Vapaa kuvaus

Aloituksia

101

Kommenttia

2754

  1. Kiova oli paljon ennen Moskovaa.
  2. Muistelen kyykyttäneeni sinua pari, kolme vuotta sitten epigenetiikasta. Liittyi Bailey Kirkpatrickin artikkeliin epigenetiikan vaikutuksesta kasvonpiirteisiin. Kumpikaan ei ymmärrä epigenetiikasta hölkäsen pöläystä. Kirkpatrick viittasi hiirikokeisiin, jossa todettiin histonideasetylaasin (HDAC) vaikuttavan hiiren kallon muodostumiseen. Kokeissa vaimennettiin GEENIT Hdac1, Hdac2 ja Hdac3. Tämä luonnollisesti esti vastaavien entsyymien (eli epigeneettisten markkerien) tuotannon. Hdac1 deletoinnin seurauksena alkio kuoli varhaisessa vaiheessa. Hdac2 deletointi johti sydämen vakaviin epämuodostumiin ja kuolemaan. Hdac3 deletointi johti myös alkion varhaiseen kuolemaan.

    Epigenetiikka siis vaikuttaa alkionkehitykseen, mutta näiden entsyymien perusta on geeneissä eli DNA:ssa. Tässä piilee järjestelmän hienous - mutaatiot HDAC -geenien koodittavissa osissa ovat letaaleja (koska HDAC entsyymejä ei tuoteta lainkaan tai ne ovat toimimattomia) mutta geenien säätelyosan mutaatiot säätelevät hienovaraisesti kuinia paljon HDAC:a tuotetaan ja tämä vaikuttaa hienovaraisesti mm. eläimen pääkallon muotoihin.

    Toinen huomionarvoinen seikka epigenetiikasta on se, että alkionkehitykseen vaikuttaa ulkoiset tekijät. Jos äiti saa alkionkehitysvaiheessa HDAC entsyymiä estävää kemikaalia, seuraus voi olla yhtä vakava kuin HDAC -geenin deletointi. Käytännön esimerkki tästä on Talidomid -lääke, joka ei aiheuttanut mutaatioita vaan esti TNF:n mudostumisen. Aikuisella TNF on tulehdustekijä, mutta alkionkehityksessä vaikuttaa mm. raajojen kehitykseen.

    ”Gene knockout studies of three of the four class I Hdacs (Hdac1, Hdac2, and Hdac3) in mice have shown that these enzymes play specific roles in development. Deletion of Hdac1 leads to demise of the embryo early in embryogenesis. Loss of Hdac2, on the other hand, leads to specific cardiac malformations and perinatal lethality. Global deletion of Hdac3 leads to early embryonic lethality, whereas tissue-specific deletion leads to perturbation of metabolic gene programs in heart and liver.”

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2714711/
  3. Tässä yhdistyy useampia myyttejä:
    -pronssikautiset jumalat olivat verenhimoisia ja tappoivat erityisesti vastasyntyneitä esikoisia (koska evoluutio karsii heikosti synnyttämiseen sopivat naiset pois jo 1. kerralla)
    -Pronssikautiset vuohipaimenet suojasivat vastasyntyneitä vauvoja ja karitsoja teurastamalla keväisin karitsan, jonka verellä sudittiin talon ovenpielet ja paha henki ohitti talon koska veri oli niin vahva aine (pesach, passover)
    -Muinaisessa Lähi-idässä oli jumalia, jotka taistelivat pahaa jumalaa vastaan, kuolivat ja nousivat ylös, tällä selitettiin vuodenkiertoa (talvella kaikki lakastuu ja kuolee, keväällä luonto herää, nousee ylös)

    Jeesusmyytissä yhdistyi Jahven verenhimo omaa esikoistaan vastaan. Jeesuksen veri pirskotellaan ympäriinsä niin, että paha henki (Jahve) ohittaa (antaa anteeksi) eikä tapa syntisiä. Tapettu uhrikaritsa nousee kuolleista muutaman päivän kuluttua kuten muutkin Lähi-idän jumalat.