ajatuksetovatilmaisia

Vapaa kuvaus

Aloituksia

369

Kommenttia

1275

  1. Qsitoisiko sosiaalinen valuutta ihmiset poliittisesti, jos sitä maksettaisiin enemmän tottelusta ja vähennettäisiin tottelemattomuudesta?

    A Grok "Kyllä, tällainen sosiaalinen valuutta voisi sitoa ihmisiä poliittisesti. Kiinan järjestelmässä palkkiot tottelevaisuudesta ja rangaistukset tottelemattomuudesta ohjaavat käyttäytymistä, edistäen mukautumista valtion vaatimuksiin ja vähentäen vastarintaa taloudellisten seurausten kautta".
  2. Lastensuojelun ongelman määritelmä



    Lastensuojeluorganisaation ongelma on tämä: Vallankäyttö, jossa työntekijät keksivät mielenterveysvalheita ja vääristelevät perheiden asiat varmistaakseen virkamiehen aseman toteutumisen. Suomen hallitus on luonut valheen väkivallan kasvusta lastensuojelun vallankäytön laajentamiseksi vanhempia vastaan. Lapsen kokeman väkivallan verukkeella manipuloidaan ihmisiä kannattamaan virkamiesten vallankäyttöä lastensuojelussa ja väkivallalla alistetaan vanhemmat ja lapset virkavaltaan. Lastensuojeluorganisaation agenda on sosialisoida lapset yhteiskuntaan sopiviksi, jotta lapset tottelisivat auktoriteetteja varhaiskasvatuksessa, koulussa ja työelämässä sekä sopeutuisivat yhteiskunnalliseen hierarkiaan. Sosiaalityöntekijät ajattelevat, että huono tai outo käytös uhkaa yhteiskunnan toimivuutta ja lapsen sopeutumista siihen sekä että jos olisit normaali, sinusta ei tehtäisi lastensuojeluilmoituksia. He eivät sano niin vaan valehtelevat vanhempien ja lasten olevan sairaita saadakseen pakottaa valvontaan tai ottaa lapsen pois. He kaappaavat lain, julkiset verovarat ja julkisen palvelun agendansa toteuttamiseen. He eivät tue vanhempia ja lapsia tai ratkaise ongelmia vaan vaativat niiden hoitamista itse, jotta ne eivät estäisi lastensuojelun toimintaa. He kätkevät syrjinnän lässyttävään, teennäiseen sosiaalityön asiakkaan kohtaamistapaan ja vetoavat moraaliseen oikeuteen, psykologisointiin ja kuntoutukseen alentaessaan oikeuksia ja vapauksia tahtonsa rikkomisesta. Syy huostaanottoihin on siis se, että lastensuojelun organisaatio ei usko pystyvänsä kasvattamaan lasta tukitoimien avulla, kun vanhempi vastustaa. Huostaanotto tehdään juuri niin nopeasti, kuin sosiaalityöntekijät havaitsevat, ettei vanhempi tule koskaan tottelemaan heitä. Se ei liity lapsen tilanteeseen tai vaaraan mitenkään. Lastensuojelu lisää huostaanottoja rangaistuksena holhouksen vastustamisesta, koska se uskoo tehtävänsä olevan siitä rankaisu eikä tuki. Lapsia kuolee lastensuojelun valvonnassa, koska sosiaalityöntekijät jättävät sairaat vanhemmat yksin lapsensa kanssa. He ovat antaneet näyttöjä tottelusta ja se on tyydyttänyt sosiaalityöntekijän. He saattavat suunnitella huostaanottoa, mutta jättävät kotiin siksi aikaa tuen antamisen sijaan. Sosiaalityöntekijät pitävät ongelmia ja sairauksia tottelemattomuuden puutteena, josta on syytä rangaista alentamalla lapsen tapaamisoikeuksia. Näin eristäminen ja pakottaminen pahentavat ongelmia sekä vanhemmilla että lapsilla. Sosiaalityöntekijät pitävät tottelemista todisteena toipumisesta, vaikka ongelmiin ei anneta tukea. He valehtelevat mielenterveyshuolia, jos ei tottele ja ottavat terveet ja iloiset lapset turhaan sijaishuoltoon. He jättävät tottelevaiset ja myöntyväiset yksin kotiin. He eivät kykene edes havaitsemaan perheiden olotilaa riskien tunnistamiseksi vaan pelkästään myöntyvyyttä valvontaan. Sosiaalityöntekijät ovat tietoisesti nostaneet heidän “oikeustasoaan” ja päättäneet jättää heidät yksin äärimmäisissä tilanteissa. Sosiaalityöntekijät ja heidän moraalis-sävytteinen rangaistusmielialansa ja ihmisten olettamukset vanhemmista eivät pyri sosiaalipedagogiseen voimavarojen antamiseen, persoonalliseen kasvuun ja ongelmien ratkaisemiseen. Kyse ei ole vain siitä, että havaitseeko sosiaalityöntekijä ongelman vai ei ja toimiiko hän silloin vaan siitä, että lastensuojelu luo riippuvuuden, jossa ihmiset eivät voi kokeilla, miettiä ja oppia elämää. He ovat täysin epäpäteviä antamaan tukea. Arvio menee aina vikaan ilman sen kohteen mukana oloa. Yksipuolinen ja auktoriteettiin perustuva sanelu estää toisten ymmärtämisen ja kasvamisen. Lastensuojelulain ja suomalaisen kulttuurin välillä on vakava ristiriita. Laki velvoittaa tukeen, mutta silti kaikki väittävät, että "on hyvä, että tuollaiselta vietiin lapsi turvaan".
  3. Eli jos rahanteko kiellettäisiin, olisivatko huostaanottopäätösten perusteet muuten oikein? Voitko lopettaa tuon lapsikauppapaskapuheen? Se estää haastamasta sosiaalityöntekijöiden valheita
  4. Terve yhteiskunta syntyy silloin, kun turvallisuus, tasa-arvo ja vapaus muodostavat tasapainon. On typerää pelkistää Vasemmistoliiton puheenjohtajan lausunto "turvallisuudenvastaisuudeksi"
  5. Lastensuojelun kielellisen piilovallan esimerkkejä uusi linkki https://drive.google.com/file/d/1zuiR6coPuvwtpH6O4UJjqv-oE2XX-i8O/view?usp=sharing
  6. Uusi aloitteen sijainti Google drivessa

    https://docs.google.com/document/d/1SGkmDrM-MnYd_1tybLIPlrPKElYTVYjwqn_MUCfHPkc/edit?usp=sharing
  7. Läsnäoleva intensiiviterapia samalla poistaa koko lääkepakon, koska perinteinen psyykelääkitys on tarkoitettu turvaksi mielenterveyspotilaan yksin ollessaan tai myöntyvyyteen pakottamiseksi. Lääkitys voi olla myös hiljentämistapa. Tämä korjaa samalla psykiatrian virheellisen tradition. Psykiatri Ben Furman kirjoitti 20.6.2017 kirjassaan Mad In Finland, että "psykiatrisia palveluja ei ole tehty asiakkaille". Psykiatri Tomi Bergström kirjoitti Helsingin Sanomissa 11.1.2023, että “diagnoosijärjestelmässä on merkittäviä eettisiä ongelmia. Diagnoosi estää potilaan asioiden käsittelyn ilman ennakko-oletuksia ja saa potilaan etsimään itsestään diagnoosille sopivia piirteitä”. Potilaat siis identifioituvat mielenterveyssyytöksiin, sortuvat gaslightingiin ja diagnoosit ovat tieteellisesti epävalideja. Sosiologiassa tämä ongelma on kuvattu Louis Althusserin termillä “interpellaatio”. Ihminen omaksuu sosiaalisen roolin muiden palautteen perusteella. Ongelmasta tehdään rooli eikä sitä pyritä ratkaisemaan vaan sitä käytetään tekosyynä oikeustasojen alentamiseen rangaistukseksi tottelemattomuudesta. Tuki ei suuntaa pärjäämiseen arjessa vaan sairaan roolin omaksumiseen ja riippuvuuteen viranomaisista. Psykiatrisessa hoidossa on siis sama autoritaarisuuden ongelma. Palvelu on luotu auktoriteettien aseman varmistamista varten.



    Minun ei täydy todistaa, että perhelaitos ratkaisee kaikki äärimmäiset ongelmat, ennen kuin vanhemmilla ja lapsilla on oikeus pysyä yhdessä valvonnassa ja sosiaalityöntekijöiden valehteluun puututaan.







    Perheet voisi laittaa nykyisiin perhekuntoutus- ja sijaishuoltopaikkoihin. Ne vain miehitetään ja kalustetaan lapsille ja perheille sopiviksi. Sitä kehitetään paremmaksi.







    Joku kirjoitti: "Tuo laitosjuttu sisältää sellaisen vaaran, että sen ympärille kehittyy sitten bisnes ja epätieteelliset arvioinnit."







    Niin on käynyt vain silloin, kun vanhempia ei päästetä hoitoon ja arviointi tehdään salaa ja yksipuolisesti viranomaisten toimesta. Perhekeskuksessa on dialogi ja avoin käsittely. Kun vanhempia ja lapsia ei voi erottaa sekä ollaan vuoropuhelussa, ei voida tehdä epätieteellisiä arvioita. Ammattilaiset puuttuvat oikeaan ongelmaan ja käyvät vuoropuhelua perheen ja yhteisön kanssa. Perhekeskuksen keskeinen havainto on poistaa ammattilaisten hierarkinen asettelu, jossa ylimmäksi asetettu sopeuttava lastensuojelun sosiaalityöntekijä estää yhteisössä toimivia psykologeja ja pedagogeja havaitsemasta tuen aiheita. Kyse on sosiaalipedagogisesta dialogisesta työotteesta.







    Lisäksi olisi kiva saada terapia päin pläsiä. Sitä varten se simulointi on. "Lapsesi huusi sinulle, koska olit uppoutunut omaan esiintymiseesi". "Lapsesi on levoton, koska häntä kohdellaan alentuvasti". "Me kohtelemme sinua hyvin, jotta opit kohtelemaan lastasi hyvin".







    Perhekeskus on kompromissi, jossa virkavalta menettää sijoituspäätökset, mutta saa valvoa lapsen turvallisuutta ja puuttua yksityiselämään, ja jossa me perheet alistumme valvontaan, mutta pysymme yhdessä.





    Perhekeskuksen malli edistäisi koko yhteiskuntaa eikä pelkästään lasta vahingoittavan vanhemman toimintaa. Sen avulla korjautuisivat monet hierarkiset virheet vankeinhoidossa, rikosoikeudessa ja organisaatiojohtamisessa. Perhekeskus keskittyy kuitenkin vain lapsiperheiden asioihin. Osallisuuteen perustuva oppimismalli toisi ammattilaiset ja tieteen edustajat yksilöiden elämään liberaalisessa merkityksessä eikä fasistisessa kontrollimerkityksessä. Tuki lakkaisi olemasta ongelmakeskeistä, jossa ammattilaiset etsivät vikoja ja puuttuvat silloin, kun vikoja löytyy sekä tulkitsevat ominaisuuksia, vaiheita ja valintoja vioiksi niiden hermeneuttisen ymmärtämisen ja voimavaranäkökulman sijaan, jotta he voisivat toteuttaa määräysten vaatimaa vikojen korjaamista. Tiede ja kiireetön, perusteltu näkemys voitaisiin ulottaa kansalaisyhteiskuntaan sen sijaan, että yksilöt raahataan klinikalle ja laitokseen sekä pois luonnollisesta ja omasta ympäristöstä.









    Perhelaitoksessa todistetaan ongelmat ja ehdotetaan vaihtoehtoja ihmisten yksityiselämään. Huostaanoton poisto poistaa rinnakkaisvahingot ja kärsimykset.



    Perhelaitos on perhetyötä, joka pudottaa pois kielellisen olettamuksen toisen osapuolen suojelusta. Se ei viittaa perinteiseen lastensuojelun valvomaan perhetyöhön.
  8. Perhelaitos sijaishuollon korvaavana palveluna uudelleenkirjoitus 2025 marras 18







    Lasten ja vanhempien erottamisen kieltäminen lailla on kaikkien ratkaisujen perusta.







    Perhekeskus toimisi käytännössä näin. Lapsi viedään kotoa laitokseen mistä tahansa ilmoituksesta. Perhetyön aloittamisen kriteerit pysyvät ennallaan, eli perhetyöilmoituksista lähetetään kutsu perhetyöhön. Toiminta on kuitenkin täysin erilaista.



    Lastensuojelu lakkautetaan ja perhekeskuksessa työskentelevät sosiaalityöntekijät tekevät lähetteitä perhekeskukseen ilmoitusten perusteella. Perhelaitoksessa sosiaalityöntekijöiden rooli on minimissään varmistaa lasten ja vanhempien sopeutuminen yhteiskuntaan ja maksimissaan valvoa ja tukea tuhoisista kriiseistä toipumisessa, mutta he eivät voi enää vähentää lapsen ja vanhemman kontaktia rangaistukseksi tottelemattomuudesta.



    Dialogissa työntekijän pitää aina todistaa, miksi jostain teosta on sosiaalista, henkistä tai fyysistä haittaa ja sitten ratkaista se toiminta. Orgaaninen reagointi muodostuu tällaisten todisteluiden ja arjen pohjalta.







    Sosiaalityöntekijä voi pakottaa lapsen aina perhekeskukseen, kun hän tahtoo. Laitoksessa selvitetään haitat konkreettisesti ja kutsutaan tukeen. Siellä ei kuitenkaan voi pitää kauempaa kuin esimerkiksi yhden vuorokauden. Jos vanhempi ei halua tulla laitokseen, lapsi otetaan huostaan. Mieltä muuttamalla huosta muuttuu taas perhelaitokseksi. Tällöin sosiaalityöntekijä antaa perhekeskukselle tehtäväksi haastaa niskoitteleva vanhempi aiheuttamastaan haitasta. Vanhempi haastetaan perusteellisesti ja asiantuntevasti. Jos lapsi on terve ja iloinen, perhe päästetään kotiin vuorokaudessa, mutta silloinkin viranomaisilla on oikeus jatkaa perhetyötä kotoa käsin. Viranomaiset voivat aina halutessaan eskaloida kotituen perhekeskukseksi.



    Hoidosta kieltäytyminen tai haistattelu eivät poista oikeutta asumiseen valvotusti lapsen luona. Toiveet kotiin pääsemisestä riippuvat siitä. Se on virkamiehen litmustesti. Sosiaalityöntekijän pitää niellä se antamatta rangaistuksia. Vanhemmilla ja lapsilla on oikeus paitsi autonomiaan myös persoonaan. Vanhemman omat vaikeudet eivät ole perhekeskuksen asia, jos ne eivät vaikuta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Perhe saa elää kotona niin kauan kuin haittaa tästä ei voida osoittaa.



    Kun ongelma vaarantaa akuutisti turvallisuuden, siis jos lapsi ei ole terve ja iloinen tai viranomainen ei saa vanhempaa myöntymään tukeen, lapset ja vanhemmat yöpyvät laitoksessa sen vuoksi, että haitta voidaan osoittaa. Silloin muutetaan perhekeskukseen, jossa niin sanotut lapsenmurhat voidaan estää. Jos taas vanhemmat eivät halua lapsiaan, on kyse sijaisperheestä, niin kuin normaalisti. Se on kiistaton asia. Milloin näin muka käy? Silloin sosiaaliviranomaisen tavoite on vetää, rohkaista vanhemmat tai toinen takaisin lapsenkasvatukseen eikä päinvastoin, niin kuin nyt tehdään. Silloinkaan perhekeskus ei ole suljettu laitos vaan perhekeskuksessa asuessa käydään edelleen koulussa, päiväkodissa ja töissä, mutta jalkautuvalla tuella juuri niin kuin kotona asuessa.

    Jos lapsi on terve ja iloinen, vanhempi myöntyy sopeutukseen ja virkamies antaa luvan, perhe elää kotona, jossa ongelmiin vastataan välittömällä palautteella. Toiminta tapahtuu normaalissa arjessa kotona, päiväkodissa, koulussa ja neuvolassa



    Perhelaitoksessa annetaan erimuotoisia intensiiviterapioita. Ne on suunnattu todelliseen asiaan eikä sosiaalityöntekijän vallantavoitteluun. Se erottuu ongelmakeskeisestä raskaan lääkityksen, sääntöjen ja rangaistusten menetelmästä tukemalla terveellisten ja hyvään oloon pyrkivien elämäntapojen tekemisessä. Se on niin kuin vanhemmuustakuu. Se on uusi palvelumuoto. Toimintaan osallistuu perhetyöilmoituksen tekijä, jossa hän saa perustella syyn ilmoitukseen omalla nimellään ja kasvoillaan. Jos voidaan todistaa haittoja, keskusteluun osallistuu kaikki siihen liittyvät henkilöt ja työntekijät lasta ympäröivästä yhteisöstä.







    Psyykkisessä tilassa olevan vanhemman ohjaaja voi edustaa lapselle turvaa ja ymmärrystä. Hän selittää vanhemman olon ja käytöksen ja kohtelee lasta hyvin sekä rauhoittaa pahoinvoivaa vanhempaa. Mikään ei paranna mielenterveyttä tehokkaammin kuin pahoista piireistä irtautuminen ja kivojen asioiden tekeminen.







    Raiskaajat voidaan hoitaa perhekeskuksessa. Raiskaaminen estetään. Vanhemmalle todistetaan, että hänen tekonsa aiheuttaa haittaa. Hän saa pyytää anteeksi lapselta. Lapsen kärsimys tunnustetaan ja hänelle annetaan rauhaa raiskaajasta. Aletaan selvittämään vanhemman elämää, josta tuhoisat tarpeet kumpuavat. Varmistetaan niiden sovittaminen ja tasapainoisuus. Perhe palaa yhteen, jos luottamusta on ja lapsi valitsee sen itse.
  9. Turun hallinto-oikeus: Teemu sanoo, että ongelmat ovat niin pahoja, ettei yhteistyö korjaisi niitä Minä: Yhteistyö on valhe, ongelmat ovat vääristelmiä, enkä voi estää sosiaalityöntekijöitä valehtelemasta

    https://odysee.com/@huostaanottoonkiellettävä:6/Lopeta-asioimasta-lastensuojelun-työntekijöiden-kanssa.-He-eivät-ole-turvallisia:f
  10. Sain sitä runtua, jota tiedän saavani, kun lastensuojelu tekee rikosilmoituksen. Pelkäsin heidän tulevan ja repivän minut maahan ja selliin jo syyskuussa 2024 ja kun menin ilman lupaa Pietolan kadulle julkiselle paikalle. Tutkinnanjohtajan ei tarvitse poliisin mukaan ollakaan siellä. Asiallista olisi ollut se, että paikalla oleva tutkija olisi aloittanut kuulustelun siitä huolimatta. Nyt minut laitettiin eristysselliin pehmittämiseksi yön ajaksi. Sanoin pelänneeni kahta viikkoa. Mitään tietoa tai ajankulua ei kerrottu. Edes lapseni yhteiskuvaa en saanut. Pakkovaltakoneisto aktivoituu.

    Puhuin kopissa iltaan asti yksin. Pidin aktiviteettia. Huusin mielenosoituksena “lakia ei soveltaa viattomiin”. Menin nukkumaan normaaliin aikaan yhdeksän maissa. Makasin patjalle keskelle sementtiäkoppia ja peitin kasvoni shortseillani. Sitten minut haettiin vankilan puolelle. Poliisi avasi lukko-oven illalla ja sanoi, että nyt on iltapala, jos tulet tuonne vankilan puolen selliin. Heitä ilmeisesti kadutti se rankaisuasenne, koska nauroin. He kevensivät mielialaansa. Minä olekaan se teidän riehujanne, minulla ei ole adrenaliinia enkä ole paha tyyppi. Poliisivankilan työntekijöiden oma subjektiivinen keksintö eristysselliin laitosta raukesikin ennen yönkoittoa.

    Ajattelen kaksi päivää myöhemmin, että meinasin vain antaa asian olla ja jatkaa elämää. Minua ei harmita vapaudenriisto ja pahoinpitely poliisivankilassa vaan se valehtelu. Yläpuolella tekstissä kuvasin kelaamani harmittavat valheet ja ongelmat, kuulustelijan poisjättämät asiat ja sanomatta jääneet asiat.
  11. En maininnut kuulustelijalle sitä, että Pietolan perhekodin työntekijät ja Porin lastensuojelun työntekijät syyttävät minua vain siitä, mitä teen laittomien päätösten jälkeen. Ei siitä, mitä minä tai he tekivät ennen niitä. Ei siitä, miten he riistivät Toivon sijaishuoltoon valheiden turvin. Näin he peittävät virkarikoksensa.

    Kuulustelija kirjasi sen, mitä onnistuin mainitsemaan Pietolaan menosta ilman lupaa. Sovin poliisin kanssa paikan, jossa saan olla. Se osoitti 9 kuukauden ajan minun valinneen asiallisen tavan aseella uhkaamisen sijaan. Rikosilmoituksen ja syytteiden mukaan se, mitä tapahtui 10 kk sitten kerran puhelimessa on uhka eikä se, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Se irrotetaan kontekstista ja valehdellaan, se tapahtuu koko ajan. Siksi Porin lastensuojelun rikosilmoituksessa ei ole mitään järkeä.

    Rikosilmoitus kiinniotosta ja sen laittomuuksista 16. – 17.7.2025

    Kuistillemme tuli poliisipartio, joka ilmoitti minun olevan kiinniotettu. Puhelimeni takavarikoidaan. Se on nyt valtion omaisuutta. Minua alettiin seurata. Naispoliisi sanoi, että se annetaan takaisin päivässä. Hän valehteli, että minä vain tulen sinne juttelemaan ja pääsen sitten vapaaksi. Tutkija on tänään paikalla. Kieltäydyin siitä aluksi. Ilmoitin poliiseille, ettei minulla ole enää mitään syytä tehdä mitään vapaaehtoisesti. Minulta on riistetty kaikki ja minut on ajettu nurkkaan. Itkahdin poliiseille vähän. Naispoliisi yritti lässytyksen lomassa tarrata puhelimeeni. Vedin sen pois ja hän tuhahti ja katsoi pariaan. Laitoin äänityksen kolmeksi minuutiksi kertoakseni Suomelle, että nyt lastensuojelu on määrännyt poliisin sortamaan minua. Heitin puhelimen lattialle ja menin sulkemaan kotiamme. Naispoliisi ainoa päämäärä oli manipuloida minut tulemaan sinne. Istuin maijan vankilatilaan ja se suljettiin. He ajoivat minut Raumalta Porin poliisivankilaan. Porin poliisi otti minut kiinni Raumalta. Saavuimme Poliisivankilalle. Se luki oven yläpuolella. Ovi avattiin. Vankilassa työskentelevä ruskean punertavahiuksinen poliisi katsoi minua heti tuomitsevasti tai kontrolloivasti silmiin. Huomasin sen ja katsoin häntä silmiin takaisin. Hän oli ennakkoluuloinen. Hän ajatteli, että nyt tänne tuotiin tällainen häiriötekijä. Hän analysoi minua heti ja koko ajan. Hän tarkkaili sitä, olenko narsisti ja valehtelenko. Kuulustelija esitteli hänet “puolueettomana valvojana” ja hän oli seuraavana aamuna kuulusteluissa. Selitin kuulusteltavana avoimesti, miten Porin lastensuojelu valehtelee ja sortaa perhettäni. Perustin, miksi joka syytekohta on väärä ja olen viaton. Syyllistävä poliisi katsoi minua edelleen tuomitsevasti. Jos olisin seuraavana aamulla vastustanut häntä, olisin ollut narsistinen. Sen sijaan painoin nyt huuleni päättäväisesti yhteen ja katsoin alas. En katsonut häntä enää. Edustan totuutta aidosti, olen tehnyt oikein eikä minulla ole mitään salattavaa. Tunnustin myös se, että kyseinen poliisi piti minua rikollisena. Näytin luottavani itseeni vastoin häntä.

    Edellisenä päivänä sama poliisi tuijotti minua poliisiauton peräkontilla. Katsoin häntä silmiin enkä vastannut.

    Minut vietiin eteiseen ja kuusi poliisia kerääntyi ympärilleni. Sama poliisi kysyin minulta jotain syytekohdista ja kysyi, ymmärränkö. Katsoin silmiin ja räpyttelin silmiäni. En vastannut mitään. Hän sanoi, okei sitten.

    Toinen poliisi istui vieressäni ja otti rinnukseeni laittamani Toivon ja isän yhteisen sylikuvan käteensä. Se oli kiinni paidassani verhonkannattimella. Hän yritti ottaa kannattimen, koska se oli metallia. Minä reagoin peittämällä sylikuvamme kädelläni, eli estin heitä ottamasta sitä. He rankaisivat minua välittömästi neliraajaotteella ja kaulaotteella. Pääni käsivarsiotteessa pitänyt poliisi huusi “rauhoitu! Rauhoitu!”. Huusi, rauhoitu itte. Käskin ottamaan käsivarren pois naamaltani. Vastustin raajojeni oikaisua ja aloin nauramaan ja hihkumaan. He eivät saaneet minua suoraksi. Näytin Toivon ja isän sylikuvaamme ja sanoin, näettekö tämän? Tätä pidätte uhkana. Rakkauden, hellyyden, totuuden, kaipuun, oikeuden symboli. Rypistin kuvan nyrkkiini ja minut kannettiin eristysselliin. Poliisit sanoivat, laitetaanko sitten tänne? Joo, laitetaan. Silloin naispoliisin lupaama päivän kuulustelu estettiin. Hän katsoi parinsa kanssa käytävällä vähän seiniin. Hän ei ollut valmis kohtaamaan sitä, miten hänen kiva sävynsä muutettiin käsinkäymiseen ja selliyöhön. Tai sitten nuori naispoliisi ja hänen työparinsa ilakoivat sitä, että nyt nähdään, millainen riehuja ja ongelmanaiheuttaja Toivon isä todella on. He laittoivat minut patjalle ikkunattoman sellin lattialle. Poliisi nappasi ilkikurisesti perheeni sylikuvan ja käveli olkia nakellen käytävälle. Hän sanoi, saat sen takaisin, kun pääset ulos täältä. Muut poliisit näkivät sen. Huusin perään lattialla pidettäessä, että sinä teit tuot kiusallasi! En saanut eritykseen edes perhekuvaani. Aloitin syömälakon vankilassa.
  12. 4. Kotirauhan häirintä. Tämä viittaa kaikkiin 1.9.2024, 1.12.2024, 30.12.2024 ja 1.6.2025 kertoihin. Tässä yhteydessä selitin, että 1.9.2024 annoin luumut, omenat ja mustaherukat ja poistuin Harri Virtanen ja Minna Suoniemi eivät vain halunneet minun tulevan sinne. Lastensuojelu on rajoittanut minua enkä saa vaikuttaa Toivoon. Toivo sanoi luumujen olevan liian pehmeitä. Silloin vaikutin Toivoon hyvin, koska hän sai lahjat isältään ja tunsi välittämistä. Paikalle meneminen ja luumujen antaminen ei ole lapsen uhkaamista ja minun on tehtävä se uudelleen ja uudelleen. Samoin yhdessä valvontaan pääsy. Se ei ole kotirauhan häirintää vaan puolustautumista laitonta rajoituspäätöstä vastaan. Siksi päätin käydä siellä. Myöskään tulevilla kerroilla pyyntö soittaa poliisit ei ole häirintää. Minun on pakko ilmoittautua ovella. Jos olisin kadulla ilman syytä, se vasta olisi pelottavaa. En ole siis koskaan jäänyt yksityisalueelle, kuvannut sitä vahingoittamistarkoituksessa enkä pyrkinyt häiritsemään sitä. 1.6.2025 Virtasen ja Suoniemen pilkatessa minua huusin rakasta lastani oven ollessa auki: “Toivo!”. Se ei ole kotirauhan häirintää vaan epätoivoa. Virtanen vitsaili, kyllä Toivo siellä on ja kuuli sen. Ikään kuin Toivo ei Virtasen tulkinnan mukaan ENÄÄ välitä minusta. Virtanen pahoinpiteli minut, kasvojen täydellisen hallinnan osoittaminen. Siitä huolimatta, että olin julkisella alueella ja huolimatta muista tosiasioista, niin kotirauhasyyte, häirintäsyyte ja aseella uhkaamissyyte on nyt viety läpi ihan oikeasti. Paikan sopiminen jätetään tahallaan huomiotta.

    Kuulustelija yritti laittaa kuulustelupäiväkirjaan asioita, joita en tarkoittanut saadakseen minun näyttämään huonommalta.
    Yksi sellainen kohta oli yksi vihjaava sana tai lause, jonka pyysin poistamaan. Hän poisti sen. En tarkalleen muista sitä. “on kaikki selvää. En vain ymmärrä, mikä on väärin ja oikein”. Normaali kirjaustapa olisi “Ruskeepää sanoi, että se tapahtui näin”. Laiton syyttely on “jostain huolimatta ei silti myönnä”.

    Suomen hallintojärjestelmä ja viranomainen vaatii toimiakseen syntipukkeja, jotka leimataan. Minusta tehtiin se.

    Kuulustelija ei kuulustellut minua asioista, joita hän laittoi kuulustelupäiväkirjaan. Hän luetteli suullisesti syytelistan, mutta ei kuulustellut jokaisesta. Hän esittää syyllisyyden itsestäänselvänä. Yksi sellainen syyte on salaisten asiakirjojen julkaiseminen. Mitään syyllisyyttä tai syyttömyyttä ei kysytty. Vastasin joka muuhun syytteeseen suullisesti ja kielsin syyllisyyteni.

    En sanonut tiettyjä asioita, joita minun olisi pitänyt sanoa kuulustelijalle. Sanoin uskovani Porin lastensuojelun Emma Rahkolan takertuvan aseettomasti tai aseellisesti menoon Toivon luokse siksi, että rikon rajoituspäätöstä. Lastensuojelu siis ei pidä minua aseella uhkailijana ja laiton uhkaus -syyte on teennäinen. Lastensuojelu pyrkii sillä vain toteuttamaan rajoituspäätökset. Minun olisi pitänyt lisätä kuulustelijalle, että lastensuojelu takertuu yhteen tunnepitoiseen kommenttiini 23.10.2025 puhelun estotilanteessa siksi, että hän haluaa estää minua menemästä Pietolan kadulle. He eivät pelkää minua vaan sitä, että estän heitä vaikuttamasta Toivoon, kontrolloimasta Toivon ajatuksia ja luonteenpiirteitä ja kasvatusta kuuliaiseksi lastensuojelun tavalla.

    Jäi myös sanomatta kuulustelijalle, että missä ne rikosilmoitukseni Porin lastensuojelua vastaan ovat? Missä ovat tietoni Pietolaa na Porin lastensuojelua vastaan? Ylirikoskonstaapelit Karjalainen ja Petri Juuti hylkäsivätt kymmenittäin niitä verukkeilla 2022 ja 2023 Petri Juuti: “Tuki ei ole aina vapaaehtoista”. Olin todistanut, että sen tarve on lastensuojelun valhe sen jälkeen, kun kieltäydyimme avohuollosta. Olimme siellä parisuhteen takia. Tuuli Varhelahti antoi lastenhoidon tukea, jossa valvottiin sitä, että tottelen työntekijän uhkaavia sääntöjä. Petri Juuti: “Virkamiehellä (sosiaalityöntekijä) on oikeus arvioida”. Lapsen riistäminen ja mielenterveysvalheet eivät ole pelkkä arvio vaan toimintaa, josta on haittaa ja rikkoo oikeuksia. Petri Juuti: “Huono päätös ei ole laiton”. Rikospoliisi on pelkistänyt lastensuojeluviranomaisten virkarikokset “huonoiksi päätöksiksi”. Kuulustelijat Porin poliisivankilassa 17.7.2025 käyttäytyivät niin kuin rikosilmoituksiani ei ole olemassa. He eivät tienneet niistä mitään. Minun rikosilmoituksiani ei käsitellä. Viranomaisen rikosilmoitukset minusta käsitellään heti. Johtava sosiaalityöntekijä Johan Nielsen sai lähestymiskielto-oikeudenkäynnin 1/2025 kolmessa viikossa hakemuksesta. Porin käräjätuomari hylkäsi valitukseni siitä, ettei Porin poliisi tutki rikosilmoituksiani sillä verukkeella, että valitukseni on sekava.

    Porin lastensuojelun valituksia ei käsitellä. Lisäksi Porin lastensuojelun valitus käsitellään pelkästään kirjallisesti ja ohitetaan se, mitä Pietolassa todella tapahtui.
  13. työntekijän valtaa täytettyä minun rikkoessa ne. 1.6.2025 menin kadulle samasta syystä. Menin ilmoittamaan läsnäoloni ovelle. Tällä kertaa “sävy oli värikäs”, kuten kerroin kuulustelijalle. He pilkkasivat minua, uhkasivat ja pelleilivät. He yrittivät saada minut näyttämään häiriköijältä saadakseen minut lopettamaan sinne meno pysyvästi. Heidän tekosyynsä pitää Toivo siellä on laiton. Porin lastensuojelu on tekaissut koko sijaishuollon, mielenterveyshuolet ja epävakauden rangaistuksena siitä, että kieltäydyin jatkamasta avohuoltoa. Poliisi on sallinut minun oleskella kadulla. He vetivät kulkurajat 30.12.2024. He eivät enää yrittäneet poistaa minua paikalta ja uhkailla sakoilla. Sain lähestymiskiellon puoleksi vuoksi ja menin Toivon vääryydellä hankitun laitoksen ovelle heti sen päättymistä seuraavana päivänä. Sain uuden lähestymiskiellon.

    Suutut sä. 1.6.2025. Harri Virtanen yritti saada minut riehumaan, kun pimpotin ovikelloa. Kuulustelija ei kirjannut sitä vaan vain sen, että poistuin ovelta itse. Minä en mennyt ovelle pysyäkseni siellä vaan pyytääkseni poliisin paikalle ja ilmoittaakseni sijaishuoltopaikalle, että “haluamme yhdessä valvontaan todistaakseni, ettei sijaishuollolle ole tarvetta”. Minä poistun aina ovelta kadulle ilmoitettuani läsnäoloni. Tällä kertaa meillä oli 2 min sananvaihtoa, koska Minna Suoniemi ja Harri Virtanen uhkasivat minua. Sitten muistin tarkoitukseni ja jätin tilanteen. Menin kadulle, jonne saapunut poliisipartio huomatti ovelle menemisestä yleensä. Sain siis olla kadulla, mutta en mennä ovelle. Poliisi ei kokenut minua uhkana paikan päällä, mutta silti nyt lastensuojelun (nuori) lakimies yrittää vetää juttuja siitä alun parin sekunnin tontilla käymisestä.

    Viisi syytekohtaa, kaikkia en muista ulkoa

    1. Salakuvaus. Selitin kuulustelijalle, ettei se ole salakuvausta, koska ilmoitin tehneeni sen. Kuvasin Suoniemen ja Virtasen edessä, mutta en koskaan kasvoja. Minä siis kunnioitin yksityisyydensuojaa tahallaan ja välttääkseni syytteet. Ennen ovenavausta kuvasin pyöriä siksi, että halusin kommentoida Toivolle annettua symbolista merkitystä. Meillä on kotona Toivon oikea eka pyörä ja hankimme isomman, kun Toivo vapautuu. Mainitsin Virtasen Teslan olevan siellä kertoakseni, että minulla on mahdollisuus tavoittaa Harri Virtanen. Kuvasin keskustelun aikana vain omaa kasvoani. Todistin sen, etten ollut häiriköivä. Jos en kuvaisi mitään, en voisi puolustautua valheellisia syytöksiä vastaan, joita he tekevät siksi, että rikon valheellisia rajoituspäätöksiä. Minun on pakko ilmoittautua ovella. Siksi minun on pakko kuvata se. Samalla tajuan, että seuraavilla kerroilla en voi enää mennä ilmoittautumaan. Ukin poliisi on rajannut sinne menon kadulla olemiseksi. Silloinkin tavoitteeni on sama. Haluan Toivon tulevan tietoiseksi minusta, luottaa minuun ja saada toivoa kotiin pääsystä. Se on ainoa asia, jonka Suomen viranomaiset sallivat minulle ja Toivolle Porin lastensuojelun tekaistessa verukkeita huostaanotolle. Näin minä toteutan sen hyvän vanhemmuuden, joka huostaanotolla estetään. Kerroin kuulustelijalle tässä yhteydessä Emma Rahkolan valheen edunvalvojahakemuksessa Porin käräjäoikeudelle syksyllä 2024. Hän valehteli minun sanoneen, että rajoitukset eivät estä minua vahingoittamasta Toivoa. Kerroin sanoneeni, että rajoitukset eivät estä minua ja Toivoa olemasta hyvin yhdessä. Siten todistin, että valheita, valheita ja valheita. Yhdessä kohtaa kuulustelija ikään kuin tajusi ne. Hän nosti vasemman silmäkulmansa havainnon merkiksi. Haluaisin poliisin myös toimivan lastensuojelua vastaan. Poliisin pitäisi ottaa Porin lastensuojelu valvontaan eikä minua, Toivon hyvää isää. Se on varojen haaskausta.

    2. Laiton uhkaus, tulen sinne ilman tai sen kanssa. Selitin kuulustelijalle, että koska siinä oli molemmat lauseenvastikkeet, ilman tai sen kanssa, se ei ole laiton uhkaus. Pelkkä aseella uhkaaminen olisi ollut selvää puhetta. Selitin hänelle tulevani sinne, jotta voisin toteuttaa hyvän isyyden, toteuttaa Toivon luottamuksen minuun ja siihen, että välitän hänestä ja pelastan hänet vääryydellä sinne laittamiselta. Tarkoitan sitä, että menen laitokselle tavalla tai toisella ja pelastan hänet. Se on oikeus ja sitä ei voida estää millään tavalla.

    3. Olen tehnyt kunnianloukkauksen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä Tuuli Varhelahtea vastaan. Se on Porin lastensuojelun lakimiehen valhe, joka on tämän takana, siitä että kerron, miten Varhelahti vääristeli asiamme saadakseen valheellisen sijaishuoltopäätöksen.
  14. https://www.adressit.com/allekirjoitukset/huostaanotto_on_kiellettava_ja_korvattava_perhekeskuksella_siisti/
  15. Huostaanotto on kiellettävä addressi 1. maalis 2025

    https://youtu.be/ui__c64EQcY
  16. https://youtu.be/6CV1psqH5X0

    @Raw irrottaa aseiden mainitsemisen kontekstista oikeuttaakseen Johan Nielsenin puheluiden estämisen
    @Raw-l2p

    https://youtu.be/6CV1psqH5X0

    "Sinun ja Toivon äänipuhelut kiellettiin ikätason vastaisesta puheesta ja siitä, että menet aseistettuna sijaiskotiin ja viet Toivon. Tämä vaarantaa muut laitoksessa olevat lapset ja sijaisperheen, joten kielto on perusteltu. Onneksi olkoon."
    Ikätason vastaisuus tarkoittaa vain sitä, että sanoo minkä tahansa asian siten, että se järkyttää tai että Toivo ei kykene ymmärtämään sitä, eli siinä on sellaisia termejä, joita Toivo ei tiedä tai se konsepti on liian monimutkainen. Ikätason vastaisuus ei tarkoita sitä, kun minä sanon Toivolle, että Emma Rahkola narraa ja sinun pitää tulla kotiin. Se on sijoituksen, sosiaalityöntekijän ja lastensuojelun vastaista puhetta.
    Miten se, että äänipuhelu estetään, estää aseistettuna menemistä? Enkä sanonut meneväni aseistettuna vaan joko tai, aseistettuna tai aseistautumattomana. Käytin molempia termejä enkä ilmoittanut valinneeni mitään. Käytin sitä retorisena työkaluna, symbolisena ilmauksena sille asialle, että minua ja Toivoa ei voida pitää erossa, koska en kysy siihen lupaa.
    Alex Mahonen Kuopiosta irrotti itkuvideoni kontekstista sen mitä sanoin ja miksi. Hän teki minulle kriisiarvion puhelimessa siten, että hän vihjasi puheeni, itkuni ja paha oloni Toivon puhelun lopettamisesta ja eristämisestä viittaavan omiin mielenterveysongelmiini. Kun sanoin, että haluan varmistaa Toivon ja minun normaalin yhdessäolon hyvällä tavalla, hän jättää sen mainitsematta ja valehtelee, että minulla on ongelmia. Tuskamme ja puheet johtuvat Emma Rahkolan tekemästä huostaanotosta ja eristämisestä valheellisesti. Ongelma ei ala siitä, että minä itken ja puhun aseistautumisesta vaan eristämisestä.
    Käytin molempia termejä enkä ilmoittanut valinneeni mitään. Käytin sitä retorisena työkaluna ja symbolisena ilmauksena sille asialle, että Toivoa ja minua ei voida pitää erossa, koska en kysy siihen lupaa.
    Se aseistautuminen on omaa narratiiviani siitä, että minua ja Toivoa ei voi erottaa mitenkään. Pystyn kuitenkin todistamaan sen rauhanomaisesti. Lisäksi kyse on siitä, että haluan olla Toivon kanssa normaalisti ja hyvin, ei kriisissä. Rajoitukset estävät hyvin olemista eikä Toivon satuttamista. Se oli toisaalta emootion ilmaisu silloin, kun tapaamiset kiellettiin. Minä haluaisin käyttää väkivaltaa, mutta haluan myös olla Toivon kanssa normaalisti. Olen valinnut väkivallattoman tien. Siksi teen videoita Emma Rahkolan ja Tuuli Varhelahden valheista ja pakottamisesta. Meille keksittiin mielisairaudet ja Toivon terveysongelmat rangaistuksena lastensuojelusta kieltäytymisestä, vastustuksesta tai itsenäisestä lapsenkasvatuksesta vastoin Pihlavan 2-vuotisneuvolan lastenlääkärin Anna Puulammen lausuntoa ja ilman mitään psykologin tutkimuksia. Sinähän, Raw, olet niin kuin sosiaalityöntekijä, joka tekaisee vikoja saadaksesi verukkeen huostaanottoon. Se on Markku Ojasen tulkinnan vahvistamista. Toivon sijaishuolto ei ole perusteltu siksi, että sanon sanan ase. Se viittaa siihen, että itsenäinen ajattelu estetään verukkeilla ja sijaishuoltopäätöksiä ei saa arvostella edes asein tai aseettomasti arvostella netissä rauhanomaisesti ja lapsenhoitoa ei saa tehdä itsenäisesti. Siksi Raw valehtelee, että sijaishuolto ja puheluiden kielto on oikein, koska puhun aseista eikä siksi, miten minä olen todella Toivon kanssa. Sinä pelkistät eli valehtelet aseen mainitsemisen merkiksi kyvyttömyydestä lapsenhoidoon ja mielisairaudesta, poistat itse minun sille antamastani vertailevasta merktyksestä saadaksesi itsevallan päättää sijaishuollon tarve ja rajoituspäätösten tarve. Sinun ennakkoluulosi, syrjintäsi ja lastensuojeluviraston valehtelu ei jää tähän ja me kaadamme teidät todisteita esittämällä julkisessa väittelyssä.
    Raw on itse se sosiaalityöntekijä, joka rankaisee vastustuksesta tai itsenäisyydestä.
  17. 113 vuonna 2001
  18. Totta ja se johtuu siitä, että Kreikan kaupunkivaltioiden mallista valikoitiin äänestäminen ja sääty-yhteiskunnasta valikoitiin aristokratia ja niistä tehtiin sekasotku, jossa osallistuminen pelkistettiin edustajan valitsemiseksi ja väittely estettiin. Väittely on avoimessa yhteiskunnassa sallittua, mutta sitä ei anneta tehdä hallituksen kanssa julkisesti. Aristoteleen käsitys demokratiasta enemmistön itsevaltana toteutuu äänien jakautumisessa. Eniten ääniä saaneesta tehdään itsevaltias, jonka toiminta on aristokraattista tai oligarkkista, mutta sitä ei arvioida vaalien jälkeen. Oikeus määrätä riittää. Äänestäjät itse kilpailevat siitä, että kenen ehdokas voittaa toisen, eli aristoteleen mukaan oma etu toteutuu muita vastaan. Edustuksellisen demokratian tehtävä on estää kansalaisia kyseenalaistamasta itsevaltiasta.
  19. Kiitos kommentista, joka edusta Ylilaudan autoritaaristen sinkkujen intressejä.
  20. Sinä et tee dialogia vaan olet rasisti. Anonyymia ei usko kukaan. Linna odottaa sinua
    21. 1 / 64
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt