jorma.jaakkola
Kuulun ns. Satakunnan miehiin, jotka ovat tutkineet suomalaista julkisen hallinnon päätöksentekoa, jota harjoitettiin presidentti Koiviston aikana.
Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.
Kotisivuni on https://www.jormajaakkola.fi/
Hyvät lukijat!
Valtiopetos käsitellään valtakunnanoikeudessa, jonka käynnistämiseksi tarvitaan 10 kansaedustajaa.
Sen vuoksi on luotava painetta eli olkaa hyvät ja viekää tieto kotisivustani kahvipöytäkeskusteluihin, jotta media saadaan puimaan huijausta.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia30 aloitusta · 454 kommenttia
- Hyvin kerrottu.
Haastaja kirjoitti:
> Jos "toisen duunarin" normaali palkkatulo vähennysten
> jälkeen on yli 55800 euroa , hän maksaa mahdollisista
>ylitöistä (kunnallisverosta riippuen) yli 50% veroa .
> Mutta jos hänen tulonsa ovatkin vaikka 18 000
> euroa , hän maksaakin ylitöistä todellisuudessa
> vain n. 35% veroa , vaikka verokortilla pidätettäisiinkin enemmän
>( tätä ilmeisesti tarkoititkin ? ) .
Juuri tätä tarkoitin...
Harvalla duunarilla tulot yltävät yli 55800 euron. - Nimimerkin "toinen duunari" kirjoituksesta näkyy tietämättömyys.:
> duunarin palkkatulojen lisäksi saamista ylitöistä
>menee 50 prossaa!!!
Tarkastelepa tarkemmin.
Päätoimen verokortin pidätysprosenttimääräsi on määrätty edellisen vahvistun verotuksen mukaan.
Jos teet ylitöitä työnantajallesi, joudut maksamaan veroa korkeammalla pidätysprosentilla.
Jos ylitöistäsi ei huomata pidättää riittävästi veroa, saat mätkyt joululahjaksi.
Jos käyt verotoimistossa, voidaan pidätysprosentti lisätä sellaiseksi, mitä päätulot ylityötulot yhteenlaskettuina edellyttävät.
Eli ettet saisi mätkyjä:
Sivutoimen pidätysprosentti on määrätty sen mukaan, mitä pää- ja sivutulot
yhteenlaskettuna vaatisivat veroa maksettavaksi.
Tiedät kai, että jos tienaat enemmän, menee enemmän veroakin?
Pää- ja sivutulot tullaan vahvistammaan lopullisessa verotuksessa.
Lopullisessa verotuksessa EI tarkastella, mikä on päätoimen tuloa ja mikä sivutoimen tuloa!
Siinä lasketaan tulot yhteen, katsotaan poistosi ja sen jälkeen tarkastellaan, mikä olisi ollut pää- ja sivutulosi (yhteenlasketun palkkasi) pidätysprosentti.
Yhteenlasketun summan tulojen veroprosentin mukaan lasketaan, onko sinulta pidätetty likaa tai liian vähän.
Jos olet maksanut veroja likaa, saat joululahjana palautuksen.
Jos olet maksanut veroa liian vähän, saat mätkyt.
Mätkyilläkin on positiivisempi nimi: Olet saanut valtiolta lainan - vielpä ilman korkoa. - EU-avustaja:
> Tämä on vaan niin iso juttu, jos tosiaan tuo Härmälän
> osuus 141-neuvottelun lopputulokseen tulee ilmi ja
> 141-tuki ajetaan alas, ettei uskalla ajatella lopullisia
> seurauksia! Saati paljon kommentoida!
Lääkkeet rytinän jälkeiseen asiaan on mietittynä:
Norjan malli; ETA-sopimus. Elintarvikkeiden suojatulli.
Viljelijät saavat tuotteistaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan, kun koko elintarvikeketjun ALV lasketaan nollaan.
7 %:n ALV on EU-maissa yleistä.
Miksi ihmeessä Suomen valtion pitää rokottaa 17 % ruuan ALVina?
Se on enemmän kuin on maataloutuotteiden (raaka-aineen) hinta! - Huomasin ko uutisen Turun Samomien verkkosivulta maanantaina 15.3. aamulla, hieman ennen kahdeksaa.
Härmälän löytämät "komission juristien muotoilemat kaksi sanaa" oli päivitetty Turun Sanomien verkkouutiseksi sunnuntaina 14.3.2004 klo 23:57.
Nuo jatkosopimuksen vesittävät "kaksi sanaa" herättivät mielenkiintoni.
Uutinen kertoi, että MTK:n johto menee päivällä pääministeri Matti Vanhasen luo, että hallitus voisi tehdä jotakin estääkseen vuoden 2007 jälkeistä jatkoa koskevan komission juristien muotoilun.
Päivällä kuuntelin radiouutisia:
- Pääministeri Vanhanen rauhoitteli, ettei MTK:lla ole mitään syytä huoleen.
Toimittajan loppukaneetti oli, että komissio antaa asiasta notifikaation ylihuomenna keskiviikkona.
Kuinka ollakaan notifikaatio tulikin jo tiistaina 16.3. aamupäivällä, jolloin ministeri Korkeaojalla oli lehdistötiedote valmiina:
- Sopimus on syksyllä neuvotelun sopimuksen mukainen.
Maikkarin toimittaja oli illalla tiennyt Haastatella Korkeaojaa tarkemmin vuoden 2007 jatkoa koskevista asioista, jolloin Korkeaojan oli kerrottava, että komissio oli viime metreillä muokkaamassa sopimusta syksyllä sovitun vastaiseksi.
Tosiasia on, että notifikaatioon oli kirjoitettu tyly 141:n jatkosopimus. Vesittäviä sanoja on enemmänkin kuin kaksi.
Herää kysymys:
Oliko Härmälän käynnistämä uutinen kahdesta sanasta Korkeojan, Vanhasen ja Härmälän näytelmä:
Kaikki hyvin!
Todettakoon, että tein Eurooppa-tiedottajan kautta kyselyn Maa- ja metsätalousministeriöön kyseisestä notifikaatiosta eli lakitekstistä.
Siellä ei tiedetty notifikaatiosta mitään...
Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu sai lakitekstin 30.3.2004 ja laittoi sen välittömästi näkyviin kotisivulleen.
Olen yrittänyt etsiä kyseistä lakitekstiä EY:n virallisen lehden sivuilta, mutta en ole löytänyt...
SataSeudun kotisivu www.satanen.com on ollut ainoa paikka, jolla ko lakiteksti on luettavissa.
Myös osoitteessa www.promerit,net se oli myös. Mutta ei enää, koska ulkopuoliset sabotoivat sivut. - Hyvä kirjoitus!
Ilmeisesti yrittäjienkin joukossa on demareiden maataloustuki-aivopesuun langenneita.
Vai onko niin, että demarit leikkivät keskustelussa yrittäjiä? - Täältä
saa hyvät (11.4.2005 klo 13.28):
> naurut aamuin illoin.
> On uskomatonta tietämättömyyttä, noh viideltä
> saunaan ja kuudelta putkaan....
========================================================
**** Ilmeisesti allekirjoittaneen kirjoitukset eivät kuitenkaan naurata, koska ei tule minkäänlaisia kommentteja?
Jorma Jaakkola
[email protected] - Ex-maalainen sai alustukseensa mittavan määrän lukijoita.
Pääosin keskustelun kirjoitukset ovat tukiasioista mitään tietämättömien demareiden maatalousvastaisia mustatuntuu-kirjoituksia.
En ole viljelijä. Olen avarakatseisesti maailmaankatselva kuluttuja.
Kysyn ennenkuin jatkatte lukemista;
- Onko kuluttajaa petetty EU-lupauksella:
Ruuan hinta laskee!
Kirjoitin allaolevan Veropörssiin loppuvuonna 2002.
Seuraavien henkilöiden asemat ovat muuttuneet:
- Kalevi Hemilä kahdesti.
- Sauli Niinistö ei ole enää valtiovarainministeri
- Paavo Lipponen ei ole enää pääministeri.
Mutta eipä elintarvikkeiden ALVin alentamista ollut Jäätteenmäen eikä Vanhasenkaan hallitusohjelmissa.
- Eero Heinähuoma on varteenotettavin SDP:n puheenjohtajaehdokas.
Lukekaa, - varsinkin demarit ja Halosmieliset-punaporvarit teksti oikein tarkasti.
Tekijänoikeudet ovat allekirjoittaneella, mutta kun tämän kotisivun osoite mainitaan, on teksti vapaasti kaikkien käytettävissä.
Suosittelen tekstin tallentamista.
Tässä:
Elintarvikkeiden verotus ei kevene
Kuten muistamme, meille luvattiin ennen EU-jäsenyyttä, että ruoan hinta tulisi huomattavasti laskemaan jäsenyyden ansiosta. Ilman poppaskonsteja elintarvikkeiden hinnat eivät olisi laskeneet edes niin paljon kuin ne laskivat. Hallituksella oli nimittäin jäsenyysneuvottelujen aikaan kaksi EU-jäsenyyden aiheuttamaa ongelmaa:
- Miten jo valmiiksi valtion tuella myytävä ruoka saadaan edelleen laskemaan.
- Mistä tehdään rahat elintarvikkeiden varastohintojen äkkirysähdykseen.
Olen ollut tietoinen yritystoiminnan pelisäännöistä, mm. ennen ALV:tä olleesta LVV:stä ja sen kanssa käsikädessä kulkeneesta alkutuotevähennysjärjestelmästä. Syksyllä 1994 olin yrittäjäkurssilla, jossa kerrottiin EU:n tuomasta kahden verokannan järjestelmästä. Tiesin, että jo 1.6.1994 siirryttiin alv-järjestelmään, ja että EU-jäsenyydestä seuraa myös alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen, koska se ei ollut EU:ssa mahdollista "vapaan kilpailun hintojen vääristäjänä".
Ensiksi pitää oikaista sellainen mediassa yleisesti ollut tieto, että elintarvikkeiden ALV olisi EU-jäsenyyden vuoksi noussut 12 %:sta 17 %:iin. Muun muassa ex-ministeri Kalevi Hemilä on nykyisessä toimessaan antanut tällaista tietoa medialle, kun hän vei valtiovarainministeri Niinistölle esityksen ruoan arvonlisäveron alentamisesta.
Tosiasia on, että kaupat ja elintarviketeollisuus tilittivät elintarvikkeiden ALV:a 22 %:n verokannan mukaan ennen EU-jäsenyyttä.
”EU:n ansiosta” ko. ALV alennettiin 17 %:iin. Ahon hallitus teki periaatepäätöksen, että parin jäsenyysvuoden jälkeen elintarvikkeiden ALV lasketaan 12 %:iin.
Toiseksi pitää oikaista mielikuva, että alkutuotevähennysjärjestelmä olisi ollut maataloustuki. Kyseessä oli elintarviketeollisuudelle annettu liikevaihtoverohyvitys, jolla ruoan hinta saatiin kaupassa halvemmaksi.
Elintarvikkeiden hintojen muodostumiseen ja arvonlisäveroon liittyy niin paljon epäselvyyksiä, väärää tietoa ja jopa päättäjien tietämättömyyttä, että on aika kerrata historiaa. Kaiken kaikkiaan ruoan hintakehitykseen vaikuttaneet asiat eivät ole helppoja selitettäviä.
Ensiksi pitää selvittää ennen jäsenyyttä käytössä ollut alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV), joka liittyi oleellisesti silloiseen liikevaihtoverojärjestelmään (LVV).
Alkutuotevähennysjärjestelmä
Alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV) kehitettiin Suomessa 1950-luvulla ruoan hintojen laskemiseksi. Se tehtiin köyhän ja monilapsisen perheen sosiaaliturvaksi. Alkutuotevähennysjärjestelmä oli valtion subventio, tuki, jolla elintarvikkeiden hintaa kaupassa alennettiin. Sama systeemi oli Ruotsissakin. Moni muistaa vielä Tornion - Haaparannan voi-rallin! Ruotsissa valtio tuki Suomen valtiotakin enemmän ruoan hintojen alentamista. Suomalaiskuluttajat valittivat, että voi maksaa Suomessa liikaa, Ruotsissa voi on halvempaa. Kuluttajan mielestä maataloustuottaja oli syyllinen kalliiseen ruokaan.
Siitä, miten alkutuotevähennysjärjestelmä ja LVV keskenään toimivat, ei kerrottu. Kuluttajalle unohdettiin kertoa, että alkutuotevähennysjärjestelmä oli tehty juuri ruoan hinnan alentamiseksi. Lisäksi unohdettiin kertoa, että maataloustuottaja joutui maksamaan liikevaihtoveroa ostamistaan tuotantopanoksista, koneista, rehuista, lannoitteista jne. Sekin unohdettiin kertoa, että maataloustuottaja ei saanut vähentää tuotantopanoksiensa liikevaihtoveroa. Siitä kyllä muistettiin kertoa, miten paljon maatalous sai tukia ja että ruoka maksaa liikaa.
Maanviljelijät eivät kuuluneet liikevaihtoveron piiriin ja juuri siksi kuluttajahintoja laskenut alkutuotevähennysjärjestelmä olikin olemassa. Tämä järjestelmä oli siis tehty ruoan hinnan alentamiseksi menetelmällä, josta ei suuremmin tiedetty. Kyse oli vain tiedon puutteesta. Niinpä monet yrittäjätkin olivatkin aiheetta kateellisia sitä, että maataloustuottajat olivat LVV-velvollisuuden ulkopuolella.
Tuomisen työryhmä
Mennäänpä historiassa 1990-luvulle, aikaan ennen jäsenyyttä. Vuonna 1990 Talouselämä-lehdessä (10/2000) oli artikkeli: ”Alkutuotevähennys lähestyy loppuaan”.
Artikkelissa kerrottiin mm. seuraavat siteeratut tekstit:
”Hallitus aikoo uudistaa elintarvikkeiden liikevaihtoverotuksen. Suomi siirtyy länsieurooppalaiseen kahden verokannan järjestelmään. Siinä elintarvikkeiden liikevaihtovero on muiden hyödykkeiden veroastetta alhaisempi.”
”Alkutuotevähennyksen kannattajat ovat käyneet vähiin. Elintarvikkeiden liikevaihtoveron alentamista selvittää laajapohjainen toimikunta. Sitä johtaa Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Antero Tuominen, sosiaalidemokraatti keskustalaisten ministeriössä. Toimikunnassa on vahva ammattiyhdistysliikkeen edustus”.
”Suomen Kuluttajaliitto kannattaa alkutuotevähennysjärjestelmän purkamista. Liiton mielestä vähennys vääristää tuotteiden hintasuhteita. Maatalouspoliittiset syyt ovat liian usein jyränneet kuluttajien edun.”
Tuomisen toimikunnan pohtiessa LVV-uudistusta elintarvikkeiden liikevaihtoveroprosentti oli 17 %. Toimikunnan mukaan alkutuotevähennys on yksi maataloustuen muoto. Tehtävänä oli suunnitella kahden verokannan järjestelmää, jossa yleinen LVV-prosentti olisi 22 ja elintarvikkeiden LVV 17. Toimikunnan määräaika päättyi artikkelin mukaan maaliskuussa 1991, joten Holkerin hallituksen ei ollut pakko käsitellä asiaa vaalien alla.
Selvityksen perusteella hallitus antoi esityksen uudeksi liikevaihtoverolaiksi vuona 1991.
Liikevaihtoverouudistuksessa tapahtui tekninen uudistus, jolloin liikevaihtoveroa alettiin laskea verottomista hinnoista. Näin elintarvikkeidenkin laskennalliseksi liikevaihtoprosentiksi tuli 22 prosenttia ilman, että hinnat kaupassa nousivat.
Seuraava Tuomisen työryhmän uudistus tuli voimaan 1.6.1994, jolloin Suomi siirtyi liikevaihtoverojärjestelmästä arvonlisäverojärjestelmään. Arvonlisäverojärjestelmään siirryttäessä alkutuotevähennysjärjestelmä säilyi kuten liikevaihtoverojärjestelmässäkin. Maataloustuottajilla ei siis ollut arvonlisäverovelvollisuutta. Samaten heillä ei ollut oikeutta saada maatalouteen liittyvistä ostoksista, koneista, lannoitteista ym. ALV-vähennystä. Potti, jonka valtio sai maataloustuottajilta liikevaihtoverona oli noin 2 mrd. mk. Sen maataloustuottajat tietenkin joutuivat sisällyttämään tuottamiensa tuotteiden arvoon maatalouden saaman ”palkan” lisäksi. Kun alkutuote eli maataloustuote meni teollisuudelle, ei teollisuus tietenkään voinut tehdä ostamastaan raaka-aineesta ALV-vähennystä, koska maataloudella ei ollut ALV:n vähennysoikeutta eikä maksuvelvollisuuttakaan. Kun teollisuus jalosti saamansa raaka-aineen kaupassa myytäväksi tuotteeksi, olisi teollisuudelle tietenkin ollut väärin, että se olisi joutunut maksamaan valtiolle ALV:n myös maatalouden osalta. Koska teollisuus ei saanut tehdä alkutuotteesta ALV-vähennystä, korvasi valtio teollisuudelle tuon summan alkutuotevähennyksenä, jonka teollisuus sai vähentää lopullisesta 22 %:n ALV-tilityksestään.
Alkutuotevähennyksen suuruus riippui maataloudessa tehdystä jalostusasteesta eli työstä. Viljan jalostusaste oli vähäisempi kuin lihan ja maidon. Alkutuotevähennyskerroin olikin maidon osalta korkea. Korotetulla kertoimella (1,6) teollisuudelle maksetulla alkutuotevähennyksellä laskettiin maidon, juuston ja voin hintaa kaupassa. Lihan kertoimena oli 1,5. Siis, jos maataloustuottajat olisivat olleet ALV-velvollisia ja alkutuotevähennysjärjestelmää ei olisi ollut, olisivat elintarvikkeet olleet kaupassa kalliimpia.
EU laskee elintarvikkeiden hintoja!
Ruoan hintojen laskeminen oli varsinkin ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen markkinoima EU-jäsenyyden mukanaan tuoma etu.
Ihmettelin, miten hinnat kaupassa voivat laskea, jos alkutuotevähennysjärjestelmästä luovutaan. Sama oli huomattu päättävissä piireissä jo aikaisemmin. Jotain epäilyksiä oli kantautunut myös ammattiyhdistysväelle ja oppositiolle (SDP).
Mutta tiesivätkö edes Tuomisen työryhmässä vaikuttaneet ammattiyhdistyksen edustajat, mitä alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen toisi tullessaan?
SAK:ssa silloin vaikuttanut SDP:n nykyinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma on kertonut, että elintarvikkeiden ALV:n korotus oli ulkoministeri Heikki Haaviston idea. Heillä SAK:ssa ei tietenkään tullut kysymykseenkään, että elintarvikkeiden hinnat EU:n takia nousisivat. Heinäluoma ei ollut tietoinen idean isästä, siitä, mitä demariveli Arto Tuominen oli työryhmineen jo vuonna 1990 suunnitellut. Vuoden 1994 vappupuheissa vaadittiin, että hallituksen pitää antaa pitävä lupaus siitä, että ruoka EU-aikana halpenee.
Ruoan halpenemista toitottaneet päättäjät eivät ilmeisesti olleet perillä ongelmasta, jonka alkutuotevähennysjärjestelmästä luopuminen toisi tullessaan. Miten ruoan hinta voi laskea, jos kuluttajalle suunnattu tuki poistetaan?
Ratkaisuksi huomattiin ruoan ALV:n laskeminen 22 %:sta 17 %:iin.
Ongelmaa lisäsi marraskuun 1991 devalvaatio, jonka seurauksena vahvasta markasta johtuneet korkeat elintarvikkeiden hinnat eurooppalaisiin hintoihin verrattuna sulivat.
Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen toivoikin kesällä 1993 EU-ministeriryhmän kokouksessa ruoan ALV:KSI 12 %:n verokantaa. Jos Salolaisen toivomus olisi toteutunut jo EU-jäsenyyden alkaessa 1.1.1995, olisi ruoka kaupassa "romahtanut" enemmänkin EU:n "ansiosta". Sitaateissa sanottuna EU:n ansiosta!
Ahon hallitus tekikin periaatepäätöksen, että parin jäsenyysvuoden kuluttua ALV-kanta lasketaan 12 %:iin. Nyt on jo Lipposen toisen hallituksen loppuaika meneillään, eikä Ahon hallituksen antamaa lupausta ole pystytty toteuttamaan. Kyseisellä ALV:n laskemisellahan ruoan hinta kaupassa laskisi entisestään.
Miksi Lipposen hallitus ei toteuta periaatepäätöstä?
Valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa (8.4.1994) on kerrottuna, mitä ruoan ALV:n laskeminen merkitsee valtion verotulojen vähenemiseen. Muistion laskelmat perustuivat vuoden 1992 tietoihin, joissa yhden prosentin laskeminen merkitsisi 425 miljoonaa markkaa menetystä valtion tuloihin. Viiden ALV-prosentin laskeminen merkitsi laskelman mukaan siis yli 2000 miljoonan markan lovea valtion budjettiin.
Tämän päivän laskemien mukaan ALV:n laskeminen merkinnee yhden prosentin mukaan noin puolta miljoonaa markkaa, ehkä jopa 600 miljoonaa markkaa. Ruoan ALV:n laskeminen viisi prosenttia merkinnee nykyisin suunnilleen 2,5 miljardin markan aukkoa valtion budjettiin. Eli jos Lipposen hallitus päättäisi laskea ALV:a tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti, pitää miettiä, mitä verotetaan enemmän, jotta syntyvä budjettiaukko umpeutuu.
Elintarvikkeiden ALV:n laskeminen ei ollut EU:n ansio. Kysymyksessä on verotustekninen asia, josta päätetään arvonlisäverolakien ja -asetuksien puitteissa eduskunnassa siltä pohjalta, miltä tilanne Valtiovarainministeriössä näyttää. Ei hallituksen ole mukava tehdä päätöstä ALV:n laskemiseksi 12 %:iin. Hallituksen kannalta on parempi, että asiasta vaietaan.
Eipä ihme, että valtiovarainministeri Sauli Niinistö neuvoi kansanedustajia antamasta eduskuntavaalien alla katteettomia lupauksia.
Arvelan työryhmämuistio
Valtiovarainministeriössä pohdittiin EU:n mukanaan tuomaa ongelmaa ja laadittiin seuraava muistio:
”Valtiovarainministeriö
Maatalouden EU-sopeutus
Verotus- ja Budjettikysymykset
Työtyhmämuistio
Helsinki 8.4.1994”
Työryhmään kuuluivat neljän hengen ydinporukka: Puheenjohtajana ylijohtaja Lasse Arvela Valtiovarainministeriöstä, josta oli mukana lisäksi apulaisosastopäällikkö Erkki Virtanen. Maa- ja metsätalousministeriöstä oli mukana kansliapäällikkö Reino Uronen, jolla varamiehenään oli maatalousneuvos Heimo Hanhilahti. Ryhmän neljäntenä jäsenenä oli EU-neuvottelujen aikainen pääministeri Esko Ahon erityisavustaja ja keskeinen maatalousneuvottelija Esa Härmälä, joka tuolloin oli Ulkoministeriön palveluksessa ja on nyt MTK:n puheenjohtaja.
Ryhmän tehtävänä oli huolehtia siitä, että kaikkiin esille nouseviin kysymyksiin valmistellaan hallinnon piirissä ehdotukset, jotka esitellään EU-ministeriryhmälle.
Asioita oli valmisteltu jo aikaisemmin. Suomihan sopeutti arvonlisäverodirektiivin jo etukäteen, 1.6.1994 alkaen. Eduskunta oli siis jo etukäteen hyväksynyt arvonlisäverolain, eihän se muuten 1. kesäkuuta, siis 7 kuukautta ennen jäsenyyttä olisi voinut voimaan tullakaan.
Hämmästyttävää, mistä neljän hengen ryhmä pystyi tekemään tuollaisen selvityksen? Tarkistussoitto valtiovarainministeriöön Tommi Parkkolalle tuotti tulosta. Parkkola kertoi, että hallitus antoi esityksen uudeksi liikevaihtoverolaiksi vuona 1991 Tuomisen työryhmän selvityksen perusteella: Liikevaihtoverouudistuksessa tapahtui tekninen uudistus, jolloin liikevaihtoveroa alettiin laskea verottomista hinnoista. Näin elintarvikkeidenkin laskennalliseksi liikevaihtoprosentiksi tuli 22 prosenttia ilman, että hinnat kaupassa nousivat. Arvelan työryhmän selvitys perustuikin Tuomisen työryhmän tekemään selvitykseen!
Alkutuotevähennysjärjestelmän poistumisen oli EU:n määräys. Valtio ei saanut vapaassa kilpailussa tukea eli laskea kuluttajahintoja. Suomalaiset virkamiehet valmistelivat siis jo vuonna 1990 EY-jäsenyyttä, vaikka puhuttiin vain ETA-jäsenyysestä. ETA-jäsenyys ei olisi merkinnyt muutosta Suomen elintarviketalouteen.
1.6.1994 tapahtuneessa liikevaihtoverojärjestelmästä arvonlisäverojärjestelmään siirtymisessä laajennettiin ALV-veronkeräyskenttää. Sekin oli EU-määräys, koska se on jäsenmaksun keräämisperuste. Sopeuttamislaki tehtiin ennen jäsenyyttä. Siis myös palvelut joutuivat ALV:n piiriin. Muistiossa lukee: Arvonlisäverotukseen siirtymisen myötä verovelvollisten määrä tulee 1.6.1994 alkaen kasvamaan noin 110 000:stä arviolta 400 000:een.
Tämä järjestelmämuutos mahdollisti sen, että valtio alkoi etukäteen kerätä rahaa kuluttajan kukkarosta vuoden vaihteessa tapahtuvan elintarvikkeiden varastohintojen äkkirysähdyksen korvaamiseen. Romahdukseen käytettiin noin 9 miljardia markkaa. Rysähdyksessä ei korvattu ainoastaan maatalouden varastojen, vaan myös teollisuuden ja kaupan varastorysähdys.
Ihmisläheisemmin asiaa voisi kuvata laskemalla summa Suomen asukasluvulla, siis työssäkäyvillä, eläkeläisillä, lapsilla ja imeväisillä. Kerätty hintaromahdus merkitsi siis Suomen asukasluvun mukaan keskimääräisesti laskettuna 1800 mk jokaista asukasta kohden. Viisihenkiselle perheelle tämä merkitsi 9000 markan menoerää EU:n "ansiosta". Kyllä tuolle 9 miljardin summalle olisi valtiolla varmaan muutakin käyttöä ollut!
Laskennallinen 13,8 %:n verokanta
Työryhmämuistiossa kerrottiin, että ennen jäsenyyttä keskimääräinen ruoan LVV oli ollut 13.8 %. Mihin tämä laskelma perustuu?
Tämä 13,8 prosentin alv-kanta oli pelkästään laskennallinen. Ajatellaanpa asiaa näin: Jos maataloustuottaja olisi ollut liikevaihtoverovelvollinen ja teollisuuden saamaa alkutuotevähennystä ei olisi ollut, olisi valtio saanut ruoan LVV:nä verotuloja 22 %:n mukaan. Mutta alkutuotevähennysjärjestelmä, joka edellä jo selvitettiin, alensi ruoan keskimääräisen LVV-kannan 13,8 prosenttiin.
Arto Tuomisen työryhmä ratkaisi ongelman, jolla ruoan hinta kaupoissa "EU-jäsenyyden ansiosta" saatiin laskemaan; käytössä ollut ALV-kanta laskettiin 1.1.1995 alkaen 22 %:sta 17 %:iin. Tarkoitus oli laskea elintarvikkeiden ALV 12 %:n verokantaan.
Lisäksi täytyy muistaa, että tilapäiseksi tehty elintarvikkeiden 17 %:n verokanta on hyvä tulonlähde valtiolle. Joissakin maissa arvonlisäveroa ei ruoasta kerätä ollenkaan. Karkeasti laskettuna valtio kerää ruoan mukana ALV:a suunnilleen 8 miljardia markkaa. Siis keskimääräisesti laskettuna viisihenkinen perhe maksaa ruoan ALV:na valtiolle 8000 mk per vuosi.
Jorma Jaakkola
[email protected]
Lähteet:
Talouselämä 10/2000, Martti Ristamäki
EY-ministeriryhmän kokouspöytäkirja 11/93 25.8.1993
Valtiovarainministeriö, Maatalouden EU-sopeutus, Verotus- ja Budjettikysymykset Työtyhmämuistio Helsinki 8.4.1994
Puhelinhaastattelu: Tommi Parkkola, Valtiovarainministeriö - Nimimerkillä "kansalkainen" (punikkitorpparit)
ei ole EU-tuista minkäänlaista käsitystä.
Näyttää siltä, että "kansalkainen" elää demarien maatalousvastaisessa kaunassa.
Kannataisi tutustua EU-maataloustukien historiaan, jonka alla siteeraan suoraan EU-sivulta.
Erottelen tärkeät sanat eri riveille, jotta ydinasiat olisivat helpommin luettavissa.
YHTEISEN MAATALOUSPOLITIIKAN (YMP) UUDISTAMINEN
"Komissio teki vuonna 1991 Ray MacSharryn ollessa maatalouskomissaarina kaksi mietintöä YMP:n kehityksestä ja tulevaisuudesta. Nämä mietinnöt muodostivat perustan YMP:n uudistamista koskevalle poliittiselle sopimukselle, jonka neuvosto hyväksyi 21. toukokuuta 1992. Vuoden 1992 uudistus merkitsi merkittäviä muutoksia YMP:hen, ja sen pääosatekijät olivat seuraavat:
maataloushintojen
laskeminen
tuotteiden tekemiseksi kilpailukykyisemmiksi sisä- ja maailmanmarkkinoilla,
ansionmenetyksen
korvaaminen
maatalousyrittäjille ja muut markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet sekä ympäristönsuojelu."
--
Lisää EU:n omaa YMP-teksiä osoitteesta:
http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/l04000.htm
Lukekaapa tosiasiat.
Nykyinen CAP-tukijärjestelmä astui voimaan 1.1.1993 (kaksi vuotta ennen Suomen ns. EU-jäenyyttä).
Toivon, että tämän jälkeen nettikeskustelujen maatalouskaunaiset kirjoitukset loppuvat.
Hyvät lukijat, suunnatkaa mielenkiintoanne linkkiin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=450000000000713&posting=22000000007721675
Terveisin
Jorma Jaakkola
[email protected] - eekoo:
> Luin niitä Seppäsen tekstejä ja vahvistui käsitys
> että demarit yhdessä Härmälän ja Ahon kanssa tietoisesti kusi
> silmille.
> Demareilta se ei ole uutta mutta kun on näitä
> kahdella jakkaralla istuvia omaan pesään kusijoita.
Härmälä ja Aho ovat kahdella tuolilla istujia. He tekivät juuri niinkuin demarit (presidentti Koivisto) halusivat.
Suomalaisen viljelijän edun puolustajat ovat vähissä EU-parlamentaarikkojenkin keskuudessa.
Ainoa rohkea taitaa olla Esko Seppänen.
eekoo:
> (vai olikohan koko juttu kommaripropagandaa)
Ehkä sitäkin.
Mutta hattua pitää kuitenkin nostaa Seppäselle siksi, että hän teki Ilmajoen ja Kurikan miesten projektiin liittyen maatalouskomissaari Fischlerille kysymyksen, josta tuli erittäin merkittävä vastaus:
Fischler tuli nimittäin vastauksessaan paljastaneeksi 141-artiklan todellisen väliaikaisen luonteen.
Seppänenkään ei kyseistä asiaa ole huomannut.
Mutta SataSeutu-lehden päätoimittaja huomasi...
SataSeutu-lehden pääkirjoitus:
"Herätettiinkö nukkuva karhu?
EU-komission mukaan maatalouden 141-tuki on siirtymätoimenpide. Julkaisemme poikkeuksellisesti tällä palstalla kokonaisuudessaan Suomen Europarlamentaarikko Esko Seppäsen kirjallisen kysymyksen EU-komissiolle ja komissaari Frans Fischlerin siihen 28.10.2004 antaman vastauksen.
Tiedotusvälineet ovat vaienneet Suomessa kuukausi sitten annetusta EU-komission vastauksesta. Komission tavoitteena on Suomen kansallisten tukien lopettaminen.
Vastaus on selkeä jatko Komission 16.3.2004 notifioimalle päätökselle Suomen 141-tuen jatkosta vuoteen 2007 asti."
Lue pääkirjoituksesta Fischlerin vastaus Seppäselle;
http://satanen.com/sataseutu/paa/paa_112_2004.html - Ex-maalaisella ei ole EU-tukien tarpeesta minkäänlaista käsitystä.
Näyttää siltä, että hän elää demarien maatalousvastaisessa kaunassa.
Kannataisi tutustua EU-maataloustukien historiaan, jonka alla siteeraan suoraan EU-sivulta.
Erottelen tärkeät sanat eri riveille, jotta ydinasiat olisivat helpommin luettavissa.
YHTEISEN MAATALOUSPOLITIIKAN (YMP) UUDISTAMINEN
"Komissio teki vuonna 1991 Ray MacSharryn ollessa maatalouskomissaarina kaksi mietintöä YMP:n kehityksestä ja tulevaisuudesta. Nämä mietinnöt muodostivat perustan YMP:n uudistamista koskevalle poliittiselle sopimukselle, jonka neuvosto hyväksyi 21. toukokuuta 1992. Vuoden 1992 uudistus merkitsi merkittäviä muutoksia YMP:hen, ja sen pääosatekijät olivat seuraavat:
maataloushintojen
laskeminen
tuotteiden tekemiseksi kilpailukykyisemmiksi sisä- ja maailmanmarkkinoilla,
ansionmenetyksen
korvaaminen
maatalousyrittäjille ja muut markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet sekä ympäristönsuojelu."
--
Lisää EU:n omaa YMP-teksiä osoitteesta:
http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/l04000.htm
Lukekaapa tosiasiat.
Nykyinen CAP-tukijärjestelmä astui voimaan 1.1.1993 (kaksi vuotta ennen Suomen ns. EU-jäenyyttä).
Toivon, että tämän jälkeen nettikeskustelujen maatalouskaunaiset kirjoitukset loppuvat.
Hyvät lukijat, suunnatkaa mielenkiintoanne linkkiin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000713&posting=22000000007721675
Terveisin
Jorma Jaakkola
[email protected] - Mitä sanotte tästä?
"Komission juristit kaavailivat viime metreillä Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkoa koskevaa uutta muotoilua, joka olisi Korkeaojan mukaan merkinnyt isoa muutosta verrattuna siihen, mitä hän ja maatalouskomissaari Franz Fischler olivat sopineet."
Ko sitaatti on MTV3:n nettiuutisesta notifikaation antamispäivänä.
Edellisenä päivänä Esa Härmälä kävi PMI Matti Vanhasen luona, jotta hallitus voisi tehdä jotakin komission juristien 141-jatkon vesittäville sanoille!
Mikä komission notifikaatiossa muuttui yhden päivan aikana?
Uutisesta ei voi päätellä:
1. Korkeaoja ei ole lukenut komission notikaatiota?!!
2. Korkeaoja ei voinut kertoa totuutta jatkosta vuoden 2007 jälkeen...
Vain Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu on uutisoinut 141:n tylyn jatkon!
Uutinen kokonaisuudessaan
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2004/03/210122
Etelä-Suomelle 141-tukea vuoteen 2007 asti
Julkaistu 16.03.2004 18:05
Maatalouden kansallista 141-tukea voidaan myöntää yhteensä noin 650 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana.
EU:n komissio on hyväksynyt Etelä-Suomen maatalouden kansallisen 141-tuen vuosille 2004-2007. Tuen jatkamisesta vuoden 2007 jälkeen päätetään uudelleen, kun Suomi on antanut seurantaraportin vuonna 2006. Investointeihin ja maatilojen rakenneuudistuksiin voidaan myöntää yhteensä 420 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana. Lisäksi ympäristöinvestointeihin on ohjattavissa 225 miljoonaa euroa.
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja on tyytyväinen EU:n komission hyväksymään 141-sopimukseen ja sen sanamuotoihin. Korkeaoja kertoi illansuussa STT:lle, että komission hyväksymä sopimus vastaa 141-tuesta tehtyä poliittista sopimusta ja Suomen syksyllä tekemään esitystä. Myös 141-tuen jatkoa koskeva muotoilu tyydytti Korkeaojaa.
Komission juristit kaavailivat viime metreillä Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkoa koskevaa uutta muotoilua, joka olisi Korkeaojan mukaan merkinnyt isoa muutosta verrattuna siihen, mitä hän ja maatalouskomissaari Franz Fischler olivat sopineet.
-Ensimmäistä kertaa 141-sopimukseen on tehty kirjaus siitä, millaisella menettelytavalla tuki jatkuu, Korkeaoja korosti.
-Me omalta puoleltamme sitoudumme käyttämään hyväksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kaikki keinot täysimääräisesti. Määräajoin tarkistetaan, mitä vaikutuksia tällä on ollut. Sen jälkeen komissio tekee päätöksen sovellettavista tukitasoista ja menettelyistä, Korkeaoja selvitti.
Pitkään jatkuneen 141-tukiväännön jälkeen Korkeaoja oli helpottunut.
-EU:n komission 141-vahvistusta on odotettu kovasti. Nyt kun meillä on sekä 141-vahvistus että EU:n maatalouspolitiikkauudistuksen päätökset, päästään toimeenpanon suunnitteluun. Sekin on iso haaste, mutta se on kotimaista askaretta, hän sanoi.
(MTV3-STT) - nimetön: Jos ja taas jos ehkä kun
(8.4.2005 klo 18.31)
> Jos/kun 141 loppuu sehän tarkoittaa konkurssi
> aaltoa pahimmillaan.
> Mielestäni on edesvastuutonta pantata tietoa.
Totta.
Kiitos kommentista.
Kyseessä todellakin on KUN! Ei jos.
Fischlerhän tuon 141:n loppumisen ikäänkuin sattumalta ilmoitti, ja onhan komission notifikaatiokin (16.3.2004) tylyä lakitekstiä tekstiä.
> Jos Suomen valtio on neuvotteluissa
> epäonnistunut on nyt TUHANNEN TAALAN PAIKKA
> VESITTÄÄ EU:n UUSI PERUSTUSLAKI!
Ei Suomi epäonnistunut..., vaan suomalaiset neuvottelijat huijasivat Suomen kansaa.
Huijaten tehdyt sopimukset eivät ole oikeudellisesti päteviä.
Tästä seuraa, ettei Suomen EU-liittymissopimus ole valtiosääntöoikeudellisesti pätevä. Tästä taas seuraa, ettei EU-perustuslaki koske Suomea.
ETA-sopimus riittää Suomelle, onhan Suomi ollut jo vuoden 1994 Etan jäsenkin...
Kun tämä sotku nousee Suomen mediaan, saattaa seurata erilaisia häiriöitä muuallakin Euroopassa EU-perustuslain hyväksymiselle.
Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki koskettelee kirjassaan Valta ja vapaus (Talentum, 2003) EU-kansanäänestyslain koukeroita, joissa legitimiteetti (yleinen hyväksyttävyys) korvaa legaalisuuden eli laillisuuden.
Jyränki tarkastelee EU-jäsenyyttä ja kansanäänestyslakia valtion suvereenisuuden kannalta.
Jyränki on sitä mieltä, ettei kansa tiennyt, mikä oli neuvoteltu sopimus, varsinkin perustuslailliselta ja valtio-oikeudelliselta kannalta.
Maataloutta koskeviin sopimuksiin Jyränki ei ole tiennyt puuttua. - Siirtykääpä toiseen keskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000713&posting=22000000007721675
Ko. keskustelussa on tietoa, joka vaatii selvittämistä, ja joka hyödyttää sotkun selvittämisen jälkeen niin viljelijää kuin kuluttajaakin.
Omalla nimelläni
Jorma Jaakkola
[email protected] - Härmälältä lipsahti kyllä jotakin...
Puheenjohtaja Härmälä antoi sunnuntaina 14.3.2004 tiedotteen STT:lle.
Siinä sanottiin, että MTK on huomannut, että komission notifikaatossa on kaksi sanaa, jotka vesittävät 141:n jatkon vuoden 2007 jälkeen.
Maanantaina 15.3.2004 MTK:n johto kävi PMI Vanhasen luona pyytämässä, että hallitus voisi tehdä jotakin vesittämisen estämiseksi.
Tiistaina 16.3.2004 komissio antoi virallisen notifikaation, jossa Maaseudun Tulevaisuus kiinnitti huomiota ainoastaan tukien määriin vuosina 2004-2007.
Jatkosta vuoden 2007 jälkeen Maaseudun Tulevaisuus ei ole kertonut EI OLE kertonut mitään.
Eipä tietenkään, koska Esa Härmälä itse oli maalis-huhtikuussa 1994 sopinut 141:n luonteen sellaiseksi, mitä Franz Fischler ilmoitti (SataSeutu-lehden pääkirjoitus).
Kovin harvassa ovat ne henkilöt, jotka ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitkä olivat ne notifikaation kaksi sanaa, joilla komissio on "vesittämässä" 141:n jatkon vuoden 2004 jälkeen.
Allekirjoittanut alkoi selvittää kyseistä asiaa SataSeudun päätoimittajan kanssa jo 15.3.2004.
Meidän (silloin) tietämättämme MTK-E-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Yrjö Ojanniemi oli tehnyt A4-kokoisen tiivistelmän 15-sivuisesta komission lakitekstistä.
Komission tyly lakiteksti on ollut nähtävissä (30.3.2004) lähtien Suomessa toistaiseksi vain SataSeudun kotisivulla www.satanen.com.
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=331
Komission tylystä lakitekstistä ja Ojaniemen tiivistelmästä käy ilmi, että notifikaatiossa on enemmänkin kuin kaksi sanaa, jotka vesittävät 141:n jatkon vuoden 2007 jälkeen...
Ojaniemen tiivistelmän saa allekirjoittaneelta.
Kiukaislainen viljelijä Jussi Tuumi oli meidän lisäksemme (ja tietämättämme) kiinnittänyt huomiota komission tylyyn lakitekstiin. Jussi kertoi taannoin, että hänen yrityksensä saada asia julkisuuteen ei onnistunut.
MTK:lta (lue Esa Härmälältä) avoimuutta peräten
Jorma Jaakkola, Kokemäki
[email protected] - Maataloudesta EY-/EU-neuvotteluissa vastannut Esa Härmälä oli siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi ja joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja.
Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa EU-kirjassaan, sivu 39:
”Maratonistunto oli neuvottelujen ehdoton huipentuma, vaikka neuvottelut eivät siihen päättyneetkään. Niiden jälkeinen vaihe oli taas laskusuhdannetta kahdestakin syystä. Ensinnäkin EU juuttui sisäisiin kiistoihin määrävähemmistökynnyksen takia (siitä on enemmän luvussa 32) ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy vielä ilmi.
Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. Sitä vääntöä tehtäessä oli maataloudesta vastannut Esa Härmälä siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi, eikä elämäämme helpottanut se, että hän joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja. Mutta ei kai se helppoa ollut Esalle itselleenkään.”
>"Esa Härmälä oli pääministeri Esko Ahon
>erityisavustajana valmistelemassa EY-jäsenyyttä elokuusta 1991
>alkaen. MMM:n EU-maatalousjaoston virkamiesryhmää johtaessaan
>ja EY-neuvotteluista vastanneena virkamiehenä Härmälä
>vastaa 141:n muotoilusta.
>
>Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläisen kirjoittamassa
>kirjassa ”Lännettymisen lyhyt historia” on
>kerrottu Härmälän lausuntoja tapahtumista maratonistunnon
>jälkeen:
>
>”Suomessa ei ilmeisesti laajemmasti ymmärretä, että
>neuvottelut käytiin toiseen kertaan. Suomelle
>tilanne oli hankala, sillä joku
>helvetin ovela ihminen oli keksinyt
>uuden juonen.
Kumpiko oli olevampi juoni:
1. Komissio piti kiinni julistuksestaan, jolla se vesitti maratonistunnossa saavutetun Etelä-Suomea koskevan suomalaistulkinnan?
2. Vai totuuden kertomisesta EU-maatalousneuvotteluja johtaneen Esa Härmälän kirjoittamasta 141-artiklasta.
Artiklasta, jonka tulkintaa MTK-järjestöjohtaja Esa Härmälä on lapsenuskoisesti vuosikaudet elätellyt?
Suomalaisministerit olivat tietoisia komission julistuksesta, mutta virkamiesten (Härmälä ja Liikanen ?) ehdotuksesta asiaa ei koskaan päästetty julkisuuteen (Viite Heikki Haaviston haastattelu 10.10.2003 A-studiossa "Möhlikö Suomi? -Onko vainovalkeiden osoite oikea?"). - Arvoisat lukijat!
Toivon, että tarkastelette, mitkä kohdat "jälkiviisauden ruikutuksessa" ovat lainausta olemassaolevista dokumenteista ja mitkä ovat minun omaa mielidettäni.
En ole viljelijä, joten toimin totuuden kertomisessa viljelijöiden puolustajana ilman katkerutta ja oman edun tavoittelua. - Maatalouskomissaari Franz Fischler kertoi 141-artiklan oikeudellisesta luonteesta 28.10.2004 komission puolesta antamassaan vastauksessa (P-2291/04FI) mm.:
"Komission päätöksessä 2000/167/EY todetaan, että väliaikainen ja aleneva suora tulotuki voidaan nähdä rakennepolitiikan tarpeellisena lisänä edellyttäen, että tällaisen tuen tarkoituksena on pääasiassa täydentää rakenteellista sopeuttamista, että tuki ei haittaa tarpeellisten rakennemuutosten tekemistä ja että se on ajallisesti rajattu.
Vuosien 2004–2007 tukiohjelmaan liittyvän valtiontuen N 518/2003 hyväksymisestä 16 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyssä päätöksessään komissio lisäsi, että suorien tulotukien asteittainen alentaminen edistää Suomen maatalouden yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja on osoitus siitä, että liittymisasiakirjan 141 artiklaan perustuva tuki on siirtymätoimenpide.
*************
Jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä maataloustukiasiassa. Ministeri Juha Korkeaoja on saanut ensi vuodelle korkeammat tuet maataloudellemme, minkä Frans Fischler vastauksessaan toteaa, mutta tuet eivät jakaudu tasapuolisesti eri tiloille. Jo ensi vuonna osa tiloista menettää tukia ja osa saa tukia lisää."
--
Kyseinen teksti on SataSeudun pääkirjoituksesta "Herätettiinkö nukkuva karhu?".
Lisää luettavaa löytyy osoitteesta:
http://satanen.com/sataseutu/paa/paa_112_2004.html - Lukekaa ja ihmetelkää!
Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa EU-kirjassaan luvussa
21.34. Vakavien vaikeuksien tuen perusteista sovitaan, sivuilla 126–127, että Erkki Liikasen ideoimana 141-artiklan tulkinnan tarkasteluongelma tulevaisuuteen -vuoteen 1996:
"Kompromissi löytyi EU:ssa niin usein käytetystä mallista: lykättiin riidan ratkaisu tuonnemmaksi.
Erkki Liikasen ideoimana löytyi molemmille osapuolille siedettävä tapa esittää asia. Saatiin aikaan periaatteellinen yhteisymmärrys siitä, että vuonna 1996 käytäisiin neuvottelut tämän tuen tarpeen ilmenemisestä ja Suomen tekemistä tukea koskevista ehdotuksista.
Suomessa sisällytettiin vuoden 1995 budjettilakeihin sitoumus varojen ohjaamisesta vakavien vaikeuksientukeen vuodesta 1997 lähtien. Tällaisen sitoumuksen arvo oli heikonlainen, koska välissä olisi vaalit ja tulisi ehkä uusi hallitus, mutta senhetkisen poliittisen tarpeen se täytti."
--
Toinen sitaatti, joka kertoo, että Suomalaisten lapsenusko perustui komission ylläpitämmän illuusioon:
"Kansallista pakettia koskevan kiistan ratkaisun kannalta ei lopulta tukien taso ollut niin tärkeää kuin niiden esittämistapa, vaikka ajateltuja tasojakin kovasti kritisoitiin.
Komission oli pidettävä yllä illuusiota siitä, että oltiin pohjoista tukea lukuun ottamatta menossa kohti CAPin soveltamista sellaisenaan.
Suomalaiset tarvitsivat vakuudet, että tukipaketti oli periaatteessa hyväksyttävissä ja että myöskin vakavien vaikeuksien tuen käyttömahdollisuus säilyi.
Niinpä paketti kirjoitettiin uudelleen siten, että puhtaasti siirtymäkauden tuet tulivat erilleen muista tuista, ja koska ne laskivat kohti nollaa vuoden 1999 loppuun mennessä, saatiin niihin varsin jyrkkä aleneva trendi. Komissio oli näet valmis hyväksymään senkin, että tuet olisivat alkuvuosina jopa Suomen alun perin esittämiä korkeammat, kunhan vain tämä trendi saataisiin näkymään." - Tämän maratonistunnon jälkeisen Hallituksen iltakoulun kokouspöytäkirjan sivun 2 pyyntöni on MONEEN KERTAAN evätty.
Samoin pöytäkirjan liitteet 2-6.
Valtioneuvosto kieltäytyy antamasta papereita.
Jokaisesta pyynnöstäni tulee suusanallinen kuittaus matkapuhelimeeni;
Asiakirjapyyntööni ei suostuta.
Valtioneuvoston arkistonhoitaja toimii näin siksi, ettei kanslian tarvitse antaa epäämispäätöksestä mahdollisuutta valittaa KHO:lle.
Saamani ote ko Iltakoulun 9.3.1994 pöytäkirjasta on kuitenkin paljon puhuva.
Sitaatteja:
”HALLITUKSEN ILTAKOULU / VIIKKO 10/1994. PÖYTÄKIRJA.
Aika: 9.3.1994 kello 17.00.
Paikka: Kesäranta.
Läsnä: Pääministeri Esko Aho. Ministerit: Pertti Salolainen, Iiro Viinanen, Mauri Pekkarinen, Pirjo Rusanen, Heikki Haavisto, Martti Pura, Toimi Kankaanniemi, Seppo Kääriäinen ja Elisabeth Rehn.
Eduskuntaryhmistä Ben Zyskowicz, Jan Erik Enestam ja Kalevi Mattila. Oikeuskanslerinvirastosta Jorma S. Aalto.
Pääministerin avustajista Marja Kaisa Aula ja Pekka Huhtaniemi. Muista avustajista Jan Vapaavuori.”
”Kansalliset toimenpiteet ja kansanäänestyksen järjestäminen
Pääministeri Aho ja ministeri Pokka. Asiantuntijat: valtiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä, neuvotteleva virkamies Paavo Mäkinen, aluekehitysneuvos Risto Tienari, lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo”
”Ministeri Salolainen totesi aluksi, että sopimuksen viimeistely ei tällä viikolla edennyt Brysselissä. On epävarmaa pysytäänkö suunnitellussa aikataulussa. Sopimustekstistä löytyi tulkintaerimielisyyksiä.”
”Keskusteltiin ensiksi yleistilanteesta. Keskustelun jälkeen pääministeri Aho esitti iltakoulun johtopäätöksenä, että Euroopan Unionin neuvottelutuloksen viimeistely on mahdollista vain tehdyn poliittisen sopimuksen pohjalta. Muita tulkintoja ei sallita.”
”Maatalouden osalta pääministeri Aho totesi, että kansanäänestykseen ei voida mennä ennen kuin kansalliset toimet ovat selkeät ja niistä on saatu Euroopan Unionilta pitävät tulkinnat.”
--
Salailu ei kuulu demokratiaan! - Taistelu 141-artiklaan kirjoitetuista sanoista johti lapsenuskoon 141:n pitkäaikaisuudesta.
Karjalan maa on pääkirjoituksessaan jyvällä siitä, mikä on 141:n kohtalo:
"Suomessa katsotaan komission päätöksen sisältävän lupauksen 141- tuen jatkamisesta myös nykyisen ohjelmakauden päätyttyä eli vuodesta 2007 eteenpäin.
Klausuuli, josta iloitaan, on seuraava: ”Jos Suomi esittää pyynnön 141 artiklan mukaisen tuen jatkamisesta vuoden 2007 jälkeen komissio arvioi tällaisen pyynnön 141-artiklan kannalta ja päättää vuoden 2007 jälkeen sovellettavista tukitasoista mainitun kertomuksen ja muiden soveltuvien tietojen perusteella, ottaen huomioon yhteisön politiikan ja vuoden 2006 jälkeen voimassa olevien uusien maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa saavutetun kehityksen."
"Lapsenuskoisuudella tuon komission kirjaaman tekstin voi todella tulkita lupaukseksi 141- tuen jatkamisesta. Tosiasiallisesti komissio kuitenkin lupaa vain tutkia Suomen pyynnön ja sovittaa sen jälkeen ratkaisunsa vallitsevaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Ei tarvitse olla edes kyynikko todetakseen, että komissio harjoittaa silkkaa virastoliturgiaa, joka ei sido unionia mihinkään."
--
Osoite:
http://www.karjalanmaa.net/cfmldocs/paakirjoitus.cfm?lehti=470