Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6202

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tämä ketju on mielestäni pyörinyt siten että tänne on aina saatu kirjoittaa aiheista jotka ovat itselle tärkeitä, ilman että niitä rajoitettaisi, paitsi ehkä on toivottu että politiikka jätettäisi sivuun.
    Oikeastaan nämämä kahvipirtti/nojatuolikejut ovat blogimaisia, mutta kyllä niihinkin saa toivoa aiheita muutkin kuin aloittaja. Emmeekö me korppiksen kanssa ole myös vaikituisia ketjussa? Kuinka kauan on osallistuttava että pääsee vakituiseksi?

    (On olemassa keskustelufoorumimalli, jossa aloituksen tekijä moderoi omaa aloitustaan; voi tehdä poistoja, sulkea ketjun jne. itse. Toimii hyvin jos on pakollinen rekisteröityminen voimassa. Täällä sellainen malli ei voisi toimia koska rekisteröityjen lisäksi kirjoittaa suuri joukko anonyymejä ja jotkut rekisteröityneistä kirjoittaa kirjautumatta, anonyyminä, mikä on säännöissä sallittua, mutta ei edistä keskustelukulttuurin hyvinvointia. )

    Edelleenkin, kirjoitellaan aloittajan toivomusten mukaan jokainen itselleen tärkeistä asioista. Krempoista, vanhenemisen ongelmista, jaksamisesta, arkipäivästä ja miksei ...matkustamisesta, ruuanlaitosta, kirjoista jnen jne.....)
  2. Teoriani "KUKA tärkeämpää kuin MITÄ" tulikin samantien todistetuksi.
    :)
  3. Päinvastoin, minä yritän ehdottaa että ei mentäisi rajoittamaan aiheita. Joillakin on nyt vaikeuksia tulkita lukemaansa.
    Täällä henkilökohtaiset kaunat ja vuosikausia jatkunut henkilöön kohdistuvat ajojahdit ovat muutamille tärkeämpää kuin kirjoittaa kyseessää olevasta asiasta.
    ***
    Kyllä ehdotuksia saa tehdä mistä aiheista haluaisi että kirjoitetaan. Ei se tarkoita sitä että haluaa määrätä palstan sisällöstä.
  4. Minä olen jo vähän miettinyt minne lähtisi evakkoon, jos Putinin jengit alkaa tunkea Itämeren yli Gotlantiin ja meidän rannikolle. Tyttärenpoikia odottaa ehkä pakollinen asepalvelu, ovat pahassa iässä, 15 ja 17, ehtivät juuri asevelvollisuusikään jos Venäjä miehittää Ukrainan ja Putin siirtää katseensa Baltian ja Pohjois-Euroopan rajojen vahvistamiseen puskurivyöhykkeellä. Suomi olisi vaihtoehto silloin, mutta suojaako Nato-jäsenyys esim. pommituksilta?
    Orbán ja Erdogan ovat pelanneet rankasti Venäjän pussiin estäen Ruotsin nato-jäsenyyden.
    (En taida vielä myydäkään taloani Kolumbiassa...)
  5. Suojasää virran alajuoksulla, lumet tulee jyrkältä peltikatolta alas vauhdilla rysähtäen tuon tuostakin maahan kukkapenkkien päälle ja verannan katolle. Jännitän nyt lähinnä kasvihuoneen katon puolesta; nuoskalumi ja uudelleen jäätynyt pinta tekevät lumesta raskaan ja jos alkaa uudelleen pakastamaan lähipäivinä niinkannattaa ehkä käydä pudottamassa lumet sen katolta alas.
    Sisällä on lutusen lämmintä, uusi pieni konvektorilämmitin keittiössä pitää nyt sisälämpötilan kahdenkymmenen asteen tuntumassa ja se tuntuu sopivalta. Iltaisin polttelemme muutaman pesällisen klapeja takassa auttamassa lämpöpumppua.
    ***
    Sel-lan kanssa minulla on sama linja: jokainen kirjoittakoon asioista joista itse haluaa kirjoittaa. Arjen tapahtumat voivat olla tylsiä ja yksitoikkoisia (arkisia) joillekin palstalaisille, mutta onhan täällä ketjuja ja osioita täynnä "äksöniä" pilvin pimein niille jotka tykkäävät että puhutaan aina vain samoista asioista. Miksi tulla muuttamaan (monien mielestä) hyvää keskustelukulttuuria asettamalla koko ajan keppejä rattaisiin. Matkailu, ruuanlaitto, kirjallisuus, käsityöt, viihde, ihmissuhteet, kodinhoito jne. ovat useimpien eläkeläisten tavallista arkea, miksei niistä voisi saada kirjoittaa?
    ***
    Minä uskonkin että joillekin tähänkin keskusteluun osallistuville on tärkeämpää KUKA kirjoittaa kuin MITÄ kirjoitetaan. Jotkut meistä saavat takkiin sanoimmepa mitä tahansa.
  6. Minä mielelläni komppaan korpikirjailijan toivomusta laajemmasta aihepiiristä, moittimatta kuitenkaan niitä joiden elämä on nyt tiivistynyt kipujen, sairauksien ja voimien hiipumisen käsittelyyn.
    Kävimme eilen kaupungilla ja jo komen kaupan ja ostarin läpi kulkemisen jälkeen alkoi talvikengät painaa jaloissa. Voimat on selkeästi vähentyneet lumisen ja kylmän jakson jälkeen, kun päiväkävelyt ovat olleet vain ne pakolliset: rapulta autolle ja autosta kauppaan. En kuitenkaan aio antaa vielä periksi: vaikka mitään uudenvuodenlupauksia ei olekaan tehty niin aamujumppasessiot aloitan jp ehkä tällä viikolla ja päiväkävelyt joen rantaa pitkin heti kun siihen on mahdollisuus.

    Kirjoittaminenon nyt tauolla: lukupiirit ja kirjoituskurssi lähtee käyntiin kohtapuoliin ja yöpöydällä odottaa vino pino luettavaa. Nyt juuri menossa Maritta Lintusen Savoniapalkinnon voittanut "Sata auringonkiertoa" joka on maahnamuuttoromaani: perhe lähtee Ylä-Karjalasta Göteborgiin, yksi lapsista palaa vuoden päästä ja tyttärentytär, joka puhuu jo riikinruotsia, on toimittaja ja tekemässä artikkelia maaseudun tyhjentymisestä ja muuttoliikkeestä Ruotsiin kehitysalueilla seitsemänkymmentäluvun alussa. Teemaltaan tietenkin kaikille meille jotka kerran lähdimme hyvin mielenkiintoinen. En kuitenkaan täysin pysty samaistumaan ja identiteettini ei ole vieläkään vahvasti ruotsinsuomalainen. Taidan kirjoittaa jossain vaiheessa oman ruotsintarinani, ennen kuin Alzheimer tempaisee muistotkin pois. (Äidilläni oli Alzheimer ja pelkään sairastuvani itsekin siihen. Joka ainoa muistin lapsus nostattaa punaisen lipun.)

    ***

    Dalajoen alavirrassa pakkanen on lauhtunut ja aurinkokin pilkistelee. Päivä on jo muutaman minuutin pitempi jajoulujutut pakattu ullakolle taas vuodeksi. Laitoin joulukoristeet ja tekstiilit esille vasta noin viikkoa ennen joulua ja kerään yleensä pois vasta loppiaiselta. Nyt ainakin kausivalot ja punaiset ruutuverhot keittiön ikkunassa saavat jäädä koko talveksi tai ehkä Pääsiäiseen saakka kun ripustan tulppaaniverhot ja laitan keltaisen pöytäliinan keittiöön. Pienistä asioista se minunkin maailmani koostuu.
  7. Meidän keittiöön se tuli noin vuosi sitten , nähtävästi jäädäkseen. Käytössä lähes joka päivä. Helppokäyttöinen, kun muistaa että se on periaatteessa vain pienikokoinen kiertoilmauuni. Paistan pienen erän sämpylöitä, lämmitän eineksiä, kaikkea mitä tekisin uunissakin tain paistaisin umpirasvassa, mutta ilman öljyjä, ehkä vain sipaisu ranskalaisten pintaan. PALJON nopeampi ja vie vähemmän sähköä kuin uunini. Ainoa, että ruoka jäähtyy siinä nopeammin.

    Ilmafriteeraus on hauska nimi. Ystävätär kutsuu laitetta kotoisesti airiksi. Minä en ole oikein vielä oppinut sille muuta nimeä kuin air fryer.
  8. Farrah Abadi. Mun nousee iho kananlihalle kauhusta kun telkusta alkaa kuulua tämän hölösuun kaameeta kailotusta. (Ruotsin tv:n juontaja, jokapaikanhöylä, puuduttavan kovaääninen nainen)
  9. Pakkasaamu Dalajoen alavirralla, lunta noin metri, pyykkinaruilla roikkuu lumipaakkuja jotka näyttävät ulos kuivumaan ripustetulta valkopyykiltä, pakkasta -17 ja aurinko paistaa viistoon takapihalle.

    Rannassa on iso neliskulmainen moottorisahalla avattu avanto, kertovat sen olevan uimista varten, mutta epäilen että kalastustarkoituksessa se on avattu. Katiska siihen mahtuu. Olen järkyttänyt kaikki meidän kaukaiset tutut mainostamalla sitä FB:ssa "talviuimalanamme". Itse en avantoon uskaltautuisi, siis vapaaehtoisesti!

    Pakkasetta alkavat jo tuntua riittäviltä ja lumen paljous myös. Pikkulintuja ruokimme keittiön ikkunan edessä on punatulkkujen ja tiaisten "noutopöytä", sieltä ne lennähtelevät sitten viereiseen mäntyyn ja istahtavat siihen nauttimaan ateriaansa.

    Hiihtoa ja ampumahiihtoa on tullut katsottua telkusta. Joulukuusen riisuminen alkoi tänään ja tontut keräilen pois ja asettelen laatikkoon, joka toimii niiden "kesäasuntona" ja mies saa kantaa ullakolle. Elämä jatkuu, ainakin tällä hetkellä näyttää siltä.

    Hyvää vointia ja jaksamista kaikile teille jotka kärsitte krempoista tai sairauksista, ketään erikseen mainitsematta, mutta eteenpäin mennään niin kuankuin henki pihisee ja se "mummo lumessa" ei tämänpäivän olosuhteissa ole mikään vertauskuvallinen tapahtuma.
  10. Katkeraa kalkkia on tuo sinun vuodatuksesi. Kuva on käsitelty sovelluksella "miltä näyttäisit viikinkinä" ja se on kevennyksenä, itsetuntoni on aivan ok. Muuten, olen täysin tunnistettavissa tuossa käsitellyssä kuvassa.
    Et viitsisi tulla purkamaan omaa pahaa oloasi tänne kohdistamalla sen tuntemattomiin. On muitakin tapoja hoitaa itseään haavoittamatta muita.
  11. Ikävää että sinulla on noin paha mieli siitä kirjojani saa Suomessa kirjastoista, ellei muuten niin tilaamalla.
  12. Korttia käytän, lähimaksu pienempien summien kaksuissa tosi kätevä. Swish (ruotsalainen Mobil Pay -vastine. Käteistä aina mobiilipussukan sivulokerossa, jos sattuisi tarvitsemaan.
  13. Saatavilla Pasila aik (990.1 ELÄMÄKERRAT) näytä kaikki

    Saatavilla Oodi aik (1.4) näytä kaikki

    Saatavilla Sello aik (1.4 VEG) näytä kaikki

    Viimeisin on tilauksessa.
  14. Suomessakin on, en ole tarkistanut kuinka monessa, mutta olen itse myynyt Jämsän, Kuhmoisten ja Ääänekosken kirjastoihin ja jos vilkaiset helmet.fi sivulle ja kirjoitat esim esikoiskirjani nimen tai minun nimeni hakuun niin kolme ensimmäistä kirjaa on saatavilla ja viimeinen on tilauksessa.
    Useimmat kirjastot ostavat suoraan esim. adlibriksen kautta kirjat ja minulla ei ole tietoa missä kaikissa kirjastoissa niitä on mainitsemieni ohella.
  15. Jos ei löydy kirjastosta niin ne voi tilata etälainana.
  16. Ne saa kyllä kirjastoistakin.
  17. Se oli surullinen vaihe elämässäni. Kälyni ja veljeni olivat tukenani silloin ja äitinikin tuli Suomesta ja oli seuranani 6 kk. pahimpaan aikaan.
    Elämässäni on toki ollut paljon valoisampia vaiheita, mutta eikös se niin mene että elämän räsymatto on kudottu ilon ja surun värein.
  18. Tähän vielä sen verran olen kertonut tästä elämänvaiheestani ensimmäisessä kirjassani, joka on omaelämkerrallinen. (Lempeät tuulet Tyyneltämereltä). Kirjaa voi lainata helmet.fi näkyy olevan saatavilla.
  19. Olihan meillä sukua ja tukiverkostoa USA:ssa. Kaksi veljeäni olivat molemmat USA:n kansalaisia, samoin mieheni veli Chicagossa.
    Muutimme alunperin tilapäisesti, koska mieheni halusi jatkaa opintojaan USA:ssa (sovellettua kielitiedettä) ja suljimme koulumme tilapäisesti. En vain jaksanut enää avata sitä uudelleen mieheni kuolemanjälkeen, kun muutimme takaisin Kolumbiaan, jossa asuimme sitten toisella kertaa vain neljä kuukautta ennen USA:han palaamista.
  20. Luulisin kuitenkin että lapsilla ja nuorilla sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja ympäristöön on joustavampaa ja helpompaa kuin aikuisiällä. Tuli mieleen muuttomme Kolumbiasta USA:han kun poik oli 6 ja tyttö 5. He oppivat nopeati kielen ja pystyivät komminikoimaan kohtalaisen hyvin jo kymmenen kuukauden jälkeen, ensimmäiset kaverit he saivat naapurista jo ensimmäisenä päivänä osaamatta englantia kuin muutman sanan. Heillä oli tosin silloin vielä molemmat vanhemmat turvanaan ja me puhuimme molemmat paitsi espanjaa myös englantia.

    Luen juuri Anna Soudakovan kirjaa Varjele varjoani, jossa hän käsittelee juuri näistä maahanmuuttoteemoja ja sopeutumista. Kirjassa nuori inkeriläistaustainen venäläisnainen Pietarista muuttaa miehensä ja tyttärensä kanssa Varissuolle Turkuun ja monissa asioissa joita hän kuvaa niin hienovireisesti tunnistan omia tilanteitani, kokemuksiani, ajatuksiani maahnamuuton jälkeen.
    21. 97 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt