lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Se nurkkasäikkyily saattaa olla pelkkää pelleilyäkin, johtuen liiasta energiasta.
    Säikkyykö se myös silloin jos sitä taluttaa niiden nurkkien ohi, vai ainoastaan ratsastaessa? Jos se pelkää oikeasti, se luultavasti säikkyisi myös taluttaessa. Paitsi jos on niin kertakaikkisen luottavaista tyyppiä ettei pelkää mitään jos on ihminen vieressä...

    Tuli juuri mieleen, että jos se on rauhallinen taluttaa oli tilanne mikä hyvänsä, niin voisitte kokeilla, onko se yhtään rauhallisempi ratsastaa, jos toinen ratsastaa ja toinen on kentällä jossain määrin lähellä hevosta. Tarkoitan, että toinen ratsastaa esim pääty-ympyrällä ja toinen seisoo ympyrän keskellä tai kävelee itse pientä kehää "hevosen kanssa". Kuin liinajuoksutusta ilman liinaa.

    Kiinnostaisi myös tietää, kauanko hevonen on ollut ratsuna ja kauanko se on teillä ollut?
  2. Olen samaa mieltä Viivaston kanssa. Lisäisin vielä, että jos hevonen on pöpi päästään siksi että sillä on liikaa energiaa, niin ensimmäisenä kannattaa jättää kaikki väkirehut pois sen ruokinnasta tai vähintäänkin puolittaa niiden määrä. Kannattaa myös antaa sille enemmän liikuntaa. Ratsastakaa se hikeen joka kerta kun liikutatte sitä, niin se luultavasti saa suurin piirtein riittävästi liiuntaa. Noin viikon kuluessa näkisi, millainen heppa se on pohjimmiltaan, ja sen jälkeen voisi paremmin katsoa mikä on vikana, jos sama käytös jatkuu edelleen.

    Siihen asti juoksutus liinassa tai irrallaan voi olla oikein hyvä vaihtoehto, mutta henk koht yhdistäisin sen ratsastukseen. Jos hevonen juoksutetaan ennen ratsastusta, se saa tilaisuuden purkaa pahimmat paineensa jo ennen kuin kukaan nousee sen selkään, ja voisi siten olla rauhallisempi ratsastettaessa. En tiedä toimiiko kaikilla hevosilla, mutta itse olen tehnyt niin muutaman kanssa ja se kyllä toimi. Eikä kokeilemisesta haittaakaan ole.

    Kömpelyyteen auttaisi puomiharjoitukset pari kolme kertaa viikossa. Tavallisia maapuomeja suoralla uralla, ja kun se alkaa sujua, niin sitten laitetaan puomit niin että ne eivät olekaan yhdensuuntaisia, vaan enemmän tai vähemmän vinossa toisiinsa nähden ja epämääräisillä etäisyyksillä. Se pakottaa hevosen katsomaan tarkemmin mihin kavionsa asettelee. Ensin käynnissä, että heppa tajuaa idean, mutta sitten kun se lakkaa kompastelemasta käynnissä ja tuntuu varmalta, puomeja voi mennä ravissakin. Meillä osoittautui tehokkaaksi menetelmäksi.
  3. Ennen kuin hevosta voi alkaa ratsastamaan peräänantoon, se on saatava rentoutumaan, ja ensimmäinen merkki siitä on se, että hevonen laskee päätään alemmas. Se siis on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan kun aletaan hakea peräänantoa. Sen jälkeen hevosta voi alkaa työstää kunnolla.

    Olen utelias. Miten määrittelet kuolaimen liikuttelun? Sanoit ettei siitä ole hyötyä jos hevonen on jännittynyt, mutta kuitenkin suosittelet kaarevia uria, joissa kuolain on liikkeessä joka tapauksessa. Miten se siis eroaa siitä, että samanlaista liikuttelua jatkaa suorallakin uralla? Moni hevonen alkaa keskittyä kuolaintyöskentelyyn paremmin hienoisella liikuttelulla, kuin sillä, että vain jää "vetämään" ohjasta johonkin suuntaan. Itse olen päässyt hyviin tuloksiin liikuttelemalla kuolainta, koska siinä hevonen alkaa kuunnella ohjaa ja ottaa siitä tukea.

    Olen utelias tietämään myös, miten käsität myötäämisen. Sanot ensin ettei pidä myödätä, mutta pari lausetta myöhemmin kuitenkin suosittelet sitä.
    ...hiukan ristiriitaista..?

    Kun puhuin myötäämisestä, en tarkoittanut, että ohjat heitettäisiin kokonaan pois, vaan juuri sitä mitä sinäkin sanoit, eli että kevennetään tuntumaa niin että hevonen saa vähän tilaa rentoutua. Jännittyminen kuolaintuntumalla on hevosen tapa kertoa että sitä pelottaa, ja myötääminen ohjilla, vaikka kevyestikin, on ihmisen vastaus hevoselle, ettei ole mitään syytä pelätä. Ei se opeta hevosta jännittymään, vaan luottamaan ratsastajaan ja sitä(kin) kautta rentoutumaan. Toistaiseksi en ole törmännyt päinvastaisiin vaikutuksiin, mutta kaipa sekin on mahdollista.

    Tarkennanpa samalla toistakin itse sanomaani juttua... Sitä, kun mainitsin hevosen silittämisestä kiitokseksi. Minulla on siihen kaksi tapaa. Joko siirrän ohjat yhteen käteen niin että ne pysyvät tuntumalla ja silitän hevosta vapaaksi jääneellä kädellä, tai sitten myötään ohjalla sen verran että voin silittää hevosta satulan edestä, pikemminkin koskettamalla sitä kuin varsinaisesti silittämällä. Ohjat eivät kummassakaan tapauksessa pääse löystymään, mutta joko toinen ohja myötää, tai molemmat pysyvät tuntumalla. Riippuu hevosesta kumpaa tapaa milloinkin käytän. Ja ainahan voi kehua sanallisestikin.
  4. Onneksi olkoon, aloittaja! Olet ilmeisesti aloittanut valtataistelun ponin kanssa.

    Edellinen on hyvä keino hätätilanteissa kun hevonen on pysäytettävä nopeasti, tai silloin kun vauhti ei ole kova (ts sen ehtii tehdä tarpeeksi nopeasti). Täydessä vauhdissa se voi olla vaarallista - hevonen voi kompastua omiin jalkoihinsa ja mennä nurin - ja silloin on parempi kääntää hevonen kaarevalle uralle, ympyrälle tai voiltille jota sitten pienentää sen mukaan kuin tarvitsee, kunnes hevonen pysähtyy.

    Niinä päivinä kun poni pyrkii ryöstämään, voisi kokeilla auttaako asiaa, jos laukkaa vain pieniä pätkiä kerrallaan. Anna sille ajankulua niin että se ei ehdi ajatella temppuilua. Vaihtele askellajeja ja nopeuksia, tee pysähdyksiä yms. Tee jotakin mikä vaatii ponilta keskittymistä.
  5. 1. Tuo on todella hevoskohtainen juttu ja siihen on vaikea antaa neuvoja kun ei näe miten hevonen liikkuu tai miten itse ratsastat. Pitäisi tietää mistä syystä hevonen on vaikea saada peräänantoon... Usein hevosen alkavat rentoutua jos niillä tekee kaarevia uria, pusähdyksiä ja nopeudenvaihteluita ja käyttää johtavaa ohjasotetta sisäohjalla aina kun on kaarevalla uralla (sisäohja sivulle ja alas, mutta käsi ei saa nojata reiteen). Samoin kuolaimen liikuttelu suussa auttaa yleensä. Ei siis mitään sahaamista, vaan ihan kevyellä sormivoimalla liikuttelee kuolainta. Hevosen pää ei saa alkaa heilua puolelta toiselle. Samoin jos hevosella on liian kova kuolain, sitä voi olla vaikea saada rentoutumaan. Syitä voi olla miljoona ja yksi.

    2. Jos kantapäät nousevat, se on usein merkki siitä, että pohkeet eivät pysy paikallaan. Siinä tapauksessa laita hanskat pohkeidesi alle, suunnileen nilkkaluusi yläpuolelle. Sido ne yhteen narulla niin että ne eivät putoa maahan asti, mutta jätä se tarpeeksi pitkäksi, että se ei kannattele hanskoja. Jos pohkeet pysyvät paikallaan mutta varpaat painuvat alas, sido hanskoihin naru ja ripusta ne varpaisiisi kuin naulakkoon. Jos kantapääsi nousee, hanska putoaa. Kannattaa siinäkin laittaa naru kulkemaan satulan yli löysänä, niin ettei sinun tarvitse aina laskeutua maahan poimimaan tippuneita hanskoja.

    Näillä keinoilla minä aikoinani opin, samoin on oppinut jokainen jota itse olen opettanut samalla tavalla. Yleensä viikko tai pari on riittänyt (päivittäisessä/lähes päivittäisessä ratsastuksessa).

    3. Kuulostaa siltä, että hevosella on liian kovat kuolaimet - tai kovakätisiä ratsastajia. Pehmeämpi kuolain voisi auttaa, mutta jos hevonen ei ole omasi, voi olla vaikea vaihtaa. Mutta voitko kokeilla mitä tapahtuu, jos laitat toiset ohjat kiinni turpahihnaan ja käytät vain niitä ohjia? Sinulla olisi siis kahdet ohjat, toiset kuolaimissa siltä varalta että heppa yrittäisi lähteä käsistä, ja toiset turpahihnassa varsinaista ratsastusta varten.

    Voit myös kokeilla miten se reagoi, jos myötäät ohjilla aina kun se jännittyy. Kun se rentoutuu, silitä sitä kaulalta (kehu rentoutumisesta), ja kokeile ottaa uudestaan kevyttä tuntumaa. En tiedä auttaako, jos hevosella on useita ratsastajia, mutta eipä kokeilusta haittaakaan ole. Mutta älä jää vetämään ohjista kun se jännittyy, vaan anna sille tilaa ja kokeile uudestaan. Saattaa olla niitä hevosia joita on ratsastettava hipaisemalla, joten käytä hyvin kevyitä otteita vaikka ottaisitkin tuntumaa. Ja kaarevat urat ja johtavat ohjasotteet voivat auttaa tässäkin. Voi vain kokeilla.
  6. Mitäpä tuohon asiaan ikää sotkemaan. Lähes kaikki hevosen omistajat joutuvat käymään läpi jonkinlaisen kriisin uuden hevosen kanssa ikään tai kokemuksen määrään katsomatta. Toiset voittavat taistelun, toiset joutuvat luovuttamaan kun taidot tai sisu (tai molemmat) ei riitä eikä tarvittavaa apua ole välttämättä ollut saatavilla. Harvat selviävät siitä omin nokkinensa, mutta joskus niinkin käy.

    Vuosi on aika lyhyt aika, loppujen lopuksi, joten jos siinä ajassa olet saanut hankalasta ponista hienon ystävän itsellesi, voit pitää sitä voittona! Moni muu olisi luovuttanut. Jos jaksat ja ehdit touhuta sen kanssa yhtä ahkerasti kuin kaikesta päätellen olet tähän asti tehnyt, suhteenne syvenee vielä sitä mukaa kun opitte tuntemaan toisenne paremmin. Parin kolmen vuoden kuluttua te jo tiedätte toistenne mielenliikkeet. Sinä ajattelet jotakin ja poni tekee sen pyytämättä, ja sinä tiedät mitä poni haluaa ja voit sallia sen sille ilman pelkoa uudesta valtataistelusta.

    Kertomastasi päätellen teillä on nykyisin kaikki hyvin, joten onnitteluni siitä! Olet tehnyt hyvää työtä, jatka samaan tyyliin!
  7. Kannattaa googlata "hevosia myynnissä suomessa", niin löytyy vaikka mitä myyntisivustoja. En sitten tiedä onko joku niistä parempi kuin joku toinen.

    Onnea etsintään! :)
  8. Jos vähänkään epäilee hevosen sopivuutta itselle, sitä ei kannata ostaa. Et voi luottaa siihen, että saisit arabista mieleisesi kaikin puolin. Toiveita vastaava hevonen tarjoaa paljon iloa elämään, mutta "vääränlainen" muuttuu liian helposti rasitteeksi ja vie ilon koko harrastuksesta. Tai ei ehkä vie iloa, mutta ei siitä yhtä paljon nautikaan. Etsi hevonen josta ajattelet heti alkuunsa, että "tämä on minun!", niin olet todennäköisesti tyytyväinen valintaasi vielä vuosienkin kuluttua.
  9. Hyvin käy vielä. Omani oli 138cm vankka rist. poni ja itse olen 163cm eikä ollut ongelmia vaikka se oli nuorempana normaalissa/raskaassa työssä. Sanotaanko niin, että ei olisi haitaksi vaikka poni olisi vähän isompi, mutta ei se liian pienikään vielä ole.

    Ellei sinulla ole vielä mitään tiettyä ponia kiikarissa, niin kannattaa kokeilla miltä sen kokoinen heppa tuntuu ratsastaa. Jos se tuntuu pieneltä, etsi isompi.

    Onnea!
  10. Selästä pois hyppääminen on suunnilleen pahinta mitä voit tehdä! Se opettaa hevoselle, että riehumalla saa ratsastajan alas satulasta, ja tilanne vain pahenee.

    Toistan: älä jää vetämään ohjasta, vaan tee lyhyitä pidätteitä.

    Paljonko se saa liikuntaa ja paljonko saa väkirehua? Alkaa kuulostaa siltä, että se saa liikaa kauraa tmv väkirehua ja/tai liian vähän liikuntaa. Ehdotan, että jätät kaikki väkirehut pois joksikin aikaa ja katsot mitä tapahtuu. Ja kun liikutat sitä, liikuta se kunnolla hikeen, niin se saa suurin piirtein riittävästi liikuntaa. Hevonen on vielä hyvin nuori, joten esim tunti kevyttä jolkottelua päivässä ei varmasti riitä sille. Eli vähemmän tai mieluummin ei ollenkaan vökirehua ja enemmän liikuntaa näin alkajaisiksi, katsotaan sen jälkeen mikä on tilanne. Yleensä ne jarrut alkavat löytyä viikon kuluessa siitä kun väkirehut on jätetty pois.
  11. Ensimmäisenä tulisi mieleen, että onko missään lähimaillakaan toista tallia, josta voisi käydä kyselemässä valmentajaa joka voisi käydä opettamassa sinua ja hevosta yksityisesti. Ja ellei onnista, he ehkä osaisivat kertoa mistä kysellä lisää. Jos valmentajaa ei yksinkertaisesti löydy, vaihtoehdot jäävät vähiin. Itsenäinen humputtelu hevosella josta tykkät, tai vaihdat hevosta ja tallia ja toivot parasta. Tai alat vuokrata toistakin hevosta.

    Joka tapauksessa, jos valmentajaa ei löydy mutta haluat itse kehittyä, sinun on melkeinpä pakko vaihtaa tallia josta saisit osaavamman hevosen.

    Pyysit mielipiteitä, mutta ainoa mielipide jolla on merkitystä, on omasi. Mieti tarkkaan mitä itse haluat eniten, ja tee päätöksesi sen mukaan. Jos pidät tärkeämpänä sitä, että ratsastat ihanalla hevosella joka ei osaa paljonkaan, jatka nykyisen hevosen kanssa. Mutta jos pidät tärkeämpänä kehittyä ratsastajana, vaihda tallia ja hevosta. Tai kuten sanottu, ota toinen, osaavampi hevonen tämän nykyisen rinnalle. Sitä minä yrittäisin vastaavassa tilanteessa.
  12. Voi kyllä johtua irtokarvoistakin, jos ravistelu on alkanut karvasadon myötä... En tosin ole tavannut hevosta johon irtokarvat vaikuttaisivat tuolla tavalla, mutta on kai se silti mahdollista. Kokeile mitä tapahtuu, jos käytät harjaamiseen enemmän aikaa ennen ratsastusta. Olisihan se helpotus jos syy olisi karvanlähdössä, ongelma olisi ohimenevä ilman muita toimenpiteitä kuin ahkeraa harjausta. :)

    Peukut pystyyn!
  13. Hevoset ravistelevat sillä tavoin jos niitä kutittaa. Tuota noin... milloin olet viimeksi penkonut sen karvoja mm. hännäntyvestä tai harjanjuuresta? Ei vain harjaamalla, vaan ihan tonkimalla sen karvaa ja katsomalla silmällä mitä löytyy? Äiti sanoi, että yksi ei niin kiva vaihtoehto on se, että hevonen on jostain saanut vapaamatkustajia (tunsi joskus hevosen joka ravisteli samalla tavalla kun sillä lähti ratsastamaan), joten sen mahdollisuuden poissulkemiseksi tarkista, ettei sillä ole täitä tms. Niitä kun saattaa tulla tyhjästä vaikka hevonen olisi miten hyvin hoidettu.

    Tai onko jotain muuta mikä sitä voisi kutittaa? Pitkä letti ratsastajalla? Takki joka hipoo sen selkää?
  14. Arkuuteen ei taida olla muita keinoja kuin tehdä mahdollisimman paljon sitä mitä se pelkää, ja tehdä siitä mukavaa hevoselle. Esim makupala joka kerta kun kavion on saanut puhdistettua. Juttele sille mukavia koko ajan kun puuhaat sen kanssa, ja pidä äänesi rauhallisena oli tilanne mikä hyvänsä. Kiroile vaikka tulikiven katkuisesti jos siltä tuntuu, kunhan se kuulostaa siltä kuin ihastelisit kaunista säätä.

    Arabi on luonnostaan energinen. Paljonko se saa liikuntaa ja paljonko ja mitä annat sille ruokaa? Tarkoitan väkirehua. Jos se saa kauraa tmv, jätä ne kokonaan pois. Useimmat arabit eivät tarvitse energiaa enempää kuin mitä ne saavat heinästä. Se on kuitenkin aavikkoratsu ja tulee toimeen hyvin vähällä.

    Ja jos liikunta on esim tunti päivässä kevyttä liikuntaa, niin tuplaa aika tai ratsasta muuten raskaammin, mieluummin molempia, että se saa purettua ylimääräisen energiansa. Ratsasta se kunnolla hikeen. Ja kun ratsastat, anna sille niin paljon tekemistä ettei se ehdi kiihdytellä. Kaarevia uria, nopeudenvaihteluita, pysähdyksiä, etuosakäännöksiä... Mitä tahansa mikä vaatii hevoselta keskittymistä. Kuumeneva hevonen alkaa yleensä kiihdyttelyn suorilla urilla, joten pysyttele kaarevilla teillä, tee juuri niin jyrkkiä kaaria kuin tarvitsee. Ja juttele sille edelleen.

    Voisit myös kokeilla juoksuttaa sitä ennen ratsastusta, jos mahdollista. Silloin se saisi purettua pahimmat energiansa jo ennen kuin nouset sen selkään.

    Ja mitä tarkoitat ravistelulla? Siis ravisteleeko se päätään, vai koko kroppaansa niin kuin koira joka ravistelee vettä turkistaan? Vai miten..?
  15. Opettamalla sen siihen, että sitä ei aina oteta kiinni vaikka suitset tai riimu olisikin mukana. Ota aluksi vaikka riimunnaru olkapäällesi kun menet silittelemään sitä. Lahjo sitä, pidä sitä hyvänä ja juttele sille. Ja mene pois. Älä koske olallasi olevaan naruun, anna sen vain roikkua siinä. Harjoittele tätä mahdollisimman paljon.

    Kun hevonen sietää narun mukanasi, voit kokeilla antaako se sinun ripustaa narun kaulalleen roikkumaan, ihan vain olemaan siinä. Sitten kun se onnistuu, sinulla on keino ottaa se kiinni. Jos saat narun sen kaulan ympärille, se ei enää pääsekään karkuun noin vain. Jatka silti lahjomista ja hyvänäpitoa. Opeta sille, että vaikka se otetaankin kiinni, se ei aina joudu töihin. Ota se narun avulla kiinni, silittele sitä ja anna muutama makupala, päästä se irti ja jätä se rauhaan.

    Kun tämä onnistuu, toista tämä kaikki alusta asti riimun kanssa.

    Paitsi jos olet tehnyt kuten Kasiro neuvoi ja pidät sillä riimua koko ajan, mikä minustakin olisi hyvä ajatus. Silloin todellakin riittäisi, että saisit riimusta kiinni. Jos saat toisella kädellä riimusta kiinni, voit toisella laittaa narun paikalleen ja hevonen on sievästi riimussa ja valmiina talutettavaksi.

    Ja edelleen: kun otat sen kiinni, älä vie sitä töihin, vaan tee sen olo mukavaksi ja laita takaisin talliin/tarhaan. Että se oppii, että riimu tarkoittaa jotakin kivaa ja mukavaa.
  16. Harmi, todellakin! Pilkullisia arabeja ei tosiaan ole vielä vastaan tullut. Kärpäspilkkuja kyllä on joka toisella, mutta dalmatianpilkun kokosia tai isompia ei kyllä... No, aika näyttää. Tiedä vaikka jäisivät haamupilkuiksi. Siis että näkyvät ainoastaan esim jos valo osuu sopivassa kulmassa. Meillä oli ponilla sellasia papurikkotäpliä lautasilla. Näkyivät selvästi talvikarvassa ja kun valo osu sopivasta suunnasta, mutta kun valo vaihto paikkaa tai talvikarva varisi pois, pilkut katosivat täysin.

    Varsa on nyt ollut dalmatialainen ja harlekiini. Jos pilkut vielä leviävät, mikä siitä sitten tulee? Pinto? :)
  17. Sama täällä! Takuulla hauska näky. Vieläkö pilkut näkyvät?
  18. Huh! Ei ihme että hevosessa on virtaa. Olisin antanut samat ohjeet, mutta Mörrinkäinen ehti ensin.

    Lisäisin kuitenkin, että ellei hevosella ole jotain terveydellisiä rajoituksia, esim jalkavaivoja, onko sen liikuntaa mahdollista lisätä? Energiselle hevoselle ei riitä tunti kevyttä jolkottelua päivässä, vaan se tarvitsee tekemistä missä se joutuu tosissaan käyttämään kroppaansa. Ratsasta se kunnolla hikeen aina kun ratsastat, niin se saa suurin piirtein sen verran liikuntaa kuin tarvitseekin. Maasta käsin on vaikea antaa liikuntaa riittävästi, siihen pyörimiseen hermostuu sekä hevonen että itse.

    Tuo racing peacemaker voi olla hyvä, mutta huomioi kuitenkin, että vaikka siinä ei ole kauraa, siinä on silti vehnää ja ohraa joista myös saa energiaa. Kauran vaihtaminen siihen ei siis välttämättä anna toivottua tulosta. Yksinkertaisinta on tosiaan jättää kaura pois osittain tai kokonaan. Itse jättäisin kokonaan pois, kuulostaa sen verran vilkkaalta pakkaukselta... Joillakin hevosilla vaikutus on välitön, toisilla menee viikon verran ennen kuin ylimääräinen energia ehtii poistua elimistöstä, ja vasta sitten näkee kunnolla mikä on tulos. Jos hevonen laiskistuu liikaa, sitä kauraa tms voi alkaa antaa vähän kerrallaan kunnes sopiva määrä löytyy.

    Jos apuohjat eivät ole tuttuja, kannattaa kysyä opastusta joltakulta jolla on kokemusta. Niitä ei saa laittaa liian tiukalle tai ne vaikuttavat väärin, tai jos ne ovat liian löysällä, niistä ei ole mitään hyötyä. Ja ellet käy valmennuksissa heppasi kanssa, kannattaa ottaa vaikka muutama irtotunti, niin opettaja voi neuvoa sekä apuohjien kanssa että yleisestikin. Auttaa saamaan hevosen hallintaan paremmin kuin täysin itsenäinen ratsastus. Omastani olisi tullut täysin hirviö ilman asiantuntevaa valmentajaa.
  19. Mitä se tekee, jos tarjoat sille herkkua ilman että yrität ottaa sitä kiinni? Menet ovelle, annat namin ja lähdet pois. Mitä tapahtuu? Tai jos herkkua tarjoaakin toiselle hevoselle Kähyn nähden? Alkaako kiinnostaa?
  20. Anteeksi, aloittaja. Unohdin mainita, että tarkoitin liinatyöskentelyä ratsain. Silloin, ellei poni tottele ratsastajaa, se saa muistutuksen maasta käsin. Ensin ystävällinen neuvo jatkaa matkaa, mutta ellei viesti mene perille, niin sitten terävämmin, sen mukaan kuin tarvitsee. Samoin sen ryntäilyn ja kohti kääntymisen voi estää selästä käsin.

    Jos juoksutat ponia liinassa ilman ratsastajaa, se voi hyvinkin toimia paremmin, jos pidät liinan lyhyellä ja kävelet itse reippaasti ympyrää ponin mukana. Silloin pysyt koko ajan kontrollietäisyydellä ja pystyt komentamaan sen eteenpäin kun se pysähtyy, ja saat ohjattua sen uudestaan eteenpäin jos se yrittää vaihtaa suuntaa tai alkaa pyrkiä kohti. Lyhyemmässä liinassa saat myös pysäytettyä sen nopeammin jos se pinkaisee eteenpäin.

    Raipan käyttöön sellainen vihje, että kaikki hevoset eivät ymmärrä raipan merkitystä jos sillä vain hipaisee. Jos kosketus on liian kevyt, sillä ei ole hevoselle mitään merkitystä eivätkä ne ota sitä tosissaan vaan suhtautuvat siihen kuin ärsyttävään kärpäseen - ja heilauttavat häntäänsä karkottaakseen sen pois. Jotkut hevoset vaativat selkeämpiä merkkejä, ja niiden hevosten kanssa on parempi napauttaa raipalla kerran ja terävästi sen sijaan että vain "silittelisi" hevosta sillä. Hevosta ei koskaan pidä hakata, mutta ei raipan käyttöä pidä pelätäkään silloin kun tilanne sitä vaatii. Jos mietit, kuinka lujaa hevosta uskaltaa "lyödä", kokeile omaan reiteesi. Niin kauan kuin sinua ei satu, ei hevonenkaan siitä kärsi, varsinkaan jos sillä on paksu talvikarva joka pehmentää vaikutusta kuin toppatakki. Hevoset komentavat toisiaan paljon kovakouraisemmin silloin kun pelkkä kehotus ei riitä.
    21. 23 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt