Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6198

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Minä olen kerran tehnyt myös cevicheä, katkaravuista ja muistaakseni siiasta. Taisi jäädä syömättä :)
  2. Hahahaha.
    Taitaa olla enemmänkin keskieurooppalainen tapa.
    En ole koskaan nähnyt.
  3. Synnyinkotino on kuten usein Suomessa maaseudulla, järven rannalla, tai oikeastaan vesireitin, joka laskee Päijänteeseen. Kaikki perheen miehet plus minä pikkutyttönä innokkaita kalastajia. Kalalohkoksi mummo sanoi kalakeittoa, kai karjalainen sana. Kyllä vaan kalasta otettiin talteen kaikki mahdollinen, kalanpäätkin lilluivat keitossa ja etenkin ne pinnalla kelluvat kalansilmät olivat jännän näköisiä meidän lasten mielestä.

    Ahvenkeitto oli mieleiseni, vaikka työlästä syödä, haukikin oli hyvää, madetta sai joskus talvella, lahna ja säynävä meni suolakalaksi ja lohi oli herrojen herkkua (tyyppi Sandels joka Partalass istuvi vaan ja suurustaan huoleti syö...). Talvella isä ja setä kävivät pilkillä ahkerasti ja miehet kävivät kerran vuodessa Inarissa sukulaismiehen luona ja toivat suolakalaa, tammukkaa ja siikaa mukanaan joulukalaksi.

    Minä oli jossain lahdenpoukamassa onkivapani kanssa lähes jokaisena kesäiltana kun sää salli, sittemmin myös veneellä ja uistintakin olen vetänyt. Kesäöinä olin joskus isän kanssa tuulastamassa.

    Kalakeitto on kuulunut repertuaariini ihan pienestä saakka, suomalainen maitoon keitetty, nykyisin veteen ja kermaan, ja helpompaa arkiruokaa saa todellakin hakea: koska ostan kaaa usein pakastealtaasta, niin perkeitä ja päitä ei tule mukaan, mutta ostan usein paikallisen kalastajan kalavaunusta jonka hän pysäköi lähimmän taajaman ruokakaupan eteen, mutta se on auki epäsäännölliseti "kun on saanut kalaa".

    Kalatiskiskejä ei tuppukylän marketeissa ole, olisi lähdettävä parinkymmenen minuutin päähän Gävleen saakka... Joten ihan käytännön syistä, kalakeitto tulee keitettyä useinlpakastelohesta, turskan selkäpaloista tai muusta vastaavasta. Syömme kalaa pari kertaa viikossa, mutta valitettavasti suosikkini silakka on kadonnut kokonaan kaupoista.

    Keitän suomalaista lohikeittoa, venäläistä seljankaa ja olen kokeillut (silloin harvoin kun olen löytänyt keittobanaaneja ja kassavaa) keittää kolumbialaista kaalakeittoa, sancocho de pescadoa. Bouillabaissea en ole yrittänyt, kun on kovin suuritöisen oloista ja vaatii pitkän listan erikoisia kalalajikkeita.

    Tyynenmeren rannikon äyriäispataa olen tehnyt, kookosmaitopohjaan kalaa, katkarapuja jne. meren eläviä ja on hyvää, mutta nykyisessä huushollissani olen vain minä joka syö katkarapuja ja sen sellaista, joten jää tekemättä.
  4. Ruotsissa tehdään ihan samoin kuin Suomessa :)
  5. Ei niitä kovin montaa tarvitakaan. Riittää yksi, jos on riittävästi karismaa ja puheenlahjat. Esimerkiksi uskonnolliset maailmanloppukultit joiden johtajat saavat laumansa tekemään kollektiivisen itsemurhan.
  6. Voi hyvänen aika!
    Lidlin pakastealtaassa ei ollut päitä, pyrstöjä eikä eviä.
    Pelkkiä fileitä.
    Meillä tehdään yleensä kalakietto sellaisesta kalasta mitä sattuu olemaan pakastimessa. Tällä kertaa se sattui olemaan kuhaa.
    Jos joku toisi oven ripaan roikkumaan kokonaisen tuoreen kalan, niin keittäisin kyllä kalalientä päästä ja perkeistä. Kalanpää lillumassa soppakattilassa avaa kenen tahansa ruokahlua.
  7. Jokainen meistä on syyllinen.
    Kasvuolosuhteista ja kodin turvallisuudesta huolimatta meistä jokainen pystyy tekemään moraalittomia tekoja jos joutuu oikein ahtaalle.
    Itseään hyvänä ja tasapainoisina pitävät ihmiset eivät ole mikään poikkeus.
  8. Kuhafileestä aion keittää keittoa tänään.
  9. Dualismi on vain ihmisen luonnon kaksi eri puolta. Meillä on vapaa tahto kuuntelemmeko omantunnon ääntä ja teemme moraalisia tekoja, vai vaiennammeko me sen ja teemme tekoja joista katsomme olevan itselle enemmän hyötyä, vaikka tiedämme niiden olevan väärin.
    Valinta ei ole aina helppo, mutta jos raamatullisten metaforien tulkitseminen auttaa tekemään oikean valinnan, niin se on hyvä. Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse, koska heidän moraalinen kompassinsa on tarpeeksi vakaa.
  10. https://www.youtube.com/watch?v=SVsLehmxiEc

    "Suomessa olen minä syntynyt, tuolla kauniissa Karjalassa...." Matalanmajan ballaadi.
    "Karjalan kauniin kannaksen kansaa oomme me lapset lahjoitusmaan..." Edesmennyt äitini protestoi aina kun tuo ilmaisu "kaunis Karjala" muutettiinjossain vaiheessa "kurjaksi Karjalaksi".
    Kurja vai kaunis, luultavasti molempia, mutta meille evakkojen jälkeläisille sukupolvelta toiselle perityissä muistoissa Karjala on kaunis.

    Minä olen syntynyt peräkammarissa, mutta isoveljeni saunassa. Siskoni, jo peräti laitoksella.
    Kehitys kulkee eteenpäin.

    Puusauna meilläkin on, mutta nykyisin tulee kylvettyä siellä vain muutama kerta vuodessa, lähinnä silloin kun poika on lomillaan täällä käymässä; hän lämmittää aina saunan jo ensimmäisenä päivänä.

    Olen ylpeä synnyinmaani vahvasta demokraattisesta perinteestä, jossa lakkoilu on oikeus, mitä ei ole pystytty ottamaan pois.
  11. Kyllä minä sen kopioin yläpalkista, mitenkähän siihen oli piste livahtanut!
    Pääasia että löysit artikkelin, Eliaana.
    Siinähän näitä väitteitä käsitellään laajemmalti.
  12. Tämä palsta ei ehkä, mutta tämä minun aloitukseni kylläkin.
    (Pissaat potan reunoille)
  13. Kyllä täällä on montakin minun ikäistäni ja lapsenlapset ovat vielä koulussa, joskin jo yläasteella ja lukiossa.
    Olin lähinnä kiinnostunut numeroiden kirjoitusasusta.
  14. Kyllä minusta tykätään, sekä palstoilla että livessä. Ei ongelmia.
    Päivittäminen ei tarkoita oppimista vaan ajan tasalle saattamista. Oikeinkirjoituksessani ei periaatteessa ole mitään vikaa, virheitä sattuu kaikille, mutta kielessä on tapahtunut muutoksia ja tietyt sanat ovat jääneet pois käytöstä; uusia on tullut tilalle.
  15. Ja tässä vaiheessa minulla on kysymys kaikille joilla lapsenlapsia peruskoulussa:
    miten nykyisin opetaan kirjoittamaan numerot?
    En ole nähnyt enää monenkaan tekevän seiskaan poikkiviivoja ja lumipallokasit ovat yleistymässä.
    Ykköseen ei suositella enää väkästä eikä jalustaa.
  16. :)
    Kirjoitin kyllä aikanani laudaturin.
    En oikolue mitään keskustelupalstatekstiäni, koska en katso sen olevan aiheellista. Minulla on copyright omiin kirjoitusvirheisiinkin.
    En ole oppimassa täällä mitään, ainoastaan päivittämässä mitä tulee oikeinkirjoitukseen ja uusiosanoihin.
  17. Ja minä kun olen täällä päivittämässä suomen kielen taitojani!
    Tuo viimeinen virke ei ollut mielestäni edes sitä kieltä jota puhun äidinkielenäni.

    Muuten, eiköhän sitä kouluttamatonta väkeä löydy ihan riittävästi suomenuutisten lukijakunnasta.
    Jos tehtäisi tutkimus niin uskoisin hesarin päihittävän suomenuutisten lukijat mitä tä tulee koulumenestykseen ja koulutuksen tasoon.
  18. Aurinkoinen aamu alavirralla, pikku pakkanen ja pääkallokeli, alkaa jo kyllästyttää tämä sisällä olo. Auto on huollossa ja muutenkaan ei ole oikein minnekään asiaa. Heti kun kelit paranee, niin alamme taas kävellä jäällä ja otamme aurinkoa.

    Katselin kalenteria tyhjää on tälle kuulle. Parit syntymäpäivät ja kolmivuotishääpäivä 14/02. Ensi kesää olemme suunnitelleet, mutta kaikki muu on levällään, paitsi että olen ostanut siskolle synttärilahjaksi liput oopperaan Savonlinnan oopperajuhlille heinkuun lopussa.

    Pitäisi kai alkaa kirjoittamaan taas uudelleen, niin saisi jotain mielekästä sisältöä päiviin. Minulle ei tahdo oikein riittää huushollin pito, telkkarin katsominen ja pakolliset kaupassakäynnit.

    Tuossa ylempänä kirjoiteltiin espanjalaisesta saippuasta La Promesa, jota monet katsoo. Me ollaan hurahduttu tuijottamaan vanhempaa espanjalaista saippuaa nimeltään Velvet, feel-good-sarjaa, joka koukuttaa, mutta tasoltaan hyvin vaihtelevaa. Parasta viisikymmentäluvun lopun ja kuusikymmentäluvun alun vaatteet.

    Jottei siirappi ja romantiikka alkaisi ällöttämään, katson Netflixistä Griseldaa ja mietin pahuuden olemusta.
  19. Pahuuden olemusta, olemassaoloa ja muotoa on mietitty maailman sivu. Aikaisemmin mainitsemani judeokristillinen ajattelumalli kiteytti länsimaalaisen moraalisen kompassin neulan asentoon, jonka piti olla johdattamassa tekojamme ja ajatuksiamme: ns. kultainen sääntö. (Älä tee muille mitään mitä et halua itsellesi tehtävän).

    Olemme kaikki syyllisiä suuremmassa tai pienemmässä kaavassa, kun rikomme tätä sääntöä lähes päivittäin ja pidämme siitä huolimatta itseämme ns. hyvinä ihmisinä. Syntimme ovat mielestämme oikeutettuja ja ja vertaamme omia pikku rikkomuksiamme suuressa mittakaavassa tapahtuviin vääryyksiin, rikkomuksiin ja pahoihin tekoihin.
    Jokainen on kuitenkin vastuussa ensisijaisesti vain omista teoistaan ja se että joku toinen tekee väärin ei oikeuta yksilöä tekemään myös väärin.

    Onko raamatullinen perisyntimme, syntiinlankeemuksen seuraus metaforassa hyvän ja pahan tiedon puusta ja karkoituksesta paratiisista se meissä kaikissa asuva kyky vaimentaa omantunnon ääni, paaduttaa sydämemme, tavoitella itsekkäästi vain omaa etuamme, himoita valtaa ja rikkauksia (perisynnit): kyky jota pystymme jossain määrin kontrolloimaan ja pitämään aisoissa seuraamalla moraalisen kompassimme neulaa tai ehkä vielä paremmin, itsesäilytysvaistoamme, empaattista kykyämme myötäelämiseen?

    Voisimmeko olettaa että "hyvyys" olisi normi, ihmisen perimmäinen luonto (lajin säilyttämisen, kehittymisen ja yksilöllisen ja ryhmän psyykisen terveyden kannalta) ja "pahuus" olisi normista poikkeamista, mahdollisesti synnynnäistä, paljolti hankittua, sairautta (psykopatia, sosiopatia jne.).

    Paratiisi on mahdottomuus, mutta dystopia on toivottomuus. Jossain utopian ja dystopian välillä elämme tehden omia valintojamme, joiden kanssa yritämme elää.
  20. Presidentin virkaan kannattaisi ehkä valita siihen parhaimmin soveltuva henkilö. Rauhallinen, maltillinen, arvoliberaali, jolla on suuri kokemus kansainvälisestä diplomatiasta ja rauhansovittelusta, entinen ulkoministeri P. Haavisto tai ekstrovertti maailmankansalainen, ruotsinsuomalainen arvoliberaali Stubb, jolla on myös paljon kokemusta etenkin ulkopolitiikasta, ollut myös sekä ulkoministeri että pääministeri.

    Kaksi ehdokasta jotka eivät suuresti eroa toisistaan; kannattaa kuitenkin ottaa selville miten he luotsaisivat Suomea aikamme geopoliittisessa aallokossa (vaikka eihän heillä paljoakaan todellista valtaa ole): Haavisto sopisi paremmin niille jotka eivät ole yhtä EU- ja Natomyönteisiä kuin Stubb.

    On täysin samantekevää asiat jotka tuntuvat kallistavan vaakakuppia monen mielessä: Haaviston seksuaalinen suuntaus tai Stubbin vaimon ulkomaalainen syntyperä ja heikohko suomi. Ne eivät vaikuta presidentin tehtävien hoitamiseen millään tapaa.

    Kävi kuinka kävi, Suomi saa ulospäin suuntautuvan, maahanmuuttajiin positiivisesti suhtautuvan, arvoliberaalin älykkään ja edustavan presidentin.
    21. 91 / 310
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt