Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6202

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Lanttu oli kai mukana tässä vain edustamassa sitä mitä oli ehdotettu että köyhän pitäisi syödä, jos rahat ei riitä kaviaariin. Täällä meillä sanotaan ylimielisesti "saa sitten syödä kaurapuuroa".
    Jotkut tykkää lantusta ja kaurapuurosta. Syövät mieluimmin niitä kuin kauppaketjujen mainoslehtisten kolmen sivun ruokaohjeita, joihin pitää erikseen tehdä ostoslista ja ajella lähimpään kauppaan ostamaan juuri oikeanlaista oliiviöljyä, viinietikkaa, pestoa, siemeniä, koristuksia ja vasikkafondeja.
    (meillä löytyy paitsi kauraryynejä myös lanttuja ja erityisesti minun suurta herkkuani: ohrasuurimoita, joita piti käydä kiertämässä kaupungin kaikki ruokakaupat, koska bulguria, couscousia, nyhtösitä ja nyhtötätä oli kymmenen eri varianttia kutakin hyllyt täynnä metrikaupalla, mutta ohrasuurimot oli hakusessa täällä pohjolan porteilla...
    Ja sitten asiaan:
    sanotaan että Suomessa elää kirjoittamisellaan noin 10 kirjailijaa, ilman apurahaa. Muut elävät päivätyönsä ja apurahojen varassa. Siitä huolimatta Suomessa julkaistaan joka vuosi suuria määriä kirjoja ja esikoiskirjailijoita putkahtaa esiin joka vuosi pilvin pimein. Kuvataiteilijoita varmasti myös ja muita kulttuurin tuottajia.
    Tendenssi on että kulttuurin osuutta valtion budjetissa leikataan sieltä sun täältä, mm. vähälevikkeisten kirjojen ostotuki otetaan pois kirjastoilta.

    Moni nuori haluaa kuitenkin kirjoittaa, maalata, tehdä musiikkia, mutta jostain on silloin tingittävä. Esimerkiksi elintasosta. Tämä nuori nainen on tehnyt rohkean valinnan.

    Jostain luin ajatuksen että kyllä ilman kulttuuriakin pystyy elämään hyvin, kysymys on kuitenkin siitä että ellei ole kulttuuria niinminkä vuoksi sitten?
  2. Hän on työskennellyt myös hampurilaisravintolassa ja myynyt marjoja torilla. Minä tulkitsin tämän naisen kertomusta siten, että häneltä puuttuu täysin motivaatio ja tarpeellinen kunnianhimo, että hän jaksaisi panostaa mihinkään ammattiin tai uraan.

    Kyllä journalistin (esim. toimittajan) palkoilla varmasti elää, mutta ei ehkä rikastu ja free lancerina kaikki on itsestä ja omasta yritteliäisyydestä ja osaamisesta kiinni.

    Luovan työn free lancerina on taas pystyttävä markkinoimaan itseään ja taitojaan ja vaatii energiaa ja oma-aloitteisuutta. Ei kaikkea voi saada valmiina.