Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Jos kirjoittaja haluaa tulla otetuksi vakavasti, hän rekisteröi nimimerkkinsä. Silloin sitä on paljon vaikeampi toisten käyttää.

    Rekisteröidyn nimimerkin käyttäjä myös seisoo kirjoitustensa takana selvemmin kuin jatkuvasti uusia nimimerkkejä keksivä kirjoittaja. Vaihtuvilla nimimerkeillä voi myös käydä näennäistä keskustelua itsensä kanssa ja sitä pidetään nettikeskusteluissa huonona käytöksenä.

    Luonnollisesti nimimerkin rekisteröinti vaatii jonkin verran osaamista ja kärsivällisyyttä. Ystävällisiä neuvoja on mahdollista saada pyytämällä, jos tuo homma tuntuu liian vaikealta.
  2. Sinulla oli sen verran runsaasti kirjoitusvirheitä tuossa "olen tullit" ja niin edelleen -lainauksessa, että hyvä tahto ei riittänyt ylittämään niiden aiheuttamaa sekaannusta. On aika paha fiba kirjoittaa "olet", kun tarkoittaa "olen". Nyt luulen lopulta tajuavani, mitä tarkoitit sanoa.

    Minusta asia näiden ennakkoluulojen suhteen on täsmälleen päinvastoin kuin sanot. Olet ennalta päättänyt, mikä on Raamatun yksimielinen ja yhtenäinen sanoma ja sitten tulkitset kaikkea tuon ennakkokäsityksen mukaan.

    Et ole kommentoinut mitään syntiinlankeemuskertomuksen yksityiskohtia koskeviin asioihin, vaan pysyttelet jossakin korkealla oletetun kokonaissanoman tasolla. Näin on vaikea keskustella, kun aihe ei ole kunnolla yhteinen. Yritin homman helpottamiseksi jopa numeroitua listaa päätelmistäni.

    Mutta kerropa, missä kohdassa Vanhassa testamentissa mainitaan gehenna?

    Suomalaisessa 1776 käännöksessä on toisinaan "helvetti", mutta aika usein vain "hauta". 1933 versiosta helvetti on poistunut ja tilalla on "tuonela". Ojasta allikkoon minusta, koska "kuolema" tai "hauta" ovat ihan hyviä käännöksiä.

    Septuaginta ei tietääkseni käytä sanaa γεεννα (gehenna) Vanhan testamentin puolella missään. Sen sijaan siellä on αδης (hades). Ja kun katsoo heprealaista alkutekstiä, sieltä löytyy hautaa tarkoittava "sheol" (on monia eri transtlitterointeja), joka on King Jamesissa "pit" eli "kuoppa" tai toisinaan "grave" eli "hauta".

    Siinä olet mielestäni täysin oikeassa, että helvettioppia ei löydy Vanhasta testamentista ollenkaan. Ja Uusi testamenttikin on vähän niin ja näin. Muutamat tekstit voi halutessaan tulkita tarkoittamaan ikuista helvettiä, mutta sitten on toisia tekstejä, jotka selvästi ovat sellaisen opin kanssa ristiriidassa.
  3. «Elämän puu esimerkiksi kuvataan Raamatussa muuallakin - ja silloin esimerkiksi hengellisenä kypsyytenä.»

    Missä? Jos et vastaa tähän, katson näytetyksi, että olit väärässä.

    Autan sen verran, että Ilmestyskirjan kuvausessa uudesta maasta mainitaan elämän puu, joka antaa satoa joka kuukausi ja jonka lehdet ovat kansojen terveydeksi. Ja sananlaskujen kirjassa on pari kertaa mainittu elämän puu, joskin ilmeisen metaforisessa merkityksessä. Muita paikkoja ei tietääkseni ole.

    «Ihminen sai siis syödä "kaikista paratiisin puista" - hankkia tietoa ja ymmärrystä - mutta ei alkaa päättämään siitä mikä on oikein tai väärin - sitä ei ihminen nimittäin voi "päätellä" - koska se On .. JOS nyt ymmärrät mitä tarkoitan ??»

    Olen pahoillani, mutta en todellakaan ymmärrä, vaikka parhaani yritän. Minusta tuossa ei ole mitään järjellistä sisältöä.

    «Mitä tulee Jumalaan ja jumaliin joista kirjoitit - niin on olemassa vain yksi Jumala ja yksi Jumaluus - ja jos niitä kutsuttaisi jumaliksi joita Herra Jumala tarkoitti silloin puhutaan niistä joissa se Jumaluus on - ja se on tosiasiassa ihmisen lopullinen päämäärä .. »

    Tarkoitatko siis, että 1 Moos kolmosen ilmaisu "kuin yksi meistä" on kohdistettu joillekin, joissa on jumaluus, vaikka eivät ole jumalia? Lopullisen päämääränsä saavuttaneista ihmisistä ei liene kyse, koska tarinan mukaan ihmisiä oli vasta kaksi ja he olivat vasta aivan alkutaipaleellaan. Kai sen voi niinkin tulkita, mutta se on selvästi ulkopuolista lisäystä Raamatun tekstiin.

    «Nyt on varmaan niin, että sinä olet erimieltä ja se on tietenkin sallittua .. nämä ovat kuitenkin minun ajatuksiani tämän asian tiimoilta ..»

    Kiitos ajatuksista. Kaikilta osin en tiedä, olenko eri vai samaa mieltä, koska en ymmärtänyt joitakin lauseita ollenkaan.
  4. Missä Vatikaanin postimerkissä lukee Ponmax tai Vicarivs? Minun tietääkseni sellaista ei ole.

    http://www.google.com/search?tbm=isch&q=vaticano+francobolli

    Vatikaanin kolikoissa esiintyy lyhenne pon. max. tai pont. max. ja se on lyhenne arvonimestä Pontifex Maximus eli suurin sillanrakentaja. Se oli vanhan Rooman valtakunnan papiston johtajan (jolla oli myös yhteiskunnallista valtaa) titteli ja liittyy historiallisesti siihen, miten Rooma koottiin pienemmistä kaupunkivaltioista ja samalla rakennettiin siltoja Tiber-joen yli.

    Sen sijaan tuo Vicarivs Filii Dei ei esiinny postimerkeissä eikä kolikoissa. Ainoa tietämäni tuon sanamuodon historiallinen esiintymä on Konstantinuksen (väärennetty) lahjakirja, kuten vähän aiemmin jo mainitsin toisessa viestissä.

    Myöskään paavin virkaan asettamisen yhteydessä ei tietääkseni mainita tuota sanamuotoa.

    Merkityksen kannalta tosin kyse on hiusten halkomisesta, koska paavin titteli "Vicarius Christi" tarkoittaa Jumalan pojan viransijaista, jos ajatellaan Kristuksen olevan Jumalan poika.

    Itse pedon luku 666 on kuitenkin kotoisin 6 kertaa 6 taikaneliöstä, joka on liitetty astrologisesti aurinkoon. Siinä on järjestetty luvut 1 – 36 niin, että jokaisen rivin ja sarakkkeen summa on 111 ja siis kaikkien lukujen summa on 666.

    Aika taitava juttu onkin tuo taikaneliön rakentaminen. Yrittäkääpä itse ilman kirjoista luettuja reseptejä! Ei ihme, että saavutusta on menneinä aikoina kunnioitettu.

    Nykyään taikaneliöiden matematiikka tunnetaan hyvin ja netistäkin löytyy ohjelmanpätkiä, jotka tekevät paljon isompiakin taikaneliöitä.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Magic_square
    http://www.keithschwarz.com/mathtricks/magic.php
  5. Katsotaanpa 1. Moos 3 kertomuksen loppua hiukan tarkemmin:

    «Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.»

    1) "kuin joku meistä": Jumalia on monta. Tätä voi tietysti yrittää rinnastaa kolminaisuusoppiin, mutta se on aika kömpelö anakronismi. Genesis kolmosen kirjoittamisen aikaan juutalaisuus ei ollut monoteismi vaan niinsanottu henoteismi eli monijumalaisuus, jossa yksi jumala on kohotettu ainoaksi sallituksi palvonnan kohteeksi. Lisäksi alkutekstin "Herra Jumala" on "Jahve Elohiim", jossa jälkimmäinen sana on selvästi monikollinen.

    2) Kielletyn hedelmän syömisen seuraus oli se, että ihminen oppi tietämään hyvän ja pahan, kuten puun nimestäkin saattoi päätellä. Seuraus ei ollut välitön kuolema, kuten "Herra Jumala" oli varoittanut. Käärmeen rikos oli siis salaisuuden paljastaminen eikä valehtelu.

    3) Kiellon rikkomisen seuraus ei voinut myöskään olla kuolevaiseksi muuttuminen, kuten usein on selitetty, koska jumalilla tai Jumalalla oli huoli siitä, että ihminen menisi syömään elämän puusta ja eläisi ikuisesti. Ainakin minusta tämä näyttää siltä, että ihminen ei ollut syönyt elämän puusta ja oli kuolevainen jo alunperin.

    4) Maagisten puiden vaikutukset olivat niin voimakkaita, ettei Jumalakaan pystynyt niitä hallitsemaan. Hän joutui karkottamaan ihmiset pois Eedenin puutarhasta ja laittamaan aseistetun vartijan elämän puulle johtavalle polulle. Ajatus kaikkivaltiaasta ei oikein sovi yhteen tämän kanssa, vaan ilmeisesti maailmankuvassa on ollut muita jumalia ja Jahvea korkeampia voimia.

    5) Kertomuksessa ei mainita saatanaa tai paholaista. Käärme on siinä vain eläin, joka on poikkeuksellisen älykäs eläimeksi. Yhtäläisyysmerkit Jobin kirjassa, 1. Aikakirjassa ja Sakarjan kirjassa mainittuun saatanaan on vedetty hyvin mielivaltaisesti ja heikoin perustein, puhumattakaan Uuden testamentin maininnoista (evankeliumit, Apt, 1 ja 2 Kor, Tess ja Ilm).

    6) Selitykset, joissa kuolema käsitetään "hengelliseksi kuolemaksi", ovat hyvin kaukaa haetun tuntuisia, jos muuten pidetään kiinni kirjaimellisesta tulkinnasta. Kertomus on erittäin maanläheinen ja ainoa tapa, jolla se saadaan tarkoittamaan jotakin ihmisen hengellisen tilan muutosta, on koko kertomuksen tulkitseminen myyttisesti ja vertauskuvallisesti.