- Kysymyksestä on jo aikaa, mutta läsi on sama kuin laukki, leveä raita hevosen naamassa. Usein kulkee otsalta nenälle, mutta kuvio voi olla lyhyempikin.
- Varmista, ettet huomaamattasi nojaa eteenpäin antaessasi hevoselle pohjeapuja. Eteenpäin nojatessasi puristat hevosta polvillasi väkisinkin, ja hyvinkoulutetulle hevoselle se on merkki siitä että sen halutaan nimenomaan pysähtyvän. Varmista myös, ettet huomaamattasi vedä ohjista samalla kun jaloillasi käsket hevosta eteenpäin. Jos hevonen saa ristiriitaisia ohjeita ratsastajalta, se voi osoittaa hämmennyksensä sillä että pysähtyy kokonaan.
Sinänsä apuja ei pitäisi (!) joutua antamaan kovempaa kuin "hipaisemalla", mutta valitettavasti monet ratsastuskoulujen hevoset ovat niin turtuneet avuille, että niitä joutuu joskus joko potkaisemaan kunnolla tai napauttamaan raipalla ennen kuin ne vaivautuvat huomioimaan sen että jotakin pitäisi tehdä.
Mutta aivan ensimmäisenä kysy opettajaltasi mikä menee pieleen. Näkemättä on vaikea sanoa mitä teet väärin, joten kysy opettajaltasi, hän näkee sinut ja hevosen ja osaa varmasti neuvoa paremmin kuin kukaan tällä näytön toisella puolella. Painosi tuskin on ongelma, eiköhän sinulle ole katsottu sen kokoinen hevonen että se jaksaa kantaa sinut ilman ongelmia. - No jaa, tuttujen suusta ei sellaisia juttuja kuulekaan, vaan satunnaisilta ohikulkijoilta jotka jäävät juttelemaan ja ihastelemaan hyvin käyttäytyvää koiraa. Yhdistävät sen kai TV:n Lassieen ja yleistävät sitten niin että colliet ovat kaikki samanlaisia.
Mutta on siinä silti naurussa pitelemistä! - 1 1 voi olla myös 1.
Jos pisara vettä yhdistetään toiseen pisaraan, tuloksena on edelleen yksi pisara, joskin aiempaa suurempi.
Tai jos yksi munasolu ja yksi siittiösolu yhdistyvät, tuloksena on yksi hedelmöittynyt munasolu.
Tai jos kahden huoneen välistä puretaan seinä pois, siitäkin tulee yksi. - Colliet syntyvät koulutettuina.
Ihan totta, tämän tyyppisiä kommentteja on kuultu yllättävän usein ei-koiraihmisten suusta. - Meillä taas on annettu nimenomaan lämmintä vettä liikutuksen jälkeen, varsinkin talvisin. Jos hevonen on vielä kuumissaan liikutuksen jäljitä, liian kylmä vesi voi aiheuttaa vatsanväänteitä ihan niin kuin ihmisillekin, eli ns. kylmänähky. Tosin yleensä sanotaan, ettei ole hyvä antaa vettä heti liikutuksen jälkeen ylipäänsäkään, mutta edelleen, kunhan vesi ei ole liian kylmää, hyvin voi antaa ämpärillisen pahimpaan janoon, myöhemmin sitten lisää kun hevosen keho ehtii vähän tasaantua ja rauhoittua.
Mistään bakteereista en todellakaan olisi huolissani - hevoset saavat niitä taatusti moninverroin enemmän tavallisesta laidunheinästä tai heinäpaalista kuin lämpimästäkään vesijohtovedestä. Se vesijohtovesi on kuitenkin käsitelty ja puhdistettu niin moneen kertaan, että jos kuolema tulee, se tulee ennemmin liikenneonnettomuudessa kuin yksittäisestä pöpöstä vesijohtovedessä.
Meillä annettiin talvisin aina sellaista kädenlämpöistä tai hiukan lämpöisempääkin, ja heppakin tuntui arvostavan kun sai "kuumaa juotavaa". Kesäisin joi mieluummin kylmänhaaleaa ja usein upotti puoli päätä vesisaaviinsa, ilmeisesti vilvoitellakseen. - Kannattaa myös ottaa huomioon se mahdollisuus, että omistajalla voi olla ihan todellinen syy siihen ettei hän anna hypätä tai maastoilla. Hevonen saattaa esim olla vaikea hallita maastossa jos se pääsee kuumenemaan, tai sillä voi olla tapana tehdä arvaamattomia rodeoloikkia tai salamakäännöksiä jos se säikähtää tai riehaantuu, eikä sitä välttämättä ole etevänkään ratsastajan helppo hallita. Et kertonut minkä ikäinen olet nyt, mutta esim 14-vuotias hento ratsastaja ei välttämättä ole fyysisesti kykenevä hallitsemaan hevosta jos se päättää lähteä.
Samoin sillä saattaa olla jotakin jalka- tai muuta vaivaa sen verran että omistaja ei halua ottaa sitä riskiä, että hevonen menisi lopullisesti piloille siksi että ratsastaja ei tunne hevosta tarpeeksi hyvin eikä osaa arvioida sitä, kunka paljon hevosta voi turvallisesti rasittaa tai missä muutoin menee hevosen kestävyyden raja.
Kuulostaa siltä, että sinä aloit vuokrata hevosta vain päästäksesi viilettämään vauhdilla eteenpäin ja hyppäämään mahdollisimman korkeita esteitä, ja nyt sinua harmittaa kun omistaja vaatii järjenkäyttöä eikä anna sinun tehdä hevosensa kanssa mitä sattuu. Järkevä omistaja. Voihan toki olla, että haluaisit käydä maastossa vain kävelemässä, mutta olet ilmeisesti aika nuori, ja useimmat nuoret nauttivat vauhdista.
Etenkin siinä tapauksessa, jos olet tavalla tai toisella osoittanut hänelle mieltäsi asiasta (en tiedä oletko), on selvääkin ettei hän anna sinun ratsastaa ilman valvontaa, koska hän ei voi luottaa siihen ettet sinä toimi vastoin käskyjä ja sittenkin hyppää tai lähde maastoon vaikka on kielletty. Ja jos te ette ole edes puheväleissä niin että voisitte keskustella asioista, ei ole ihme jos hän ei luota. En minäkään luottaisi mököttävään vuokraajaan joka ei puhu minulle. Tarkkaan ottaen minä en ylipäänsä vuokraisi hevostani sellaiselle henkilölle. Mutta kuten sanottu, en tiedä onko sinun tilanteesi tällainen, mutta jos on...
Joka tapauksessa, jos haluat selvyyttä asiaan, sinun on puhuttava omistajan kanssa asiallisesti. Jos hän ei sittenkään suostu päästämään sinua maastoon tai anna sinun hypätä, sinä joko hyväksyt kentällä pyörimisen valvotusti, tai etsit uuden hevosen vuokrattavaksi. - Minäkin menin kerran väärään junaan, kun se tuli asemalle siihen aikaan kuin pitikin eikä siinä lukenut junan numeroa mistä olisi voinut tarkistaa mikä niistä se on. Oli vielä vaihtojuna ja olin puolivälissä matkaa, ja tajusin nousseeni väärään junaan, kun kuulutuksessa nimettiin asema jonka kautta olin kerran jo kulkenut. No, se kyläily jäi siltä kerralta väliin, seuraavalla junalla olisi mennyt liian myöhäiseen, joten soitin tutulleni ja kerroin mitä oli käynyt, ja sovimme uuden yrityksen seuraavalle päivälle. Onneksi kaikki meni silloin hyvin ja pääsin perille niin kuin pitikin.
Mutta nyt vähän kommellusta töistä.
Olen siis ammatiltani merimies, nykyään kuivarahtipuolella. Meillä oli lastattu todella pölyävää lastia joka oli värjännyt laivan oranssinpunaiseksi, ja kuten tavallista, lähdön jälkeen, sitten kun oli sopivasti aikaa, virittelimme paloletkut valmiiksi ja aloimme huuhdella laivaa puhtaaksi pölystä. Minä aloitin torpasta, eli siitä osasta laivaa, missä ovat asuintilat yms, ja sain huuhdeltua sen etupuolen. Sitten siirryin sivulle ja suuntasin vesisuihkun ylös, niin korkealle kuin sain, saadakseni seinän puhtaaksi ylhäältä asti.
Pyyhkiessäni seinää suihkulla yksi ikkunoista antoi äkkiä periksi ja aukesi. Se tuli minulle yllätyksenä, sillä en ollut tiennyt, että siellä oli avattavia ikkunoita. En kuitenkaan ollut ainoa joka yllättyi... Ikkunasta kuului yllätyksen ja säikähdyksen sekainen älähdys, ja samassa tajusin, että siinä kohtaa oli kipparin hytti! Ja äänestä päätellen kippari itse oli ollut suoraan siinä ikkunan kohdalla kun suihku oli osunut siihen. Alhaalta katsoen en ollut nähnyt että se oli raollaan, ja koska ikkunaa ei ollut mitenkään lukittu paikalleen, siihen osuva voimakas vesisuihku oli työntänyt sen kokonaan auki, jolloin kippari oli saanut paloletkun täydeltä vettä päälleen - omassa hytissään!
Laskin suihkun välittömästi alas ja jäin kauhistuneena tuijottamaan ikkunaa, varmana siitä, että kohta tulisi huutoa. Hetkeen ei tapahtunut yhtään mitään, sitten ikkunasta työntyi esiin käsivarsi, joka hiljakseen heilutteli harjanvartta, johon oli sidottu valkoinen tyynynliina kuin antautumisen merkiksi!
Tuijotin sitä hölmistyneesti, kunnes kippari työnsi päänsä ulos ja katsoi minua pöllähtäneen näköisenä, litimärkänä ja tukka joka suuntaan sojottaen. Hetken me tuijotimme toisiamme yhtä hölmöinä, sitten havahduin ja väänsin vesisuihkun kiinni. Pyytelin häneltä anteeksi parhaani mukaan, mutta onnekseni hän ei vaikuttanut vihaiselta. Pyysin vain, että odottaisin hetken ennen kuin jatkaisin puuhiani, jotta hän ehtisi sulkea ikkunansa kunnolla ettei se aukeaisi uudestaan.
Myöhemmin, kun satuimme vastakkain rappukäytävässä, pyytelin häneltä uudestaan anteeksi ja kerroin miksi hän oli päätynyt odottamattomaan merivesisuihkuun. Sitten minua alkoi naurattaa kun muistin hänen "rauhanlippunsa" jota hän oli heilutellut minulle hyttinsä ikkunasta. Hänkin nauroi ja sanoi, että häntä puolestaan oli huvittanut minun hölmistynyt ilmeeni siinä vaiheessa kun hän oli uskaltautunut kurkistanaan ulos ikkunastaan. Sitten hän kertoi, että suihkun saadessaan hän oli juuri huomannut pöydällään kuivuneen kahvitahran ja ajatellut, että pitäisi hakea vähän vettä, että sen saisi pyyhkäistyä pois. No, vettä hän oli samalla hetkellä saanutkin, jos kohta vähempikin määrä olisi kuulemma riittänyt...
Toinen asia mikä häntä huvitti, oli se, että hän oli juuri tullut kuntosalilta kunnon hikirääkistä, muttei ollut vielä ehtinyt suihkuun asti. Hän sanoi pohtineensa, oliko hän niin pahan hajuinen, että täkkäri (=kansimies eli tässä tapauksessa minä) oli haistanut hänet kannelle asti ja päätellyt, että esipesu paloletkulla olisi paras ratkaisu saada hänet kunnolla puhtaaksi.
Taivaan kiitos meillä on huumorintajuinen päällikkö! Selvittiin tuostakin episodista säikähdyksellä ja naurulla. - Hei vain minunkin puolestani!
Minä olen viettänyt lähinnä hiljaiseloa ja eläimetkin ovat olleet rauhallisesti eivätkä ole järjestäneet mitään ihmeempiä sirkuksia. Vaihdoin syksyllä työnantajaa ja olen tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani. Seilaan edelleen, mutta nyt kuivarahtipuolella, kun ennen olin töissä tankkilaivoilla. Ja siinäpä ne minun kuulumiseni oikeastaan ovatkin.
Täällä foorumilla olen käynyt viimeaikoina aika harvakseltaan. On ollut niin hiljaista, ettei täällä ole ollut paljonkaan mitään mitä kommentoida, tai sitten toiset ovat jo ehtineet sanoa sen mitä minäkin olisin sanonut.
Ja kiitos palautteesta, kiva kuulla, että minäkin olen osaltani voinut olla avuksi!
Kasiro, sinulla tosiaan riittää kiireitä! Näköjään tamma järjestää teille edelleenkin ajankulua, joskaan ei aina niinkään mieleistä. Hyvä kuitenkin, että syyllinen tihutöihin selvisi, niin ei tarvitse ryhtyä ainakaan kovin suuriin toimenpiteisiin. Tuo lukkojen näpelöinti kävi aikanaan tutuksi meillekin, kun poni keksi miten se saa haat, linkut ja narujen solmut auki. Lopulta se oli kaksinkertaisten lukkojen takana tarhassakin, muuten se lähti aidoista ja tuli pihaan laitumelle. Meillä oli kaikki linkut ja haat varmistettu koiranlukolla, niin että linkku tai haka ei päässyt aukeamaan vetämällä. Koiranlukkoa se ei saanut auki. Pari kertaa sen onnistui avata jopa heinäverkon lukko, emmekä vieläkään käsitä miten. Siksi jouduimme luopumaan niistäkin, mutta koiranlukot pysyivät, ne olivat jo liikaa meidänkin houdinille.
Hyvää kevättä minultakin! - Joo, sorry. Viime viestini ilmestyi tänne jostain syystä kahtena kappaleena. En tiedä miksi.
- Jaaha, tämä topa on näköjään todellakin perustettu ihan vain sitä varten, että päästään nälvimään muille. Näitä on nähty täällä ennenkin. Ensin pyydetään mielipiteitä, ja sitten kun niitä saadaan, mikään ei kelpaa ja vastanneille vain maristaan siitä että he joko eivät vastaa kysymyksiin (vaikka vastaukset ovat olleet aivan suoria) tai vastaukset eivät muuten vain kelpaa syystä x tzi y.
On saman tekevää mitä ja miten näihin topiin vastaa vai vastaako ollenkaan, kun ruikutusta tulee joka tapauksessa. Hohhoi! - Jaaha, tämä topa on näköjään todellakin perustettu ihan vain sitä varten, että päästään nälvimään muille. Näitä on nähty täällä ennenkin. Ensin pyydetään mielipiteitä, ja sitten kun niitä saadaan, mikään ei kelpaa ja vastanneille vain maristaan siitä että he joko eivät vastaa kysymyksiin (vaikka vastaukset ovat olleet aivan suoria) tai vastaukset eivät muuten vain kelpaa syystä x tzi y.
On saman tekevää mitä ja miten näihin topiin vastaa vai vastaako ollenkaan, kun ruikutusta tulee joka tapauksessa. Hohhoi! - Tuossa totta toinen puoli, ei ole väärin kieltää hevosta tekemästä jotakin mitä sen ei haluta tekevän, mutta, kuten Mörri jo ehti huomauttaa, kaikki hevoset eivät siedä komentamista, ja sellaiset hevoset saattavat suuttua tosissaan, jos niille ensin tarjoaa makupalaa kädestä, ja sitten kun ne vaativat lisää, niitä kielletään siitä. Toki tämäkin on koulutuskysymys, mutta vaatii joidenkin hevosten kohdalla taitoa jota ei välttämättä kaikilla ihmisillä ole.
Makupalojen antaminen maasta ei ole mitään "pilipalipuuhaa" vaan hyväksi havaittu keino lahjoa hevosta ilman että se alkaa näykkiä alunperinkään. Vihaisen hevosen kohdalla tämä on puhdas turvallisuuskysymys. Se kuitenkin oppii että ihmiseltä voi saada jotakin syötävää, joten tulos on tavallisesti hyvä, ja säästää aikaa kun hevoselle ei tarvitse opettaa muuta ylimääräistä siinä vaiheessa kun muutenkin on ns. kädet täynnä työtä. Makupaloista luopumista ym voi opettaa hevoselle sitten myöhemmin, kun sen käsittely on jo turvallista, mutta tässä vaiheessa, kun siihen ei vielä voi kunnolla luottaa, on minustakin parempi antaa makupalat maasta silloin kun on kyse järjestelmällisestä lahjonnasta.
Voihan olla ettei aloittajan hevonen edes kuulu siihen ryhmään jolla on taipumusta näykkimiseen, mutta edelleen, kun kerran kyseessä on vihainen hevonen, olisi hölmöä ruveta leikkimään ja kokeilemaan onneaan. Luultavasti hevonen vain uhkailee luimiessaan, mutta siihenkään ei kannata luottaa.
Jos olisi minun hevoseni, tekisin kuten Mörrikin. - Minä hommasin pari päivää sitten omalle turrilleni. Koirani on puolivuotias collie eikä turkki ole vielä edes täydessä mitassaan, mutta silti tarpeeksi pitkä ja paksu, että jopa valovaljaat uhkasivat kadota karvan alle näkymättömiin. Ratkaisuna on nyt sitten heijastinliivi alla pitämässä karvat poissa tieltä, ja valovaljaat päällä antamassa näkyvyyttä. Näkyy ja kauas!
Harmillinen puoli on siinä, että joutuu lataamaan jatkuvasti kun latauksen kesto ei ole kuin sen pari kolme tuntia eli käytännnössä saa ladata päivittäin, ja latausjohto on todella lyhyt, 25cm, luulisin. Enkä ole vielä keksinyt miten noista valjaista näkee milloin lataus on täynnä.
Näkyvyyden kannalta on todella hyvät valjaat, mutta tuo jatkuva lataaminen voi alkaa ajan mittaan ärsyttää. Jos hommaisi pari valopantaa ja neuloisi ne liiveihin kiinni, riittäisi, kun niihin vaihtaisi pariston kerran tai pari vuodessa. Ja näkyvyys olisi yhtä hyvä.
Katsotaan nyt miltä alkavat ajan kuluessa vaikuttaa. - Meillä ei yksikään collie ole viihtynyt koirankopissa. Ne haluavat olla siellä missä ihmisetkin, ja silloinkin kun ne oleilevat ulkona, ne hakeutuvat sellaisin paikkoihin mistä ne näkevät kunnolla ympärilleen ja voivat pitää silmällä "laumaansa".
- Olen kerran käynyt ratsastamassa englannissa joten en tiedä kelpaako se nyt sitten vertailuun. Talli oli melko pieni, hyvin viihtyisä. Hevoset (tunnille varatut) olivat tallissa kun menimme sinne (meitä oli neljä), mutta itse harjasimme, tarkastimme ja satuloimme, ja tunnin jälkeen taas itse otimme varusteet pois harjasimme ja tarkastimme hevoset. Varusteet huollettiin tallin puolesta. Hikiset hevoset jätettiin talliin vilvoittelemaan ja odottamaan iltapäiväheiniä. Ratsastus sinänsä oli samanlaista kuin suomessakin, tosin opettaja joutui välillä vähän esittämään pantomiimiä saadakseen selittyä meille mitä hän halusi meidän tekevän.
- Voi farkkuparkoja! Niistä ei tainnut olla paljon jäljellä sen jälkeen kun heppa oli saanut niistä tarpeekseen. Löysittekö uudet farkut poikaystävällesi?
Kasiro, kai olette ottaneet kuvia tamman somistusharrastuksesta? Jos teillä sattuisi olemaan kuvia sen muistakin taiteellisista esityksistä, siitä tulisi hauska kuvasarja johonkin albumiin.
Moniko on tähän mennessä ehtinyt ihmetellä korkeaa verkkoaitaa? - No, muistan yhden aikuisratsastajan joka tuli ensimmäistä kertaa ratsastamaan ko. tallille. Taisi vielä mainita olevansa kokenut ratsastaja... Mutta silti hänen onnistui tipahtaa satulasta - kiltisti paikallaan seisovan hevosen selästä. Syytti sitten hevosta hirveäksi koniksi. Ei suostunut nousemaan satulaan uudestaan, vaan lähti vihaisena tiehensä eikä näyttäytynyt tallilla toista kertaa. Jos oikein muistan, hän ei ollut ehtinyt tehdä edes alkukäyntejä.
Ja sitten on nähty niitä, jotka potkivat hevosta eteenpäin samalla kun repivät ohjista, niin että hevonen ei ymmärrä ollenkaan mitä ratsastaja haluaa sen tekevän. Ja ratsastaja on olevinaan niin taitava että hampaita vihloo, ja mainostaa kovaan ääneen sitä miten vaikea hänen hevosensa on. Jos sitten joku rohkene hienovaraisesti ehdottaa, että rauhoittumalla hän saisi hevosenkin rauhoittumaan, nousee meteli. Turha tulla neuvomaan kun koko tallilla kukaan muu ei tiedä hevosista yhtään mitään! - On siinä varmaan ohikulkijoilla ihmettelemistä, että miksi ihmeessä hevonen on moisten turva-aitojen takana! Sellaisia tuskin näkyy kovin monessa paikassa. Saa nähdä keksiikö tamma nyt sitten jotakin uutta enemmän tai vähemmän kivaa, kun se ei enää pääse käsiksi mihinkään mitä on aidan ulkopuolella.
Ovatko näreet kelvanneet? Meillä poni söi kuusia lähinnä talvisin kun vihreää ei muuten ollut saatavilla. Kesäisin se rouskutteli lehtipuiden lehviä ja näreet palvelivat pikemminkin leluina - oli kiva ottaa kiinni jostain sopivasta oksasta ja alkaa heiluttaa.
Vieläkö siskosi poikaystävä murjottaa vai onko jo antanut tammalle anteeksi? - Valitan. Kysymykseesi "kannattaako hankkia" ei voi vastata vain kyllä tai ei. Se riippuu monesta asiasta, ja niitä asioita yritin tuoda esiin. Jos vastaus ei miellytä, niin ei voi kuin valittaa. Vaikka niinhän sinä jo teitkin.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle!