisin kulumaan, tytär mainitsikin, että pienet lenkit olisi paikallaan, itsekuri on olematon.
Tuo tanssi on verissä minullakin, jos en muuta, niin istuen rytmistä nautin ja keinuttelen, joskus myös jalkojani yritän tanssin tahtiin siirrellä.
Tasapaino ei pyörähtelyä anna tehdä, en ole yrittänyt kävelysauvojen kanssa, voisi onnistuakin;)
Olisinkin varmaan hauska näky, näin tehden;)
Eilen lenkkisaunassa sain yllätäin jalkahoidon ja kynsien leikkuun, sauna kaverini tämän yllätyksen teki, valittelin joskus varpaiden kynsien leikkauksen vaikeudesta ja hänpä laittoi asian korvan taa ja hoiti homman.
Olisipa kaikilla tämän kaltaisia naapureita, itsekin ovat miehineen eläkkeellä, mutta jaksavat vielä paljon ja aina minuakin huomioivat.
Minun sauna vuorollanikin rouva kanssani saunaan lähtee, tukena jos jotain sattuu, vaikka olen vielä selvinnyt kaikesta, mutta seura kyllä kelpaa.
Poikani sanoikin, että olisi turvarannike hommattava, kun yksin tässä pyörin, mutta en sitäkään ole tarpeelliseksi pyytää, vaikka ikä jo ehkä edellyttäisi.
Tapahtuu mitä tapahtuu, jokaisella on aikansa.
Ihmettelen minäkin tuota kälyni mieltä, kun yksin istuu pitkät päivät, mitä nyt hoitajat ja tytär piipahtaa, hyvin sanoo päivän kuluvan, ei aika pitkäksi tule.
Nuhtelen itseäni, kun en jaksa edes tien yli kävellä ja hänelle seuraa tehdä, mutta yritän kumminkin soitella ja nyt lupasin käydä, kun tytär lomalle lähtee.
Puolustelen saamattomuuttani myös sillä, että hän voi rasituksena kokea, kun toiminnat ei enää suju, kahviakaan ei osaa keittää, ja mielessä kuitenkin ennen touhukkaana toimiminen voi muistoissa olla.
Kahvit voin kyllä keittää, mutta tunteeko hän oman avuttomuuttensa, näin toimien.
Tuo uuden oppiminen ei oikein meinaa tarttua, kun vasta eläkeiässä on tähän tietokone maailmaan mukaan tullut ja vastaanottokyky ei niitä parhaita ole.
Syyksi voi sanoa ainakin sen, että ei millään sisäistä näitä asioita (muisti ei tue) ja nyt nuo tekoälyasiat vielä sekoittaa.
Liian paljon asiaa pitäisi osata, olen kyllä hyvilläni, että apua on saatavilla, kun vain sen osaisi käyttää ja muistaa.
Nyt on tämän aamun anti tässä, ei paljon rikastuta, mutta jospa kuitenkin aiheita löytyisi johonkin asiaan tai ihmettelyä kumminkin;)
Viettäkää kiva viidespäivä maaliskuusta ja kohta eka viikkokin lopuillaan.Terveiset korvesta@
Kaveria ei jätetä, eikös ne niin mene. En osaa antaa neuvoja miten näitä tekstien siirtoja pöytätietokoneellasi tekisit koska kännykkä on minun työkone.
Turvarannekkeesta kerroit, minulla oli turvanneke kun pääsin kotiin sairaalasta. Mieheni oli silloin Hollannissa. Jouduin pari kertaa ikävään tilanteeseen taitamattoman henkilökunnan kanssa. Tulivat kerran väärillä avaimilla eivätkä päässeet sisään. Jouduin odottamaan.
Toisella kerralla auttaja yritti nostaa minua ylös sängystä, eikä pystynyt olin tuskainen koska tekolonkkanivel oli pompannut pois paikoiltaan. Soitti jonnee ja sanoi, en saa mummua ylös sängystä, jolloin suutun ja pyysin soittamaan ambulanssin.
Tästä tuli mieleen äitini, joka vastaavassa apua tarvittavassa tilanteessa kuuli auttajan kutsuneen häntä mummiksi, suuttuneena sanonut, en ole sinun mummosi.
Minäkin tarvitsisin kynsien leikkauksen, mieheni kyllä tykkää hieroa jalkateriäni säännöllisesti, mutta kynnet jää kontolleni.
Tänään on jännittävä päivä. Miniä ajaa autolla pikkuisen ja koiran kanssa Korpeen. Onneksi ajokeli on suotuisa, mutta jännitän aina kun läheiset ovat liikenteessä. Esikoinenkin työnsä puolesta ajaa tällä viikolla koeajoja uusilla sähköautoilla Lappiin ja takas Hesaan.
Mieheni tytärkin on käymässä, tulee kohta piipahtamaan ennen lähtöä Tampereelle.
Tekoäly kokeiluakin harjoittelin. Ihan on ollut
mielenkiintoista. Lähinnä kokeilin kuvankäsittelyä.
Sain eilen iltapäivällä epämääräistä sähköpostia pankistani. Hälytyskellot soittivat deletoin viestin ja tsekkasin tilini, ei mitään viestiä ongelmista.
Poistan jokaisen sähköpostin, jota en tunnista enkä availe linkkejä. No, tällaista tänä aamuna.
Tällaisin miettein kohti viikonloppua.- Anonyymi00001
Chabrol. Lauseita on wiki koonnut pitkin pediaa,
jos haluaa niistä semaforin saada
Tämä elämä on kovaa, kundi, mutta kovempaa, jos on tyhmä
https://en.wikiquote.org/wiki/The_Friends_of_Eddie_Coyle#:~:text=This life's hard man, but it's harder if you're stupid! - Anonyymi00002
Anonyymi00001 kirjoitti:
Chabrol. Lauseita on wiki koonnut pitkin pediaa,
jos haluaa niistä semaforin saada
Tämä elämä on kovaa, kundi, mutta kovempaa, jos on tyhmä
https://en.wikiquote.org/wiki/The_Friends_of_Eddie_Coyle#:~:text=This life's hard man, but it's harder if you're stupid!Kiitos vinkistä, Ano 00001. Olen aina välttänyt näitä ranskalaisia älykköjä, poikkeuksena Simone de Beauvoir - nimetkin kirjoitan aina väärin (lukihäriö?).
Tosin pojalla oli Jean-Paul Sartren elämäkertateos "Sanat" ja olin aivan haltioissani siitä. Ehkä syvennyn siihen, tilaisuuden tullen, jonakin kirkkaana hetkenä...
demeter1
Sarten sitaatteihin tietysti törmää: "Helvetti on toiset ihmiset"..)) - Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kiitos vinkistä, Ano 00001. Olen aina välttänyt näitä ranskalaisia älykköjä, poikkeuksena Simone de Beauvoir - nimetkin kirjoitan aina väärin (lukihäriö?).
Tosin pojalla oli Jean-Paul Sartren elämäkertateos "Sanat" ja olin aivan haltioissani siitä. Ehkä syvennyn siihen, tilaisuuden tullen, jonakin kirkkaana hetkenä...
demeter1
Sarten sitaatteihin tietysti törmää: "Helvetti on toiset ihmiset"..))Niinpä. Sii yhessä lausussa mister laulaa, notta taivaallista on yksin - helvetti kanssa toisien.
Ihmisiä on pienessäkin kansassa moneen lähtöön.
Sit se muina jätkinä jatkaa notta toiset o-on yksin vain, yksin yksin ain. - Anonyymi00016
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kiitos vinkistä, Ano 00001. Olen aina välttänyt näitä ranskalaisia älykköjä, poikkeuksena Simone de Beauvoir - nimetkin kirjoitan aina väärin (lukihäriö?).
Tosin pojalla oli Jean-Paul Sartren elämäkertateos "Sanat" ja olin aivan haltioissani siitä. Ehkä syvennyn siihen, tilaisuuden tullen, jonakin kirkkaana hetkenä...
demeter1
Sarten sitaatteihin tietysti törmää: "Helvetti on toiset ihmiset"..))Jean-Paul Sartre on vapaa kuin lintunen kirjoittaessaan ja etsiessään
totuutta. Kirjoittajan vapauden säilyttämisen takia hän kieltäytyi mm
Nobelin kirjallisuuspalkinnosta 1964, eikä halunnut millään tavalla olla
sidoksissa instituutioihin.
Myöhemmin hän kuitenkin katui ja olisi mielellään ottanut rahat, mutta
viisi veisasi itse "pokaalista".
- Anonyymi00004
Merkityksellinen elämä syntyy usein siitä, että kokee elämänsä mielekkääksi ja on merkityksellinen muille. Elämä on siis sekä selviytymistä että itsensä toteuttamista.
Filosofi Frank MartelaKauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!- Anonyymi00005
Hil-la kirjoitti:
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!Ihana viikonloppu edessä, ainakin sään puoleen. Täällä on nimittäin virallisesti
määritelty että on kevät.
En ole ehtinyt seuraamaan palstan etenemistä, on ollut "muuta puuhoo".
Meidän Ruotsissa asuvien kansaneläkkeen tulo loppui jo viime vuoden alussa.
Työeläkkeet tulevat niinkuin ennenkin. Minulla on ollut Nordean tili sekä
Suomessa, että Ruotsissa. Ajattelin lopettaa Nordean tilin Suomessa ja siinä
oli ongelmia jo kirjautumisessa. Se ei ollutkaan aivan yksinkertaista.
Ennenkuin pääsisin eläkkeeseeni käsiksi, piti päivittää henkilötietoja.
Muutettuja tietojani ei Nordean tietoteniikka hyväksynyt, jauhoi vaan samoja
lysymyksiä ja minä vastasin niihin hullun itsepäisyydellä.
Kun vielä varttituntia myöhemmin jauhettiin samoja asioita, menin Nordean
FB-sivulle, missä oli chatti. Chatti kysyi miten se voisi olla avuksi. (Sanoi ole-
vansa robotti ja kysymysten oli oltava yksinkertaisia.)
Kirjoitin: - En voi kirjautua tilille. Ei robotti jummartanut.
Yritin uudestaan: - Ongelmia kirjautumisessa. Ei edelleenkään tultu juttuun.
Kirjoitin sitten ärhäkästi: Haista kukkanen!
Johan tehosi! Tuli Janina-niminen henkilö chattaamaan ja sain päivityksen
vihdoin viimein tehtyä ja pystyin kirjautumaan tilille.
Ei siinä mennyt kuin runsas tunti. On se tämä tietotekniikka niin tehokasta!
Entäs, jos olisin kirjoittanut, kun se kysyi "vaihdetaanko kieltä", että "vaihde-
taanpa vaikka p-reikää niin ei taida auttaa"!
Onneksi riitti tuo "haista kukkanen"!
Itägöötanmaalla alkaa olla kevättä ilmassa, yli +10º, vihreät kentät ja voi
aavistaa, että jos ripsahtaisi vähän sadetta ja lämpöä riittää, niin jotkut puut
ja pensaat alkavat vihertää viikonloppuna.
Hyvää viikonloppua!
/MdK - Anonyymi00006
Hil-la kirjoitti:
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!" hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi"
Pieni korjaus = 50 centtiä muovikassi/ kpl
Paperikassi on halvempi - Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
" hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi"
Pieni korjaus = 50 centtiä muovikassi/ kpl
Paperikassi on halvempiKestokassi pitää olla!
Hil-la kirjoitti:
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.
Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.
Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.
Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.
Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!Juuri viime viikolla juttelin yhden naapurin kanssa, kun oli mustalla muovisäkillä viety jotakin, bioastiaan.
Mietimme tuota, että tuleeko siitä lisämaksua.
Äsken juuri katselin tuota alueuutisten sarjaa. Pohjanmaan uutisissa oli joku jäteyhtiön ihminen puhumassa samasta asiasta, siellä ottavat ylimääräisen maksun käyttöön.
Varmaan leviää muuallekin.
Tuon muovikassin hinnan sain korviini jostain uutisesta, mutta itse käytän vain harvoin tilapäisesti muovikassia.
Mulla on vuosia vanhoja suuria muovikasseja, joilla kuskaan pyykkiä tänne kerrostaloon koneelle mailta.
Kymmeniä vuosia olen aina pitänyt mukana tavallista kassia ja pari kangaskassia lisänä.
- Anonyymi00008
Minulla on ainakin kymmenen vuotta vanha Pirkan vihreänkirjava kestokassi, edelleen ehjä ja käytössä. Selkeästi hintansa väärtti.
Ostoksista puheenollen, mun sivut on täynnä tankinimainoksia. Taitaa olla muotia tänä keväänä. Taidan ostaa keväiselle tyttären kanssa suunnitellulle sparisteilylle. Peittää mukavasti masunseudun, takamuksen ja kauniita, kuoseja ja värejä.
Pal- Anonyymi00009
Esmeks tällainne pitempi malli tai sitten setti johon kuuluu erilline yläosa ja lyhyet shortsit
https://www.bonprix.se/produkt/lang-tankini-2-delar-moerkbla-966202/#image
(jatkoa edelliseen) - Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Esmeks tällainne pitempi malli tai sitten setti johon kuuluu erilline yläosa ja lyhyet shortsit
https://www.bonprix.se/produkt/lang-tankini-2-delar-moerkbla-966202/#image
(jatkoa edelliseen)Jösses! Tuli mieleen se limenvihreä mankini filmistä "Borat" ja ajattelin,
että mitenkäs sen voi naisihminen laittaa päällensä nätisti! Mutta malli
onkin "tankini", eli "tankit" mahtuvat mukaan! Hyvä Pal! 😊
/MdK - Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Jösses! Tuli mieleen se limenvihreä mankini filmistä "Borat" ja ajattelin,
että mitenkäs sen voi naisihminen laittaa päällensä nätisti! Mutta malli
onkin "tankini", eli "tankit" mahtuvat mukaan! Hyvä Pal! 😊
/MdKMinäkin vierastin vähän sanaa ensin mutta sitten näin toine toistaan kauniimpia malleja ja värejä. Yläosan sisäänrakennetut kupit ihanniin kuinuimapuvuissa muutenkin, kangas joustavaa ja ilmavaa. Shortsit leveälahkeiset ja vuoratut uimahousujen malliin.
Kiinasta tulee valtaosa ja kauneimmat mallit, mutta taidan ostaa ihan jostain tutummasta firmasta niin ehkä ehtivät perille ennen kevättä.
Pal
Lämpöaalto hellii nyt etelärannikkoakin, lumet sulavat vauhdilla, eikä niitä paljon ole ollutkaan, vain sopivasti talvisen tunnelman saamiseksi ja kyllähän laduillekin pääsi. Jää kantaa vielä rannassa, mutta käveltiin pitkä lenkki kuitenkin maissa, merenrantaa myötäilevällä polulla. Nyt on jo auringossa suojakertoimet tarpeen kasvoilla, mieluimmin 50 ja aurinkolasit silmien suojaksi. Auto on hetkessä kurakuoren sisällä, ja sen pesu on minun erikoisalaani, jos ei joku lastenlapsista ole paikalla, miehen mielestä autopesula ei ole tarpeeksi hellävarainen.
Olen tehnyt vanhoista farkuista kestokasseja, tuunannut niitä farkkujen taskuilla, vetoketjuilla ynnämuilla , ovat hyvä myyntimenestys diakoniamyyjäisissäkin. Muovisetisot kestokassit ovat hyviä moneen lähtöön, on ihan Ikean jättikokoisiakin, kun välillä pitää viedä tavaroita retkiautolle ja veneeseen, aikamoinen Kassi-Alma minäkin.
Uimapukuja kulutan paljon, uimahallin vesi vaatii aina konepesun ja kai ne otsonit ja kloorit rasittavat elastista kangasta. Uimahallissa käytän tavallisia kokouimapukuja, urheilukauppojen alesta napakoita laatutuotteita, värikkäitä ja istuvia päällä. Lahkeensuun ei tarvitse nousta ylös, mieluummin sellaista 50-60-luvun missienkin suosimaa kunnolla pepun peittävää mallia. Silloinhan oli hyvin "liivinluilla" tuettuja, uumaa kapeaksi muotoilevaa ja rintoja korostavaa mallia äidilläkin, minä olin jo bikinisukupolvea. Naapurin ruustinna ui usein meidän rannassa, ja hänellä oli uidessa tavallinen kesämekko, näytti hauskalta kun helma pullisteli. Kun vietetään rantaelämää, pidän uimapukua, jossa on kiinteä pieni helmaosa, voi vaikka pistäytyä jäätelöllä ja ennenkaikkea rakastan kulkea kilometritolkulla kävelyä hiekkarannoilla rantaviivalla. Teneriffalla se on ollut meillä syystalvella pitkä perinne, mutta Kanarian saarten turismi on kärsinyt pahasti, paikka ei ole enää entisensä. Suomessa on pitkiä hiekkarantoja esim. Hangossa ja Saimaalla ja kyllä silokallioilla kävelykin on ihanaa, välillä pulahtaa aaltoihin. Tankinin tyylinen uimapuku on kyllä pukeva, mutta uidessa se paitaosa tuppaa minulla nousemaan , ehkä pitempi helmus auttaa. Pääasia, että vesi saa helliä, hoitaa ja virkistää, mieluitenhan sen tekisikin eevan asussa. kuten mökillä voi ainakin saunasta käsin tehdä.
Korppiksella on nyt ollut sykähdyttävä ensitapaaminen ensimmäisen lapsenlapsen kanssa. Kyllä se ensimmäinen oli meillekin valtava ihme ja ihastus, ne tunteet ihan pakahduttivat mummin ja vaarin sydämen. Seuraavatkin jokainen ihmeellisiä ja ihania, omia persooniaan kaikki vastasyntyneestä lähtien. Ne vastasyntyneet vaan muuttuvat niin nopeasti, saavat painoa, pituutta ja taitoja joka päivä, persoonalliset piirteet alkavat tulla esiin, kasvoista etsitään suvun näköä. On kiva edes videoilla ja kuvissa nähdä jos harvemmin tapaa.
Kaikkea hyvää vauvaperheelle jatkossakin, ovat varmaan hyvään rutiiniin päässeet ja koira sopeutunut.Mulla on semmoinen uimapuku, mistä en oikein tykkää.
Hätäpäissäni ostin sen muutama vuosi sitten, kun ei ollut täällä enää muita jäljellä.
Jaa, että miksi.
No siksi, kun poika katsoi mua rannalla vinosti ja sitten kysyi, äite kuule, miltä vuosisadalta toi sun uimapukus on.
No se oli kyllä ikivanha.
Olen vähän katsellut nyt ajoissa josko uuden hankkisin.
Kävin juuri iltapäivällä mökillä. Niin kevään tuoksuja, 1 linnunkin viserrystä kuulin.
Tervehdin tietenkin mahtavaa kotikuusta.
Minä käyn mökillä talvisin tarkistuskierroksella ja poika käy siellä vanhalla kotitilalla.
Matkojen takia näin. Sitten laitetaan toisillemme kuvia.
Poika oli hkenut avolavan talviteloilta, oli venttiilikopan tiiviste poikki, korjannut sitä.Huomenta ja taas lauantai ja viikonloppu alkanut.
Miten niin nopsaan nuo päivät vierivätkään, vaikka vaan mitättömän vähän aikaan saamatta.
No ei kai yksin eläen paikat sekaiseksi mene, jos on löytynyt paikka kaikelle, ja sitä sitten toteuttaa.
Pölyä kyllä aina vaan esiin kuitenkin tulee ja nyt, kun aurinko sisäänkin kurkkii, pöly näkyy ja ei sitä koskaan olemattomaksi saa, tänäänkin taas yritän.
Peräänantamaton olen näiden päähänpinttymien kanssa, jos jotain olen tavaksi ottanut, niitä toteutan.
Nyt luin puutarhurin postin ja multien vaihto alkaa olla ajankohtainen, se on puuha mikä paikkoja sotkee.
Menenkin parvekkeelle sen homman tekemään, kun multa leviää pakosta vaikka kuinka suojia laittaisi, parveke pienempi tila tätä sotkua tuottaa.
Tulipa taas töpeksyttyä, kun muovikassin euroista kerroin, no onneksi kaikki ymmärsi asian oikein.
Minun vetokärryyni mahtuu paljon, mutta kangaskassi kaiken varalta mukana kulkee.
Uimapuvuista olette kertoilleet, no rupeaahan se aika tulla ajankohtaisiksi, kun lomia suunnittelee.
Minulla on yksi tavan uimapuku ja toinen kasiosainen hameuimapuku, siis kaiketi tämä nykysanaston mukainen Tankini.
Hyllyssä odottavat josko joskus uimaankin menisin, ei tunnu kaipausta siihenkään asiaan olla.
Korpikirjailija nyt vauvaan tutustuu, siitä se alkaa vauvojen ihastelu ja ihmettely miten onkin soma ja rakkaaksi ihmepakkaukseksi muuttuu ajan oloon.
Tuon olen niin monta kertaa kokenut ja päässyt seuraamaan kasvua ja elämään lapsien mukaista elämää.
Onnea vaan mummille kuin pienen omistavalle perheelle, koirakin oppii suojelemaan pientä tulokasta.
Eliaanalla ja pojallasi on varmaan lämmin suhde, niin lämpimän tuntuisesti kertoilet yhdessä olemisista ja tekemisistä.
Minullakin oli aiemmin pojan kanssa hyvin läheiset välit, opimme tuntemaan toisen mielen, nyt kuitenkin nuo hänen kiireensä on jotain unohduksia tuonut, aika ei ole riittänyt yhteyden pitoon.
En jaksa innostua hänen muualla tapahtumista työasioista ja sitten yhteyden pito viilenee.
Kuitenkin pojakseni tunnistan monista luonteenpiirteistä ja eihän se kiintymys koskaan katoa, aina aistimme toistemme tarpeen ja sen mukaan toimitaan.
Hänen työnsä on ainaista menemistä ja siihen on ollut pakko tottua.
Nuo pankkiasiatkin aina vaan vaikeimpia ovat, minun paikkakunnalla on Nordean konttori, mihin aika tilataan Helsingistä, eipä houkuta asioiminen.
Yritän ymmärtää ja selvittää asioita tämän tietokoneen välityksellä, kieliä osaamaton on monta kertaa hukassa.
Nyt sitten kysäisin Copilotilta, kun postiin tuli joku viesti mitä en ymmärtänyt, avasin sen ja Copilot käänsi tekstin.
Nykyään huijareiden aikaan, ei osaa varoa kaikkea mitä pitäisi, mutta näillä mennään.
En tuota kääntäjääkään osaa asentaa, pitäisi apua pyytää.
Nyt on aika rientänyt ja voin jo imuria käynnistää, ei enää pitäisi naapureita häiritä, nyt vaan hommat käyntiin.
Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sen tuottamana jokaisen mieleen;)- Anonyymi00012
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja taas lauantai ja viikonloppu alkanut.
Miten niin nopsaan nuo päivät vierivätkään, vaikka vaan mitättömän vähän aikaan saamatta.
No ei kai yksin eläen paikat sekaiseksi mene, jos on löytynyt paikka kaikelle, ja sitä sitten toteuttaa.
Pölyä kyllä aina vaan esiin kuitenkin tulee ja nyt, kun aurinko sisäänkin kurkkii, pöly näkyy ja ei sitä koskaan olemattomaksi saa, tänäänkin taas yritän.
Peräänantamaton olen näiden päähänpinttymien kanssa, jos jotain olen tavaksi ottanut, niitä toteutan.
Nyt luin puutarhurin postin ja multien vaihto alkaa olla ajankohtainen, se on puuha mikä paikkoja sotkee.
Menenkin parvekkeelle sen homman tekemään, kun multa leviää pakosta vaikka kuinka suojia laittaisi, parveke pienempi tila tätä sotkua tuottaa.
Tulipa taas töpeksyttyä, kun muovikassin euroista kerroin, no onneksi kaikki ymmärsi asian oikein.
Minun vetokärryyni mahtuu paljon, mutta kangaskassi kaiken varalta mukana kulkee.
Uimapuvuista olette kertoilleet, no rupeaahan se aika tulla ajankohtaisiksi, kun lomia suunnittelee.
Minulla on yksi tavan uimapuku ja toinen kasiosainen hameuimapuku, siis kaiketi tämä nykysanaston mukainen Tankini.
Hyllyssä odottavat josko joskus uimaankin menisin, ei tunnu kaipausta siihenkään asiaan olla.
Korpikirjailija nyt vauvaan tutustuu, siitä se alkaa vauvojen ihastelu ja ihmettely miten onkin soma ja rakkaaksi ihmepakkaukseksi muuttuu ajan oloon.
Tuon olen niin monta kertaa kokenut ja päässyt seuraamaan kasvua ja elämään lapsien mukaista elämää.
Onnea vaan mummille kuin pienen omistavalle perheelle, koirakin oppii suojelemaan pientä tulokasta.
Eliaanalla ja pojallasi on varmaan lämmin suhde, niin lämpimän tuntuisesti kertoilet yhdessä olemisista ja tekemisistä.
Minullakin oli aiemmin pojan kanssa hyvin läheiset välit, opimme tuntemaan toisen mielen, nyt kuitenkin nuo hänen kiireensä on jotain unohduksia tuonut, aika ei ole riittänyt yhteyden pitoon.
En jaksa innostua hänen muualla tapahtumista työasioista ja sitten yhteyden pito viilenee.
Kuitenkin pojakseni tunnistan monista luonteenpiirteistä ja eihän se kiintymys koskaan katoa, aina aistimme toistemme tarpeen ja sen mukaan toimitaan.
Hänen työnsä on ainaista menemistä ja siihen on ollut pakko tottua.
Nuo pankkiasiatkin aina vaan vaikeimpia ovat, minun paikkakunnalla on Nordean konttori, mihin aika tilataan Helsingistä, eipä houkuta asioiminen.
Yritän ymmärtää ja selvittää asioita tämän tietokoneen välityksellä, kieliä osaamaton on monta kertaa hukassa.
Nyt sitten kysäisin Copilotilta, kun postiin tuli joku viesti mitä en ymmärtänyt, avasin sen ja Copilot käänsi tekstin.
Nykyään huijareiden aikaan, ei osaa varoa kaikkea mitä pitäisi, mutta näillä mennään.
En tuota kääntäjääkään osaa asentaa, pitäisi apua pyytää.
Nyt on aika rientänyt ja voin jo imuria käynnistää, ei enää pitäisi naapureita häiritä, nyt vaan hommat käyntiin.
Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sen tuottamana jokaisen mieleen;)Miksi kukkien multa pitäisi vaihtaa? En ole koskaan vaihtanut VAIHTANUT kukille multaa ja kukat voi hyvin.
Anonyymi00012 kirjoitti:
Miksi kukkien multa pitäisi vaihtaa? En ole koskaan vaihtanut VAIHTANUT kukille multaa ja kukat voi hyvin.
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?
Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.
Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.
Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.
Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä.- Anonyymi00013
Hil-la kirjoitti:
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?
Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.
Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.
Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.
Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä.En muista nähneeni multaa kaupoissa silloin, kun olin pikkutyttö eli mistä se vaihtomulta tuli?
Anonyymi00013 kirjoitti:
En muista nähneeni multaa kaupoissa silloin, kun olin pikkutyttö eli mistä se vaihtomulta tuli?
Ehkä pelloilta, kasvinmailta, muistelen äitini kuumentaneen mullan ennen kukille laittoa.
Tarkoitus kai kuolettaa mahdolliset "ötökät".- Anonyymi00014
Hil-la kirjoitti:
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?
Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.
Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.
Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.
Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä."Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta."
Periaatteessa olen ihan samaa mieltä kanssasi ja vältän kaikkea kiinaroinaa, mutta aina en muista guuglailla firmojen nimiä ja ottaa selvää mistä tavarat lähetetään.
Hintakaan ei ole aina se mikä määrää mistä tilaan (ostan lähes kaikki tavarat nykyisin netistä) vaan kuosit, koot, värit jne. Temuta ja Sheinistä olen tilannut jonkun yksittäisen jutun, joita en ole muualla nähnyt ja en ole aina suinkaan pettynyt.
Mutta jos kotimaiset tai edes eurooppalaiset firmat myisivät tarvitsemaani kamaa, niin ilman muuta ostaisin lähempää.
Toisaalta en tiedä mitä vaikutusta minun kulutuskäytäntöni, pienen volyymin ja vähäisen rahallisen arvonsa takia vaikuttaisi sitten paikallisten yritysten mahdollisuuksiin menestyä nykyajassa. Suosin toki paikallisia maataloustuottajia ja ihan lähiruokaakin, mutta tarpeeni ja mahdollisuuteni vaikuttaa suureen kokonaisuuteen koen todella vähäisiksi.
Naistenpäivää vietän tänään osallistumalla paikallisten suomenkielisten järjestöjen naistenpäivätilaisuuteen, monenlaist aohjelmaa, asiapitoista ja viihdettä ja virkistystä on tiedossa.
Kukkia minulle ei tarvitse ostaa naistenpäivänä. Sain ensimmäisen tietokoneeni itseltäni lahjaksi ensimmäisenä naistenpäivänä jota juhlistin, olisko olisiko ollut jo kolmekymmentä vuotta sitten ja naailma avautui sormenpäitteni kosketukselle. Kannatan naisasialiikkeitä, tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kaikkialla maailmassa ja kuten jo mainitsit, naisvaltaisissa työpaikoissa tehdään ympäri maailmaa, myös Pohjoismaissa, osa-aikatyötä huonolla palkalla, ja vastaavanlaisissa miesvaltaisissa työpaikoissa palkat ovat paremmat, koska työn arvostus ja status on parempi,
Dalajoen alajuoksulta,
Pal
Hyvää naistenpäivää! Hil-la kirjoitti:
Ehkä pelloilta, kasvinmailta, muistelen äitini kuumentaneen mullan ennen kukille laittoa.
Tarkoitus kai kuolettaa mahdolliset "ötökät".Kysymys perunasta. Minulla oli kolme itänyttä perunaa ja laitoin ne helmikuussa läpinäkyvään muoviämpäriin kasvamaan. Valtavasti juuria, mutta ei yhtään mukulaa tulossa. Onko ne "mahoja", vai miksi en saa uusia perunoita?
Kukkia ei ole onneksi.- Anonyymi00018
Kristiina23 kirjoitti:
Kysymys perunasta. Minulla oli kolme itänyttä perunaa ja laitoin ne helmikuussa läpinäkyvään muoviämpäriin kasvamaan. Valtavasti juuria, mutta ei yhtään mukulaa tulossa. Onko ne "mahoja", vai miksi en saa uusia perunoita?
Kukkia ei ole onneksi.Meikäläinen laittoi tammikuussa kaksi perunaa ikkunalaudalle. Ei niistään näytä mitään tulevan - kai ne on koiraita molemmat.
- Anonyymi00015
Mitä ihmettä te puhutte ns ” kiinaroinasta” - ihan samaa roinaa se on meidän kivijalkaliikeikkeissäkin. Katsokaa kerrankin tarkkaan, jos vielä käytte jossakin tavaratalossa tai vastaavassa.
Huomenta edelleen harmahtavasta päivästä, ei eilenkään kuin vilkaisten aurinko meitä tervehti.
Heikoista jäistäkin puhuvat, aina saa sydän syrjällään odottaa viestiä tyttären mökille menosta, saaressa on mökki.
Linnuille vievät evästä, kun ovat syöttämään ryhtyneet ei auttaisi lopettaa, onneksi maa lumesta vapautuu ja linnut löytävät ruokaa luonnostakin.
Aina niitä huolenaiheita vaan tulee.
Kristiina23, älä ole moksiskaan, täällä toinen perunan kasvua yrittänyt, en ole onnistunut minäkään.
Mikä syy moiseen, en tiedä.
Mökillä elellessä sain tuntuman oman maan perunaan ja olikin juhlaa kaivaa peruna omin käsin kasvuun laitetusta perunasta.
Ano 00015 oikeassa olet, harvoin löytää mitään kotimaassa tehtyä, aina on valmistus maa joku .muu.
Kun katsoo vahvojen tutuiksi tulleiden vaatteiden valmistusmaata, esimerkkinä Marimekko, muualla valmistetaan. useimmiten valmistus Kiinassa
Luulisi korkeiden hintojen voimassa ollen, palkkoja voitavan maksaa kotimaassakin.
Tuo lähiruoka on aina minun kohdallani mieleinen, ostankin paljon torilta kesäaikaan ja kaupassakin esimerkiksi kananmunat ostan lähituottajalta ja kaiken muunkin mitä tarjolla on.
Maailma toimii niin kuin on tehnyt jo pitkän aikaa, sotaa ja sen uhkaa, aina kun radion aukaisee saa kuulla jos minkinlaisen asiantuntijan lausuntoja, mistä tilanne ei kuitenkaan rauhoitu, päinvastoin tilanne jatkuu ja laajenee.
Mitä nämä viisaat päämiehemme oikein ajattelevat, eikö rauhaisa elo olisi kaikille mieleen.
Turvallisuus maksaa, aika ison osan velkarahoistamme kuluttaa ja kaikessa pienen ihmisen elämässä se paljon vaikuttaa.
No eipä tässä mitään voi, kuluista ei ole mahdollisuutta laistaa.
Jätänpä pohtimiset sikseen, jos ei viisaat pysty asioita ratkomaan, miten minä savolaismummo siihen pystyisin
Tehkää alkaneesta viikosta mahdollisimman hyvä ja onnen tuntuinen..
Pilvinen maanantaiaamu alavirralla, sateenuhkaa, mutta aurinkokin pilkahti ihan hetkeksi muistuttamaan iitä että kevät on tulossa kaikesta huolimatta ja railo avautumassa keskivirtaan saarien kupeelle ja ensimmäiset vesilinnut lensivät talon yli töräyttelen huutojaan, emme ehtineet näkemään olisivatkohan olleet kevään ensimmäiset joutsenet.
***
Eilen vietimme naistenpäivää yhdessä Etelä-Norrlannin piirin naisforumin kanssa suunnitellen syksyn toimintaa, teimme kasvonaamioita jugurtista, saimme tietoa saunan terveellisyydestä ja ihinhoidosta, naisvoiman toimintakertomuksen, seurustelua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa ja tietenkin ruokailu ja sokerimunkkikahvit. Oli myös tilaisuus saunoa, mutta vain pari rouvista innostui siihen. Kuulun paikalliseen Suomi-Seuraan, joka taas on osa Ruotsinsuomalaisten Etelä-Norrlannin piiriä. mutta käyn ani harvoin näissä tapaamisissa. Olihan se piristävää.
Mies nappasi kaupan hyllyltä ensimmäiset kukkien siement. Taitaa olla vielä aikaista, kun luntakin on maassa ja äisin pakkasasteita. Tänä vuonna en aio esikasvattaa mitään kurkkuja tai tomaatteja, laitan kasvihuoneen joskus toukokuussa valmiiksi ja haen sinne valmiit taimet lähimmästä kasvipuutarhasta.
Mies varmaan kääntää kasvimaan niin kuin aina talven jäljiltä. möyhii maan ja tekee penkkejä porkkanalle ja sipulille. Meillä on työnjako niin, että minä hoidan kasvihuoneen ja hän kasvimaan. Tosin me aina autetaan toinen toisiamme, jos tuntuu olevan tarvetta.- Anonyymi00017
Vappuna varhaisperunaa penkkiin, jos teillä on etelänpuoli käytössä.
- Anonyymi00019
Huoltomiehet eivät anna istuttaa perunoita kerrostalon eteläpuolelle
Iltapäivää@
Tulin kirkolta. Huhhuh..
Koen kauppareissut väsyttäviksi, liekö kun ostan kerralla useamman päivän ruuat.
Sosiaalisesti reissut ovat kyllä antoisia sillä tapaan ystäviäni markettien käytävillä.
Kauppamatkat venyvätkin rupattelujen vuoksi pitemmiksi kuin olen ajatellut.
Nyt pitäisi alkaa ruuanvalmisteluun. Ajattelin tuunata lauantaisen savulohipastan uusiksi, vihanneksilla ja katkaravuilla.
Perunoita jo mielessänne istutatte, taitaa minulta jäädä se homma tänä vuonna väliin. Kerran onnistuin saamaan kapallisen perunoita pienestä kukkalaatikosta jonne oli eksynyt siemenpottu.
Pikkuinen on tulossa illalla. Juttelin serkkutyttöni kanssa epävarmuudesta jota tunsin ekakertaa vauvaa sylissä pitäessäni. Serkkullani on jo 7- lastenlasta, ja hän sanoi, että hän jättää suosiolla vastasyntyneet äitiensä hoidettavaksi ja touhuilee isompien lastenlastensa kanssa. Ostin tänään prinsessalle kastajaislahjan, pienen naisellisen jatkan. ; ))
No, tällaista. Kivaa illan korvaa.korppis kirjoitti:
Oikeinkirjoitus tekee virheitä. Ostin prinsessalle pienen naisellisen jutskan
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.- Anonyymi00020
Hil-la kirjoitti:
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.Hyvää ja aurinkoista tiistaita täältä naapurista! Täällä on todella
jo kevään tuntua. Tälle päivälle on ennustettu yli + 10º lämpöä ja
aurinkoista säätä.
Hil-la kirjoitti perunan istutuksesta. Kuulin yli viikko sitten uuti-
sissa että eteläisessä Ruotsissa on seutu, jossa on erittäin otolliset
olosuhteet perunanviljelylle ja siellä ovat ensimmäiset perunat is-
tutettu maaliskuun ensimmäisinä päivinä ja ovat nostossa huhtikuun
viimeisellä viikolla. Sitten taas uusi kylvös ja juhannuksen tienoilla
toinen sato. - Itse ajattelin kokeilla viljellä juhannusperunat ämpärissä
parvekkeella.
On ollut viimeaikoina eri vastaanotoilla käyntiä. Silmien pistoshoito
esimerkiksi, kun en halua että molemmat silmät saisivat pistokset
samaan aikaan, saan ne eri päivinä. Huomenna taas meno oikean
silmän hoitopiikkiä saamaan.
Muuten olen huomannut että täällä pitävät meitä vanhoja silmällä
noissa hoitopaikoissa. Sain kutsun tulla terveyskeskukseen haastat-
teluun, minkälaisia hoitotarpeita minulla on, kun kartoittavat kau-
pungin tulevia hoitopaikkojen perustamisia. Ottivat sitten verenpaineen
lähtijäisiksi ja se huimasi enemmän henkilökunnan päätä kuin minun
päätäni!
Sain verenpainemittarin mukaan ja määräyksen mitata verenpaine
aamuin, illoin viikon ajan ja noteerata lukemat lomakkeelle.
Numeronörtti kun olen, niin laskin keskiarvon noista 14 mittaustilan-
teesta ja tulokseksi tuli 178 / 88 / 61. Yläarvon pitäisi olla ~135...
Eilen oli sitten varattu aika lääkärin tapaamiseen.
Koska asun kaupungissa, missä näitä tulevaisuuden lääkäreitä koulu-
tetaan niin me vanhat olemme ehkä ensimmäisiä "oikeita potilaita",
joita he tapaavat ilman mentoria apunaan.
Savolaisesta huumorintajusta on yleensä hyvä apu, kun hieman epä-
varma nuori lääkäri alkaa ruotia ongelmaa ammattimaisesti ja käy
asiat läpi oppikirjan mukaan. Välillä lipsahtaa keskustelu sivuun, kun
huomataan että kummallakin on omituinen nimi, ei tyypillinen ruot-
salainen. Aikaa kului melkein tunti ja kyllähän se nauruksi meni lo-
pulta, kun tohtorialokkaan piti kuunnella sydäntä ja keuhkoja ja olin
laittanut rintaliivit päälle, joitten hakasten kiinnittäminen tapahtuu
yleensä vatsan päällä kotioloissa. Hän pyysi avaamaan hakasia että
voi kuunnella keuhkoja selän puolelta. Valmista tuli.
Mutta sitten ei käsivarteni taipuneet laittamaan hakasia kiinni selkä-
puolelta. Tuhrasin siinä vähän aikaa, kysäisin sitten häneltä, jos hän
voisi auttaa. - Ja hän näpläsi hakaset kiinni, kysäisi vaan, laitetaanko
eka- vai tokariviin. Ei väliä, kunhan pysyvät päällä, sanoin.
Parin tunnin päästä hän soitti ja kertoi verikokeitten tulokset ja että
uusi verenpainelääke on apteekissa. Ja ilmoitti että kolmen viikon
päästä tavataan ja arvioidaan, miten uusi lääke on vaikuttanut.
Tuntuu ainakin tällä hetkellä, että ei "hätiä mitiä", apua on lähellä,
vaikka olenkin yksin. Tuokin korkea verenpaine keksittiin sen haastat-
telun päätteeksi. Kyllä se hoito näköjään toimii, vaikka aina huonot
uutiset saavatkin enemmän tilaa tapaamisissa ja mediassa.!
Toivottavasti kevään tulo antaa kaikille puhtia ja iloista mieltä!
/MdK Hil-la kirjoitti:
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.Päivää aurinkoisesta Korvesta@
Parveke valmiina odottamassa auringonpalvojia.
Prinsessa tarkkaili mielenkiinnolla ympäristöä, kuunteli silmiin katsoen puhetta. Miniä kysyikin mahtaako muistaa isän äänen nyt kun on ollut muutaman päivän erossa isän työmatkojen vuoksi. Siitäpä syntyi keskustelu mitä itse muistamme varhaislapsuudestamme.
Tapahtumia, jotka olivat itsellemme merkittäviä, mutta joita ei esimerkiksi sisaremme muistaneet. Tai päinvastoin sisaremme muisti, mutta me emme.
Mietin pukeutumistani, olin vaativa pikku neiti, vaatteiden materiaalit ja värit piti olla mieluisiani. Se aiheutti joskus äidilleni päänvaivaa, mutta hän tiesi, että en käyttäisi vaatetta josta en pitänyt.
Tätini ompeli joka vuosi kauniit kukkakesämekot. Talvipukeutumista en niinkään muista, mutta yksi talvitakki ja turkislakki olivat mieleisiäni.
Näin ne muistot herää henkiin kun katsoo elämänsä aloittavaa uutta ihmistainta.
Kerroin jo makuupussista joka prinsessalla on käytössä, on niin lämmin ja käytännöllinen, että lasta ei tarvitse ylipukea.
Mitähän tänään, luin mainoksen, että city-marketissa on torstaista alkaen kahvitarjous. Pitää käydä hamstraamassa, sillä kun viimeksi hamstrasin oli joulukuun alku nyt alkaa hylly olla täydennystä vaille.
Näitä tässä mietiskelen.Hil-la kirjoitti:
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)
Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.
Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.
Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.
Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille."Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma."
kirjoittaa Hil-la.
Minua alkoi naurattaa, kun luin juuri toisaalta naisesta joka sanoi että on ollut naimisissa fasistin kanssa ja naimisissa marxistin kanssa, mutta kumpikaan ei ole vienyt ulos roskia. Ajattelin kirjoittaa hänelle että kokeiles skandinaavista demaria, niin sinun ei tarvi koskaan itse viedä roskia ulos... :)
- Anonyymi00021
meille pärähti aurinko paistamaan koko naamallas. Hyvä tuuli jo taivaalta pilvet vei, ennen nassikkana tipolassa laulettiin.anttiboi.
- Anonyymi00022
Huomaa, että ikäihmiset välttelevät netin käyttöö näinä aikoina. Olis parempi käyä istumassa ja silloin tällöin asiallisesti keskustelemassa.
iänoikeutettu.Huomenta, niin se vaan lähestyy puolikuu tästäkin kevään ensimmäisestä kuukaudesta, hyvällä vauhdilla mennään, kevät tuoksuu ja lumet sulaa.
Mikähän ihmisenmieltä vaivaa, kun aina vaan eteenpäin menoa odottaa, ikä samalla kasvaa ja vaivat lisääntyy, onko se ihmisen perisynti, uteliaisuus.
En tunnusta olevani utelias, mutta kyllä eilen illalla paloautojen valot ikkunan ääreen vei, naapuritalon pihaan ajoivat.
Kolme pitkää autoa, poliisi ja ambulanssi autojen määrää lisäsi.
Huomiota herätti, kun valot välkkyivät, pihakin niin pieni, että ei kaikki pihaan mahtuneet, parkkipaikalle jäivät, kuitenkin vieressä olivat.
En nähnyt savua en tultakaan, kohta kaksi pitkää autoa poistui, paikalle jäi ambulanssi ja paloauto.
Kai se niin on, että koko kalustolla lähdetään, kun kysymys on kerrostalosta keskellä kaupunkia.
Tämän aamun näkymä keittiön ikkunasta kahvia juodessani, rauhallinen, ei tuhon jälkiä.
Kaikki siis hyvin, rauhaista on ja mallillaan maa makaa;)
Noista miehistä ennen ja nykyisin, ei isänikään mihinkään naisten hommiin tarttunut, äiti oli kotiäiti ja kai se isän mielestä riitti, kun leivän pöytään toi.
Muistan nähneeni, kun äiti kuokan ja lapion kanssa pienelle aarin kokoiselle kasvinmaalle matkasi, käänsi kasvinmaan, kylvi ja hoiti, sadonkin ylös kaivoi, ei siinä miestä tarvittu.
Oma mieheni kyllä auttoi ja teki mitä keksin pyytää, mutta nyt sitten lapseni ikäiset jo kaikkeen tarttuvat, vauvan hoitoonkin, siinä on iso edistys tapahtunut, kai sen voi tasa-arvo taistelun tulosta olla sekin.
Nuo muistelot lapsuudesta on aika hataria, nyt ei ole edes sisaruksia muistin vahvistamisessa mukana, mutta aina jonkun asian esiin tullessa muistot kirkastuu.
Mikä siinä lieneekään, että kaikki niin hyviltä jopa rikkailta tuntuvat siltä ajalta, vaikka rikkauksia ei ollutkaan, hyvin kumminkin ruokaa pöytään ilmaantui, pieniä puutteita ei edes huomattu.
Tämän päivän eläjiä joskus mietin, hyllyt täynnä ruokaa, ulkomailta tuodaan jos jonkinlaista, silti tyytymättömyys kasvaa, kotimaan tuotettu ruoka ei kohta kelpaa ruokapöytään.
Tulee mieleen sekin, että miten sodanjälkeinen ihminen pystyi maata rakentamaan niillä puutteellisilla ravinnon saamisilla ?
No nyt elämme tätä aikaa, muistelot lienee pahasta, mutta aika paljon nähneenä, jopa kokeneenakin, asiat ihmettelyn tasolle menee.
Sanotaanhan, että historia pitäisi kaikkien tuntea, juurensa muistaa, jos ei saa kertoa ja muistella vanhoja, miten se onnistuu?
Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi.
Tuommoinen taika se auringolla on, että hymyä huulille nostaa.
Hymyillen päivän viettoon, pilvipoutainen sää ei aurinkoa täydellä näkyviin tuo, mutta hymyillään silti;)Hil-la kirjoitti:
Huomenta, niin se vaan lähestyy puolikuu tästäkin kevään ensimmäisestä kuukaudesta, hyvällä vauhdilla mennään, kevät tuoksuu ja lumet sulaa.
Mikähän ihmisenmieltä vaivaa, kun aina vaan eteenpäin menoa odottaa, ikä samalla kasvaa ja vaivat lisääntyy, onko se ihmisen perisynti, uteliaisuus.
En tunnusta olevani utelias, mutta kyllä eilen illalla paloautojen valot ikkunan ääreen vei, naapuritalon pihaan ajoivat.
Kolme pitkää autoa, poliisi ja ambulanssi autojen määrää lisäsi.
Huomiota herätti, kun valot välkkyivät, pihakin niin pieni, että ei kaikki pihaan mahtuneet, parkkipaikalle jäivät, kuitenkin vieressä olivat.
En nähnyt savua en tultakaan, kohta kaksi pitkää autoa poistui, paikalle jäi ambulanssi ja paloauto.
Kai se niin on, että koko kalustolla lähdetään, kun kysymys on kerrostalosta keskellä kaupunkia.
Tämän aamun näkymä keittiön ikkunasta kahvia juodessani, rauhallinen, ei tuhon jälkiä.
Kaikki siis hyvin, rauhaista on ja mallillaan maa makaa;)
Noista miehistä ennen ja nykyisin, ei isänikään mihinkään naisten hommiin tarttunut, äiti oli kotiäiti ja kai se isän mielestä riitti, kun leivän pöytään toi.
Muistan nähneeni, kun äiti kuokan ja lapion kanssa pienelle aarin kokoiselle kasvinmaalle matkasi, käänsi kasvinmaan, kylvi ja hoiti, sadonkin ylös kaivoi, ei siinä miestä tarvittu.
Oma mieheni kyllä auttoi ja teki mitä keksin pyytää, mutta nyt sitten lapseni ikäiset jo kaikkeen tarttuvat, vauvan hoitoonkin, siinä on iso edistys tapahtunut, kai sen voi tasa-arvo taistelun tulosta olla sekin.
Nuo muistelot lapsuudesta on aika hataria, nyt ei ole edes sisaruksia muistin vahvistamisessa mukana, mutta aina jonkun asian esiin tullessa muistot kirkastuu.
Mikä siinä lieneekään, että kaikki niin hyviltä jopa rikkailta tuntuvat siltä ajalta, vaikka rikkauksia ei ollutkaan, hyvin kumminkin ruokaa pöytään ilmaantui, pieniä puutteita ei edes huomattu.
Tämän päivän eläjiä joskus mietin, hyllyt täynnä ruokaa, ulkomailta tuodaan jos jonkinlaista, silti tyytymättömyys kasvaa, kotimaan tuotettu ruoka ei kohta kelpaa ruokapöytään.
Tulee mieleen sekin, että miten sodanjälkeinen ihminen pystyi maata rakentamaan niillä puutteellisilla ravinnon saamisilla ?
No nyt elämme tätä aikaa, muistelot lienee pahasta, mutta aika paljon nähneenä, jopa kokeneenakin, asiat ihmettelyn tasolle menee.
Sanotaanhan, että historia pitäisi kaikkien tuntea, juurensa muistaa, jos ei saa kertoa ja muistella vanhoja, miten se onnistuu?
Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi.
Tuommoinen taika se auringolla on, että hymyä huulille nostaa.
Hymyillen päivän viettoon, pilvipoutainen sää ei aurinkoa täydellä näkyviin tuo, mutta hymyillään silti;)Harmaata päiväsyöntä Korvesta@
Hilla kirjoitit....
"Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi."
Olen myös ihmetellyt, minne kirjoittajat ovat hävinneet. Muutamat vakio kirjoittaja pistää kuulumisiaan. "Sielunsiskoiksesi" itseään nimittäjät ovat hiljentyneet.
Onko niin, että anona kirjoittajat huutavat ikään kuin tuuleen saamatta vastakaikua ja kyllästyvät, no tiedä häntä.
Tänään siveltimien päivä. Kevään työni alkavat olla valmiita, pienta loppusilausta vaille.
Kirjoitit myös, että eteenpäin mieli rientää, niin tekee, kevääni tulee olemaan vilkas, suunnittelu ja organisointi vaihe menoillaan ja toteutus ajallaan.
Aurinko pilkahti juuri pilvien lomasta, tulee hyvä päivä.- Anonyymi00023
korppis kirjoitti:
Harmaata päiväsyöntä Korvesta@
Hilla kirjoitit....
"Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi."
Olen myös ihmetellyt, minne kirjoittajat ovat hävinneet. Muutamat vakio kirjoittaja pistää kuulumisiaan. "Sielunsiskoiksesi" itseään nimittäjät ovat hiljentyneet.
Onko niin, että anona kirjoittajat huutavat ikään kuin tuuleen saamatta vastakaikua ja kyllästyvät, no tiedä häntä.
Tänään siveltimien päivä. Kevään työni alkavat olla valmiita, pienta loppusilausta vaille.
Kirjoitit myös, että eteenpäin mieli rientää, niin tekee, kevääni tulee olemaan vilkas, suunnittelu ja organisointi vaihe menoillaan ja toteutus ajallaan.
Aurinko pilkahti juuri pilvien lomasta, tulee hyvä päivä.Voihan muillakin olla vilkasta live elämää, jopa niin vilkasta ettei ehdi joka suunnitelmaa, organisointia ja toteutusta some alustoille postaamaan.
Anonyymi00023 kirjoitti:
Voihan muillakin olla vilkasta live elämää, jopa niin vilkasta ettei ehdi joka suunnitelmaa, organisointia ja toteutusta some alustoille postaamaan.
Epäilen, että niin kiireistä ei olekaan meillä eläkeläisellä, että piipahdukset kertomassa positiivisia kuulumisiaan, hidastaisi arkea.
Jos kännykkä on käytössä, kuten minulla se kulkee mukana niin "kiireenkin" keskellä ehtii heittää viestejä.; )- Anonyymi00025
korppis kirjoitti:
Epäilen, että niin kiireistä ei olekaan meillä eläkeläisellä, että piipahdukset kertomassa positiivisia kuulumisiaan, hidastaisi arkea.
Jos kännykkä on käytössä, kuten minulla se kulkee mukana niin "kiireenkin" keskellä ehtii heittää viestejä.; )Ehkä muilla sitten ei ole mitään positiivisia kuulumisia kerrottavaksi.
- Anonyymi00026
korppis kirjoitti:
Epäilen, että niin kiireistä ei olekaan meillä eläkeläisellä, että piipahdukset kertomassa positiivisia kuulumisiaan, hidastaisi arkea.
Jos kännykkä on käytössä, kuten minulla se kulkee mukana niin "kiireenkin" keskellä ehtii heittää viestejä.; )Ikinä en ole kännykällä ollut netissä!
Se on soittamista varten, ei juoruiluun!
- Anonyymi00024
Istutin juuri ohraruohot multaan.
Olohuoneen keväiseksi tekeminen alkaa muutoinkin jo olla loppusuoralla.
Aurinko paistaa, mutten tänään lähde ulkoilemaan. Ulkoilin eilen riittävästi. Eikä tietoa kuinka liukasta puistoalueella on. 🌞- Anonyymi00027
Oliko siinä jo, juuret!
Siemenet kylvetään, taimet istutetaan!
Perunaakaan ei istuteta, Mukulat pannaan maahan, ne kylvetään, on olemassa perunakylväkoneita, suurilla perunatiloilla, ei käsivoimin kylvetä perunaa, mutta kukkaruukkuun laitetaan perunan mukula, juureton, mutta idut siinä ¨pitää olla, ei muuten tule perunaa. Ensiksi varret ja pienet juuret, sitten vasta uusia mukuloita, perunoita, - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Oliko siinä jo, juuret!
Siemenet kylvetään, taimet istutetaan!
Perunaakaan ei istuteta, Mukulat pannaan maahan, ne kylvetään, on olemassa perunakylväkoneita, suurilla perunatiloilla, ei käsivoimin kylvetä perunaa, mutta kukkaruukkuun laitetaan perunan mukula, juureton, mutta idut siinä ¨pitää olla, ei muuten tule perunaa. Ensiksi varret ja pienet juuret, sitten vasta uusia mukuloita, perunoita,Ok. Kiitos valistuksesta. Sanoilla on merkityksensä. Kylvin siis ohraruohonsiemeniä. Yritän muistaa. Samoinhan on mm. sanojen "kutominen" ja "neulominen" kohdalla.
Onko sulla tietoa, onko tuo ohraruoho kelvollista syödä esim. salaatin seassa? Mulla ei ole kissaa.
Koko kotini vaihtaa taas ilmettään kesäiseksi. Joitain kasveja pitää karsia, on tullut talven aikana kuivia lehtiä. Itselläni on koko kämppä täynnä, missä mitäkin puuta, pensasta ja viherkasvia. Nyt on osin mullin mallin olohuoneen ikkunan edus. Ja kun noita laatikoitakin pengon ja selvitän, on niitä olohuoneen pöydän pitkällä penkillä, vain kukin täyttä selvitystyötä vailla. Sitten onkin huoneiden laatikkoruljanssi hoidettu. (Ja myöhemmin vuorossa vaatehuone laatikoineen...) - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Ok. Kiitos valistuksesta. Sanoilla on merkityksensä. Kylvin siis ohraruohonsiemeniä. Yritän muistaa. Samoinhan on mm. sanojen "kutominen" ja "neulominen" kohdalla.
Onko sulla tietoa, onko tuo ohraruoho kelvollista syödä esim. salaatin seassa? Mulla ei ole kissaa.
Koko kotini vaihtaa taas ilmettään kesäiseksi. Joitain kasveja pitää karsia, on tullut talven aikana kuivia lehtiä. Itselläni on koko kämppä täynnä, missä mitäkin puuta, pensasta ja viherkasvia. Nyt on osin mullin mallin olohuoneen ikkunan edus. Ja kun noita laatikoitakin pengon ja selvitän, on niitä olohuoneen pöydän pitkällä penkillä, vain kukin täyttä selvitystyötä vailla. Sitten onkin huoneiden laatikkoruljanssi hoidettu. (Ja myöhemmin vuorossa vaatehuone laatikoineen...)Kylvää... En ole koskaan kuullutkaan Ohraruohosta, nyt huomasin tuo istutuksen, että onko sillä juuret?
Katsoin neitistä ja ei kai se ole ihmisille syötäväksi tarkoitettua, mutta kukkiva ja kaunis ruoho, Pääsiäiskoristeena, Vehnän orasta syödään, tai puristetaan mehuksi, sitä entinen naapurini kasvatti aina, mehuna nauttivat,
Pöytäkoriste ja pihallakin kai kukkivana, Suomesta kuulemma luonnosta hävnnyt.
Voimia siivoamiseen. - Anonyymi00050
Anonyymi00027 kirjoitti:
Oliko siinä jo, juuret!
Siemenet kylvetään, taimet istutetaan!
Perunaakaan ei istuteta, Mukulat pannaan maahan, ne kylvetään, on olemassa perunakylväkoneita, suurilla perunatiloilla, ei käsivoimin kylvetä perunaa, mutta kukkaruukkuun laitetaan perunan mukula, juureton, mutta idut siinä ¨pitää olla, ei muuten tule perunaa. Ensiksi varret ja pienet juuret, sitten vasta uusia mukuloita, perunoita,Meillä "istutettiin" perunat. Simenperunat oli otettu hyvissä ajoin pirtin
puolelle isot puulaatikot päällekkäin, perunoilla täytettynä. Niissä oli idut,
kun oli istutuksen aika,
Hevonen oli apumoottorina, kun auralla tehtiin istututusvaot peltoon.
Kaikki "kynnelle kykenevät" olivat istuttamassa perunoita, tasaisin väli-
matkoin. Käsityötä se oli. Kun vako oli istutettu, mullattiin se taas hevosen
ja auran avulla. Viereen uusi vako.
Perunannosto tapahtui syksyllä kuokan avulla. Perunannostopäivien
iltana kun meni nukkumaan ja sulki silmänsä, niin silmien edessä vilisi
perunoita. Sitten uni voitti, mutta unissakin saattoi olla vielä perunoita
kuokkimassa.
Kyllä nuo ajat käyvät mielessä, kun olen kaupassa valikoimassa tasaisen
kokoisia perunoita, joita ei taatusti ole kuokalla nostettu.
Pidän sivua auki ja luen muiden kuulumisia, mutta omat kuulumiseni eivät ole varmaankaan sellaisia mistä moni kiinnostuisi.
(Ohrapuuro uunissa hautumassa, teen kauppalistaa, katselen kevään sparisteilyjä Turkuun, kirjoittelen tekstejä, kotitehtäviäni lauantain kirjoituskurssille Gävleen...)
laitoin lyhyen tekstin, joka tulee mahdollisesti osaksi sukutarinaa FB:n, sekä kirjasivulleni, että kavereille luettavaksi. se käsittelee tyttäreni lapsuutta ja etenkin isä-ja äitisuhdetta, olen luetuttanut sen tyttärelläni käännöksenä ruotsiksi ja saanut hyväksynnän julkaisemiseen
Näiden tekstien kirjoittaminen on tuntunut tavattoman vaikealta. Suuri osa henkilöistä joista kirjoitan ovat vielä elossa ja kirjoittaa heistä ja heidän lähisukulaisistaan, joka on samalla oman sukuni historiaa vaatii paljon tahdikkuutta ja hienotunteisuutta. Ihan kaikkea ei tarvitse kertoa ja koska kysymys ei ole julkisuuden henkilöistä. niin kirjoitan nyt aivan vain itselleni ja läheiselleni tätä romaania. Ei siinä ole mitään mielenkiintoista muille ihmisille ja mitään skandaaleja ja paljastuksia ein aio kirjoittaa ihmisistä jotka ovat minulle läheisiä ja jotka toivon puhuvan kanssani vielä kirjan julkaisemisenkin jälkeen. Joten, omakustanne, ja teetän yhden ainoan kopion, itselleni vain....Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.
Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.
Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.
Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.
Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.
Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.Hil-la kirjoitti:
Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.
Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.
Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.
Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.
Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.
Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.Huomenta@
Eilen sain päähäni tehdä tänään dumplingeja/taikinanyyttejä. Taidepiiriin mennessäni kävin ostamassa joitakin raaka-aineita, mutta tänään täydennän puutteet.
MasterChef Suomi on taas alkanut ja kuuluu lempiohjelmiini. Innostun ja kokeilen uusia reseptejä. Tosin sooloilen omiani ideoita toteuttaessani.
Kuten mummot ikään jännitin eilen miniän kotimatkaa. Lähetin viestin pojalleni puoli kahdeksan maissa illalla ja sain kuulla että olivat juuri saapuneet kotiin. Poika oli seurannut matkaa autossa olevan paikantimen kautta. Hyvin oli matka sujunut. Faceen miniä oli pistänyt kuvan JariPekan huoltoasemalta tekstillä "Lastenvaunun yläosaan vauvalle maitoa ja -alaosaan koiralle hampurilainen ilman mausteita."
No, nyt lähden kahvin keittoon. Hyvää kevätpäivää ; ))- Anonyymi00030
Paloma. Luet sentään muiden kuulumisia. Osoitat kuitenkin mielenkiintoa lähinnä vain korppiksen asioihin ja hän sinun. Teillä kun on nuo luovat taide harrastukset ja aviomiehet niihin kannustamassa.
- Anonyymi00031
Anonyymi00030 kirjoitti:
Paloma. Luet sentään muiden kuulumisia. Osoitat kuitenkin mielenkiintoa lähinnä vain korppiksen asioihin ja hän sinun. Teillä kun on nuo luovat taide harrastukset ja aviomiehet niihin kannustamassa.
Alettaisko oikeesti riitelemään? Kerrottaisiin pitelemättä mikä täällä omasta mielestä mättää. Onko oikeasti poissa ololle syynä oman elämän menot, vaiko palstan muuttuminen tylsääkin tylsemmäksi.
Nyt olisi hetki aikaa, kun vettä ripsii. Sitoohan sade hetkeksi katupölyä, mutta se sepeli jää kadulle ja aina sieltä yksi muru eksyy kenkään hiertämään. Aina joku hiertää. Anonyymi00030 kirjoitti:
Paloma. Luet sentään muiden kuulumisia. Osoitat kuitenkin mielenkiintoa lähinnä vain korppiksen asioihin ja hän sinun. Teillä kun on nuo luovat taide harrastukset ja aviomiehet niihin kannustamassa.
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Hil-la kirjoitti:
Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.
Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.
Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.
Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.
Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.
Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.Iltapäivää ! Kevätseuranta päällä täälläkin. Räystäät tippuvat (vai miten se kuuluu sanoa, kun räystäät eivät tipu..)), lumet sulavat silmissä, piha huuttaa työmiestä - "työhenkilöä" apuun..))
Kun tätä kevään tapahtumakalenteria sorvasin, tuntui, että tapahtumia on taas stressiksi saakka - siis minun voimavaroihini nähden.
Vaikka tyytyisin vain alkeelliseen järjestykseen, sekin tuntuu välillä liialliselta ja omat yritykset asioiden hoitamiseksi tuntuvat aina liian vähäisiltä.
Kuten tiedetään, ne suurimmat esteet hyvän elämänjärjestyksen ylläpitoon ovat aina korvien välissä. Yritän kyllä noita esteitä poistaa, mutta kun sekin vie aikaa ja voimia..))
Minulle kertyy tälläkin hetkellä tuhottomasti "paperia", kaksi tilattua aikakauslehteä, viikkohesari, oman kunnan uutis/tiedotuslehti, seurakunnan julkaisu, järjestöpostia...
onko siinä edes kaikki ? Sitä sumaa kun eilen yritin sorteerata, juutuin mielenkiintoisiin artikkeleihin ja päätin vielä säästää lehden myöhempää tutustumista varten..))
Jokin addiktio, riippuvuus, sekin taitaa olla: kyltymätön tiedonhalu. Etenkin kun ymmärtää, ettei kaikella kerätyllä tiedolla ole käyttöä eikä merkitystä, se voi vanheta hetkessä tai olla vain yksi näkökulma isomman asian käsittelyssä.
Kai se omalla kohdallani liittyy johonkin isompaan yhteyteen, vaikka siihen selviytymiseen alati muuttuvassa maailmassa ja oman elämän merkityksellisyyden kokemiseen.
Ehkä nuokaan tavoitteet eivät ole turhia, mutta jos niistä tulee elämässä "pääharrastus", niin eipä tunnu ihan oikealta sekään valinta.
Vai onko niin, että me emme valitse omaa tietämme vaan tie valitsee meidät ? Onhan niinkin väitetty.
Oli miten oli. Minulla se "tie" on viime aikoina vienyt "vanhojen" kontaktien pariin kun tässä elämänvaiheessa meille tapahtuu näitä peruuttamattomia asioita ja menetyksiä: lapsuuden ystävien ja/tai kaukaisempien tuttujen lähdöt. Vaikka hautajaisiinkaan ei osallistuisi, lähtö hiljentää kuitenkin.
Siinä taas yksi traditio, joka näyttää menettäneen merkitystään: hautajaiset. ET-lehdessä oli siitä hyvä artikkeli. Ei tunnu nykyihmiseltä enää löytyvän aikaa hautajaisinkaan: oma elämä kun on niin tiuhaan aikataulutettu, ettei siihen yhtäkkiä soviteta matkaa vaikka satojen kilometrien päähän, oma kuntokin voi tulla esteeksi.
Taas se yhteiskunnan rakennemuutos, yhä vähemmän näen siinä "hyvää"..))
Vakikirjoittajien vaitonaisuudesta oli puhe. Kyllä se minua rassaa, etten saa edes sitä ynnämuun "ilmoittautumista" aikaiseksi. Kuten sanottu, "uusi elämä", suuntautuminen enemmän ulospäin on vienyt omaa aikaani. Olen myös - silmieni vuoksi - yrittänyt vähentää ruutuaikaani. Kuten olen kertonut, olen hidas kirjoittaja ja myös aloittaminen tuntuu välillä vaikealta, koskee kaikkea tekemistä, ei vain kirjoittamista.
Hil-lan aamunavauksen luen kyllä aina ja usein tulee tarve vastatakin, mutta ellei sitä tee heti, se pakkaa jäädä muun tekemisen jalkoihin.
Silti kiitos Hil-lalle ja muillekin aktiivisille kirjoittajille, niille "joilta homma käy"..))
Kivoja kevätpäiviä kaikille,
demeter1- Anonyymi00032
Paloma.se01 kirjoitti:
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Suurin osa täällä kertoo juuri noista kotoisista asioista eli piha, parveke, ruoka, arkielämän meno , perhe , kirjoistakin moni. Mutta mikä on se #kosketuspinta#, joka pitää olla jotta herättää ajatuksiasi ?
Paloma.se01 kirjoitti:
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Kirjoituksestasi käy hyvin ilmi ne tärkeät asiat mitkä meitä mielipiteissä yhdistää.
Läheisten vilpitön kannustus ja oma tyytyväisyys tekemisiin.
Itse olen harrastanut piirtämistä ja maalausta, lapsesta saakka. Nuorempana olin epävarma vaikka sain kiitosta töistäni. Mieheni rinnalla kulkiessa ja hänen taiteilijasukuaan seuratessa itsevarmuuteni on vahvistunut. Olen oppinut arvostamaan hyvät puoleni ja hyväksymään heikkouteni.
Jopa tuli syvällistä ; ))Anonyymi00032 kirjoitti:
Suurin osa täällä kertoo juuri noista kotoisista asioista eli piha, parveke, ruoka, arkielämän meno , perhe , kirjoistakin moni. Mutta mikä on se #kosketuspinta#, joka pitää olla jotta herättää ajatuksiasi ?
Pullat odottavat uuniin menoa ja ruoka kohta kypsynyt.
Siinäpä ne päivän työt sitten onkin, teen hyvin suunnitellen joka päivä jonkun mielestäni tärkeän homman ja sitten laiskuutta loppupäivä.
Laitoin uuniin perunalaatikon ja kasvislevityksen, (eikö olekin hieno nimi, ihan itse keksin) elikkä viipaloin juureksia vuokaan ja suolan ja tilkan siirappia, kun hunajaa ei ollut ja öljyä päälle, olen ylen ihastunut tähän "kasvislevikkeeseen".
Niin paljon kuin kaipaan tuttuja kirjoittajia, en heidän toivo rasittavan itseään pakon edessä, siihen ei valtani riitä, ei halutkaan, kirjoittamisesta on pystyttävä nauttimaan.
Kaikki kirjoittelu on tervetullutta, sillä se takaa jatkuvuuden.
En muuten usko brinkkalan kirjoittavan anona, muistaakseni korppis näin arveli, kyllä hän mielipiteensä aina rohkeasti esiin toi.
Lepoakin on muistetava pitää demeter, kiva kuitenkin, että elostasi ilmoitit.Anonyymi00031 kirjoitti:
Alettaisko oikeesti riitelemään? Kerrottaisiin pitelemättä mikä täällä omasta mielestä mättää. Onko oikeasti poissa ololle syynä oman elämän menot, vaiko palstan muuttuminen tylsääkin tylsemmäksi.
Nyt olisi hetki aikaa, kun vettä ripsii. Sitoohan sade hetkeksi katupölyä, mutta se sepeli jää kadulle ja aina sieltä yksi muru eksyy kenkään hiertämään. Aina joku hiertää.Sinulle Ano 11.37, taisinkin jo vastata omasta puolestani, syyn "poissaolooni".
"Mikä mättää" taitaa olla täällä se yleisin ja kiinnostavin aihe - ilman draamaa on "tylsää", niinkö se on ? ..))
Hyvähän se tietysti on, että yritetään yhdessä, mutta kyllä se mielestäni pakkaa mennä niin, että moititaan muita. Aika harva kysyy voisiko itse tehdä jotakin "ikävän karkottamiseksi". Etenkin kun tuttu kliseekin vaikuuttaa "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus"..))
Ja kliseillä jatkaakseni: John F Kennedy antoi ohjeen: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi".
Tännekin sitä voisi soveltaa, vai eikö ?..))
Sinunkin viestisi lopussa oli viisas toteamus: "Aina joku hiertää".
Onko niin hyvä vai pitäisikö asialle tehdä jotakin ?
Tai mitenkäs, kun me lapsia opetamme sietämään tylsyyttä, niin olisko se meillekin hyvä taito oppia ? Etenkin kun kaikille lienee selvää, ettei se elämä aina niin hohdokasta ole ja jos olisi, se vasta tylsää olisi..))- Anonyymi00033
demeter1 kirjoitti:
Sinulle Ano 11.37, taisinkin jo vastata omasta puolestani, syyn "poissaolooni".
"Mikä mättää" taitaa olla täällä se yleisin ja kiinnostavin aihe - ilman draamaa on "tylsää", niinkö se on ? ..))
Hyvähän se tietysti on, että yritetään yhdessä, mutta kyllä se mielestäni pakkaa mennä niin, että moititaan muita. Aika harva kysyy voisiko itse tehdä jotakin "ikävän karkottamiseksi". Etenkin kun tuttu kliseekin vaikuuttaa "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus"..))
Ja kliseillä jatkaakseni: John F Kennedy antoi ohjeen: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi".
Tännekin sitä voisi soveltaa, vai eikö ?..))
Sinunkin viestisi lopussa oli viisas toteamus: "Aina joku hiertää".
Onko niin hyvä vai pitäisikö asialle tehdä jotakin ?
Tai mitenkäs, kun me lapsia opetamme sietämään tylsyyttä, niin olisko se meillekin hyvä taito oppia ? Etenkin kun kaikille lienee selvää, ettei se elämä aina niin hohdokasta ole ja jos olisi, se vasta tylsää olisi..))Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on. Paloma.se01 kirjoitti:
Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää.Kirjoittamisesta@
Meitä kaikkia on kehotettu kirjoittamaan oma elämäkertamme jo ihan "käytännön syistä". Muistisairaudet yleistyvät (eilen olin kuulemassa niistä) emmekä me lopulta tunne läheistemme kaikkia elämänvaiheita, puhumattakaan siitä, että ymmärtäisimme miten ne vaikuttivat heihin ja sitä kautta myös meihin.
Jos/kun läheinen sairastuu ja joutuu/pääsee hoitolaitokseen hänen elämäntarinansa tietämäinen helpottaisi suuresti hoitohenkikökunnan työtä, auttaisi yhteyden luomisessa puolin ja toisin.
Sukututkijat ovat tätä puutetta yrittäneet korjata ja moni heista pahoittelee toistuvasti sitä, ettei tullut keskusteltua, kyseltyä enemmän tutkittavien elämänvaiheista.
Ja nykyään kun kovasti jäljitetään näitä lapsuuden traumoja ja ymmärretään niiden kauaskantoiset seuraukset (ylisukupolviset traumat) olisi varmasti helpompaa niitäkin jäljittää, lisätä omaa itseymmärrystään niiden tietämisen kautta.
Historiasta sanotaan, kansakunnan tasolla, että ellei sitä tunne, on pakotettu toistamaan sitä - sama taitaa päteä myös henkilöhistorian kohdalla (vrt toistamispakko).
Paloman kirjallista tuotantoa on täällä kritisoitu ilkeästikin, sensijaan, että olisi nähty se rohkaisuna meille itse kullekin. Jokainen meistä osaa kirjoittaa ja useimmat arvostavat sukuaan, läheisiään. Valokuvia heistä meillä saattaa vielä olla, mutta ei välttämättä tarinaa niiden tueksi.
Eikö siinä olisi mielekästä tehtävää meille kaikille, kunnioittaa poisnukkuneita kertomalla heistä - sellaisina kuin heidät muistamme ja koimme ?
Ellei itse jaksa kirjoittaa, voisi turvautua ulkopuolisen apuun. Minun veljentyttö haastatteli puoiisoni isää ja kirjoitti niiden pohjalta pienimuotoisen "sotaromaanin". Pitäisikin se jäljittää - sen valmistuttua sitä ei kukaan "ehtinyt" lukea. SKS:aan, Suomalaisen kirjallisuuden seuraan se ainakin kelpaisi.
Taidanpa itsekin alkaa työstää äidin, isän, setien, tätien tarinaa - ainakin tahtoisin sen tehdä..))
Jos "lukeminen kannattaa aina", myös kirjoittaminen kannattaa...
jopa muistisairauksien ehkäisemisessä..))
demeter1Anonyymi00033 kirjoitti:
Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on.Kirjoita toki, Ano 13.45.
Tuollainen riski kai meidän täytyy kaikkien ottaa: chattaily kun pakkaa välillä ottaa tilaa niin suorasanainen, tosissaan kirjoittava, tuntee itsensä melkein ääliöksi, eriseuraiseksi ainakin..))- Anonyymi00034
demeter1 kirjoitti:
Sinulle Ano 11.37, taisinkin jo vastata omasta puolestani, syyn "poissaolooni".
"Mikä mättää" taitaa olla täällä se yleisin ja kiinnostavin aihe - ilman draamaa on "tylsää", niinkö se on ? ..))
Hyvähän se tietysti on, että yritetään yhdessä, mutta kyllä se mielestäni pakkaa mennä niin, että moititaan muita. Aika harva kysyy voisiko itse tehdä jotakin "ikävän karkottamiseksi". Etenkin kun tuttu kliseekin vaikuuttaa "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus"..))
Ja kliseillä jatkaakseni: John F Kennedy antoi ohjeen: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi".
Tännekin sitä voisi soveltaa, vai eikö ?..))
Sinunkin viestisi lopussa oli viisas toteamus: "Aina joku hiertää".
Onko niin hyvä vai pitäisikö asialle tehdä jotakin ?
Tai mitenkäs, kun me lapsia opetamme sietämään tylsyyttä, niin olisko se meillekin hyvä taito oppia ? Etenkin kun kaikille lienee selvää, ettei se elämä aina niin hohdokasta ole ja jos olisi, se vasta tylsää olisi..))Oikeastaan sinähän kirjoitit tyhjentävästi mitä te vakikirjoittajat haluatte. Mitä minä ano 11:37 siihen kuin, että "ansaitsette toisenne" ;)
Illan päätteeksi Korvesta@
Ketju on muodostunut tylsäksi ja riitely olisi ketjun sujuvan etenemisen pelastus, kivet kengässä hiertää. Näin olen tämän päivän keskustelun sisäistänyt. Halu kirjoittaa on latistettu, mieli tekisi sanailla, heittää helmiä sijoille. Olla esillä, osata vastata osuvasti, heittää piikki.
Onhan tämänpäivän maailmantilanne haastava, en usko, että kukaan jaksaa kaikkiaikaisesti näytellä positiivista. Iloita vaikka sydän itkisi.
Kuitenkin tässä maailmantilanteessa kaivattaisiin pieniä hyviä hetkiä.
Pieniä ilon tapahtumia, joista saa uskoa elämäänsä.
Aloituksia lukiessa havahtuu pahaan oloon. Päivittäin pelätään, että leikkauksilla ollaan tekemässä vanhuksille armomurhaa.
Ei mieltä ylennä, ei.
Mitä negatiivinen mieli aiheuttaa, mitä siitä saa, mielestäni siinä olotilassa häviää vain itse, tiedän sen tunteen omasta kokemuksestani.
Itse saan voimaa puuhastellessani harrastusteni parissa, tykkään myös ruuanlaitosta. Tämän päivän nyyttientekokokeilu oli kivaa, onnistuin sain hyvän mielen.
Kirjoittaminenkin on henkireikä, sillä puran "tympeää" arkea, pistän pääni tyynyyn ja nukahdan
Hyvää yötä!- Anonyymi00035
Mistä tuon riitely n halun ja kivien hiertämisen päättelet, kyselty vaan miksi on niin vähän kirjoittajia ketjussa. Entäs helmet sioille, aika ikävä vertaus? Ihminen voi olla ihan ok ja positiivinen vaikka omat tekemiset ja omat asiat pitää omana tietonaan ja jakaa asioita mieluummin live elämässä kuin täällä.
Huomenta, jälleen perjantai, kiva juttu, vaikka onkin ainainen loma, se viikonloppu jollakin tapaa ajan juoksua tahdittaa.
Kuuntelin tapani mukaan aamuradiota ja sieltä tänään kuuli, että kanteleseura menettää apurahansa, harmi, näin unohduksiin jää kantele, suomen kansallissoitin.
Mikään toiminta ei ilman rahaa toimi, joku avustus on ilmaantunut, mutta ei pieni raha asiaa ratkaise.
Kansalliseepoksemme oli kanteleen vahvasti esiin tuonut , tämäkin aarre on säilyttämisen arvoinen.
Tästäpä aasinsilta tuohon kirjoittamiseen, miten tärkeää se on. kautta aikojen kirjoitettu teksti meille selvittänyt menneitä, sillä on sukuhistoria tietoon tulleet, juuria on monikin tutkinut ja maailman tietokannassa arvaamaton aarre.
Näin ei olisi, jos kirjoittajia ei kautta aikoja muistiin asioita merkinneet ja nyt pystymme monia asioita selvittämään, juuri kirjoittajien ansioista.
Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja vie lukijansa mukanaan ja antaa intoa uusiin menneisyyden selvittelyihin.
Kiittää voimme kirjoittajia, kaikkia, ei vaan ansiokkaaksi tulleita, jokainen kirja antaa jotakin ehkä menneisyyden aistimista kerronnallaan, historian tutkimisesta puhumattakaan.
Keskustelu on mielestäni aiheesta puhumista ei riitely sitä tulosta saa aikaan, vain pahan mielen.
Ehkä on ihmisiä joilla on tarve päteä jollakin tapaa ja kun ei polkua asiallisella kertomalla löydä, on helppo loukata.
Siihen viestittelyyn piankin kaveri löytyy ja näin keskustelu kokee tuhon.
Helmiä kyllä ketjustakin löytyy, mutta en pidä sanontaa "helmiä sioille" osuvana, niitä sikoja tuskin löytyy.
Tästä kirjoittelusta olen monta kertaa maininnut omalta kohdaltani, että se hyvää tekee, joskin väliin tuppaa tuskanhiki tulla, viestejä lukiessa..
Itseltäni lukeminen on jäänyt, mutta pientä lohtua löydän, kun täältä saan viestejä lukea, ja telkkari on hyvä mahdollisuus historian havinoihin siirtymisessä.
Menneisyyden tunteminen on kaikille hyvin tärkeä ja sitä on yritettävä nuorille kertoilla, ei elämä ole aina vaan sitä missä sillä hetkellä eletään, historian tunteminen opettaa ymmärtää ja kunnioittamaan vanhoja asioita, millä maailma on tähän pisteeseen muotoutunut.
On hyvä tietää myös tämän päivän haasteet ja vaikeudet ja kyllä nuo uhkakuvat eivät iloa tuota, sodat maailmalla ja omat kotoiset vaikeudet, mitkä koskettaa vanhuksien lisäksi koko yhteiskuntaa.
Jossakin on menty väärään suuntaan ja nyt ongelmat jo ylisuuria, selvittävä kuitenkin on, sekään ei onnistu syyttelyllä, vaan teoilla missä pohjana kaikkien hyvä olo.
Jätetään tuo "piikkien" heittely ja kirjoitellaan aiheista, joilla on kantava ja virkistävä vaikutus.
Kyllä se "tavallinen" kirjoittelu paikkaansa puolustaa, kiitos vaan osuudestasi demeter, kuten kaikki joilla on ajatuksena viestiä rakentavasti, ei repien
Kaikkien etu on sopuisa ketju, mikä arjesta ja yleensä elämään liittyvistä asioista koostuu.
Nyt sitten perjantain viettoon ja mitä siihen nyt sitten kuuluneenkaan, sitä alan pohtimaan, kivaa päivää teille kirjoittajaystävät.- Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
Mistä tuon riitely n halun ja kivien hiertämisen päättelet, kyselty vaan miksi on niin vähän kirjoittajia ketjussa. Entäs helmet sioille, aika ikävä vertaus? Ihminen voi olla ihan ok ja positiivinen vaikka omat tekemiset ja omat asiat pitää omana tietonaan ja jakaa asioita mieluummin live elämässä kuin täällä.
Kai se on kryptistä politiikkaa.
Anonyymi00036 kirjoitti:
Kai se on kryptistä politiikkaa.
Perjantaita@
Viikonloppu ei enää odotuta, takana odotukset, alkuviikko taas on aina toivoa täynnä.
No, eilen touhuilin ruuanvalmistus kokeiluissa, jatkan tänään. Olen lukenut ja yrittänyt pähkätä päähäni /mykyjen/dumplings reseptejä.
Nyt kun olen kerran niitä jo tehnyt voin keskittyä hienosäätöön kuten blenterin/ tehosekoittimen käyttöön.
No, tästä aassinsilta sanaleikkeihin.
Lukihäiriöisenä sanoilla leikkiminen ei ole vahvuuksiani, ymmärrykseni vaatii usein wikiä, luettun selkeyttämiseen.
No, oivaltamiseen ei lukihäiriö suinkaan vaikuta.
Olen seuraillut tätä "helmiä sioille" keskustelua mielenkiinnolla, mutta en ole varma onko tutkiskeluni mennyt päin brinkkalaa.korpikirjailija kirjoitti:
Perjantaita@
Viikonloppu ei enää odotuta, takana odotukset, alkuviikko taas on aina toivoa täynnä.
No, eilen touhuilin ruuanvalmistus kokeiluissa, jatkan tänään. Olen lukenut ja yrittänyt pähkätä päähäni /mykyjen/dumplings reseptejä.
Nyt kun olen kerran niitä jo tehnyt voin keskittyä hienosäätöön kuten blenterin/ tehosekoittimen käyttöön.
No, tästä aassinsilta sanaleikkeihin.
Lukihäiriöisenä sanoilla leikkiminen ei ole vahvuuksiani, ymmärrykseni vaatii usein wikiä, luettun selkeyttämiseen.
No, oivaltamiseen ei lukihäiriö suinkaan vaikuta.
Olen seuraillut tätä "helmiä sioille" keskustelua mielenkiinnolla, mutta en ole varma onko tutkiskeluni mennyt päin brinkkalaa.Minäkin olen seuraillut sitä keskustelua ja odotan jännityksellä koska tämä valittu ja läpivalaistu tulee esittelemään lisää näitä helmiään.
Sillä välin siivoilen läävääni ja laittelen possunruokaa lättinini pesueelle.
Röh, röh, nöf, nöf, oink oink ja ruf ruf.- Anonyymi00038
Paloma.se01 kirjoitti:
Minäkin olen seuraillut sitä keskustelua ja odotan jännityksellä koska tämä valittu ja läpivalaistu tulee esittelemään lisää näitä helmiään.
Sillä välin siivoilen läävääni ja laittelen possunruokaa lättinini pesueelle.
Röh, röh, nöf, nöf, oink oink ja ruf ruf.En muista muita kuin sinut ja sielunsiskosi puhuneen miten ei kannata heitellä helmiä sioille. Eturivieetlat,yhteinen kosketuspinta, luovat taiteilijat. Siinäpä sitä helmien heittelyn meininkiä takarivin negatiivisille taviksille.
Anonyymi00038 kirjoitti:
En muista muita kuin sinut ja sielunsiskosi puhuneen miten ei kannata heitellä helmiä sioille. Eturivieetlat,yhteinen kosketuspinta, luovat taiteilijat. Siinäpä sitä helmien heittelyn meininkiä takarivin negatiivisille taviksille.
Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä.- Anonyymi00039
Paloma.se01 kirjoitti:
Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä.Mistä päättelit että tuo sika vertaus on sinulle tarkoitettu , kun aloit röhkiä?
Paloma.se01 kirjoitti:
Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä.Terkut Korvesta@
Kävin ostoksilla, illanistujaisten naposteluun.
Friteerattuja kanapalleroita, -jättikatkarapuja, kevätkääryleitä ja juustotikkuja.
Nyt pistin saunan lämpiämään ja huilaan.
Noista sanonnoista, "ei kannata tehdä numeroa." Nytkin joku närkästyy "heitinkö helmiä sijoille" kertoessani naposteluistamme. Se nyt vain on viikonlopun hupaa,, ei siitä jää yli.- Anonyymi00040
Anonyymi00039 kirjoitti:
Mistä päättelit että tuo sika vertaus on sinulle tarkoitettu , kun aloit röhkiä?
Ihminen on mitä syö.
Taitaa olla jo ensimmäinen pääsiäiskinkku meneillään, kun laittaa niin lahjakkaasti röhkimään
- Anonyymi00037
Kuluminen on vain elämää monilla.
Viikot vierähtävät kovin nopeasti, taas ollaan perjantaissa, on tehty viikon ruokaostokset ja tuore tulppaanikimppu ilahduttaa keittiön pöydällä, siivous ja saunominen huomenna vuorossa, sitten sunnuntaitunnelmat. Viherkasveihini olen lisäillyt uutta multaa, en joka kevät vaihda, monet kasvit jopa pitävät ahtaasta ruukusta. Mediassa on varoiteltu pöllyttelemästä multaa ja turvetta hengitysteihin, legionellabakteerista on koitunut pahojakin sairastumisia. Suojaan aina myös käteni, mies muistuttaa tiheään työhanskoista , etten vaan menisi paljain käsin kuopimaan multaa ja leikkaamaan oksia, vaikka multasormet nauttisivat mullan möyhinnästä.
Rairuohon sijaan versotan herneitä tai vihanneskrassia näin kevättalvella, niitä voi syödäkin. Kohta on aika laittaa oksia hyötymään, ainakin koivun hiirenkorvia ja sireeninnuppuja saa nopeasti, mustikanvarvut ovat jo sinänsä raikkaaanvihreitä, pienet lehdet ja kukatkin ilmaantuvat sisällä maljakossa. Mitään vihannesten tai kukkien taimikylvöjä en ole vuosikausiin harrastanut, pari valmista kukkivaa tomaatin tainta ostan seinustalle alkukesästä. Mieheni kasvattaa harvinaisempien puiden taimia ja istuttaa omaan metsään. On ollut hienoa seurata näiden taimien kasvamista isoiksi puiksi yli 50 vuoden ajan hänen rinnallaan. Itse suunniteltu ja hoidettu omakotitalon puutarha on myös ollut suuri ilon ja ylpeydenkin aihe, tästä olen pitänyt myös päiväkirjaa, onnistumisista ja vastoinkäymisistä, yllätyksistä ja työn hedelmistä. Valokuvin olen paljon dokumentoinut elämänmenoa, luontoa, puutarhaa, lapsia...elämää kaikkineen. Koska puutarhassa on paljon jo edesmenneiltä sukulaisilta ja ystäviltä saatuja kasveja, he ovat tavallaan näin mukana . Vuodenkierto rytmittää , elämän ja luonnon lainalaisuudet konkretisoituvat. Maailma on kuitenkin niin kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus... / Irwin.
Hyvää viikonloppua!Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.
Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.
Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.
Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.
Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.
Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.- Anonyymi00041
Hil-la kirjoitti:
Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.
Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.
Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.
Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.
Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.
Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.Olet kertonut, että sinulla on ruusufinni kasvoissa.
Miten auringonotto sujuu kasvoihin?
Ei kyllä suju minulla, sama vaiva.
Kasvot tulevat punaisiksi ja kipeiksi. Anonyymi00041 kirjoitti:
Olet kertonut, että sinulla on ruusufinni kasvoissa.
Miten auringonotto sujuu kasvoihin?
Ei kyllä suju minulla, sama vaiva.
Kasvot tulevat punaisiksi ja kipeiksi.Sain voiteen millä sain" finnit " (kesti koko talven), nyt käytän öljyä ja nivea voidetta, saapa nähdä pysyvätkö pois.
Minulla ei kipua ollut, nenän vieret vaan punoittivat ja näppylöitä ilmaantui..- Anonyymi00042
Hil-la kirjoitti:
Sain voiteen millä sain" finnit " (kesti koko talven), nyt käytän öljyä ja nivea voidetta, saapa nähdä pysyvätkö pois.
Minulla ei kipua ollut, nenän vieret vaan punoittivat ja näppylöitä ilmaantui..Kiitos vastauksesta.
- Anonyymi00043
Miehesi on työhanskojen käyttötarpeesta tehnyt hyvää ("tiheään") muistutustyötä jo ennakkoon, kun aina suojaat kätesi.
Tarkka mies! - Anonyymi00044
Anonyymi00043 kirjoitti:
Miehesi on työhanskojen käyttötarpeesta tehnyt hyvää ("tiheään") muistutustyötä jo ennakkoon, kun aina suojaat kätesi.
Tarkka mies!Nyt en ymmärrä tätä tekstiä, kenelle on tarkoitettu?
- Anonyymi00045
Hil-la kirjoitti:
Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.
Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.
Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.
Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.
Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.
Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.Iltapäivää! Kukkien mullanvaihto on minullakin ollut "suunnitelmissa", kiitos vain muistutuksesta, myös tuon leginonellabakteerin osalta.Yhä useammin tulee näitä tilanteita, joissa tietää lukeneensa/kuulleensa asiasta, mutta ei muista..))
Vertaisryhmät palvelevat meitä siinäkin, muistamisessa.
Ulkona meinaan tuon operaation tehdä, näillä keleillä se onnistuu, hanskat käteen ja työmaa pihalaatoille.
Kyykistyminen onnistuu vielä, mutta ikäväkseni totesin, että parin viikon lintsaus tavallisesta treeniohjelmasta tuntuu jo kömpelyyden lisääntymisenä ja hengityksen muuttumisena, ylämäessä piti jo ihan pysähtyä vetämään henkeä.
Puhun "treeniohjelmasta" ikäänkuin se olisi jotakin mittavaakin - ihan tavallista kotijumppaa ja niitä kahden, kolmen kilometrin sauvalenkkejä, aina ei niitäkään.
Näyttäisi kyllä siltä, että jos peruskunto helposti laskee, se yleensä myös nousee
aika pienin - mutta säännöllisin, ponnistuksin.
Toinen pitkäaikaistavoite minulla on ollut laihduttaminen. Joulun jäljiltä paino nousi pari kiloa ja yleensä pääsen siitä helposti eroon - nyt en, pikemminkin kävi päin vastoin: ruoka maistui, herkutkin, ja sitten kun huomasin vaatteidenkin kiristävän oli jo pakko ryhtyä
toimeen, ihan mukavuussyistäkin - kun tuntui että varpaankynsien leikkaaminenkin teki tiukkaa, lisäkilot hankaloittivat tarvittavaa vääntäytymistä..)
Ilman näitä "hyvinvointivalmentajiakin" jokainen meistä tietää että oman toimintakyvyn säilyttämiseksi täytyy nähdä jonkinverran vaivaa ja vaikka ei isoja tavoitteita asettaisi, pienissäkin riittää askaretta. "Kone" kuluu ja tarvitsee huoltoa..))
Silti en itse tykkää siitä, että meitä ikäihmisiä komennellaan kuin voimamme ja valmiutemme olisivat samat kuin nuoremmilla. "Liike on lääke", "vierivä kivi ei sammaloidu" ja mitä niitä päiväkäskyjä nyt olikaan ?
Ellei tykkää liikkua eikä "vieriä"harrastuksissa, se pitäisi sallia meille, mielestäni.
Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille.
Itse tahtoisin nähdä, että me kaikki täällä olemme selviytyjiä - työteliään elämän
olemme eläneet, vielä kahdeksankymppisinä olemme hengissä (!) ja kirjoittelemme täällä..))
Eikös se jo ole hyvä saavutus ?
Vielä jokin aika sitten puhuttiin nuorten aikuisten uusavuttomuudesta. Meitähän se ei koske. Eletty elämän on opettanut neuvokkuutta ja antanut sellaista toimintavarmuutta, ettemme kovin herkästi vaadi itsellemme "palveluja", emmekä edes niitä "oikeuksia", omillaan pärjääminen on monille kunnia-asia. Näin olen itse meidän ikäisten tavoitteet ymmärtänyt, mutta saatan tietysti olla väärässäkin.
Minulla on nyt jonkinlainen köyhyystutkimus meneillään..)) Nuori ranskakalainen kirjailija Edouard Louis on kirjoittanut nuoresta iästään (s. 1992) huolimatta eräänlaisia elämäkertaromaaneja ja saanut paljon huomiota, kritiikkiäkin, kuvatessaan köyhyyttä ranskalaisessa yhteiskunnassa, missä kuitenkin on jonkintasoinen sosiaaliturva.
Toinen teos, missä köyhyys ja sen seuraukset tulivat vahvasti esille on uusi espanjalainen sarja "Kahden maailman välissä", onkohan joku seurannut telkkarista? Itse olen jo koukussa siihen.
Sen mukaan vielä vuonna 1968 nainen oli kauppatavaraa, hänet voitiin myydä "eniten tarjoavalle"... Fiktio sarja tietysti on, mutta luultavasti kuitenkin aikaa ja tapoja myötäilevä. Onhan tänäkin päivänä vielä useita maita, missä tuo "käytäntö" on voimassa.
Niin, että en kovin paljon melskaisi suomalaisen naisen "alistamisesta", naisvihasta, kun tarkastelee ilmiötä vähän laajemmassa perspektiivissä.
"Suojelkaa Suomen miestä" - Matti J Kurosen kirjan - voisi ehkä vaihteeksi ottaa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, tasapuolisuuden nimissä...
Nyt taisi taas tulla "tänne kuulumatonta" tekstiä ? Tajunnanvirtaa arjen keskeltä ?..))
Mieluista viikonloppua kuitenkin kaikille,
demeter1 - Anonyymi00046
Anonyymi00042 kirjoitti:
Kiitos vastauksesta.
Helppoon käyttöön suunniteltu NIVEA 2in1 Prime UV Seerumi
Kasvoille 50 suojakerroin - Anonyymi00047
Anonyymi00045 kirjoitti:
Iltapäivää! Kukkien mullanvaihto on minullakin ollut "suunnitelmissa", kiitos vain muistutuksesta, myös tuon leginonellabakteerin osalta.Yhä useammin tulee näitä tilanteita, joissa tietää lukeneensa/kuulleensa asiasta, mutta ei muista..))
Vertaisryhmät palvelevat meitä siinäkin, muistamisessa.
Ulkona meinaan tuon operaation tehdä, näillä keleillä se onnistuu, hanskat käteen ja työmaa pihalaatoille.
Kyykistyminen onnistuu vielä, mutta ikäväkseni totesin, että parin viikon lintsaus tavallisesta treeniohjelmasta tuntuu jo kömpelyyden lisääntymisenä ja hengityksen muuttumisena, ylämäessä piti jo ihan pysähtyä vetämään henkeä.
Puhun "treeniohjelmasta" ikäänkuin se olisi jotakin mittavaakin - ihan tavallista kotijumppaa ja niitä kahden, kolmen kilometrin sauvalenkkejä, aina ei niitäkään.
Näyttäisi kyllä siltä, että jos peruskunto helposti laskee, se yleensä myös nousee
aika pienin - mutta säännöllisin, ponnistuksin.
Toinen pitkäaikaistavoite minulla on ollut laihduttaminen. Joulun jäljiltä paino nousi pari kiloa ja yleensä pääsen siitä helposti eroon - nyt en, pikemminkin kävi päin vastoin: ruoka maistui, herkutkin, ja sitten kun huomasin vaatteidenkin kiristävän oli jo pakko ryhtyä
toimeen, ihan mukavuussyistäkin - kun tuntui että varpaankynsien leikkaaminenkin teki tiukkaa, lisäkilot hankaloittivat tarvittavaa vääntäytymistä..)
Ilman näitä "hyvinvointivalmentajiakin" jokainen meistä tietää että oman toimintakyvyn säilyttämiseksi täytyy nähdä jonkinverran vaivaa ja vaikka ei isoja tavoitteita asettaisi, pienissäkin riittää askaretta. "Kone" kuluu ja tarvitsee huoltoa..))
Silti en itse tykkää siitä, että meitä ikäihmisiä komennellaan kuin voimamme ja valmiutemme olisivat samat kuin nuoremmilla. "Liike on lääke", "vierivä kivi ei sammaloidu" ja mitä niitä päiväkäskyjä nyt olikaan ?
Ellei tykkää liikkua eikä "vieriä"harrastuksissa, se pitäisi sallia meille, mielestäni.
Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille.
Itse tahtoisin nähdä, että me kaikki täällä olemme selviytyjiä - työteliään elämän
olemme eläneet, vielä kahdeksankymppisinä olemme hengissä (!) ja kirjoittelemme täällä..))
Eikös se jo ole hyvä saavutus ?
Vielä jokin aika sitten puhuttiin nuorten aikuisten uusavuttomuudesta. Meitähän se ei koske. Eletty elämän on opettanut neuvokkuutta ja antanut sellaista toimintavarmuutta, ettemme kovin herkästi vaadi itsellemme "palveluja", emmekä edes niitä "oikeuksia", omillaan pärjääminen on monille kunnia-asia. Näin olen itse meidän ikäisten tavoitteet ymmärtänyt, mutta saatan tietysti olla väärässäkin.
Minulla on nyt jonkinlainen köyhyystutkimus meneillään..)) Nuori ranskakalainen kirjailija Edouard Louis on kirjoittanut nuoresta iästään (s. 1992) huolimatta eräänlaisia elämäkertaromaaneja ja saanut paljon huomiota, kritiikkiäkin, kuvatessaan köyhyyttä ranskalaisessa yhteiskunnassa, missä kuitenkin on jonkintasoinen sosiaaliturva.
Toinen teos, missä köyhyys ja sen seuraukset tulivat vahvasti esille on uusi espanjalainen sarja "Kahden maailman välissä", onkohan joku seurannut telkkarista? Itse olen jo koukussa siihen.
Sen mukaan vielä vuonna 1968 nainen oli kauppatavaraa, hänet voitiin myydä "eniten tarjoavalle"... Fiktio sarja tietysti on, mutta luultavasti kuitenkin aikaa ja tapoja myötäilevä. Onhan tänäkin päivänä vielä useita maita, missä tuo "käytäntö" on voimassa.
Niin, että en kovin paljon melskaisi suomalaisen naisen "alistamisesta", naisvihasta, kun tarkastelee ilmiötä vähän laajemmassa perspektiivissä.
"Suojelkaa Suomen miestä" - Matti J Kurosen kirjan - voisi ehkä vaihteeksi ottaa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, tasapuolisuuden nimissä...
Nyt taisi taas tulla "tänne kuulumatonta" tekstiä ? Tajunnanvirtaa arjen keskeltä ?..))
Mieluista viikonloppua kuitenkin kaikille,
demeter1"Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille."
Ei "nuorille" ole helposti mitään elämisen mallia siirrettävissä
eikä pidä tuputtaakaan.
Omat lapset on kohta eläkeiässä ja heidän asiansa on ollut opettaa
omia lapsiaan. - Anonyymi00049
Anonyymi00047 kirjoitti:
"Aika ajoin on täälläkin pohdittu meidän ikäihmisten roolia yhteiskunnassa, mitä virkaa meillä enää on, mitä voisimme "opettaa" nuoremmille, millaista elämisen mallia siirrämme heille."
Ei "nuorille" ole helposti mitään elämisen mallia siirrettävissä
eikä pidä tuputtaakaan.
Omat lapset on kohta eläkeiässä ja heidän asiansa on ollut opettaa
omia lapsiaan.Näinhän tuo menee, Ano 00047, muna on kanaa viisaampi ja tuskin meidän ohjeistuksia tässä ajassa kaivattaisikaan.
Tarkoitin kai lähinnä sitä "hiljaista tietoa", mikä meistä kaikista välittyy toisille ihmisille asenteissa, vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Enkä väheksyisi sitä elämänkokemusta, mikä meille sodan varjossa syntyneille tarjoitui, kun "kaikkea" ei ollut vaan kaiken eteen piti ponnistella, puhaltaa myös siihen "yhteiseen hiileen", kaveria ei jätetty.
demeter1
- Anonyymi00048
Jo maaliskuun puoliväliä eletään, hienoa aikaa tämä kevään myönteinen ilmapiiri.
Hyvää puolikuuta maaliskuussa, niin se taas alkaa loppua kohti tämäkin kuukausi menemään ja vauhti kesän odotukselle alkaa kasvamaan.
Olen samaa mieltä Ano 00048 myönteisyydestä ja hyvän mielen kirjoituksista, näin hyvä olisikin, eikä edes vaikealta tunnu;)
Ano 00045 , eihän kannettu vesi kaivossa kestä, olen samaa mieltä tuosta tuputtamisesta, mutta jos jaksavat kuunnella ei pahaa tee historian kertominen, sillä sitähän se on jo meidän muistelot.
Nuorilla ei mitään mielikuvaa pysty olemaan, elämä on liian nopeasti tähän hetkeen tuonut ja vaikeuksista on jäänyt olemattomat tiedot.
Mitä kaikkea onkaan joutunut/halunnutkin oppia, on sitä vanhempien kautta pitänyt opetella, esimerkkejä seuraten, omia ideoitaan lisäten.
Nyt on uusi maailma, kaiken voi ostaa valmiina ja vähäinenkin luovuus häviää, minusta se on mielikuvituksen kadottaminen, mikä on suuri menetys.
Demeter kirjoittaa niin osuvasti kaikesta ja aivan kuin minun suulla, laajemmin ja kirjatietoutta mukaan tuoden.
Tuo tasa-arvosta sen verran, että olen iloinen nykymiehin taidoista/haluista osallistua lasten kasvatukseen pienestä lähtien, kuin sen tasa-arvon ilmenemisen myös kodin hoidossa, kehityksen suunta sen suhteen oikea.
Vielä kun tasa-arvo myös taloudellisesti kaikilla työaloilla toteutuisi , sama palkka samasta työstä.
En osaa sanoa mitä huonoa olisikaan, vaikka vanhoista kertoillen, isovanhemmatkin nuorien ajatusmallia voisi lisätä, mielenkiintokin menneisiin aikoihin heräisi.
Valokuvien katselu oiva polku menneeseen, omat pojan tyttäret ihastuneena kuvia katsellen muotiakin kyselevät, siitä sitten muut aiheet kiinnostaa.
Ehkä kaiken kaikkiaan olisi kaikkien hyvä tietää/muistaa, mistä tähän päivään on tultu.
Juuri tuota Nivea seerumia ja Nivea laitan kasvoille, yrittäen suojata liian polttavalta auringolta, vielä en osaa sanoa auttaako, ehkä se tapansa näyttää.
Ihotauti lääkäriltä sain kolmen kuukauden kuurin, joka ilta oli yöksi laitettava, se auttoi.
Kiitos nimen esille tuonista 00042, itse en muistanut.
Vielä tuosta kukkarumbasta, olen kai niin kovaluu, että en ole saanut koskaan mitään taudin kuvaa, vaikka ilman käsineitä tuon mullan vaihdan, viisautta kuitenkin varoa, koskaan ei voi sanoa, etteikä vahinko tulisi.
Nyt odottaa vanhan mullan pois kantaminen, pensasaita siitä lisä voimaa saa, kunhan kerään voimia toteuttaa asian, yhtä vaikea kuin roskapussin vienti.
Olisipa joku, jolle työn voisi siirtää.
Olen kyllä sopeutunut hyvin tähän "minä itse elämään" kukaan ei ehtoja laita miten elän , mutta joskus kaipaisi apukäsiä, minkä elämän kumppani aina antoi.
Nyt sunnuntain viettoon, radiosta kuuluu luonto ohjelmia, nekin eräänlaista oppia elämän kuvioista, kaikesta viisastuu. mihin vielä ehtiikään;)D
Saukko on viikon luonto eläin ja paljon selvisi sen elämän kaaresta, en ole koskaan nähnyt, muuta kuin kuvista.
Iloista sunnuntaipäivää teille ystävät ketjussa.Hil-la kirjoitti:
Hyvää puolikuuta maaliskuussa, niin se taas alkaa loppua kohti tämäkin kuukausi menemään ja vauhti kesän odotukselle alkaa kasvamaan.
Olen samaa mieltä Ano 00048 myönteisyydestä ja hyvän mielen kirjoituksista, näin hyvä olisikin, eikä edes vaikealta tunnu;)
Ano 00045 , eihän kannettu vesi kaivossa kestä, olen samaa mieltä tuosta tuputtamisesta, mutta jos jaksavat kuunnella ei pahaa tee historian kertominen, sillä sitähän se on jo meidän muistelot.
Nuorilla ei mitään mielikuvaa pysty olemaan, elämä on liian nopeasti tähän hetkeen tuonut ja vaikeuksista on jäänyt olemattomat tiedot.
Mitä kaikkea onkaan joutunut/halunnutkin oppia, on sitä vanhempien kautta pitänyt opetella, esimerkkejä seuraten, omia ideoitaan lisäten.
Nyt on uusi maailma, kaiken voi ostaa valmiina ja vähäinenkin luovuus häviää, minusta se on mielikuvituksen kadottaminen, mikä on suuri menetys.
Demeter kirjoittaa niin osuvasti kaikesta ja aivan kuin minun suulla, laajemmin ja kirjatietoutta mukaan tuoden.
Tuo tasa-arvosta sen verran, että olen iloinen nykymiehin taidoista/haluista osallistua lasten kasvatukseen pienestä lähtien, kuin sen tasa-arvon ilmenemisen myös kodin hoidossa, kehityksen suunta sen suhteen oikea.
Vielä kun tasa-arvo myös taloudellisesti kaikilla työaloilla toteutuisi , sama palkka samasta työstä.
En osaa sanoa mitä huonoa olisikaan, vaikka vanhoista kertoillen, isovanhemmatkin nuorien ajatusmallia voisi lisätä, mielenkiintokin menneisiin aikoihin heräisi.
Valokuvien katselu oiva polku menneeseen, omat pojan tyttäret ihastuneena kuvia katsellen muotiakin kyselevät, siitä sitten muut aiheet kiinnostaa.
Ehkä kaiken kaikkiaan olisi kaikkien hyvä tietää/muistaa, mistä tähän päivään on tultu.
Juuri tuota Nivea seerumia ja Nivea laitan kasvoille, yrittäen suojata liian polttavalta auringolta, vielä en osaa sanoa auttaako, ehkä se tapansa näyttää.
Ihotauti lääkäriltä sain kolmen kuukauden kuurin, joka ilta oli yöksi laitettava, se auttoi.
Kiitos nimen esille tuonista 00042, itse en muistanut.
Vielä tuosta kukkarumbasta, olen kai niin kovaluu, että en ole saanut koskaan mitään taudin kuvaa, vaikka ilman käsineitä tuon mullan vaihdan, viisautta kuitenkin varoa, koskaan ei voi sanoa, etteikä vahinko tulisi.
Nyt odottaa vanhan mullan pois kantaminen, pensasaita siitä lisä voimaa saa, kunhan kerään voimia toteuttaa asian, yhtä vaikea kuin roskapussin vienti.
Olisipa joku, jolle työn voisi siirtää.
Olen kyllä sopeutunut hyvin tähän "minä itse elämään" kukaan ei ehtoja laita miten elän , mutta joskus kaipaisi apukäsiä, minkä elämän kumppani aina antoi.
Nyt sunnuntain viettoon, radiosta kuuluu luonto ohjelmia, nekin eräänlaista oppia elämän kuvioista, kaikesta viisastuu. mihin vielä ehtiikään;)D
Saukko on viikon luonto eläin ja paljon selvisi sen elämän kaaresta, en ole koskaan nähnyt, muuta kuin kuvista.
Iloista sunnuntaipäivää teille ystävät ketjussa.Sunnuntai ehtoota@
En voi kehua tekemisistäni, mutta suunnittelijana olen puuhakas. Niin, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tässä puolimakuuasennossa suunnitelmat jalostuu.
Minulla on ollut tällä viikolla suuri innostus ruuanlaittoon. Se, jos mikä on mielenkiintoista. Vaikka olen tehnyt aikoinaan työni puolesta ruokaa, uusia ideoita syntyy. Uusia tai vanhoja, mutta unohtuneita kuitenkin.
Päivälliseksi tein seesamöljy-maustesekoituksella voudeltuja paahdettuja kasviksia ja broileripihvit. Että oli hyvää, kevyttä, mutta täyttävää. Mausteiden käyttöä olen lisännyt ja eri mausteet tuntuivat kivoina makupiikkeinä kasvisten joukossa.
Olette painottaneet historianne tuntemuksen tärkeyttä jälkipolville. Kiinnostus vanhempieni menneisyyteen heräsi aikuisiässä. Olin tosin kiinnostunut kaupunkimme historiasta ja osallistuin. tietojen keruuseen kansakouluikäisenä. Mummola ja sen ullakko oli tietopankkini.
Itse olen pitänyt kuten olen kirjoittanut päiväkirjoja ennen nettiä ja valokuvablogia heti internetiin tutustumisen jälkeen. Sieltä löytyy tarinoita lasteni lapsuudesta.
Liekö harrastukseni tietämättäni periytynyt jälkikasvulle, toiselle kirjoittaminen ja sisällön tuottaminen ja toiselle taiteen eri muodot.
Jos mieheni elämäntarina päätyisi kirjaan se olisi lukemisen arvoinen. Toivonkin, että yksi hänen lapsenlapsensa, joka on ollut kiinnostunut Opan elämästä kokoaisi historian palaset ja kirjoittaisi isoisäsänsä muistelmat.
Kukkarumpastakin on ollut juttua. Kun aamulla nostin rullaverhot hieraisen silmiäni, lumi on lähes sulanut takapihaltamme. Pitänee hakea trimmeri mökiltä ja alkaa siistimään pihaa. Yläkerran valtava peikonlehti tarvitsisi mullan vaihtoa, mutta se voisi olla liian raskas urakka. Olkoon.
Nousuviikkoa kohti.
- Anonyymi00051
Viikot ja päivät suhahtaa kiitäen, on tää ihmeellistä, aika vilahtaa ja karkaa.
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Kyllähän Suomessa on kirjoitettu paljonkin luokkaeroista, nykykirjailijoista tulee nopeasti mieleen Sirpa Kähkönen, Anneli Kanto ja Kaija Kettu.
Tuon espanjalaisen sarjan "Kahden maan välissä" katsoimme pari vuotta sitten netflixistä. Siellä on koko joukko todella hyviä espanjalaisia sarjoja, joihin saa suomenkielisen tekstutyksen. Useinyhteiskunnallisia teemoja eikä vain romantiikkaa, sukudraamoja, historiallsia sarjoja...,
Kevät tulossa joenvarteen myös, emme enää ole uskaltautuneet kävelemään kevätjäälle. Joutsenia on jo saapunut saarien kupeelle, jossa ne pesivät joka vuosi. Teemme parin, kolmen kilometrin päiväkävelyitä joenrantaa vaellusreittiä myöten ja palaamme metsäpolkua ja kylätietä pitkin. Jäät ukhkuvat tummmina ja railoa näkyy jo.
Kirjoittelen pieniä parin liuskan lukuja sukuhistoriaani. Nyt kehittelen tarinaa tyttärestä. Keskustelin juuri toissapäivänä kirjoittajaryhmäni ja "koutsini" kanssa, sanoin teettäväni vain yhden kopion, itseäni varten, mutta sain heti tilauksia lisää...epäilen ja toin sen ilmi että miten tavallisen ihmisen elämä voisi edes kiinnostaa ketään lukijaa, mutta sain neuvon kirjoittaa se tarina niin hyvin ja eloisasti, että lukija kiinnostuu. Siinäpä se...
Kirjoittamisen ohella päiväni ovat täynnä rutiineja, pelargionioiden herättelemistä kevään lämpöön, ruuanlaittoa ja sen suunnittelemista, joka toinen päivä, miehen aikuispoika laittaa iltaruuan joka toinen päivä. Siivoamista, pyykinpesua, ulkoilua, niveljumppaa, nettisurffaamista, telkkarista sarjoja ja elokuvia illalla....
Tilasin helatorstainviikonloppuun (to-pe) sparisteilyn Turkuun tyttären kanssa, pieni prinsessani täyttää puoli vuosisataa . Ensi kuussa paras ystävättäreni täyttää 70 vuotta ja sinne on mietittävä lahjaa ja katsottava vaatteita. Toinen ystävätär täyttää 80 vuotta Kittilässä ja kutsuu sinne, tulee kuulemma vieraita Portugalista ja New Yorkista saakka ja ovat buukanneet vierailun Särestoniemen taidenäyttelyyn ja museoon. Emme varmaankaan lähde sinne Lappiin nyt.
Nyköpingiin menemmä varmaan loppukuusta tai ensi kuun alussa katsastamaan poikani uuden asunnon.
Ihan tarpeeksi ohjelmaa kun vain saisi jostain lisää energiaa että jaksaisi.
Hyvää alkuviikkoa !Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Olen miettinyt, onko ajottaisien turhautumiseni syynä kalenterin tehdyt merkinnät tulevista tapahtumista.
Kirjoitin jo, että suunnittelen perusteellisesti tulevaa, mutta kun suunnitelmat ovat valmiit turhaudun odotteluun, niiden toteuttamisessa, pitäisiköhän löysätä.
Kaksi viikkoa ja matka Hesaan. Kaikki valmista, odottelua vain. Taidenäyttelyn suunnitelma valmis, odottelua.
Kesätapahtumien suunnittelut about tehty, odottelua jne.
Mökin kesäkuntoon laitto, ei oikein jaksa innostaa, ehkä toukokuussa. Asunnon takapiha lumen sulamisen jäljiltä surkean näköinen, pitäisi, pitäisi, mutta laiskuus iskee.
Olisi ompeluhommia, vaan kun korjattavat saa helpommin ostamalla uudet.
Pitäisi, kun vaan kehtaisi, mihin on intoni hävinnyt.
Kevätväsymystäkö?Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..
Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.
Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.
Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.
Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.
Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)Iltapäivää ! Olisikohan se "uutinen" tähän päivään se, että eilen minä kaaduin (!) metsälenkilläni! Valitsin vedenpitävät jalkineet ja tiesin kyllä, että niissä ei juuri pitoa ole, mutta kun tuttu tie oli suurelta osin paljas, en nähnyt isompaa riskiä liikkumisessa.
Tielle oli kuitenkin tiettyyn kohtaan tullut vettä ja sen päälle aika paksu jääkerros. Varovasti lähdin sitä ylittämään, hain tukea kävelysauvasta ja se oli virhe.
Sauvan piikit olivat jo kumitulpan alla ja lähtivät tietysti luisuun jäällä: oikein voimalla kaaduin poskelleni tiehen ja mieleen tuli ajatus: nyt taisi käydä pahasti, sen verran raju oli tärähdys.
Onneksi ylös nouseminen onnistui ja saatoin päätellä, että vaurio kaatumisesta oli luultavasti vain paikallinen.
Poski turposi, iho repeytyi, "asfaltti-ihottumaksi" kai tuollaista ihorikkoa kutsutaan. Toinen poika oli käymässä ja hän tietysti huolestui, vaikka päättelimme, että aivotärähdyksen merkkejä ei näyttänyt olevan. Oikein piti googlata kun juuri oli jossakin ohjelmassa puhetta näistä päähän osuneista iskuista, että kaikkiin täytyy suhtautua vakavuudella, oireita saattaa tulla viiveelläkin. Aivot kuulemma liikkuvat siellä kallon sisällä kun päähän osuu isku eikä voi tietää miten ne siellä uudelleen asettuvat.
Niin että saa nähdä miten mummon käy ?..))
No. Lisäoireita ei ainakaan vielä ole tullut ja aamulenkkikin sujui vaikeuksitta.
Muistan naureskelleeni noille ohjeille mitä sauvakävelyyn aikanaan annettiin. Kyllä nekin ilmeisesti tarpeen ovat, kun itsekin sujautin sauvan huolettomasti eteeni kun "alamäki alkoi".
Tuttuni teki saman virheen, kompastui sauvaan ja kaatui naamalleen, villin näköinen oli kun tapauksesta kuvan laittoi...
Kiva kuulla, Hil-la, että "löysit" tuon sarjan, "Kahden maan välissä". Katsoin itse ahneesti koko sarjan - vähän se sirpaloitui ja vesittyi loppua kohti - kun perhe vaurastui ja ajankuva muuttui pintapuolisemmaksi. Silti yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja ihmisluonteiden erot kannattelivat hyvin sarjaa ja kuten sanottu, meidän oloihin peilaten saamme taas vahvistusta suomalaisuudellemme "maailman onnellisempana maana"..))
Kyllähän nämä sarjat sinne viihdeosastoon sijoitetaan, saippuasarjoista halveksivasti puhutaan. Itse koen, että niistäkin voi oppia paljon, kuvauksesta,ohjauksesta, näytteljäntyöstä. Meidän ikäpolvi mielestäni myös kykenee sellaiseen kriittisyyteen mihin ei välttämättä nuorena pysty kun oma elämän on vielä "kesken"...
Uskon, että meillä myös on selkeämpi käsitys siitä, mikä esityksessä on "totta", realismia, mihin taas on lisätty höysteeksi "unelmia", keventämään näkymiä tai ihan vaan tuottamaan voittoa tekijöilleen. Tiedetään mikä myy ja kauppa on se mikä kannattaa...
Kiva kuulla kälystäsi, Hil-la, teidän ystävyydestänne ja siitä kanssakäymisestä, mikä vielä on teille mahdollista. Itse olen edelleenkin ymmälläni näiden "omieni" kanssa. Toki pidän yhteyttä, mutta pelkään juuri tuota, mistä itsekin joskus kerroit, että tuottaisin vain lisähämmennystä heille, kun entinen yhteys ei enää toimi.
Meillä oli toisessa kerhossani luento muistisairauksista ja oli kyllä huojentavaa kuulla, miten paljon heidän(kin) hyväkseen kuitenkin tehdään. Vertaistuen varaan sielläkin paljon lasketaan ja onhan sen vaikutuksia pystytty mittaamaankin.
Muistisairauden pitäisi kai kuitenkin olla jo tunnistettu ja hyväksytty ennenkuin vertaistuki onnistuu ja siihen on monilla pitkä matka.
Omaishoitajana 12 vuotta työskennellyt tuttuni osasi kertoa miten paljon häpeää tuonkin sairauden ympärille asetetaan, sekä sairastuneen että omaisen taholta.
Siksikin i on aina hyvä kuulla näistä tapauksista, joissa muistisairas näkee tilanteensa "hyvänä" ja katsoo saavansa riittävästi tukea omaan tilanteeseensa.
Hyvilläni olin myös kun poikien äitipuoli kertoi, että "ulkoilluttaa" samassa talossa asuvaa muistisairasta, käy hänen kanssaan syömässä, harrastuksissakin, ainakin toistaiseksi.
Voi, voi, juttua tuntuu aina löytyvän, eri asia on, kiinnostaako ketään..))
Noissa kahdessa kerhossa, joissa nyt käyn olen laittanut merkille. että on muitakin "paljon puhuvia", mielellään ihmiset kertovat tarinaansa, avoimesti ja yksityskohtaisesti, mutta jos kuulija alkaa kertoa omaansa, kertoja "putoaa kontaktista", kuten poikani asian ilmaisee.
Olen kyllä siinä tyytyväinen itseeni, että niissä kuvioissa olen enimmäkseen kuulija, eikä se ole edes vaikeata vaan kiinnostavaa - ainakin toistaiseksi.
Täällä somessa pätevät tietysti toiset lait. Tapahtuminen on sen verran vilkasta, että monesti se oma vastaus jää, kun ollaan jo toisessa asiassa. Vastaamattomuus ei siis mielestäni aina ole merkki kiinnostuksen puutteesta vaan alustan luonteesta, sen asettamista reunaehdoista.
Näillä nyt kuitenkin mennään ja hyviä hetkiä on täälläkin tarjolla. Ovatko ne hyviä riippuu myös meistä itsestämme, vai eikö ?
Hyvää alkuviikkoa kaikille,
demeter1
- Anonyymi00052
"Elämä se on kuin silkkiä vaan ....."
Hyvän tuulen viestiä tässä vaan - viheltelen- Anonyymi00053
Otitko enemmän kuin lääkäri määräs?
- Anonyymi00054
Korppis kuulutti vierailevansa Helsingissä, kunnioittavansa läsnäolollaan taidemuseota.
Suosittelen vierailua Kiasmassa, jossa on mielenkiintoista silmänruokaa.Myöhäisiltaa@
Jos ehdin vierailen Eero Nelimarkkan näyttelyssä Ateneumin taidemuseossa.
- Anonyymi00055UUSI
Kiasma melkein kulman takana.
- Anonyymi00056UUSI
Tämä ei ole se Nojatuoli jonka tunnen.
Tiistaiaamu ja räntää hiljalleen satelee.
Kevät keikkuen tulee, se on helppo todeta, eilen puoliltapäivin mitä kaunein auringon paiste, sitten harmaaksi muuttui ja nyt sitten tämä sade mikä ei ilahduta.
Polttoaineiden hinnat tämän aamun antia radiossa, ei varmaan riemastuta ketään.
Ihmettelemään laittaa tämä nykyinen meno, kun ei ilman sotia ja harmin aikaan saamista pystytä sopimaan.
Viisautta julistaa päättäjät, miten se näkyykään?
Miltä tuntuukaan ihmisistä, jotka kotinsa ja elämänsä joutuvat jättämään?
Mitään ei mahda pieni ihminen, mutta surua herättää heidän kohtalonsa.
Eihän tämä Nojatuolilta vaikuta, mutta kuitenkin on siihen entiseen pyritty, mutta ikäväkseni minun ja toistenkin on todettava, että joukosta on poistunut heitä, joiden viestit mieltä ilahdutti.
Mahdoton ajatus ei kuitenkaan ole, ettei Nojatuoli vielä esille pääsisi, riippuu kirjoittajien hyvästä tahdosta.
Laululla tai yleensä musiikilla on terveyttävä voima, näin on todistettu, sopii siis iloakin etsiä laulellen;)
Noista sarjoista, niin mielenkiintoisia kun aina alussa ovat, loppua kohti latistuu, La Promessankin osat pitkäveteiseksi menee, väkipakolla jatkettuja ovat, tietäen, että paljastuksia tulee, on vaan yritettävä katsomista jatkaa.
Elettiin hovin ja aatelisten valta-aikaa, ajan muuttuminen alkoi olla ajankohtaista.
Kahden maan välissä sijoittui 1900 luvun puolenvälin aikaa ja silloin oli vaikeaa suurimmalla osalla kansaa, elettiin vielä Frangon aikaa, mikä kansaa koetteli.
Kerroit olevasi joukossa se kuulija demeter, niin minäkin silloin, kun väkeä on paljon, mutta pienissä ympyröissä tuon mielipiteeni vahvasti esiin.
Yritän tietenkin perustella ajatukseni, joskus jopa onnistunkin siinä.
Kälyni muistihäiriö tupsahti vahvasti esiin, syy oli miehen kuolema ja maalta muutto kaupunkiin, kaikki samassa rytinässä, ja se edesauttoi muistin heikkenemiseen.
Nyt hän on piristynyt ja itsekin toteaa, että sekamelska aiheutti hänen elämänsä muutoksen, nyt kokee kyllä olevansa tyytyväinen oloonsa.
Vahinko on kyllä pysyviä merkkejä jättänyt ja niitä ei enää saa korjattua, mutta täyttää syksyllä jo 90 ja eihän mikään entisellään ole muutenkaan.
Olen ylen ihastunut "pitkiin" viesteihisi, kirjoittelet niin monesta asiasta, vastaat kysymyksiin ja luot uutta ajattelun aihetta, kiitos niistä.
Jatkuvuuden kannalta nämä viestit mitkä jotain ajattelua synnyttävät, yleensä on jatkumisen kannalta tärkeitä, mielipiteet virkistävät.
Onhan kirjailijoita suomessakin, joilta tuotantoa kaikenlaisesta, mutta sarjoja vähemmän, tai ainakin minulta väliin jääneitä, en tykkää katsoa kotimaisia, kun puhe useinkin niin epäselvää, etten tahdo saada selvää.
Ihmettelenkin usein, että ei kielen selkeyteen kiinnitetä huomiota, sanoma jää näin puutteelliseksi.
Vaikka ääntä lisäisi, puhe puuroutuu tai jää esittäjän kurkkuun.
Kuitenkin esimerkiksi haastattelut ja muut toimittajien tekemät ohjelmat selvästi kuulen, siis kuulossa ei vika liene.
Tuo kevätväsymys minulla tulee aika ajoin ympäri vuoden, mutta onneksi ohi menee, nyt alkaa tuon jaksamisen kanssa vaikeutta olla, mutta periksi en anna.
Lopullista elämän loppumista odottelen, mutta viimeiseen asti ponnistellen;)
Tälle päivälle ei suunnitelmia, katson mitä päivä mukanaan tuokaan.
Hymyllä tervehdin eteen tulevat, samoin teidät kaikki kirjoittajat;)DD- Anonyymi00057UUSI
Kerro miksi tämä ei ole se Nojatuoli jonka tunsit?
Hil-la kirjoitti:
Tiistaiaamu ja räntää hiljalleen satelee.
Kevät keikkuen tulee, se on helppo todeta, eilen puoliltapäivin mitä kaunein auringon paiste, sitten harmaaksi muuttui ja nyt sitten tämä sade mikä ei ilahduta.
Polttoaineiden hinnat tämän aamun antia radiossa, ei varmaan riemastuta ketään.
Ihmettelemään laittaa tämä nykyinen meno, kun ei ilman sotia ja harmin aikaan saamista pystytä sopimaan.
Viisautta julistaa päättäjät, miten se näkyykään?
Miltä tuntuukaan ihmisistä, jotka kotinsa ja elämänsä joutuvat jättämään?
Mitään ei mahda pieni ihminen, mutta surua herättää heidän kohtalonsa.
Eihän tämä Nojatuolilta vaikuta, mutta kuitenkin on siihen entiseen pyritty, mutta ikäväkseni minun ja toistenkin on todettava, että joukosta on poistunut heitä, joiden viestit mieltä ilahdutti.
Mahdoton ajatus ei kuitenkaan ole, ettei Nojatuoli vielä esille pääsisi, riippuu kirjoittajien hyvästä tahdosta.
Laululla tai yleensä musiikilla on terveyttävä voima, näin on todistettu, sopii siis iloakin etsiä laulellen;)
Noista sarjoista, niin mielenkiintoisia kun aina alussa ovat, loppua kohti latistuu, La Promessankin osat pitkäveteiseksi menee, väkipakolla jatkettuja ovat, tietäen, että paljastuksia tulee, on vaan yritettävä katsomista jatkaa.
Elettiin hovin ja aatelisten valta-aikaa, ajan muuttuminen alkoi olla ajankohtaista.
Kahden maan välissä sijoittui 1900 luvun puolenvälin aikaa ja silloin oli vaikeaa suurimmalla osalla kansaa, elettiin vielä Frangon aikaa, mikä kansaa koetteli.
Kerroit olevasi joukossa se kuulija demeter, niin minäkin silloin, kun väkeä on paljon, mutta pienissä ympyröissä tuon mielipiteeni vahvasti esiin.
Yritän tietenkin perustella ajatukseni, joskus jopa onnistunkin siinä.
Kälyni muistihäiriö tupsahti vahvasti esiin, syy oli miehen kuolema ja maalta muutto kaupunkiin, kaikki samassa rytinässä, ja se edesauttoi muistin heikkenemiseen.
Nyt hän on piristynyt ja itsekin toteaa, että sekamelska aiheutti hänen elämänsä muutoksen, nyt kokee kyllä olevansa tyytyväinen oloonsa.
Vahinko on kyllä pysyviä merkkejä jättänyt ja niitä ei enää saa korjattua, mutta täyttää syksyllä jo 90 ja eihän mikään entisellään ole muutenkaan.
Olen ylen ihastunut "pitkiin" viesteihisi, kirjoittelet niin monesta asiasta, vastaat kysymyksiin ja luot uutta ajattelun aihetta, kiitos niistä.
Jatkuvuuden kannalta nämä viestit mitkä jotain ajattelua synnyttävät, yleensä on jatkumisen kannalta tärkeitä, mielipiteet virkistävät.
Onhan kirjailijoita suomessakin, joilta tuotantoa kaikenlaisesta, mutta sarjoja vähemmän, tai ainakin minulta väliin jääneitä, en tykkää katsoa kotimaisia, kun puhe useinkin niin epäselvää, etten tahdo saada selvää.
Ihmettelenkin usein, että ei kielen selkeyteen kiinnitetä huomiota, sanoma jää näin puutteelliseksi.
Vaikka ääntä lisäisi, puhe puuroutuu tai jää esittäjän kurkkuun.
Kuitenkin esimerkiksi haastattelut ja muut toimittajien tekemät ohjelmat selvästi kuulen, siis kuulossa ei vika liene.
Tuo kevätväsymys minulla tulee aika ajoin ympäri vuoden, mutta onneksi ohi menee, nyt alkaa tuon jaksamisen kanssa vaikeutta olla, mutta periksi en anna.
Lopullista elämän loppumista odottelen, mutta viimeiseen asti ponnistellen;)
Tälle päivälle ei suunnitelmia, katson mitä päivä mukanaan tuokaan.
Hymyllä tervehdin eteen tulevat, samoin teidät kaikki kirjoittajat;)DDTiistaita Korvesta@
Kyllä se kevät tulee, mieli piristyi, istuin kampaajalla. Sain vaaleat ohuet raidat pitkille hiuksilleni ja etuosan aikaisempiin raitoihin juurivärjäyksen. Vanha tuttu kampaamo, tuttu uusi kampaaja. Entinen kampaajani jää eläkkeelle, jatkan uuden kanssa.
Kävin myös lopettamassa tilini aikaisemmasta pankistani. Ostoksillakin kipaisin. Minuun on iskenyt kasvisbuumi Masterchef'n innoittamana.
Otin kuitenkin pienet ettoset ennen keittiöön menemistä.
Illalla kun katsoimme tv.tä napostelimme paahdettuja juureksia. Nyt ajattelin tehdä lisää sitä herkkua.
Aurinko yrittää pilkistelee, tiet ovat sulat ja kuivat kuin ennen huhtikuun lopulla, tuli vappufiilinki kun ajelin kirkolla.
Ihmettelit Hilla mihin tutut vanhat kirjoittajat ovat hävinneet. No, käyvät silloin tällöin valittaen, että nojatuoli ei ole entisensä.
Minusta nojatuoli kulkee omaa tietään.
Muutoksia tapahtuu maailmassa jo liikaakin, on hyvä, että nojatuolin on vanhassa ja turvallisessa nurkassa, vahvasti arjessamme.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Asiakkaalle ei myyty energiajuomaa - tuomio tuli syrjinnästä
Vaikka oli ilmeisesti täysi-ikäinen. Tosin ei lapsiakaan saisi syrjiä, koska oppivat helposti itsekin syrjimään, jos koh784189Miksi aina pitää kilpailla parhaudesta?
Mua ärsyttää se, että kaikki kilpailut ja visailut keskittyvöt aina siihen, kuka on paras missäkin. Tänäkin aamuna tuli893431Pakkoruotsista luopumalla kymmenien miljoonien säästöt
Pakkoruotsin opiskelun kustannuksista ei ole juurikaan tehty kustannusselvityksiä, mutta joidenkin arvioiden mukaan siit1183241Jos venäjällä olisi kansan valitsema presidentti, olisiko Ukrainan sotaa?
Ei varmasti olisi. Sehän on tiedossa, että raskaalla vaalivilpillä putin jatkaa pressana.803184- 1013062
Luterilaisen kirkon koko kastekaava on väärä
Uudessa testamentissa on kaksi täysin ristiriidassa olevaa kastekäskyä Matt 28:19 ja Ap. t. 2:38. Matteuksen evankeluimi412704Seksuaalinen ahdistelu, naisten vähättely ja törkeä käytös naisia kohtaan kukkii rakennustyömailla
Tällainen lienee ihan tavallisista kaikilla "äijävaltaisilla" työpaikoilla. Kaikki miesvaltaiset alat eivät ole toksise2682659Kerro minulle
Miksi teit niinkuin teit? Miksi kielsit tunteesi minua kohtaan. Miksi et halunnut että tiedän oikeasti mitä tunnet. Etkö832502Miten Yxäri iskettiin?
Voisin tässä unta odotellessani kertoa, miten mieheni lähestyi minua. Tunsimme entuudestaan. Hän kyseli minulta aina j2182474Rakkaalle J miehelle.
Hitto mulla on sua ikävä. Haluisin heti nyt tulla sun syliin ja suudella sua.ja, ja ja... Hirveä ikävä.942399