ajatuksetovatilmaisia

Vapaa kuvaus

Aloituksia

371

Kommenttia

1287

  1. Arvio menee aina vikaan ilman sen kohteen mukana oloa. Yksipuolinen ja auktoriteettiin perustuva sanelu estää toisten ymmärtämisen ja kasvamisen. Perhekeskusaloitteen keskeinen havainto on myös lastensuojelun työntekijöiden olevan sopeutumattomia. Perheväkivalta ja viranomaisen mielivalta johtuvat keskeisestä sopeutumattomuudesta ja siihen johtavasta luottamuksen puutteesta ryhmienvälisessä toiminnassa. Ongelma voidaan palauttaa yhteen ja samaan luottamuksen puutteeseen. Sen ratkaisu on kaikkien yhteiskunnan ryhmien välillä luottamuksen lisääminen niin sopeutumattomien lasten, väkivaltaisten vanhempien, ennakkoluuloisten kansalaisten kuin viranomaisten välillä.

    Perhetyön ainoa tehtävänkuva on sopeuttaminen. Kaikki asiat ovat sopeutumisasioita, jotka johtuvat syrjäytymisestä ja luottamuksen puutteesta, minkä takia ihmiset sairastuvat tai joutuvat ristiriitoihin. Sopeutuminen on vastavuoroinen käsite, eikä kukaan sopeudu yksinään. Ei kannata ylireagoida tekemällä äärimmäisiä rangaistuksia vaan pitää lähteä siitä, että kun ihmisellä osallisuutta ja voimavaroja, ongelmat loppuvat terveellä tavalla.
  2. Sama hierarkian olettamus, asetelma oikeaan ja väärään, viranomaisen palvonta.

    Ote meijän lastensuojelun kaatoaloitteesta

    "Hoidosta kieltäytyminen tai haistattelu eivät poista oikeutta asumiseen valvotusti lapsen luona. Toiveet kotiin pääsemisestä riippuvat myöntyvyydestä. Se on virkamiehen litmustesti. Sosiaalityöntekijän pitää niellä se antamatta rangaistuksia. Jos viranomainen rankaisee asiakasta haistattelusta, hän ei kykene sopeuttamaan häntä, vaikka hän ei haistattelisi. Vanhemmilla ja lapsilla on oikeus paitsi autonomiaan myös persoonaan. Pelkkä kieltäytyminen julkisesta vallasta ei saata lasta vaaraan".

    "Oikea tuki on sitä, että kaikki tahot joutuvat vastaamaan vioistaan silloin, kun lapsi voi huonosti. Ne ovat yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunta. Tuen pitää saada tuettavan löytämään itse tapa ratkaista asia. Toisten ihmisten pitää nähdä, kun ihminen ratkaisee asiansa, jotta he uskovat hänen ihmisyyteensä, antavat hänelle oikeuden valita ja oppivat ymmärtämään muita. Sijaishuolto estää lasta näkemästä vanhempaansa ihmisenä ja ratkaisijana. Sijaishuolto estää kasvun myös sosiaalityöntekijöiltä, lastensuojeluilmoitusten tekijöiltä ja hallitukselta. Se on perhekeskuksen ongelmakenttä. Sijaishuolto estää kaikkia kasvamasta persoonina. Tuki antaa valintaan tiedon ja kannustuksen toimia itsenäisesti. Käskyjen tottelu ja toistaminen ei saa ihmistä kehittymään. Ratkaisun pitää tulla omasta itsestä sen takia, että ihminen pystyy ratkaisemaan asioita ja ajattelemaan itsenäisesti myös ilman sosiaalibyrokraattia. Tuessa ei ole kyse riippuvuuden vaan ja itsenäisyyden rakentamisesta Baumrindin mukaan.



    Teoriassa kolmella sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla on aina kaksi dynaamista suuntaa, itsestä muihin yhteisöön ja yhteiskuntaan sekä muista itseen tai kustakin tasosta toisiinsa.



    Yksilön kannalta meidän täytyy kyetä osallistumaan yhteisöön ja määrittämään merkitykset ja persoona dialogissa. Yksilön täytyy sopeutua yhteiskunnan normeihin ja tulla samankaltaiseksi. Toisaalta perhekeskuksen tehtävä on esimerkiksi se, että kun lapsi joutuu jatkuvasti ongelmiin autoritaarisen ja huutavan luokanopettajan tai päiväkodin työntekijän kanssa, niin perhekeskus antaa lapselle ja perheelle äänen, jossa he opettavat opettajaa käyttäytymään pedagogisesti.



    Yhteisön täytyy sallia yksilön osallisuus eikä sulkea ulos tai pitää pirullisena lapsenhakkaajana. Yhteisön täytyy kyetä vaikuttamaan virkamiesten ja lakien toimintaan, eli molempiin suuntiin.



    Yhteiskunnan täytyy luoda sellaiset yhteisöt, jotka osallistavat yksilöt ja haastavat yhteiskunnan lait ja asenteet. Yhteiskunnan hallintojärjestelmä opettaa yhteisöt siihen toimintaan. Yhteiskunnan, virkavallan ja lakien täytyy sallia yksilöllisyys, itsenäisyys ja yhteisö eikä pelkästään asettaa rangaistuksia yksilölle. Virkavaltaa ei saa asettaa vastakkain yksilön kanssa ilman yhteisöä, jossa vuorovaikutus on molemminsuuntaista. Yhteiskunnan täytyy olla stigmatisoimatta itsenäisiä ihmisiä ja jakamasta ihmisiä kategorioihin niin kuin rasistisessa politiikassa. Kun valtio määrittää kaikki symboliset merkitykset ihmisten elämässä, valtiota kutsutaan fasismiksi.

    Perheväkivalta ja pahoinvointi johtuu osaltaan syrjäytymisestä. Sairaudella ja rikollisuudella on aina yhteys yksilön suhteeseen yhteisöön ja yhteiskuntaan. Ihminen on epäsosiaalinen, koska hän on syrjäytynyt. Sen vastakohta ei ole rangaistus ja syrjintä vaan integrointi. Perheterapia on yhteiskuntaan (ja psyykkistä) integrointia. Merkitykset luodaan joka tapauksessa huolimatta siitä, että onko valtio fasistinen tai ei. Epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa sosiaalityöntekijä pakottaa omat merkityksensä toisille ja vahingoittaa meitä tai saa meidät aloitekyvyttömiksi ja ennakkoluuloisiksi. Terveessä yhteiskunnassa merkitykset auttavat muita kasvamaan, ei pelkästään omaa itseä, ja valinnat ovat kaikkien yhdessä luomia. Rikos ei ole yksilön omalla vastuulla eikä mielisairaus johdu geeneistä tai "dopamiinista", kuten Tiktokin nepsykuiskaaja puhuu. Tällaista hermeneuttista eli ymmärtävää työotetta a siakkaan omasta näkökulmasta voidaan tehdä seuraavassa esimerkissä https://odysee.com/@huostaanottoonkiellettävä:6/miten-valtion-väliintulo-oikeutetaan-lastensuojelussa:a. Videossa kartoitan ihmissuhteita ja perheenjäsenten, koulun ja viranomaisten vaikutuksia ja motiiveja".
  3. Ote lastensuojelun kaatoaloitteesta

    "Tällainen vallankäyttö on tyypillistä Erving Goffmanin totaali-instituutioille. Niihin kuuluvat mielisairaala, vankila, armeija ja lastensuojelu. Totaali-instituutioissa on tiukat säännöt, komentohierarkia ja jyrkät rangaistukset sääntöjen rikkomisesta. Hierarkialle on tyypillistä se, että tuki riippuu sanojan asemasta eikä tuen tarpeesta. Oikeustasojen nosto ja lasku lastensuojelussa vastaavat suljetun psykiatrisen osaston käytäntöjä. Näitä ovat vapareiden nostot ja laskut sääntöjen noudattamisen perusteella".

    "Läsnäoleva intensiiviterapia samalla poistaa koko lääkepakon, koska perinteinen psyykelääkitys on tarkoitettu turvaksi mielenterveyspotilaan yksin ollessaan tai myöntyvyyteen pakottamiseksi. Lääkitys voi olla myös hiljentämistapa. Tämä korjaa samalla psykiatrian virheellisen tradition. Psykiatri Ben Furman kirjoitti 20.6.2017 kirjassaan Mad In Finland, että "psykiatrisia palveluja ei ole tehty asiakkaille". Psykiatri Tomi Bergström kirjoitti Helsingin Sanomissa 11.1.2023, että “diagnoosijärjestelmässä on merkittäviä eettisiä ongelmia. Diagnoosi estää potilaan asioiden käsittelyn ilman ennakko-oletuksia ja saa potilaan etsimään itsestään diagnoosille sopivia piirteitä”. Potilaat siis identifioituvat mielenterveyssyytöksiin, sortuvat käristämisen alaisena ja diagnoosit ovat tieteellisesti epävalideja. Sosiologiassa tämä ongelma on kuvattu Louis Althusserin termillä “interpellaatio”. Ihminen omaksuu sosiaalisen roolin muiden palautteen perusteella. Ongelmasta tehdään rooli eikä sitä pyritä ratkaisemaan vaan sitä käytetään tekosyynä oikeustasojen alentamiseen rangaistukseksi tottelemattomuudesta. Tuki ei suuntaa pärjäämiseen arjessa vaan sairaan roolin omaksumiseen ja riippuvuuteen viranomaisista. Psykiatrisessa hoidossa on siis sama autoritaarisuuden ongelma kuin poliisilla ja lastensuojelulla. Palvelu on luotu auktoriteettien aseman varmistamista varten".
  4. "Jos vanhempi pahoinpitelee lasta ja sitten vaatii lastensuojelun kaatamista, merkitsee se vaatimusta saada omistaa lapsi. Lastensuojelu on poistanut vanhemman hyväksikäyttävän yhteyden lapseen ja vanhempi kohdistaa vastustuksensa poistotoimenpiteeseen. Hyväksikäytön merkitys on omaisuus, hyöty ja esineellistävä käyttö lasta kohtaan. Kaikki mitä sosiaalityöntekijät valehtelevat, on totuus. Kaikki lastensuojeluvanhemmat ovat hyväksikäyttäjiä. Kaikki lastensuojelun vastustaminen on hyväksikäytön puolustamista, joka on itsekästä, häpeällistä ja naurettavaa".

    Suomalaisen vihaajan ideologia perustuu olettamukseen siitä, että jos vanhempi pahoinpitelee lasta. Kun vanhempi ei pahoinpitele lasta ja sosiaalityöntekijä valehteli niin, koko reagointi vanhemman vastustusta kohtaan menettää pohjansa.
  5. Lastensuojelun kaatoaloite korjaa järjestelmän, jossa toimii lapsellisia millenniaalisia nuoria aikuisia sosiaalityöntekijöitä lastensuojelussa, jotka ottavat vastaan komentoja salaisilta pomoilta ja valehtelevat mielenterveysongelmia lapsista ja vanhemmista, jos vastustamme heitä. Analyyttisemmin se korjaa valtion virkavallan tavan käyttää kansalaisten vikoja ja hätää viranomaisen aseman tehostamiseen, hallintaan, jossa ei ehdoteta ratkaisuja eikä voimaannuteta muutokseen. Nämä voidaan asettaa kausaaliseen järjestykseen. Organisaatio kehittää vallan tehostamiskeinoja, joilla se aiheuttaa ratkaisujen etääntymisen ja syrjäytymisen.
  6. Mä otin nää meijän aloitteesta. Nykyiset palvelut ovat lastensuojelun alaisia.

    "Varhaiskasvatustyöntekijät, päiväkodit, neuvolat ja koulut kyttäävät poikkeavuuden ja virkamiehen vastustamisen merkkejä ja rankaisevat niistä tekemällä lastensuojeluilmoituksia. Samalla lapsi on iloinen ja terve kotona."

    "THL on jo ideoinut vastaavan perhekeskuksen, mutta se on alisteinen lastensuojelun työntekijöille. Jos he päättävät ottaa lapsen pois vanhemmilta, vanhemmat eivät pääse yhdessä lapsensa kanssa perhekeskukseen. Lisäksi Loppu sijaishuollolle Ry osallistui THL:n Perhekeskuskonferenssiin 2025, jossa eräs puhuja puhui kommunikaatiosta "asiantuntijoiden ja johtoportaan välillä". Sillä ei ole mitään tekemistä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kommunikaation kanssa. THL:n Perhekeskus tapahtuu vain yhteiskunnan virkavallan tasolla https://odysee.com/@huostaanottoonkiellettävä:6/Loppu-Sijaishuollolle-Ry--Perhekeskuskonferenssi-2025,-Lastensuojelun-keskusliitto:d "


    Joku kirjoitti: "Tuo laitosjuttu sisältää sellaisen vaaran, että sen ympärille kehittyy sitten bisnes ja epätieteelliset arvioinnit."

    "Niin on käynyt vain silloin, kun muita ei päästetä vaikuttamaan keskusteluun ja arviointi tehdään salaa ja yksipuolisesti viranomaisten toimesta. Perhekeskuksessa on dialogi ja avoin käsittely. Kun vanhempia, lapsia ja yhteisöä ei voi erottaa, viranomaiset joutuvat käymään vuoropuhelua eivätkä voi tehdä epätieteellisiä arvioita ja yhteisö joutuu harkitsemaan ennakkoluulojaan ja osuuttaan syrjäytymisessä. Ammattilaiset ja yhteisön jäsenet joutuvat muuttamaan arvioitaan, muodostavat eri osapuolten kanssa teon ja haitan määritelmän ja sopivat ratkaisun siihen."

    Lastensuojelun kaatoaloite korjaa järjestelmän, jossa toimii lapsellisia millenniaalisia nuoria aikuisia sosiaalityöntekijöitä lastensuojelussa, jotka ottavat vastaan ​​komentoja salaisilta pomoilta ja valehtelevat mielenterveysongelmia lapsista ja vanhemmista, jos vastustamme heitä.
  7. Nettimökki on huijaus vuokraajille. Se on määräaikainen ja siitä pitää maksaa 380 euroa vuosi. Sitä ei saa purkaa. Jos et ansaitse sitä vuokratuloista, menetät sen. Nettimökki ei anna mitään korvauksia vieraiden tekemistä varkauksista tai tuhoista eikä anna arvostella vieraita. Sopimussivulla mainitaan näkyvästi, että "vuokrausmaksu peritään osissa joka vuokrauksessa". Ei sitä, että vuokrausmaksu on 380 euroa vuodessa. Nettimökki syyttää minua avoimesti siitä, etten lukenut koko sopimusta ja siitä, etten ole vuokrannut mökkiä kertaakaan. Intrumin kusipäät perivät vielä 40 euroa perintämaksua. Nettimökin tyttö kirjoitti ivallisesti "suosittelen käyttämään jäljellä olevan puoli vuotta eduksi". Otin sopimuksen kesällä 2024 ja sain kuusi kyselyä. Hinnoittelen talomme 30 euroa yö + 9 euroa lisävieras per yö. Vain kaksi vierasta oli tosissaan, mutta saisin noilta vuodessa 200 euroa. Vuokraan taloamme Airbnb:ssä samalla hinnalla, josta olen saanut kahdessa vuodessa 21 asiakasta. Kyse on siitä, että vuokraan edullista kohdetta yksityisasunnosta tavallisille ihmisille, enkä kallista kohdetta, jonka mukaan Nettimökki Booking ja kaikki systeemivuokraussivustot on suunniteltu. Niiden hinta on korkea siksi, että niissä teeskennellään hotellia, kaikki on uusinta huutoa, vakuutukset, säädökset, hälytykset, sähköiset avainlaatikot ja kunnallistekniikka ja pinnat on hoidossa. Airbnb luotiin siksi, että vuokrauspalvelua ei ollut yksityisille vuokraajille, joilla ei ole isoa yritystä. Myös perinteisten sivustojen vuokraajilla on se asenne, että jos heitä ei miellytä, he voivat poimia pikkujuttuja seinien tahroista ja mieltymyksistä lakanoiden laatuun, ja väittää, että paikka ei sovellu vuokraukseen. Siksi systeemivuokraussivustojen asunnot näyttävät kaikki moderneilta ja pintaremontoiduilta. Jos asiakas ei saa kaikkea mitä haluaa, vuokraajalla ei ole oikeutta pyytää rahaa ja minua kohdellaan huijarina, jonka pikkutavarat saa rikkoa tai varastaa ja jonka omaa syytä on, jos kate ei riitä korjauksiin. Vähän niin kuin isoissa paikoissa hajottaminen ei haittaa, kun bisneksillä on kuitenkin miljoonia pankissa. Siksi kirjoitinkin Airbnb-mainokseeni, että tämä mainos tarkka. Arvostele tarkkuuden eikä odotuksiesi mukaan. Rakkaudenmaja Kaukola
  8. Lastensuojelu on se taho Suomessa, joka hoitelee yhteiskunnasta pahiten vieraantuneet, vääränlaisimmat tyypit. Meidän tekomme ovat olettavasti niin pahoja, ettei tavallinen suomalainen kestä kohdata tosiasioitamme. Se tehtävä on annettu sosiaalihuollolle. Koska asiat ovat villejä ja vaarallisia, sosiaalityöntekijöitä ei valvota vaan asia jätetään heille. Koska meillä on niin paha tilanne, sosiaalityöntekijät eivät asetu sen eteen koko painolla ja lapset viedään syrjään, jossa tilanne ei haittaa heitä. Vanhemmat ovat yhteiskunnan syrjimiä ja lastensuojelu varmistaa, että meidän lapsemme saavat paremman elämän. Siksi myös lastensuojelun tukitoimet ovat niin brutaaleja, säälimättömiä ja vahingollisia eikä työntekijä välitä toimien aiheuttamasta vahingosta vanhempien ja lasten elämään. Se on viimeinen ja ideologisesti huonoin todellisuus. Todellisuudessa sosiaalityöntekijät luovat kuvan siitä ongelmasta itse ennakkoluulojen perusteella ja syrjäyttävät meidät sekä jakelevat kontaktioikeuksia lapsiimme tällaisen annetun olemuksen mukaan
  9. Huostaanotto on kiellettävä ja korvattava perhekeskuksella - lastensuojelun kaatoaloite 2025 joulu 11.

    Tätä lukiessa tulee jo sellainen tunne, että teksti on juuri oikeaa asiaa, se tuo esiin teräviä pointteja toinen toisensa jälkeen ilman poukkoilua, rönsyilyä, kielioppivirheitä, affektioita tai harhoja sekä tarjoaa selkeän virkamielivallan määritelmän, esittää kattavasti kaikki tunnetut esimerkit mediasta, kattavan yhteiskuntatieteellisen kontekstin ja lopullisen ja pätevän ratkaisun mielivaltaan.
  10. Lasten ja vanhempien erottamisen kieltäminen korjaa lastensuojelun ongelmat



    1 Rankaisumentaliteetti ratkeaa vanhempien ja lasten erottamisen kieltämällä. Se poistaa valtion viranomaiselta rankaisukyvyn, jolloin sosiaalityöntekijä ei kykene rankaisemaan, vaikka haluaisikin. Yhdessä toimiva tuki on perhekeskeinen valvontajärjestelmä viranomaisten mielivaltaa vastaan.



    2 Aito tuki toteutuu perhekeskuksen vuoropuhelussa, arjessa ja perheelle itselleen tärkeiden asioiden keskellä annettavan palautteen kautta, objektiivisesti tunnistettuun ja yhdessä määriteltyyn ongelmaan tarkoitetun ammattilaistyön työn kautta sekä luottamuksesta, jossa ei ole uhkaa lapsen menettämisestä missään kriisissä.



    3 Ennakkoluuloisuus lastensuojeluvanhempia vastaan vähenee vuoropuhelun, henkilökohtaisesti annetun perheilmoituksen (7), tasa-arvon, yhteisten tavoitteiden, yhteistyön ja institutionaalisen kannustuksen avulla.



    4 Lasten pahoinpitely estetään samanlaisella väliintulolla ja varhaisella puuttumisella kuin nytkin, mutta samalla puututaan pahoinpitelyn syihin ja tuki suunnataan koko pahoinpitelijän elämään. Lasten kuolemat estetään myös poistamalla perhetyöstä autoritaarinen kasvatusajattelu ja valtion väkivalta. Vanhempien kuolemat estetään kieltämällä vanhempien kohtelu rikollisina, vaarallisina ja tuomittavina ja pitämällä meidät mukana ryhmienvälisessä toiminnassa ja lapsemme lähellä muiden valvonnassa. Turhat huostat loppuvat siksi, että huostaanotot kielletään eikä niitä enää voi tehdä terveille ja iloisille lapsille virkamiehen ja vanhemman välisen valta-asetelman takia



    5 Lastensuojelun ruuhkat poistuvat keskustelusta siksi, että ne ovat aina olleet rahoituksen ja autoritaarisen vallankäytön pyytämistapoja politiikassa, eikä mitään ruuhkaa ole todella olemassa. Perhekeskus vähentää perhetyöilmoituksia, koska ilmoittajilla ei ole yhtä monta aitoa huolta kuin ennakkoluuloja vanhempia vastaan. Perhekeskus lyhentää hoitoaikoja, koska tuki perustuu todelliseen haitan korjaamiseen ja välittömään palautteeseen, eikä jatka nykyisiä eristyskausia, joita sosiaalityöntekijät jakavat heikentääkseen vanhemman ja lapsen kykyä vastustaa. Lastensuojelun ikuinen noin 1.3 Mrd tasainen rahoitus pienenisi siksi, että lasten sijaishuoltoa ei enää rahoiteta täysi-ikäisyyteen asti. Sosiaalityöntekijöiden virkojen vähyys korjautuu siksi, että he ovat itse luoneet palveluntarpeen ja tekaiseet huolet, eivätkä he edes käytä kuin puolet työajastaan asiakkaiden kohtaamisiin.



    6 Perhekeskus korjaa Suomen syvän kyvyttömyyden käsitellä perheväkivaltaa takaamalla suomalaisille luotettavan, turvallisen ja aidon kohtaamisalustan perhekeskuksessa sekä yksilöille, joihin lukeutuvat myös lapsen vanhemmat, yhteisölle että viranomaisille.



    8 Perhekeskus poistaa ammattilaisten hierarkinen asettelun keskittämällä kommunikaation tasavertaisesti koko lasta ympäröivälle yhteisölle, eikä "asiantuntijan ja johtoportaan välille" sekä poistamalla sijaishuollon, jolloin rankaisumentaliteetti poistuu myös varhaiskasvatuksen, pedagogian, psykologian, koulun ja lastensuojeluviraston väliltä.
  11. He kätkevät pakottamisen lässyttävään, teennäiseen sosiaalityön asiakkaan kohtaamistapaan ja vetoavat moraaliseen oikeuteen, psykologisointiin ja kuntoutukseen alentaessaan oikeuksia ja vapauksia tahtonsa rikkomisesta.



    Syy huostaanottoihin on siis se, että lastensuojelun organisaatio ei usko pystyvänsä kasvattamaan lasta tukitoimien avulla, kun vanhempi vastustaa. Huostaanotto tehdään juuri niin nopeasti, kuin sosiaalityöntekijät havaitsevat, ettei vanhempi tule koskaan tottelemaan heitä. Huostaanottoa jatketaan siksi, että vanhempi ei tottele, mutta se perusteellaan asiakirjoissa valheella "vanhemman mielenterveysongelmat eivät ole väistyneet". Se ei liity lapsen tilanteeseen tai vaaraan mitenkään.

    Sosiaalityöntekijät ja heidän moraalis-sävytteinen rangaistusmielialansa ja ihmisten olettamukset vanhemmista eivät pyri sosiaalipedagogiseen voimavarojen antamiseen, persoonalliseen kasvuun ja ongelmien ratkaisemiseen. Kyse ei ole vain siitä, että havaitseeko sosiaalityöntekijä ongelman vai ei ja toimiiko hän silloin vaan siitä, että lastensuojelu luo riippuvuuden, jossa ihmiset eivät voi kokeilla, miettiä ja oppia elämää. Se estää ongelmien ratkeamisen. He ovat täysin epäpäteviä antamaan tukea. Arvio menee aina vikaan ilman sen kohteen mukana oloa. Yksipuolinen ja auktoriteettiin perustuva sanelu estää toisten ymmärtämisen ja kasvamisen.
  12. Lastensuojelun ongelman määritelmä







    Lastensuojelutoiminta on kuriregiimi, joka tähtää regiimin totteluun eikä tukeen. Regiimi rankaisee tottelemattomuudesta ja itsenäisyydestä nöyryyttämällä, valehtelemalla mielenterveydestä, riistämällä oman lapsen ja eristämällä tukitoiminnasta. Rangaistuksena sosiaalityöntekijät voivat tehdä mitä tahansa ja keksiä toinen toistaan törkeämpi valheita. Tällä on useita vahingollisia vaikutuksia. Sosiaalityöntekijät käyttävät ihmisten kriisejä verukkeena viranomaisen interventioon, rahoitukseen ja vallankäyttöön. He eivät korjaa ongelmia antamalla tukea vaan käyttävät ongelmia siihen, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät pääsevät kuulemaan ja valvomaan uhrin tilannetta. He eivät puutu väkivallan tekijän ongelmiin vaan uhrin elämään, järkyttävät uhria monialaisessa yhteistyössä eri viranomaisten voimin puhumalla väkivallan aiheuttamista oireista uhrille ja manipuloivat uhria kertomaan yksityisasiansa sekä luovuttamaan hallinnan sosiaalityöntekijälle. Lapsia kuolee lastensuojelun valvonnassa, koska sosiaalityöntekijät jättävät sairaat vanhemmat yksin lapsensa kanssa. He ovat antaneet näyttöjä tottelusta ja se on tyydyttänyt sosiaalityöntekijän. He saattavat suunnitella huostaanottoa, mutta jättävät kotiin siksi aikaa tuen antamisen sijaan. Lapsia kuolee siksi, että sosiaalityöntekijät vangitsevat sairaat nuoret kontrollilaitoksiin, joissa he romahtavat (esim. Heidi Pietilä, k. 2021, julkaistu äidin luvalla). Sosiaalityöntekijöiden ainoa näkökulma on regiimin tottelu, josta käsin he tulkitsevat ongelmat ja vastustuksen tottelemattomuuden puutteeksi. Siitä heillä on syytä rangaista alentamalla lapsen tapaamisoikeuksia. Näin eristäminen ja pakottaminen pahentavat ongelmia sekä vanhemmilla että lapsilla. Sosiaalityöntekijät pitävät tottelemista todisteena toipumisesta, vaikka ongelmiin ei anneta tukea. He jättävät tottelevaiset ja myöntyväiset yksin kotiin. He eivät kykene edes havaitsemaan perheiden olotilaa riskien tunnistamiseksi vaan pelkästään myöntyvyyttä valvontaan. Sosiaalityöntekijät ovat tietoisesti nostaneet heidän “oikeustasoaan” ja päättäneet jättää heidät yksin äärimmäisissä tilanteissa. He valehtelevat mielenterveyshuolia, jos vanhempi, lapsi, muut viranomaiset tai ammattilaiset eivät tottele sosiaalityöntekijää ja ottavat terveet ja iloiset lapset turhaan sijaishuoltoon.



    Suomen hallitus on luonut valheen väkivallan kasvusta vanhempia vastaan. Lapsen kokeman väkivallan verukkeella manipuloidaan ihmisiä kannattamaan virkamiesten vallankäyttöä lastensuojelussa ja väkivallalla alistetaan vanhemmat ja lapset virkavaltaan. Lastensuojeluorganisaation agenda on sosialisoida lapset yhteiskuntaan sopiviksi, jotta lapset tottelisivat valtion viranomaista varhaiskasvatuksessa, koulussa ja työelämässä. Tavoite on kasvattaa lapsista tuottavia työläisiä. Tämä on optimistinen tulkinta lastensuojelusta. Realistinen tulkinta on se, että lastensuojelu suojelee valtiota poikkeavilta yksilöiltä, jotka uhkaavat vakautta ja hallinnon toteutusta erityisesti koulussa, jossa ongelmanuoret häiritsevät isoa määrää muita sosialisoitavia nuoria ja estävät koulun sosialisaatiotehtävän. Lastensuojelu vaatii valtiolle sopimattomien piirteiden tukahduttamista, jotta ne eivät häiritsisi yhteiskuntaa, jota valtio sanelee. Siksi päätökset ovatkin ristiriidassa perheiden kokemuksen kanssa. Se pitää tehdä itse, ja kykenemättömyys tai vastustus osoittavat kykenemättömyyttä siihen. Siksi sosiaalityöntekijät reagoivatkin vastaväitteisiin samalla ankaruudella kuin todellisiin ongelmiin. He alentavat vapauksia, koska ne vaarantavat hallinnon. Vastalauseet riisuvat sosiaalityöntekijät hyväntekijän ja tukijan kaavusta ja paljastavat heidän kuriajattelunsa. Heidän valheensa loppuvat ja he käyttävät asiakkaita vastaan väkivaltaa.

    Lastensuojelu puuttuu ennakkoluuloisten suomalaisten toimintaan siksi, että he varmistavat sen, etteivät tunteelliset ja kouluttautumat tavikset hoitele lastensuojeluvanhempia lainvastaisesti pois pelistä. He eivät kuitenkaan sano tätä koskaan ääneen vaan vetoavat lapsiin ja auttamiseen, jolla suomalaiset vakuutetaan virkavallan hyväntahtoisuudesta. Lastensuojelu järkeistää puuttumisen lastensuojeluvanhempien elämään siten, että huono tai outo käytös uhkaa yhteiskunnan toimivuutta ja lapsen sopeutumista siihen sekä että jos olisit normaali, sinusta ei tehtäisi lastensuojeluilmoituksia. He eivät sano niin vaan valehtelevat vanhempien ja lasten olevan sairaita saadakseen valtaa. Tämäkään ei auta toipumaan perheväkivallasta tai lisää luottamusta ja vuoropuhelua.

    Lastensuojelu on valtion kontrollin ydin, ja muut instituutiot ovat sen tukipalveluja. He kaappaavat tukipalvelun valtiovallan toteuttamiseen. He tekaisevat valheellisia hätä- ja sairaustilanteita, jotta valtion kurivalta näyttäisi hyväntahtoiselta ja lailliselta.
  13. Qsitoisiko sosiaalinen valuutta ihmiset poliittisesti, jos sitä maksettaisiin enemmän tottelusta ja vähennettäisiin tottelemattomuudesta?

    A Grok "Kyllä, tällainen sosiaalinen valuutta voisi sitoa ihmisiä poliittisesti. Kiinan järjestelmässä palkkiot tottelevaisuudesta ja rangaistukset tottelemattomuudesta ohjaavat käyttäytymistä, edistäen mukautumista valtion vaatimuksiin ja vähentäen vastarintaa taloudellisten seurausten kautta".
  14. Lastensuojelun ongelman määritelmä



    Lastensuojeluorganisaation ongelma on tämä: Vallankäyttö, jossa työntekijät keksivät mielenterveysvalheita ja vääristelevät perheiden asiat varmistaakseen virkamiehen aseman toteutumisen. Suomen hallitus on luonut valheen väkivallan kasvusta lastensuojelun vallankäytön laajentamiseksi vanhempia vastaan. Lapsen kokeman väkivallan verukkeella manipuloidaan ihmisiä kannattamaan virkamiesten vallankäyttöä lastensuojelussa ja väkivallalla alistetaan vanhemmat ja lapset virkavaltaan. Lastensuojeluorganisaation agenda on sosialisoida lapset yhteiskuntaan sopiviksi, jotta lapset tottelisivat auktoriteetteja varhaiskasvatuksessa, koulussa ja työelämässä sekä sopeutuisivat yhteiskunnalliseen hierarkiaan. Sosiaalityöntekijät ajattelevat, että huono tai outo käytös uhkaa yhteiskunnan toimivuutta ja lapsen sopeutumista siihen sekä että jos olisit normaali, sinusta ei tehtäisi lastensuojeluilmoituksia. He eivät sano niin vaan valehtelevat vanhempien ja lasten olevan sairaita saadakseen pakottaa valvontaan tai ottaa lapsen pois. He kaappaavat lain, julkiset verovarat ja julkisen palvelun agendansa toteuttamiseen. He eivät tue vanhempia ja lapsia tai ratkaise ongelmia vaan vaativat niiden hoitamista itse, jotta ne eivät estäisi lastensuojelun toimintaa. He kätkevät syrjinnän lässyttävään, teennäiseen sosiaalityön asiakkaan kohtaamistapaan ja vetoavat moraaliseen oikeuteen, psykologisointiin ja kuntoutukseen alentaessaan oikeuksia ja vapauksia tahtonsa rikkomisesta. Syy huostaanottoihin on siis se, että lastensuojelun organisaatio ei usko pystyvänsä kasvattamaan lasta tukitoimien avulla, kun vanhempi vastustaa. Huostaanotto tehdään juuri niin nopeasti, kuin sosiaalityöntekijät havaitsevat, ettei vanhempi tule koskaan tottelemaan heitä. Se ei liity lapsen tilanteeseen tai vaaraan mitenkään. Lastensuojelu lisää huostaanottoja rangaistuksena holhouksen vastustamisesta, koska se uskoo tehtävänsä olevan siitä rankaisu eikä tuki. Lapsia kuolee lastensuojelun valvonnassa, koska sosiaalityöntekijät jättävät sairaat vanhemmat yksin lapsensa kanssa. He ovat antaneet näyttöjä tottelusta ja se on tyydyttänyt sosiaalityöntekijän. He saattavat suunnitella huostaanottoa, mutta jättävät kotiin siksi aikaa tuen antamisen sijaan. Sosiaalityöntekijät pitävät ongelmia ja sairauksia tottelemattomuuden puutteena, josta on syytä rangaista alentamalla lapsen tapaamisoikeuksia. Näin eristäminen ja pakottaminen pahentavat ongelmia sekä vanhemmilla että lapsilla. Sosiaalityöntekijät pitävät tottelemista todisteena toipumisesta, vaikka ongelmiin ei anneta tukea. He valehtelevat mielenterveyshuolia, jos ei tottele ja ottavat terveet ja iloiset lapset turhaan sijaishuoltoon. He jättävät tottelevaiset ja myöntyväiset yksin kotiin. He eivät kykene edes havaitsemaan perheiden olotilaa riskien tunnistamiseksi vaan pelkästään myöntyvyyttä valvontaan. Sosiaalityöntekijät ovat tietoisesti nostaneet heidän “oikeustasoaan” ja päättäneet jättää heidät yksin äärimmäisissä tilanteissa. Sosiaalityöntekijät ja heidän moraalis-sävytteinen rangaistusmielialansa ja ihmisten olettamukset vanhemmista eivät pyri sosiaalipedagogiseen voimavarojen antamiseen, persoonalliseen kasvuun ja ongelmien ratkaisemiseen. Kyse ei ole vain siitä, että havaitseeko sosiaalityöntekijä ongelman vai ei ja toimiiko hän silloin vaan siitä, että lastensuojelu luo riippuvuuden, jossa ihmiset eivät voi kokeilla, miettiä ja oppia elämää. He ovat täysin epäpäteviä antamaan tukea. Arvio menee aina vikaan ilman sen kohteen mukana oloa. Yksipuolinen ja auktoriteettiin perustuva sanelu estää toisten ymmärtämisen ja kasvamisen. Lastensuojelulain ja suomalaisen kulttuurin välillä on vakava ristiriita. Laki velvoittaa tukeen, mutta silti kaikki väittävät, että "on hyvä, että tuollaiselta vietiin lapsi turvaan".
  15. Eli jos rahanteko kiellettäisiin, olisivatko huostaanottopäätösten perusteet muuten oikein? Voitko lopettaa tuon lapsikauppapaskapuheen? Se estää haastamasta sosiaalityöntekijöiden valheita
  16. Terve yhteiskunta syntyy silloin, kun turvallisuus, tasa-arvo ja vapaus muodostavat tasapainon. On typerää pelkistää Vasemmistoliiton puheenjohtajan lausunto "turvallisuudenvastaisuudeksi"
  17. Lastensuojelun kielellisen piilovallan esimerkkejä uusi linkki https://drive.google.com/file/d/1zuiR6coPuvwtpH6O4UJjqv-oE2XX-i8O/view?usp=sharing
  18. Uusi aloitteen sijainti Google drivessa

    https://docs.google.com/document/d/1SGkmDrM-MnYd_1tybLIPlrPKElYTVYjwqn_MUCfHPkc/edit?usp=sharing
  19. Läsnäoleva intensiiviterapia samalla poistaa koko lääkepakon, koska perinteinen psyykelääkitys on tarkoitettu turvaksi mielenterveyspotilaan yksin ollessaan tai myöntyvyyteen pakottamiseksi. Lääkitys voi olla myös hiljentämistapa. Tämä korjaa samalla psykiatrian virheellisen tradition. Psykiatri Ben Furman kirjoitti 20.6.2017 kirjassaan Mad In Finland, että "psykiatrisia palveluja ei ole tehty asiakkaille". Psykiatri Tomi Bergström kirjoitti Helsingin Sanomissa 11.1.2023, että “diagnoosijärjestelmässä on merkittäviä eettisiä ongelmia. Diagnoosi estää potilaan asioiden käsittelyn ilman ennakko-oletuksia ja saa potilaan etsimään itsestään diagnoosille sopivia piirteitä”. Potilaat siis identifioituvat mielenterveyssyytöksiin, sortuvat gaslightingiin ja diagnoosit ovat tieteellisesti epävalideja. Sosiologiassa tämä ongelma on kuvattu Louis Althusserin termillä “interpellaatio”. Ihminen omaksuu sosiaalisen roolin muiden palautteen perusteella. Ongelmasta tehdään rooli eikä sitä pyritä ratkaisemaan vaan sitä käytetään tekosyynä oikeustasojen alentamiseen rangaistukseksi tottelemattomuudesta. Tuki ei suuntaa pärjäämiseen arjessa vaan sairaan roolin omaksumiseen ja riippuvuuteen viranomaisista. Psykiatrisessa hoidossa on siis sama autoritaarisuuden ongelma. Palvelu on luotu auktoriteettien aseman varmistamista varten.



    Minun ei täydy todistaa, että perhelaitos ratkaisee kaikki äärimmäiset ongelmat, ennen kuin vanhemmilla ja lapsilla on oikeus pysyä yhdessä valvonnassa ja sosiaalityöntekijöiden valehteluun puututaan.







    Perheet voisi laittaa nykyisiin perhekuntoutus- ja sijaishuoltopaikkoihin. Ne vain miehitetään ja kalustetaan lapsille ja perheille sopiviksi. Sitä kehitetään paremmaksi.







    Joku kirjoitti: "Tuo laitosjuttu sisältää sellaisen vaaran, että sen ympärille kehittyy sitten bisnes ja epätieteelliset arvioinnit."







    Niin on käynyt vain silloin, kun vanhempia ei päästetä hoitoon ja arviointi tehdään salaa ja yksipuolisesti viranomaisten toimesta. Perhekeskuksessa on dialogi ja avoin käsittely. Kun vanhempia ja lapsia ei voi erottaa sekä ollaan vuoropuhelussa, ei voida tehdä epätieteellisiä arvioita. Ammattilaiset puuttuvat oikeaan ongelmaan ja käyvät vuoropuhelua perheen ja yhteisön kanssa. Perhekeskuksen keskeinen havainto on poistaa ammattilaisten hierarkinen asettelu, jossa ylimmäksi asetettu sopeuttava lastensuojelun sosiaalityöntekijä estää yhteisössä toimivia psykologeja ja pedagogeja havaitsemasta tuen aiheita. Kyse on sosiaalipedagogisesta dialogisesta työotteesta.







    Lisäksi olisi kiva saada terapia päin pläsiä. Sitä varten se simulointi on. "Lapsesi huusi sinulle, koska olit uppoutunut omaan esiintymiseesi". "Lapsesi on levoton, koska häntä kohdellaan alentuvasti". "Me kohtelemme sinua hyvin, jotta opit kohtelemaan lastasi hyvin".







    Perhekeskus on kompromissi, jossa virkavalta menettää sijoituspäätökset, mutta saa valvoa lapsen turvallisuutta ja puuttua yksityiselämään, ja jossa me perheet alistumme valvontaan, mutta pysymme yhdessä.





    Perhekeskuksen malli edistäisi koko yhteiskuntaa eikä pelkästään lasta vahingoittavan vanhemman toimintaa. Sen avulla korjautuisivat monet hierarkiset virheet vankeinhoidossa, rikosoikeudessa ja organisaatiojohtamisessa. Perhekeskus keskittyy kuitenkin vain lapsiperheiden asioihin. Osallisuuteen perustuva oppimismalli toisi ammattilaiset ja tieteen edustajat yksilöiden elämään liberaalisessa merkityksessä eikä fasistisessa kontrollimerkityksessä. Tuki lakkaisi olemasta ongelmakeskeistä, jossa ammattilaiset etsivät vikoja ja puuttuvat silloin, kun vikoja löytyy sekä tulkitsevat ominaisuuksia, vaiheita ja valintoja vioiksi niiden hermeneuttisen ymmärtämisen ja voimavaranäkökulman sijaan, jotta he voisivat toteuttaa määräysten vaatimaa vikojen korjaamista. Tiede ja kiireetön, perusteltu näkemys voitaisiin ulottaa kansalaisyhteiskuntaan sen sijaan, että yksilöt raahataan klinikalle ja laitokseen sekä pois luonnollisesta ja omasta ympäristöstä.









    Perhelaitoksessa todistetaan ongelmat ja ehdotetaan vaihtoehtoja ihmisten yksityiselämään. Huostaanoton poisto poistaa rinnakkaisvahingot ja kärsimykset.



    Perhelaitos on perhetyötä, joka pudottaa pois kielellisen olettamuksen toisen osapuolen suojelusta. Se ei viittaa perinteiseen lastensuojelun valvomaan perhetyöhön.
  20. Perhelaitos sijaishuollon korvaavana palveluna uudelleenkirjoitus 2025 marras 18







    Lasten ja vanhempien erottamisen kieltäminen lailla on kaikkien ratkaisujen perusta.







    Perhekeskus toimisi käytännössä näin. Lapsi viedään kotoa laitokseen mistä tahansa ilmoituksesta. Perhetyön aloittamisen kriteerit pysyvät ennallaan, eli perhetyöilmoituksista lähetetään kutsu perhetyöhön. Toiminta on kuitenkin täysin erilaista.



    Lastensuojelu lakkautetaan ja perhekeskuksessa työskentelevät sosiaalityöntekijät tekevät lähetteitä perhekeskukseen ilmoitusten perusteella. Perhelaitoksessa sosiaalityöntekijöiden rooli on minimissään varmistaa lasten ja vanhempien sopeutuminen yhteiskuntaan ja maksimissaan valvoa ja tukea tuhoisista kriiseistä toipumisessa, mutta he eivät voi enää vähentää lapsen ja vanhemman kontaktia rangaistukseksi tottelemattomuudesta.



    Dialogissa työntekijän pitää aina todistaa, miksi jostain teosta on sosiaalista, henkistä tai fyysistä haittaa ja sitten ratkaista se toiminta. Orgaaninen reagointi muodostuu tällaisten todisteluiden ja arjen pohjalta.







    Sosiaalityöntekijä voi pakottaa lapsen aina perhekeskukseen, kun hän tahtoo. Laitoksessa selvitetään haitat konkreettisesti ja kutsutaan tukeen. Siellä ei kuitenkaan voi pitää kauempaa kuin esimerkiksi yhden vuorokauden. Jos vanhempi ei halua tulla laitokseen, lapsi otetaan huostaan. Mieltä muuttamalla huosta muuttuu taas perhelaitokseksi. Tällöin sosiaalityöntekijä antaa perhekeskukselle tehtäväksi haastaa niskoitteleva vanhempi aiheuttamastaan haitasta. Vanhempi haastetaan perusteellisesti ja asiantuntevasti. Jos lapsi on terve ja iloinen, perhe päästetään kotiin vuorokaudessa, mutta silloinkin viranomaisilla on oikeus jatkaa perhetyötä kotoa käsin. Viranomaiset voivat aina halutessaan eskaloida kotituen perhekeskukseksi.



    Hoidosta kieltäytyminen tai haistattelu eivät poista oikeutta asumiseen valvotusti lapsen luona. Toiveet kotiin pääsemisestä riippuvat siitä. Se on virkamiehen litmustesti. Sosiaalityöntekijän pitää niellä se antamatta rangaistuksia. Vanhemmilla ja lapsilla on oikeus paitsi autonomiaan myös persoonaan. Vanhemman omat vaikeudet eivät ole perhekeskuksen asia, jos ne eivät vaikuta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Perhe saa elää kotona niin kauan kuin haittaa tästä ei voida osoittaa.



    Kun ongelma vaarantaa akuutisti turvallisuuden, siis jos lapsi ei ole terve ja iloinen tai viranomainen ei saa vanhempaa myöntymään tukeen, lapset ja vanhemmat yöpyvät laitoksessa sen vuoksi, että haitta voidaan osoittaa. Silloin muutetaan perhekeskukseen, jossa niin sanotut lapsenmurhat voidaan estää. Jos taas vanhemmat eivät halua lapsiaan, on kyse sijaisperheestä, niin kuin normaalisti. Se on kiistaton asia. Milloin näin muka käy? Silloin sosiaaliviranomaisen tavoite on vetää, rohkaista vanhemmat tai toinen takaisin lapsenkasvatukseen eikä päinvastoin, niin kuin nyt tehdään. Silloinkaan perhekeskus ei ole suljettu laitos vaan perhekeskuksessa asuessa käydään edelleen koulussa, päiväkodissa ja töissä, mutta jalkautuvalla tuella juuri niin kuin kotona asuessa.

    Jos lapsi on terve ja iloinen, vanhempi myöntyy sopeutukseen ja virkamies antaa luvan, perhe elää kotona, jossa ongelmiin vastataan välittömällä palautteella. Toiminta tapahtuu normaalissa arjessa kotona, päiväkodissa, koulussa ja neuvolassa



    Perhelaitoksessa annetaan erimuotoisia intensiiviterapioita. Ne on suunnattu todelliseen asiaan eikä sosiaalityöntekijän vallantavoitteluun. Se erottuu ongelmakeskeisestä raskaan lääkityksen, sääntöjen ja rangaistusten menetelmästä tukemalla terveellisten ja hyvään oloon pyrkivien elämäntapojen tekemisessä. Se on niin kuin vanhemmuustakuu. Se on uusi palvelumuoto. Toimintaan osallistuu perhetyöilmoituksen tekijä, jossa hän saa perustella syyn ilmoitukseen omalla nimellään ja kasvoillaan. Jos voidaan todistaa haittoja, keskusteluun osallistuu kaikki siihen liittyvät henkilöt ja työntekijät lasta ympäröivästä yhteisöstä.







    Psyykkisessä tilassa olevan vanhemman ohjaaja voi edustaa lapselle turvaa ja ymmärrystä. Hän selittää vanhemman olon ja käytöksen ja kohtelee lasta hyvin sekä rauhoittaa pahoinvoivaa vanhempaa. Mikään ei paranna mielenterveyttä tehokkaammin kuin pahoista piireistä irtautuminen ja kivojen asioiden tekeminen.







    Raiskaajat voidaan hoitaa perhekeskuksessa. Raiskaaminen estetään. Vanhemmalle todistetaan, että hänen tekonsa aiheuttaa haittaa. Hän saa pyytää anteeksi lapselta. Lapsen kärsimys tunnustetaan ja hänelle annetaan rauhaa raiskaajasta. Aletaan selvittämään vanhemman elämää, josta tuhoisat tarpeet kumpuavat. Varmistetaan niiden sovittaminen ja tasapainoisuus. Perhe palaa yhteen, jos luottamusta on ja lapsi valitsee sen itse.
    21. 1 / 65
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt