Vapaa kuvaus

Aloituksia

368

Kommenttia

1267

  1. Sain sitä runtua, jota tiedän saavani, kun lastensuojelu tekee rikosilmoituksen. Pelkäsin heidän tulevan ja repivän minut maahan ja selliin jo syyskuussa 2024 ja kun menin ilman lupaa Pietolan kadulle julkiselle paikalle. Tutkinnanjohtajan ei tarvitse poliisin mukaan ollakaan siellä. Asiallista olisi ollut se, että paikalla oleva tutkija olisi aloittanut kuulustelun siitä huolimatta. Nyt minut laitettiin eristysselliin pehmittämiseksi yön ajaksi. Sanoin pelänneeni kahta viikkoa. Mitään tietoa tai ajankulua ei kerrottu. Edes lapseni yhteiskuvaa en saanut. Pakkovaltakoneisto aktivoituu.

    Puhuin kopissa iltaan asti yksin. Pidin aktiviteettia. Huusin mielenosoituksena “lakia ei soveltaa viattomiin”. Menin nukkumaan normaaliin aikaan yhdeksän maissa. Makasin patjalle keskelle sementtiäkoppia ja peitin kasvoni shortseillani. Sitten minut haettiin vankilan puolelle. Poliisi avasi lukko-oven illalla ja sanoi, että nyt on iltapala, jos tulet tuonne vankilan puolen selliin. Heitä ilmeisesti kadutti se rankaisuasenne, koska nauroin. He kevensivät mielialaansa. Minä olekaan se teidän riehujanne, minulla ei ole adrenaliinia enkä ole paha tyyppi. Poliisivankilan työntekijöiden oma subjektiivinen keksintö eristysselliin laitosta raukesikin ennen yönkoittoa.

    Ajattelen kaksi päivää myöhemmin, että meinasin vain antaa asian olla ja jatkaa elämää. Minua ei harmita vapaudenriisto ja pahoinpitely poliisivankilassa vaan se valehtelu. Yläpuolella tekstissä kuvasin kelaamani harmittavat valheet ja ongelmat, kuulustelijan poisjättämät asiat ja sanomatta jääneet asiat.
  2. En maininnut kuulustelijalle sitä, että Pietolan perhekodin työntekijät ja Porin lastensuojelun työntekijät syyttävät minua vain siitä, mitä teen laittomien päätösten jälkeen. Ei siitä, mitä minä tai he tekivät ennen niitä. Ei siitä, miten he riistivät Toivon sijaishuoltoon valheiden turvin. Näin he peittävät virkarikoksensa.

    Kuulustelija kirjasi sen, mitä onnistuin mainitsemaan Pietolaan menosta ilman lupaa. Sovin poliisin kanssa paikan, jossa saan olla. Se osoitti 9 kuukauden ajan minun valinneen asiallisen tavan aseella uhkaamisen sijaan. Rikosilmoituksen ja syytteiden mukaan se, mitä tapahtui 10 kk sitten kerran puhelimessa on uhka eikä se, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Se irrotetaan kontekstista ja valehdellaan, se tapahtuu koko ajan. Siksi Porin lastensuojelun rikosilmoituksessa ei ole mitään järkeä.

    Rikosilmoitus kiinniotosta ja sen laittomuuksista 16. – 17.7.2025

    Kuistillemme tuli poliisipartio, joka ilmoitti minun olevan kiinniotettu. Puhelimeni takavarikoidaan. Se on nyt valtion omaisuutta. Minua alettiin seurata. Naispoliisi sanoi, että se annetaan takaisin päivässä. Hän valehteli, että minä vain tulen sinne juttelemaan ja pääsen sitten vapaaksi. Tutkija on tänään paikalla. Kieltäydyin siitä aluksi. Ilmoitin poliiseille, ettei minulla ole enää mitään syytä tehdä mitään vapaaehtoisesti. Minulta on riistetty kaikki ja minut on ajettu nurkkaan. Itkahdin poliiseille vähän. Naispoliisi yritti lässytyksen lomassa tarrata puhelimeeni. Vedin sen pois ja hän tuhahti ja katsoi pariaan. Laitoin äänityksen kolmeksi minuutiksi kertoakseni Suomelle, että nyt lastensuojelu on määrännyt poliisin sortamaan minua. Heitin puhelimen lattialle ja menin sulkemaan kotiamme. Naispoliisi ainoa päämäärä oli manipuloida minut tulemaan sinne. Istuin maijan vankilatilaan ja se suljettiin. He ajoivat minut Raumalta Porin poliisivankilaan. Porin poliisi otti minut kiinni Raumalta. Saavuimme Poliisivankilalle. Se luki oven yläpuolella. Ovi avattiin. Vankilassa työskentelevä ruskean punertavahiuksinen poliisi katsoi minua heti tuomitsevasti tai kontrolloivasti silmiin. Huomasin sen ja katsoin häntä silmiin takaisin. Hän oli ennakkoluuloinen. Hän ajatteli, että nyt tänne tuotiin tällainen häiriötekijä. Hän analysoi minua heti ja koko ajan. Hän tarkkaili sitä, olenko narsisti ja valehtelenko. Kuulustelija esitteli hänet “puolueettomana valvojana” ja hän oli seuraavana aamuna kuulusteluissa. Selitin kuulusteltavana avoimesti, miten Porin lastensuojelu valehtelee ja sortaa perhettäni. Perustin, miksi joka syytekohta on väärä ja olen viaton. Syyllistävä poliisi katsoi minua edelleen tuomitsevasti. Jos olisin seuraavana aamulla vastustanut häntä, olisin ollut narsistinen. Sen sijaan painoin nyt huuleni päättäväisesti yhteen ja katsoin alas. En katsonut häntä enää. Edustan totuutta aidosti, olen tehnyt oikein eikä minulla ole mitään salattavaa. Tunnustin myös se, että kyseinen poliisi piti minua rikollisena. Näytin luottavani itseeni vastoin häntä.

    Edellisenä päivänä sama poliisi tuijotti minua poliisiauton peräkontilla. Katsoin häntä silmiin enkä vastannut.

    Minut vietiin eteiseen ja kuusi poliisia kerääntyi ympärilleni. Sama poliisi kysyin minulta jotain syytekohdista ja kysyi, ymmärränkö. Katsoin silmiin ja räpyttelin silmiäni. En vastannut mitään. Hän sanoi, okei sitten.

    Toinen poliisi istui vieressäni ja otti rinnukseeni laittamani Toivon ja isän yhteisen sylikuvan käteensä. Se oli kiinni paidassani verhonkannattimella. Hän yritti ottaa kannattimen, koska se oli metallia. Minä reagoin peittämällä sylikuvamme kädelläni, eli estin heitä ottamasta sitä. He rankaisivat minua välittömästi neliraajaotteella ja kaulaotteella. Pääni käsivarsiotteessa pitänyt poliisi huusi “rauhoitu! Rauhoitu!”. Huusi, rauhoitu itte. Käskin ottamaan käsivarren pois naamaltani. Vastustin raajojeni oikaisua ja aloin nauramaan ja hihkumaan. He eivät saaneet minua suoraksi. Näytin Toivon ja isän sylikuvaamme ja sanoin, näettekö tämän? Tätä pidätte uhkana. Rakkauden, hellyyden, totuuden, kaipuun, oikeuden symboli. Rypistin kuvan nyrkkiini ja minut kannettiin eristysselliin. Poliisit sanoivat, laitetaanko sitten tänne? Joo, laitetaan. Silloin naispoliisin lupaama päivän kuulustelu estettiin. Hän katsoi parinsa kanssa käytävällä vähän seiniin. Hän ei ollut valmis kohtaamaan sitä, miten hänen kiva sävynsä muutettiin käsinkäymiseen ja selliyöhön. Tai sitten nuori naispoliisi ja hänen työparinsa ilakoivat sitä, että nyt nähdään, millainen riehuja ja ongelmanaiheuttaja Toivon isä todella on. He laittoivat minut patjalle ikkunattoman sellin lattialle. Poliisi nappasi ilkikurisesti perheeni sylikuvan ja käveli olkia nakellen käytävälle. Hän sanoi, saat sen takaisin, kun pääset ulos täältä. Muut poliisit näkivät sen. Huusin perään lattialla pidettäessä, että sinä teit tuot kiusallasi! En saanut eritykseen edes perhekuvaani. Aloitin syömälakon vankilassa.
  3. 4. Kotirauhan häirintä. Tämä viittaa kaikkiin 1.9.2024, 1.12.2024, 30.12.2024 ja 1.6.2025 kertoihin. Tässä yhteydessä selitin, että 1.9.2024 annoin luumut, omenat ja mustaherukat ja poistuin Harri Virtanen ja Minna Suoniemi eivät vain halunneet minun tulevan sinne. Lastensuojelu on rajoittanut minua enkä saa vaikuttaa Toivoon. Toivo sanoi luumujen olevan liian pehmeitä. Silloin vaikutin Toivoon hyvin, koska hän sai lahjat isältään ja tunsi välittämistä. Paikalle meneminen ja luumujen antaminen ei ole lapsen uhkaamista ja minun on tehtävä se uudelleen ja uudelleen. Samoin yhdessä valvontaan pääsy. Se ei ole kotirauhan häirintää vaan puolustautumista laitonta rajoituspäätöstä vastaan. Siksi päätin käydä siellä. Myöskään tulevilla kerroilla pyyntö soittaa poliisit ei ole häirintää. Minun on pakko ilmoittautua ovella. Jos olisin kadulla ilman syytä, se vasta olisi pelottavaa. En ole siis koskaan jäänyt yksityisalueelle, kuvannut sitä vahingoittamistarkoituksessa enkä pyrkinyt häiritsemään sitä. 1.6.2025 Virtasen ja Suoniemen pilkatessa minua huusin rakasta lastani oven ollessa auki: “Toivo!”. Se ei ole kotirauhan häirintää vaan epätoivoa. Virtanen vitsaili, kyllä Toivo siellä on ja kuuli sen. Ikään kuin Toivo ei Virtasen tulkinnan mukaan ENÄÄ välitä minusta. Virtanen pahoinpiteli minut, kasvojen täydellisen hallinnan osoittaminen. Siitä huolimatta, että olin julkisella alueella ja huolimatta muista tosiasioista, niin kotirauhasyyte, häirintäsyyte ja aseella uhkaamissyyte on nyt viety läpi ihan oikeasti. Paikan sopiminen jätetään tahallaan huomiotta.

    Kuulustelija yritti laittaa kuulustelupäiväkirjaan asioita, joita en tarkoittanut saadakseen minun näyttämään huonommalta.
    Yksi sellainen kohta oli yksi vihjaava sana tai lause, jonka pyysin poistamaan. Hän poisti sen. En tarkalleen muista sitä. “on kaikki selvää. En vain ymmärrä, mikä on väärin ja oikein”. Normaali kirjaustapa olisi “Ruskeepää sanoi, että se tapahtui näin”. Laiton syyttely on “jostain huolimatta ei silti myönnä”.

    Suomen hallintojärjestelmä ja viranomainen vaatii toimiakseen syntipukkeja, jotka leimataan. Minusta tehtiin se.

    Kuulustelija ei kuulustellut minua asioista, joita hän laittoi kuulustelupäiväkirjaan. Hän luetteli suullisesti syytelistan, mutta ei kuulustellut jokaisesta. Hän esittää syyllisyyden itsestäänselvänä. Yksi sellainen syyte on salaisten asiakirjojen julkaiseminen. Mitään syyllisyyttä tai syyttömyyttä ei kysytty. Vastasin joka muuhun syytteeseen suullisesti ja kielsin syyllisyyteni.

    En sanonut tiettyjä asioita, joita minun olisi pitänyt sanoa kuulustelijalle. Sanoin uskovani Porin lastensuojelun Emma Rahkolan takertuvan aseettomasti tai aseellisesti menoon Toivon luokse siksi, että rikon rajoituspäätöstä. Lastensuojelu siis ei pidä minua aseella uhkailijana ja laiton uhkaus -syyte on teennäinen. Lastensuojelu pyrkii sillä vain toteuttamaan rajoituspäätökset. Minun olisi pitänyt lisätä kuulustelijalle, että lastensuojelu takertuu yhteen tunnepitoiseen kommenttiini 23.10.2025 puhelun estotilanteessa siksi, että hän haluaa estää minua menemästä Pietolan kadulle. He eivät pelkää minua vaan sitä, että estän heitä vaikuttamasta Toivoon, kontrolloimasta Toivon ajatuksia ja luonteenpiirteitä ja kasvatusta kuuliaiseksi lastensuojelun tavalla.

    Jäi myös sanomatta kuulustelijalle, että missä ne rikosilmoitukseni Porin lastensuojelua vastaan ovat? Missä ovat tietoni Pietolaa na Porin lastensuojelua vastaan? Ylirikoskonstaapelit Karjalainen ja Petri Juuti hylkäsivätt kymmenittäin niitä verukkeilla 2022 ja 2023 Petri Juuti: “Tuki ei ole aina vapaaehtoista”. Olin todistanut, että sen tarve on lastensuojelun valhe sen jälkeen, kun kieltäydyimme avohuollosta. Olimme siellä parisuhteen takia. Tuuli Varhelahti antoi lastenhoidon tukea, jossa valvottiin sitä, että tottelen työntekijän uhkaavia sääntöjä. Petri Juuti: “Virkamiehellä (sosiaalityöntekijä) on oikeus arvioida”. Lapsen riistäminen ja mielenterveysvalheet eivät ole pelkkä arvio vaan toimintaa, josta on haittaa ja rikkoo oikeuksia. Petri Juuti: “Huono päätös ei ole laiton”. Rikospoliisi on pelkistänyt lastensuojeluviranomaisten virkarikokset “huonoiksi päätöksiksi”. Kuulustelijat Porin poliisivankilassa 17.7.2025 käyttäytyivät niin kuin rikosilmoituksiani ei ole olemassa. He eivät tienneet niistä mitään. Minun rikosilmoituksiani ei käsitellä. Viranomaisen rikosilmoitukset minusta käsitellään heti. Johtava sosiaalityöntekijä Johan Nielsen sai lähestymiskielto-oikeudenkäynnin 1/2025 kolmessa viikossa hakemuksesta. Porin käräjätuomari hylkäsi valitukseni siitä, ettei Porin poliisi tutki rikosilmoituksiani sillä verukkeella, että valitukseni on sekava.

    Porin lastensuojelun valituksia ei käsitellä. Lisäksi Porin lastensuojelun valitus käsitellään pelkästään kirjallisesti ja ohitetaan se, mitä Pietolassa todella tapahtui.
  4. työntekijän valtaa täytettyä minun rikkoessa ne. 1.6.2025 menin kadulle samasta syystä. Menin ilmoittamaan läsnäoloni ovelle. Tällä kertaa “sävy oli värikäs”, kuten kerroin kuulustelijalle. He pilkkasivat minua, uhkasivat ja pelleilivät. He yrittivät saada minut näyttämään häiriköijältä saadakseen minut lopettamaan sinne meno pysyvästi. Heidän tekosyynsä pitää Toivo siellä on laiton. Porin lastensuojelu on tekaissut koko sijaishuollon, mielenterveyshuolet ja epävakauden rangaistuksena siitä, että kieltäydyin jatkamasta avohuoltoa. Poliisi on sallinut minun oleskella kadulla. He vetivät kulkurajat 30.12.2024. He eivät enää yrittäneet poistaa minua paikalta ja uhkailla sakoilla. Sain lähestymiskiellon puoleksi vuoksi ja menin Toivon vääryydellä hankitun laitoksen ovelle heti sen päättymistä seuraavana päivänä. Sain uuden lähestymiskiellon.

    Suutut sä. 1.6.2025. Harri Virtanen yritti saada minut riehumaan, kun pimpotin ovikelloa. Kuulustelija ei kirjannut sitä vaan vain sen, että poistuin ovelta itse. Minä en mennyt ovelle pysyäkseni siellä vaan pyytääkseni poliisin paikalle ja ilmoittaakseni sijaishuoltopaikalle, että “haluamme yhdessä valvontaan todistaakseni, ettei sijaishuollolle ole tarvetta”. Minä poistun aina ovelta kadulle ilmoitettuani läsnäoloni. Tällä kertaa meillä oli 2 min sananvaihtoa, koska Minna Suoniemi ja Harri Virtanen uhkasivat minua. Sitten muistin tarkoitukseni ja jätin tilanteen. Menin kadulle, jonne saapunut poliisipartio huomatti ovelle menemisestä yleensä. Sain siis olla kadulla, mutta en mennä ovelle. Poliisi ei kokenut minua uhkana paikan päällä, mutta silti nyt lastensuojelun (nuori) lakimies yrittää vetää juttuja siitä alun parin sekunnin tontilla käymisestä.

    Viisi syytekohtaa, kaikkia en muista ulkoa

    1. Salakuvaus. Selitin kuulustelijalle, ettei se ole salakuvausta, koska ilmoitin tehneeni sen. Kuvasin Suoniemen ja Virtasen edessä, mutta en koskaan kasvoja. Minä siis kunnioitin yksityisyydensuojaa tahallaan ja välttääkseni syytteet. Ennen ovenavausta kuvasin pyöriä siksi, että halusin kommentoida Toivolle annettua symbolista merkitystä. Meillä on kotona Toivon oikea eka pyörä ja hankimme isomman, kun Toivo vapautuu. Mainitsin Virtasen Teslan olevan siellä kertoakseni, että minulla on mahdollisuus tavoittaa Harri Virtanen. Kuvasin keskustelun aikana vain omaa kasvoani. Todistin sen, etten ollut häiriköivä. Jos en kuvaisi mitään, en voisi puolustautua valheellisia syytöksiä vastaan, joita he tekevät siksi, että rikon valheellisia rajoituspäätöksiä. Minun on pakko ilmoittautua ovella. Siksi minun on pakko kuvata se. Samalla tajuan, että seuraavilla kerroilla en voi enää mennä ilmoittautumaan. Ukin poliisi on rajannut sinne menon kadulla olemiseksi. Silloinkin tavoitteeni on sama. Haluan Toivon tulevan tietoiseksi minusta, luottaa minuun ja saada toivoa kotiin pääsystä. Se on ainoa asia, jonka Suomen viranomaiset sallivat minulle ja Toivolle Porin lastensuojelun tekaistessa verukkeita huostaanotolle. Näin minä toteutan sen hyvän vanhemmuuden, joka huostaanotolla estetään. Kerroin kuulustelijalle tässä yhteydessä Emma Rahkolan valheen edunvalvojahakemuksessa Porin käräjäoikeudelle syksyllä 2024. Hän valehteli minun sanoneen, että rajoitukset eivät estä minua vahingoittamasta Toivoa. Kerroin sanoneeni, että rajoitukset eivät estä minua ja Toivoa olemasta hyvin yhdessä. Siten todistin, että valheita, valheita ja valheita. Yhdessä kohtaa kuulustelija ikään kuin tajusi ne. Hän nosti vasemman silmäkulmansa havainnon merkiksi. Haluaisin poliisin myös toimivan lastensuojelua vastaan. Poliisin pitäisi ottaa Porin lastensuojelu valvontaan eikä minua, Toivon hyvää isää. Se on varojen haaskausta.

    2. Laiton uhkaus, tulen sinne ilman tai sen kanssa. Selitin kuulustelijalle, että koska siinä oli molemmat lauseenvastikkeet, ilman tai sen kanssa, se ei ole laiton uhkaus. Pelkkä aseella uhkaaminen olisi ollut selvää puhetta. Selitin hänelle tulevani sinne, jotta voisin toteuttaa hyvän isyyden, toteuttaa Toivon luottamuksen minuun ja siihen, että välitän hänestä ja pelastan hänet vääryydellä sinne laittamiselta. Tarkoitan sitä, että menen laitokselle tavalla tai toisella ja pelastan hänet. Se on oikeus ja sitä ei voida estää millään tavalla.

    3. Olen tehnyt kunnianloukkauksen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä Tuuli Varhelahtea vastaan. Se on Porin lastensuojelun lakimiehen valhe, joka on tämän takana, siitä että kerron, miten Varhelahti vääristeli asiamme saadakseen valheellisen sijaishuoltopäätöksen.
  5. https://youtu.be/6CV1psqH5X0

    @Raw irrottaa aseiden mainitsemisen kontekstista oikeuttaakseen Johan Nielsenin puheluiden estämisen
    @Raw-l2p

    https://youtu.be/6CV1psqH5X0

    "Sinun ja Toivon äänipuhelut kiellettiin ikätason vastaisesta puheesta ja siitä, että menet aseistettuna sijaiskotiin ja viet Toivon. Tämä vaarantaa muut laitoksessa olevat lapset ja sijaisperheen, joten kielto on perusteltu. Onneksi olkoon."
    Ikätason vastaisuus tarkoittaa vain sitä, että sanoo minkä tahansa asian siten, että se järkyttää tai että Toivo ei kykene ymmärtämään sitä, eli siinä on sellaisia termejä, joita Toivo ei tiedä tai se konsepti on liian monimutkainen. Ikätason vastaisuus ei tarkoita sitä, kun minä sanon Toivolle, että Emma Rahkola narraa ja sinun pitää tulla kotiin. Se on sijoituksen, sosiaalityöntekijän ja lastensuojelun vastaista puhetta.
    Miten se, että äänipuhelu estetään, estää aseistettuna menemistä? Enkä sanonut meneväni aseistettuna vaan joko tai, aseistettuna tai aseistautumattomana. Käytin molempia termejä enkä ilmoittanut valinneeni mitään. Käytin sitä retorisena työkaluna, symbolisena ilmauksena sille asialle, että minua ja Toivoa ei voida pitää erossa, koska en kysy siihen lupaa.
    Alex Mahonen Kuopiosta irrotti itkuvideoni kontekstista sen mitä sanoin ja miksi. Hän teki minulle kriisiarvion puhelimessa siten, että hän vihjasi puheeni, itkuni ja paha oloni Toivon puhelun lopettamisesta ja eristämisestä viittaavan omiin mielenterveysongelmiini. Kun sanoin, että haluan varmistaa Toivon ja minun normaalin yhdessäolon hyvällä tavalla, hän jättää sen mainitsematta ja valehtelee, että minulla on ongelmia. Tuskamme ja puheet johtuvat Emma Rahkolan tekemästä huostaanotosta ja eristämisestä valheellisesti. Ongelma ei ala siitä, että minä itken ja puhun aseistautumisesta vaan eristämisestä.
    Käytin molempia termejä enkä ilmoittanut valinneeni mitään. Käytin sitä retorisena työkaluna ja symbolisena ilmauksena sille asialle, että Toivoa ja minua ei voida pitää erossa, koska en kysy siihen lupaa.
    Se aseistautuminen on omaa narratiiviani siitä, että minua ja Toivoa ei voi erottaa mitenkään. Pystyn kuitenkin todistamaan sen rauhanomaisesti. Lisäksi kyse on siitä, että haluan olla Toivon kanssa normaalisti ja hyvin, ei kriisissä. Rajoitukset estävät hyvin olemista eikä Toivon satuttamista. Se oli toisaalta emootion ilmaisu silloin, kun tapaamiset kiellettiin. Minä haluaisin käyttää väkivaltaa, mutta haluan myös olla Toivon kanssa normaalisti. Olen valinnut väkivallattoman tien. Siksi teen videoita Emma Rahkolan ja Tuuli Varhelahden valheista ja pakottamisesta. Meille keksittiin mielisairaudet ja Toivon terveysongelmat rangaistuksena lastensuojelusta kieltäytymisestä, vastustuksesta tai itsenäisestä lapsenkasvatuksesta vastoin Pihlavan 2-vuotisneuvolan lastenlääkärin Anna Puulammen lausuntoa ja ilman mitään psykologin tutkimuksia. Sinähän, Raw, olet niin kuin sosiaalityöntekijä, joka tekaisee vikoja saadaksesi verukkeen huostaanottoon. Se on Markku Ojasen tulkinnan vahvistamista. Toivon sijaishuolto ei ole perusteltu siksi, että sanon sanan ase. Se viittaa siihen, että itsenäinen ajattelu estetään verukkeilla ja sijaishuoltopäätöksiä ei saa arvostella edes asein tai aseettomasti arvostella netissä rauhanomaisesti ja lapsenhoitoa ei saa tehdä itsenäisesti. Siksi Raw valehtelee, että sijaishuolto ja puheluiden kielto on oikein, koska puhun aseista eikä siksi, miten minä olen todella Toivon kanssa. Sinä pelkistät eli valehtelet aseen mainitsemisen merkiksi kyvyttömyydestä lapsenhoidoon ja mielisairaudesta, poistat itse minun sille antamastani vertailevasta merktyksestä saadaksesi itsevallan päättää sijaishuollon tarve ja rajoituspäätösten tarve. Sinun ennakkoluulosi, syrjintäsi ja lastensuojeluviraston valehtelu ei jää tähän ja me kaadamme teidät todisteita esittämällä julkisessa väittelyssä.
    Raw on itse se sosiaalityöntekijä, joka rankaisee vastustuksesta tai itsenäisyydestä.
  6. 113 vuonna 2001
  7. 11:00 Minä en tehnyt kavereilleni sosiaalista testiä Rovaniemellä 2009. Toinen kavereistani sanoi "tiedän mikä tuo on, mutta ei ehkä kannattaisi näyttää sitä täällä". Minä sanoin, että "(nyt kun tiedätte, että en uhkaa teitä), niin miten joku sosiopaatti selittelisi uhkausta, joka ei ymmärrä, miltä toisista tuntuu? Sanoisiko hän 'tämä on sosiaalinen testi'". Se valehdellaan siten, että osoitin aseella ja sanoin, tämä on sosiaalinen testi. Todistustani ei kuunneltu ja minut tuomittiin väärin. Kerroin meneväni sen kanssa metsään enkä tekeväni sillä jotain muita vastaan. Halusin ilmaista itseäni luovasti fiksussa porukassa ja olla vapaa hierarkiasta ja epäluuloista. Lelu ei osoittanut ketään. Syytteen nostaja ei sanonut pelästyneensä eikä pyytänyt piilottamaan sitä. Hän ei kuunnellut kaveriaan, joka sanoi sen olleen ystävällinen juttu. Hän ei koskaan puhunut sen aikana tai sen jälkeen. Käräjäoikeuden tuomari kieltäytyi kuulemasta todisteita. Tuomari vääristi jutun laittomaksi uhkaukseksi. Hän ajoi tuomiota ilman todisteita. Minua vainoaa netissä autoritaarinen ryhmä, joka haluaa pilkata minua eikä koskaan unohtaa sitä, että heidän kylässään on "ollut" kouluampuminen.

    Pahoinpitely 2001. Opiskelijasolun kämppis kiusasi minua, nimitteli, pilkkasi päivittäin kuukausia ja kun nostin nokkaani hänelle röyhkeästi, hän työnsi minut selästä seinää päin. Mottasin kerran suuhun. Hän hankki todisteet lääkäriltä, meni käräjille ja hänet vain palkittiin siksi, että minä olin lyönyt.