jarjarkoo
Jos Korkeajännitystä lukee vakavissaan, se on huono sarjakuva, todella huono. Mutta ripauksella reipasta camp-huumoria Korkeajännityksen arvo nouseekin huomattavasti. Korkkari-tarinat ovat yksioikoisia, häkellyttävän usein todella typeriä ja toistavat itseään niin huolellisesti, ettei loppuratkaisua tarvitse jännittää lainkaan. Joskus harvoin lehdestä löytyy poikkeavia ja oikeasti mielenkiintoisia tarinoita, mutta korkkari ei petä! Lopussa nekin lässähtävät aina aidolle matalaotsaiselle korkkaritasolle.
-Nikkini on pihistetty korkkarista-
Mitä minusta on sanottu:
Waffen ss... Ryhtiä, rypytön uniformu ja jäinen katse? Eheiii.. ! Militaristisen valeasun alla asustelee polkkatukkainen puolukanpoimija, jonka kokemukset armeijan suoruudesta ja kurista oli se, kun tyttöjen partioleirillä käveli jonon mukana ruokalaan.
-max-live-
Waffen, rehellinen todellakin ja oikeasti järkevä monin tavoin, nicky on perseestä.
-Romulus-
Waffen SS: Luotettava, miehekäs ja älykäs tyyppi.
Asuna tyylikkäät rennot asusteet.
-Stoneman-
Taitaa muuten Waffen ss olla aikanaan lukenut korkkareiden lisäksi venäjää, ei tollaisia saitteja ummikko ihan tosta vaan löydä.
Ja onhan se kiva, että meidän Finskii fasistien joukossa on ihan melkkein oikeakin:)
-marko135kg-
Linkit: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4319014, http://keskustelu.suomi24.fi/node/3626570, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/3081485, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/2200080, http://keskustelu.suomi24.fi/node/4892910,https://keskustelu.suomi24.fi/t/4446198/max-life, https://keskustelu.suomi24.fi/t/3764092/palstatytto-kalenteri,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3517332/haastelinen-kirjoituskisa#,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3499793/kylma-henkays,https://keskustelu.suomi24.fi/t/1712945/have-a-nice-day
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia40 aloitusta · 878 kommenttia
- Juuri kun pääsin kehumaan sivujen toimimista, niin jäin jumiin tuonne noihin vanhoihin ketjuihin. Eipä paranisi puhua yhtään mitään.
- Kyllä tämä taas pelaa. Välillä on todella tukkoista ja silloin ei sivujen selaamisesta tule mitään.
- Minähän siellä voittoarpaa metsästin kuvitteellisen kummipojan kanssa. Viimeisessä Von Palstan kirjoituksessa oli selvät askelmerkit siitä että olin noiden höpinöiden takana.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=4500000000001279&posting=22000000024655123
Hyviä vinkkejä ja neuvoja sain mirkwoodilta, kuka hän sitten lieneekään.:) Saisi hänkin tulla ilmoittautumaan, mikäli haluaa jatkossa kuulla sormieni näppäryydestä.:)) *nauraa*
Ai, niin,,juonen kehittelyssä oi sen verran hauskaa, että arpa jäi ostamatta. - Kyllä se kirjoittelu silloin vuonna 2002 alkoi. Sitä ennen en kirjoittanut missään muualla.
Oma urani täällä alkoi S24:ssä puolivahingossa. Olin sattumalta löytänyt sivun, ja silloinen elämäntilanteeni antoi mahdollisuuden seurata tapahtumia aivan alusta asti. Lähinnä kahvi -ja muiden taukojen aikana sivusilmällä vilkaisin mitä tänne kuului. Hakkuupalsta oli silloin koneeni etusivu jos näin karrikoidusti voidaan sanoa.
Hiljaistahan silloin alussa oli, kunnes eräänä päivänä meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun. Näin silloin ensimmäistä kertaa ruudulla sellaisia nimimerkkejä, joita ei aiemmin näkynyt. Kielenkäyttö, verbaalisuus ja koko käyttäytyminen oli aivan eri planeetalta kuin mihin olin tottunut. Ensin olin ymmälläni, luulin jopa että kirjoittaja oli yksi ja sama henkilö. Sitten luulin heitä olevan vain muutama, sitten viisi ja lopulta tajusin heitä olevan liki parikymmentä. Hakkuujengi oli kohdannut.
Eräänlaisena Hakkuuaukean lähtölaukauksena ja kulmakivenä on pidettävä Stonen ensimmäistä avausta. Sen ääreen kokoontui lukematon määrä nimimerkkejä, lähinnä näitä naispuolisia, asia mitä en vieläkään voi ymmärtää. Noista henkilöistä on useimmat tänäkin päivänä täällä läsnä, vaikka nimimerkit ovat vuosin saatossa vaihtuneet.
Harmikseni kyseistä avausta arkistoista ei löydy, se nimittäin eli sen parin päivän ajan, mikä silloisissa olosuhteissa oli ikuisuus.
Nuo nimimerkin vaihtoviikot olivat hienoa irrottelua. Kuten viimeksi sekoiluni ässäarvan kanssa.:) - Paras kilpailu oli tietysti se, minkä voitin suvereenisesti. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=4500000000001279&posting=22000000020283294 - Joulukuu 2002 oli ensimmäinen kerta kun huomasin minulle henkilökohtaisesti osoitetun avauksen. Tätä kunniaa ei minulle ole myöhemmin suotukaan. Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon että paikka oli hakkuuaukea, kuinkas muutenkaan. Tosin tuota nimeä ei paikalle vielä keksitty, vaan sen aika tuli myöhemmin. Olin edellä mainitulle sivulla aina kommentoinut erään nimimerkin avauksia. Aluksi en voinut sietää häntä, ja se oli suurin syy käydä ilkeilemässä hänen ketjuissaan, mutta ajan kuluessa mielipiteeni hänestä muuttuivat. Myöhemmin, paljon myöhemmin tuttavuutemme kehittyi siihen pisteeseen että olimme lopulta hyviä frendejä.
Sen aikaisista tuntemistani kirjoittajista, siis tuolta kyseiseltä vuodelta on jäljellä vain muutama. Itse asiassa tunnen lisäkseni vain yhden.
Maineikkaan hakkuuaukean historiaa ei voida koskaan kirjoittaa, ilman että mainitaan ihan ensimmäisiä kirjoittajia, joiden tuotoksiin muutamat meistä nykyisistä ennättivät törmätä. Yksi heistä, sieltä vanhimmasta päästä oli ~X~.
Palatakseni vielä tuohon minulle osoitettuun avaukseen, niin sen tekijä Sheriffin valtaoikeudella kruunasi minut vuosia myöhemmin. Ihan vain entisten aikojen – ja niiden hetkien muistoksi mitä tuli palstalla ja myöhemmin chatissa aikoinaan yhdessä koettua. - Täytyy muistaa että idolsien äänestäjät ovat hyvin nuorta porukkaa. Epäilemättä teinityttöjä jotka äänestävät helposti söpön esiintyjän voittoon. Heille se laulutaito on yhden tekevä.
Kukapa keski ikäinen, tai vanhempi edes viitsisi tekstaria lähettää moisen kilpauun johdosta. En minä ainakaan. - Oikeasti se nuori sälli laulaa hyvin. En tiedä voittaako kun sen tyyli ei oikein istu siihen muottiin mitä nuoriso idolsilla pitäisi olla. Eikä se toinekaan hevimies mikään huono ole
- Milla pieni kippuravarvas. Osasit vielä löytää tänne.:)
- Vastauksia
Tietysti kaipaan huomiota, jos en sitä saa niin ..niin ehkä sitten keksin jotain sellaista että saisin huomiota. Eipä ole tullut tarvetta ideoida mitään hullua. Mutta eipä sitä koskaan tiedä.
Bileitä en ole ajatellut. Niiden ajankohta on valovuoden päässä.
Naispapit on nykypäivää
Naislääkärille tietysti, syy on yksinkertainen. He ovat empaattisia ja sydämellisiä. Paitsi hammaslääkärit
Sukupuolikiintiöt ovat turhaa hömpötystä.
En syö iltaisin
Puolisossa ärsyttää mikä milloinkin.
Ysi kysymykseen vastaus on A
Haluan voittaa, mikäli kilpailuesitykseni on hyvä. Puskissa en viihdy, enkä äänestä itseäni.
Matkoilla liikun omatoimisesti. Ja nautin toki paikallista ruokaa.
Idolsin voittaa se pitkätukka se nuorempi.
14 En
Totta kai teen tiivistä tuttavuutta. Kukapa ei edes yrittäisi
Kysymyksesi oli vastattavia, ei muuta sanottavaa - Jenkkituristit lähtivät suomesta yhtäkokemusta rikkaampana:))
Artikkelin luin aikoinani, oli oikein pidempi juttu. En kuitenkaan jaksa muistaa kaikkia yksityikohtia mitä siihen oli kirjoitettu. Tuossa omassa oli likipitäen kaikki mitä itse muistin.
Ellen ihan potaskaa puhu, niin jenkeille kerrotiin ennen kotiinlähtöä totuus laivaretkestä. Vannomaan en kyllä mene. - Allekirjoitan täysin tuon mitä sanoit. Eipä tuota paremmin voi kertoa.
- Kyllä se on totta. Tästä kerrotiin oikein lehdessäkin, mutta siitä on jumalattomasi jo aikaa. Ellen ihan väärin muista, niin 90-luvun alkupuolta elettiin.
- Ihan hyvä aihe ja en viitsinyt alkaa tekemään mitään extreme ehdotuksia. Mutta lyhyesti kerron erään yrityksen keinon millä he halusivat ilahduttaa jenkkivieraitaan.
Päänsä puhki mietittyään firman huuliveikko keksi hyvän idean. Turisteja kierrätettiin liikeneuvotteluiden jälkeen ympäri Helsinkiä ja lopuksi heidät vietiin pienellä vesibussilla avomerelle. Vesibussi kiersi korkeasaareen ja muut nähtävyydet, samalla napsittiin kuvia pääkaupungista mereltä käsin. Lopulta vesibussi ajautui pidemmälle merelle ja aikansa siellä kuljettua eksyi mukamas vahingossa aluevesirajojen ulkopuolelle.
Silloin vesibussia lähestyi venäläinen rannikkolaiva joka pysäytti meriseikkailijat kesken kaiken. Venäjää puhuvat tullimiehet ja tiukan näköiset sotilaat nousivat pelästyneiden matkaajien alukseen ja aloittivat aluksen sekä henkilöiden tarkastuksen. Tarkastus suoritettiin sillä innolla ja vakavuudella mitä nyt kukin vain voi mielikuvituksessaan aavistella. Papereita kyseltiin ja kas kummaa matkustajilta ei löytynyt passeja. Venäläiset tarkastajat tästä suivaantuneena uhkasivat viedä koko poppoon suoraan päätä Siperiaan.
Asiaa yritettiin vesibussin kapteenin avulla selvittää, kun hän, kuinkas sattuikaan osasi hiukan venäjää. Lahjonta ei tuottanut tulosta eikä matkalaisia tahdottu päästää kotimatkalle. Loppujen lopuksi venäläisaluksen komissaari ehdotti kompromissia. Lupasi päästää turistit pälkähästä jos kukin kippaisi lasillisen votkaa kakistelematta. Pelokkaat jenkit suostuivat ja kaikki kilistivät laseja venäläisten kanssa ja yrittivät suoriutua annetusta tehtävästä.
Lopulta koettelemus oli ohi, ja eksyneet aloittivat kovalla kiireellä kotimatkan. Ei aikaakaan kun koko katras oli päässyt turvallisesti Helsingin eteläsatamaan.
Seurueelta jäi näkemättä että ns: venäläisalus ajoi myös samaan satamaan. Eikä kukaan enää ollut näkemässä kuinka aluksen miehistö vaihtoi venäläisvalmisteiset merisotilaiden asusteet ihan omiin siviiliasuihin. Koko miehistö oli ollut suomalaisia ja heidät oli palkattu pysäyttämään jenkkituristit.
Mahtoi siinä olla jenkeillä kotona kerrottavaa. - En tähän hätään ala etsimään loogisuutta, koska en tiedä tyttäresi ikää, enkä tunne sen asian taustoja miksi hän naapurustoon oli hakeutunut.
Huolestuttavaa joka tapauksessa, jos asiassa on tarvittu poliiseja. - Luultavaa on että tyttäresi oli siellä ikäistensä seurassa, ja todennäköisesti oli käynyt siellä ennenkin. Ehkä hän oli jossain vaiheessa kertonut siellä vierailuistaan, ja siksi osasit suunnistaa oikeaan taloon ja rappuun.
Kerran naapurini koira oli karkuteillä ja koko perhe pyöri pitkin korttelia huhuillen Pörrin perään. Minä siihen neuvokkaana neuvomaan, ellei koira ole jäniksen perässä, niin eiköhän toinen paikka mistä ensimmäisenä etsiä ole naapurikadulla asustavan toisen koiranomistajan piha. Sieltä nurkilta se sitten löytyikin.
Hiukan päättelyä ja neuvokkuutta ja puheet vaistosta unholaan, niin eiköhän sitä kadonneet löydy. Muutens, on sitä ihmisellä ihme taitoja, kuulemma yhdellä puliveivarilla on taito etsiä pimeänpullon myyjän mistä vain. Sanovat että hän osaa haistaa sellaisen. Luulenpa että tuo vaati harjaantutuntutta taitoa. Tuskinpa edes aavistuksesta, tai vaistosta ole kyse kyseisen ukon kohdalla - Pieni korjaus, en todellakaan yritä esittää sinua oluen juojana. Esimerkkini tinoista, hevosenkengistä ja pullonkorkeista oli vain vertauskuvallinen. Näillä esittämilläni esimerkeillä yrtin kertoa sinulle niiden olevan yhtä arvokkaita lottoamisen lopputuloksen kannalta
En usko että aavistuksilla, vaistolla ja tai millään poppakonstilla olisi tekemistä sen kanssa voittaako vai ei. - Ja molemmat hymyilivät ja nyökyttelivät toisileen tietäväisen näköisinä.:)Niinkö??
Sinulla on ihmeellinen vaisto, mikäli se välillä toimii ja välillä ei. Eli luulenpa että vilkas mielikuvituksesi hiukan tempuilee kanssasi. Tietty ainahan sitä itselleen toivoo yliluonnollisia kykyjä.
Oleko kokeillut hinkata viime uudestavuodesta valamatta jäänyttä tinaista hevosenkenkää. Veikkaan että sillä on yhtä tehokas vaikutus kuin vaistollasi. Jos tinakenkää ei löydy, niin olutpullon korkki voi ajaa saman asian. - Ei sinun vaisto kehottanut ostamaan, vaan sinun omassa pienessä mielessä yritit selitellä ja perustella itsellesi miksi tuhlata rahoja noinkin epävarmaan sijoitukseen. Mikäli vaistosi toimisi, kuten se virheellisesti antaa sinulle ymmärtää, niin tottahan toki aina voittaisit, etkä koskaan ostaisi turhia arpoja.
- Ihmisen mieli on siitä erikoinen, että se jotenkin rekisteröi juuri sen (tapahtuman) mikä juuri nyt tapahtui. Samalla aivot antavat tai yrittävät antaa esille putkahtaneesen pulmaan luonnollisen selityksen. Eli mikäs sen helpompaa on sanoa että ” minähän arvasin tuon”
Kuitenkin pääkoppasi on ennen (tapahtumaa) etsinyt sinua epäilyttävään asiaan lukuisia selityksiä ja vaihtoehtoja. Tuli sinulle mikä yllätys tahansa eteesi, sanoisit että arvasin tuon. Tässä vaiheessa kun tämä yksi sinulle suotuisa aavistus on pulpahtanut pinnalle, niin samalla ne ylimääräiset aavistukset ovat deletoinikäskyllä kadonneet nupistasi.
Pinnistämällä muistiasi ja pakittamalla takaisinpäin kohtaan ennen (tapahtumaa) ja lähtemällä siitä taas eteenpäin, samalla miettien mikä olisi ollut ajatuksesi, jos tilanne olisi muuttunut.
Vastaus on " Arvasin tuon"