Vapaa kuvaus

Aloituksia

290

Kommenttia

1065

  1. Hän yritti tietty puhua liemien valumisesta, mutta lisäsin kuuntelematta, että minä pärjään. Jos ne valuvat reppuuni, minun valintani. Jos ne valuvat kassalle, niin minun pitää maksaa siivouskulut, mutta ne olivat pikkusiipiä eikä niissä ole paljon lientä. Periaate pussin käytöstä joka kerta on kiva, mutta se hidasti asiakasta. Auktoriteetti nipottaa säännöistä ja turvallisuudesta.
  2. 2.8.3. Todistelun puute sosiaalisena tosiasiana

    Lastensuojeluvanhemmat eivät koskaan puhu yksittäisistä sosiaalityöntekijän väitteistä netissä. He vetoavat yleisiin asioihin. Kenties sekin on lastensuojeluun liittyvä rooli. Vanhemmat eivät kykene astumaan sen roolin ulkopuolelle, jossa he erittelisivät tekojaan, koska auktoriteetti on niin juurtunut sosiaalinen tosiasia. Sen sijaan he välttelevät väitteistä puhumista ja lastensuojelu tekee sokeita olettamuksia vanhemman virheistä lapsenhoidossa, joiden ainoa päämäärä on toteuttaa auktoriteetti. Kun minä erittelen heidän väitteidensä virheitä, rikon odotukset ja sostt kutsuu minua “kyvyttömäksi itsereflektioon” ja ihmettelee jankkaamista, että “eipäs juupas”. Perhelaitoksen toiminta perustuu yksittäisten asioiden havainnointiin ja tämän sosiaalisen tavan ylittämiseen.
    Pyysin vastaamaan: “Miten sossu vääristelee (miksi lapsesi vietiin huostaan) Vastaa formaatin mukaan A Mitä teit B Miten sossu vääristää sen C Oma selitys teolle”. Kukaan ei vastannut.
    Sitten kokeilin sävyn muuttamista: “Miksi te ette sanallakaan mainitse sitä, mistä sossut syyttävät teitä vaan puhutte vain siitä, mitä sossu tekee? Ette osoita, että he keksivät syyt. Pelottaako?”
    Joku kirjoitti: “Ei tuollanen "syylistäminen" aja asioita/ meinaan jos noin vanhempia käyt osoittelee! Eiköhän jokainen tee parhaansa siinä tilanteessa missä on! Yksin toivotonta virkavallan edessä! Täytyy löytää oikea keino ja tapa ja uskon et kun tarpeeksi yhdessä ääntä pietään väärinkohteluista/ jotain muuttuu!! 2023 on varmasti jo parempi vuosi! Ainakin meille!”
    Vastine: Minä en syyllistä vaan sossu. Miksi et erittele heidän väitteitään? Miksi puhut yleisillä termeillä itsestäsi "tekee parhaansa" missä asiassa? Minkä asian tekeminen on toivotonta virkavallan mielestä? Miksi muutat koko väärinkohtelun etkä yhtä valhetta? Tajuatko? Mitä sinun väitetään tekevän?
  3. Sanoin, että nyt kun te keksitte lisää ongelmia, vaikka minusta ja Toivosta kaiken pitäisi olla hyvin, niin en tiedä, miten voin vastata, mutta aion tehdä niin kuin minulle sanotaan. Asetan itseni näin alttiiksi mille tahansa. Nainen sanoi näin "me voisimme alkaa nyt työstämään tätä tällä tavalla", joka viittaa johonkin loogiseen progressioon. Tai sitten hän valehtelee niin. Hän ei anna minun tietää sitä.

    Heistä ongelma onkin siis minun toimintani lapsen kanssa , tai niin he ovat kääntäneet avioeron ja viranomaisvastaisuuteni, koska sillä voi perustella heidän halunsa estää kotiutuminen. Eli heti kun tapasin Toivon ekaa kertaa yksin ilman äitiä, minulle tehtiin rajoittamispäätös, eikä se muka johtunut käytöksestäni valvojia kohtaan. Nyt kun tapasin 9 kk jälkeen, sain pahemman rajoituspäätöksen.

    Teemu Ruskeepää Sossut antoivat rajoittamispäätökset asioista, joista he eivät ole koskaan sanoneet huostaanotto- tai rajoittamispäätöksissä tai avohuollossa, en ole koskaan kieltäytynyt ja joissa lapsi oli tyytyväinen. Kysyin, että miksi niiden uusien huolien pitää olla niin vakavia, että tarvitaan huostaanotto-, kiireellisen sijoituksen ja rajoittamispäätöksiä. Nainen oli puhelimessa hiljaa.

    He näyttelevät nyt ongelmantunnistajia, jotka muka ilmaantuvat kahdella tapaamisella ja he haluavat suojella lasta niiltä ja autta minua korjaamaan niitä. Tai vieraannuttamaan minut, jos en suostu, tai koska niiden järkeily on väärää ja todisteetonta. Koska onnistuin karkaamaan yhteistyöstä heti aluksi silloin, kun he pyysivät äitiä ja lasta tapaamaan erikseen minusta, en antanut heidän vielä todistaa sitä, että minusta aletaan keksiä erillisiä huolia. Sossu sanoi vuosi sitten vain, että he eivät pysty seuraamaan äitiä ja lasta, jos minä olen siellä. Minusta taas lapselle oli hyvä, että molemmat vanhemmat tulevat niin kuin oikeassa kodissa.

    Teemu Ruskeepää Jos osaan toimia oikein, se johtaa kotiutumiseen, tai sitten se johtaa johonkin sellaiseen minun kannaltani kielteiseen, mitä sossu haluaa.

    Aion listata uudet A teot B B vääristelyt ja C oman selitykseni rajoittamispäätöksistä. Sossu ei halua kuulla siitä.

    Luulin, että laki säätää minimin tapaamisiin kerran kuussa.
  4. 9.12.22 Sain uuden rajoittamispäätöksen.

    Parikymppinen naissossu ja tämän miespari kysyivät, mitä mieltä olen siitä. En tuntenut miestä. Vastasin, että näille asioille on kaksi lähestymistapaa. Joko korjaan teidän tekemiänne epätosia väitteitä tai sitoudun korjaamaan esittämiänne ongelmia. He yrittivät lukea minulle puhelimessa koko päätöksen. Väistin sen pyytämällä nimeämään huolia yksitellen myöhemmin. Pyysin kertomaan niitä jokin toinen kerta. Nainen kutsui sitä hyväksi ideaksi, että myös valvoja sanoo minulle huolia kasvotusten, mutta ei pitänyt siitä, etten antanut lukea päätöstä. Sanoin, etten edes muistaisi ongelmia, jos luet ne minulle näin. Pyysin ystävällisesti toimimaan näin. Sanoin, että psykologiassa on hyvä lähestyä potilasta kasvokkain asia kerrallaan ja siten voisin reflektoida ja muuttaa itseäni.

    Nainen sanoi, ettei tiedä voimmeko me keskustella, jos olen kiinni huostaanotossa. Halusin sanoa, että sen syythän määrittävät nykyistä tilannetta, mutta sanoin vain sitoutuvani korjaamaan uusia huolia. Eli hänestä kielteistä on nyt päätösten syiden ohittaminen, vaikka hän ohittaa vastineeni huostaanoton syihin.

    Tämä tarkoittaa, ettei sossu halua käydä keskustelua asioiden totuudesta ja epätosien väitteiden korjauksesta.

    Saan nähdä Toivoa nyt vain kerran kahdessa kuukaudessa ja soittaa kerran viikossa. Nainen kuulosti empivältä, niin kuin heittäen 2 kk lonkalta. Puhelut taas ovat naurettava tapa läheisyyteen 4-vuotiaan kanssa. Sanoin, että minä teen Toivolle hyvän olon ja hän on itse samaa mieltä. Sanoin toivovani, että tämän tapaamisen perusteella hekin ovat samaa mieltä.

    He eivät olleet. Sanoin, että sitoudun korjaamaan heidän asettamiaan huolia ja toisaalta haluan korjata heidän tekemiään epätosia väitteitä, mutta että tällä ei ole nyt väliä. Sanoin, että suhteeni Toivoon on yhtä hyvä kuin ennen avioeroa ja Toivon kokemus siitä on sama. Huostaanotto ei johtunut siitä vaan suhteestani äitiin ja teihin, lastensuojeluun. Minä kieltäydyin yhteistyöstä avohuollon sossun kanssa. Mies ja nainen nauroivat sille puhelimessa, ei, ei, ha ha.

    Edellinen rajoituspäätös helmikuussa johtui siitä, että toruin valvojia Toivon lähdettyä siitä, että he eivät kirjoittaneet rehellisesti positiivisia asioita 5 kk viikkotapaamisten aikana. Sanoin, että se oli rehellistä! Sossu sanoi, että se ei johtunut siitä ja vaati saada kuulla, että luinko päätöksen.

    Sanoin listanneeni heidän väitteensä kaikista päätöksistä oman vastineeni kera. En kuitenkaan listannut edellistä rajoittamispäätöstä, koska se oli niin väärin.

    Tuolloin viikkotapaamiset vähennettiin kuukauden välein eli useammin kuin nyt. Se menee huonompaan suuntaan. Sanoin katkaisseeni yhteydenpidon Toivoon ja heihin. Hän reagoi painokkaasti "niin teit". Sanoin tehneeni sen siksi, etten tiennyt pystynkö siihen enää. Se oli kuitenkin tärkeä asia: He valehtelivat minun ja poikani terveydestä ja rajoittivat hyvää yhdessäoloamme. Lisäksi he eivät voi keksiä tekosyitä rajoittamiseen, jos en käy siellä. Nyt kun kävin, sossut torjuivat huostaanoton lopettamishakemuksen ja viikkotapaamishakemuksen Toivon kanssa yhden käynnin perusteella ikään kuin käyttäen valvojaa tahallaan pahan kirjaamiseen. Uusi rajoittamispäätös annettiin tavattuani poikani kerran 9 kk tauon jälkeen 2 h ja poikani piristyi siellä.Miten huonosti tapaaminen voi mennä, että lasta pitää estää tapaamasta minua useammin?

    Minilex: " Joissakin tilanteissa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä tapaamisia voidaan kuitenkin rajoittaa, jos se katsotaan esimerkiksi lapsen kehitystä vaarantavaksi."

    Sossu katsoo, että iloisena kahdelta tapaamiselta lähtevä Toivo on vaarantunut kahden tunnin tapaamisen aikana.

    Nyt näyttää siltä, että he keksivät lisää väitteitä, joita minun pitäisi todistaa vääräksi. Kysyin, haluavatko he korjata asioita, jotta Toivo voi palata kotiin? Hän sanoi, ettei voi... minä keskeytin ja sanoin, niin, sinä et voi. Sanoin, etten tiedä oletteko te vieraannuttajia vai ette, mutta nyt aion sitoudun korjaamaan kaiken mitä sanotte, ja se on syy sille, että palasin yhteydenpitoon Toivon ja sossun kanssa. Sanoin, ettei niiden todistamisella ole nyt väliä. Nainen yritti sanoa, että tämä ei voi olla heidän käskemistään, koska he eivät voi olla varmoja siitä, että todella haluan muuttua. Toistin taas sen, että minä haluan sitoutua korjaamaan asiat, jotka te esitätte. Käykö teille intti vertauskuvaksi?

    Olin tekstannut, että kasvokkain asiat voidaan purkaa paremmin, ja nainen halusi nyt sitä itsekin, vaikka hän oli ehdottanut molempia, puhelua ja tapaamista. Nyt Yritin välttää tapaamiseen matkustamisen ja perustelin, että siellä on kaksi virkailijaa ja tämä kuulostaa asialliselta. Näinkin voi puhua rationaalisesti ja saatte laittaa asiat pöydälle.
  5. Heistä ongelma onkin siis minun toimintani lapsen kanssa , tai niin he ovat kääntäneet avioeron ja viranomaisvastaisuuteni, koska sillä voi perustella heidän halunsa estää kotiutuminen. Eli heti kun tapasin Toivon ekaa kertaa yksin ilman äitiä, minulle tehtiin rajoittamispäätös, eikä se muka johtunut käytöksestäni valvojia kohtaan. Nyt kun tapasin 9 kk jälkeen, sain pahemman rajoituspäätöksen. Sossut antoivat rajoittamispäätökset asioista, joista he eivät ole koskaan sanoneet huostaanotto- tai rajoittamispäätöksissä tai avohuollossa, en ole koskaan kieltäytynyt ja joissa lapsi oli tyytyväinen. He näyttelevät nyt ongelmantunnistajia, jotka muka ilmaantuvat kahdella tapaamisella ja he haluavat suojella lasta niiltä ja autta minua korjaamaan niitä. Tai vieraannuttamaan minut, jos en suostu, tai koska niiden järkeily on väärää ja todisteetonta. Koska onnistuin karkaamaan yhteistyöstä heti aluksi silloin, kun he pyysivät äitiä ja lasta tapaamaan erikseen minusta, en antanut heidän vielä todistaa sitä, että minusta aletaan keksiä erillisiä huolia. Sossu sanoi vuosi sitten vain, että he eivät pysty seuraamaan äitiä ja lasta, jos minä olen siellä. Minusta taas lapselle oli hyvä, että molemmat vanhemmat tulevat niin kuin oikeassa kodissa.

    Jos osaan toimia oikein, se johtaa kotiutumiseen, tai sitten se johtaa johonkin sellaiseen minun kannaltani kielteiseen, mitä sossu haluaa.

    Aion listata uudet A teot B B vääristelyt ja C oman selitykseni rajoittamispäätöksistä. Sossu ei halua kuulla siitä
  6. Sain uuden rajoittamispäätöksen. Parikymppinen naissossu ja tämän miespari yrittivät lukea minulle puhelimessa sen koko päätöksen. Väistin sen pyytämällä nimeämään huolia yksitellen myöhemmin. Pyysin kertomaan niitä jokin toinen kerta. Nainen kutsui sitä hyväksi ideaksi, että myös valvoja sanoo minulle huolia, mutta ei pitänyt siitä, etten antanut lukea päätöstä. Sanoin, etten edes muistaisi ongelmia, jos luet ne minulle näin. Pyysin ystävällisesti toimimaan näin. Sanoin, että psykologiassa on hyvä lähestyä potilasta kasvokkain asia kerrallaan ja siten voisin reflektoida ja muuttaa itseäni. Nainen sanoi, ettei tiedä voiko hän keskustella, jos olen kiinni huostaanotossa. Halusin sanoa, että sen syythän määrittävät nykyistä tilannetta, mutta sanoin vain sitoutuvani korjaamaan uusia huolia. Tämä tarkoittaa, ettei sossu halua käydä keskustelua asioiden totuudesta ja epätosien väitteiden korjauksesta. Saan nähdä Toivoa nyt vain kerran kahdessa kuukaudessa ja soittaa kerran viikossa. Puhelut taas ovat naurettava tapa läheisyyteen 4-vuotiaan kanssa. Sanoin, että minä teen Toivolle hyvän olon ja hän on itse samaa mieltä. Sanoin toivovani, että tämän tapaamisen perusteella hekin ovat samaa mieltä. He eivät olleet. sanoin, että miksi niiden pitäisi olla niin vakavia, että tarvitaan rajoittamis- ja huostaanottopäätöksiä. He eivät vastanneet. Sanoin, että sitoudun korjaamaan heidän asettamiaan huolia ja toisaalta haluam korjata heidän tekemiään epätosia väitteitä, mutta että tällä ei ole nyt väliä. Sanoin, että suhteeni Toivoon on yhtä hyvä kuin ennen avioeroa ja Toivon kokemus siitä on sama. Huostaanotto ei johtunut siitä vaan suhteestani äitiin ja teihin, lastensuojeluun. Minä kieltäydyin yhteistyöstä avohuollon sossun kanssa. Edellinen rajoituspäätös helmikuussa johtui siitä, että toruin valvojia siitä Toivon lähdettyä, että he eivät kirjoittaneet rehellisesti positiivisia asioita 5 kk viikkotapaamisten aikana. Sanoin, että se oli rehellistä! Sossu sanoi, että se ei johtunut siitä ja vaati saada kuulla, että luinko päätöksen. Sanoin listanneeni heidän väitteensä. Tuolloin viikkotapaamiset vähennettiin kuukauden välein eli useammin kuin nyt. Se menee huonompaan suuntaan. Sanoin katkaisseeni yhteydenpidon Toivoon ja heihin. Hän reagoi painokkaasti "niin teit". Sanoin tehneeni sen siksi, etten tiennyt pystynkö siihen enää. Se oli kuitenkin tärkeä asia: He valehtelivat minun ja poikani terveydestä ja rajoittivat hyvää yhdessäoloamme. Nyt näyttää siltä, että he keksivät lisää väitteitä, joita minun pitäisi todistaa vääräksi. Kysyin, haluavatko he korjata asioita, jotta Toivo voi palata kotiin? Hän sanoi, ettei voi... minä keskeytin ja sanoin, niin, sinä et voi. Halusin korostaa sitä, etten puhu korjatakseni epätosia väitteitä vaan sitoutuakseni korjaamaan esitettyjä huolia. Sanoin, etten tiedä oletteko te vieraannuttajia vai ette, mutta nyt aion sitoudun korjaamaan kaiken mitä sanotte, ja se on syy sille, että palasin yhteydenpitoon Toivon ja sossun kanssa. Sanoin, ettei niiden todistamisella ole nyt väliä. Nainen yritti sanoa, että tämä ei voi olla heidän käskemistään, koska he eivät voi olla varmoja siitä, että todella haluan muuttua. Toistin taas sen, että minä haluan sitoutua korjaamaan asiat, jotka te esitätte. Käykö teille intti vertauskuvaksi? Olin tekstannut, että kasvokkain asiat voidaan purkaa paremmin, ja nainen halusi nyt sitä itsekin, vaikka hän oli ehdottanut molempia, puhelua ja tapaamista. Nyt Yritin välttää tapaamiseen matkustamisen ja perustelin, että siellä on kaksi virkailijaa ja tämä kuulostaa asialliselta. Näinkin voi puhua rationaalisesti. Uusi nrajoittamispäätös annettiin tavattuani poikani kerran 9 kk tauon jälkeen 2 h ja poikani piristyi siellä.Miten huonosti tapaaminen voi mennä, että lasta pitää estää tapaamasta minua useammin? Sanoin, että nyt kun te keksitte lisää ongelmia, vaikka minusta ja Toivosta kaiken pitäisi olla hyvin, niin en tiedä, miten voin vastata, mutta aion tehdä niin kuin minulle sanotaan. He kysyivät, mitä mieltä olen uudesta rajoittamispäätöksestä ennen syiden tarjoamista. Sanoin, että se on väärin. Asetan itseni näin alttiiksi mille tahansa. Nainen sanoi näin "me voisimme alkaa nyt työstämään tätä tällä tavalla", joka viittaa johonkin loogiseen progressioon. Heistä ongelma onkin siis minun toimintani lapsen kanssa , tai niin he ovat kääntäneet avioeron ja viranomaisvastaisuuteni, koska sillä voi perustella heidän halunsa estää kotiutuminen. Jos osaan toimia oikein, se johtaa kotiutumiseen, tai sitten se johtaa johonkin sellaiseen, mitä sossu haluaa.

    Aion listata uudet A teot B B vääristelyt ja C oman selitykseni. Sossu ei halua kuulla siitä.