Vapaa kuvaus

Jos Korkeajännitystä lukee vakavissaan, se on huono sarjakuva, todella huono. Mutta ripauksella reipasta camp-huumoria Korkeajännityksen arvo nouseekin huomattavasti. Korkkari-tarinat ovat yksioikoisia, häkellyttävän usein todella typeriä ja toistavat itseään niin huolellisesti, ettei loppuratkaisua tarvitse jännittää lainkaan. Joskus harvoin lehdestä löytyy poikkeavia ja oikeasti mielenkiintoisia tarinoita, mutta korkkari ei petä! Lopussa nekin lässähtävät aina aidolle matalaotsaiselle korkkaritasolle.

-Nikkini on pihistetty korkkarista-

Mitä minusta on sanottu:

Waffen ss... Ryhtiä, rypytön uniformu ja jäinen katse? Eheiii.. ! Militaristisen valeasun alla asustelee polkkatukkainen puolukanpoimija, jonka kokemukset armeijan suoruudesta ja kurista oli se, kun tyttöjen partioleirillä käveli jonon mukana ruokalaan.

-max-live-

Waffen, rehellinen todellakin ja oikeasti järkevä monin tavoin, nicky on perseestä.

-Romulus-

Waffen SS: Luotettava, miehekäs ja älykäs tyyppi.

Asuna tyylikkäät rennot asusteet.

-Stoneman-

Taitaa muuten Waffen ss olla aikanaan lukenut korkkareiden lisäksi venäjää, ei tollaisia saitteja ummikko ihan tosta vaan löydä.

Ja onhan se kiva, että meidän Finskii fasistien joukossa on ihan melkkein oikeakin:)

-marko135kg-

Linkit: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4319014, http://keskustelu.suomi24.fi/node/3626570, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/3081485, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/2200080, http://keskustelu.suomi24.fi/node/4892910,https://keskustelu.suomi24.fi/t/4446198/max-life, https://keskustelu.suomi24.fi/t/3764092/palstatytto-kalenteri,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3517332/haastelinen-kirjoituskisa#,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3499793/kylma-henkays,https://keskustelu.suomi24.fi/t/1712945/have-a-nice-day

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Aloituksia

40

Kommenttia

878

  1. Kyllä se kirjoittelu silloin vuonna 2002 alkoi. Sitä ennen en kirjoittanut missään muualla.

    Oma urani täällä alkoi S24:ssä puolivahingossa. Olin sattumalta löytänyt sivun, ja silloinen elämäntilanteeni antoi mahdollisuuden seurata tapahtumia aivan alusta asti. Lähinnä kahvi -ja muiden taukojen aikana sivusilmällä vilkaisin mitä tänne kuului. Hakkuupalsta oli silloin koneeni etusivu jos näin karrikoidusti voidaan sanoa.

    Hiljaistahan silloin alussa oli, kunnes eräänä päivänä meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun. Näin silloin ensimmäistä kertaa ruudulla sellaisia nimimerkkejä, joita ei aiemmin näkynyt. Kielenkäyttö, verbaalisuus ja koko käyttäytyminen oli aivan eri planeetalta kuin mihin olin tottunut. Ensin olin ymmälläni, luulin jopa että kirjoittaja oli yksi ja sama henkilö. Sitten luulin heitä olevan vain muutama, sitten viisi ja lopulta tajusin heitä olevan liki parikymmentä. Hakkuujengi oli kohdannut.

    Eräänlaisena Hakkuuaukean lähtölaukauksena ja kulmakivenä on pidettävä Stonen ensimmäistä avausta. Sen ääreen kokoontui lukematon määrä nimimerkkejä, lähinnä näitä naispuolisia, asia mitä en vieläkään voi ymmärtää. Noista henkilöistä on useimmat tänäkin päivänä täällä läsnä, vaikka nimimerkit ovat vuosin saatossa vaihtuneet.

    Harmikseni kyseistä avausta arkistoista ei löydy, se nimittäin eli sen parin päivän ajan, mikä silloisissa olosuhteissa oli ikuisuus.


    Nuo nimimerkin vaihtoviikot olivat hienoa irrottelua. Kuten viimeksi sekoiluni ässäarvan kanssa.:)
  2. Ihan hyvä aihe ja en viitsinyt alkaa tekemään mitään extreme ehdotuksia. Mutta lyhyesti kerron erään yrityksen keinon millä he halusivat ilahduttaa jenkkivieraitaan.

    Päänsä puhki mietittyään firman huuliveikko keksi hyvän idean. Turisteja kierrätettiin liikeneuvotteluiden jälkeen ympäri Helsinkiä ja lopuksi heidät vietiin pienellä vesibussilla avomerelle. Vesibussi kiersi korkeasaareen ja muut nähtävyydet, samalla napsittiin kuvia pääkaupungista mereltä käsin. Lopulta vesibussi ajautui pidemmälle merelle ja aikansa siellä kuljettua eksyi mukamas vahingossa aluevesirajojen ulkopuolelle.

    Silloin vesibussia lähestyi venäläinen rannikkolaiva joka pysäytti meriseikkailijat kesken kaiken. Venäjää puhuvat tullimiehet ja tiukan näköiset sotilaat nousivat pelästyneiden matkaajien alukseen ja aloittivat aluksen sekä henkilöiden tarkastuksen. Tarkastus suoritettiin sillä innolla ja vakavuudella mitä nyt kukin vain voi mielikuvituksessaan aavistella. Papereita kyseltiin ja kas kummaa matkustajilta ei löytynyt passeja. Venäläiset tarkastajat tästä suivaantuneena uhkasivat viedä koko poppoon suoraan päätä Siperiaan.

    Asiaa yritettiin vesibussin kapteenin avulla selvittää, kun hän, kuinkas sattuikaan osasi hiukan venäjää. Lahjonta ei tuottanut tulosta eikä matkalaisia tahdottu päästää kotimatkalle. Loppujen lopuksi venäläisaluksen komissaari ehdotti kompromissia. Lupasi päästää turistit pälkähästä jos kukin kippaisi lasillisen votkaa kakistelematta. Pelokkaat jenkit suostuivat ja kaikki kilistivät laseja venäläisten kanssa ja yrittivät suoriutua annetusta tehtävästä.

    Lopulta koettelemus oli ohi, ja eksyneet aloittivat kovalla kiireellä kotimatkan. Ei aikaakaan kun koko katras oli päässyt turvallisesti Helsingin eteläsatamaan.


    Seurueelta jäi näkemättä että ns: venäläisalus ajoi myös samaan satamaan. Eikä kukaan enää ollut näkemässä kuinka aluksen miehistö vaihtoi venäläisvalmisteiset merisotilaiden asusteet ihan omiin siviiliasuihin. Koko miehistö oli ollut suomalaisia ja heidät oli palkattu pysäyttämään jenkkituristit.

    Mahtoi siinä olla jenkeillä kotona kerrottavaa.
  3. En tähän hätään ala etsimään loogisuutta, koska en tiedä tyttäresi ikää, enkä tunne sen asian taustoja miksi hän naapurustoon oli hakeutunut.

    Huolestuttavaa joka tapauksessa, jos asiassa on tarvittu poliiseja.