Mulla oli 25-vuotiaaksi asti keskivaikea akne, lopetin tökötit (accutanista benstoyyliperoksidiin) kyllästyttäni päivittäiseen orjalliseen "rasvailuun", ja tajusin että iho-ongelma oli jäävuoren huippu peittämässä pahempia mielen JA kehon epätasapainoja. Nyt en käytä juuri mitään kaupallisia "hygienia"tuotteita, ja olen terveempi kuin koskaan.

Kaikki ihon pinnan käsittely on kosmeettista. Toisin sanoen voiteet ja lääkekuurit hoitavat pintaa ihmisen syvempien tasojen sijaan, ja siksi niistä ei lopullista ratkaisua mihinkään.
Itse olin ateisti melkein 30 vuotta, isänikin on ateisti. Nykyisin olen jotain muuta, enkä silti ole hakeutunut uskonnon pariin.

Kristinuskon JA ateismin (ts. kaikkien uskonjärjestelmien) ongelma on se, että se on varma oikeellisuudestaan. Jos kristinuskon paholainen on totta, niin totta kai paholainen voi tehdä työtään missä tahansa. Raamattua ovat sörkkinneet IHMISET vuosisatojen halki. (Samat kirkonisät, jotka aikoinaan tekivät päätöksiä Jeesuksen jumallisuudesta, ovat nykyisin tuomiolla pedofiliasta ym. eli he ovat ihmisiä siinä missä kuka tahansa). Jos uskottelemme, ettei paholainen demoniarmeijoineen ole saanut missään välissä näppejään väliin, niin aliarvioimme paholaista juuri siinä muodossa missä raamatun Jumala hänen antaa olla.

Ja jos Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, niin miksi raamattua noudattamalla ihminen ei joudu oikeasti käyttämään tuota vapaata tahtoaan? Omasta kokemusta sanon, että on paljon helpompi olla "uskossa" kuin ilman. On helppoai luovuttaa vapaa tahtonsa pyhälle kirjalle, ja käyttäytyä kuin pässi narussa.

Ainoa mistä kannattaa olla varma on se, että hylkäät uskon omista lähtökohdistasi, etkä vastareaktiona vanhempiesi paasaukselle.

Hylkäämällä isäsi Isän, hylkäät myös isäsi (normaalia kasvavalle ihmiselle).. Kutsutko muuten isääsi nimellä "isä"? Matteuksen evankeliumi: "Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teillä isä, hän, joka on taivaissa."